Iin kunta on vielä niitä harvoja paikkoja, jotka eivät ole liittyneet osaksi Oulua. Hieman alle 10 000 asukkaan pitäjässä kohtaavat kauniit jokimaisemat, idyllinen puutaloarkkitehtuuria edustava vanhakaupunki ja ihanan rauhallinen elämänmeno. Harva pysähtyy tässä pienessä pitäjässä matkallaan pohjoiseen, mutta on monia syitä miksi sitä ehkä kannattaisi harkita. Aina ei siis oululaisenkaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan voi vaikka ottaa auton alle, ajaa noin puolituntia pohjoiseen ja saapua hurmaavan unohdettuun puutalomaailmaan Iin idyllisiin maisemiin.
Historian havinaa Wanhassa Haminassa
Idyllinen päätie, kirkkaina paistavia puutaloja, upeita puutarhoja ja lämpimiä yksityiskohtia. Vain kahdesta pienestä kadusta koostuva Iin vanhakaupunki Wanha Hamina pitää niin paljon sisällään sen kompaktiin kokoonsa ajatellen. Parin sadan asukkaan Wanha Hamina perustettiin 1300-luvulla. Sittemmin siitä muodostui tärkeä satamakaupunki pää tavaranaan ensin lohi ja myöhemmin terva. Tämän päivän rakennuskanta on 1800-luvun puolivälistä alkanutta rakennuskantaa. Vanhakaupunki on ihan tavallinen asuinalue astetta upeammassa miljöössä. Näin juhannuspäivänä siellä vieraillessa lapset leikkivät pihoilla, jokunen auto ajoi pientä Yläkatua kotia kohti. Alakadulla puutarhat loistivat joelle päin parhauttaan. Kaikki modernit mukavuudet loivat kaunista kontrastia muuten niin aikaa pysähtyneeseen maisemaan. Olin vaikuttunut, että näinkin lähellä on jotain näin kaunista ja idyllistä. Onneksi tämä helmi on nykyisin suojelukohde.
Puutalomiljöön lisäksi Wanhan Haminan vierustalta löytyy 1950-luvulla rakennettu kirkko. Seurakuntatalo seisoo upealla jokipaikalla ja pieni kotiseutumuseo ja museokahvila ilmeisesti viihdyttävät joskus muulloin kuin Juhannuksena myös matkailijoita. Juhannuksen kovimmat menot olivat kuitenkin Iin Silloilla eli aivan Haminan kupeessa sijaitsevalla leirintäalueella. Karaoke kaikui, paikalliset papat istuivat terassilla ja muutama mökkiläinen nautti juhannuksen taiasta. Ehdottomasti vilkkaampi Juhannusmeno kuin kaupungissa lähtiessä.
Kulttuurimaisemareittiä kohti Ympäristöpuistoa
Haminasta lähtee Ruustinnaksi nimetty kulttuurimaisemareitti jokivartta myötäillen näyttäen Iin modernin taiteellisen puolen. Parin kilometrin mittaisen reitin varrelle jää useita info-tauluja ja harvinaisen erikoinen Ympäristötaidepuisto.
Ilmainen pieni metsäkaistale on annettu taiteilijoiden käyttöön ja pienen polun varrelta löytyikin loistokkaan kekseliäitä teoksia, joiden päälle jopa tällainen taiteellisuuden ummikko ymmärsi. Kattiloita kannon varressa, yksinäisiä keittiön tuoleja, sanonnoilla omistettuja plakaatteja keskellä ei mitään… You name it. Mahtavaa oli myös aloituspisteeltä löytynyt postilaatikko, josta sai taidealueen karttoja ja esitteitä. Opin myös, että koko huvin teemana oli pohjoinen maisema ja ihminen sen keskellä. Tiedä sitten miten teema näkyi tässä kokonaisuudessa, mutta pääasia että vierailija viihtyi! Ainoana miinuksena täytyy mainita se että tätä hupia on saatavilla vain joka toinen vuosi.
Lisää taidetta KulttuuriKauppilasta
Myöhemmin opin myös, että Iistä löytyy ihan kokonainen talo täynnä taidetta. KulttuuriKauppilan rakennus avautuu muutaman kilometrin päässä keskustasta kauniilla maalaispaikalla. Juhannuksen pettymys oli kiinni ollut taidegalleria, mutta netti osasi kertoa KulttuuriKauppilan kehittävän ja tuottavan korkeatasoista kansainvälistä ammattitaidetta ja ylläpitävän muun muassa edellä vierailtua ympäristöpolkua. Pettymys ei kuitenkaan maata kaivanut, sillä KulttuuriKauppilan naapurissa avautui hurmaava vanha puurakennus b&b Villa Kauppila, joka mainosti jo tienvarressaan itselleni uutta jäätelö tuttavuutta Arctic Ice creamia. Ihanan luonnollinen tyrnisorbetti ja auringonpaiste loivat Juhannuksen taikaa ja tämä jäätelömerkki täytyi laittaa heti ylös tulevaisuuden varalle. Kerrassaan herkullista.
Ii on pieneksi pitäjäksi varsin monipuolinen pysähtymiskohde. Jos joskus siis satut ajelemaan motaria ohi, tämä voisi olla lounastauon ja pienen jaloittelun arvoinen paikka. Tästä voisi itsekin tehdä vaikka vuosittaisen vierailuperinteen.
4 Comments
Lapsena Ii oli paikka, jossa käytiin iltauinnilla matkalla Kilpisjärveltä etelään. Koko matka ajettiin ilman yöpymisiä ja Iin kohdalla alkoi olla jo iltauintiaika. Vesi oli lämmintä, mutta virkisti kivasti kesken hikisen automatkan.
Myöhemmin olemme erään Lapinmatkan menomatkalla nukkuneet ekan yön Iissä.
Ihania muistoja! Melkoinen matka on ollut ajaa suoraa Kilpisjärveltä tänne asti.
Tuo b&b vaikutti aivan älyttömän hurmaavalta missä pysähdyttiin jäätelöllä. Tuolla voisin siis kyllä joskus yöpyäkin jos vain olisi tarvetta.
…ja matka kotiinhan oli tossa vasta puolessa… Yleensä kotona oltiin kahde-kolmen aikaan aamuyöstä…
Joo ei voi kyllä kuin nostaa hattua! En varmasti itse pystyisi samaan ilman yhtä yötä jossakin välillä.