Bretagnen pääkaupunkitunnelmia Rennesissä

Ranskan Bretagnesta löytyy Oulun kokoinen Rennes, joka myös kotikaupungin tapaan on tunnettu yliopistostaan. Tilastojen mukaan kaupungin asukkaista noin puolet ovat itseasiassa opiskelijoita, joten innolla suuntasimme katsomaan miltä tuo Bretagnen nuori ja elävä keskus sitten näyttääkään. Tulisipahan taas samalla nähtyä Ranskan muita suurempia kaupunkeja Pariisin lisäksi.

Aamumme  Rennesissä alkoi varhain kun ystävämme ja hostimme valmistautuivat maanantain kunniaksi töihin ja me päätimme poistua kimpsuinemme samalla oven avauksella. Otimme bussin keskustaan ja aloitimme kaupungin tutkimisen jo ennen yhdeksää aamulla. Heinäkuinen aamu oli ihanan lämmin ja kaupunki autio. Pääsimmepäs kävelykierrokselle siis ihan kolmistaan!

Paikallisbussi jätti meidät kaupungintalon kulmille, jossa vastassa oli suuri aukio ylväine rakennuksineen. Aukio osoittautui yhdeksi kaupungin pääaukioista. Place de la Mairiea reunusti kaupungintalo, kellotorni ja oopperatalo, kaikki ranskalaista hillittyä tyyliä noudattaen. Tästä aloitimmekin kävelykierroksemme kohti vanhaa kaupunkia ja uuden karheita ostoskatuja.

Ristikkotalojen Rennes

Rennes on erityisen tunnettu hyvin säilyneistä perinteisistä ristikkotaloistaan. Tämä oli kohteenaan ensimmäisiä, joissa tämän tyylin taloja tapasin ja varmasti juuri senkin takia melko vaikuttava. Kun löytää katedraalille ei voi olla löytämättä myös näitä Rennesin kauneimpia kujia. Kujille kuten Psalette ja Saint-Sauveurin varrelle oli häkellyttävän ihanaa uppoutua aamun hiljaisina tunteina. Täällä jossain pysähdyimme myös ranskalaiseen tapaan aamun kunniaksi croissanteille ja kuumalle kaakaolle.

Vanhan kaupungin kulmilla kannattaa katsastaa ristikkotalojen ja katedraalin lisäksi Bretagnen parlamenttitalo, sekä Place des Lices, jossa järjestetään lauantaisin Ranskan toiseksi suurimmat ulkoilmamarkkinat. Parlamenttitalo edusti hillittyä beigeä tyyliä ja markkinat jäi nyt tällä kertaa näkemättä. No aina ei voi voittaa eikä edes joka kerta. Jälkiviisaana opin, että markkinat järjestetään vain lauantaisin, mutta pystyinpä siinä aukion laidalla kuitenkin kuvittelemaan sitä hedelmien ja juustojen määrää mitä tuolla onkaan tarjolla viikonloppuja ilostuttamassa.

Jokimaiseman La Vilaine

Ristikkotalojen seassa olisi voinut haahuilla vaikka kuinka, mutta matka jatkui kätevästi tyhjiltä markkinoilta La Vilaine joen ja kanaalien rannoille katselemaan uudemman Rennesin kaupunkimaisemia. La Vilainea vierustivat laivat. Toiset selvästi hupikäytössä, toiset ehkä kalastusta varten. Täällä oli myös panostettu pyöräreitteihin sillä ranskattaret vetelivät tyylillä omia kaistojaan turistien ihmetellessä tummaa jokivettä. Pidemmälle olisi kieltämättä ehtinyt pyörän selässä, mutta tämä pieni puraisu antoi kuitenkin ensimakua siitä, että näillä seuduilla kaupungissa viihtyisi varmasti kauemminkin.

Ostoksia keskuskaduilla ja sisätiloissa 

Päivän viimeinen ja koko reissun viimeinen pala oli tietenkin tehdä ostoksia. Se ei Rennesin kokoisessa kaupungissa ollut haastavaa, sillä ostoskeskuksiakin olisi löytynyt useampi. Pieniä putiikkeja löytyy ympäri Rennesiä erityisesti vanhan kaupungin hurmaavilta kujilta. Katselimme niiden lisäksi ketjuliikkeitä pääkaduilla Rue le Bastardilla ja Rue la Fayettella ja La Visitation nimisessä ostoskeskuksessa kaupungin pohjoislaidalla. Parhaat tuliaiset löytyivät kuitenkin ihan tavallisen supermarketin juustohyllyiltä kotiin vietäviksi.

Nuorekkuutta, vehreyttä ja taidegallerioita

Päivässä me emme ehtineet enempää, mutta jos siellä ruudun takana matka vie Rennesiin kannattaa käydä katsastamassa myös Thaborin puisto suihkulähteineen ja ruusupuutarhoineen ja vaikkapa vieressä sijaitseva Hamelin Oberthurin puisto. Rennesistä löytyy myös oopperan lisäksi muuta kulttuuria, kuten Beaux Artsin taidemuseo ja Bretagnen museo Musée de Bretagne.

