Suomen suurin matkablogiyhteisö

Tyyntä ennen myrskyä

Irlannin reissu oli kaikin puolin hyvin ajoitettu. Puolitoista viikkoa ennen rehellisen oikeita syyslomia tehty matka tarjosi halvat lentohinnat saarelle. Reissuun oli varauduttu villapaidoin ja sadevaattein, mutta toisin kävi. Sen sijaan kotiinjätetyille aurinkolaseille olisi ollut enemmän käyttöä.

Neljän päivän miniloman alkaessa ilmavirrat kääntyivät etelään ja virta alkoi tuoda ennenkuulumattoman lämmintä ilmaa. Tuuli laantui ja ilmasta tuli leppoisan poutainen. Ihan sellainen kaunis kevätfiilis. Sää pysähtyi paikoilleen odottamaan jotakin suurempaa, jotakin joka vetäisi kerralla maton pois jalkojen alta. Irlannin tapauksessa tämä oli hurrikaani. Meidän lomaonneksemme sade alkoi kuitenkin vasta viimeisenä iltana kun oltiin jo valmiina lentokentälle. Lento lähti vielä ihan normaalisti ennen puoltayötä. Seuraavan aamun koneista ei voinut sanoa enää samaa.

Näin siis kun Irlannissa alettiin vastaanottamaan tavallisen voimakasta syysmyrskyä pari matkalaista oli jo saavuttanut kuulaan aurinkoisen Oulun. Vaikka takana oli juuri kaikinpuolin onnistunut lomamatka, mieltä silti painoi epävarmuus. Läheisen sairaus oli kalvanut mieltä jo kesästä saakka, mutta nyt tuntui siltä että sairaalaan oli päästävä samantien lentokentältä. Pikaisten moikkausten jälkeen oli aika suunnata kotiin ja valmistautua loman jälkeiseen normaaliin arkeen.

Heti seuraavana iltana ei kuitenkaan tarvittu kuin yksi puhelinsoitto ja myrskyn iskeminen oli sillä selvä. Vaikka puhelu oli jossainmäärin odotettava, silti totuuden iskeminen kasvoille tuntui pahemmalle kuin koskaan ennen. Toisaalta pitkän taistelun loppuminen oli samalla kuin myrskyn laantuminen ja rauhan saavuttaminen. Tällä hetkellä mielessä on niin paljon sulateltavaa, joten blogi ei varmastikaan tule olemaan seuraavien viikkojen aikana se prioriteetti.

Näin siis joskus elämä voi olla kuin Irlannin sää. Tyyni lämmin ilma voi tuoda tullessaan seuraavalle päivälle hurrikaanin eikä oikeastaan mitään tässä elämässä pystytä varmuudella ennustamaan. Tämän mielessä pitäen haluan yhä enemmän keskittyä toteuttamaan itseäni ja unelmiani juuri nyt enkä sitten joskus tulevaisuudessa. Koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Näiden sanojen myötä otetaan pieni blogibreikki ja palataan asialle kun muutama pala elämässä on saatu taas liimattua paikoilleen.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Menninkäinen sunnuntai, 22 lokakuun, 2017 at 09:06

    Voimia sinulle!

    • Reply Katja sunnuntai, 22 lokakuun, 2017 at 10:11

      Kiitos, ottaa oman aikansa, mutta elämä jatkuu 🙂

    Leave a Reply