Suomen suurin matkablogiyhteisö

Matkailijan monipuolinen Pietarsaari

Ensimmäinen syksyn 2020 reissu suuntautui pitkän viikonlopun saattelemana parin tunnin junamatkan päähän kotoa tutkimaan Pohjanmaan helmiä. Tällä kertaa pyörän kanssa. Sehän on lisämaksusta mahdollista valtion rautateillä kulkiessa. Matka alkoi Pedersören juna-asemalta ja jatkui maalaismaisemissa pyöräillen Pietarsaareen. Myöhemmin Pietarsaaresta pyörä vei seitsemän sillan saariston kautta Kokkolaan ja Tankarin saaren maisemien jälkeen takaisin junalla kohti kotia. Mutta aloitetaampa siis matkailijan monipuolisesta Pietarsaaresta.

Kielikylpyjä Pedersören kunnassa

Vanha kunnon Pännäisten asema tottelee nykyään nimeä Pietarsaari-Pedersöre. Sinnepä juna siis puksutti ajallaan reilussa parissa tunnissa Oulusta. Asema on noin 10 kilometrin päässä Pietarsaaren keskustasta, jonne voi ostaa juna-bussi yhteyden. Koska tämän reissun teemana oli kuitenkin pyöräily ja paikkojen kiertely, ei bussi paljoa hetkauttanut siinä vaiheessa kun mielessä oli jo Pedersören maisemat satulan selästä ihailtuna.

Pedersören maalaismaisemat kyltteineen tarjosivat nopean lempeän laskeutumisen ruotsinkieliseen Suomeen. Täällä noin 90 % asukkaista puhuu ensisijaisesti ruotsia ja tunnelma oli kuin ulkomailla konsanaan. Tuolle 10 kilometrin pyörämatkalle mahtuikin useita ruotsinkielisiä tienviittoja ja mainoskylttejä sekä ihanan tunnelmallisia maalaiskartanoita.

Teollisuuskaupunki ja monipuolinen matkakohde

Pietarsaari on teollisuusvetoinen kunta. Se tuli selväksi kaupunkia lähestyessä että sieltä lähtiessä. UPM:n tehdas toi nenään kotoisat sellun tuoksut ja laittoi miettimään liekö täältä muuta löytyykään kuin tehtaita. Kaupunki ei ole nostanut itseään jalustalle matkailullisesti ja saavutettavuus ilman omaa autoa on sekin hieman hataralla perällä. Mutta kun pyörän pyörät toivat keskustaan, kävi selväksi että Pietarsaari on paljon muutakin kuin pierun hajua ilmassa. Itse asiassa keskustassa kuljeskellessa teollisesta alkuperästä ovat muistuttamassa hajun lisäksi vain muutamat kauniin rosoiset rakennukset, kuten vanha tupakkatehdas ja tänä päivänä taidetehtaana toimiva tupakkamakasiini.

Pietarsaari osoittautui siis monipuoliseksi matkailukaupungiksi. Puolitoista päivää maisemissa meni nopeasti ja kauemminkin kaupungissa olisi viihtynyt rennolla nautiskelu lomalla.

Puistoja ja promenadeja

Kun pyörät oli saatu parkkiin, oli aika todeta Pietarsaaren olevan melkoinen jopa kovin Eurooppalaista tunnelmaa henkivä puistojen ja promenadien kaupunki. Ehkä se oli ympärillä oleva vieras kieli tai sitten Ranskalaista ilmapiiriä henkivät geometriset muodot, jotka loivat tuota tunnelmaa.

