Suomen suurin matkablogiyhteisö

10 matkailufaktaa minusta

Uusi vuosi ja uudet blogihaasteet! Mikä ihana kombo varsinkin kun maailmantilanne ei näytä paranemisen merkkejä ja inspiraatio palmutarinoiden jakamiseen on edelleen hieman hakusessa. Laitetaanpa siis viikko käyntiin 10 matkailufaktalla minusta. Kiitos vielä Kerran poistuin kotoa Nooralle haasteesta. Kohdat ei liene ketään minut tuntevia yllättäviä, mutta tarjoaa ehkä uusille lukijoille hieman inside tietoa itsestäni.
So here we go!

1. Olen tavoitteellinen matkailija

Sen lisäksi, että olen hyvin suunnitelmallinen ja tavoitteellinen koko elämässäni, olen sitä myös jossain määrin matkailun osalta. En varsinaisesti kerää maita, mutta en voi sanoa ettenkö haluaisi esimerkiksi käydä kaikissa Euroopan maissa lähitulevaisuudessa. Yksi konkreettinen tavoite on myös kiertää jokainen Espanjan itsehallintoalue läpi. Lisäksi haaveilin pitkään, että vierailisin 50 maassa 25 ensimmäisen ikävuoteni aikana. Korona kuitenkin kaatoi tämän suunnitelman, mutta maat varmasti odottavat myös tulevaisuudessa.

2. Rakastan 3S kohteita, mutta tarvitsen lomalleni tekemistä

Mikäpä sen ihanampaa kuin aurinko, hiekka ja meri. Siihen kylkeen lämpimässä tuulessa huojuvat palmut ja tuoreet kookokset. Rakastan tropiikkia, mutta en voi olla liian pitkään paikallani. Siksipä paras yhdistelmä itselleni on paikallisten asuttama trooppinen lomakohde, jossa rannalta voi paeta mahdollisuuksien mukaan vaikkapa kahviplantaaseille tai snorklausretkille.

3. Haahuilen päämäärättömästi ja tarkkailen ihmisiä

Rantojen vastapainoksi viihdyn myös hyvin hektisillä kaupunkilomilla. Tällaisilla reissuilla lempipuuhaani on kävellä päämäärättömästi, astua mukavan näköiseen kahvilaan sisälle ja yksinkertaisesti seurata paikallisten eleitä ja elämää ympärilläni. Tätä harrastin paljon varsinkin vaihtoaikanani Madridissa, jossa ihmiset muutenkin elävät ulkona isoilla porukoilla kokoontuen.

4. Olen korkeiden paikkojen ystävä

Olipa sitten ranta- tai kaupunkiloma, olen se tyyppi joka selvittää ensimmäisenä paikan parhaimmat näköalapaikat. Rakastan vuoria, kirkontorneja, rooftop baareja ja kaikkea siltä väliltä panoraamanäkymineen. Sitten olen myös se hullu, joka menee mielellään istumaan sinne kallionkielekkeelle ja jopa nauttii siitä.

5. Pidän roadtrippien ideasta, mutta en tykkää autossa istumisesta

Raodtripin vapaus, itse suunniteltu reitti ja upeat pikkukylät, joissa on mahdollisuus pysähtyä. Ja sitten se järjetön liikenne ja pakokauhu, jota koen, kun astun tavallisen henkilöauton kyytiin. Ruuhkat saavat ahdistumaan ja epävakaa ajokeli pelkäämään henkeni edestä. Sinänsä hassua, koska harvemmin koen samaa tunnetta esimerkiksi bussin kyydissä istuessani. Juna on kuitenkin oma suosikkini kiertomatkojen tekemiseen ja lentokone kulkuväline, jossa olen eniten kotonani.

6. Haalin matkoilta tuliaiseksi elintarvikkeita ja mausteita

En ole matkoillani suurempi shoppailija, mutta tietyt tuotteet tekevät ikuisen poikkeuksen. Kahvi- ja kaakaomaista ei voi lähteä kotimatkalle ilman laukullista papuja ja jauheita. Lähi-Idässä jo pelkkä mausteiden tuoksu saa itseni hamstraamaan herkkuja seuraaviksi vuosiksi eteenpäin. Espanjasta haalin Turrónia ja kun joku päivä pääsen Argentiinaan vannon laukkuni pursuavan aitoa oikeaa dulce de lecheä. Tästäpä tulikin mieleeni, että muutama vuosi sitten ostetut basilika- ja kanamausteet ovat jo loppu, joten esimerkiksi Kreikan tai Turkin matka tulisi enemmän kuin tarpeeseen.

7. Kestän kuumaa paremmin kuin kylmää

Olen erityisesti lämpimien maiden matkailija. Koen harvoin kuumuutta, mutta pienikin viima saa minut tutisemaan. Tämä ei kuitenkaan estä minua haaveilemasta matkoista Etelämantereelle tai Grönlantiin. Myönnän kuitenkin, että arktisiin kohteisiin matkustan mieluummin mahdollisimman lämpimänä aikana.

