Oulussa syksy on jo taakse jäänyttä elämää, kun viikon sisään joka päivä taivaalta on puottanut vuoronperään vettä, sekä lunta ja lehdistä puissa ei ole ollut tietoakaan sitten kuukauteen. Toista oli kuitenkin maisemat kuukausi sitten Prahassa, kun ruska loisti parhaimmillaan luoden kaupunkikuvaan ihanaa särmää.
Petrinin kukkulan lisäksi luonto loisti erittäin kauniisti Ampujien saarella Most Legii sillan alapuolella Kampasaaren ja kansallisteatterin välissä. Saari, joka on historian saatossa ollut lähinnä ampumarata ja huvittelukäytössä saatiin vihdoin vuonna 2013 kunnostettua virkistyskäyttöön kauniin puistoiseksi ajanviettopaikaksi ja niitä kaivattuja ruskanväreissä hehkuvia puitahan tuolta löytyikin.
Laskeutuminen ylväitä portaita pitkin pisti odotukset heti korkealle. Ensimmäisenä oli pakko kaivaa kätkökartta esille ja käydä tekemässä pakolliset loggaukset (kyllä, olen hurahtanut geokätköilyyn), jonka jälkeen olikin aika ihan vain nauttia saaren rauhallisesta ilmapiiristä. Parin tunnin rento kävely pienoisen saaren ympäri oli juuri sitä, mitä viimeisenä lomapäivänä voi kaivata. Istuskelu puiston penkeillä, värikkäiden lehtien potkiminen ja jokimaiseman ihailu on se mitä saari tarjoaa. Mitään varsinaista nähtävää saarella ei siis ole tarjota hienon jokiravintolan lisäksi, mutta se kai onkin tämän saaren juttu.
Kun siis kaipaat aikaa itsellesi ja pientä rentoutumishetkeä hiljaisuudessa vilkkaasta kaupungin menosta ampujien saari on se paikka, mihin kannattaa suunnata. Ja syksyllä ruska oli täällä kyllä kaupungin kaunein!
Voit seurata blogiani Bloglovinissa, Blogipolussa, Facebookissa ja Instagramissa
2 Comments
Minäkinkin olen tuolla ollut ruskan aikaan. Aivan mahtava paikka. Meille sattui vielä superlämpimät päivät. Lehdet keltaisena ja aurinko paistoi. Aivan upeaa!
No jooo, Lontoossaki oli vielä eilen ruska, mutta tänään sinneki sato lunta! Mie niin haluan Prahaan. Harmi ettei suunnitelmat oikein etene. Ehkä ensi vuoden puolella.
Olen muuten sitä mieltä, että ruska-aika ylipäänsä on täydellistä aikaa matkustaa minne vain 🙂