Etusivulle

Talvinen lähiloma Porvoossa

Vuosi 2020 alkoi kotimaan seikkailuilla historiallisessa Porvoossa. Aamulento lennätti Helsinkiin alle tunnissa, josta ajoi Porvoon hurmaaviin kansallismaisemiin 45 minuutissa. Erinomainen päiväkohde Helsingistä, mutta myös täydellinen pitkälle viikonlopulle vähän kauempaakin. Pitkässä viikonlopussa ehti nähdä ja kokea hyvin ja tässäpäs inspiraatiota Porvooseen päiväreissua tai vähän pidempääkin irtiottoa suunnitteleville.

Porvoon vanhakaupunki hurmaa matkailijan

Porvoota ei voi sivuuttaa ilman vanhankaupungin mukulakivikatuja ja toinen toistaan värikkäämpiä puutaloja. Vanhassa kaupungissa kuluisi päivä ihan vain haaveillessa ja pikkuputiikeissa vieraillessa, mutta kyllä sieltä ihan tarkempaakin nähtävää löytyy vierailijalle. Paikallisopas vei minut ihmettelmään kirkkaankeltaisena hehkuvaa Runebergin kotia, oranssina seisovaa vanhaa raatihuonetta, sekä tietenkin kauas paistavaa tuomiokirkkoa ja sen vieressä sijaitsevaa pikkukirkkoa. Ostin tuliaiseksi teetä ja nautimme herkullista lounasta Saltissa upeassa hirsitalossa.

Jokimaisemia ja vanhoja ranta-aittoja

Muutaman päivän aikana tuli myös hyvin selväksi, että Porvoon parhaat panoraamamaisemat avautuvat kuitenkin vanhankaupungin ulkopuolelta. Kauneuttahan harvoin näkee läheltä ja niinpä sitä kannattaa käydä tutkailemassa myös sen eri kuvakulmista hieman kauempaa. Kauniit näkymät esimerkiksi tunnetuille ranta-aitoille avautuvat Porvoota halkovan Porvoojoen toiselta puolelta. Näkymiä etsivän ei tarvinnut edes tyytyä maan tasaisiin näkymiin, sillä pieni kipuaminen Näsinmäen puistometsään oli ehdottomasti vaivan arvoinen.  Kauniiden näkymien lisäksi kukkulalta löytyy vanha haljennut siirtolohkare Näsin kivi sekä mukavia ulkoilupolkuja. Läheiseltä hautausmaalta olisi ilmeisesti löytynyt myös Runebergin hauta, mutta sinne emme tällä kaupunkikierroksella nyt ehtineet. Pakko vielä samaan hengenvetoon todeta, että samaisen maantasaisen alueen taidetehtaalta sai maailman surkeinta matkailuneuvontaa, mutta ehkä elämäni parasta ravintolaruokaa Sinnestä. Tuolle Porvoo menulle annan kaikki suositukseni.

Kauneimmissa kaupunkinäkymissä Linnamäellä

Linnamäellä sijaitsi nimensä mukaisesti ennen muinoin linna. Tänä päivältä mäeltä ei löydy linnaa, mutta kevyesti kaupungin kauneimmat panoraamanäkymät kohti vanhaakaupunkia. Linnamäki on kuulemma paikka, jossa porvoolaiset juhlivat vappua, mutta näin viikonloppuna mäellä vallitsi ihana rauha muutamine ulkoilijoineen. Linnamäellä kannattaa kävellä ristiinrastiin ja sen kiertäminen alakautta on myös suositeltavaa. Talvisena hehkuva vanhakaupunki ja osittain jäässä oleva joki olivat maaginen yhdistelmä, jota edes pakkasen purevuus sormissa ja varpaissa ei haitannut.

Porvoo talvikohteena

Olin kuullut paljon juttua Porvoon kahdesta olomuodosta. Kesäisen vilkkaan värikkäästä elämästä, sekä rauhallisen pastellisesta talvesta. Oma reissuni oli siis vuoden aloitus tammikuussa, jolloin meitä hemmoteltiin kirkkaan kuulailla talvisäillä. Lumipeitteinen vanhakaupunki oli tällä kertaa vain haave, mutta se tammikuinen rauha oli aivan uskomaton. Kuvia sai helposti ilman muita ihmisiä ja iltaisilla kävelyillä tuli helposti tunne kuinka tämä koko hurmaava kokonaisuus olisi ihan vain meidän ja ainoastaan meidän. Se vilkas kesä on itselläni vielä kokematta, mutta tämä pieni talven kotimaanmatka oli sen verran hurmaava ettenkö voisi yllätyksekseni suositella ajankohtaa myös muillekin. Toivottavasti tulen testaamaan Porvoon toisen olomuodon jo tänä kesänä!