8. Suomi oli minulle tuntematon matkakohde ennen kuin korona iski

Suomessa matkailu ei ole koskaan ollut meidän perheemme ykkös juttu. Lapsuuteni lomilla suuntasimme aina lentokoneella jonnekin lämpimään, josta olen omaksunut tämän toimintatavan ja kiinnostuksen myös aikuisuuteeni. Viime vuodet ovat kuitenkin tehneet poikkeuksen, joista erityisesti viime vuosi (2020) kiihdytti Suomen matkailuani oikein urakalla. Jos ennen viime vuotta olin käynyt juuri ja juuri Oulun lähiseudun lisäksi Kolilla luokkaretkellä, Rovaniemellä pääsykokeissa ja ystävää tapaamassa Ylläksellä, voin nyt ylpeänä sanoa käyneeni vähän jokaisessa Suomen kolkassa. Suomen matkailun kärkikohteet ja vetovoimatekijät ovatkin saaneet mukavasti käytäntöä teorian päälle. Ja samalla voin todeta, että tulen matkailemaan kotimaassa myös koronan jälkeisenä aikana.

9. Tein ensimmäisen soolo-matkani 20-vuotiaana

Olen matkustanut koko ikäni, mutta nousin ensimmäisen kerran yksin lentokoneeseen ikiomalle matkalleni 20-vuotiaana. Yksin matkailu koukutti samantien ja sen jälkeen omaa aikaa maailmalla on kertynyt usean kuukauden verran. Parasta onkin ollut rohkeus lähteä. Kun on kerran astunut oman mukavuusalueen ulkopuolelle, en enää edes harkitsisi kotiin jäämistä vain reissukaverin puutteen vuoksi.

10. Olen hurahtanut matkailuun niin syvästi, että hankin siitä itselleni ammatin

Maailma alkoi kiinnostaa itseäni jo kouluaikoina. Joka vuosi olin anomassa lomaa, kun suuntasimme perhelomille palmujen alle nauttimaan auringosta ja lämmöstä. Maantiedon tunneilla rakastin maiden ja lippujen tunnistamista ja uusiin kulttuureihin perehtymistä. Tämän myötä myös antiikin historia vei palan sydämestäni. Vanhempana matkailutahti on vain kiihtynyt ja tiedonnälkä kasvanut. Eipä ollutkaan mitenkään erikoista, että aloitin tämän rakkaan blogini kirjoittamisen seitsemän vuotta sitten samalla pyrkiessäni opiskelemaan maantiedettä yliopistoon. Tänäpäivänä olen matkailumaantieteestä valmistunut filosofian maisteri ja matkailu ei ole minulle enää pelkästään kauniita paikkoja. Se on raakaa liiketoimintaa, aluekehittämistä ja sillä on aina sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia ihmisille ja erityisesti ympäristölle. Viime vuosina arkeni on täyttynyt matkailualan asiakaspalvelu- ja markkinointitehtävistä enkä näe mitään syytä alanvaihdolle lähitulevaisuudessa. Päin vastoin itse vapaa-ajan matkailun ja kentällä analysoinnin lisäksi, haluan pysyä alan ja ajan hermoilla myös tulevaisuudessa lisäopintojen kautta. Matkailussa kun tietotaito ei tule koskaan loppumaan kesken.

———————–

10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste

Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen! Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:

  • Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
  • Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan 10 matkailufaktaa minusta -postaukseen.
  • Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
  • Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.

Toivottavasti haasteen myötä saadaan lukea paljon erilaisia matkailufaktajuttuja

Kotimaanmatkailun kultavuosi 2020

Ei varmasti kukaan olisi tämän vuoden alussa uskonut, että muuan korona pistää maailman sekaisin ja rajat kiinni. Enpä uskonut minäkään viime vuoden puolella suunnitelmiani tehdessä. Ei tullut Busanin matkaa ja Batumin rannatkin jäivät odottamaan parempia aikoja. Vuodesta 2020 tuli todella pysähtymisen vuosi. Sain opintoni purkkiin, olen keskittynyt säästämiseen ja jättänyt lomailun vähemmälle. Ja kuten varmasti moni muukin, olen nähnyt Suomea enemmän kuin ikinä. Tämä oli tasapainoinen vuosi kaiken epävarmuuden keskellä. Ja mahtui tähän myös allaolevia reissuja.

Tammikuu – Porvoo ja Dominikaaninen Tasavalta

Vuosi alkoi vuoden teeman mukaisesti kotimaanmatkalla Porvooseen. Ensimmäinen reissuni Porvooseen oli täynnä kirkkaita pakkaspäiviä, hyvää ruokaa ja ihanaa vanhan kaupungin tunnelmaa. Tuo viikonloppumatka oli niin onnistunut, että jo tuolloin päätin haluavani nähdä Porvoon myös kesäasussaan.

Koska kiinassa jylläävä virus oli vasta alkutekijöissään, jatkui tammikuun lopussa matka kohti Karibiaa ja Dominikaanista Tasavaltaa. Kaksi viikkoa palmujen alla tuntuu tällä hetkellä maailman parhaimmalta matkalta ikinä. Asetuimme Sosuan rantakaupunkiin, josta vierailimme Cabareten surffikylässä ja ihmettelemässä Puerto Platan vanhaakaupunkia ja Jeesus-patsasta. Jatkoimme matkaa Samanan unelmarannoille, vierailimme tunnetulla Bacardi saarella täydellisessä paratiisissa ja teimme päiväretket Cayo Paraisolle ja keskimaahan Jarabacoan vuoristomaisemiin. Viimeiset päivät menivät rentoutuessa Playa Doradan hotellialueella All-Inclusive pöperöiden äärellä. Kovin vähän tuosta matkasta on blogin puolelle päätynyt seuraavien reissujen iskiessä päälle ja sittemmin korona masennuksen viedessä motivaation. Ehkä vielä joku päivä.

