Ihana kamala Marokko ja kun kaikki ei aina mene putkeen

Marokon reissusta on jo viikko, mutta kuten ehkä luitte jo aiemmin reissun aikataulusta, se oli juuri niin raskas tai vielä raskaampi kuin olin etukäteen kuvitellut. Näin jälkeenpäin on ihan älytön ikävä hetkiä, joita viikossa sai kokea, mutta voi juku voi myös viikkoon mahtua epäonnea ja takapakkeja. Ja koska Suomalaiseen tapaan täytyy olla aina niin negatiivinen aloitetaampas nyt kertomalla mikä kaikki ärsytti, vihastutti ja meni niin sanotusti pyllylleen viikon aikana.

Aikataulu

Meillä oli jokapäivällä hyvin selkeä aikataulu, ja koska päivät oli joka päivä pitkiä ja kohteita paljon siinä pysyminen olisi ollut elintärkeää. MUTTA KUN SIINÄ EI PYSYTTY YHTENÄKÄÄN PÄIVÄNÄ. Kaikki alkoi jo mennessä lautasta, jonka piti lähteä klo 8, mutta joka vihdoin irtosi Espanjan mantereelta klo 8:55…

Lautan myöhässäolo oli siis kuitenkin vasta alkua, sillä varsinkin parina ekana päivänä isosta ryhmästä aina joku tuli myöhässä ilmoittamatta ja sitten näitä tyyppejä etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Suomalainen sielu toki ärsyyntyi tästä parina ensimmäisenä päivänä, mutta sitte heitin itsekin tämän kuuluisan hälläväliä asenteen päälle ja matka muuttui heti paremmaksi. Harmittavasti kuitenkin vain ihmisten myöhästelyn takia meillä jäi joitain paikkoja näkemättä ja esimerkiksi Casablancassa ei jäänyt ollenkaan omaa aikaa.

Organisointi

Citylife Madrid, jolta siis tämän matkan ostin hoiti kaikki etukäteisvalmistelut erittäin hyvin ja kaikki mukana oleva ”henkilökunta” oli kerrassaan parasta matkaseuraa. Mutta organisointi matkalla tökki niin pahasti, että välillä teki mieli itkeä. Ensinnäkin tämä edellämainittu aikataulutus… Jopa tämä matkalla ollut henkilökunta oli vielä syömässä aamupalaa klo 8, vaikka aikataulussa sanottiin bussin lähtevän klo 7:45 seuraavaan kohteeseen. Eipä siinä voi siis matkalaisia patistaa kun itselläkin on kello hukassa. Toiseksi ihan selvästi vaikeuksiin ja ongelmiin ei oltu varauduttu ollenkaan, joita siis valitettavasti tälle reissulle sattui parikin kappaletta.

Kun paku läsähtää keskellä ei mitään

Ensimmäinen isompi vastoinkäyminen tulikin vastaan heti kolmantena matkapäivänä kun pakumme kiihdytteli auringon laskiessa Ait Ben Haddousta kohti Todran kanjonia ja Saharaa. Juuri pitkäksi venähtäneen vessatauon jälkeen kaikki oli valmiita jatkamaan matkaa, kunnes mikäs muukaan kuin juuri meidän paku, joka lähti toki viimeisenä päästi pahoja ääniä ja sanoi sopimuksensa irti. Kyllä siinä kuski koitti avainta vääntää ja pukatakin autonromua liikkeelle, mutta eihän se siitä mihinkään hievahtanut. Tässä vaiheessa kello lyödessä lähempänä keskiyötä olin jo niin väsynyt, että kun Intialainen oppaamme hoiti tilanteen lauseella ”don’t worry lets practice Indian dance” olisi yksi takana istunut Suomityttö halunnut karjaista niin että Lapin porotkin pelästyy. Niinpä me siis opeteltiin intialaista tanssia parin tunnin ajan, kunnes vihdoin valokuvaajamme (koska meidän bussissa ei siis ollut edes oikeaa opasta…) tiedotti, että muut bussit ovat päässeet kohteeseen ja sieltä on tulossa yksi hakemaan meitä. ”Don’t worry only 5 minutes”. Niinpä, kyllähän nämä tämän reissun viisi minuuttiset tiedetään ja sellaisen puolen tunnin jälkeen hyvin random arabian kirjaimin koristeltu peltikasa saapui paikalle kahden miehen voimin.

