Maabongaus ja tavoitteellinen Eurooppa

Ainahan se on mielessä nimittäin uudet seikkailut. Olen pienestä pitäen kulkenut äidin kantorepussa reissusta toiseen ja, kuten kaikki tätä blogia seuranneet ovat voineet huomata, ei matkailu ole ainakaan viime vuosina päässyt omalta kohdaltani suuremmin vähenemään. Kantoreppuajoista on tultu siihen pisteeseen, että matkailu on viimeaikoina ollut yksi tärkeimmistä asioista ja voimavaroista elämässäni. Olen oikeastaan kasvanut siihen, että maailmaa pitää kokea enemmän. Täytyy matkustaa perheen välillä Suomessa ja Espanjassa, mutta myös kokea uutta. Matkailu on vienyt niin mukanaan, että olen tekemässä matkailusta tieteenalana itselleni ammattia. Tästä pääsenkin sitten tämän postauksen aiheeseeni nimittäin maabongaamiseen, tai siihen onko minulla tavoitteita ja jos on niin millaisia.

Ajatusketju lähti liikkeelle puolisen vuotta sitten kun liityin most travelled people (MTP) saitille ja syötin matkahistoriani portaaliin. Olen aina matkustanut perheen ja ystävien lisäksi tavoitteellisesti uteliaisuudesta uusiin maisemiin, mutta en ole niinkään ajatellut mitään maabongaukseen liittyviä pisteitä. Maita on kertynyt siinä sivussa ja raaputettavasta kartastani on ollut hienoa väritellä uusia alueita. Syötettyäni matkahistoriani portaaliin, tietyt tavoitteet kuitenkin heräsivät sisälläni ja kukapa tietää, vaikka ihan oikeasti alkaisin näitä tässä jopa pikkuhiljaa saavuttaa. Samalla huomasin olevani saitilla 20-29 vuotiaista suomalaisista listan 11 ja naisten puolella samassa ikäsarjassa neljäs. Ehkä jotain on siis tullut jo nähtyä?

No mitä olen siis nähnyt ja millaisia tavoitteita tuosta heräsikään?

Olen tällä hetkellä matkustanut 44 maassa, joista YK:n jäsenvaltioita 43. Ensimmäinen itselleni herännyt ajatus oli asettaa hieno 25-ikävuoden rajapyykki. Näinpä helpoksi tavoitteeksi muodostui vierailla 45 maassa ennen tämän vuoden joulukuuta 2019, kun tuo raja ikä tulee täyteen. Tavoitteen täytän lokakuussa kun suuntaan Souliin Etelä-Koreaan. Se on tähän ikään kaunis tasaluku. Tämän jälkeen toki suunta on vain ylöspäin 50 maahan, jonka jälkeen voin sanoa jo nähneeni jotakin muutakin kuin Espanjaa ja Suomea.

Karttaa tuijottaessani en ole myöskään voinut välttyä tavoitteelliselta haaveelta vierailla kaikissa Euroopan maissa. Tämän hetkinen ”tilanteeni” on 30/43 YK:n jäsenvaltiota, sekä Vatikaanivaltio Euroopan itsenäisistä valtioista. Toisin sanoen jäljellä vierailua odottaa vielä 13 YK:n jäsenvaltiota, sekä pikkuruinen Kosovo. Jäljellä olevat ovat Valko-Venäjä, Saksa, Liechtenstein, Luxemburg, Pohjois-Makedonia, Malta, Moldova, Monaco, Norja, Venäjä, Serbia, Sveitsi ja Ukraina. Käytännössä useimmat ovat hyvinkin helppoja jos tätä oikeasti tekisi hirveällä kiireellä ja tavoitteella mikä nyt ei kuitenkaan ole se oma juttuni. Esimerkiksi Norja ja Saksa eivät vain ole koskaan yksinkertaisesti vielä kiinnostaneet. Toinen haave olisi vielä joku päivä vierailla kaikilla Espanjan itsehallintoalueilla ja Afrikan puoleisilla alueilla. Afrikan Ceuta ja Melilla odottavat vielä vuoroaan ja itsehallintoalueista kasassa on 10/17. Lisäksi Kanariansaarista La Palma ja El Hierro odottavat vielä vierailuaan, jotta voisin sanoa tuntevani Kanariansaaret.

Meriharakka blogin Pirkko ja Lasse ovat selkeästi luetelleet näitä Euroopan alueita täällä.
Ja maabongauksesta yleensäkin täällä.

Kuten jo mainitsinkin näitä tavoitteita ei nyt lähdetä saavuttamaan kuitenkaan mitenkään veren maku suussa vaan haluan jokaisen matkan olevan ikimuistoinen ja sen tarkoituksena kokea ja nähdä mahdollisimman paljon. Ja toisaalta itselleni on myös tärkeää lähteä maailmalle tapaamaan ystäviä, perhettä ja palata paikkoihin joita yksinkertaisesti rakastan. Nämä tavoitteet nyt kuitenkin pysyvät takaraivossa ja ovat kyllä kaikki suunnitelmissani kunhan oikea aika vain kaikelle löytyy. Ja Euroopan lisäksi matkahaaveet toki ulottuvat paljon kauemmaksikin, mutta minne tie vie milloinkin sitä ei voi kukaan vielä tietää. Toivottavasti tämän elämän aikana kuitenkin mahdollisimman moneen unohtumattomaan maailmankolkkaan.