Helmikuu – Ylläs

Kovin kauaa en ehtinyt kotona viettää aikaa, kun Ylläksen hanget kutsuivat lumilomalle pisamanaamaista Karibian kävijää. Ja täytyy sanoa, että tämä Suomi reissu ei olisi voinut olla onnistuneempi. Täydellinen pikkupakkanen ja kirkas taivas hemmottelivat noina kaikkina muutamana päivänä, mitä sain Lapin ihmemaassa viettää. Matkan kruunasi vuoden voimakkain revontulinäytös Ylläsjärven rannalla. Kyllä Suomi osaa olla upea.

Maaliskuu – Alankomaat ja Belgia

Sitten se iski, nimittäin korona. Kaikki oli varattu ja suunniteltu. Yhtä jos toista Euroopan kolkkaa alettiin tunnustaa epidemia-alueeksi, kun minä kävin päässäni kamalaa sotaa noustako lennoille ja kuoleeko sitä siinä samassa paikassa. En antanut pelolle valtaa ja itsepäisesti nousin lennolleni Amsterdamiin. Tyhjillä koneilla matkustaessa ja lentoemännän kanssa vitsaillessa priva mustikkamehupalvelusta ahdistus laski ja uskoin vielä viimeiseen asti reissun menevän juuri niin kuin suunnitelmissa. Kaveri odotti kentällä, vietimme 2 upeaa päivää Utrechtissa täydessä lomakuplassa seuraamatta uutisia, kunnes se puhkaistiin matkalla Belgiaan.

Niin, kävin minä tosiaan tänä vuonna Belgiassakin. Se matka kylläkin kesti vain junamatkan verran Antwerpeniin ja pitsan paikallisen ystävän kanssa. Ei tullut tällä kertaa otettua Antwerpenistä edes yhtä valokuvaa, mutta tulipahan käytyä. Ja saipahan matkustaa junalla samalla kun lomakupla räjähti ulkoministeriön kehottaessa palaamaan kotiin pikimmiten. Pikimmiten tapahtui parin päivän päästä, kun kävimme vielä pikaisesti Saksan rajamailla Enschedessä pakkaamassa laukut ja heittämässä Alankomaille hyvästit.

Toukokuu – Inari ja Ylläs

Huhtikuu meni kotona jossain sumun keskellä opintoja loppuun saattamalla ja ulos astumista välttämällä. Toukokuussa aurinko alkoi joka tapauksessa lämmittää mieltä ja suunnittelimme pienellä ystäväporukalla Lapin täyteisen roadtripin. Teimme kolme upeaa retkeä Inarin maisemissa täydellisen kesäisessä helteessä.  Inarista matka jatkui vielä Ylläkselle nauttimaan tunturimaisemista, ulkoilusta ja yhteisestä ajasta. Ei ristinselua eikä edes hyttysiä. Tämä oli erinomainen aika toteuttaa matka.

Kesäkuu – Lieksa ja Koli

Keskikesän juhlaa vietin tänä vuonna Pielisen rannalla mökkeillessä. Suomi matkailun vasta-alkaja yöpyi ensimmäistä kertaa ilman mukavuuksia, joka sai olon aika ajoin hurjan epämukavaksi. Mutta niin vain ihminen selvisi ilman suihkua ja vesivessaa. Juhannuksen aikana ehdimme lisäksi veneillä Kolin kansallispuiston maisemia ihailemaan sekä vierailla Ruunaan koskialueella.

Heinäkuu – Kajaani ja Vuokatti

Heinäkuun pitkä viikonloppu sai kyytiä pienellä kylpylälomalla Vuokatissa. Koska Kajaani sattui matkan varrelle ja meillä ei ollut varsinaisesti kiire minnekään, päätimme vierailla myös kaupungissa. Vierailusta Kajaanista tulikin koko reissun kohokohta, sillä kylpylä Vuokatissa ei sen sijaan vakuuttanut kylmällä vedellään ja nuorella ikärakenteellaan. Näin käy joskus ja kaikesta ei voi tykätä.

Elokuu – Helsinki, Porvoo ja Loviisa

Elokuussa koitti vihdoin viiden päivän mittainen kesälomani. Matkakärpäsen puremana oli pakko hypätä sinisille siiville ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pakko myöntää, että onnen kyyneleet valuivat silmäkulmasta kun lentokone kiihdytti Oulunsalon lentokentältä kohti etelää. Tällä kertaa etelänloma vietettiin Uudellamaalla nauttien Helsingissä iltapäiväteestä, ihaillen vanhoja puutaloja Porvoossa ja Loviisassa ja vieraillen Söderskärin majakkasaarella. Sääkin oli kuin etelässä konsanaan. Pelkkää aurinkoa ja lämpöä.

Syyskuu – Pietarsaari ja Kokkola

Syyskuun pitkä viikonloppu ja juhlahumu veivät hieman erilaiselle lomamatkalle, sillä pyörät lähtivät mukaan Pietarsaaren ja Kokkolan maisemiin. Pietarsaari oli hurmaavan monipuolinen kaupunki ja ihana miljöö juhlistaa merkkipäivää. Pietarsaaresta 7 sillan saaristo johdatti pyörillä kohti Kokkolaa. Kokkolassa kahta pyöräilijää odotti ihanat tapakset ja päiväretki Tankarin majakkasaarelle. Tuli taas todistettua itselle, kuinka myös lyhyet pienet irtiotot osaavat tehdä hyvää.