Vähän aikaa tuijotettiin toisiamme, kun siinä samalla pelko välähti mielessä. Tämä romu ei ole meidän bussi. Valokuvaajamme myönsi ettei ole itsekään varma mikä paku tämä on, mutta niin me vaan noustiin siihen, laukut heitettiin pakun katolle ja samantien ajateltiin, että se on menoa nyt. Kumpikaan miehistä ei puhunut kuin arabiaa, musiikki soi täysillä, kaikille ei ollut istumapaikkoja ja toinen miehistä seisoi koko saamarin matkan oven edessä välillä soitellen johonkin. Siinä väsymyksessä koko tilanne tuntui kidnappaukselta varsinkin kun meillä ei ollut edes mitään hajua missä meidän seuraava hotelli edes sijaitsee ja ympärillä näkyi vain pimeys. Huonoilla nettiyhteyksillä ehdittiin toki googlettaa Marokon hätänumero, lähettää sijainti ryhmächattiin ja kysyä hotellin sijaintia, jotta voidaan seurata mennäänkö me edes oikeaan suuntaan.

Kun vihdoin pitkän 50 minuuttisen jälkeen paku todella pörhälsi hotellin pihaan ja miehet päästivät meidät ulos, ajattelin vain haluavani takaisin kotiin. Olin yksinkertaisesti niin poikki, että voimat ei riittäneet puhua yhtään mitään. Henkilökunta perillä pahoittelikin tilannetta ja piti hätäpalaveria samalla kun meille kannettiin lähes kylmää ruokaa, jota muut oli syöneet jo ajat sitten. Voin sanoa, että ei meinannut tuona yönä oikein uni maistua ja olisin tehnyt mitä vaan, että olisin päässyt takaisin rakkaaseen kotiin. Mutta onneksi kaikki päättyi hyvin ja ainakin me opittiin Intialainen tanssi, jota sitten vedettiinkin aavikolla koko seuraava yö.

Ruokamyrkytys

Ja sitten kun kuvittelet, että mikään ei voi mennä enää enempää pieleen, pakun hajoaminen on jo unohtunut ja olet juuri viettänyt elämäsi ikimuistoisimman yön autiomaassa, alat tuntea mahakipua matkalla Saharan aavikolta kohti Fesin kaupunkia. Tuon viiden tunnin matkan aikana kuitenkin söin normaalisti tauolla ja se helpottikin oloa hetken verran. Kun kuitenkin vihdoin saavuttiin illalla Fezin hotellille heikotti ja päätin jättää illallisen välistä. Tästä päätöksestä ehkä 5 minuuttia ja olinkin halaamassa vessanpönttöä ja antamassa yli kaiken sen ruuan, mitä tuli syötyä pysähdyksen buffetissa. Olo vain paheni, omat lääkkeet eivät tehonneet eikä edes juotu vesi pysynyt sisällä. Huonekaverini lähti hakemaan illan tunteina apua ja yksi tiimistä tuli käymään, antoi lääkkeitä ja totesi samalla etten todellakaan ole ainoa joka tärisee tällä hetkellä lattialla. Samalla tuli päätös, että seuraavana aamuna ei tarvitse lähteä Feziin ja hotelli on antanut myöntymyksen, että huoneen saan pitää aina klo 15 asti kun matka jatkuisi seuraavaan kohteeseen. Yön oksentamisen ja valvomisen jälkeen menin kuitenkin aamupalalle, sillä tuntui että jotain täytyy saada syödyksi. Samalla tuli vaihdettua juttua muiden kanssa ja selvisi että ainakin 85 % porukasta on sairaana mukaanlukien Citylife Madridin oma väki. En lähtenyt Feziin, yritin syödä leipää, ostin limukkaa ja menin takaisin nukkumaan.

