Montenegro – Lahden helmi Kotor

Aurinko paistoi kirkkaasti aikaisin aamun sarastaessa ja oli aika ottaa suunnaksi yksi Montenegron tunnetuimmista kaupungeista. Kotor sijaitsee noin 23 kilometrin päässä Budvasta ja busseja asemalta menee peräjälkeen. Lippu kustansi 3€ henkilöltä ja matka kesti noin 40 minuuttia.

Aloitimme kierroksen ihailemassa Kotorin lahtea ja satamaa maasta käsin, josta matka jatkui samantien Kotorin vanhankaupungin muureille ja pääsisäänkäynnille.

Heti pääsisäänkäynnistä astuesta muurien sisäpuolelle vanha-aika oli aistittavissa samantien. Ohitimme kirkkoja ja kävelimme kapeita tunnelmallisia kujia toisensa perään. Mitään suunnitelmaa kierrokselle ei oltu tehty, oli ihana vain antaa maisemien viedä mennessään. Edelleenkään en tiedä, mitkä rakennukset olivat niitä Kotorin must see juttuja, joten kuvia enempää en voi tällä hetkellä kaupungistakaan kertoa.

Kaiken haahuilun tuotoksena löysimme muurille, jolla oli pakko käydä katselemassa maisemia. Tämän lisäksi vierailimme Pyhän Tryphonin katedraalissa (2,5€/henk) ja löysimme toisen sisäänkäynnin tunnelmalliselle sillalle. En ihmettele, että koko hyvin säilynyt vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde.

Vanhankaupungin tutkimisen jälkeen alkoi kuitenkin koko Kotor päivän paras osuus nimittäin kipuaminen kohti kaupungin linnoitusta (3€/henk). Sää oli mitä porrastreenille ja sitä tulikin ihan kiitettävästi, sillä linnoituksen huipulle niitä kertyy yli 1000 kappaletta. Maisevat paranivat mitä korkeammalle kipusi ja hiki valui huipulle päästessä. Oli kaiken kiipeämisen arvoista! Huipulta löytyi ihania näköalapaikkoja ilman minkäänlaisia reunoja niin, että maisemista sai reunalla istuessa kaiken irti. Alla näkyi koko Kotorin vanhakaupunki, vuoret ja niiden välissä oleva Kotorin lahti kirkkaine vesineen. Olispa maailman paras piknikpaikka! Nyt tyydyin vain katselemaan maisemia omassa rauhassani hörppien vettä ja valmistautuen laskeutumiseen.

Alas päästyä oli aika suunnata takaisin bussiasemalle ja kohti Kotoria. Loppuilta menikin mukavasti palautuessa rannalla.

Huomenna suuntana on naapurimaa Albania maisemineen!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, toukokuu 27, 2015 at 08:50

    Kotor on kiva – tosin me pysähdyimme siellä vaan muutamaksi tunniksi eikä urheiltu ihan noin paljoa, mutta silti. Entisinä (?) purjehtijoina piti viettää aikaa siinä satamassa veneitä ihaillen, mutta ehdimme me vanhassa kaupungissakin haahuilemaan.
    Kivaa lomanjatkoa ja Albaniaa teille!

    • Reply Katja torstai, toukokuu 28, 2015 at 09:39

      Muutamassakin tunnissa ehtii ton kyllä linnoitusta lukuunottamatta näkemään tosi hyvin. Ne veneet oli kyllä upeita, ihan ihmetyttää miten jokaiseen rantakaupunkiin täällä riittääkin nuita luksuspaatteja.

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, toukokuu 27, 2015 at 09:53

    Ihanan oloinen paikka. 🙂

    • Reply Katja torstai, toukokuu 28, 2015 at 09:38

      Täysin samaa mieltä! Kotorissa oli tunnelmaa ja maisemia <3

  • Reply Menninkäinen keskiviikko, toukokuu 27, 2015 at 23:58

    Mahtavat näkymät, mutta on tossa ollut kipuamista! Ei oo kukaan keksiny kuskata porukkaa tonne ylös esim. aasikyydillä pientä maksua vastaan…

    • Reply Katja torstai, toukokuu 28, 2015 at 09:37

      Näkymät oli kyllä niin palkitsevat! Tonne nousu oli niin huonossa kunnossa osittain ja kapeaa ettei mikään Aasi olis varmasti pystynyt siihen. 😀 Parempi näin, kun vaikean saavutettavuuden vuoksi sain katsella melkein omassa yksinäisyydessäni maisemia huipulta 😉

  • Reply Paavo Arpiainen tiistai, marraskuu 1, 2016 at 13:05

    Haa, hienot on maisemat ja meiningit Kotorissa, jonne on hitusen aiottu suunnistaa. Olimme Dubrovnikissa v. -89, ennenkuin seudun mellastukset alkoivat, ja ajattelimme että olisi jo ehkä aika päivittää vaikutelmia… Mitäs sanotte siitä talvikohteena? Paavo-pappa

    • Reply Katja tiistai, marraskuu 1, 2016 at 18:52

      Maisema ja elämä voi olla aika erilaista verraten viime reissuunne. Kannattaa ehdottomasti palata katsomaan, sillä vaikka mulla ei olekaan kokemuksia nuilta ajoilta maisemista, tykkäsin ainakin tällaisenaan ihan älyttömästi erityisesti Montenegrosta.

      Talvessa on taatusti hyvät ja huonot puolensa. Ehdottoman hyvä puoli on se, että sesongin ulkopuolella Balkanilla saa taatusti nauttia maisemista melkein itsekseen ja majoittuminen ja eläminen on taatusti halvempaa. Toisaalta palveluita voi olla saatavana myös huomattavasti vähemmän, kun ostajia eli muita matkaajia ei ole maisemissa niin paljoa. Palvelut olivat vielä toukokuussakin Montenegrossa vähän kakkosvaihteella, mutta hyvin siellä selvisi. Sää voi myös talvella olla hyvinkin kylmä ja viimainen, mutta sehän on vain pukeutumiskysymys varsinkin jos rantaelämä ei ole se juttu, mitä lähtee hakemaan. Ja pohjois-Montenegrossa Durmitorin kansallispuiston liepeillähän pääsee vaikka laskettelemaan talvella ja sisämaassa yleensäkin taitaa olla huomattavasti kylmempää kuin rannikolla.

      Suosittelen kyllä siis ihan mihin vuodenaikaan tahansa, sillä jos minulta kysytään tuo Montenegron rannikko ja Montenegro maana itsessään nousi omien käytyjen paikkojeni kärkeen. Niin monipuolinen se oli.

      En siis voi muuta kuin suositella

    Leave a Reply