Marokon pääkaupunkitunnelmia Rabatissa

Asilahista Marokon rannikolta matka jatkui siis saman päivän aikana vielä 200 kilometrin verran kohti Marokon pääkaupunkia Rabatia ja jo tässä vaiheessa siitä tuli heittämällä mun suosikkini maassa. Ei sillä, että tässä vaiheessa olisi vielä paljon muuta nähtykään, mutta tuo mielipide pitää edelleen.

Rabat on sellainen Marokon tuntemattomampi kaupunki, vaikka pääkaupunki onkin. Ainakaan mulle Rabat ei soittanut mitään kelloja ennen sinne saapumista ja niinpä olinkin melko innoissani kun vihdoin ensimmäiset lähiöt puolentoista miljoonan asukkaan kaupungista saapuivat nenän eteen.

Ensimmäisenä bussit suhauttivat Mohammed 5:n mausoleumille ja Hassanin minareetille. Koska tämä ei ollut suuremmin mikään infoa antava kiertomatka kaikki historia ja muu jäi nyt myöhemmän selvittämisen varalle. Sen kuitenkin osaan sanoa, että mausoleumiin on haudattuna Marokon kuninkaallisia ja Hassanin minareetista piti tulla maailman suurin kunnes koko homma läsähti käsiin suunnitelijan ajan jättäessä. Moskeijaakaan ei saatu koskaan valmiiksi vaan valtavaa aukiota hallitsee yhä tänäpäivänä vain lähinnä isommat ja vähän pienemmät tukipilarit. Mutta komeutta ei voi aukiolta sanoa puuttuvan ja kaiken lisäksi kukkulalta avautuu makeat maisemat joelle.

Tämän jälkeen matka jatkui jokirantaan Rabatin linnoitukselle Kasbahille. Ulkoapäin linnoitus oli kuin mikä muu kivikasa, mutta sisälle päästyä takaa avautui aivan oma maailmansa. Kauniita sinisiä kapeita mutkittelevia katuja, joissa jokaisen kohdalla olisi halunnut pysähtyä huokailemaan. Siniset kadut johdattelivat pikkuhiljaa rannikolle ja joelle, josta avautui näkymät Rabatin uima-rannalle. Ei näkynyt uimareita eikä paljon auringonottajiakaan, mutta voi että olis ollut kiva jos aikaa olis ollut oikeasti vieraillakin tuolla rannalla. Tällä kertaa aika kuitenkin riitti vain ryhmäkuviin ja kävelyyn eri reittejä pitkin takaisin kohti busseja.

Vielä Rabatin lähi ajellessa tuli ihan olo kuin Istanbulissa. Jokiranta näytti viihtyisälle ja medina kutsuvalle. Näihin ei nyt tällä kertaa ehtinyt tsippailemaan, mutta Rabatista jäi kyllä aivan älyttömän hyvät vibat. Paljon muutakin jäi taatusti näkemättä, mutta ainakin Rabatista sai tällä kierroksella ihan hyvän yleiskuvan. Samalla tuli myös karisteltua ensimmäiset ennakkoluulot Marokosta taka-alalle ja jatkaa tunnetumpaan Casablancaan.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Anssi sunnuntai, kesäkuu 11, 2017 at 20:43

    Sepäs varsin viehättävältä vaikuttaisi! Vai että meinasivat Hassanin moskeijaa Rabatiin alun perin! Onkohan Casablancan se iso moskeija sitten jotain samaa perua… Taisi olla myös Hassanin moskeija, ”maailman ja Afrikan suurin ja kaunein” ja kaikkea. Mukamas.

    • Reply Katja sunnuntai, kesäkuu 11, 2017 at 22:54

      Jaa empäs muuten ajatellut tuota nimeä, mutta vois olla jotain perääkin. Tällä reissulla ei ihan kamalasti saanut mitään kultuuri ja historia tietoutta ja itse sitä on toki aivan liian laiska lukemaan. Jonkun pitäisi aina toki kertoa 😀 Eli selvitäpä tämä ja kerro mulleki!

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, kesäkuu 12, 2017 at 13:28

    Meille väitettiin, että nuo pylväät tuolla aukiolla tuon mausoleumin edessä olisi roudattu sinne Volubiliksen maailmanperintökohteesta, mutten saanut sille tiedolle oikein mistään vahvistusta. Jotenkin tökerö ajatus, että maailmanperintökohdetta olisi tuolla lailla hajoitettu, mutta ehkei se ole ollut maailmanperintökohde kovin kauaa.
    http://meriharakka.net/2017/04/24/volubilis/

    • Reply Katja tiistai, kesäkuu 13, 2017 at 11:52

      Ohhoh, kuulostaa kyllä melkoiselta! Mutta en sinänsä ihmettelisi vaikka olisi perääkin 🙁 Hieno tuo Rabatin aukio jokatapauksessa oli.

    Leave a Reply