Stereotypioita taltuttamassa kontrastien Romaniassa

En varmasti ole kaukana jos uskallan sanoa, että Romania kuuluu Euroopan huonomaineisimpiin valtioihin. Köyhyyttä, mustalaisia ja ankean harmaata… Koska en ole koskaan ollut varsinaisesti stereotypioiden ystävä, olikin nyt aika päästä raaputtamaan tämä mystinen valtio kartalta ja katsastamaan itse miltä siellä sitten oikeasti näyttääkään. Saavuttamistakaan ei ole tänä päivänä tehty hankalaksi, sillä Romanian oma Rynkky BlueAir lentää Bukarestiin suorana pari kertaa viikossa ja kaiken lisäksi vielä edulliseen hintaan.

No oliko Romania hitti vai huti ja miten nuo stereotypiat sitten osuvat kohdilleen?
Tässä olisi yhden naisen analyysi, joka on muodostettu Bucharestin, Transilvanian ja rannikon kattamalla kokemuksella viikon aikana.

Ennen kuin mennään syvemmälle Romanian saloihin on varmasti kuitenkin ihan hyvä raottaa vähän maan historiaa ja mistä nuo stereotypiat ovat maailmaan syntyneet. Niillä kun kuitenkin tuppaa aina olemaan jokin todellisuusperä ja juuret, josta ovat syntyneet.

Romanian mielenkiintoisin ja edelleen katukuvassa näkyvä historia alkoi toisen maailmansodan jälkeen , kun Romaniasta tuli kommunistinen kansantasavalta. Kommunistista tasavaltaa johtivat ensin Gheorghiu-Dej ja sittemmin hänen kuolemansa jälkeen vallanhimoinen mielipuolisia hankkeita koostanut Ceaușescu. Ceaușescun valta-aika presidenttinä kesti 15-vuotta. Tänä aikana Romania koki monia muutoksia. Ceaușescu muun muassa purki, uudelleenasutti ja rakensi uudelleen maata aina maaseudulta pääkaupunkiin saakka. Reilu 20 % pääkaupungista tuhottiin ja tilalle rakennettiin muun muassa valtava maailman toiseksi suurimpana rakennuksenakin tunnettu Kansan palatsi. Kehitystä rahoitettiin lainarahalla, jonka myötä maan talous romahti ja ajauduttiin tiukan velan takaisinmaksua koskevan ohjelman myötä elintarvikesäännöstelyyn ja pahaan köyhyyskierteeseen. Tilanne ajautui mallille, jossa kansalaiset jonottivat pesukoneita muutamia vuosia, sähköä oli päivässä käytössä muutamia tunteja ja ruoasta oli valtava pula. Samalla maa koki ympäristötuhoja, sekä perhelainsäädäntöä ja ihmisten valvontaa kiristettiin. Ceaușescu sai velkansa maksettua vuonna 1989 juuri ennen kuin hänet teloitettiin ja syöksettiin vallasta. Nyt 30-vuotta myöhemmin Romania on monipuoluedemokratia ja Euroopan Unionin jäsenvaltio.

Ajatellen kulunutta aikaa, ei voi kuin todeta kuinka vilkasta kehitys maassa on. Kun BlueAirin pyörät kolahtivat Bukarestin lentokentälle, oli edessä vastassa ihana auringonpaiste, lämmin ilma ja siisti kuin mikä tahansa Eurooppalainen suurkaupunki. Stereotypioiden kulkukoirat ja kerjäläiset loistivat poissaolollaan keskustassa, julkinen liikenne oli toimivaa ja harmahkosta katukuvasta huolimatta keskusta oli uskomattoman viihtyisä täynnä elämää. Täytyy myöntää, että vanhankaupungin umpiaan myöten täynnä olevia trendiravintoloita kierrellessä kuvittelin olevani takaisin omassa rakkaassa Madridissani enkä stereotyyppien Romaniassa. Kauaksi jäivät siis stereotypiat kun reissun aikana kierretyt pohjoisten varakkaiden alueiden puistotkin osoittautuivat siisteiksi lapsiperheitä täynnä oleviksi kaupungin vihreiksi keuhkoiksi eikä kodittomien taskuvarkaiden asuinpaikoiksi. Lukemani mukaan Bukarestin köyhimmät asuinalueet kuten Ferentari ja Rahova löytyvät kuitenkin kaupungin eteläosista, joten liekö noilla mestoilla enemmän stereotypioita nähtävillä.

Transilvaniaan suuntasimme ohjatulle päiväretkelle, jonne kuskimme ja oppaamme Paul tuli hakemaan meitä 10 minuuttia sovitusta ajassa etukäteen uudenkarhealla tila-autollaan. Opelin kyytiin nousivat lisäksemme pari amerikkalaista ja yksi irkku ja koko päivä meni täysin ongelmitta kauniissa maisemissa. Transilvanian maaseutuja ja vuoristoteitä ajellessa kuihtuneet hevoset loistivat poissaolollaan ja teitä reunustivat siistin värikkäät maalaistalot. Vuoristossa ajelimme modernien laskettelukeskusten läpi hyväkuntoisia teitä pitkin ja mieli oli enemmänkin Alppimaisemissa kuin Romaniassa. Pisteenä i:n päälle Brasovin karkkikaupunki veti jalat alta ihan täysin ja heitti stereotypiat syvään kuoppaan.