2 kommenttia
lauantai, helmikuu 15, 2020

Dominikaaninen Tasavalta – Kokemuksia ja vinkkejä ensikertalaiselle

Karibian toiseksi suurimmassa valtiossa Dominikaanisessa Tasavallassa palmut huojuvat tuulen tahtiin ja ilma on trooppisen leuto. Moottoripyörät vilisevät autojen keskellä ja liikenteen metakka sekoittuu merenguen rytmeihin. Dominikaaninen Tasavalta hieman alle 11 miljoonalla asukkaallaan osoittautui kahden viikon kiertelyn kokemuksella monipuoliseksi lomasaareksi, jonka rento elämäntyyli vei ainakin tämän lattarimaailmaan hurahtaneen täysin mennessään.

Mikäli Finnairin tämän talven (2020) tarjouslennot Puerto Plataan tai Punta Canaan ovat tarttuneet sinunkin ostoskoriisi, tässä olisi tarjolla pieni tietopaketti itse valtiosta sekä tietenkin tarkemmin tuon kahden viikon aikana kolutuista kohteista esimerkkihintoineen ja käyntikohteineen. Oma lentoni vei siis Puerto Plataan ja kahteen viikkoon mahtui muun muassa pohjoisrannikon parhaat palat, Samanan niemimaa, sekä päiväretki keskimaan vuoristomaisemiin Jarabacoaan.

Dominikaaninen Tasavalta – Espanjan siirtomaasta itsenäiseksi maatalousvoittoiseksi valtioksi

Hispaniolan saarella sijaitsevalla Dominikaanisella Tasavallalla on lattarimaiden tyyliin värikäs historia. Maailmankirjat avautuivat maailmalla hääräilleen Kristoffer Kolumbuksen rantauduttua saarelle hieman ennen 1500-lukua. Espanjalaiset alkoivat tuttuun tapaansa tuoda saarelle työorjia Afrikasta ja tuottaa maataloustuotteita hyötykäyttöä varten. Santo Domingosta luotiin läntisen pallonpuoliskon ensimmäinen Eurooppalainen kaupunki ja se toimi esimerkkinä uusille valloitetuille uuden maailman kaupungeille. Espanjan mielenkiinto saarta kohtaan kuitenkin laantui, jonka myötä saari siirtyi ensin Ranskalaisten ja Haitilaisten haltuun. Sittemmin Dominikaaninen Tasavalta itsenäistyi Haitista vuonna 1844, mikä jakoi Hispaniolan saaren tänäkin päivänä tunnettuun kahden valtion muotoonsa.

Tämän päivän Dominikaaninen Tasavalta onkin siis nimensä mukaisesti presidenttijohtoinen erityisesti maataloudesta ja teollisuudesta elävä demokraattinen valtio, jossa löytyy värikirjoa ja iloa lomalaiselle. Matkailu onkin nostamassa päätään perinteisten alojen rinnalle.

Suorilla lennoilla, ilmastoiduilla busseilla ja paikallisilla takseilla

Tänä talvena (2020) suomalaisilla on kaksin verroin suoria lentoyhteyksiä Helsingistä Dommareita katselemaan. Suora lento kestää 9-11 tuntia hieman reitistä ja tuulista riippuen. Ajassa sen sijaan siirrytään talvella kuusi tuntia kotimaisesta taaksepäin. Dominikaaniseen Tasavaltaan Suomen passilla matkustava ei tarvitse viisumia ja viime vuonna maa poisti myös aiemmin voimassa olleen 20 dollarin maahantulomaksun ja liitti sen suoraan lentoyhtiöille ja muille maksettavaksi. Tänä päivänä maahan saavuttaessa kentällä selviääkin passin heilautuksella, sekä lentokentältä saatavalla ja täytettävällä maahantulokortilla.

Maan sisällä liikutaan pääasiassa erilaisilla busseilla ja autoilla. Pitkiä matkoja varten kannattaa katsastaa Caribe Tours, jonka bussit näyttivät jo ihan kotimaisia vastaavan laatuisilta. Mainostivat oikein wifiä. Toinen ihan kelpoisen näköinen yhtiö oli Metro Tours, jonka pääpysäkki Sosuassa sijaitsi itse asiassa hotelliamme vastapäätä. Kummastakaan yhtiöstä itselläni ei ole kuitenkaan kokemusta.

Lähikaupunkien välillä käytimme julkisia kuitenkin senkin edestä.  Tätä liikennettä hoidetaan guagua minibusseilla, jonka nimi tietenkin toi kanarian espanjaa ymmärtävälle tutut tunnelmat. Näiden bussien sijaan julkista liikennettä hoitavat myös julkiset autot Carro Públicot, jotka vastasivat ulkonäöltään vähän suomalaista taksia. Sekä minibusseilla että julkisilla autoilla on tietty liikennöintiväli ja päätepysäkit. Tuon liikennöintivälin näkee yleensä joko bussin kyltistä tai carron katolla olevasta pötikästä. Jokaisella välillä on kiinteä hinta, joka kannattaa selvittää etukäteen ja nämä bussit ja autot lähtevät yleensä päätepysäkiltä liikenteeseen kun tulevat täyteen. Täysi auto voi tarkoittaa neljän matkustajan sijaan esimerkiksi kahdeksaa. Myös busseissa osa ihmisistä saattaa roikkua vähän oven ulkopuolella. Ei sovellu ahtaanpaikan kammoisille! Mitään aikatauluja näiltä on myöskään turhaa odottaa. Autot lisäksi pysähtyvät vähän siellä sun täällä keskellä tien vartta mikäli joku matkustaja haluaa hypätä lisää kyytiin. Mutta tämähän sitten lisää taas myös matkailijan joustavuutta olla etsimättä mitään tiettyä pysäkkiä. Suosittelen kokeilemaan ainakin kerran matkan aikana. Me käytimme näitä koko matkamme ajan ja olimme tyytyväisiä. Yhden kerran guaguaa ja kaikilla muilla kerroilla Carro Públicoa. Carro Públicoa käytimme täytenä kerran ja muilla kerroilla ostimme auton kaikki penkit itsellemme eli käytännössä kuin olisimme tavallista taksia käyttäneet.

