Suomen suurin matkablogiyhteisö

Pienellä karhunkierroksella Oulangan kansallispuistossa

Niin kuin Juhannuksen pienestä fiilistelypostauksesta kävikin jo ehkä ilmi, niin tuota keskikesän juhlaa lähdettiin kaverin kanssa viettämään Kuusamoon. Koko pientä pyrähdystä ei kuitenkaan otettu rennosti tyynessä järvimaisemassa vaan koko reissun pääjuttu oli tutustua Oulangan kansallispuistoon ja käydä kiertämässä 12 kilometrin pituinen pieni karhunkierros. Oltiin alunperin luettu, että tämä kierros olis passeli päiväreitti nimenomaan muuttuvista maisemista ja luonnon nähtävyyksistä innostuneille. Toiseksi kierroksenapituus oli juuri sopiva ajatellen meiän reissua ja kolmanneksi pieni karhunkierros tekee ympyrän, jolloin vältytään typerältä eestaas kävelyltä. Näillä perustein me siis päätettiin että reitti sopii meille aloittelijoille kuin kanootti koskeen ja lähdettiinkin valloittamaan maisema sitten muuten sen enempää tutustumatta, mitä tuleman pitää.

Oulanka_1

Oulanka_2

Pienen kerhunkierroksen reitti löytyi näppärästi kansallispuiston eteläosista Juumasta noin 45 kilometrin päässä Kuusamosta pohjoiseen. Juhannuksena aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja moni muukin oli selkeästi päättänyt lähteä hyvän sään innoittamana retkeilemään. Kun vihdoin saatiin auto parkkiin ja tarvittavat eväsreput mukaan oltiin ihan valmiita astumaan poluille ja seuraamaan vihreitä opasmerkkejä ja kiertämään reittiä myötäpäivään.

Myllykoski

Oulanka_5

Oulanka_3

Ensimmäisen puolentoista kilometrin jälkeen saavuttiin Myllykoskelle, jossa saatiin kokea heti ensimmäiset vau elämykset. Hyvän saavutettavuuden vuoksi Myllykosken jokainen notskipaikka oli täynnä väkeä ja ensimmäiselle riippusillalle sai jopa jonottaa vuoroa. Itse koski kuohusi kuitenkin niin vaikuttavasti, että ennenmuinoin tuon kuohun voimalla paikalla on jauhettu viljaa. Ihmismäärä kuitenkin ahdisti sen verran, että käytiin laittamassa nimemme Myllytuvan vieraskirjaan ja jatkettiin samantien matkaa.

Pyöreälampi, suomaisemat ja Kallioportti

Oulanka_7

Oulanka_11

Matka jatkui metsäpolkuja pitkin kohti Pyöreälampea, jossa oli ihan pakko laiturin löydettyä uittaa hikinen pää. Voin sanoa, että vesi oli ihanan virkistävää ja niin kirkasta auringonpaistetta vasten. Polku jatkoi matkaansa lammen reunaa pitkin viedessä pikkuhiljaa kohti suomaisemia. Siinä sitä sitten käppästiin suon keskellä ja reitin ensimmäinen poro käveli aivan meidän nenän edestä ohi. Allekirjoittaneen jalat ehkä alkoi siinävaiheessa hetkisen tutista, mutta hyväntahtoisiahan nuo ovat. Suomaisemaa reunusti pienet lammet ja pikkuhiljaa maisemareitti alkoi viedä ylöspäin.

Nousua riitti ja läähätyksen saattelemana saavutettiin Kallioportin huippu aika mielettömine näkymineen kohti rotkolaaksoja. Viiden kilometrin kävelyn jälkeen pidettiinkin ensimmäinen juomastoppi kallionlaidalla istuskellen ja nauttien maisemasta. Muhun vaan iskee niin kunnolla kaikki rotkot ja korkeuserot ja tuota maisemaa olis voinu jäädä tuijottamaan vaikka kauemmaksiki aikaa.

Harrisuvanto ja kuohuavat koskimaisemat

Oulanka_10

Oulanka_8

Oulanka_9

Kallioportin korkeuksista täytyi toki laskeutua takaisin alas ja tässä vaiheessa kiitettiin tuuriamme siitä, että lähdettiin kiertämään retti nimenomaan myötäpäivään ettei näitä jatkuvia portaita pitänyt kävellä ylös. Laskeuduttiin kuitenkin onnistuneesti Harrisuvantoon tyynen joen äärelle, joka ylitettiin pitkää riippusiltaa pitkin.

