Onnelliset varpaat Odaibassa Tokion lahden paratiisissa

Odaiba on Tokion oma pieni paratiisi. Odaiba on rantaa, rauhallisia löhöilypäiviä ja tarjoaa kauniin siluetin kohti kuhisevaa metropolia. Odaiba herättää itsessäni kaikki mielikuvat rapakon toiselta puolen ja siksipä jätin tämän koko reissun odotetuimman ja odotukset täyttäneen pienen tekosaaren ja palan paratiisia viimeiseksi laajemmaksi Tokio postauksekseni. Näin alkuun voinkin vaatimattomasti sanoa, että Odaiba oli koko Tokion odotetuin ja paras kokemus.

Odaiba löytyy Tokion lahdelta kaupungin eteläosista ja sen saavuttaa parhaiten joko monoraililla Shimbashin asemalta taikka risteillen esimerkiksi Asakusasta. Näinpä itse päätimme hyödyntää kummankin ja otimme paatin Asakusasta risteillen ja vastaavasti tulimme pois ihan perinteisellä monoraililla (Yurikamome linja), jonka kyydistä olisi taatusti ilman järkyttävää iltaruuhkaa nähnyt hienosti kummankin puolen siluettimaisemia junan puksuttaen kuin ilmassa pitkää siltaa eteenpäin.

Risteily oli aivan loistava tapa itsessään nähdä Tokiota aivan uudesta kuvakulmasta. Lippu avaruudesta pösähtäneen näköiseen moderniin paattiin kustansi noin 8 eur per aikuinen ja matka läpi Sumidajoen kohti Tokion lahtea kesti noin tunnin verran. Sukkula itsessään oli viihtyisä ja matkan aikana pääsi fiilistelemään maisemia myös yläkannelta. Aluksia kulkee noin parin tunnin välein, joten jos risteilylle mielii kannattaa katsastaa aikatauluja hieman etukäteen.

Odaiba itsessään on paikka täydelliseen rentoutumiseen. Laivan lipuessa rantaan oli itselläni ensimmäisenä mielessä rantamaisema. Hiekkarannan näkeminen Tokion kaltaisessa kaupungissa on aika harvinaista herkkua ja vaikka rantaa ei olekaan tarkoitettu uimiseen niin voin sanoa, että kyllä yli 30 asteen lämmöillä ihanaa vetää kengät pois jalasta ja läiskyttää Tokion lahden vettä kuin viimeistä päivää. Ei sillä, että vesi olisi mitään virkistänyt, mutta ainakin pystyin kuvittelemaan olevani oikeasti paratiisisaarella.

Kaiverretun hiekkarannan lisäksi Odaibassa voi muutenkin aistia sellaista tietynlaista suurenmaailman kiillotettua maisemaa, sillä jotenkin jokainen yksityiskohta vaikuttaa vain niin loppuun asti mietityltä. Rannikon myötäinen kävely itsessään oli suurta hupia, sillä Tokion siluettia tuskin voisi tuijottaa liikaa siihen kyllästymättä. Kaikkein kliseisin ja hymyn aiheuttava hetki oli kuitenkin Vapauden patsaan jysähtäessä verkkokalvoon samalla kun pitkä ja upea Rainbow Bridge jäi kaupunkisiluetteineen patsaan taakse.

Vaikka itselle parasta hupia olikin nämä siluettimaisemat ja vain istuskelu rantakivien päällä, on Odaiba myös tietynlainen huvittelun mekka, sillä löytyyhän saarelta muutama suurempi ostoskeskus, maailmanpyörä, sekä kuumat lähteetkin. Ja mitäpä sitä muuta saarelta, joka on rakennettu suuren maailman tyyliin voisi kaivatakaan. No itse ehkä kaipasin sitä kuvissa välkkynyttä täydellistä auringonlaskua meren taakse, mutta tällä kertaa ihan kaikkea ei voinut saada sään ollessa pilvinen.

Odaibaa ei kannata lähteä suorittamaan vaan sinne kannattaa lähteä nimenomaan takki auki haaveilulippaan kanssa punaiset lasit silmillä. Tätä lähemmäs paratiisimaisen rauhallista lomatunnelmaa tuskin suurkaupungissa kuten Tokio voi päästä.

Mikä? Odaiban tekosaari
Missä? Tokion lahdella kaupungin eteläosissa
Mitä? Kliseisen tuttuja maisemia maailmalta: Hiekkaranta, vapauden patsas, ostosmahdollisuuksia…
Miten? Risteillen Tokyo Cruisesilla mm. Asakusasta ja Hinode Pieristä. Shimbashin asemalta Yurikamome linjalla, Rinkai Linjalla Shibuyasta, Shinjukusta ja Ikebukurosta.