Kotona

Oon nyt tässä viikon päivät kuluttanut sohvan pintaa ja miettinyt alkuvuotta. Oon myös miettinyt aika paljon tulevaisuutta ja mitä sitä elämältä haluaa ja taidan pyöritellä vieläkin samoja ainaisia kysymyksiä. Sanomattakin on varmaan selvää, että paluu ei ole ollut sellainen helpoimmasta päästä. Säissä ei ole ollut valittamista. Oulussa aurinko paistelee ja lämpötilakin kohoaa puoleen väliin Madridin lämpöjä. Silti sitä vaan on ollut niin ulapalla että ei voi itsekään ymmärtää. Oon kuullut termin post-erasmus depression ja tämä on varmaan juuri sitä. Tuntuu että kaikki on pysynyt ennallaan, mutta mikään ei ole kuitenkaan niin kuin ennen.

Vaikka tällä hetkellä tuntuu että elämä on hanurista ja joka päivä on niin järkyttävä ikävä uusia ystäviä niin se ei tarkoita sitä ettenkö silti rakastaisi tätä kotikaupunkia ja kaikkia läheisiä ihmisiä täälläkin. En ole kuitenkaan halunnut olla masentunut ja rypeä itsesäälissä, joten niinpä oon kuitenkin kaiken alakuloisuuden keskellä yrittänyt tehdä asioita, joita tässä kaupungissa rakastan. Pyörän renkaat ovat sauhunneet kilometrejä pitkiä pyöräteitä eteenpäin. Silmät ovat avautuneet puhtaissa suistomaisemissa, lehdet ja oksat ovat rapisseet jalkojen alla metsäpoluilla ja majakkakin Naltsussa oli vielä pystyssä muistuttamassa, että kyllä meiltä löytyy täältä hieno merenranta.

Erasmus on nyt siis täydellisesti ohi. Kaukana on Madridin vilkkaat kujat ja koukerot. Seuraavana vuorossa on opintojen organisointi, asunnon etsiminen, sekä seuraavien haaveiden siirtäminen toteutus tasolle.

Mutta olipahan vaan elämäni paras kokemus! Ei voi kyllä muuta sanoa kuin että hyvä ihminen lähde, jos mahdollisuus avautuu. Blogiin riittää vielä juttuja kyllästymiseen asti, mutta yrittäkää ymmärtää. <3

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Menninkäinen torstai, heinäkuu 13, 2017 at 15:04

    Toi tunne on hämmentävä. Tavallaan on yhtä aikaa hyvä olo ja karmea olo. On palannut kotiin, mutta koti on myös jäänyt taakse.
    Mekin muuten käytiin menomatkalla Lappiin Nallikarissa. Kätköjäkin löytyi pari. 😉

    • Reply Katja perjantai, heinäkuu 14, 2017 at 13:20

      Joo niin on, ei yhtään tiedä mitä ajatella. Mutta eteenpäin mennään ja Oulukin on ihana! Naltsussa ja Hietasaaressa oli muuten ihan hurjana uusia kätköjä tullu puolessa vuodessa 😀 Eilen kävin äkkiä keräämässä alta pois.

  • Reply Maarit Johanna torstai, heinäkuu 13, 2017 at 21:22

    I feel you! Saman läpikäyneenä. Muistan kun Rovaniemelle täydessä pimeydessä laskeutumisen jälkeen tuli itku. Se oli samalla helpotusta siitä, että oli vihdoin kotona ja samalla kauheaa raastavaa ikävää takaisin ”kotiin” Akureyriin. Palasen kun siitä ajasta saisi takaisin. <3

    • Reply Katja perjantai, heinäkuu 14, 2017 at 13:21

      Joo tää on tunteellistä aikaa ja nyt määki tunnen mitä sää oot tuntenut. Silti en vois olla onnellisempi että on keksitty tällanen vaihto-opiskelusysteemi, koska onhan tää nyt vaan paras kokemus ikinä. Onneksi paikat ja ihmiset odottaa meitä maailmalla. <3

  • Reply Inka perjantai, heinäkuu 14, 2017 at 06:55

    Tervetuloa takas Katja! Ihanaa että sun erasmus oli tosi onnistunut, se on kyllä parasta. Tsemppiä paluumasennukseen, onneksi Oulu pitää huolen omistaan. <3

    • Reply Katja perjantai, heinäkuu 14, 2017 at 13:22

      Kiitti Inka! Kyllä tää tästä, kun Oulussakin on niin paljon hyvää <3

  • Reply Pirkko / Meriharakka tiistai, heinäkuu 18, 2017 at 09:41

    Tervetuloa nyt kuitenkin ainakin välillä koti-Suomeenkin. Muutokset ovat usein vähän raastavia, vaikka elämässä onkin aina suunta eteenpäin. Aikoinaan asuimme Ruotsissa muutaman vuoden ja tarkoitus oli alunperin palata, olimmehan jo ostaneet asunnonkin Espoosta, mutta vaikka paluu kotiin oli toisaalta kivaa, niin oli siinä myös tuota toisesta elämästä poisrepäisyn haikeutta. Myöhemmin olen vaihtanut työpaikkaa ehkä keskimäärin 7 vuoden välein ja vaikka olenkin niitä muutoksia halunnut, niin ovat nekin aina olleet vähän sellaisia, että nyt tuttu ja turvallinen jää taakse ja mitähän edessä oikeasti on. Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa, vai miten se nyt oli 🙂

    • Reply Katja tiistai, heinäkuu 18, 2017 at 10:19

      Kiitos Pirkko! Muutokset on aina raastavia ja erityisesti ihmisten jääminen toiselle puolelle Eurooppaa. Saa nähdä mihin tämä elämä minut vie. Eihän Oulussakaan mitään vikaa ole, varsinkin kun on keskittynyt nyt niihin asioihin, mitä täällä rakastaa. Mutta kuten sullakin työpaikanvaihdos aina tietyin väliajoin, uskon että minäkin tulen tarvitsemaan jotain uusia tuulia yliopiston jälkeen.

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, heinäkuu 19, 2017 at 18:18

    Ah, vanha kunnon post-Erasmus depression! Been there, done that! Juuri toi on kauhean hyvä tapa luonnehtia sitä, että samaan aikaan mikään ei ole muuttunut, mutta kuitenkin kaikki. Ei ole enää sama ihminen sen jälkeen. Mut se kertoo myös siitä, että sullapa onki ollu onnistunut vaihto! :))

    • Reply Katja torstai, heinäkuu 20, 2017 at 10:58

      No sitäpä sitä! Vaihto oli mitä parhain ja ihan pelkkä ajatteleminen saa niin haikeaksi 😀 No elämä menee eteenpäin ja tulevaisuudessa odottaa toivottavasti uudet kokemukset ja seikkailut !

    Leave a Reply