Pari tuntia ennen bussimatkaa paikallinen lääkäri tuli käymään ja tuomaan astetta vahvempia lääkkeitä. En tiedä mitä nuo 4 nappia olivat, kunhan vedin ne ääntä kohti ja annoin vaikuttaa. Iski järkyttävä väsymys, tuntui ettei jalat kanna ja silmät pysy auki, mutta huono olo katosi. Toiset oksentelivat vessassa, kun itse olin bussimatkan alkaessa siinä kunnossa ettei tarvinut pelätä antaakseni alleni. Annoin lääkkeiden tehota ja painoin silmät kiinni. Kyllä voin silti sanoa, että monen pysähdyksen jälkeen kun vihdoin saavutimme Chefchaoenin kaikki oli aika helpottuneita. Perillä oli jo ihana syödä yli vuorokauden jälkeen ja sen jälkeen painaa pää tyynyyn ja odottaa seuraavaa päivää.

Aamulla olinkin kunnossa tutkimaan uutta kaupunkia, mutta he joilla myrkytys alkoi myöhemmin ja he joilla ei ollut aikaa levätä joutui hakemaan vihdoin Madridiin päästyä lisäenergiaa päivän verran sairaalasta.

Ja kun siis bussi vihdoin saapui maanantai aamuna Madridiin ja pelkkä sana kuskus ja tajine sai voimaan huonosti, oli aivan uskomattoman ihanaa, kun lähijuna vihdoin puksutti kotiin. Tämä oli kerrassaan rankka, ihana ja kamala Marokko! Ainakin tältä reissulta jäi paljon muistoja käteen eikä voi sanoa seikkailua puuttuneen. Olishan tämä siis voinut kokonaisuudessaan onnistuneemminkin mennä, mutta kuten seuraavissa postauksissa tuutte näkemään ei tämä pelkkää tuskaa ollut. Niin paljon kauniita maisemia, kokemuksia ja uusia ystäviä tämä viikko sisälsi.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Hanna / Ranskatar reissaa torstai, huhtikuu 27, 2017 at 20:09

    Haha mikähän siinä Marokossa on, että siellä ei kaikki mene kuin Strömsössä 😀 Me onneksi säästyttiin ruokamyrkytykseltä, mutta huijareihin törmättiin sitten sitäkin enemmän. Teidän matkatoimiston meno kuulostaa kyllä niin periespanjalaiselta, meillä oli Valenciassa yliopiston työntekijät vaihtareiden orientaatiopäivänä vielä kaikessa rauhassa syömässä, vaikka ohjelman olisi pitänyt jo jatkua. Kyllä siinä sai taas suomalaisena repiä hiuksia päästään, kun aikataulu meni ihan reisilleen 😀

    • Reply Katja perjantai, huhtikuu 28, 2017 at 10:52

      Mää en oikeesti tiiä! Oiskos tässä nyt positiivisena sanottavana, että me ei sentää törmätty huijareihin yhtään missään. 😀 Mutta me toki kuljettiinkin suurin osa ajasta ryhmässä, jossa niillä nyt on vähemmän tsäänssejä iskeä. Kyllä, periespanjalainen matkatoimisto 😀

  • Reply Menninkäinen torstai, huhtikuu 27, 2017 at 20:27

    Voi kauhia… Toivottavasti kaikesta huolimatta sait jotain kuvaakin reissusta muistoksi.
    p.s. jos on oksennustauti tms. ei saisi juoda limsaa…

    • Reply Katja perjantai, huhtikuu 28, 2017 at 10:53

      Sain kyllä ja on meillä ainakin nyt ryhmänä muistoja. 😀 Musta tuntu että kokis oli ainoa joka pysy mun sisällä ja teki älyttömän hyvää saada sokeria. Tiedä sitten kuinka hyvä se oli mahalle…

  • Reply Anssi torstai, huhtikuu 27, 2017 at 20:29

    Kyllä espanjoolit osaa sitten näköjään hoitaa hyvin tuon logistiikan. Stereotypiat pitävät hyvin paikkansa! 😀 Mutta onpahan upeita maisemia!

    • Reply Katja perjantai, huhtikuu 28, 2017 at 10:54

      Noooh halvalla saaneet… 😀 Uusi bussi jaksoi puskuttaa loppuun asti ja kuskikin oli mukavampi kuin se edellinen. Maisemat oli kyllä upeat, että odotahan vaan kun nyt tämän ”kaikki on perseestä” rykäsyn jälkeen päästään itse asiaan.

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle perjantai, huhtikuu 28, 2017 at 09:38

    Ai kamala! :O No ei todellakaan mennyt kaikki putkeen! Kuvissa on ihan hienoja maisemia, mutta mutta… Sanotaanko, että tuollainen reissu olisi ihan painajainen ja en yhtään ihmettele, jos haluaa vähän avautua. Huh!