Lokakuu – Turku, Naantali ja Rauma

Lokakuussa oli aikaa pitää lomaa kokonaisen viikon verran. Tällä kertaa matka-aika oli kuin Välimerelle konsanaan ja edessä odotti tuo Suomen oma Pariisi ja kanaalien Amsterdam eli Turku. Pysähdys Turussa oli mukava sekoitus tällä kertaa onnistuneita kylpylähetkiä ihanan lämpimässä vedessä sekä sopivasti kaupunkipyöräilyä ja kävelemistä historiallisilla kaupungin kaduilla. Paikallisbussi vei päiväretkellä ihmettelemään Naantalin puutaloja, josta matka jatkui historialliseen Rauman kaupunkiin. Mikäpä olisikaan ollut parempi kaupunki päättää tämä puutalojen täyteinen matkailuvuosi.

Joulukuu – Staycation Oulussa

Loppuvuosi on mennyt mukavasti kotona kauhistellen talven tuloa ja pimeneviä päiviä. Joulukuun piristysruiskeena kaveri oli kuitenkin järjestänyt pienen syntymäpäiväyllätyksen ja suuntasimme Lapland Hotels Ouluun yhden yön staycationille. Pieni loma omassa kotikaupungissa oli ihana piristysruiske ja päätös tälle kotimaanmatkailun täyteiselle vuodelle.

Kotimaata tuli siis koluttua pienien reissujen puitteissa pohjoisesta etelään ja idästä länsirannikolle. Hienoja paikkoja ja upeita hetkiä ja mitä tärkeintä minä ja lähipiirini olemme säilyneet terveinä koko nämä vaikeat ajat. Mutta silti en voi olla myöntämättä ettenkö erityisesti nyt talven ja pimeyden iskiessä kaipaisi aurinkoon enemmän kuin minnekään muualle.

Toiveikasta uutta vuotta kaikille sinne ruudun taakse!

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019.

Staycation Lapland Hotels Oulussa

Joulun aika tarkoittaa itselleni juhlahumua kerrakseen. Kun on syntynyt muutama päivä ennen joulua, vaatii kaikkien juhlien suunnittelu hieman enemmän työtä. Varsinkin kun samalla pitäisi hoitaa arkea, töitä ja jouluvalmisteluja. Tänä vuonna syntymäpäivien vietto hoitui helposti kahdessa osassa; rennolla oikean päivän illallisella sekä kaverin järjestämällä yllätysosiolla muutamaa päivää aiemmin. Mutta keskitytäänpäs nyt siihen yllätyspäivään, sillä löysin itseni viettämästä staycationia Lapland Hotels Oulussa.

Lapland Hotels Oulu – Pala Lappia Oulun keskustassa

Lapland Hotels Oulu sijaitsee Oulun keskustassa Tuomiokirkon vieressä ja viihtyisän Ainolanpuiston ja Hupisaarien kupeessa. Kun Lapland Hotels perustettiin entisen Holiday Innin paikalle muutamia vuosia takaperin, tuntui se mukavalta ja hieman erilaiselta lisältä Oulun hotellivalikoimaan. 160 huoneinen hotelli lupaa nettisivuillaan tuoda Lapin elämyksellisyyttä keskelle kaupungin sykettä ja kertoa Lappilaisia tarinoita, joten odotukset nousivat korkealle kun mutkien kautta päädyin tietämättömänä hotellin aulaan ja siitä sisäänkirjautumisen kautta viidennen kerroksen Deluxe King huoneeseen.

Aiemmin en ollut täällä vieraillut, joten tämä staycation oli ehkä paras lahja ikinä tähän muutenkin hyvin vähän matkustusta ylläpitäneeseen vuoteen. Nyt pääsin matkalle omaan kotikaupunkiini!

Lapland Hotels Oulu ja Deluxe King huonetyyppi

Deluxe tason huoneet sijaitsevat hotellin ylimmässä eli viidennessä kerroksessa. Meidän huoneemme 501 löytyi heti hissien vierestä, mikä mietitytti vahvasti ensi alkuun. Oven takaa löytyi tyylikkäästi sisustettu hotellihuone omalla parvekkeella, 180 senttisellä sängyllä, kylpyammeella ja sadesuihkulla. Nopealla vilkaisulla huoneessa ihastutti erityisesti tumma sisustus ja tilan tuntu. Ihmetystä aiheutti taas kerran jo tutuksi tullut uusi muoti-ilmiö, jossa kylpyhuoneen ja muun huoneen välinen seinä oli osittain läpinäkyvä.

Vuorokaudessa ehti myös todeta sängyn olevan kerrassaan mukava ja täydellinen hyville yöunille. Kahdesta tyynystä molemmat olivat hyviä ja peitto oli juuri niin pehmeä ja paksu kuin hotellissa kuuluukin olla. Illalla ja aamulla oli mukava tallustella hotellin tarjoamalla kylpytakilla ja -tossuilla ja iltasumpit olisivat keittyneet helposti kapselikeittimellä. Parveke oli huoneessa aivan turha näin joulun kylmillä päivillä. Laattalattia oli liian kylmä ja parvekelasit turhan huuruiset. Sentään ovi ei vetänyt, joten ei tästä lisästä sen koomin haittaakaan ollut.