Ja koska kyseessä on opiskelijakaupunki, voin hyvin kuvitella kuinka täällä riittää menoa ja vilskettä viikonloppuiltaisin. Tätä kehui paikallinen kaverimmekin ja voivotteli kun olimme liikkeellä kesäsesongin aikana. Mikäli siis nuorekas ja kansainvälinen meno kiinnostaa Rennes lienee parhaimmillaan esimerkiksi syksyllä yliopiston jo alkaessa.

Näin jälkikäteen täytyy myöntää, että Rennes oli jotenkin haastava kieltä osaamattomalle. En saanut itse ostettua postimerkkiä postista ja housuja ostaessa kärsin suurista ongelmista kun meillä ei vain myyjän kanssa ollut mitään yhteistä kommunikaatiokieltä. Valitettavasti huono kielitaito heijastui myös turistille äkäisen töykeänä käytöksenä. Harmi, sillä muuten Rennesistä olisi jäänyt kaupungin kujien hurmaamisen lisäksi vielä parempi kuva. Kovalla mielenkiinnolla haluaisin kuitenkin joskus suunnata takaisin opintosesongin aikana katsastamaan onko palvelun taso silloin samaa vai onko toivo menetettävä ilman ranskan kielen taitoa.

Mikä? Bretagnen pääkaupunki Rennes
Missä? Ranskassa Bretagnen alueella noin 2 tunnin junamatkan päässä Pariisista lounaaseen
Mitä? Yliopistokaupungin elämää, ristikkotaloja, ostoksia…
Miten? Esimerkiksi lentämällä Pariisiin ja ottamalla junan joko Charles de Gaullen lentokentältä tai Montparnassen asemalta Rennesiin. Matka kestää noin kaksi tuntia. 

Tasapainoinen reissuvuosi 2019

Niin se vain yksi vuosi on taas päättymässä. Ja sehän toki meinaa taas vuoden yhteenvetoa täällä blogin puolella! Jos viime vuosi oli vähän turhankin lennokas, on tämä vuosi ollut mukavan tasapainoinen ja vain parantunut edetessään. Mutta vaikka elämä on alkanut ottaa balanssia, ei se ole kuitenkaan tarkoittanut mitään ultimaattista kotihiiriytymistä. Päinvastoin. Tänä vuonna on tuntunut, että aika töiden, opiskelujen, ystävien, rakkaiden ihmisten ja matkojen parissa on jakautunut juuri sillä tavalla mitä olen halunnutkin. Ja ne matkat… Tällaisia unohtumattomia seikkailuja niitä mahtui tähänkin vuoteen.

Helmikuu – Kap Verde ja Salin saari + Ylläs

Reissuvuosi käynnistyi tänä vuonna helmikuussa suuntaamalla konkurssiinkin menneen Thomas Cookin kyydillä Kap Verden Salilla nauttimaan valkoisesta hiekkarannasta ja pienen Santa Marian rennosta elämästä. Viikko Kap Verdellä oli juuri sitä mitä helmikuinen Kaksu kaipasi ja Suomeen palasi hieman elävämpi tyttö valmiina odottamaan vierasta Espanjasta saapuvaksi.

Madrileño laskeutuikin Oulunsalon lentokentälle helmikuun lopulla ja nautimme viikon verran lumimaisemista sekä Oulun seudulla, että Lapin ihmemaassa Ylläksellä. Huiputimme muuan kukkulan ja kävimme nauttimassa Husky-koirien vauhdista erämaassa. Loman kruunasi koko vuoden parhaimmat revontulet. Tämä oli ensimmäinen oikea Lappi lomani eikä varmasti viimeinen.

Lisää Kap Verden Salista täällä, klik. 
Matkakertomukseni Ylläkseltä täällä, klik. 

Toukokuu – Romania ja Bulgaria 

Seuraavaa reissua saikin odottaa kevääseen asti, kun BlueAir lennätti edullisesti Romanialaisella laadulla Bukarestiin. Romaniassa stereotypiat saivat kyytiä, kun Bukarestin pariisimainen tunnelma ja halpa hintataso ihastuttivat ja kun Transilvanian vanhat kaupungit olivat kuin suoraa satukirjoista. Sentää Romanian rannikkomaisemista Constantasta löytyi ripaisu rähjäisyyttä ja siitä olikin hyvä jatkaa rajan yli kohti Bulgariaa. Varnasta löytyi ihanan raikasta rantatunnelmaa ja todella viihtyisä suuri kaupunki. Enpä tuon pari päiväisen jälkeen ole enää ihmetellyt Kultahietikon suosiota kesälomakohteena.

Heinäkuu – Roadtrip Bretagnessa

 Kesä meni uusien työkuvioiden parissa, mutta viikon ansaitulle lomalle tuli suunnattua ystäviä tapaamaan Ranskan Bretagneen. Ja voi että se reissu oli ihana! Ystävien seura ja pienet merenrantakylät kuten St. Malo ja Dinan olivat juuri sitä mitä kesälomalta olin kaivannutkin. Samalla vierailimme Ranskan suositussa turistirysässä Mont Saint Michelissä ja päätimme reissun yhdessä Bretagnen pääkaupunkiin Rennesiin.

