Kajaani on sellainen kaupunki, joka sijaitsee Oulusta katsottuna lähellä, mutta joka on kerta toisensa jälkeen tullut ohitettua milloin minkäkin syyn vuoksi. Koronan muokkaamista kesäsuunnitelmista johtuen, nyt oli aika laittaa reilun 35 000 asukkaan pikkukaupunki listalle ja suunnistaa katsomaan mitä tuo Kainuun kehto oikeastaan matkailijalle tarjoaakaan.
Merkkihenkilöitä, tervanpolttoa ja teollisuuskaupungin havinaa
Pietari Brahe perusti Kajaanin vuonna 1651. Kuin myös Oulussa, tervanpoltosta tuli Kajaanin tärkeä elinkeino. Tervanpoltto ja sen kuljettaminen jokiväyliä pitkin toi rahaa kaupunkiin parin sadan vuoden ajan. Tervan suosion hiipuessa tilalle syntyi teollisuutta, joka taasen kehitti Kajaanin liikenneyhteyksiä ja palveluita modernimpaan suuntaan. 1904 luvulla valmistunut rautatie yhdisti kaupungin kätevästi Suomen muihin kolkkiin ja kehitti Kajaanista Kainuun maakuntakeskuksen.
Kajaanin kehitystä ovat seurailleet muun muassa Elias Lönnrot, Eino Leino ja presidentti Urho Kekkonen. Nämä tyypit ovat myös tänä päivänä osa Kajaanin ylpeyttä ja katukuvaa.
Ostoksilta linnanraunioille ja isolle kirkolle
Lauantai aamu avautui Kajaanissa hyvin hiljaisena. Suvantopuiston edustalta löytyi autolle ja hyvä ja maksuton pysäköintipaikka, josta oli hyvä lähteä katsastamaan Kajaanin kuumimmat nähtävyydet.
Ensimmäisenä vastaan tulivat kiinni olevat Kainuun museo sekä teatteri. Kainuun museo olisi aukiollessaan tarjonnut aikamatkan alueen historiasta ja kulttuurista. Teatteri oli kiinni ihan jo koronan takia. Teatterirakennus Sissilinna oli kuitenkin kauniin hurmaava puutalo matkailijalle nähtäväksi myös ulkoapäin päin. Historian saatossa rakennus onkin toiminut muun muassa matkustajakotina ja kaupungintalona. Siinäpä olisi kaunis paikka hotellille myös tänä päivänä.
Koska Kajaani on mukavan kompakti muutaman korttelin päässä avautuivat tori sekä sen päästä alkava kävely- ja ostoskatu. Kauppatorilla oli perinteitä mukaillen mukavasti eloa jo lauantain aamutunneilla. Pietari Brahen patsas tuijotteli aamukahvilaisia ja odotteli selkeästi myös uusia tulokkaita.
Kävelykatu oli sen sijaan hiljainen kuin mikä. Kävelykatua vierustivat muutamat ketjumyymälät ja Suomelle perinteisen harmaa katukuva. Myös täällä suurin osa vanhoista rakennuksista on tuhoutunut sotien aikana. Poikkeuksen tuottaa kuitenkin kävelykadun päästä löytyvä Raatihuoneentori ja sen keltaisen kaunis vuonna 1831 valmistunut Raatihuone. Itseasiassa tämä Engelin taidonnäyte oli suosikkini koko kaupungissa.
Historiallisista rakennuksista puheenollen Raatihuoneen torilta oikealle avautui Kajaanin oma odotetuin nähtävyys eli linnan rauniot. 1600-luvulta oleva linna tuhoutui reilun sadan vuoden ikäisenä Pohjan sodassa. Tänä aikana linna ehti toimia sekä puolustuksessa että esimerkiksi vankilana. Tänä päivänä nähtävillä on hieman raunioita kauniilla paikalla jokirannassa. Raunioille pääsi maksuttomaksi tallustelemaan ja uppoutumaan historian saloihin. Todella kaunis paikka. Paikan kauneutta korosti laitettu jokipuisto, jossa sai ihmetellä esimerkiksi seisoskelevaa Lönnrotia ja vähän kauempana rantapuistoa seuraillessa myös Eino Leinoa.
Viimeisenä nähtävyyskierroksella sukelsimme takaisin kaupungin kujille ja otimme suunnaksemme ylväänä kukkulalla seisovan 1896-vuonna valmistuneen puukirkon. Kirkko oli valitettavasti suljettu, mutta vakuutti matkailijan myös ulkoapäin. Kolmannen suurherran eli Kekkosen muistomerkki löytyi myös kätevästi kirkkopuistosta.
Ruokaa ja lopputunnelmia
Kajaanissa jos jossain oli haastavaa löytää lauantaina lounasta. En tiedä vaikuttiko asiaan korona vai onko kaupungissa käytössä etelä-Eurooppalainen elämänrytmi, sillä vain harva ravintola avasi oviaan puolilta päivin. Ja pakko myöntää, että allekirjoittaneelle iskee kunnon nälkäkiukku mikäli sitä energia-annosta ei saa keskipäivän aikana koneistoon. Haimme ensin välipalaa Pekka Heikkisen ihanan tunnelmallisesta kahvilasta ja sen herkkujen ääreltä. Kävijämääristä päätellen voisin väittää, että taisimme sattua juuri oikeaan leipomoon välipalaa hakemaan. Jonotuksesta huolimatta ihanan sokeriset munkit ja täytepullat olivat juuri sitä mitä ihminen tuossa vaiheessa osasi kaivata.
Loppujen lopuksi lounaspaikaksi valikoitui ravintola Ranch, jota olin jo etukäteen netistä katsellut potentiaaliseksi paikaksi. Ranchin listalla on herkullisia burgereita, salaatteja sekä liha-annoksia. Oma grillattu kanani uunikasviksilla ja vuohenjuustolla oli juuri niin herkullinen kuin olin ajatellutkin. Kaksi muuta vaihtoehtoa mihin emme päätyneet aukioloajoista johtuen olisivat olleet Bisto Casa Bianca tai Gastrobar3 kauniissa vanhassa puurakennuksessa. Mantan grillillä pysähdyimme edullisille överisuurille mätöille jo juhannuksen reissullamme. Mikäli haluaa halvalla ja paljon, tämä oli siihen täysin oikea valinta.
Kajaanin kiertämiseen saimme kulumaan aikaa nelisen tuntia ruokineen. Kaupunki olikin hyvä etappi matkalla eteenpäin ja ehdottomasti pysähtymisen arvoinen. Mikäli aikaa on vähemmän kannattaa Kajaanin läpi vähintäänkin ajaa linnan vierestä menevän sillan ylitse. Linnat kun eivät ole mikään suurin itsestäänselvyys tässä maassa ja kohde oli omasta mielestäni varsin mallikas. Kajaani oli kelvollinen yhden päivän lomakohde osana suurempaa matkaa ja tällaisena pienenä pysähdyksenä voin sitä suositella muillekin.
No Comments