Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kesän parhaat hetket

Päivät lyhenee ja illat viilenee. Aika viilettää silmissä ja en ehkä tajua tuolla pyörällä huitoessani, että maa on jo oikeasti täynnä lehtiä. Viime viikolla kylmyys herätti kuitenkin viimeinkin yhden omissa ajatuksissaan haahuilijan hereille ja myrskytuuli teki viimeistään selväksi sen, että vilukissan on parempi alkaa kaivamaan paksumpaa takkia kaapista ja alkaa valmistautua tulevaan. Ja niinhän minä tein, sillä vaihdoin punaisen siniseen ja sen jälkeen olenkin viipottanut onnellisena taas menemään.

Mutta ennen kuin tämä blogi siirtyy aivan täysin syystunnelmiin on aika katsoa kesän alussa tehtyä to do listaa ja antaa arvosana menneelle Oulussa vietetylle kesälle.

Viikonloppureissut vähän kauemmas Oulun rajojen ulkopuolelle

SAM_4602 SAM_4655

Toiveissa oli Rokua ja Syöte ja kaukaisena haaveena oli Kuusamo. Empäs olisi tuolloin kirjoittaessani uskonut, että ainoa toteutunut reissu kauemmas suuntautuikin juhannuksena hetken mielijohteesta juuri Kuusamoon. Se olikin täydellinen reissu se aina pienestä Karhunkierroksesta iltaisiin souteluihin ja nuotiokeskusteluista telttaelämään. Tässä täytyykin taas todeta, että kyllä on onni omistaa juuri tällaisia seikkailunhaluisia ystäviä, joiden kanssa on hyvä tarpoa menemään niin kotimaan metsissä, kuin Cornwallin pitkillä hiekkarannoillakin.

Edelleen harmittaa, että Rokua jäi vain haaveeksi, mutta onneksi tie vei taas perinteisiin sukujuhliin Muhokselle, jossa tuli nautittua päivä maaseudun rauhasta, nähtyä etelän sukulaisia ja herkuteltua monensorttista kakkua.

Viikonloppureissut siis saanee pisteitä 1,5/5, mutta annettakoon Muhoksesta yksi ylimääräinen säälipuolikas ja pyöristetään pisteet kokonaiseen kahteen.

Reissut Oulun seudun sisällä alueen parhaimpiin retkikohteisiin

Liminganlahti

Arboretum

Koitelinkoski, Turkansaari, Valkeisjärvi, Hailuoto, Liminganlahti… Eihän tämäkään nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä ne perinteiset jokavuotiset pyöräilyt Koiteliin ja Turkansaareenkin jäi tekemättä. Sen sijaan yksi kaverireissu Valkeisille toteutui ja jostain syystä minäkin menin ja hyppäsin kirkkaaseen kylmään järveen muiden perässä.

Liminganlahden reissu oli lyöty lukkoon jo etukäteen kaverin syntymäpäivälle, jolle sattuikin mahti keli. Suunnattiin Temmesjoen lintutornille, haettiin Limingasta jäätelöt, fiilisteltiin lintutornin maisemia ja paisteltiin makkaraa nuotion ääressä. Ehdottomasti yksi kesän parhaista illoista.

Hailuotoonkin päivä ja aika oli lyöty lukkoon, mutta elämä yllättää ja lapsuudenystäväni laittoi juuri lähdön hetkillä viestiä, että on juuri nyt tässä ja heti ainoan hetken Oulussa ja haluaa nähdä. Näinpä tein nopean päätöksen ja päästin toverini Hailuotoon retkelle ilman minua. Itse suuntasin Pikisaareen laiturinnokkaan vaihtamaan kuulumisia lapsuudenystävieni kanssa. Siinä kului tunti jos toinenkin päivän vaihtuessa seuraavaan auringon edelleen lämmittäen. Juttua olisi riittänyt vaikka seuraavallekin päivälle ja kyllä sitä vain huomaa, että vaikka ystävät lähtevät maailmalle, juttu jatkuu aina siitä mihin se edellisellä kerralla on jäänyt. Yhteinen historia kantaa ja tuota lapsuuden kolmikkoa ei vain voita mikään. Muistoja muistoja… <3