    • Reply Katja perjantai, huhtikuu 28, 2017 at 10:55

      Oli reissulla onneksi enimmäkseen niitä hyväkin hetkiä, mutta kyllä usko alkoi jossain vaiheessa loppua. Mutta tämmöistähän se matkailu on, koskaan ei voi tietää mitä tulee eteen. Tän avautumisen jälkeen voin nyt keskittyä sitten niihin upeisiin maisemiin ja hyviin hetkiin täällä bloginkin puolella.

  • Reply Vanha rouva lauantai, huhtikuu 29, 2017 at 12:48

    Vanha matkanjohtaja täältä toteaa seuraavaa: jo Marokon matkan aikatuaulutusta tutkaillessani aloin aavistella pahoja. Sitten vilkuilin reitin kartalta (oli siinä vaiheessa vielä hyvin, hyvin kateellinen) ja totesin miehelle, ettei tule onnistumaan. Oikeassa siis olin, valitettavasti. Mitenkäs sitä sanotaankaan, että halvalla ei saa kuin rupi p-seensä 😉 Sori.

    Mites kauan sää nyt siellä olitkaan. Noin niin kuin lentoja tsiikailisin…

    • Reply Katja lauantai, huhtikuu 29, 2017 at 18:43

      No näinhän se on! 😀 Ja aina ei kaikki mene nappiin, mutta onneksi suurimman osan ajasta oli mukavaa. Mutta kyllä olis voinut tuon pakun hajoamisen tai edes ruokamyrkytyksen välttää…

      Olen täällä kesäkuun loppuun saakka. Eikun lentoja katselemaan 😉

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa sunnuntai, huhtikuu 30, 2017 at 15:19

    Huh, aikamoista! Onneksi sentään selvisit hengissä 😀 Aika paljon kaikkea sählinkiä ja kunnon kommelluksia reissuun tosiaan mahtui, mutta onneksi niitä hyviä juttujakin myös! Mua ärsyttää tuo aikataulujen pitämättömyys, siis ihmisten osalta. Koska faktahan on se, että aina aikataulu venyy ja paukkuu esimerkiksi sään ja muun takia, niin mielestäni olisi vähintään kohtuullista, että ihmiset edes noudattaisivat niitä annettuja aikatauluja. Ymmärrän, että kaikkia reissuja ei kumminkaan halua tehdä omin päin ja itsekin olisin varmasti harkinnut Marokkoon valmista reissupakettia, mutta tästä syystä reissaan mahdollisimman omaehtoisesti ja pienellä porukalla aina kun mahdollista, koska ihmiset tekee mut pahimmillaan hulluksi välinpitämättömyydellään 😀

    • Reply Katja maanantai, toukokuu 1, 2017 at 22:21

      Joo onneksi aika kultaa muistot ja seittemään päivään mahtu niin paljon hyvääkin. Ja tämä aikatauluttomuus ja välinpitämättömyys… En vois olla enempää samaa mieltä 😀 Pienillä jutuilla sais asioista niin paljon toimivimpia, mutta kun ei…:D

      Näin jälkikäteen voisin ihan hyvin matkustaa Marokkoon yksinkin, kun näin ettei siellä mitään sellaista ollut miksi ei voisi. Mutta tämmöistä kiertomatkaa näillä kaikilla härpäkkeillä ei saisi millään tehtyä omatoimisena ja matkaan tarttu tosi monta uutta kaveria, joten oon tyytyväinen että ostin just tän paketin enkä mitään muuta.

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, toukokuu 1, 2017 at 15:38

    No, selvisit kuitenkin lopulta näistä koettelemuksistakin ja jään minäkin innolla odottamaan kohdejuttujanne maasta, jota samaan aikaan vaikkakin hiukan eri seurassa, satuimme kiertämään ja kokemaan.

    • Reply Katja maanantai, toukokuu 1, 2017 at 22:22

      No selvisin eikä ihan hetkessä varmasti nämä koettelemukset unohdukaan. Jos maisemat ei olisi olleet upeat ois tästä reissusta jäänyt varmaan paljon negatiivisempi kuva.

    Vastaa käyttäjälle Vanha rouva Cancel Reply