Mont Saint Michel – Luostarisaaren vilinää Ranskan Normandiassa

Mont Saint Michel – Kelttien ajoista Ranskan vilkkaaksi turistirysäksi

Normandian rannikolta löytyy Mont Saint Michelin luostarisaari, joka lienee yksi Ranskan tunnetuimmista turistirysistä. Koska kesäinen Ranskan kierros liippasi niin läheltä, päätimme mekin lähteä ihmettelemään tuota UNSECO:n suojelussa olevaa saarilinnaketta. Kuten kaikilla muillakin historiallisilla maamerkeillä, myös Mont Saint Michelillä on monimuotoinen ja pitkä historia. Ensimmäinen luostari perustettiin meren keskelle olevalle saarelle 960-luvulla, jonka aikana sen strateginen sijainti Normandiassa oli omiaan sen perustamiselle. Ajan saatossa pienestä kirkkosaaresta kasvoi luostarisaari, jonka ympärille kehittyi Mont Saint Michelin oma kylä. Saaresta tuli suojeltu 1862 ja UNESCO-kohde vuonna 1979. Sen suosio matkailullisesti räjähti kuitenkin 1950-luvun jälkeen massaturismin ja kansainvälisen matkailun aikakauden alkaessa. Viimeisten vuosien aikana ennen elävä pikkukylä on väistynyt matkailupalveluiden alta ja vain reilu 40 henkilöä asuttavat saarta tänä päivänä. Varauduimme ruuhkaan henkisesti jo etukäteen, mutta totesimmepas paikan päällä kuinka toimivaa kaikki sitten loppujen lopuksi olikin. Ja vielä kaikenlisäksi ilmaista parkkia lukuunottamatta!

Vaivatonta liikkumista kauniissa maisemissa

Jätimme auton parkkiin Mont Saint Michelin virallisille autopaikoille. Otimme luukusta parkkitiketin ja olimmekin perillä. Parkkipaikka-alue on laaja, mutta  jokainen sektori on näppärästi merkattu niin ettei jo täydelle sektorille ole mahdollista ajaa. Meidän sektoriltamme matkaa itse saarelle oli kolmisen kilometriä. Tätä väliä surraa ilmainen shuttle bus, mutta koska jono oli pitkä ja halusimme myös kaukaisempia kuvia päätimme taittaa matkan jalan. Maksua vastaan matkailijoita olisi hemmotelty myös hevoskyydeillä. Koko reissun parhaat kuvat tulivatkin tuon kävelymatkan varrelta ilman ihmismassoja, joten ehdottomasti suosittelisin kävelemään tuon matkan ainakin toiseen suuntaan.

Normandian rannikko on tunnettua maailman vilkkaimmista vuorovesistä. Siinä missä ennen vanhaa saaren saavutti vain päiväsaikaan merenpohjaa pitkin, menee paikalle tänä päivänä hieno puusilta eikä rannikolle saa edes lähteä kävelemään ilman asiantuntevaa opasta. Keskipäivän aikaan meri olikin vetäytyneenä jonnekin kauas horisonttiin. Iltainen St. Malo kuitenkin todisti, että veden voima on täällä todella kova ja että vesi todella paiskoo pientareita auringon laskettua.

Pieniä katuja, vanhan luostarin henkeä

Luostarisaaden kadut olivat ruuhkaisia ja täynnä krääsää. Jos olet käynyt eteläisen Ranskan Carcassonnessa, tämä on hyvin vastaavanlainen paikka. Pienet kadut johdattivat matkamuistomyymälineen ja ylihintaisine ravintoloineen pikkuhiljaa kohti ylemmäs jättäen varrelleen pienen kirkon, kauniita näköalapaikkoja ja vihdoin edessä avautuvan luostarin. Luostari on muuten juuri se rakennus, joka paistaa jo kilometrien päässä saarta lähestyttäessä.

Ranska hemmottelee 25-vuotiaita Eurooppalaisia ilmaisilla sisäänpääsyillään. Carcassonnea toistaen myös tänne luostariin siis pääsimme ilmaiseksi sisään. Alue oli vielä jotenkin paljon odotettua isompi ja laajempi. Eri aikakausien rakennustyylit eivät paljoa erottuneet kiviarkkitehtuurissa. Huoneista löytyi holvikaaria, goottilaista mystisyyttä, pieniä sisäpihoja ja lisää rauhallisempia näköalapaikkoja. Melkeimpä tuntuu, että ilman tätä maksullisen alueen vierailua ei voi kyllä sanoa nähneensä saarelta oikeastaan mitään.

