Rotterdam ja ensikosketus Alankomaihin

Viimeinen aamu Belgiassa avautui sateisena. Kaveri saattoi juna-asemalle ja sanoimme heipat. Seuraavan 2 tunnin päästä olin jo vaihtanut maata ja olin aloittamassa uutta lomapäivää ja reissun viimeistä etappia Alankomaissa. Maiden välinen liikenne on erinomaista. Otin junani ensin Ghentistä Antwerpeniin, josta ostin lippuni Bryssel-Amsterdam väliä suhivaan pikajunaan. Kyseinen pikajuna suhii tunnin välein, joten odottamisesta ja aikataulusta ei suuremmin tarvinut kaivaa huolta. Hyppäsin pois junan kyydistä Rotterdamissa ja aloitin ensimmäisen tutustumiseni Alankomaihin.

Rotterdam aukesi edessä hyvin modernina ja urbaanina. Jotenkin en reilun 600 000 asukkaan kaupungilta osannut odottaa niin modernia ja korkeaa ilmettä. Rautatieasema oli selkeästi uusi. Sisälle ei päässyt ilman lippua, kaikki toimi viimeisen päälle ja kun leimaamishomma oli yhdellä turistilla hukassa, infohenkilöt olivat heti auttamassa ja opastamassa laitteiden kanssa. Mainittakoon nyt, että lippu tulee tosiaan aina leimata ennen junaan nousua, mutta leimaus tapahtuu mennessä juna-aseman porteista sisälle lipulla. Jos vaihdat junaa leimaa lippusi jossain laitureiden masiinoista.

Rotterdamiin olin varannut vain päivän aikaa, sillä majoitus oli jo varattuna Den Haagista, johon halusin tällä pyrähdyksellä keskittyä paremmin. Modernista juna-asemasta ulos astuessa iski samantien paniikki. Kaikki oli niin isoa. En tykkää pikaisesta hörppimisestä, mutta Rotterdamin kohdalla tiesin, että vaikka juoksisin maailmanennätysvauhtia paikasta toiseen, koko kaupunkia en tulisi näkemään. Pieni hengenveto ja sitten betoniviidakon sisään asenteella näen mitä näen ja joskus palaan jos siltä tuntuu.

Päätin aloittaa kierrokseni jostain aivan muualta kuin pilvenpiirtäjien keskeltä. Jotenkin kaikki kiilto ympärillä sai voimaan niin pahoin, että välttämättä halusin nähdä jotain autenttisempaa mitä sillä nyt koskaan haluaa tarkoittakaan. Näinpä siis sadetta ja keskustan vetoa uhmaten otinkin suunnakseni pohjoisen. Kauas ei tarvinut kävellä, kun kiiltävän karheat pilvenpiirtäjät muuttuivat tavallisiksi kerrostaloiksi. Kävelyreittini muotoutui lopulta Agniesebuurtista Oude Noordeniin ja siitä kanaalin yli toiselle puolelle Crooswijkiin, Rubroekiin ja takaisin rannikolle. Alueista en tiennyt mitään ja alkuperäisenä suunnitelmana olikin saavuttaa Nieuw-Croowijkin puisto. Jotenkin pidemmälle kävellessä kerrostalot alkoivat muuttua rähjäisemmäksi ja koska en tiennyt alueista mitään ja oma olo alkoi muuttua epämukavaksi päätin siis kääntyä jo hieman aiemmin takaisin. Matkan varrella en siis sitten oikeastaan nähnyt mitään erikoisempaa tavallista ehkä keski- ja hieman alempiluokkaista lähiöelämää, joitain kauniita kanaalimaisemia ja pieniä puistoja lukuunottamatta. Ehkä näin jälkiviisaana voisin sanoa, että tässä rajallisessa ajassa tämän välin olisi voinut kokonaan skipata.

Oostpleinin metropysäkiltä alkoi sitten se niin sanottu oikea turistikierros. Lähdin kävelemään kohti jokivartta, näin kauniita kahviloita ja tunnelmallisia purjeveneitä. Jokirannasta avautui taas kiiltävän karhea ja utopistinen näkymä, joka lähiöelämän jälkeen jo kutsui luokseen. Noordereilandin saarelle vievältä sillalta avautui kliseinen näkymä tunnetulle Erasmus-sillalle, jota pitkin itsekin kävelin myöhemmin takaisin kohti joen pohjoispuolta. Ensimmäistä kertaa kaupunki avautui omissa silmissäni kauniina, joskin edelleen kovin kylmänä. Kaikki oli kaunista ja hienoa, mutta jotenkin ote jäi täysin saamatta. Elämä puuttui täältä täysin!

Erasmus-sillalta matka jatkui Rotterdamin tunnetulle baari ja katuruoka kadulle Witte de Withstraatille. Ostin ranut, jäätelöä ja katselin elämää, joka erosi täysin eteläpuolen pilvenpiirtäjien meiningistä. Tällainen hipsteri ilmapiiri iskee aina ja saa kuolaamaan jokaiseen omalaatuiseen katuruokakuppilaan. Vähän aikaa vain fiilistelin ja mietin, kuinka leppoinen meininki kadulla voisi olla ilta-aikaan, kunnes jatkoin matkaa keskustan kautta takaisin keskustan rautatieasemaa. Ydinkeskustan katujen valjentuessa edessä maisemia muuttui taas utopistiseksi. Näin kaupunkisuunnittelua opiskelleena koko Rotterdam näyttäytyi kuin suoraan oppikirjojen moderneista kokeiluista. Oli isoa kaupparakennusta, siistiä kävelykatua, moderneja patsaita, istumispaikkoja ja kovin betonista. Ehkä pienelle maalaissielulleni tällainen modernius oli jossain määrin liikaa ja edelleenkin kuvia katsellessa voin vain pyöritellä silmiä, miten se ensikosketus Alankomaihin näyttikin tältä. Tämä oli sellaista, jolta voisin monen muun paikan näyttävän esimerkiksi 20 tai jopa 50 vuoden päästä.

Joka tapauksessa Rotterdam oli mielenkiintoinen sekoitus rähjäisyyttä, monikulttuurisuutta, rauhallisia kanaalin varsia ja kiiltävän karheita utopistisen moderneja rakennuksia ja uudishankkeita. Vähän ehkä tekisi mieli palata tänne kunnon suunnitelmien ja pyörän kera uudelleen ja muokata tämä hämmentynyt olotila selkeäksi kuvaksi Rotterdamista. Tämän päivän pyrähdyksen perusteella en oikein osaa sanoa kaupungista yhtään mitään muuta, kuin että olipahan kokemus. Päivän kokemuksella Rotterdam on yksi kaupunkisuunnittelun oppikirja!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply