Suomen suurin matkablogiyhteisö

1. päivä Pariisissa: Riemukaarta, Eiffeliä ja Montmarten näkymiä

Aamu Pariisissa valkeni intoa ja odotuksia täynnä ja alkoi maukkaalla hotellin aamupalalla. Aamupala oli juuri sellainen kuin aamupalan ulkomailla (Ranskassa) pitääkin ja tarjoilujen voimalla olikin hyvä aloittaa Pariisin loma mässäämällä maha patonkia ja sukaatäytteistä voileivonnaista täyteen.

Aamu valkeni pilvisenä ja sadetta oli luvattu, joten päätimme lähteä kävelemään kohti Haussmannin katua, joka on tunnettu ostosmahdollisuuksistaan. Matkalla kävellessä tuli vastaan jos minkälaista putiikkia tunnetuista merkki- ja ketjuliikkeistä aivan uusiin tuttavuuksiin, mutta ainoat joissa oli pakko pysähtyä oli lopulta Uniqlo ja valtava merkkituotteiden tavaratalo.

Kun vesisadetta ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut matka jatkui reippaasti eteenpäin katsellen vastaan tulleita monumentteja, kuten ooppera- ja musiikkitaloa, sekä muutamaa kirkkoa, joissa oli hyvä käydä hengähtämässä pois kaupungin hulinasta.

Seuraavana pääpaikkana oli kuitenkin Riemukaari, jonne kävelyreitti vei Place de la Concorden kautta. Aukio oli valtava, mutta vielä pidempi (ja puuduttavampi) oli aukiolta lähtevä pitkä suora kohti riemukaarta. Pitkä suora vain jatkui ja jatkui ja vaikka koko ajan riemukaari näkyi horisontissa välillä tuntui ettei se oikeasti lähene senttiäkään. Tuli tuon suoran aikana ihailtua kuitenkin Pariisin syksyäkin. Maa oli täynnä isoja lehtiä, jotka rapisivat mukavasti jalkojen alla kävellessä ja sisäinen lapsi oli lähellä päästä valloilleen, sillä mikä olisi oikeasti mukavampaa kun heitellä ja sotkea lehtikasojen lehtiä.

Suora kuitenkin loppui puisto- ja kävelykadun jälkeen ja vihdoin Riemukaari oli aivan silmien ulottuvilla! Riemukaari ja Eiffel olivat niitä sellaisia pitkän ajan unelmia ja voitte vain kuvitella sitä tunnetta kun se oikeasti oli ilmielävänä siinä edessä. Ei voi sanoa, että kumpikaan olisi oikeasti kovinkaan kaunis tai ihmeellinen, mutta silti! Kyllä voi vain pienistä asioista ihminen tulla onnelliseksi.

Ja Riemukaaren jälkeen tulikin seuraavana vuoroon toteuttaa se edellä mainittu toinen haave nimittäin Eiffelin näkeminen. Jo koneessa taktikoin paikat sillä tavalla, että näen Eiffelin koneen ikkunasta laskeutuessa, mutta päivän valossa ja kunnolla näkeminen oli se haave minkä pääsin toteuttamaan. Kävelymatka jatkui siis joenvartta kohti Eiffeliä ja sen edessä olevaa Parc du Champ de Marsia. Paikan päällä oli monia muitakin kuvaajia ja kauppiaita vaan sepä ei allekirjoittanutta häirinnyt. Siinä se vaan olla möllötti silmien edessä ja kuvia tuli napsittua enemmän kuin tarpeeksi ennen matkan jatkumista.

Nälkä oli sietämätön, joten siinä pahimmalta Eiffelin vaikutusalueelta pois päästessä oli pakko poiketa yhdessä lukuisista leipomoista ja ostamassa vähän täytettyä patonkia evääksi. Patonki oli täydellistä ja samalle näyttivät kaikki muukin herkkuvalikoima. Voinkin sanoa, että tällä lomalla kakut ja pullat pitävät ehdottomasti ensisijaa ja ruoka ja luultavasti myös jäätelökin jäävät aivan toissijaisiksi asioiksi.

Yhtäkkiä patonkeja syödessä ja täydellisen kadun löytyessä taivas räjähti ja parilla turistilla tuli melkoinen kiire löytää lähimmälle metroasemalle, joka vei takaisin kohti hotellia. Siinä vaiheessa kaatosateessa ne maassa olevat lehdet eivät enää olleetkaan niin ihanan rapisevia vaan enemmänkin liukkaita ja kengät sotkevia ärsykkeitä. Pahemmin kastumatta metroasema löytyi ja seuraavan kerran tunnelista noustessa paistoi taas lähes aurinko.

Hotellissa vietetyn pienen siestan jälkeen illan kävelykohteeksi valikoitui Montmarten kotikulmat alustavasti, sekä Montmarten huipun Sacre Coeurin kirkko ja sieltä näkyvät näkymät yli Pariisin. Huipulle olisi vienyt Funicular, mutta koska nousu ei ollutkaan niin paha kuin alunperin kuvittelin portaat oli aivan ykkösvaihtoehto.

Kukkulalla oli muutama muukin ihminen näköaloja ihailemassa, mutta silti, oi kyllä vain rakastan korkeita paikkoja! Harmikseni kukkulalta ei kuitenkaan voinut bongata sitä Pariisin tunnusta Eiffeliä, joten sen puolesta näkymät jättivät vähän kylmäksi, mutta jos tätä seikkaa ei oteta huomioon mikäs siinä oli kaupunkia ihaillessa. Kaiken kruunasi sateenkaari, jonka toinen pää oli kirkon takana ja toinen jossain päin kaupunkia. Näkymien ihailun jälkeen täytyi käydä vielä katsastamassa Sacre Coeur sisältä, jonka jälkeen matka vei takaisin alaspäin kaupan kautta kohti hotellia ja täällä sitä nyt ollaan. Ukkonen paiskaa ikkunoita, mutta huomiselle ilman pitäisi rauhoittua.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply Hanna keskiviikko, 22 lokakuun, 2014 at 07:13

    Voi ihana Pariisi! 🙂 Ja en kestä lukea noista kaikista herkuista, tulee niin ikävä ranskalaisten leipomoiden pullatiskejä…:D

    • Reply Katja keskiviikko, 22 lokakuun, 2014 at 09:28

      Leipomot on oikeasti vielä parempia ja täydellisempiä kuin osasin kotona haaveillakaan 😀
      Parempi keskittyä siis tällä lyhyellä reissulla ihan vain olennaisimpaan ja hyödyntää noiden leipomoiden valikoimaa 😉

  • Reply journeydiary keskiviikko, 22 lokakuun, 2014 at 21:53

    Pariisi on kyllä ehdottomasti bucket listalla, pakko saada joskus aikaiseksi päästä käymään!

  • Leave a Reply