Kaksi puistoa kuitenkin erottuivat kaupungissa ehdottomasti edukseen. Bengt Schalinin suunnittelemassa Skolparkenissa eli Koulupuutarhassa vallitsivat selkeät muodot ja opetuksellinen alkuperä. Hyvin hoidetussa puutarhassa kasvit olivat selkeästi lajilteltu niiden heimon mukaan tyylikkäästi kokonaisuutta täydentäen. Lohkojen välissä kulki kauniita kävelyteitä ja kokonaisuuden kruunasi keskelle rakennettu aurinkokello. Hienoin puisto, jonka olen kotimaassa nähnyt. Toinen massasta erottuva puutarha on Aspegrenin puutarha, jossa nähtävillä on systemaattisten muotojen lisäksi Rosenlundin pappila. Syksyinen Aspegren ei kuitenkaan millään yltänyt ylvään Koulupuutarhan tasolle. Muita kaupungin pienempiä puistoja ovat esimerkiksi kirkkopuisto ja Runebergin puisto, onhan tämä sentään Runebergin synnyinkaupunki.

Kauniit geometriset muodot ja eurooppalainen tunnelma eivät kuitenkaan yltäneet pelkästään puistoihin, sillä sama tunnelma oli aistittavissa myös kaupungin keskustassa. Pietarsaaren kävelykatu on verrattain uusi, vuonna 1992 avattu. Matkan varrelle jäi useampia hurmaavia kahviloita, joista Fika-hetken pidimme kahvilassa nimeltä Fiika. Silmiin osuivat kaupunkikävelyiden varrella myös kahvilat Kaffia sekä Musiikkikahvila After Eight, joihin mieli olisi halunnut sisälle. Hauska yksityiskohta oli myös fiinin näköinen nakkikoppi Korv-Görans, josta tuli samalla hyvin vahvasti mieleen Alankomaiden johtava nakkikoppiketju Febo.

Kahviloiden ja rennon tunnelman lisäksi totesimme, että näinkin kauniiksi kaupungiksi itse fiinimpi ravintolatarjonta, majoituspalvelut että ostosmahdollisuudet ovat melko vaillinaiset, eihän tämä tosiaan ole matkailukaupunki. Yövyimme Hotel Epoquessa ja söimme illalla myös sen omassa ravintolassa. Toinen vaihtoehto keskustassa olisi ollut yöpyä Pietarsaaren Kaupunginhotellissa ja syödä sen alakerran Steakhouse Ludwigissa. Ostoksia emme olleet tänne tulleet tekemäänkään.

Puutalot löytyvät Skatasta

Pietarsaaren perinteiset puutalot löytyvät  suojellusta Skatasta. Skata on Suomen suurin yhtenäinen puukaupunginosa ja todella charmikas tavalliselle matkailijalle. Kaupunginosasta on turha odottaa matkailijoille suunnattuja palveluja ja krääsäkauppoja, vaan alueelle kannattaa suunnata kuin mihinkin lähiöön. Tyylikkäimmin Skataan saavutaan Tupakkamakasiinin välistä Alholmin katua pitkin, jossa vanhat tehdasrakennukset muuttuvat dramaattisesti hiekkateiksi ja värikkäiksi puutaloiksi. Ruutukaavaan rakennettu Skata on valokuvaajan unelma ja omaksi suosikkikadukseni valikoitui Pohjoisnummikatu näkymineen kohti Pietarsaaren lukiota. Alueella vierähtikin helposti tovi ja toinenkin ihan vain vanhasta miljööstä ja kujista nauttiessa.

Merellinen Pietarsaari

Merellisyys ei paljoa Pietarsaaren keskustaa paina, sillä merituulen lisäksi vettä ei ole näkyvissä ytimessä. Rannikko on kuitenkin vain muutaman hassun kilometrin päässä keskustasta ja tarjosi näin syksyisin hurmaavat auringonlaskut. Rannikolla kannattaa ottaa suunnaksi ravintola Pavis. Siis ainakin kesäaikaan kun se sattuu olemaan auki. Ei näin syksyllä. Reissu ei kuitenkaan ollut turha, sillä kuten mainitsin vieressä oleva pienvenesatama heräsi loistoonsa auringonlaskun aikaan. Kesäisin Gamlahamin ja Kittholmenin uimarannat lienee myös täynnä porukkaa nauttimassa kauniista aurinkopäivistä. Ja löytyyhän tuolta Pietarsaaren merelliseltä alueelta myös leirintäalue majoitusta kaipaaville. Aivan toisenlainen pala Pietarsaarta ja kruunasi monipuolisen kaupunkikokemuksen.