Sitten on olemassa myös se turistitaksi Carro Privado, jota en riistohintojen takia suosittele kenellekään!
Carro Públicoa voi käyttää tosiaan aivan tavallisen taksin tapaan ja säästää ihan yhtä hyvin puolet hinnasta. Meille sattui heti ensimmäisenä päivänä Sosúassa aivan ihana kuski, jonka kyytiä käytimme sitten koko loppu loman ajan kun suuntasimme Puerto Plataan päin. Otti meiltä joka kerta tuon Carro Público auton hinnan, mutta vei vielä samaan hintaan kaupungissa sinne minne halusimme ja antoi puhelinnumeronsa jotta pystyi meidät hakemaan haluamastamme paikasta. Kannattaakin avoimesti jutella ihmisten kanssa ja luoda kontakteja. Ihmiset täällä ovat todella avoimia.

Tässä vielä joitain suurinpiirteisiä hintoja matkan suunnitteluun. Huomaathan, että hinnat ovat eläviä.
Sosúa – Puerto Plata:

  • Carro Público täytenä: noin 80 pesoa (2eur),
  • Carro Público yksityisenä 500 (10eur)
  • Turistitaksi 30 USD (28 eur)

Sosúa – Puerto Platan kaapelihissi:

  • Carro Público yksityisenä 600 pesoa (12 eur)
  • Turistitaksi 35 USD (32eur)

Sosúa – Cabarete:

  • Carro Público ja guagua 25-50 pesoa (1 euro),
  • Turistitaksi 15 USD (14 eur)

Erikoisin ja turvattomin matkustustapa ovat kuitenkin motoconchot, joita käytetään erityisesti kaupunkien sisällä. Nämä ovat kaupungissa rellestäviä moottoripyöriä, joiden matkoista esimerkiksi Sosúan sisällä maksetaan noin 25 pesoa (50 senttiä). Moottoripyörän kyytiin Dommareissa mahtuu esimerkiksi koko perhe ja kana ja kuskilla ei tietenkään ole annettavaksi kypärää. Näitä ei tullut ihan oman turvallisuuden ohella edes testattua, mutta näyttivät olevan suosittu matkan jatkomuoto julkisten autojen päätepysäkiltä työpaikoille ja kohteeseen kaupungin sisällä.

Halpa maa ja halpoja majapaikkoja

Kuten ehkä jo aiemmista hintaesimerkeistä tuli esille Dommareissa on käytössä Dominikaanisen Tasavallan Peso RD. 100 pesoa on helpointa kääntää kahteen euroon vaikkakin oikea kurssi on hieman tuon summan alapuolella. Lähes kaikki maksaakin siis Dominikaanisessa satoja ja tuhansia, mikä ei tietenkään tarkoita ettäkö maassa olisi kallista. Itseasiassa totesimme loman lopussa Dommarit melko halvaksi maaksi, kunhan vain osaa kiertää ne turistiansat.

Sosuassa saimme perustason hotellimajoituksen (Las Palmeras) noin 40 eurolla yö. Tuohon hintaan saimme ison huoneen omalla kylpyhuoneella, jääkaapilla ja ilmastoinnilla ja pihalta löytyi ulkoallas. Playa Doradalla all-inclusive resort majoituksesta maksoimme 130 euroa yöltä.

Muutaman päivän all-inclusive majoitusta lukuunottamatta, söimme lähinnä paikallisista kojuista päivän buffet ruokaa, joissa aina yksi annos jotakin maksoi 100 pesoa (2 euroa). Ruokaa tuli niin paljon, että ensimmäisestä kerrasta oppineena otimme aina vain yhden lisukkeen ja kaksi päivän liha- kala- tai kasvissoossia. Näin ollen 2 hengen päivälliselle tuli hintaa 300 pesoa eli noin 6 euroa. Turistiravintoloissa emme loman aikana syöneet emmekä käyneet yhdessäkään baarissa. Rannalla sen sijaan söimme lounasta kahteen kertaan, joka maksoi  400-600 pesoa eli noin 8-12 euroa per henkilö. Tämä olikin sitten heti hyvin etelä-Eurooppalaisissa hinnoissa. Ihanista kookosvesistä maksoimme 35-100 pesoa. Aurinkotuoleista rannalla ei kannata maksaa 100 pesoa enempää, jonka teimme tietämättömyyttämme ensimmäisenä päivänä. 300 pesoa (6 eur) koko setistä (2 tuolia ja varjo) on hyvä ja oikea summa ainakin Sosúan ja Samanan kokemuksella. Mikäli jostain pyydetään enemmän ei sitä kannata alkaa maksamaan, hinta kyllä tippuu kun on lähdössä paikalta.

Turvallisuus

Ulkoministeriö sanoo Dominikaanisesta Tasavallasta seuraavalla tavalla:
”Noudata tavanomaista varovaisuutta. Suhteellisen turvallinen matkailumaa, yleinen valppaus tarpeen. Haitin vastainen raja turvaton. Hurrikaanikausi kesä–marraskuu. Vältettävä tarpeetonta matkustamista Haitin vastaiselle raja-alueelle.”

Me kaksi naista koimme olomme maassa turvalliseksi. Julkisten taksien kanssa ei ollut ongelmia, eikä meitä edes yritetty vedättää missään vaiheessa toisin kuin monissa muissa kohteissa. Teimme retkiä itsenäisesti koko rannikon mitalta käyttäen maalaisjärkeä. Loppujen lopuksi kuvaaminenkin oli leppoisampaa ja vaivattomampaa kuin olin alunperin ajatellut. Kielitaito toi itselleni muutenkin kaikkialla liikkuessa ihan erilaista varmuutta. Pimeällä emme oikeastaan missään liikkuneet, mutta ainakin tiet olivat sellaisessa kunnossa, että yöllä on hyvä kyllä olla taskulamppua mukana. Liikenne muutenkin lienee Dommareiden yksi suurimmista uhkista. Lisäksi naispuolisina matkailijoina saa tottua kaikissa muissakin latinomaissa matkanneille tuttuun silmäpeliin. Pieni flirttailu, viheltely ja small talk kuuluvat täällä asiaan, mutta missään vaiheessa olo ei muuttunut ahdistavaksi eikä kukaan tullut iholle. Tämän kokemuksen jälkeen voisin palata saarelle hyvin yksinkin.

Haitiin näimme järjestettyjä päiväretkiä ja luin niistä etukäteen paljon kommentteja netistä. Tämä toki kiinnosti uuden maan saavuttamisen takia. Loppuviimein emme kuitenkaan itse halunneet tämän ulkoministeriön tiedotteen takia sinne lähteä kokeilemaan onnea.

Ruokaa, ostoksia, kulttuuria

Dominikaanisessa Tasavallassa kannattaa syödä! Ja ainakin kerran kokeilla sitä paikalliskeittiön 100 peson ruokaa pienistä ruokapisteistä. Yleisintä herkkua tuntui olevan riisi erilaisten liha- ja kalasoossien kanssa, joissa ei oltu säästelty suolaa. Mikäli haluaa hienostella, kannattaa kokeilla erilaisia paistettuja kaloja ja äyriäisiä. Parasta välipalaa täällä ovat hedelmät. Missään en ole syönyt noin makeaa ananasta. Jälkkärinä kannattaa suosia paikallista kahvia, kaakaota ja suklaata. Ja sitten tietenkin ne tropiikkiin kuuluvat kookokset. Niitä tuli juotua päivittäin ihan vain rakkaudesta tropiikkiin.

Ostosten teko rajoittuu hyvin nopeasti näihin ihaniin elintarvikkeisiin, joita raahata kotiin. Kahvin, kaakaon ja suklaan lisäksi Dominikaaninen Tasavaltahan on tunnettu rommistaan, sikareistaan sekä erikoisesta viinistään mamajuanasta. Turisteille on toki tarjolla lisäksi perinteistä krääsää t-paidoista magneetteihin ja motteihin. Korujen ystävän kannattaa katsastaa paikallisesta kivestä hiottuja kauniin sinisiä koruja.

Ja sitten vielä muutama sana kulttuurista. Dominikaaneissa ollaan ihanan rento sekoitus Karibialaista ja Latinalaista elämää. Maa on lattaritanssijoiden unelma, sillä merengue ja bachata raikaa ja niitä myös tanssitaan joka paikassa. Ihmiset ovat puheliaita ja avoimia ja yleisen kiinnostuneita sinusta turistina. Päivät valuvat täällä auringon liikkeiden mukaan ja rommipaukuille ja sikarin höyryille tuntuu olevan aina aikaa. Machismo tuntuu myös vielä olevan vahvasti läsnä joka paikassa. Tämän näkee naisturistikin miesten vihellyksinä ja poikaystävien kyselyillä. Espanjan alkeet opiskelleen ei myöskään kannata järkyttyä jos kieli kuulostaa täällä hieman erille. Karibiassa kun tupataan jättämään kaikki kovat ja liikaa työtä vaativat äänteet ihan suosiolla pois. Ja kokonaisuudessaan täällä ei kyllä kannata olla minnekään kiire. Kyllä kaikki asiat tapahtuvat aikanaan.