Kesällä tuli tehtyä myös useita lähiseudun päiväreissuja. Näistä mieleenpainuvimmaksi ajatukseksi onkin jäänyt tuo kauniiden paikkojen kirjo tässä ihan tunnin päässäkin. Katsokaa nyt esimerkiksi näitä Raahen pastellitaloja tai tätä Iin vanhaa puutalokorttelia. Ja nämä Siikajoen hiekkarannat ovatkin jo jokavuotinen perinne.

Lokakuu – Etelä-Korean Soul

Kesän työurakka kääntyi opintoihin, mutta lomalle oli kuitenkin päästävä katselemaan aina yhtä ihanaa Aasiaa. Soulissa riitti vilinää ja sää oli kuin Suomessa kesän parhaimpana aikana. Viikon aikana Soul ehti näyttää toimivuutensa, siisteytensä, uskomattomat markkinansa ja toinen toistaan erilaisempia kaupunginosia. Samalla tuli testattua myös hassu kylpylä Korean tyyliin. Voi kun pääsisi takaisin!

Marraskuu – Jälleennäkeminen Tallinna + Helsinki + Rovaniemi

Marraskuussa jos joskus oli viimeistään tunne, että elämä on juuri sellaista kuin sen pitääkin. Ei edes harmaus saanut tässä marraskuussa masennusta päälle. Vielä paremman tästä marraskuusta kuitenkin teki meksikolaisen ystäväni saapuminen Suomen maaperälle ja pieni yhteinen loma vieraillen Helsingissä, Tallinnassa ja Rovaniemellä. Toivon todella, ettei seuraavaa jälleennäkemistä tarvitse odottaa seuraavaa kolmea vuotta ja toivon myös että saisin jaettua teidänkin kanssanne enemmän noita tunnelmia tässä piakkoin!

Joulukuu – Manchester, Iso-Britannia

Viime jouluna pakenin elämääni  ystävieni luokse Wieniin ja ihastuin joulumarkkinoihin. Tänä vuonna halusin toteuttaa jotain samanlaista ja joulumarkkinakohteeksi valikoituikin Manchester. Reissu oli niin onnistunut, että vieläkin muistelen noita hetkiä hymyssä suin. Enpä olisi uskonut että keski Briteistä löytyisi jotain noin viihtyisää ja monipuolista. Ja mainitsinko vielä edes että tämä jos joku kaupunki oli herkkusuun paratiisi!

Kahdeksan maata, 32 päivää…

Tästä nopeana yhteenvetona voi laskea, että vuosi toi tullessaan kahdeksan valtiota Suomi mukaan laskien, joista kolme oli itselleni uusia. Samalla saavutin 45. maani ennen 25-vuotta tätä elämää. Näiden reissujen aikana yhdensuuntaisia lentoja tuli otettua 20 kappaletta, Tallinnassa tuli käytyä laivalla ja Ranskassa tuli puksutettua lisäksi junalla. Omituisinta tässä vuodessa oli kuitenkin se, etten astunut kertaakaan Espanjan maan kamaralle. Ensi vuonna on ehkä pakko!

Juuri niin tasapainoinen vuosi kuin vain pystyin kuvittelemaan. Toivon, että tämä sama positiivinen energia ja jonkinlainen sisäinen rauha säilyisi myös uudelle vuodellekin. Ja tottakai toivon myös, että myös seuraava vuosi tuo matkani varrelle unohtumattomia matkaelämyksiä. Ainakin se alkaa parhaalla mahdollisella tavalla jo heti tammikuussa Dominikaanisen Tasavallan auringon alla.

Ei muuta kuin ihanaa uutta vuotta teille kaikille lukijoille ja jatketaan reissailua myös ensi vuonna! 

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018

Halpalentoyhtiö EasyJetillä Manchesteriin

Lapin sesonkimatkailu on nykyään paljon muutakin kuin lomalentoja briteille ja saksalaisille. Suomalaisten iloksi useat lentoyhtiöt ovat löytäneet talven ihmemaan taian ja avanneet sesonkiperusteisia reittivuoroja tarjolle usealta pohjoisen eri kentältä. Tämä talvi 2019 onkin tuonut mukanaan reitit Ivalosta Frankfurtiin ja Lontooseen, Kittilästä Muncheniin, Lontooseen, Pariisiin ja Zurichiin ja Rovaniemeltä Lontooseen, Manchesteriin ja uusimpana Istanbuliin.

Näin pohjoisessa asuvalle ja matkailualaa opiskelevalle uusien lentoyhteyksien lanseeraminen on ollut hienoa katseltavaa ja tänä talvena tällaista uutta yhteyttä piti myös päästä testaamaan halpojen hintojen saattelemana. Niinpä siis puksutimme junalla Rovaniemelle ja hyppäsimme ensimmäistä kertaa halpalentoyhtiö EasyJetin siiville kohti Manchesterin kaupunkia.

