Suomen suurin matkablogiyhteisö

Turun kuumimmat kulmat päivässä

Turku. Tuo Suomen Pariisi ja ripaus Amsterdamia. Täältä Oulusta käsin niin kaukainen ja tuntematon kolkka. Syyslomalle piti kuitenkin kehittää jotain mielekästä reissunpoikasta ja tällä kertaa oli siis aika vierailla tuolla Suomen kuudenneksi suurimmassa kaupunkipitäjässä katselemassa mitä se oikein matkailijalle tarjoaa. Ei muuta kuin potkurilla Helsinkiin ja junalla eteenpäin kohti määränpäätä. Matkan teon pituuskin oli samaa luokkaa kuin lento vaikkapa Ateenaan!

Turku päivässä kaupunkipyörän selästä

Vaikka Turku on lähes 200 000 asukkaan kaupunki, osoittautui se hyvin kompaktiksi ja helpoksi nähdä ja kokea jo yhden päivän aikana. Yövyimme kaaaaukana keskustasta HolidayClubin Caribiassa ja sieltäkin matka keskustaan osoittautui loppujen lopuksi ihan mitättömäksi reilulla parilla kilometrillaan. Nähtävyyskierros taittui helposti päivässä Föli kaupunkipyörillä. Keltaisilla mankeleilla kelpasi huristella paikasta toiseen ja ottaa Turku haltuun. Rekisteröityminen tapahtui näppärästi netissä ja 6 eurolla sai käyttöoikeuden pyöriin kuukauden päiviksi. Pyörät toimivat pääasiassa hyvin omia toilailuja lukuunottamatta. Pyöriä enemmän harmaita hiuksia aiheuttivat kuitenkin Turun onnettomat pyörätiet ja aggressiivinen autokulttuuri. Turku ei tosiaan ole pyöräilijän kaupunki. Ja uusimpien uutisten mukaan kaupunki on vetämässä nämä puolalaispyörät lisäksi pois kaupungista. Mutta hyvin päästiin ja hengissä ollaan edelleen. Ja mikä parasta, päivässä ehti hyvin kiertää Turun kuumimmat kulmat.

Tuomiokirkolta kivisille kujille

Millainen olisi Turun turistikierros ilman fillarointia Aurajoen rantaa pitkin tunnetulle tuomiokirkolle? No se oli varmasti ainakin turistikierros ilman pyörää, Aurajoen maisemia ja tuomiokirkkoa. Keskiaikainen kirkko paistoi kauas horisontissa ja oli joka tapauksessa suunnittelun pyöräreittimme yksi pääkohteista. Vankkaa kivirakennusta on kutsuttu epävirallisesti Suomen kansallispyhäköksi enkä varsinaisesti ihmettele sen saamaa statusta. Kurkkaus kirkon sisälle vahvisti tunteen siitä, että tämä kirkko voisi olla jostain aivan muualta kuin Suomen ruokapääkaupungista.

Turun tuomiokirkon tilukset ja ympäröivä historiallinen naapurusto tarjosivat lisäksi kaupungin kauneimmat maisemat ja mielikuvitusmatkan Euroopan kapeille kujille ja kivisille poluille. Merkittävästä kulttuuriympäristöstä löytyy esimerkiksi vanha suurtori ja sitä reunustavat kapeat kujat, kuten Luostarin Välikatu. Alue oli selkeästi otettu taiteilijoiden ja käsityön tekijöiden käyttöön, sillä alueelta löytyi ihania pieniä paikallisia putiikkeja kulttuurin ja taiteen harrastajille.

Aurajoen vartta kohti Turun linnaa

Aurajoki halkoo Turkua ja luo molemmin puolin mukavia pyöräilymaastoja näkymineen. Rannassa näytti keikkuvan yksi jos toinenkin huvipurtilo ravintoloineen baareineen ja mitä ikinä. Sateinen syyskeli ja korona-aika sai kuitenkin laivat keikkumaan tiukasti rannassa, mikä omalta osaltaan lisäsi maiseman viehättävyyttä.  Matkan varrelle eteläpuolella jokea jäivät myös mukavasti muun muassa Turun kaupunginteatteri, Wäinö Aaltosen jonkin sortin taidemuseo ja biologinen museo. Ihailimme vielä Turun tuomiokirkkoa silloilta käsin ennen kuin vaihdoimme joen puolta ja kurvasimme kohti Turun linnaa.

Yli 700-vuotta vanha Turun linna hämmästyttää sen komeudellaan. Valkoisena hohtava linna kutsui ensimmäiseksi kiertämään sen piha-alueet ympäri. Tämän jälkeen vankka portti toivotti ainoat kävijät tervetulleeksi sisäpihalle ihmettelemään, miten meillä suomessakin voi olla tällaista keskiajan tuntua. Kolmantena marssimme lipputiskille ja tutustuimme linnan sisäosiin. 12 euron pääsymaksu oli omasta mielestäni vähän suolainen verrattuna kierrokseen ja siihen mitä samalla rahalla on muualla tottunut saamaan. Eniten harmitti se, ettei linnassa ollut vanhoja kalusteita nähtävillä. Jokainen huone alkoi vähän toistaa kierroksen edetessä itseään. Mistä sitä voi pieni ja pöljä maalainen erottaa makuuhuoneen ja oleskeluhuoneen toisistaan kun ei ole mitään kalusteita. Toisaalta näyttelyt olivat mielenkiintoisia ja linnan eri aikavaiheista sai hyvän kuvan. Tämä siis oli lienee loppujen lopuksi se kierroksen pääanti.