Dommarien parhaat matkailijalle

Dominikaaninen Tasavalta on monipuolinen maa, jossa riittää kyllä koettavaa useammallekin matkalle. Tällä matkalla me siis tutustuimme pohjoiseen rannikkoon, sekä kävimme päiväretkellä sisämaassa. Tässä lyhyesti mitä tuleman pitää täällä blogissa myöhemmin hieman pitempien juttujen kera.

Puerto Plata

Pohjoisrannikon suurin kaupunki, jossa on helppoa vierailla pohjoisrannikon kaikista lomakohteista. Puerto Plata on päivässä nähty, mutta vierailun arvoinen. Katsasta katedraali ja sitä sivuavat värikkäät vanhankaupungin kadut, San Felipen linnoitus ja puistoalue, sekä suuntaa kaapelihissillä kukkulalle Jeesus-patsasta ja trooppista sademetsää ihmettelemään.

Pohjoisrannikon lomakohteet: Playa Dorada – Sosúa – Cabarete

Playa Dorada on suljettu resort alue, jossa voi rentoutua kunnon lomakuplassa oman rannan äärellä. Sosúasta löytyy kaksi kaunista rantaa, ripaus paikallista otetta ja mukavan vilkas yöelämä. Me majoituimme suurimman osan ajastamme täällä Sosúassa ja meille siitä myös syntyi rannikon ehdoton suosikki. Cabaretea vierustaa pitkä surffaukseen soveltuva ranta ja hippimäinen tunnelma. Cabareten liepeiltä löytyy myös Chocon kansallispuisto ja tippukiviluolat vierailua varten.

Samanan niemimaa

Samanan niemimaalla matkailijaa odottaa Dominikaanien kaunein luonto. On vihreää, kristallin kirkasta vettä ja valkoisia rantoja. Tänne kannattaa tulla rentoutumaan ja vierailla Bacardi saarella Cayo Levantadolla sekä Los Haitisesin luonnonpuistossa.

Santiago ja keskimaan maisemat

Keskimaassa vuorille noustessa matkailijaa odottaa huomattavasti kuivempi mutta leudompi ilmasto. Siinä missä Santiago on ihan perinteinen suurkaupunki, löytyy vuorille noustessa Jarabacosta luontoelämyksiin erikoistunut lomakeskus. Alue on myös varakkaiden paikallisten suosiossa ja täynnä kesämökkejä. Keskimaalla ajellessa maiseman täyttää myös pitkänä jatkuvat tupakka- ja kahviviljelmät.

Santo Domingo

Santo Domingoon asti emme itse ehtineet, mutta haluan silti mainita tämän pääkaupungin ihan must kohteena saarella. Santo Domingosta löytyy hurmaava rappioromanttinen vanhakaupunki Zona Colonial ja varmasti sitä aitoa Dominikaanista tunnelmaa. Kun ensi kerran palaan saarelle suuntaan ehdottomasti eteläpuolen lomakohteisiin ja varaan pari päivää kaupunkitunnelman nauttimiselle.

Hui! Tulipa siinä paljon tekstiä. Mutta kaiken tämänkin kirjoittamisen jälkeen en voi kuin todeta olleeni tyytyväinen tähän kahden viikon matkaan maassa. Mikäli Dommareista tulee vielä jotain muuta kysyttävää mieleen niin saa laittaa viestiä.

Lisää Dominikaanisesta Tasavallasta löydät esimerkiksi näistä blogeista:

Reissuesa vietti keväällä 2014 pidemmän pätkän Dominikaaneissa. Juttua löytyy joka puolelta maata. 
Vagabonda blogin Terhi vietti matkaopppaana talven 2014 Dommareissa. Sivulta löytyy tietoa esimerkiksi valassafareista ja Punta Canan suositusta lomakohteesta. 
Auringonalla Heidin blogista löytyy juttua kauniin kuvin Santo Domingon paikalliselämästä, Boca Chican rannalta, sekä kokemuksia Punta Canan all-inclusive alueelta. 

Kirjoita kommentti
tiistai, helmikuu 11, 2020

Postikortti Dominikaanisesta Tasavallasta

Trooppinen lämpö, kirkkaat vedet ja ilmassa soljuva merenguen, liikenteen ja espanjan äänimaailma. Iloisia hymyjä, halpaa maukasta ruokaa ja joka paikassa tarjoiltavaa rommia. Tätä on ollut ensimmäinen hyvin vietetty viikko Dominikaanisessa Tasavallassa.

Tämä kauan odotettu kahden viikon loma palmujen alla on tähän mennessä täyttänyt odotuksensa. Edellä mainittujen asioiden lisäksi olemme majoittuneet Sosuan kaupungissa, tehneet reissuja läheiseen Puerto Platan kaupunkiin värikkäisiin taloihin tutustumaan, sekä suunnanneet itäiselle rannikolle Samanan niemimaalle ihmettelemään vehreää luontoa ja vaaleina hohtavia rantoja. Kovasti olisi halua lähteä käymään myös kyläkierroksella ja jopa pääkaupungissa, mutta pahasti näyttää siltä ettei täällä näin off seasonina ole valmiita retkiä tarjolla kyseisiin kohteisiin ja molemmat olemme kokeneet haasteellisiksi suorittaa päivässä omatoimisesti. Santo Domingo vaatisi varmasti ainakin kaksi päivää!