Varauksesta lähtöselvitykseen

EasyJet oli itselleni tuttu lentoyhtiö vain aikansa televisiossa pyörineestä lentokenttäohjelmasta. Nettisivut olivat selkeät, eri päivien hintoja oli omasta mielestäni helppoa vertailla ja varauksen tekeminenkin onnistui kätevästi joitain lisämaksuja väistellen ja skipaten. Liput tulivatkin hetkessä sähköpostin roskapostilaatikkoon kaikkien muiden mainosten mukana. Sen jälkeen aloimmekin odottaa loma-ajan saapumista poistellen mainosviestejä lähes viikoittain lähestyvästä lennosta sähköpostista.

EasyJetillä kannatta olla tarkka monien asioiden suhteen jos halvasta hinnasta haluaa pitää kiinni. Yksi näistä asioista on check-innin tekeminen, joka avautuu jo kuukauden päiviä aiemmin internetissä. Lähtöselvityksen voi tehdä samantien kummallekin lennolle ja liput on hyvä tulostaa mukaan jo kotona. Tällaisista asioista peritään lisämaksua lentokentällä. Kannattaa myös varautua siihen, että mikäli et halua maksaa lisämaksua istuinpaikoista, seurueesi ei mitä todennäköisemmin tule istumaan samalla penkkirivillä yhdelläkään lennoista.

EasyJetin lennolle Rovaniemellä ja Manchesterissa

”You can take ONE cabin bag per person on board. That’s just enough space for a couple of nights away. There’s no weight limit but we do ask that you are able to lift it into the overhead locker.We check bag sizes before you board. If they’re bigger than the maximum 56x45x25cm (including handles and wheels), they can’t go in the cabin and we’ll have to check them into the aircraft hold for a charge.” – EasyJet

Olen laukkujen suhteen aina hysteerinen matkustaessani näillä halpalentoyhtiöillä. Niin tälläkin kertaa varmistin, että lentolaukkuni on oikeaa kokoa ja että käsilaukkuni mahtuu pyydettäessä laukun sisälle. Rovaniemellä asiat kuitenkin hoituivat kuin rasvattu. Valmiiksi tulostettujen lippujen kanssa marssimme suoraan turvatarkastukseen, josta ystävällisen ja ammattitaitoisen henkilökunnan johdatuksella olimme hetkessä läpi. Rovaniemen kenttä oli kotoisa ja siisti ja koneeseen nousukin sujui kuin rasvattu. Briteillä oli paljon reppuja ja minunkin käsilaukkuni meni noin vain muina laukkuina sellaisenaan läpi ja koneeseen penkin alle.

Samaa ei sitten voinut sanoa Manchesterin päässä. Menemättä sen enempää itse vanhanaikaiseen lentokenttään ja erillistarkistukseen otettuihin käsimatkatavaroihin turvatarkastuksessa, myös koneeseennousu oli huomattavasti hitaampaa ja tarkempaa. EasyJetin täti oli asteen tiukempi ja huonommalla päällä eikä sallinut penkin alle menevää käsilaukkuani omana tavaranaan koneeseen vietäväksi. Sainkin vain osakseni tuiman katseen ja äkäisen lauseen ”If this bag doesn’t fit on your luggage you need to pay extra 50 pounds, because the rules are the rules”. Laitoin toki käsilaukkuni mahtumaan käsimatkatavaroihini (pienen tuskan ja uudelleen pakkauksen ja muutaman kirosanan jälkeen) ja sain tädin suun hiljaiseksi. Samalla kyllä britit saivat viedä reppujaan koneeseen ilman yhden yhtä valitusta, joten tästä jäi vähän paha maku suuhun. Mutta hei rules are the rules ja juuri tällaisilla säännöillä nämä yhtiöt yrittävät tienata enemmän rahaa.

Welcome onboard ja EasyJet A320 palveluineen

Entäs sitten ne itse lennot?
Täytyy nyt ihan ensimmäisenä sanoa, että EasyJetin koneet olivat harvinaisen siistejä ja uusia molemmilla lennoilla. Tummanharmaat penkit ja yhtiölle tyypilliset oranssit yksityiskohdat eivät olleen mistään huonoimmasta päästä. Itse en näin 150 senttisenä myöskään tuntenut mitään ongelmaa istuinten välissä ja penkkikin oli ihan mukava. Lisäksi menussa oli kivoja erilaisia leipä ja tapassettejä juomineen ja suhteellisen kohtuulliseen hintaan jos nälkä tai jano olisi yllättänyt. Kanssamatkustajille ainakin maistui se juomapuoli ja ilmeisesti myös leipäset, sillä menolennolla niiden loppumisesta jopa kuulutettiin.

Sen sijaan henkilökunnasta tuli vahvasti mieleen vanha kunnon kymppikerho sarja, mikä loi muutenkin koneeseen hyvin omalaatuisen tunnelman. Menolennolla oikein vaaleaksi blondattua hiusta, leikattua nenää ja kuuluisaa botoxia ja paluulennolla mauttomia joulupaitoja ja onboard musiikkina kaikkia hyväksi todettuja jouluklassikkoja. Tyyliä lukuunottamatta palvelualttius vaikutti kuitenkin perinteisen positiiviselta ja iloiselta.