Monipuolinen viikonloppukohde

Pietarsaari on hyvä viikonloppukohde eritysesti rentoa pikkukaupunkitunnelmaa hakeville. Parissa päivässä ehtii nähdä hyvin kaupungin jokaisen kolkan ja vierailla samalla vaikkapa nauttimassa rantaelämästä ja ihmettelemässä arktista Nanoq museota. Ja voi että itse olin ylpeä, kun kaupassa asioidessani puhuin kouluruotsia tuosta noin vain. Pietarsaareen lähtisin mielelläni myös uudemman kerran.

Ruunaan retkeilyalue ja kuohuva Neitikoski

Ruunaan retkeilyalue levittäytyy Pohjois-Karjalan maisemissa aivan rajapinnan tuntumassa. Itseasiassa niin lähellä rajaa, että ei ole ennen tullut käytyä. Entiset vilkkaat uittomaisemat ovat muovautuneet monipuoliseksi retkeilymaastoksi ja pitää tänä päivänä sisällään monia mielenkiintoisia reittivaihtoehtoja.

Ilman mitään ennakkotietoa saatika suunnitelmia yhtenä harmaana aamuna auto kurvasi Neitikosken parkkipaikalle mielessä kauniit koskimaisemat. Ei mennyt kauaa kun tuo 600 metrin mittainen esteetön hyväkuntoinen polku oli löydetty ja veden kuohu alkoi kantautua korviin.

Neitikosken lyhyt reitti kulkee nimensä mukaisesti koskimaisemissa. Sen parhautta olivat maisemien lisäksi yksi hölmö uimista opetteleva ankkalintu sekä reitin päässä auennut näkymä stoppariaallolle. Stoppariaallolla oli juuri käynnissä melontaharjoitukset, joita sitten innostuttiin jäädä hetkeksi katsomaan. Koskenlaskun ja melomisen lisäksi myös kalastus on tärkeä aktiviteetti näillä seuduilla. Polku oli lyhyt ja ytimekäs, eikä tällä kertaa oltu varauduttu edes nuotiovermeillä ja eväillä. Tämä on kuitenkin kaunis ja helppo reitti myös lasten kanssa virkistyspäiviä ajatellen.

Koska olimme Ruunaalle ajaneet, halusimme tietysti nähdä myös ihan pikkiriikkisen enemmän. Samalta parkkipaikalta kävimmekin kurkkaamassa parin kilometrin mittaista Närelenkkiä. Metsä oli märkää, mutta kaunista. Polulle oli lisäksi pystytetty infotauluja vanhoina hyvinä aikoina käytettyjen närelenkkien mekaniikasta. Näitähän käytettiin esimerkiksi uittopuiden siteinä. Viimeisenä kurvasimme vielä Neitijärven rantaa sopivasti ennen kuin sadepisarat alkoivat ropista taas kohti maata.

Ruunaa osoittautui monipuoliseksi retkeilyalueeksi. Ei pelkästään reitteineen mutta myös monine aktiviteetteineen mitä tuolla voisi harrastaa. Ruunaa oli myös juuri sellainen koko perheen retkeilyalue, jonne lähteä vaikka monen sukupolven voimin. Ainakaan tämä katsastamamme alue ei vaatinut välineurheilua tai kuukausien etukäteistä treenaamista. Kaunis ja rauhallinen paikka ja soveltuu hyvin Pielisen ympäriajon lomille.