Mutta vielä viikko edessä täällä palmu paratiisissa, jonka jälkeen palaan karibian juttujen pariin enemmän täällä bloginkin puolella. Tällä hetkellä reissua voi seurata ajankohtaisemmin Instagramissa. Jo nyt voin kyllä kuitenkin todeta, että vaikka Aasiankin rantakaupungit ovat olleet ihan kivoja, olen sydämeltäni ainainen latino ja täällä jos jossain on sielu levännyt ihan kunnolla.

Qué pura vida <3

6 kommenttia
maanantai, tammikuu 27, 2020

Bretagnen pääkaupunkitunnelmia Rennesissä

Ranskan Bretagnesta löytyy Oulun kokoinen Rennes, joka myös kotikaupungin tapaan on tunnettu yliopistostaan. Tilastojen mukaan kaupungin asukkaista noin puolet ovat itseasiassa opiskelijoita, joten innolla suuntasimme katsomaan miltä tuo Bretagnen nuori ja elävä keskus sitten näyttääkään. Tulisipahan taas samalla nähtyä Ranskan muita suurempia kaupunkeja Pariisin lisäksi.

Aamumme  Rennesissä alkoi varhain kun ystävämme ja hostimme valmistautuivat maanantain kunniaksi töihin ja me päätimme poistua kimpsuinemme samalla oven avauksella. Otimme bussin keskustaan ja aloitimme kaupungin tutkimisen jo ennen yhdeksää aamulla. Heinäkuinen aamu oli ihanan lämmin ja kaupunki autio. Pääsimmepäs kävelykierrokselle siis ihan kolmistaan!

Paikallisbussi jätti meidät kaupungintalon kulmille, jossa vastassa oli suuri aukio ylväine rakennuksineen. Aukio osoittautui yhdeksi kaupungin pääaukioista. Place de la Mairiea reunusti kaupungintalo, kellotorni ja oopperatalo, kaikki ranskalaista hillittyä tyyliä noudattaen. Tästä aloitimmekin kävelykierroksemme kohti vanhaa kaupunkia ja uuden karheita ostoskatuja.

Ristikkotalojen Rennes

Rennes on erityisen tunnettu hyvin säilyneistä perinteisistä ristikkotaloistaan. Tämä oli kohteenaan ensimmäisiä, joissa tämän tyylin taloja tapasin ja varmasti juuri senkin takia melko vaikuttava. Kun löytää katedraalille ei voi olla löytämättä myös näitä Rennesin kauneimpia kujia. Kujille kuten Psalette ja Saint-Sauveurin varrelle oli häkellyttävän ihanaa uppoutua aamun hiljaisina tunteina. Täällä jossain pysähdyimme myös ranskalaiseen tapaan aamun kunniaksi croissanteille ja kuumalle kaakaolle.

Vanhan kaupungin kulmilla kannattaa katsastaa ristikkotalojen ja katedraalin lisäksi Bretagnen parlamenttitalo, sekä Place des Lices, jossa järjestetään lauantaisin Ranskan toiseksi suurimmat ulkoilmamarkkinat. Parlamenttitalo edusti hillittyä beigeä tyyliä ja markkinat jäi nyt tällä kertaa näkemättä. No aina ei voi voittaa eikä edes joka kerta. Jälkiviisaana opin, että markkinat järjestetään vain lauantaisin, mutta pystyinpä siinä aukion laidalla kuitenkin kuvittelemaan sitä hedelmien ja juustojen määrää mitä tuolla onkaan tarjolla viikonloppuja ilostuttamassa.

Jokimaiseman La Vilaine

Ristikkotalojen seassa olisi voinut haahuilla vaikka kuinka, mutta matka jatkui kätevästi tyhjiltä markkinoilta La Vilaine joen ja kanaalien rannoille katselemaan uudemman Rennesin kaupunkimaisemia. La Vilainea vierustivat laivat. Toiset selvästi hupikäytössä, toiset ehkä kalastusta varten. Täällä oli myös panostettu pyöräreitteihin sillä ranskattaret vetelivät tyylillä omia kaistojaan turistien ihmetellessä tummaa jokivettä. Pidemmälle olisi kieltämättä ehtinyt pyörän selässä, mutta tämä pieni puraisu antoi kuitenkin ensimakua siitä, että näillä seuduilla kaupungissa viihtyisi varmasti kauemminkin.