Hitti vai huti?

Tämän reissun lentojen perusteella voin hyvin todeta EasyJetin olevan hyvin perinteinen halpalentoyhtiö säännöksineen. Kun kaikki sudenkuopat ja lisämaksut kiertää ja on valmis luopumaan tietyistä mukavuuksista, voi näiden kyydillä lentää hyvinkin halvalla erityisesti Briteistä vähän sinne sun tänne. EasyJet sopiikin parhaiten budjettimatkalaisille, joille on vain tärkeintä päästä paikasta A paikkaan B kantamatta hirvittävää määrää matkatavaroita ja istuen koneessa hajallaan muusta matkaseurueesta. Uskon kuitenkin, että jos näihin lentoihin alkaisi lisäämään vierekkäisiä istuinpaikkoja ja ruumalaukkuja, hinta olisi nopeasti sama kuin muilla kilpailevilla yhtiöillä. Toimii siis loistavasti mikäli kyseessä on budjettimatka ja kun kaikki mahdolliset lisämaksulliset palvelut kiertää kaukaa!
Jos EasyJet avaa lisää uusia suoria ja yhtä kohtuuhintaisia lähiyhteyksiä, käytän taatusti toistekin. Mehän maksoimme siis tästä suorasta menopaluusta vaivaisen 80 euroa per henkilö.

Ps. Tällä hetkellä (2019) EasyJetillä pääsee myös suoraan Helsingistä Berliiniin ja takaisin. Juuri katsottuna halvin meno-paluu esimerkiksi tammikuulle 2020 irtoaa alle 50 eurolla per henkilö. Siinäpä lahjaideaa jollekin reissumieliselle… 

25-vuotta ja 45 maata

Joulu on aina juhlien täyteistä aikaa. Sen viehätystä ei yhtään poista se, että vietän syntymäpäiviäni näin muutaman päivää ennen joulua. Syntymäpäivä on toki jo pitkään ollut päivä muiden joukossa, mutta tämä vuosi tekee kyllä henkisellä tasolla suuren poikkeuksen. Se on 25-vuotta elämää nyt täynnä eikä tästä varmaan enää ainakaan nuorennuta!

Olen ollut elämässäni onnekas, sillä jo tähän ikään mennessä olen saanut mahdollisuuden nähdä suhteellisen paljon maailmaa. Tänä vuonna halusinkin asettaa itselleni jonkin välitavoitteen ja tuo välitavoite asettui järkevyytensä takia 45 maahan. Ja tämähän täyttyikin pari kuukautta takaperin Etelä-Korean Soulissa jossa ihmettelin ihanan kesäisen tuntuista kaupunkimaisemaa ja herkuttelin munapullilla lukuisilla marketeilla.

Tänään ajattelin jakaa teille lyhyesti muiston jokaisesta nuista jo käydyistä maista ja haaveilla hiukan seuraavista seikkailuista.

Albania – Sarandan tyhjänä hohtava rantaparatiisi ja postilaatikon etsintä. Postilaatikon vihdoin löytyessä totesimme vitsillä ettei kortti tulisi koskaan perille ja olimme oikeassa.
Andorra – Halusin vaeltamaan ja niinpä otin paikallisbussin käskien kuskin pysähtyvän siellä, missä minä pääsen luontoon. Kuski otti tämän asiakseen ja antoi vielä kaiken lisäksi hyvät neuvot minne suunnata. Silti en koskaan löytänyt vuoren huipulle johtavaa tietä mitä niin kovin etsin.
Arabiemiraatit – Valoshow BurjKhalifan kyljessä yhtenä lämpimänä lomailtana Dubaissa.
Belgia – Jälleennäkeminen ystävän kanssa Ghentin kanaalin varrella auringonlaskua ihaillen.
Bosnia&Hertsegovina – Mostarin sillalta hyppivät rohkelikot, jotka pitävät vanhoja perinteitä yllä ja pyrkivät tienaamaan rahaa.
Bulgaria – Kun Primorskon lomakylästä löytyi täydellistä kanaa kermakastikkeessa ja ranskalaisia. Siinä oli pieni reissari onnensa rajamailla ja sitä pitikin saada useampana päivänä.
Espanja – Lapsuuden talvet Teneriffalla, vaihtoaika Madridissa… Aivan liikaa ikimuistoisia muistoja.
Etelä-Korea – Soulin spa, jossa maalaistyttö oli ulkona kuin ampiainen ja jossa työntekijä juoksi raukkojen perässä jotka eivät tajunneet jättää kenkiään heti tuloaulan lokerikkoihin.
Hollanti – Erasmustaipaleeni viimeinen ilta Schevenengin rannalla katsellen auringonlaskua ja miettiessä kaikkea, mitä viimeisen puolen vuoden aikana olikaan oikein tapahtunut.
Indonesia – Saapuminen viidakon läpi majapaikkaamme, joka oli juuri niin tunnelmallinen kun olin vain osannut haaveilla.
Irlanti – Greystonesin harmaat kalliot ja alla näkyvät autiot rantakaistaleet. Siinä tuulessa istuskellessa elämää miettien.
Iso-Britannia – Ensimmäinen soolomatkani Lontoossa seisoen Oxford streetillä katsellen ihmisvilinää ja miettien kuinka pieni sitä onkaan ihminen tässä suuressa maailmassa.
Israel – Kipuaminen öljymäelle istuen kallion päälle nähden Jerusalemin vanhankaupungin ensimmäisen kerran elämässä. Kuinka paljon historiaa tuohon paikkaan mahtuukaan. 
Italia – Firenzen katedraalin ilmestyminen näkökenttään yhtäkkiä mutkan takaa. En ollut nähnyt mitään niin kaunista pitkään aikaan ennen tuota hetkeä.
Itävalta – Kattobaarikokeilu -2 asteisessa Wienissä ja syvälliset keskustelut aivan jäisinä Erasmus ystäväni kanssa.
Japani – Ensimmäinen Jetlag päivä Tokyo Stationilla etsiessä oikeaa metroa. Kävelimme varmasti tunnin edes takaisin ennen sen oikean löytymistä.
Jordania – Uiminen Kuolleessameressä ensimmäisen kerran elämän aikana. Se lämpö ja suolaisuus ja iholle jäänyt öljy olivat parasta terapiaa pitkään aikaan.
Kap Verde – Pääkaupunki Espargoksen tuijottaminen ylhäältä vuorelta miettien kuinka onnekas sitä onkaan saadessaan vierailla näin upeissa erilaisissa paikoissa.
Kiina (Hongkong) – Kipuaminen Victoria Peakille ja vihdoin ylhäältä avautuvat kauniit maisemat.
Kreikka – Akropoliksen näkeminen omin pienin silmin ensimmäisen kerran. Juuri niin vaikuttava hetki kuin olin kuvitellutkin.
Kroatia – Täydellistä Itä-Euroopan tunnelmaa linnamaisessa Riviera hotellissamme, jonka parasta ennen päivämäärä oli mennyt jo ainakin 30-vuotta sitten. Siinä tupakansavussa ja kuumuudessa viereisen diskon jumputusta kuunnellessa ei naurattanut. Nyt ehkä voi jo vähän nauraakin.
Kypros – Ylittäminen raja Turkin puolelle jakautuneessa Nikosian kaupungissa. Tästä ylityksestä ei saanut edes leimaa.
Latvia – Kun jokaisessa ruuassa oli vihaamaani tilliä. Siis jopa ranskalaisten päällä. Pieni lapsi ei oikein vakuuttunut Latvian taiasta tässä vaiheessa.
Liettua – Kipuaminen Gediminasin kukkulalle ankean kylmänä syyspäivänä. Mutta kun näkymät taas kerran avautuivat edessä kaikki se ankeus oli tipotiessään ja onni valtasi sisustan.
Malesia – Ensimmäinen kertani pitkän matkan kaapelihissillä ja vuorelle katselemaan maisemia. Muistan kuinka itse olin niin innoissani tästä ja matkakaverini oli ahdistunut koko matkan ajan tästä kokemuksesta.
Marokko – Yö Saharan aavikolla nukkumatta minuuttiakaan ja nauttien joka hetkestä.
Meksiko – Kun ensimmäinen kaksiviikkoinen tropiikissa tarjosi viikon verran alle 10 astetta ja vesisadetta. No ainakin toinen puolisko oli juuri sitä aitoa Karibiaa helteineen.
Montenegro – Durmitorin kansallispuiston vuoret ja raikkaan ilman hengittäminen tätä maisemaa ihaillessa.
Portugali – Pyöräily tuulta vastaan Porton rantamaisemissa auringon helliessä ihoa.
Puola – Tonttujen bongailu Wroclawissa, joka sai tässä tytössä kaikki lapsellisimmat tunteet esille.
Ranska – Auringonlaskun ihailu St. Malossa ystävien kanssa kun takana oli ikimuistoinen päivä Mont Saint Michelin luostarisaarella.
Romania – CoffeÖlin yliöveri pirtelö, joka oli kaikkea mitä voin vain elämältä toivoa.
Ruotsi – Jällivaara ja tunturin valloitus kun laskettelukeskus oli kiinni. Ja oikeastaan se pyllymäkeä alastulo.
San Marino – Kova San Marinoiden kolikoiden metsästäminen tuloksetta… Taitavat olla kaikki keräilykappaleita.
Singapore – Makaaminen keskellä asfalttia katsellen ihmepuiden laulavan ja tanssivan siinä ympärillä. Niin kauniisti toteutettu show.
Slovakia – Aamuinen Bratislava ja ihanan pastelliset kadut herkkukauppoineen. Niitä onnen hetkiä.
Slovenia – Piranin pastellitalot ja yhdet parhaimmista gelatoista siinä kuumuudessa mitä olen koskaan syönyt.
Suomi – Oma ihana lähirantani kaikkien niiden menneiden auringonlaskujen aikana.
Tanska – Järkyttävä pimeys ja räntäsade tammikuisena päivänä kun suuntasimme katsomaan tunnettua Merenneitopatsasta. Ei ainakaan ollut ruuhkaa!
Thaimaa – Koh Lipen turkoosin värinen vesi laivan lipuessa satamaan oli jotain mitä en ollut vielä Aasiassa nähnyt. Miten tuo maisema ei olisi saanut hymyilemään.
Tsekki – Kaikki ne joutsenet Kaarlen sillan kupeessa Prahassa luoden sateisesta syksyisestä maisemasta maagisen.
Turkki – Marmariksen soukki, jossa pieni tyttö oli aivan hätää kärsimässä päällekäyvien kauppiaiden välissä.
Unkari – Junamatka Balatonilla. Kun juna oli aikaa ennen sota ja kun se pysähtyi jokaikisellä pienelläkin pysäkillä.
Vatikaani – Sikstuksen kappelin järkyttävät jonot. Ja kaiken sen ruuhkankin jälkeen kaiken sen arvoinen.
Viro – Jäätelöä pakkasella Telliskivessä kaverin ihmetellessä onko se nyt lopullisesti seonnut.