Matka jatkui jokivarsia ja metsäpolkuja pitkin jokivartta jollain tasoilla mukaillen. Aina mahdollisuuden eteen tullessa kuikittiin alas joelle ja pidettiin pieniä henkitaukoja kauniin maiseman tullessa eteen. Ensimmäisellä sopivalla kalliolla päätettiinkin syödä matkalta ostetut munkit ja hetken kuluttua Siilastuvan saavutettua paistaa vielä makkarat valmiiden tulien ollessa hollilla.

Jyrävä ja Aallokkokoski

Oulanka_11

Oulanka_12

Oulanka_14

Eväiden syönnin jälkeen kumpikaan meistä ei enää oikeastaan odottanut näkevänsä yhtään mitään uutta, mutta oltiin kyllä niin väärässä, sillä koko kierroksen kaunein maisema vaan ihan yhtäkkiä aukesi siinä nenän edessä. En tätä ennen edes tiennyt, että Suomessa on tämmösiä jonkin sortin vesiputouksia kuin Jyrävä ja olin ihan ällikällä lyöty. Yhdeksän metrinen köngäs pauhusi niin kovalla äänellä, että on vaikea uskoa kuinka suuri voima voi vedellä olla.

Koskimaisemat jatkuivat aina loppuun saakka ja kun 5 tunnin päästä oltiin takaisin Myllykoskella oltiin kumpikin sitä mieltä, että tää kierros oli ihan nappivalinta. Tehtiin myös havainto, että suurinosa porukasta käy vain ekalla koskella ja sitten muuten sai polkua taittaa aika rauhassa ilman ihmislaumoja. Tai sitten meillä kävi vaan hyvä tuuri.

Tällä omalla kokemuksellani voin sanoa, että tämä reitti sopii oikein hyvin ihan peruskuntoiselle ihmiselle. Reitti on merkitty selkeästi, polut ovat hyväkuntoisia ja maisema tarpeeksi vaihtelevaa ettei kierroksen aikana ehdi kyllästyä. Myötäpäivää kierrettäessä rankat nousutkin uupuivat. Levähdys- ja nuotiopaikkoja on runsaasti ja käymälöitäkin löytyy tarpeen vaatiessa matkan varrelta.

Mulla tekis jo mieli takaisin tutkimaan enemmänkin Oulankaa, sillä tästä reitistä jäi niin älyttömän hyvä mieli.

Eli eikun retkelle! Onkos teillä kokemuksia Oulangasta?

Suuri kiitos krediitit kuuluu vielä @minzkikselle kaikista kuvista, joissa minä esiinnyn!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Menninkäinen keskiviikko, 20 heinäkuun, 2016 at 19:56

    Me on monesti kesällä käpötelty juurikin tuohon Myllykoskelle ja takaisin. Yksi hiihtolomapätkä kuitenkin vietettiin Kuusamossa ja silloin jatkettiin Jyrävälle asti. Keväisen lumisen jäiset maisemat olivatkin aika erilaiset kuin mihin kesällä oli silmä tottunut. Koko lenkkiä en ole koskaan kiertänyt.

    • Reply Katja tiistai, 26 heinäkuun, 2016 at 15:42

      Voin kuvitella kuinka erilaista maisema on ihan jokaisena vuodenaikana. Erityisesti syksyllä Oulanka varmaa pistää parastaan. Suosittelen kyllä kiertämään koko lenkin joskus, vaikkakin jyrävä oli mun mielestä koko kohokohta. 😀

  • Reply Maarit Johanna torstai, 21 heinäkuun, 2016 at 11:11

    Onnea vaan teille jos saitte rauhassa kiertää! Meillä oli tuossa Jyrävällä varmaan sata ihmistä yhtä aikaa ja koko reissussa muutenkin aika paljon porukkaa menossa ohi ja tulossa vastaan. Maisemat ei onneksi muutu. Pieni Karhunkierros on vaan huikea. 🙂

    • Reply Katja tiistai, 26 heinäkuun, 2016 at 15:44

      Voi ei. Meillä siis oli myös tuuria matkassa. Jyrävää saatiin nimittäin ihailla ihan kahden. 😀 Mutta onneksi maisemat on ja pysyy ja olihan mahtava paikka!

    Leave a Reply