Myös tässä hotelliyöpymisessä parasta sängyn lisäksi oli kuitenkin puhtaan kiiltävä amme ja kunnon vaahtokylpy. Tai ne kaikki kaksi pitkää vaahtokylpyä, mitä staycationin aikana ehti nauttia… Hotellin omissa kylpytuotteissa oli mukavasti metsän tuoksua ja juuri sitä tiettyä laadukkuutta mitä piti ollakin. Lappitunnelma välittyikin pienten yksityiskohtien kautta, joihin kylpytuotteiden ja värimaailman lisäksi kuului Saamenkielinen musiikki huoneeseen astuessa sekä esimerkiksi ylväät poronsarvet sängyn päätyä koristamassa. Ainoa asia mikä jäi hieman kysymysmerkiksi oli sängyn vieressä oleva keltainen kulahtanut matto. Ei sopinut tyyliin eikä oikein kaverin kanssa päästy selville sen tarkoitusperästä.

Läpinäkyvästä seinästä ja kulahtaneesta matosta huolimatta Deluxe King vastasi myyntipuheita ja oli laadukkaan mukava kokonaisuus yöpymiselle.

Ravintola Oula – Lapin makuja yllätysillallisella ja aamupalalla

Kaverin hommaamaan staycation pakettiin kuului yöpymisen lisäksi yllätysillallinen hotellin omassa ravintolassa Oulassa. Ravintola Oula on hotellin tyyliin mukaisesti erikoistunut Lapin makuihin ja tunnelmaan. Yllätysillallinen osoittautui 5-ruokalaijn menuksi, jonka aikana pääsi nauttimaan tuoreesta kalasta, fuusioannoksista ja tietenkin poron lihasta eri muodoissa. Kokonaisuus oli tasapainoinen ja onnistunut. Nirso jännitti turhaan, sillä tuo kolmetuntinen ruuan äärellä oli yksi koko staycationin parhaista hetkistä.

Ravintola Oulaan tutustuimme myös seuraavana aamuna aamupalan merkeissä. Aamupalalle toivotettiin tervetulleiksi kuusenkerkkäjuoman voimin. Turvavälit toteutuivat loistavasti, sillä asiakkaita oli vain muutamia meidän lisäksemme. Myös aamupala oli kokonaisuutena tasapainoinen ja onnistunut. Erityisesti ulkomailla tutuksi tullut kananmunan paistopiste sai hymyn huulille. Plussaa tuoreesta smoothiesta ja sesonkiin kuuluvasta riisipuurosta. Ainoa asia mitä jäin kaipaamaan oli paikallisempi ote tarjonnassa. Arvostus nousisi, kun tarjolla olisi raakapakasteiden sijasta esimerkiksi leipomo x:n tuoreita sämpylöitä, paikallisen lihajalostamo y:n leikkeleitä ja vaikkapa oman talon tuorepuristettua mehua.

Oula on sen verran laadukas ravintola, että nyt kun se on testattu moneen otteeseen, en näkisi ollenkaan huonona vaihtoehtona palata tänne myös muina juhlapäivinä ruoka-apajille. Ei tämä huono paikka olisi pelkälle lasillisellekaan, sillä ravintolan miljöö on todella viihtyisä.

Laadukas palvelukokonaisuus ja hyvät yöunet

Staycation Lapland Hotels Oulussa oli kaikinpuolin onnistunut ja niin minun näköiseni syntymäpäivälahja. Koronan vuoksi emme päässeet nauttimaan kaikista hotellin tarjoamista palveluista kuten uima-altaasta ja saunatiloista, mutta tätäkin paikkasi se omassa huoneessa ollut kylpyamme. Lisäksi emme ehtineet käyttää Deluxe-huoneisiin kuuluneita etuja, kuten ilmaista pääsyä Fressin kuntosalille tai hotellin omia kaupunkipyöriä. Sen sijaan omat pyörät odottivat hotellin lämpimässä parkkihallissa noutajaansa kohti kotimatkaa.

Näin oman kokemuksen perusteella sanoisinkin Lapland Hotels Oulun olevan erityisesti nautiskelijoiden hotelli. Se soveltuu laadukkaalle kaupunkilomalle ja rauhaa rakastaville matkaajille. Aamulla olo oli virkeä ja onnellinen. Tällaisia enemmänkin, sillä voi juku kuinka pienellä irtiotolla voi saada niin paljon aikaan!

Lue arvosteluni myös Scandic Oulu Citystä sekä Sokos Hotel Arinasta.

Suomen majakat ja ihana Tankar

Muistatte varmaan, kun kesällä menin ja ihastuin Söderskärin taianomaiseen majakkasaareen. Jatkoa majakoille piti saada mahdollisimman pian ja niinpä löysin itseni kesäsesongin viimeiseltä risteilyltä kohti Kokkolan edustalta löytyvää Tankaria. Lipun osto onnistui kätevästi netistä 20 euron hintaan ja laiva Ms. Jenny oli valmiina lähtemään tuulisen kirkkaana sunnuntai päivänä kohti majakoita ja maisemia!