Kävellen kohti Kakolanmäkeä

Turun linnan jälkeen otimme vain hetkeksi pyörät käyttöömme, sillä seuraaviin paikkoihin halusimme ehdottomasti tutustua jalan. Ensimmäisenä pomppasimme pyörän selästä pois ihmettelemässä Forum Marinum merimuseon piha-alueita. Seuraavaksi viiletimme ihmettelemään hulppeaa Turun musiikkiopistoa. Lopulta jätimme pyörämme Kakolanmäen juurelle, naureskelimme suuren maailman funikulaarille ja pohjoiseen sisuun kuuluen valloitimme kuitenkin vuoren jalan. Tässäpä sitä jäi siis Suomen ensimmäinen maksuton kaupunkivinohissi kokematta.

Kakolanmäki toimi Turun keskusvankilan kotina aina vuoteen 2007 saakka. Tällä hetkellä vankilarakennuksesta on muotoutunut hotelli ja ympärille oli alkanut kasvaa kasoittain uusia kerrostaloja. En tiedä miten ennen vanhaa, mutta nyt ei kaupunkinäkymistä kannattanut enää haaveillakaan. Sinänsä harmi, koska maisemien toivossa tänne halusimme kivuta. Hotelli sen sijaan näytti hulppealta ja upealta staycation tyyppiseltä kohteelta.

Portsan puutaloille

Jos myös Turussa haluaa metsästää Suomi lomien aatelia eli puutaloja kannattaa suunnata Port Arthurin kaupunginosaan eli tuttavallisemmin Portsaan. Kakolanmäeltä upea päivän pikakiertue jatkuikin siis jalan alaspäin kohti puutaloja, samalla kun sade alkoi ropisemaan maata kohti. Port Arthur syntyi kodiksi työläisille. Tänä päivänä Portsa tuntui olevan hiljainen nukkumalähiö, jossa ei tuntunut olevan oikein mitään muuta elämää kuin kaunis miljöö. Kauniista miljööstä saamme nauttia myös jatkossa, sillä talot ovat suojeltuja.

Puutalojen vastakohtana keskustaa kohti laskeutuessa vastaan tuli myös Mikaelin kirkko, joka loisti Turun tuomiokirkon tapaan ylväänä omalla pienellä mäellään. Sisällä oli hyvä pitää pieni tauko ulkona piiskaavalta sateelta ja nauttia kirkon rauhoittavasta tunnelmasta.

Keskustan kiireistä kattojen korkeuksiin

Kukapa haluaisi ensimmäisenä keskustaa nähdä. Tuppaavat olemaan kuhisevan kiireisiä ja täynnä historiaa. Allekirjoittaneella on ollut pitkään tapana jättää keskustat kierrosten viimeisiksi kohteiksi ja kiertää ympärystät ensin läpi. Vähän kuin tyyliin paras viimeisenä. Myös Turussa kymmenen kilometrin polkemisen ja kävelyn jälkeen keskustan ruutukaava vilkkui horisontissa ja ne kuuluisat turut ja torit oli aika ottaa haltuun.

Kuten Suomessa yleensä, ei myöskään Turun keskusta ole kovinkaan ihmeellinen. Kaupat näyttivät löytyvän Hansakorttelista ja Kauppatori oli kuin ydinpommin jäljiltä. Kävimme Kauppahallissa ja pidimme ruokatauon. Turku kierros huipentui kattojen ylle Wiklundin ostoshotellirakennuksen huipulle Walo kattobaariin. Kuinka täällä kesällä olisi varmasti kaunista. Turun taidemuseon kautta Fölit johdattivat loppupisteeseen ja Turku oli päivässä ja 14 kilometrin jälkeen nähty siihen malliin, että pari turistia olivat tyytyväisiä.

Ruokaa ja saaristoa kiitos

Tässä ajassahan ei tietenkään koko Turkua nähnyt, mutta uskon että saimme kaupunkialueesta melko hyvän peruskuvan. Itseäni kiehtoo vahvasti Turun ravintolakulttuuri sekä saaristo. Lokakuun sateet eivät kuitenkaan houkutelleet saaristoon tutustumaan ja ravintolamaailmaan ei tässä ajassa ehtinyt sen kummemmin perehtyä. Varsinkin kun Turku oli vain yksi osa alueen kaupunkien kiertelyä. Kun seuraavan kerran minä ja Turku kohtaamme, se tapahtunee joskus kesällä kun otan pyöräni mukaan ja valloitan Aurajoen rantojen lisäksi saarimaisemia.

Ja nyt paikalliset siellä hoi!
Otan mielelläni kommenteissa vastaan, mitkä kaikki kohteet jäivät tältä ultimaattiselta päiväkierrokselta uupumaan…

Lue lisää Turusta mm. näistä blogeista:

Reppureissublogi: Kaupunkiesittelyssä Turku
Live now – dream later: Kolea kevättalven päivä Turussa
Aurinkorasvaa ja Aloeveraa: Herkuttelijan miniloma Turkuun
Kerran poistuin kotoa: Historiallinen Turku & Turun linnan tunnelmaa

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply