Suomen suurin matkablogiyhteisö

Matkailijan monipuolinen Pietarsaari

Ensimmäinen syksyn 2020 reissu suuntautui pitkän viikonlopun saattelemana parin tunnin junamatkan päähän kotoa tutkimaan Pohjanmaan helmiä. Tällä kertaa pyörän kanssa. Sehän on lisämaksusta mahdollista valtion rautateillä kulkiessa. Matka alkoi Pedersören juna-asemalta ja jatkui maalaismaisemissa pyöräillen Pietarsaareen. Myöhemmin Pietarsaaresta pyörä vei seitsemän sillan saariston kautta Kokkolaan ja Tankarin saaren maisemien jälkeen takaisin junalla kohti kotia. Mutta aloitetaampa siis matkailijan monipuolisesta Pietarsaaresta.

Kielikylpyjä Pedersören kunnassa

Vanha kunnon Pännäisten asema tottelee nykyään nimeä Pietarsaari-Pedersöre. Sinnepä juna siis puksutti ajallaan reilussa parissa tunnissa Oulusta. Asema on noin 10 kilometrin päässä Pietarsaaren keskustasta, jonne voi ostaa juna-bussi yhteyden. Koska tämän reissun teemana oli kuitenkin pyöräily ja paikkojen kiertely, ei bussi paljoa hetkauttanut siinä vaiheessa kun mielessä oli jo Pedersören maisemat satulan selästä ihailtuna.

Pedersören maalaismaisemat kyltteineen tarjosivat nopean lempeän laskeutumisen ruotsinkieliseen Suomeen. Täällä noin 90 % asukkaista puhuu ensisijaisesti ruotsia ja tunnelma oli kuin ulkomailla konsanaan. Tuolle 10 kilometrin pyörämatkalle mahtuikin useita ruotsinkielisiä tienviittoja ja mainoskylttejä sekä ihanan tunnelmallisia maalaiskartanoita.

Teollisuuskaupunki ja monipuolinen matkakohde

Pietarsaari on teollisuusvetoinen kunta. Se tuli selväksi kaupunkia lähestyessä että sieltä lähtiessä. UPM:n tehdas toi nenään kotoisat sellun tuoksut ja laittoi miettimään liekö täältä muuta löytyykään kuin tehtaita. Kaupunki ei ole nostanut itseään jalustalle matkailullisesti ja saavutettavuus ilman omaa autoa on sekin hieman hataralla perällä. Mutta kun pyörän pyörät toivat keskustaan, kävi selväksi että Pietarsaari on paljon muutakin kuin pierun hajua ilmassa. Itse asiassa keskustassa kuljeskellessa teollisesta alkuperästä ovat muistuttamassa hajun lisäksi vain muutamat kauniin rosoiset rakennukset, kuten vanha tupakkatehdas ja tänä päivänä taidetehtaana toimiva tupakkamakasiini.

Pietarsaari osoittautui siis monipuoliseksi matkailukaupungiksi. Puolitoista päivää maisemissa meni nopeasti ja kauemminkin kaupungissa olisi viihtynyt rennolla nautiskelu lomalla.

Puistoja ja promenadeja

Kun pyörät oli saatu parkkiin, oli aika todeta Pietarsaaren olevan melkoinen jopa kovin Eurooppalaista tunnelmaa henkivä puistojen ja promenadien kaupunki. Ehkä se oli ympärillä oleva vieras kieli tai sitten Ranskalaista ilmapiiriä henkivät geometriset muodot, jotka loivat tuota tunnelmaa.

Kaksi puistoa kuitenkin erottuivat kaupungissa ehdottomasti edukseen. Bengt Schalinin suunnittelemassa Skolparkenissa eli Koulupuutarhassa vallitsivat selkeät muodot ja opetuksellinen alkuperä. Hyvin hoidetussa puutarhassa kasvit olivat selkeästi lajilteltu niiden heimon mukaan tyylikkäästi kokonaisuutta täydentäen. Lohkojen välissä kulki kauniita kävelyteitä ja kokonaisuuden kruunasi keskelle rakennettu aurinkokello. Hienoin puisto, jonka olen kotimaassa nähnyt. Toinen massasta erottuva puutarha on Aspegrenin puutarha, jossa nähtävillä on systemaattisten muotojen lisäksi Rosenlundin pappila. Syksyinen Aspegren ei kuitenkaan millään yltänyt ylvään Koulupuutarhan tasolle. Muita kaupungin pienempiä puistoja ovat esimerkiksi kirkkopuisto ja Runebergin puisto, onhan tämä sentään Runebergin synnyinkaupunki.