Tankar – Maamerkistä merkittäväksi luotsiyhteisöksi

Tankarin saarella on yli 500-vuotinen historia. Se toimi alkujaan kalastajien tuntomerkkinä merellä ja kehittyi tärkeäksi Luotsiasemaksi 1800-luvulla.  Tankarin majakka valmistui vuonna 1889 ja sen ympärille alkoi syntyi idyllisen pienen luotsiyhteisön kylä. Yhteisö tiivistyi ja saari alkoi saada omia sääntöjä ja palveluitaan. Kylä sai kaverikseen kirkon ja satama alkoi kehittyä.

Tämän päivän Tankarissa on aistittavissa vanhaa tunnelmaa ja ihailtavana saariston monipuolisia maisemia. Siisti ja tilava paatti veivasi saarelle puolessatoista tunnissa melkoisten aaltojen lävitse. Perille päästiin ja pienen rauhoittumisen ja happitauon jälkeen oli aika tutustua tarkemmin idyllisiin saarimaisemiin, majakkaan ja historian havinaan.

Majakan loistoa ja punaisia tupia 

900 metriä pitkän ja 500 metriä leveän saaren tutkimiseen oli varattu tällä risteilyllä aikaa parisen tuntia. Lähdin ensimmäisenä kävelemään kohti Luotsiasemaa ja korkealla kohoavaa majakkaa. Siistissä kunnossa olevia pitkoksia reunustivat kauniit nurmialueet ja kalliomaisemat. Oikealle puolelle jäi hurmaavan pieni satama ja edessä alkoi hahmottua punaisen kodikkaat pienet tuparakennukset. Vain perunamaa puuttui tuosta vanhasta sanonnasta. Kaunista oli ilman perunoitakin, sillä sinisen taivaan, vihreän nurmen ja punaisten mökkien luoma maisema tarjosi uskomattoman kauniin väritulituksen.

Punavalkoisena hohtava majakka alkoi paistaa heti mökkien takana ja odottaa ihailijaansa. Satuin sattumalta paikalle majakkapäivien aikana, jolloin tuonne lähes 28 metriseen majakkaan oli mahdollista tutustua myös sisältä käsin. Ahdas portaikko vei nopeasti huipulle tiirailemaan saaren vehreitä maisemia. Pieni hengähdys- ja ihailuhetki riittivät, sillä ihmisiä otettiin koronarajoitusten mukaisesti sisään vain porukka kerrallaan. Kuului hyviin tapoihin yrittää olla vikkelä. Kannatti myös saapua saarelle tällaisena majakkapäivänä, sillä tuo kipuaminen nousi ehdottomaksi yhdeksi päivän kohokohdista.

Karua luontoa ja uhmaavia aaltoja

Toinen kohokohdista oli lähteä uhmaamaan tuulta saaren kivikkoiselle pohjoisrannikolle ja etsimään sitä täydellistä eväspaikkaa. Tuuli piiskasi kuin viimeistä päivää, mutta rannikkomaisema antoi parastaan. Tankar on tunnettu lintujen pesimäsaari ja se kuuluu Natura 2000 ohjelman piiriin. Saaren pinta-ala kasvaa maankohoamisen myötä ja sen kasvisto on kokoaikaisen muutoksen alaisuudessa. Siinä tuulessa seisoskellessa sitä tunsi ihminen itsensä niin pieneksi. Eväspaikka löytyi pienen mökin suojasta aivan saaren pohjoiskallioilta. Aallot toivat mukanaan vaahtopäitä ja olin eväineni onnellinen kuivalla maalla jännittäen hieman paluumatkan aallokkoa.

Pieniä palveluja pienellä saarella

Vielä viimeisenä tutustuin saaren palveluihin ja kurkkasin muutamaan saaren mökeistä sisälle. Saarelta nimittäin löytyy myös palveluja niitä tarvitseville. Jopa majoitusta, jos jostain syystä paluumatka ei innosta tai kaipaa hieman erilaista majoituskokemusta. Tankar Innin lisäksi saaren kahvilasta olisi saanut tilattua lohisopat lounaaksi ja päiväsumpit ruokaa sulattamaan. Kävin pikaisesti kallion kielekkeellä sijaitsevassa kirkossa ja museossa ihmettelemässä saaren vanhaa kalastuskulttuuria. Ja sittenpä tuo kaksi tuntia olikin nopeasti kulutettu.

Paluumatka sujui omaksi onnekseni myötä aaltoja kohti ja viimeisen sesongin merimatkan kunniaksi laivalla tarjoiltiin kahvia ja pullaa edullisesti puoleen hintaan. Kaikki ne muutama lapsi saivat ilmaiset jäätelöt ja näytti siltä, että porukka oli itseni lukien erittäin tyytyväisiä tähän päiväretkeen kauniille majakkasaarelle. Tankarin saari oli sen verran kaunis ja risteily huokean hintainen, että seuraava risteily odottanee jo ensi kesänä.

Mikä? Tankarin majakkasaari
Missä? Noin 15 kilometrin päässä Kokkolasta merelle
Miten? Ms. Jenny risteilee kesäsesongin aikana useamman kerran viikossa saarelle. Merimatka kestää noin 1,5 tuntia.
              Muuna aikana saarelle pääsee tilauksesta. 
Mitä maksaa? Oma sesongin viimeinen risteily maksoi 20eur meno-paluu. Hinta vaihtelee hieman sesongin ja ajankohdan mukaan ja sen näkee parhaiten Tankarin sivulta löytyvästä verkkokaupasta ja hintakalenterista. 