Ostoksia keskuskaduilla ja sisätiloissa 

Päivän viimeinen ja koko reissun viimeinen pala oli tietenkin tehdä ostoksia. Se ei Rennesin kokoisessa kaupungissa ollut haastavaa, sillä ostoskeskuksiakin olisi löytynyt useampi. Pieniä putiikkeja löytyy ympäri Rennesiä erityisesti vanhan kaupungin hurmaavilta kujilta. Katselimme niiden lisäksi ketjuliikkeitä pääkaduilla Rue le Bastardilla ja Rue la Fayettella ja La Visitation nimisessä ostoskeskuksessa kaupungin pohjoislaidalla. Parhaat tuliaiset löytyivät kuitenkin ihan tavallisen supermarketin juustohyllyiltä kotiin vietäviksi.

Nuorekkuutta, vehreyttä ja taidegallerioita

Päivässä me emme ehtineet enempää, mutta jos siellä ruudun takana matka vie Rennesiin kannattaa käydä katsastamassa myös Thaborin puisto suihkulähteineen ja ruusupuutarhoineen ja vaikkapa vieressä sijaitseva Hamelin Oberthurin puisto. Rennesistä löytyy myös oopperan lisäksi muuta kulttuuria, kuten Beaux Artsin taidemuseo ja Bretagnen museo Musée de Bretagne.

Ja koska kyseessä on opiskelijakaupunki, voin hyvin kuvitella kuinka täällä riittää menoa ja vilskettä viikonloppuiltaisin. Tätä kehui paikallinen kaverimmekin ja voivotteli kun olimme liikkeellä kesäsesongin aikana. Mikäli siis nuorekas ja kansainvälinen meno kiinnostaa Rennes lienee parhaimmillaan esimerkiksi syksyllä yliopiston jo alkaessa.

Näin jälkikäteen täytyy myöntää, että Rennes oli jotenkin haastava kieltä osaamattomalle. En saanut itse ostettua postimerkkiä postista ja housuja ostaessa kärsin suurista ongelmista kun meillä ei vain myyjän kanssa ollut mitään yhteistä kommunikaatiokieltä. Valitettavasti huono kielitaito heijastui myös turistille äkäisen töykeänä käytöksenä. Harmi, sillä muuten Rennesistä olisi jäänyt kaupungin kujien hurmaamisen lisäksi vielä parempi kuva. Kovalla mielenkiinnolla haluaisin kuitenkin joskus suunnata takaisin opintosesongin aikana katsastamaan onko palvelun taso silloin samaa vai onko toivo menetettävä ilman ranskan kielen taitoa.

Mikä? Bretagnen pääkaupunki Rennes
Missä? Ranskassa Bretagnen alueella noin 2 tunnin junamatkan päässä Pariisista lounaaseen
Mitä? Yliopistokaupungin elämää, ristikkotaloja, ostoksia…
Miten? Esimerkiksi lentämällä Pariisiin ja ottamalla junan joko Charles de Gaullen lentokentältä tai Montparnassen asemalta Rennesiin. Matka kestää noin kaksi tuntia. 

Kirjoita kommentti
maanantai, tammikuu 6, 2020

Tasapainoinen reissuvuosi 2019

Niin se vain yksi vuosi on taas päättymässä. Ja sehän toki meinaa taas vuoden yhteenvetoa täällä blogin puolella! Jos viime vuosi oli vähän turhankin lennokas, on tämä vuosi ollut mukavan tasapainoinen ja vain parantunut edetessään. Mutta vaikka elämä on alkanut ottaa balanssia, ei se ole kuitenkaan tarkoittanut mitään ultimaattista kotihiiriytymistä. Päinvastoin. Tänä vuonna on tuntunut, että aika töiden, opiskelujen, ystävien, rakkaiden ihmisten ja matkojen parissa on jakautunut juuri sillä tavalla mitä olen halunnutkin. Ja ne matkat… Tällaisia unohtumattomia seikkailuja niitä mahtui tähänkin vuoteen.

Helmikuu – Kap Verde ja Salin saari + Ylläs

Reissuvuosi käynnistyi tänä vuonna helmikuussa suuntaamalla konkurssiinkin menneen Thomas Cookin kyydillä Kap Verden Salilla nauttimaan valkoisesta hiekkarannasta ja pienen Santa Marian rennosta elämästä. Viikko Kap Verdellä oli juuri sitä mitä helmikuinen Kaksu kaipasi ja Suomeen palasi hieman elävämpi tyttö valmiina odottamaan vierasta Espanjasta saapuvaksi.

Madrileño laskeutuikin Oulunsalon lentokentälle helmikuun lopulla ja nautimme viikon verran lumimaisemista sekä Oulun seudulla, että Lapin ihmemaassa Ylläksellä. Huiputimme muuan kukkulan ja kävimme nauttimassa Husky-koirien vauhdista erämaassa. Loman kruunasi koko vuoden parhaimmat revontulet. Tämä oli ensimmäinen oikea Lappi lomani eikä varmasti viimeinen.

Lisää Kap Verden Salista täällä, klik. 
Matkakertomukseni Ylläkseltä täällä, klik. 