Kauniit geometriset muodot ja eurooppalainen tunnelma eivät kuitenkaan yltäneet pelkästään puistoihin, sillä sama tunnelma oli aistittavissa myös kaupungin keskustassa. Pietarsaaren kävelykatu on verrattain uusi, vuonna 1992 avattu. Matkan varrelle jäi useampia hurmaavia kahviloita, joista Fika-hetken pidimme kahvilassa nimeltä Fiika. Silmiin osuivat kaupunkikävelyiden varrella myös kahvilat Kaffia sekä Musiikkikahvila After Eight, joihin mieli olisi halunnut sisälle. Hauska yksityiskohta oli myös fiinin näköinen nakkikoppi Korv-Görans, josta tuli samalla hyvin vahvasti mieleen Alankomaiden johtava nakkikoppiketju Febo.

Kahviloiden ja rennon tunnelman lisäksi totesimme, että näinkin kauniiksi kaupungiksi itse fiinimpi ravintolatarjonta, majoituspalvelut että ostosmahdollisuudet ovat melko vaillinaiset, eihän tämä tosiaan ole matkailukaupunki. Yövyimme Hotel Epoquessa ja söimme illalla myös sen omassa ravintolassa. Toinen vaihtoehto keskustassa olisi ollut yöpyä Pietarsaaren Kaupunginhotellissa ja syödä sen alakerran Steakhouse Ludwigissa. Ostoksia emme olleet tänne tulleet tekemäänkään.

Puutalot löytyvät Skatasta

Pietarsaaren perinteiset puutalot löytyvät  suojellusta Skatasta. Skata on Suomen suurin yhtenäinen puukaupunginosa ja todella charmikas tavalliselle matkailijalle. Kaupunginosasta on turha odottaa matkailijoille suunnattuja palveluja ja krääsäkauppoja, vaan alueelle kannattaa suunnata kuin mihinkin lähiöön. Tyylikkäimmin Skataan saavutaan Tupakkamakasiinin välistä Alholmin katua pitkin, jossa vanhat tehdasrakennukset muuttuvat dramaattisesti hiekkateiksi ja värikkäiksi puutaloiksi. Ruutukaavaan rakennettu Skata on valokuvaajan unelma ja omaksi suosikkikadukseni valikoitui Pohjoisnummikatu näkymineen kohti Pietarsaaren lukiota. Alueella vierähtikin helposti tovi ja toinenkin ihan vain vanhasta miljööstä ja kujista nauttiessa.

Merellinen Pietarsaari

Merellisyys ei paljoa Pietarsaaren keskustaa paina, sillä merituulen lisäksi vettä ei ole näkyvissä ytimessä. Rannikko on kuitenkin vain muutaman hassun kilometrin päässä keskustasta ja tarjosi näin syksyisin hurmaavat auringonlaskut. Rannikolla kannattaa ottaa suunnaksi ravintola Pavis. Siis ainakin kesäaikaan kun se sattuu olemaan auki. Ei näin syksyllä. Reissu ei kuitenkaan ollut turha, sillä kuten mainitsin vieressä oleva pienvenesatama heräsi loistoonsa auringonlaskun aikaan. Kesäisin Gamlahamin ja Kittholmenin uimarannat lienee myös täynnä porukkaa nauttimassa kauniista aurinkopäivistä. Ja löytyyhän tuolta Pietarsaaren merelliseltä alueelta myös leirintäalue majoitusta kaipaaville. Aivan toisenlainen pala Pietarsaarta ja kruunasi monipuolisen kaupunkikokemuksen.

Monipuolinen viikonloppukohde

Pietarsaari on hyvä viikonloppukohde eritysesti rentoa pikkukaupunkitunnelmaa hakeville. Parissa päivässä ehtii nähdä hyvin kaupungin jokaisen kolkan ja vierailla samalla vaikkapa nauttimassa rantaelämästä ja ihmettelemässä arktista Nanoq museota. Ja voi että itse olin ylpeä, kun kaupassa asioidessani puhuin kouluruotsia tuosta noin vain. Pietarsaareen lähtisin mielelläni myös uudemman kerran.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin maanantai, lokakuu 5, 2020 at 11:06

    Me kävimme myös Pietarsaaressa kesällä, viihtyisältä vaikuttava kaupunki. Erityisesti kierreltiin puukaupunginosassa. Itse olisimme ehkä kaivanneet sinne kahvilaa tai muuta, mutta kiva se oli noinkin ja juuri kuten kirjoitit, niin alueelle kannattaa suunnata kuin mihinkin lähiöön.

    • Reply Katja / Historia de Viajes torstai, lokakuu 15, 2020 at 13:09

      Skata oli tosiaan meillekin yllätyksenä täysin vain perinteinen lähiöalue ilman palveluja. Joku kahvila tuolla olisi aivan ihana, mutta haahuilukin kelpasi meille. Muutenkin syksyllä alkoi jo sesongin loppu näkyä joka paikassa.

    Leave a Reply