Turun kuumimmat kulmat päivässä

Turku. Tuo Suomen Pariisi ja ripaus Amsterdamia. Täältä Oulusta käsin niin kaukainen ja tuntematon kolkka. Syyslomalle piti kuitenkin kehittää jotain mielekästä reissunpoikasta ja tällä kertaa oli siis aika vierailla tuolla Suomen kuudenneksi suurimmassa kaupunkipitäjässä katselemassa mitä se oikein matkailijalle tarjoaa. Ei muuta kuin potkurilla Helsinkiin ja junalla eteenpäin kohti määränpäätä. Matkan teon pituuskin oli samaa luokkaa kuin lento vaikkapa Ateenaan!

Turku päivässä kaupunkipyörän selästä

Vaikka Turku on lähes 200 000 asukkaan kaupunki, osoittautui se hyvin kompaktiksi ja helpoksi nähdä ja kokea jo yhden päivän aikana. Yövyimme kaaaaukana keskustasta HolidayClubin Caribiassa ja sieltäkin matka keskustaan osoittautui loppujen lopuksi ihan mitättömäksi reilulla parilla kilometrillaan. Nähtävyyskierros taittui helposti päivässä Föli kaupunkipyörillä. Keltaisilla mankeleilla kelpasi huristella paikasta toiseen ja ottaa Turku haltuun. Rekisteröityminen tapahtui näppärästi netissä ja 6 eurolla sai käyttöoikeuden pyöriin kuukauden päiviksi. Pyörät toimivat pääasiassa hyvin omia toilailuja lukuunottamatta. Pyöriä enemmän harmaita hiuksia aiheuttivat kuitenkin Turun onnettomat pyörätiet ja aggressiivinen autokulttuuri. Turku ei tosiaan ole pyöräilijän kaupunki. Ja uusimpien uutisten mukaan kaupunki on vetämässä nämä puolalaispyörät lisäksi pois kaupungista. Mutta hyvin päästiin ja hengissä ollaan edelleen. Ja mikä parasta, päivässä ehti hyvin kiertää Turun kuumimmat kulmat.

Tuomiokirkolta kivisille kujille

Millainen olisi Turun turistikierros ilman fillarointia Aurajoen rantaa pitkin tunnetulle tuomiokirkolle? No se oli varmasti ainakin turistikierros ilman pyörää, Aurajoen maisemia ja tuomiokirkkoa. Keskiaikainen kirkko paistoi kauas horisontissa ja oli joka tapauksessa suunnittelun pyöräreittimme yksi pääkohteista. Vankkaa kivirakennusta on kutsuttu epävirallisesti Suomen kansallispyhäköksi enkä varsinaisesti ihmettele sen saamaa statusta. Kurkkaus kirkon sisälle vahvisti tunteen siitä, että tämä kirkko voisi olla jostain aivan muualta kuin Suomen ruokapääkaupungista.

Turun tuomiokirkon tilukset ja ympäröivä historiallinen naapurusto tarjosivat lisäksi kaupungin kauneimmat maisemat ja mielikuvitusmatkan Euroopan kapeille kujille ja kivisille poluille. Merkittävästä kulttuuriympäristöstä löytyy esimerkiksi vanha suurtori ja sitä reunustavat kapeat kujat, kuten Luostarin Välikatu. Alue oli selkeästi otettu taiteilijoiden ja käsityön tekijöiden käyttöön, sillä alueelta löytyi ihania pieniä paikallisia putiikkeja kulttuurin ja taiteen harrastajille.

Aurajoen vartta kohti Turun linnaa

Aurajoki halkoo Turkua ja luo molemmin puolin mukavia pyöräilymaastoja näkymineen. Rannassa näytti keikkuvan yksi jos toinenkin huvipurtilo ravintoloineen baareineen ja mitä ikinä. Sateinen syyskeli ja korona-aika sai kuitenkin laivat keikkumaan tiukasti rannassa, mikä omalta osaltaan lisäsi maiseman viehättävyyttä.  Matkan varrelle eteläpuolella jokea jäivät myös mukavasti muun muassa Turun kaupunginteatteri, Wäinö Aaltosen jonkin sortin taidemuseo ja biologinen museo. Ihailimme vielä Turun tuomiokirkkoa silloilta käsin ennen kuin vaihdoimme joen puolta ja kurvasimme kohti Turun linnaa.

Yli 700-vuotta vanha Turun linna hämmästyttää sen komeudellaan. Valkoisena hohtava linna kutsui ensimmäiseksi kiertämään sen piha-alueet ympäri. Tämän jälkeen vankka portti toivotti ainoat kävijät tervetulleeksi sisäpihalle ihmettelemään, miten meillä suomessakin voi olla tällaista keskiajan tuntua. Kolmantena marssimme lipputiskille ja tutustuimme linnan sisäosiin. 12 euron pääsymaksu oli omasta mielestäni vähän suolainen verrattuna kierrokseen ja siihen mitä samalla rahalla on muualla tottunut saamaan. Eniten harmitti se, ettei linnassa ollut vanhoja kalusteita nähtävillä. Jokainen huone alkoi vähän toistaa kierroksen edetessä itseään. Mistä sitä voi pieni ja pöljä maalainen erottaa makuuhuoneen ja oleskeluhuoneen toisistaan kun ei ole mitään kalusteita. Toisaalta näyttelyt olivat mielenkiintoisia ja linnan eri aikavaiheista sai hyvän kuvan. Tämä siis oli lienee loppujen lopuksi se kierroksen pääanti.