Toukokuu – Romania ja Bulgaria 

Seuraavaa reissua saikin odottaa kevääseen asti, kun BlueAir lennätti edullisesti Romanialaisella laadulla Bukarestiin. Romaniassa stereotypiat saivat kyytiä, kun Bukarestin pariisimainen tunnelma ja halpa hintataso ihastuttivat ja kun Transilvanian vanhat kaupungit olivat kuin suoraa satukirjoista. Sentää Romanian rannikkomaisemista Constantasta löytyi ripaisu rähjäisyyttä ja siitä olikin hyvä jatkaa rajan yli kohti Bulgariaa. Varnasta löytyi ihanan raikasta rantatunnelmaa ja todella viihtyisä suuri kaupunki. Enpä tuon pari päiväisen jälkeen ole enää ihmetellyt Kultahietikon suosiota kesälomakohteena.

Heinäkuu – Roadtrip Bretagnessa

 Kesä meni uusien työkuvioiden parissa, mutta viikon ansaitulle lomalle tuli suunnattua ystäviä tapaamaan Ranskan Bretagneen. Ja voi että se reissu oli ihana! Ystävien seura ja pienet merenrantakylät kuten St. Malo ja Dinan olivat juuri sitä mitä kesälomalta olin kaivannutkin. Samalla vierailimme Ranskan suositussa turistirysässä Mont Saint Michelissä ja päätimme reissun yhdessä Bretagnen pääkaupunkiin Rennesiin.

Kesällä tuli tehtyä myös useita lähiseudun päiväreissuja. Näistä mieleenpainuvimmaksi ajatukseksi onkin jäänyt tuo kauniiden paikkojen kirjo tässä ihan tunnin päässäkin. Katsokaa nyt esimerkiksi näitä Raahen pastellitaloja tai tätä Iin vanhaa puutalokorttelia. Ja nämä Siikajoen hiekkarannat ovatkin jo jokavuotinen perinne.

Lokakuu – Etelä-Korean Soul

Kesän työurakka kääntyi opintoihin, mutta lomalle oli kuitenkin päästävä katselemaan aina yhtä ihanaa Aasiaa. Soulissa riitti vilinää ja sää oli kuin Suomessa kesän parhaimpana aikana. Viikon aikana Soul ehti näyttää toimivuutensa, siisteytensä, uskomattomat markkinansa ja toinen toistaan erilaisempia kaupunginosia. Samalla tuli testattua myös hassu kylpylä Korean tyyliin. Voi kun pääsisi takaisin!

Marraskuu – Jälleennäkeminen Tallinna + Helsinki + Rovaniemi

Marraskuussa jos joskus oli viimeistään tunne, että elämä on juuri sellaista kuin sen pitääkin. Ei edes harmaus saanut tässä marraskuussa masennusta päälle. Vielä paremman tästä marraskuusta kuitenkin teki meksikolaisen ystäväni saapuminen Suomen maaperälle ja pieni yhteinen loma vieraillen Helsingissä, Tallinnassa ja Rovaniemellä. Toivon todella, ettei seuraavaa jälleennäkemistä tarvitse odottaa seuraavaa kolmea vuotta ja toivon myös että saisin jaettua teidänkin kanssanne enemmän noita tunnelmia tässä piakkoin!

Joulukuu – Manchester, Iso-Britannia

Viime jouluna pakenin elämääni  ystävieni luokse Wieniin ja ihastuin joulumarkkinoihin. Tänä vuonna halusin toteuttaa jotain samanlaista ja joulumarkkinakohteeksi valikoituikin Manchester. Reissu oli niin onnistunut, että vieläkin muistelen noita hetkiä hymyssä suin. Enpä olisi uskonut että keski Briteistä löytyisi jotain noin viihtyisää ja monipuolista. Ja mainitsinko vielä edes että tämä jos joku kaupunki oli herkkusuun paratiisi!

Kahdeksan maata, 32 päivää…

Tästä nopeana yhteenvetona voi laskea, että vuosi toi tullessaan kahdeksan valtiota Suomi mukaan laskien, joista kolme oli itselleni uusia. Samalla saavutin 45. maani ennen 25-vuotta tätä elämää. Näiden reissujen aikana yhdensuuntaisia lentoja tuli otettua 20 kappaletta, Tallinnassa tuli käytyä laivalla ja Ranskassa tuli puksutettua lisäksi junalla. Omituisinta tässä vuodessa oli kuitenkin se, etten astunut kertaakaan Espanjan maan kamaralle. Ensi vuonna on ehkä pakko!

Juuri niin tasapainoinen vuosi kuin vain pystyin kuvittelemaan. Toivon, että tämä sama positiivinen energia ja jonkinlainen sisäinen rauha säilyisi myös uudelle vuodellekin. Ja tottakai toivon myös, että myös seuraava vuosi tuo matkani varrelle unohtumattomia matkaelämyksiä. Ainakin se alkaa parhaalla mahdollisella tavalla jo heti tammikuussa Dominikaanisen Tasavallan auringon alla.

Ei muuta kuin ihanaa uutta vuotta teille kaikille lukijoille ja jatketaan reissailua myös ensi vuonna! 

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018

6 kommenttia
tiistai, joulukuu 31, 2019