Pieni puutalojen Loviisa

Uudenmaan rannikko on täynnä toinen toistaan hurmaavampia merenrantakohteita ja puutalokaupunkeja. Kun tammikuussa päädyin ihailemaan huurteisen hurmaavaa Porvoota, tiesin että tutkimusmatkailua on jatkettava niin pian kuin mahdollista. Kesällä puutalokaupunkien tutkiminen saikin luonnollista jatkoa Loviisasta Porvoon matkailuneuvonnan lähes vitsinomaisesta suosittelusta. Ja tältä siellä näytti…

Hulppeita kirkkomaisemia ja viihtyisää toritunnelmaa

Loviisan hulppea goottilaiskirkko näkyy kauas Helsingintielle kaupunkiin saapuessa. Vanha 200-vuotias kirkko yltää parhaimmillaan 54 metriin ja pitää sisällään muun muassa ison vierailijat vastaanottavan Kristus-patsaan. Kirkon edessä on lisäksi maksuton parkkipaikka, joten tämä oli mainio paikka aloittaa tutustuminen Loviisan saloihin jalkapelillä.

Kirkon edustalta pääsee Kirkkopuiston läpi kätevästi Loviisan torille. Lämpimänä maanantai aamuna kaupungin vanhempi väestö oli kerääntynyt perinteisesti torin laidalle aamusumpeille. Kahvikipposen lisäksi matkaan olisi voinut ostaa kukkia ja pientä purtavaa. Tässä vaiheessa turistilla ei kuitenkaan ollut vielä nälkä vaan silmät tarrasivat kiinni torin laidalla sijaitseviin kauniisiin kivirakennuksiin. Erityisesti vaaleanpunaisena loistavaan raatihuoneeseen.

Leikkimielistä tunnelmaa Kappelinpuistossa

Kappelinpuisto lienee yksi Loviisan hurmaavimmista puistoalueista. Pitkä historia kylpyläkauden kukoistuksesta piirtyy ravintola Kappelin rakennuksessa, jonka terassi olisi suorastaan kutsunut lounastauolle. Loviisa on kuitenkin siitä hassu kaupunki, että elokuiset maanantait näyttivät pitävän terassien ovet kiinni ja keittiöt suljettuina. Emme siis saaneet ruokaa emmekä edes juomaa, mutta ehkä joskus ensi kerralla.

Kappelinpuistosta löytyy lisäksi piristävä Loviisassa kuvatun lasten elokuvan Onnelin ja Annelin teemaan rakennettu leikkipuisto. Pirteän turkoosi Onnelin ja Annelin kotitalo on avoinna vierailtavaksi ja ihmeteltäväksi. Muuten puisto oli päässyt vähän kulahtamaan. Leikkipuisto tarjonnee kuitenkin lapsille mukavan paussin muun kiertelyn keskellä. Loviisan matkailuneuvonnasta on saatavilla lisäksi elokuvien kulisseihin vieviä teemakarttoja.

Puutalojen hurmaa ylä- ja alakaupungissa

Loviisa valikoitui ensisijaisesti kohteeksi puutalojensa vuoksi ja niitä sieltä myös löytyi. Itseasiassa yllättävän paljon ja monelta eri alueelta. Loviisan puutalokaupungin osien voi nähdä jakautuvan ylä- ja alakaupunkiin. Yläkaupungista Garnisoonin alue oli erityisesti niin sanotusti karkkia silmille. Jos etsit hiekkaisia teitä ja taloissa loistavaa värien kirjoa niin tämä on juuri oikea paikka. Garnisoonin alueella kannattaa ihanilta puutaloilta käydä katsastamassa myös Garnisonin linnakepuisto sekä Bastion Ungern linnoituksen rauniot.

Alakaupungissa vanhat puutalot levittäytyvät erityisesti Kuningattarenkadun ja Mariankadun välille. Toisin kuin tunnetussa Porvoossa, täällä maanantaiset kadut olivat hiljaisia ja puutaloista sai nauttia täysin omassa seurassaan. Jonain muuna päivänä kuin maanantaina, täällä kannattaa poiketa Tuhannen tuskan kahvilassa, josta kuulemani mukaan saa Loviisan maistuvimmat munkit.

