Suomen suurin matkablogiyhteisö

Dubrovnik – kaapelihissillä Srd-kukkulalle

Dubrovnikin ympärillä sisämaassa kohoaa korkeat vuoret ja koska korkeat paikat saavat kirjurin lähinnä hyppimään innosta muurilta avautuvat maisemat vanhaankaupunkiin olivat vain alkusoittoa näkymien ihastelulle ylhäältä käsin. Miksi tyytyä vain vähän korkeaan kun voi tyytyä vielä korkeampaankin?

Srd_dubrovnik2

Srd_dubrovnik

Dubrovnikin takana kohoavan 412 metrisen Srd vuoren valloitukseen ei tarvitse edes olla vuorikiipeilijä, sillä huipulle hurauttaa muutamassa minuutissa kaapelihissillä, jonka asema löytyy helposti muurien ulkopuolelta Kralja Petra Kresimira nimisen päätien varrelta. Yhdensuuntainen lippu kustansi 70 kunaa eli noin 10 euroa, joka tuli ostettua suunnitelmissa kävellä vuorelta alas fiilistellen maisemia. Meno-paluun olisi saanut 140 kunalla ja näin ollen jos tietää käyttävänsä mennen tullen hissiä voi säästää 3 euroa.

Hississä ei ollut ruuhkaa toukokuussa ja matka oli oikein miellyttävä. Ylhäällä odotti kauniit maisemat, matkamuistomyymälä ja ravintola, joista itsellä tuli suunnattua heti maisemien pariin. Heti ensimmäiselle tasanteelle oli aivan pakko jäädä posettamaan ja fiilistelemään ennen kuin malttoi alkaa katsella ympärille.

Srd_dubrovnik3

Srd_dubrovnik4

Dubrovnikin kaupungista päin katsottuna Srd-vuoren oikealta puolelta löytyy näköalapaikka risteineen, jonka merkitys jäi itselleni hieman epäselväksi ja oikealla puolella levittäytyy Imperialin linnoituksen jämät, sekä kaunis puistoalue näkymineen. Linnoituksessa toimii tällä hetkellä museo, joka esittelee 1990-luvun alun sotaa. Tämä ei kuitenkaan kuulunut yhensuuntaisen lipun hintaan, joten näyttely jäi näkemättä.

Aava puistoalue oli koko lyhyen konsonanttirykelmän parasta antia! Näytti sille, että porukka tosiaan jämähti uuteen rakennukseen ihailemaan maisemia, sillä puistikossa kallionkielekkeillä sai seisoskella melkein yksinään nauttiessa kauas avautuvista maisemista. Sopivan kallion löytäessä oli pakko istuutua, hengähtää ja kerätä hieman voimia edessä siintävää laskeutumista varten ja olla vain vilpittömän onnellinen.

Srd_dubrovnik5

Srd_dubrovnik7

Srd_dubrovnik6

No mutta mitens se alasmeno? Kukkulalta lähtee alas siksakkia vetävä jyrkkä polku, jota pitkin oli tarkoitus vetää alas. Vähän aikaa polkua tuli yritettyä, mutta aika nopeaa todettua, että epätasainen kivinen polku ei sovellu sitten ollenkaan alasmenoon ellei halua taittaa nilkkaansa ja vyöryä potkupallon lailla alas. Tämä olisi selvästi kannattanut haikata ylös! Hätä ei ollut kuitenkaan sen näköinen, sillä google mapsin mukaan hieman etelään päin koukatessa pääsisi nätisti laskeutumaan kaupunkiin ja reitille tulisi matkaa 5 kilometriä. No mihinkään ei ollut kiire, joten tämä vaikutti aivan loistavalta suunnitelmalta.

Kuinkas sitten kävikään…? Rannikkoa myötäilevät maisemat paranivat jokaiselta askeleelta, mikä hidasti matkan etenemistä aivan huomattavasti. Samaa tahtia sisämaasta alkoi vyöryä tummat pilvet kaupungin ylle eikä aikaakaan kun sadehan sieltä tuli. Siinä sateessa kävellessä alaspäin serpentiinimutkan viedessä vuoren rinnettä kerroksen alaspäin, tuli todettua tien vievän vain moottoritielle, jossa ei ollut minkäänlaista jalkakäytävää saatika mahdollisuutta painua esim. portaita pitkin alaspäin. Muutaman kirosanan jälkeen sateen tihuttaessa ei voinut todeta kuin että ei auta kuin kävellä takaisin ylös ja hammasta purren ostaa uusi yksisuuntainen lippu kaapelihissillä alas.

Srd_dubrovnik8

Srd_dubrovnik

Srd_dubrovnik

Sade onneksi lakkasi ennen kuin ehti alkaakaan ja kuntoilun jälkeen Bosankan kylää sivuten vuoren huippu oli taas saavutettu. Pienen evästauon jälkeen autioilla portailla oli aika jatkaa matkaa ja vetää hissillä parissa minuutissa alas ja naurettua, kuinka helppoa olisi ollut vain suosiolla ostaa se kaksisuuntainen lippu.

Srd_dubrovnik

Srd_dubrovnik

Srd_dubrovnik

Näillä kokemuksilla suosittelen siis joko ostamaan kerralla menopaluun tai haikkamaan siksak polkua ylös ja ajamaan kaapelivaunulla alas. Vuorellehan pääsee toki myös esim. taksilla tai vuokra-autolla Bosanka nimistä tietä pitkin kääntyen sieltä surullisen kuuluisalta Jadranska Cestalta. Näkymiä ei ainakaan kannata jättää välistä!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply säppä sunnuntai, kesäkuu 26, 2016 at 20:46

    On kyllä huikeat näkymät alas Dubrovnikiin! 🙂 Mä korkeanpaikankammosena vaan inhoan noita kaapelihissejä… Gibraltarilla viimeksi tainnut pelätä siihen malliin, että parhaani mukaan oon vältelly noita tässä pari vuotta 😀

    • Reply Katja maanantai, kesäkuu 27, 2016 at 19:49

      Mulla on kaveri kans vähän nihkeä kaapelihissejä kohtaan, mutta niin se vain itsensä taasen löysi hissistä. 😀 Tämä Dubrovnikin oli muutens aika uusi eikä yhtään heilunut tai mitään, ja onneksi tuonne pääsee taksillakin ! Näkymät on kyllä vaan niin huikeat.

  • Reply Maarit Johanna maanantai, kesäkuu 27, 2016 at 17:38

    Miksi tosiaan tyytyä vähään! VAU mitkä maisemat. Melkein, mutta vain melkein päihittäis jopa Norjan. Mie sitten rakastan kaikkia kaapelihissejä. On mahtava päästä näkemään omat lempparikohteensa korkeuksista. Kiitos vinkistä. Toivon niin pääseväni tuonne ainakin vuoden sisällä!

    • Reply Katja maanantai, kesäkuu 27, 2016 at 19:51

      No sanoppa muuta! Määki rakastan kaapelihissejä ja korkeita näköalapaikkoja ja tää oli kyllä ehdottomasti Dubrovnikin kohokohta koko Srd vuori.

      Piän peukkuja, että pääset Balkkania kiertelemään vuoden sisään!

    Leave a Reply