Tokion Valkea löytyy Ikebukurosta

En ollut koskaan kuullutkaan paikasta nimeltä Ikebukuro. Kun kuitenkin viimeisenä päivänä tutkailin metrokarttaa ja näin siellä olevan ison aseman ajattelin heti, että alueen täytyy olla jollain tavalla merkittävä. Näinpä selasin aamulla opaskirjaani, jossa ei oikeastaan mainittu koko alueesta mitään. Utelias mieleni oli jo kuitenkin päättänyt nimen perusteella, että Ikebukuroon on päästävä ja sieltäpä sitten itseni löysin.

Sunnuntaina vilskettä riitti kuin Oulun torilla kauniina kesäpäivänä ja niinpä päädyinkin haahuilemaan massan mukana ostoskadulle. Ympärillä vilkkuivat tutut brändit ja jos tällä reissulla olisi ollut yhtään budjettia, olisin luultavasti eksynyt muiden mukana katselemaan tarjontaa. Kaupat eivät kuitenkaan rajoittuneet viihtyisään kävelykatuun, sillä yhtäkkiä edessä aukeni järkyttävän kokoinen ostoskeskus nimeltään Sunshine city.

Koska en omistanut päivälle mitään suunnitelmia, päätin poiketa ostoskeskukseen ja täytyy sanoa, että se oli kyllä reissun kokemuksiltaan paras päätös. Ostarin sisältä itsessään löytyisi yli 200 kauppaa, akvaario, teatteri ja hotelli, mutta itsehän en ehtinyt löytää kuin tieni pääaulaan, jossa lavan edessä kävi jo kova kuhina. Siinä kuhinaa katsellessa päätin minäkin jäädä odottamaan, mitä tuleman pitää ja yhtäkkiä huomasinkin olevani keskellä Japanilaista poppikonserttia ja live ohjelmaa. Koko ostoskeskus täyttyi teini-ikäisistä fanittajista, eikä mennyt aikaakaan kun viisi nättiä poikaa hyppäsivät lavalle vetämään tanssia musiikin tahtiin. Meno oli jotain sellaista, että en voinut kuin hakea Crepeä lähimmästä ravintolasta ja jäädä seuraamaan poikien pomppimista lähimmältä screeniltä ja ihmisten reaktioita ympärilläni. Aika vain humisi ympärillä ja lopulta tajusin, että jos haluan nähdä muutakin, on pakko jatkaa matkaa.

Halusin nähdä myös aseman toisen puolen ja niinpä otin suunnakseni aseman länsipuolen. Aurinko alkoi laskea, kun löysin itseni Ikebukuronishiguchin puistosta. Siihen sitten jysähdinkin, sillä viihtyisälle aukiolle oli kerääntynyt lapsiperheitä ja käynnissä oli mitä mainioin jonglööraus esitys. Pitkään aikaan en ole nähnyt mitään yhtä hupaisaa  ja esityksen loppuessa tajusin kelloa katsoessani, että Ikebukuro jäi auttamattomasti näkemättä. Toisaalta koin niin paljon muuta erilaista, että näkemättä jääminen ei jäänyt edes harmittamaan. Ainahan voi palata toisella kertaa…

Muutaman kadun ja parin euron lihapalojen jälkeen oli pakko suunnata takaisin metrotunneliin ja hymyillä itekseen melkoisen erilaiselle lomapäivälle. Ikebukuro jäi hyvin positiivisena yllätyksenä mieleen ja ehkä jopa mielestäni koko Tokion viihtyisämpänä alueena. Vaikken paljoa mitään nähnytkään voin kuitenkin todeta, että Sunshine city on selkeästi Ikebukuron oma Valkea ja tänne jos jonnekin kannattaa tulla viettämään rentoa viikonloppupäivää ostosten parissa. Ken tietää mitä muutakin alueelta sattuu löytymään!