Mitä mieltä te olette tällaisista tavoitteista? Onko teillä joitain omia rajapyykkejä tai tavoitteita?

Previous Post Next Post

6 Comments

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa sunnuntai, heinäkuu 14, 2019 at 15:07

    Mulla seuraava käymäni maa tulee olemaan 50. ulkomaa. Olen tuota kohdetta vähän säästellyt, sillä mietin että olisi kiva sen olevan Euroopan ulkopuolella ja siten vähän erityisempi. Vieläkään en tiedä, mikä se tulee olemaan, mutta asia selvinnee viimeistään ensi vuonna 🙂

    Mä en laske itseäni varsinaiseksi maabongariksi. Toki tartun aina silloin tällöin tilaisuuteen käydä uusissa kohteissa, mutta palaan mieluusti myös vanhoihin tuttuihin, jos siltä tuntuu. Menen nykyään ennen kaikkea fiiliksen mukaan. Jos New York kuudetta kertaa tuntuu paremmalta idealta kuin Mongolia ensimmäistä, menen suosiolla taas sinne New Yorkiin. En halua matkustaa suorittaen.

    Mua jotenkin hätkähdytti se, että sä et ole käynyt Saksassa tai Norjassa! 😀 Siis hyvällä tavalla hätkähdin, mutta miellän ne niin ”peruskohteiksi” että oli vaan jotenkin outoa, että joku noinkin paljon matkaillut ei ole käynyt kummassakaan. 😀 Hyvänkuuloisia haaveita ja suunnitelmia sulla ja varmasti maita kertyy jatkossakin!

    • Reply Katja / Historia de Viajes sunnuntai, heinäkuu 14, 2019 at 17:10

      Me ollaan monessa mielessä aika samanlaisia matkailijoita. Tai siis ajatusmaailma on todella samanlainen. Tasapainossa uutta ja vanhaa ja sinne pitää mennä mikä tuntuu hyvältä. Vähän kuin sulla New York niin itse varmasti palaan joko Madridiin ja/tai Teneriffalle joka vuosi. Ja sitten toisaalta Norja tai Saksa ei ole koskaan kiinnostanut niin paljoa ettäkö tie olisi sinne vienyt. Helpot ”maapinnat” noista saa sitten kun joskus innostuu. Ja maita kertynee meillä molemmilla jatkossakin. (:

  • Reply Menninkäinen maanantai, heinäkuu 15, 2019 at 21:09

    Ihmetykseni oli suuri, ettet ole käynyt Norjassa… Se on niiiiiiin upea maa, huikeita maisemia ja sulle niitä näköalapaikkoja! 😉
    Mä olen käynyt 10 eri maassa ja esim. mainitsemistasi Kanarian saarista puuttuvat Lanzarote, Fuerteventura, El Hierro, La Gomera ja La Graciosa. Lisäksi haluttais päästä sinne Mallorcalle… Kun ois aikaa ja rahaa, niin mä vaan surffailisin paikasta toiseen!

  • Reply Katja / Historia de Viajes tiistai, heinäkuu 16, 2019 at 18:11

    Norja on kyllä upea. Nimenomaan Pohjois-Norja. Mutta koska olen aina ollut autoton ja Oslo ei ole oikein kiinnostanut niin se on (vielä) jäänyt. Ehkä joskus löydän autollista ja ajamisesta pitävää seuraa ja suuntaan Tromssaan ja Lofooteille. (:

    Kanariansaaret ja Baleaarit on kyllä ihania. Baleaarit sain tosiaan itse viime kesänä ”täyteen” sen pikaisen Mallorcan loman aikana. Mallorcalle pitäisi kyllä palata paremmalla ajalla. Suosittelen myös vahvasti Formenteraa. Ehdoton Euroopan oma Karibia.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin perjantai, heinäkuu 19, 2019 at 20:53

    Me ei oikeastaan lasketa maita lainkaan. Meillä matkakohteet valikoituvat meitä kiinnostavien paikkojen mukaan. Esimerkiksi seuraava matkamme suuntautuu Brasiliaan, vaikka olemmekin siellä aikaisemmin käyneet. Emme kuitenkaan ole aiemmin käyneet Pantanalin alueella, johon nyt olemme lähdössä.

    • Reply Katja / Historia de Viajes tiistai, heinäkuu 23, 2019 at 11:19

      Näin se monesti juurikin menee. Että sitä haluaa palata sinne, mihin on jo ihastunut ja sitten etsiä sieltä myös uusia kokemuksia ja paikkoja. Brasilia kuulostaa kaikinpuolin ihanalta!

    Leave a Reply