Merellisiä maisemia Laivasillalla

Alakaupungin hurmaavilta kujilta matka jatkui helpon luonnollisesti Loviisanlahdelle Laivasillalle. Laivasillan varrelta löytyi viihtyisä vierasvenesatama, vanhoja aittarakennuksia ja muutamia ravintoloita. Sesonkien aikaan täällä vietetään muun muassa juhannusjuhlia sekä ihanan tunnelmallisia joulumarkkinoita. Valitettavasti tämän vierailun ajankohdan valinta teki sen, että palvelut pysyivät edelleen melko suljettuina eikä paikalla ollut nähtävissä minkäänlaista eloa. Meidän vierailumme Laivasillalla rajoittuikin pieneen levähdystaukoon lahden rannan penkeillä ja pikaisella kävelyllä takaisin kohti toria ja muuan pikaruokaketjua nälkäkiukun lähestyessä. Laivasillan puistossa kannattaa lisäksi käydä katselemassa hinaaja Onni-laivaa ja mitä erikoisempia kiviä.

Linnoituksia, ruukkimaisemia ja luontopolkuja

Loviisa osoittautui sekä kaupunkina että kuntana paljon monipuolisemmaksi pikku pitäjäksi kuin olin osannut odottaa. Puutalojen lisäksi Loviisan kaupungissa on yhä nähtävillä vanhan linnoituksen raunioita. Alueelta löytyy monia pieniä luonto- ja kulttuuripolkuja puhumattakaan kauniista puistoista.

Loviisan kunnan alueella vierailunarvoisiin kohteisiin kuuluvat myös muun muassa Svartholman merilinnoitus ja Strömforsin ruukkialue. Svartholman merilinnoitukseen risteillään kesäkuukausin, mutta meillä tämä jäi seuraavaan kertaan. Strömforssilla kuitenkin poikkesimme kauniita maisemia ihastelemaan. Paikka ansaitsee myöhemmin oman postauksensa.

Jos koko Loviisan olisi halunnut nähdä kerralla, olisi se ehdottomasti vaatinut enemmän kuin yhden päivän aikaa. Loviisa tuntuikin olevan mielenkiintoinen kohde esimerkiksi viikonlopun viettoa varten.

Hurmaava majakkasaari Söderskär

Kesähelle ja meriretket. Tässäpä kaksi asiaa, mitkä saavat loman tuntumaan lomalta ja suun hymyilemään valtoimenaan. Vaikka tältä kesältä Välimeren maisemat jäivät vain suureksi haaveeksi, etelä-Suomen miniloma antoi parastaan ja mieli matkusti huomattavasti kauemmaksi kuin tunnin lennon päähän Uudellemaalle.

Välimerellistä lomatunnelmaa lähdettiin hakemaan Söderskärin majakkasaarelta ja sinne vievältä tunnin mittaiselta risteilyltä. Risteilyalus nappasi meidät kyytiin aamu auringon lämmittäessä yhdeksältä Sipoon Kalkkirannassa ja johdatti meidät päiväretkeläiset kauniiden merimaisemien kautta autiolle majakkasaarelle.

Söderskärin majakka on noin 150-vuotta vanha ja sen on sanottu inspiroineen muun muassa Tove Janssonia Muumipappaa ja merta kirjoittaessaan. Majakan lisäksi Söderskärin saarilta löytyy muutama punainen talo ja piknikin viettoon tarkoitettuja pöytiä vierailijoita varten. Muuten saari on tänäpäivänä erityisesti tärkeä lintujen pesimispaikka ja luonnonsuojelualue, joka näkyy esimerkiksi rajoitettuina vierailuaikoina saarella.