Käänne ajattelussa kuitenkin tapahtui Romanian reissun viimeisten päivien aikana, kun otimme modernin uuden karhean pikajunan kohti rannikkoa ja Constantan kaupunkia. Junasta ulos astuessa aseman edustalla oli vaikka minkänäköistä hörhöä keskellä kirkasta päivää vetämässä hihoista. Taksikuskit torppasimme heti puristaen käsilaukuista ettei mitään varmasti pääse katoamaan. Kukaan ei oikein puhunut englantia ja bussilinjojen selvittäminen oli tehty äärimmäisen hankalaksi. Loppujen lopuksi vanha rämä minipaku ajeli harmaita koloonitaloja ympäröivää päätietä kohti Mamaiaa pysähtyen milloin missäkin liikennevaloissa ottamassa ja jättämässä ihmisiä. Emme vielä hotellilla päättäneet alkaa kaivaa stereotypioita takaisin ylös kuopasta, mutta se täytyi valitettavasti kyllä osittain tehdä sen jälkeen kun näimme kuumimman resort alueen aavemaisen tyhjänä repsottaen ja kun Constantan kaupunkia kierrellessä oli vähän koko ajan tunne, että toisella silmällä täytyy tarkkailla ympäristöä ja sisällä kalvoi epämiellyttävä olotila.

Kun sitten näitä kaikkia paikkoja ja kokemuksia alkaa vetää yhteen, ei voi todeta muuta kuin että Romania on kyllä ehdottomasti mainettaan ja stereotypioitaan parempi. En kuitenkaan voi olla alleviivaamatta maan kontrastisuutta ja sitä, kuinka vahvasti tuo ylläoleva historia näkyy vielä katukuvassa ja kuinka kommunismin aika elää vielä pitkään ihmisten mielissä. EU raha virtaa kuitenkin jo kovaa vauhtia ja sen voi jo nähdä Bucharestin pääalueilla ja Transilvanian pienissä hurmaavissa vanhoissa kaupungeissa. Romanialla on kuitenkin vielä paljon ongelmia selätettävänä ja uudistuksia tehtävänä. Korruptio ja inflaatio vaivaavat ja maatalouttakin tulisi uudistaa. Halu on kuitenkin sen verran kova saavuttaa Schengen sopimus, että uskoisin kehityksen leviävän hurjalla vauhdilla myös rannikolle saakka. Ehkä jo 10-vuoden päästä Romania on myös yksi Euroopan kuumimmista kansainvälisistä rantalomakohteista. Kaikki puitteet maalla on kyllä luoda ja nousta matkailun kärkeen, sillä sen verran monipuolisesta alueesta tässä nyt puhutaan.

Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä, kuinka tavallisten ihmisten ajatukset tulevat muuntumaan seuraavien vuosien aikana. Vaikka EU:n asettamia tavoitteita kurkotellaankin kiivaasti ja palavasti, samalla kommunismin aika on tehnyt tehtävänsä ja yhä edelleen useat ihmiset eivät itse usko omaan valtioonsa. Nuoret opiskelevat päästäkseen paremmille tienesteille ja kaikki kynsille kykenevät suuntaavat lomille Kreikkaan, koska eivät näe omissa ranta-alueissaan potentiaalia. Historia elää ihmisten mielissä pitkään, mutta jo nyt vilkas ulkoelämä antoi olettaa, että elämän ankeudesta on kuitenkin jo päästy eroon ja ihmisillä on halu mennä eteenpäin.

Tämän hetken Romania on kuitenkin erittäin elävä ja mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa, harmautta ja värejä, sekä rikasta ja köyhää ja jokainen vierailemani kaupunki ansaitsee ehdottomasti ainakin yhden oman postauksensa. Samalla täytyy vielä mainita huokea hintataso, erinomaisen täyttävä ruokatarjonta ja ystävälliset ihmiset.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Jenni / Unelmatrippi torstai, toukokuu 23, 2019 at 18:45

    Mulla on ollut jo jonkin aikaa kiinnostusta lähteä Bukarestiin ja tästä kirjoituksestasi jäi sellainen fiilis, että miksipä tosiaan ei. Lomien puutteessa joku viikonloppureissu voisi toimia ihan hyvin!

    • Reply Katja / Historia de Viajes perjantai, toukokuu 24, 2019 at 18:26

      Hei Jenni!
      Suosittelen Bukarestia ehdottomasti. Ja kun te tykkäätte autoreissuista melkein voisin suositella jopa vähän pidempääkin reissua transilvaniassa teille! Siellä on aivan ihania hurmaavia vanhoja kaupunkeja ja luontoa. Jos nyt voisin itse mennä ajassa taaksepäin melkein olisin viettänyt ennemmin aikani vieraillen parissa muussa transilvanian kylässä ja jättänyt kokonaan tuon rannikon välistä.

    Leave a Reply