Kävellen kohti Kakolanmäkeä

Turun linnan jälkeen otimme vain hetkeksi pyörät käyttöömme, sillä seuraaviin paikkoihin halusimme ehdottomasti tutustua jalan. Ensimmäisenä pomppasimme pyörän selästä pois ihmettelemässä Forum Marinum merimuseon piha-alueita. Seuraavaksi viiletimme ihmettelemään hulppeaa Turun musiikkiopistoa. Lopulta jätimme pyörämme Kakolanmäen juurelle, naureskelimme suuren maailman funikulaarille ja pohjoiseen sisuun kuuluen valloitimme kuitenkin vuoren jalan. Tässäpä sitä jäi siis Suomen ensimmäinen maksuton kaupunkivinohissi kokematta.

Kakolanmäki toimi Turun keskusvankilan kotina aina vuoteen 2007 saakka. Tällä hetkellä vankilarakennuksesta on muotoutunut hotelli ja ympärille oli alkanut kasvaa kasoittain uusia kerrostaloja. En tiedä miten ennen vanhaa, mutta nyt ei kaupunkinäkymistä kannattanut enää haaveillakaan. Sinänsä harmi, koska maisemien toivossa tänne halusimme kivuta. Hotelli sen sijaan näytti hulppealta ja upealta staycation tyyppiseltä kohteelta.

Portsan puutaloille

Jos myös Turussa haluaa metsästää Suomi lomien aatelia eli puutaloja kannattaa suunnata Port Arthurin kaupunginosaan eli tuttavallisemmin Portsaan. Kakolanmäeltä upea päivän pikakiertue jatkuikin siis jalan alaspäin kohti puutaloja, samalla kun sade alkoi ropisemaan maata kohti. Port Arthur syntyi kodiksi työläisille. Tänä päivänä Portsa tuntui olevan hiljainen nukkumalähiö, jossa ei tuntunut olevan oikein mitään muuta elämää kuin kaunis miljöö. Kauniista miljööstä saamme nauttia myös jatkossa, sillä talot ovat suojeltuja.

Puutalojen vastakohtana keskustaa kohti laskeutuessa vastaan tuli myös Mikaelin kirkko, joka loisti Turun tuomiokirkon tapaan ylväänä omalla pienellä mäellään. Sisällä oli hyvä pitää pieni tauko ulkona piiskaavalta sateelta ja nauttia kirkon rauhoittavasta tunnelmasta.

Keskustan kiireistä kattojen korkeuksiin

Kukapa haluaisi ensimmäisenä keskustaa nähdä. Tuppaavat olemaan kuhisevan kiireisiä ja täynnä historiaa. Allekirjoittaneella on ollut pitkään tapana jättää keskustat kierrosten viimeisiksi kohteiksi ja kiertää ympärystät ensin läpi. Vähän kuin tyyliin paras viimeisenä. Myös Turussa kymmenen kilometrin polkemisen ja kävelyn jälkeen keskustan ruutukaava vilkkui horisontissa ja ne kuuluisat turut ja torit oli aika ottaa haltuun.

Kuten Suomessa yleensä, ei myöskään Turun keskusta ole kovinkaan ihmeellinen. Kaupat näyttivät löytyvän Hansakorttelista ja Kauppatori oli kuin ydinpommin jäljiltä. Kävimme Kauppahallissa ja pidimme ruokatauon. Turku kierros huipentui kattojen ylle Wiklundin ostoshotellirakennuksen huipulle Walo kattobaariin. Kuinka täällä kesällä olisi varmasti kaunista. Turun taidemuseon kautta Fölit johdattivat loppupisteeseen ja Turku oli päivässä ja 14 kilometrin jälkeen nähty siihen malliin, että pari turistia olivat tyytyväisiä.

Ruokaa ja saaristoa kiitos

Tässä ajassahan ei tietenkään koko Turkua nähnyt, mutta uskon että saimme kaupunkialueesta melko hyvän peruskuvan. Itseäni kiehtoo vahvasti Turun ravintolakulttuuri sekä saaristo. Lokakuun sateet eivät kuitenkaan houkutelleet saaristoon tutustumaan ja ravintolamaailmaan ei tässä ajassa ehtinyt sen kummemmin perehtyä. Varsinkin kun Turku oli vain yksi osa alueen kaupunkien kiertelyä. Kun seuraavan kerran minä ja Turku kohtaamme, se tapahtunee joskus kesällä kun otan pyöräni mukaan ja valloitan Aurajoen rantojen lisäksi saarimaisemia.

Ja nyt paikalliset siellä hoi!
Otan mielelläni kommenteissa vastaan, mitkä kaikki kohteet jäivät tältä ultimaattiselta päiväkierrokselta uupumaan…

Lue lisää Turusta mm. näistä blogeista:

Reppureissublogi: Kaupunkiesittelyssä Turku
Live now – dream later: Kolea kevättalven päivä Turussa
Aurinkorasvaa ja Aloeveraa: Herkuttelijan miniloma Turkuun
Kerran poistuin kotoa: Historiallinen Turku & Turun linnan tunnelmaa