Niinpä siis kierros aloitettiin eväiden jälkeen tärkeimmästä eli majakkaan tutustumisesta. Majakan ovet ovat avoinna aina yleisten risteilyjen aikana ja kivutessa kapeaa portaikkoa pitkin vierailijalla on mahdollisuus tutustua saaren historiaan ja majakanvartijoiden elämään saarella. Parasta ovat kuitenkin ylhäältä avautuvat näkymät yli saaren ja merelle. Niin kaunista, että sydän pakahtuu onnesta.

Majakan ja näkymien jälkeen saaren toinen kohokohta oli ylittää riippusilta Mattlandetista Bastulandetin puolelle. Huojuva riippusilta kantaa kerrallaan kolme ihmistä turvavälein ja oli jo itsessään melkoinen kokemus. Bastulandetin kalliot ovat myös vertaansa vailla nimeämättä edes sieltä avautuvia näkymiä kohti Söderskärin majakkaa.

Kokonaisuudessaan aikaa saareen tutustumiseen jäi yleisöristeilyllä noin kaksi tuntia. Ja näin jälkeenpäin voin sanoa, että keskellä merta tällä maapalalla olisi saanut aikaa kulumaan helposti myös toiset kaksi tuntia. Niin kauniin karua ja tällä hetkellä yksi kauneimmista paloista Suomea mitä olen nähnyt. Ja pakko vielä mainita, että tyyni sää ja yli 25 asteessa paahtava helle olivat juuri sitä mitä tältä reissulta kaipasinkin.

Jos siis risteilymaisemien aateli Uudellamaalla on hakusessa, niin tätä ihanaa risteilymatkaa ja puolipäiväretkeä voin suositella lämmöllä. Nyt tietenkin mieli haluaa jo kokemaan Suomen muitakin upeita majakkasaaria.

3 +1 retkeä Inarissa

Kesäkuun alun Inari oli vielä hyvin keväinen. Aurinko paistoi yötä päivää, valo lämmitti mieltä ja sulatti hurjaa vauhtia kovalumisen talven peitteitä. Kesäkuun alku oli erinomainen aika suunnata katsastamaan Inarin karua luontoa ja nauttimaan sen tarjoamista retkeilymahdollisuuksista. Parin päivän aikana me ehdimme kiertää niistä muutamia. Tässäpä siis vinkkejä retkeilystä kiinnostuneille Inarin kävijöille.

1.Pielpajärven erämaakirkolle ja takaisin

Kun saavuimme Inariin ja maassa olikin vielä lunta, päätimme me suunnata ensimmäisenä Siidaan tutustumisen jälkeen kysymään paikallisesta matkailuneuvonnasta suositusta reiteistä. Näinpä siis päädyimme Pielpajärven maisemiin viettämään kaunista kokonaista lomapäivää ja nauttimaan maisemista. Pielpajärven erämaakirkolle menevä reitti lähtee ihan Siidan nurkilta. Taisipa ollakin heti luontokeskuksesta seuraava tie, joka kääntyi aloittamispisteeseen vievälle tieosuudelle. Parkkipaikalla ei ollut muita autoja ja me olimme valmiita valloittamaan tuota kirkkoa.

Polku erämaakirkolle on viisi kilometriä pitkä. Matka alkoi metsäisissä maisemissa juurakkoa seuraillen. Ehdottomasti reitin tylsin osuus. Pikkuhiljaa tylsä pusikko muuttu järvi- ja suomaisiksi maisemiksi ja silloin koko seurue saikin patikkaan puhtia. Pysähdyimme monta kertaa kuvailemaan, uittamaan varpaita jäisessä vedessä ja nauttimaan kauniista sinisen ja vihreän täyttämistä sävyistä. Kaikki olivat haltioissaan, kunnes kaunis lämmin järvimaisema vaihtui kylmään solaan ja patikointiin lumihangessa. Onneksi lumen peitossa oli enää reitin loppuosa ja sitäkin perusteltiin ihanan virkistävänä helteen jälkeen.