Näiden hetkien lisäksi tuota pyöräilytavoitetta on kyllä tullut toteutettua monen vuoden edestä ja tänä kesänä jos joskus Oulun pusikot on kyllä tulleet tutuiksi. Jotenkin hetkessä eläessä en ole edes kantanut kameraa mukana, joten harva retkistä on päätynyt mihinkään muualle kuin Snapchattiini pienen hetken ajaksi.  Viimeksi viikonloppuna päädyin aivan sattumalta Vihiluotoon ihailemaan Kempeleenlahtea ja vastaavasti eilen huristelin pohjoispuolen maastoreittejä Kalikkalammen kautta Parsiaismaan laavulle ja aina Huutilammen kautta kotiin. Jopon renkaat ovat pariin otteeseen ehtineet paukkua, mutta nekin on hoituneet kuntoon ahkeralla korjauksella.

Kokonaisuudessaan lähiseuturetkistä annan 3/5 ja vastaavasti lähipuska ja pyöräretkistä 7/5.

Fiilistelyt kaupunkimaisemissa

thumbnail_SAM_4992

SAM_4918

Onhan tässä tullut vietettyä aikaa kaupunkimaisemassakin ja ihan kesätyönikin johdosta pyöräiltyä joka arkipäivä Tuiranrantaa sivuten Patosiltaa pitkin Ainolanpuiston läpi keskustaan. Olen käynyt kavereiden kanssa jäätelöillä ja tutustunut Oulun ravintolatarjontaan. Olen fiilistellyt torille saapuneita supermarkkinoita ja laittanut tilini haisemaan Italialaiseen jäätelöön, Prahan rinkelipullaan ja Espanjan Churroihin.

Kunnon kotikaupungin turistina tuli osallistuttua myös yhdelle lukuisista ilmaisista kävelykierroksista lempioppaani johdolla ja samaa teemaa noudattaen aukesi mahdollisuus myös  kurkata maisemia kulissien takaa Oulun korkeimmalta näköalapaikalta Oulun Tuomiokirkon tornista.

 Iltafiilistelyt Oulun rannikkomaisemissa

thumbnail_SAM_4164

thumbnail_SAM_4171

Voi kesäillat kun jäitte niin vähiin tänä vuonna! Tänä kesänä jäi midnight sunit ja yöuinnit välistä, mutta onneksi pari ikimuistoista iltaa tuli vietettyä kaverin kanssa Naltsussa ja muutamana viikonloppuna pyöräiltyä kaiken rauhan ja kauneuden keskelle Pateniemen rantaan. Illan rantahetkiä ei vain voi olla elämässä liikaa.

Pisteitä 2/5, mutta lupaan ehdottomasti syksyn aikana koittaa kiriä ja parantaa.

SAM_4309

Kokonaisuudessaan kesä oli ihan hyvä, mutta kovin kiireinen. Nyt taaksepäin katsoessa tuntuu etten ole saanut oikein mitään retkiä aikaseksi. Toisaalta kesätyöt antoivat niin paljon sisältöä arkeen, että olen niin onnellinen eteen auenneesta mahdollisuudesta saada työskennellä ympäristössä, joka on kuin tehty mua varten ja, jossa lähes päivittäin sain olla tekemisissä itselleni niin rakkaan espanjan kielen kanssa. Nyt syksylle yksi missioistani onkin tavoittaa tämän kaupungin espanjan kielisiä vaihtareita ja päästä käyttämään vahvistunutta ja varmistunutta kielitaitoani viikottain.

Näin nopeaa huonolla matikkapäällä yhteenlaskettuna tämä kesä saakoon 14 pistettä, kun maksimi näytti olevan 20. Ei ollenkaan huono kesä siis!

Ensi viikolla kesä jatkuu kuitenkin Japanin helteissä, jonka jälkeen on aika ottaa syksy ja opintokiireet oikein ryminällä vastaan.