Mont Saint Michelin vierailulla menikin nopeasti puoli päivää. Koska nälkä painoi ja meillä oli vielä muita suunnitelmia illalle, ajattelimme palatessa ottaa tuon shuttle bussin parkkipaikalle. Vaikka tälläkin kertaa jono oli pitkä, liikkui se kuitenkin yllättävän rivakasti ja veti sisäänsä paljon ihmisiä yhdellä kerralla. Maksoimme parkkimaksumme, jota oli kertynyt 9 euroa, etsimme automme ja olimme varsin tyytyväisiä vierailuumme. Mutta olipa myös ihanaa ajaa ruuhkasta pois rannikkomaisemia ihaillen takaisin Bretagnen puolelle ja sen pikkukylille.

Mont Saint Michel oli näitä kerran elämässä kokemuksia sen parhaimmassa merkityksessään.

Mikä? Mont Saint Michelin luostarisaari
Missä? Eteläisessä Normandiassa Ranskan länsirannikolla. 
Mitä? Vanha luostarisaari keskellä merta, jota ympäröivät voimakkaat vuorovesivirrat ja joka kätkee sisäänsä suojeltuja pikkukatuja ja luostarin.
Miten? Omalla autolla tai esimerkiksi järjestetyillä päiväretkillä Pariisista tai St. Malosta. 
Hinta? Vierailu saarella on ilmainen. Pysäköinti päiväksi maksaa noin 11 euroa sesongista riippuen. Parkkipaikalta kulkee saarelle ilmainen shuttle bus. 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Make lauantai, elokuu 10, 2019 at 23:17

    Kiva juttu.
    ”Saaresta tuli suojeltu UNESCO-kohde vuonna 1862”. UNESCOn maailmanperintölistaa on ylläpidetty vasta vuodesta 1972 ja YK:kin on perustettu vasta toisen maailmansodan jälkeen.

    • Reply Katja / Historia de Viajes sunnuntai, elokuu 11, 2019 at 05:31

      Kiitos kommentista Make. Näinpä oli vuosiluvut päässeet loksahtamaan paikoiltaan. 1979 saari on siis otettu listoille ja tuo oli päässyt tippumaan jostain syystä omien silmien edestä minne lie bittiavaruuteen.

  • Reply Jenni / Unelmatrippi sunnuntai, elokuu 11, 2019 at 11:30

    Tuo on hieno paikka! Mekin kävimme kesällä. Suosittelen samaa kuin sinä eli kävelemistä ainakin toiseen suuntaan. Me mentiin bussilla perille ja käveltiin takaisin.

    • Reply Katja / Historia de Viajes sunnuntai, elokuu 11, 2019 at 20:17

      Mää ootan sunkin postausta paikasta. Turhaahan tämä ei ole valtava turistirysä. Upea paikka! Ja ehdottomasti kävely kannattaa. Jotenkin sen jylhyyden ja mahtavuuden tajusi mitä kauempaa tuota saarta ihaili.

  • Reply Menninkäinen sunnuntai, elokuu 11, 2019 at 15:29

    Näyttää hienolta! Miten mä olin kuvitellut, että siellä on vain luostari… Tuohan on oikea pieni kylä / kaupunki! Aika hienoa tuo, että nuoret pääsevät ilmaiseksi kohteisiin (vaikkei se minua enää ilahduttaisikaan). Riittikö henkkari todistamaan ikää vai pitikö olla opiskelijakortti tms?

    • Reply Katja / Historia de Viajes sunnuntai, elokuu 11, 2019 at 20:20

      Kyllä vain tämä on (ainakin ollut) ihan oikea ja elävä kylä!
      Mietin nyt vain itsekseni, että mitäköhän noissa kaikissa rakennuksissa nyt on vai ovatko ihan autioina. Kaikkiin kun ei mahtunut hotelleja / ravintoloita / matkamuistomyymäliäkään.

      Ranskassa on tosiaan ihan perinteisesti ollut kaikissa kohteissa, joissa olen käynyt ilmainen pääsymaksu kaikille alle 25-vuotiaille EU:n kansalaisille. Ilmaiseksi pääsee kun näyttää lipputiskillä EU-maan henkilökorttia tai passia. Eikä tarvitse olla edes opiskelija, että tuon edun saa. Minusta oikein hieno systeemi vaikken itsekään enää kauaa tästä ilosta pääse nauttimaan.

  • Reply susannamari4 maanantai, elokuu 12, 2019 at 09:14

    Aika taianomaisen näköinen paikka, turistirysästä huolimatta 🙂

    • Reply Katja / Historia de Viajes tiistai, elokuu 13, 2019 at 07:46

      Monesti väenpaljoudella on syynsä. Kyllä tämä sen verran upea kokonaisuus on etten ihmettele ollenkaan sen suosiota.

    Leave a Reply