Viiden kilometrin jälkeen edessämme avautui siis Pielpajärven erämaakirkko. Kirkko rakentui aikanaan paikallensa Inarin lapinkylälle, johon kokoonnuttiin muutaman kerran vuodessa markkinoille ja hoitamaan kirkollisia toimituksia. Enää ei paikalla vietetä markkinoita ja lapinkylästäkään on jäljellä vain perustuksia. Sen sijaan alueelta löytyy kirkon lisäksi päivätupa, nuotiopaikka ja vessat.

Kirkon ovet ovat kuitenkin avoimena vierailijoita varten. Perinteisen puukirkon sisäilma oli tunkkaisen kostea ja kylmä. Joku tuossa kirkossa sai nousemaan samantien karvat pystyyn. Laitoimme nimemme vieraskirjaan, kipusimme torniin soittelemaan kirkon kelloja ja palasimme nuotiopaikalle nauttimaan eväitä.

Palatessa matka meni ukkosen pelossa erittäin nopeaa. Tämä onkin helppo vaellus, jolla pärjää hyvin perusvaatetuksella ja pullolla vettä. Myös maisemat ovat sen verran monipuoliset, että aloittelevakin vaeltaja saa taatusti tästä iloa.

2. Jäniskosken kuohuja Juutuassa

Pielpajärven pidemmän vaelluksen lisäksi vierailimme kahdessa lähestulkoon ”drive in” kohteessa, joissa tarkoituksemme oli lähinnä nähdä paikka, ottaa valokuvia ja jatkaa matkaa. Näistä ensimmäiseksi valikoitui Juutuan puolen kilometrin mittainen polku Jäniskoskelle ja sen riippusillalle. Jäniskoski on paikkoja, joka kuohuu upealla tavalla jäiden sulaessa ja tätä äänimaisemaa ja näkyä me lähdimme siis hakemaan.

Olimme paikan päällä niin sanotusti viime hetkellä, sillä kuohuva koski valui valtoimenaan ja täytti jo hieman teitä, mutta sillalle pystyi kipuamaan omalla vastuulla sen heiluen hiljalleen veden tahdissa. Paikallisesta lähteestä kuulimme, että seuraavana päivänä silta oli kuulemma ollut jo veden alla. Upea näky!

Lyhyt Juutuan polku on esteetön ja sopii esimerkiksi myös pikaiseen vissiin lasten vaunujen kanssa. Mikäli seikkailumieltä riittää Juutuan maisemista on mahdollisuus nauttia reilun viiden kilometrin verran rengasreittiä seuraillen. Tähän meillä ei aika riittänyt.

3. Pikainen spurtti Karhunpesäkivelle

Kun vettä tulee kaatamalla ja haluaa silti nähdä jotakin, on Karhunpesäkivi tähän hyvä vaihtoehto. Karhunpesäkivi on suuri siirtolohkare, joka sijaitsee näppärästi Ivalosta Inariin vievän tien varrella. Tai no varrella ja varrella, sillä portaita lohkareelle on kivuttavana muutamia yhteensä 450 metrin verran. Muutaman hassun minuutin porrasjuoksu ja edessä aukesi sisään mentävä siirtolohkare ja kauniit kukkulamaisemat yli Inarin maisemien.

+ 4. Kympin ponnistus Otsamotunturille

Kun päätimme suunnata Inariin ja selasin mahdollisuuksia olin muutamassa sekunnissa päättänyt, että haluan Otsamotunturille ihailemaan maisemia. Toisin kuitenkin kävi lumitilanteen takia ja siksi tämä vaellus olkoon nyt täällä plussana. Ylös tunturille pääsee joko jyrkästi kolmen kilometrin matkalla tai patikoimalla kympin helpommassa maastossa. Koska tänne en päässyt vaikeudesta en osaa sanoa, mutta voi juku jos joskus vielä menen Inariin sulan maan aikaan niin aivan varmasti kipuan tänne!