Previous Post Next Post

10 Comments

  • Reply Maarit Johanna tiistai, 30 elokuun, 2016 at 19:31

    Siis MULLAKI IHAN SAMA. Kesä mennyt ohi ihan liian nopeasti. Keväällä sitä suunnitteli mitä kesällä sitte kerkiää. Nyt on jo syksy ja kesä ohi, eikä me olla edes keretty telttaa ottamaan pussista! Vaikka nimenomaan piti lähteä telttaretkille. Tosi haikeaa miten Suomen kesä on lyhyt. Varsinkin meille, joilla ei kesälomaakaan oikeastaan ole.

    • Reply Katja perjantai, 2 syyskuun, 2016 at 10:01

      No sanopas muuta. Aina sitä suunnitelmissa ehtii tehdä niin paljon enemmän. Mutta toisaalta extempore jutut ja odottamattomat retket korvaa niitä suunnitelmissa olevia juttuja ja ehtiihän tässä toivottavasti vielä syksylläkin… 😀

  • Reply Menninkäinen tiistai, 30 elokuun, 2016 at 19:33

    1) Ihana tuo auringonlasku-loikka-kuva!
    2) Toivottavasti pääset harjoittelemaan espanjaa paljon – ¡suerte!
    3) Hyvää Japanin matkaa ja koulun alkua!

    • Reply Katja perjantai, 2 syyskuun, 2016 at 10:01

      Kiitos kaikesta! : )

  • Reply Anna / 270 degrees tiistai, 30 elokuun, 2016 at 19:57

    Oi, Japanin helteet <3 Nauttikaa niistä (ja ihanista paikallisista herkuista)! Mustakin tuntuu että kesä vaan on AINA liian nopeasti ohi eikä ikinä ehdi kaikkea, mitä oli ajatellut. Mutta ehkä se kuuluu asiaan 🙂

    • Reply Katja perjantai, 2 syyskuun, 2016 at 10:03

      Joo täytyy ottaa kyllä ehdottomasti kaikki irti reissusta ja ladata akkuja syksyä varten.

      Joo ehkä se kuuluu asiaan, että suunnitelmat on aina vähän konkreettista aikaa edellä, mutta toisaalta haaveilu ja suunnittelu ei ole koskaan pahasta. 😀 Onneksi on aina syksy ja talvi ja kevät ja sitten taas uusi kesä 🙂

  • Reply säppä keskiviikko, 31 elokuun, 2016 at 19:11

    Mahtavaa, että oot päässyt kesällä vahvistamaan sun espanjan taitoja – helpottaa kummasti ensi kevättä. 🙂

    • Reply Katja perjantai, 2 syyskuun, 2016 at 10:06

      Joo tää kesä on kyllä kielikylvyllisestäkin kulmasta katsottuna ollut ihan huikea! Kovasti metsästän paraikaa sitä kurssia, jossa käydään kahvittelemassa jonkun ulkomaalaisen kanssa ja opetetaan vastavuoroisesti kieliä. Ja onneksi meillä myös yliopistossa järjestetään joka keskiviikko ”cafe lingua” peli-iltoja, joissa on kielten mukaan pöytäryhmiä. Näistä ajattelin nyt siis aloittaa.

      Ja keväällä toivon, että kielitaito kehittyy ihan uusiin ulottuvuuksiin varsinkin kun nyt saa kerättyä kunnon pohjan. Arvaappa jaksaisinko enää yhtään odottaa sitä kevättä 😀

  • Reply Vanha rouva torstai, 8 syyskuun, 2016 at 21:42

    Ihania kuvia, ihania! Pateniemen rannan luomupotut odottavat sinua, kun palaat maailmalta. Kyllä ne aina yhden nepalilaisen ravintolan ruoan päihittää 😉 Tavataanhan?

    • Reply Katja perjantai, 9 syyskuun, 2016 at 14:40

      Päivittää ihan 100-0 ja tavataan ihan ehdottomasti! Siellä pyöräilen ja kurkistelen ikkunoista ennen kuin arvaatkaan. 😉
      Mutta nyt kuitenkin ensiksi terkkuja kostean kuumasta Tokiosta! 🙂

    Leave a Reply