Kolin kansallismaisemissa

Menneellä Joensuun reissulla oli pakko poiketa myös ajomatkan varrellle jääneissä  Suomen kansallismaisemissa Kolilla. Reissu oli siinäkin mielessä historiallinen, että vanhalla kaveriporukalla päästiin verestämään muistoja ala-asteella tehtyihin leirikoulumaisemiin ja oikeastaan siitä koko tämä pieni pysähdys paikan päällä saikin ideansa.

10-vuotta sitten vaellettiin kansallismaisemissa 8 kilometrin lenkki oppaan johdolla. Kaikki olivat hämmästyneitä luonnon kauneudesta ensimmäisellä näköalapaikalla, mutta kun itse vaellus pääsi vauhtiin pienet matkalaiset olivat aika turhautuneita, väsyneitä, kiukkuisia ja yhtään ketään ei olisi voinut vähempää kiinnostaa oppaan jorinat. Vanhoista kuvistakin on nähtävissä varsin selkeästi missää kohtaa kenelläkään ei ole enää kivaa, mutta ihan kunnioittaen kaikkia luokkakamuja nuilta ajoilta jätän legendaarisimmat kuvat julkaisematta.

Alkumatkasta maisemat hurmasivat jo melkein kymmenen vuotta sittenkin

Maisema vuosimallia 2006

Tällä rajoitetun ajan iltareissulla ennen kotiin päin ajamista oltiinkin sitten niin ovelia, että otettiinkin vain hissi ylös aulaan, josta löytyy hotelli ja infokeskus ja lähdettiin samantien kävelemään portaat ylös kohti maisemia, josta vaellettiin vain pieni matka lähimmälle näköalapaikalle Ukko-Kolille. Fiilis oli aika katossa ja porukka monta kertaa innokkaampana kuin kymmenisen vuotta sitten.

Näkymiin ei tarvinnut montaa metriä kävellä ja jestas oltiin ihan yllättyneitä kuinka hienolta ne maisemat näyttikään! Vaikka henkisesti taidetaan olla vieläkin kymmenvuotiaiden tasolla, on meissä silti jotain kasvua tapahtunut, sillä siinä kallioilla istuessa ja hyppiessä katsellen Kansallismaisemaa tuli todella hyvä, puhdas ja kiitollinen olo. Siellä me vain tuijoteltiin keskenään puhdasta järvi- ja metsämaisemaa kellon lähestyessä puoltayötä ja kuunneltiin täydellistä hiljaisuutta.

Tällä kertaa mieli jäi oikeasti kaipaamaan ja janoamaan lisää kaikkea mitä kansallismaiseman ympärillä onkaan tarjota, mutta tälle muistorikkaalle reissulle oli juuri passeli, että käytiin vain siellä missä viimeksikin vielä nautittiin retkipäivästä. Ehkä tästä Kolilla käynnistä pitäisi tehdä perinne. : )

Voit seurata blogiani Bloglovinissa, BlogipolussaFacebookissa ja Instagramissa

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Menninkäinen torstai, heinäkuu 16, 2015 at 17:22

    Me oltiin käyty useampaan otteeseen kesällä Kolilla, kunnes viime keväänä käytiin ensimmäistä kertaa talvisaikaan. Todella kauniit maisemat ja puuhaa kaikille, pulkasta ja maastohiihdosta lasketteluun.

    • Reply Katja sunnuntai, heinäkuu 19, 2015 at 12:13

      Kolin maisema on kyllä joskus pakko nähdä myös talvipuvussa! Harmi kun paikka on niin syrjässä ja pitkän matkan päässä. Ehkä joku päivä!

  • Reply Inka torstai, heinäkuu 16, 2015 at 23:08

    Vähän näyttää kivalta, ja kuulostaa ihan mahtavalta kotimaan kesäreissulta. Koli on ollu mielessä männäpäivinä, ja siellä olisi kyllä mahtavaa päästä käymään. Harmi kun se sijaitsee niin jeerassa, ettei tule ainakaan mitenkään ohikulkumatkalla mentyä. Ehkä pitää ottaa ihan asiaksi.

    Ja ihan sairaan hauska postaus, ihan huippua että avasit postauksen tuolla vanhalla kuvalla. 😀

    • Reply Katja sunnuntai, heinäkuu 19, 2015 at 12:15

      No sanoppa! Nyt oli justii eikä melekee reitillä tien varressa, joten eihän tämmösiä mahollisuuksia vaan voi jättää käyttämättä. Ja kieltämättähän tästä teki vielä parempaa se, että tosiaan oltiin ikivanhalla kaveriporukalla liikenteessä ja meillä oli nuo vanhat muistot tosta paikasta. 😀

    Leave a Reply