Suomen suurin matkablogiyhteisö

Sevilla: Alcazarilta Plaza de Españalle

Päivä alkoi vierailulla Sevillan kuninkaanlinnassa Alcazarissa. Minkäänlaisia jonoja sisälle ei ollut vaikka olimme vasta hieman jälkeen avautumisen paikan päällä. Alue oli melkoisen valtava ja oli ihan mahtavaa kun paikkoja sai ihailla melko rauhassa kilpailematta muiden kuvaajien kanssa.

image

Palatsi on valmistunut vuonna 1366 ja osoittautui hyvin korumaiseksi erilaisine mosaiikkeineen, huoneineen ja tunnelmallisine sisäpihoineen. Ainoa harmi oli kalusteiden puuttuminen, sillä olisi ollut kiva nähdä huoneita kalustettuna tai edes vanhoja valokuvia.

Kylpyläosasto

Palatsin puutarha-alue osoittautui myös valtavaksi ja hyvin kauniiksi. Jos sisällä sai ihailla eri värisiä ja mallisia mosaiikkeja ulkona kukkivat eriväriset kukat, oli labyrinttia ja sokkeloisia kävelypolkuja.

Alcazarissa vierähti yllättävän paljon aikaa ihaillessa, mutta päätimme silti seuraavaksi suunnata palatsin takana sijaitsevalle Espanjan aukiolle. Kävelimme juutalaiskorttelien läpi, jotka oli mukavasti kunnostettu ja kadut kapeita ja viihtyisiä.

Plaza de la España rakennettiin vuoden 1929 maailmannäyttelyä varten ja muistutti tällähetkellä hyvin paljon pikku Venetsiaa. Rakennuksen ympärillä oli teko joki, josta meni yli paljon pieniä siltoja. Joella perheet soutelivat ja ylempää oli kiva katsella menoja. Aukiota vierusti myös hienot värikkäin mosaiikein koristellut penkit, jotka kuvasivat aina eriä Espanjan kaupunkia ja aluetta.

Viimeisenä suuntasimme vielä aukion edessä olevaan myöskin melkoisen valtavaan Maria Luisan puistoon. Puistossa vuokrattiin pyöriä, hevoskärryt vaelsivat pääkatua ja keskellä oli tekojärvi. Järvellä uiskenteli paljon lintuja ja paikalliset pikkulapset ruokkivat niitä innoissaan.  Toisesta päästä puistoa löytyi pieni vesiputous ja muuten puisto olikin täynnä niitä kauniisti muotoiltuja puita ja kasveja.

Illalla kävimme vielä katsastelemassa hieman seutuja joen toiselta puolen, mutta niistä maisemista huomenna lisää, kun suuntaamme sinne kunnolla.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Maarit Johanna sunnuntai, 29 kesäkuun, 2014 at 23:22

    Tuo Sevillan arkkitehtuuri on niin mieletöntä. Historialliset on melkein poikkeuksetta tosi kuvauksellisia. Pätee myös tässä!

    • Reply Katja maanantai, 30 kesäkuun, 2014 at 22:57

      Tuo palatsi ja aukio oli kieltämättä sitä parasta Sevillaa. Ja historia oikeasti huokui tuolla palatsissa kävellessä ja mielikuvitus alkoi laukkaamaan kun kuvitteli sitä elämää siellä. 😀

  • Reply Anna Koskela maanantai, 30 kesäkuun, 2014 at 09:07

    Ehkäpä 1400-luvulla ei vielä ollut kameroita 😉

    Mudéjarien huonekalut lienevät olleet tuolloin isoja arkkuja ja säilytyskalusteita jotka olivat yhtä koristeisiä ja taidokkaita kuin katot ja seinätkin tuolla. Huoneissa olisi ollut myös tuoleja, palleja, käsinsolmittuja mattoja, tyynyjä, matalia pöytiä ja kevyitä verhoja sekä katoksia. Ehkäpä myös suihkulähde solisemassa. Varmasti viehättävää!

    • Reply Katja maanantai, 30 kesäkuun, 2014 at 22:56

      Heh enpäs tullut ajatelleeksenikaan. Mutta toisaalta on kuninkaallisista varmaan jo silloinkin jos ei kuvattu niin ainakin piirretty paljon kuvia.

      Juuri tuollaiseksi minäkin kuvittelin tuon palatsin. Kyllä elämä on varmasti silloin muurien sisällä ollut aivan loistokasta. Mutta toisaalta voin kuvitella sellaisien telenovelien tyyliin juonittelua sun muuta. 😀

      Kyllä tällaiset paikat ovat vain hurmaavia!

      • Reply Anna Koskela keskiviikko, 2 heinäkuun, 2014 at 08:05

        Nuo kuninkaalliset taisivat olla tuolloin muslimeita. Ja siihen liittyy yksi ongelma… 😉 Koraani kieltää todellisuudessa vain epäjumalankuvan teon, mutta islamilainen taide on kautta aikkain suhtautunut kielteisesti ihmisten ja jopa eläinten kuvaamiseen.

        Poikkeuksia ovat kuvitetut käsikirjoitukset eli miniatyyrit, joiden kulta-aikaa olivat nimenomaan 1300–1500-luvut.

        Mutta jotain hyvää on aina myös kielloissa. Koska ihmisten ja eläinten kuvaaminen ei ollut suotavaa, ornamentiikka kehittyi itsenäiseksi, kokonaisia rakennusten seiniä tai esineiden ja tekstiilien pintoja peittäväksi rikkaaksi kuvioinniksi. Juuri sellaisiksi mitä ihailit palatsin vanhimpien osien katoissa, seinissä ja lattioissa!

        Mitä tulee juonitteluun, niin jokaiseen palatsiin liittyy vertahyytäviä tarinoita. Granadan Alhambraan(jossa kannattaa myös ehdottomasti käydä joskus), liityyy yksi kamalammista.

        Perimätiedon mukaan palatsissa on sali, Sala de los Abencerrajes, missä murhattiin koko Abencerrajesin perhe lapsineen ja palvelijoineen, niin että: ”syyttömien veri valui valtoimina puroina portaille ja tarttui marmoriin”. Syy teloitukseen oli arvattavissa jo ennen opaskirjaan vilkaisua. Perheen pää oli mennyt ja liehitellyt Zoraya-nimistä kaunokaista, joka oli sulttaani Abu al-Hasanin haaremin suosikki.

        • Reply Katja keskiviikko, 2 heinäkuun, 2014 at 11:12

          En tiennytkään, että muslimit välttelevät ihmiskuvia. Paitsi sen ettei Jumalaa saa kuvata. Kiitos siis tiedosta! Nuo kaikki mosaiikit ovat kyllä kieltämättä aivan upeita, joten hienoa, että taide ja koristelu on heillä kehittynyt tällä tavalla.

          Tuolla Granadassa täytyy kyllä ehdottomasti päästä joskus käymään. Nuo tarinat on kyllä hurjia, mitä on aina itsekin lukenut. Ei ole elämä silloinkaan ollut helppoa. 😀

    Leave a Reply