Maailmassa on niin paljon paikkoja ja maita vielä jäljellä, että bucketlista oikeastaan vain kasvaa sitä mukaan mitä enemmän reissuja pääsee toteuttamaan. Seuraaville vuosille haaveilen ainakin Euroopan ”täyttämisestä”, joista nyt ensimmäisenä haluan suunnata Serbiaan, Kosovoon ja Pohjois-Makedoniaan. Lisäksi Kaukasian kolmio Georgia, Armenia ja Azerbaijan kutkuttelee vahvasti mielen päällä. Aasiasta haluaisin seuraavaksi nähdä Taiwanin saaren ja Shanghain kaupungin ja Karibialla haaveilen kunnon itäisten saarten risteilystä.

Jotain suuria haaveitakin löytyy joista kolme suurinta joita en tule heti seuraavien vuosien aikana toteuttamaan lienee.
1. Transsiperialla Mongoliaan – Tällä matkalla haluaisin oikeasti pysähtyä monissa Siperian suurissa kaupungeissa ja ottaa Venäjää kunnolla haltuun. Samalla haluaisin yöpyä jurtassa Mongolian aroja ihaillen.
2. Buenos Aires + Ushuaia + Risteily Etelämantereelle
3. Chile kattavasti (Torres del Paine, Atacama ja pääsiäissaaret)

Että ei kun seuraavia vuosia kohti. Hyvää 25-vuotis syntymäpäivää minulle.

Sateinen turistipäivä Helsingissä

Oulusta kotoisin olevalle myös Helsinki on elämää täynnä oleva kaupunkikohde. Reissun pää syynä oli Meksikosta saapunut vaihdon aikainen ystäväni ja monipuolinen viikon kestänyt Suomi kiertue, joka siis aloitettiin sopivasti pääkaupungin maisemista. Samalla täytyi taas myös myöntää itselle, kuinka Helsinki onkaan jäänyt sellaiseksi tuntemattomaksi kaupunkikohteeksi kaikkien muiden maailman kaupunkien rinnalla. No nyt siis muutettiin tilannetta ja otettiin pääkaupunkia haltuun. Nyt jo kaikille pääkaupunkiseudun lukijoille anteeksi maalaisuuteni, jos tämä kierros olikin ihan hanurista. Tällainen turistikierros me saatiin nimittäin aikaiseksi.

Reissun tutkikohtana ja aloituspisteenä KlausK

KlausK sanoo olevansa Suomen ensimmäinen design-hotelli ja se valikoitui hyvän sijaintinsa ja etujensa puolesta meidän tukikohdaksemme. KlausK on melko hintava ja odotin mielenkiinnolla sitä miten tällainen asteen kalliimpi hotelli sitten oikein eroaakaan näistä ihan ”perusluokan” ketjuhotelleista.

Huoneemme Desire Twin ei ollut yleisilmeeltään mitenkään kovin erikoinen. Vähän kulahtanut, perinteinen sisustus ja marraskuisena yönä melko kylmä. Kylpyhuonekin oli hyvin perinteisen valkoinen ja väritön, joskin siellä oli aina niin odotettu kylpyamme. En nähnyt mitään eroa hintaa ajatellen. Erot ilmenivätkin sitten muista pienistä jutuista. Sängyt olivat erinomaiset, joskin aivan liian kapeat. Malin & Goetzin brändiä edustavat kylpytuotteet olivat suurissa pulloissa ja kerrankin niin hyviä ettei omia hoitotuotteita tarvinut edes kaivaa esille. Ja se aamupala… Se oli kompakti, mutta rakennettu tuoreista ja paikallisista raaka-aineista ja tarjosi juuri sopivasti erilaisia makuja ja täydellisen startin aamuihin.

Kolmen yön yöpyminen oli viihtyisä ja sijainti erinomainen, mutta en siltikään tiedä onko alkuperäiset standard-huoneet ihan hintansa arvoisia. Ei ehkä ainakaan tällaiselle opiskelijalle, joka ainakin vielä käyttää mielummin reissupenninsä elämyksiin kuin majoitukseen.

Merellisiä kaupunkimaisemia ja kävelyllä Kaivopuistossa

Helsinki Tourimme aamu valkeni marraskuisen harmaana, mutta emme antaneet sään vaivata vaan otimme ensimmäisenä suunnaksi eteläiset merimaisemat, Eiran rannan ja lopulta Kaivopuiston. Ullanlinnassa katselimme Jugend-taloja, josta laskeuduimme rantakadulle katselemaan sumun peittämiä saarimaisemia. Sunnuntaiaamuna tunnelma oli rauhallinen ja seurassamme ulkoilmasta oli nauttimassa vain muutama lenkkeilijä. Jo tässä vaiheessa kaveri oli vakuuttunut Suomen mahtavan raikkaasta ilmasta ja hiljaisuudesta. Kävimme katsastamassa Eiran pienen uimarannan, josta jatkoimme matkaamme rantatietä pitkin kohti Kaivopuistoa.

Vaikka Kaivopuisto onkin yksi Helsingin merkittävimmistä puistoista, oli vierailu allekirjoittaneellekin ensimmäinen ikinä. Väkeä ei ollut paikalla samalla tavalla kuin vappuna telkkariruudussa, mutta sen sijaan edessä avautuivat oikein mukavan vehreät maisemat. Pohjoiselle maalaistytölle erityisesti kuvaukselliset kalliot ja keltaisena loistava tähtitorni tekivät suuren vaikutuksen. Kaivopuistosta oli hyvä vielä laskeutua takaisin maanpinnalle ihmettelemään huvilarakennuksia ja suurlähetystöjä ennen kierroksen jatkumista.

Kauppatoria ja kuuluisia kirkkoja

Helsingin kauppatorilla ei ollut näin marraskuisena viikonloppuna muuta kuin muutama lokki ja kourallinen matkailijoita. Liityimme siis muiden matkailijoiden joukkoon kameroiden kera, otimme kliseisiä kuvia isolle kirkolle johtavista tienhaaroista ja ihmettelimme allekirjoittaneellekin uutta tuttavuutta Löylyä. Ihmiset polskivat nolla asteisessa säässä, kun me jatkoimme matkaamme kohti toista isoa kirkkoa eli Uspenskin katedraalia. Olimme molemmat yksimielisiä siitä, että tämä voitti tyylissään valkoisen kaverinsa melko reilusti. Ja tietenkin myös ne maisemat sinne valkoiselle kaverille olivat Uspenskin katedraalin porteilta todella upeat.

Rautatieasemalta merkittäville maamerkeille

Harmaa sää alkoi muuttua puolen päivän jälkeen sateeksi, mutta emme halunneet vielä sen pienen valoisan aikaan luovuttaa. Rautatieasema torneineen ja lyhdynkantajineen oli edelleen pystyssä, mutta näytti jotenkin surulliselta siinä kaiken sateen keskellä. Matkaa olikin näin ollen hyvä jatkaa kohti Helsingin muuta tunnettua rakennuskantaa kohti. Ensimmäisenä sivuutimme ylvään uuden kirjaston Oodin. Koska rakennus oli niin upea ja sai kummaltakin hämmästelyt puolelleen, oli se täydellinen paikka lopulta paeta kunnolla sadetta ja hengähtää hetki.

Hengähdyshetki sai auringon jossain kaukana pilvien takana laskemaan ja vaikka elettiin iltapäivän ensimmäisiä tunteja maailma muuttui sateen lisäksi aivan pilkkopimeäksi. Emme antaneet häiritä vaan sinnillä kävimme vielä ihastelemassa Finlandia- ja eduskuntataloja.

Ostoksille ensiluokkaiselle Esplanadille

Nälkä alkoi painaa, sade yltyä ja pimeys vei kaikki voimat. Loppupäiväksi kaveri olikin hyvä johdattaa ostoskeskusten pariin ja Esplanadille ihmettelemään ylellisiä kauppoja ja tekemään tuliaisostoksia. Matkan varrelta löytyi useita tuttuja brändejä ja keskustan kävelykatujen jouluvalot toivat mukavaa valoa muuten niin tummaan maisemaan.

Tämän kierroksen jälkeen todettiin yhdessä, että eiköhän tämä ollut tässä. Haimme suomalaiseen tyyliin noutopullaa ja piparisuklaata ja hipsimme takaisin kohti KlausK:n tukikohtaa odottamaan seuraavan päivän seikkailuja, jotka muuten johdattivat meidät molemmat ensimmäistä kertaa Suomenlinnaan. (Lue lisää täältä, klik)

Vaikka sää oli koko päivän ankean huono, olin silti itsekin yllättynyt miten paljon kauniita kuvauspaikkoja ja erilaista elämää Helsingistä löytyykään niin pieneltä alueelta. Tuskin Helsingin reissuni tästä lisääntyvät, mutta mikä jottei täällä kyllä voisi käydä useamminkin ihan vain nauttimassa pääkaupungin elämästä ja eri vuodenajoista.