Punaisten tiilten Toulouse

Näin kotimatkan ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Toulouse ihan vain halpojen lentojen takia. Rynkky osaa hinnoitella Madridista, sillä maksoin tiketistäni vaivaiset 14 euroa. Näinpä siis muutama päivä sitten saavuin aamuvarhaisella Toulouseen ja palasin tänne tänä aamuna, jotta voin huomenna jatkaa matkaa.

Nukkumattoman lentokenttäyön jälkeen olin vihdoin Toulousessa 8 aamulla ja heti valmiina katsastamaan kaupunkia. Mitään en tiennyt etukäteen, enkä voi sanoa tietäväni vieläkään, mutta paljon sain päivän aikana käveltyä.

Aloitin rautatieaseman kupeesta, jonne saavuin lentokentältä metrolla. Rautatieasemalta hurautin toisena Toulouse päivänäni kätevästi Carcassonneen ja viereiseltä bussiasemalta otin pari päivää sitten shuttlen Andorraan. Kaikki liikennepalvelut on siis kätevästi keskitetty samaan syssyyn keskustan pohjoispuolelle.

Rautatieasemalta kävelee vartissa kätevästi kompaktiin keskustaan. Matkalleni osui heti alkuunsa markkinat Strasbourg kadulla. Käveleskelin ja toivoin, että olisin ymmärtänyt kieltä. Tällaisissa paikoissa kun kuulee kaikkia mukavia keskusteluja ja pääsee vielä paremmin tunnelmaan.

Kauaa ei tarvinut kävellä eteenpäin markkinoilta syvemmälle keskustaan, kun hyvin selväksi tuli mistä Toulousen lempinimi Ville Rose ”vaaleanpunainen kaupunki” juontaa juurensa. Koko arkkitehtuuri on nimittäin lähinnä punaista tiiltä, jonka koin itse kovin nopeaa ihan käsittämättömän tylsäksi. Kaupungista huokui sellainen teollisuuskaupungin meno ja kaikkien Espanjalaisten pastellikylien jälkeen tämä oli omalla tavallaan niin ankeaa ja synkkää. Pääaukiolla oli kuitenkin elämää vaikka muille jakaa, sillä aukiolle oli katettu iso esiintymislava, jossa oli koko päivän ajan kenraaliharjoituksia seuraavan päivän musiikkitapahtumaa varten.

Keskustan ostoskaduilta päätin pöräyttää rauhoittumaan mapsissa näkyvään eteläpuolella kaupunkia sijaitsevaan viheralueeseen Jardin Royaliin. Edessä odotti pitkä viherbulevardi, jonka päässä loisti iso suihkulähde ja puisto. Aivan täydellinen paikka pieneen pakoon kaupungista ja rentoutumiseen. Niin rentoutumisesta puheenollen istahtaminen puistonpenkille yli 30 tunnin valvomisen jälkeen ei varmastikaan ollut paras vaihtoehto, sillä silmiä oli enää hankalaa pitää auki. Ei siis auttanut muu kuin jatkaa matkaa.

Viimeisenä siis jatkoin katsastamaan Garonne joen maisemat ja sillat, joilta avautui kauniit näkymät joelle. Voimat olivat ihan tyystin hukassa ja koska jokivarsi oli rauhallinen, oli pakko pitää toinen breikki ja antaa silmien mennä hetkeksi kiinni.

Kello alkoi lyödä kahta ja tiesin saavani hotellihuoneen. Niinpä en enää miettinyt vaan vedin vielä keskustan katuja pitkin takaisin kohti rautatieasemaa etsien epätoivoisena vastaantulevista kirkoista panoraamanäkymän antavaa tornia tuloksetta.

Hotellille päästyä mietin olinko oikeastaan nähnyt yhtään mitään. Tuntuu, että kaupungista ei nyt tällä kertaa vain löytynyt mitään nähtävää, tai sitten oma suunnittelemattomuuteni ja mottoni ”mene sinne minne nokka näyttää” ei tällä kertaa ihan toiminut. Tästä postauksesta siis tuskin on mitään hyötyä kenellekään Toulouseen menevälle, mutta tulipahan käveltyä ja todettua ettei tänne tarvitse välttämättä enää palata. Okei, myönnän että yön valvominen saattoi myös auttaa asiaa, että turistivaistot ei ehkä tällä kertaa olleet ihan niin avoinna kuin normaalisti.

Oletkos käynyt ja mitä missasin? Mistä olisi nähnyt ne panoraamanäkymät?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Kaisa sunnuntai, kesäkuu 25, 2017 at 11:17

    Harmi että sulla oli väsynyt olo, se varmasti vaikutti siihen mikä fiilis Toulousesta jäi. Totta on, että Toulousessa ei ole sellaisia ”must see” nähtävyyksiä mutta mun mielestä tunnelmaltaan aivan ihana! Olen ollut siellä vaihdossa ja palasin tänä vuonna, täällä mun postaus ja vinkit Toulouseen: https://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2017/01/27/toulouse-ranskan-espanjalaisin-kaupunki/

    • Reply Katja sunnuntai, kesäkuu 25, 2017 at 17:47

      Olipa kiva lukea sun postaus ja näkökulma kaupunkiin! Mää tosiaan olin liikkeellä ilman yöunia ja just edellisenä iltana hyvästellyt kaikki rakkaat ystävät Madridissa, joten Toulouse ei tosiaan varmastikaan siitä syystä näyttänyt mulle parhaita puoliaan. Toisekseen en puhu ranskaa, jota pitäis kyllä treenata sillä uskoisin että saisin niin paljon enemmän irti.

      Ehkä mun siis pitäisi joskus palata paremmilla yöunilla ja parempana ajankohtana. 😀

    Leave a Reply