Vallonian pääkaupunkia valloittamassa Namurissa

Belgia on pyörinyt viime aikoina enemmän ja vähemmän mielessä ja erityisesti tämä pikkuinen Vallonian pääkaupunki. Ei siinä mielessä, että maa olisi vienyt täysin jalkoja alta, mutta lähinnä mahdollisuuksineen ja monipuolisuudellaan. Vierailin pari kesää takaperin yhteensä 6 kaupungissa, jossa matkani alkoi lentämällä Charleloiriin ja jatkamalla matkaa suoraan Vallonian pääkaupunkiin Namuriin.

Reilu 100 000 asukkaan Namur löytyy Brysselistä 71 kilometriä kaakkoon. Namuriin saavuttaessa ei voi olla huomaamatta sen tärkeää teollista alkuperää, joka näkyy hyvin myös tummassa tiiliarkkitehtuurissa. Vielä tänäkin päivänä Namur on tärkeä teollisuuden keskus ja tunnettu erityisesti nahka- ja metallituotteistaan ja niiden valmistuksesta. Kaupungin rautatieasema seisoo myös strategisella paikalla Brysselin ja Luxemburgin, sekä Lillen ja Liegen välissä.

Tälle juna-asemalle minäkin siis saavuin Charleroilista. Kävin nakkaamassa kimpsut ja kampsut hotellilleni ja aloitin kaupungin tutkimisen. Namur ei ole kovinkaan iso, hotellivalikoimaa ei ole paljoa ja hinnat olivat melko korkealla. Näin jo heti ennen kuin siis menen itse kaupunkiin, suosittelisinkin kaupunkia enintään päiväkohteena tai mahdollisesti maksimissaan viikonloppukohteeksi.

Minä aloitin siis tutkimusmatkani Namurin keskustasta. Namurin keskusta on pieni ja kompakti, mutta kesällä täynnä elämää. Pääkatuja on käytännössä kolme; Rue Godefroit, joka alkaa kätevästi rautatieasemalta, Rue Des Carmes, jonka varrella suurinosa kaupoista sijaitsee, sekä itäisin Rue de Fer. Nämä kaikki kadut menevät pohjois-etelä suuntaisesti Rue de Bruxellesin kadulle ja niitä yhdistävät pikkukadut. Bruxellesin eteläpuolella aukeaa mm. Katedraali, useita pieniä kujia, sekä tarpeeksi etelään kävellessä joen ranta. Kun nämä alueet on kävellyt on oikeastaan nähnyt Namurin keskustan. Näiden kujien taakse kätkeytyikin lämpimänä kesäiltana täydet terassit, musiikkifestivaalit ja valtavasti ihmisiä nauttimasta viikonlopusta.

Keskustan eteläpuolella joen toisella puolella aukeaa vaikuttava kukkula, jonne kannattaa ehdottomasti kiivetä. Kukkulan päältä löytyy Namurin linnoitus. Linnoitus on toiminut keskiajalla mm. kuningas Leopold toisen loma-asuntona, mutta on näin 2000-luvulla lähellä paikallisten ajanviettopaikka. Linnoitukselle ei ole minkäänlaista pääsymaksua ja ylhäältä avautuvat kauniit panoraamanäkymät joen ja kaupungin yli. Terra Nova matkailukeskuksessa voi käydä lisäksi tutustumassa tarkemmin Namurin historiaan, mikäli se kiinnostaa. Ylhäältä löytyi myös ainakin yksi ylihintainen ravintola, joten suosittelen kantamaan esimerkiksi omat picnic eväät ja juomat paikanpäälle mukana.

Linnoituksen ja keskustan jälkeen Namur itsessään onkin oikeastaan nähty. Jos aikaa on enemmän suosittelen hankkimaan pyörän ja ajelemaan kauniita jokirantoja pitkin vaikka kauniiseen pikkukylään Dinantiin saakka. Itse kävin tuolla 30 kilometrin päässä junalla ja junamaisemiakaan ei voi missään nimessä moittia. Dinantissa itsessään voi ihailla kaunista kirkkoa, muutamaa pientä pääkatua ja linnoitusta vuoren huipulla.

En tiedä tulenko koskaan Valloniaan enää palaamaan, mutta voisin pitää Namuria hyvänä pysähtymispaikkana, jos suunta on esimerkiksi Brysselistä Luxemburgiin. Kaupunki kuitenkin ansaitsee omasta mielestäni päivän seikkailuille.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply