Historia de Viajes

Arctic SnowHotel & Glass Igloos – Unelmien yö tähtitaivaan alla

Vuosi 2021 on alkanut toivoa täynnä. Ja niin myös vuoden ensimmäinen matka, joka suuntautui muutaman tunnin päähän pohjoiseen Rovaniemen seudulle viikonloppua viettämään. Rovaniemi hämmästytti taas kerran uskomattoman hyvällä ravintolatarjonnallaan ja sillä omalla jouluisella tunnelmallaan. Tämän matkan päätarkoitus oli kuitenkin täyttää yksi pitkäaikaisista haaveista ja yöpyä lasisessa iglussa tähtitaivaan alla. Kannattiko?

Igluja ympäri Lappia

Lasikattoisesta majoituksesta on syntynyt viime vuosina kuuma trendi. Kaikki taisi lähteä liikkeelle Kakslauttasesta Saariselältä kun keskelle ei mitään syntyi pieni iglukylä. Sittemmin igluja on alkanut ilmaantua jokaiseen Lapin lomakohteeseen ja jopa etelämmäs ties minkä joen ja järven rannalle. Iglut ovat myös fuusioituneet. On syntynyt trendikkäitä lasiseinäisiä huviloita ja jos minkä tyyppisiä maisemahuoneita.

Tässä hypetyksessä minäkin siis innostuin asiasta. Mitä enemmän tutkin vaihtoehtoja, sitä enemmän olin varma, että juuri nyt on oikea aika elämykselle. Tällä hetkellä iglut eivät ole vuodeksi eteenpäin varattuja ja hinnatkin ovat tulleet alaspäin. Mikä täydellinen diili lähteä hotellilomalle!

Erämaata ja autottoman vaihtoehtoa metsästämässä

Internetin viidakossa seikkaillessa viikonlopulle täytyi löytää sopivan sijainnin päässä oleva iglu, jossa kuitenkin saisi mahdollisimman paljon elämyksestä irti. Autottomuus ja erämaa karsivat vaihtoehdot aika minimiin ja niinpä päädyin loppujen lopuksi melko vaivatta varaamaan paketin Arctic SnowHotel & Glass Igloos nimisestä resortista.

Arctic SnowHotel & Glass Igloos sijaitsi sopivasti 30 kilometrin päässä Rovaniemeltä keskellä ei mitään. Resort tarjosi erilaisia hemmottelupaketteja ja kyydityksiä autottomille Rovaniemeltä, joka oli juuri sellaista mitä olin etsinyt. Ei tarvisi kuin löytää itsensä Rovaniemen keskustaan ja hotelli hoitaisi loput. Kuulosti niin hyvältä, että vaikka nettisivut olivat jääneet jonnekin Internetin syntyajoille, otin aspaan yhteyttä ja tein itseäni miellyttävän pakettidiilin. Yksi yö iglussa aamiaisella, 3-ruokalajin illallisella ja kyydityksellä sekä liput SnowHotelliin kustansivat yhteensä kahdelta 426 euroa. Ystävänpäivän matka oli sillä varattu.

Arctic SnowHotel & Glass Igloos tarjoaa elämyksiä

Kun keskelle ei mitään pystytetään kokonainen matkakeskus täytyy alueelle tuoda myös erilaisia palveluita. Kuten yllä mainitsin, valitsemaani pakettiin kuului sopivasti vaivattoman kuljetuksen lisäksi ruokaa ja pieni elämyshetki samaisella alueella sijaitsevassa SnowHotellissa.

Kuljetukset toimivat loistavasti. Olimme sovittuun aikaan Santa’s hotellin edessä Rovaniemen keskustassa ja saimme yksityisen kyydityksen suoraan mestoille. Tila-autossa saimme maskit hotellin puolesta emmekä kahdestaan matkustaessa tunteneet oloa millään tavalla epämukavaksi. Sama homma toimi myös paluumatkalla. Vaivatonta ja helppoa.

Ruoka oli ihan hyvää ja ruokapaikkoja alueella yhteensä ainakin kolme. Aamupala tarjoiltiin isossa salissa vastaanottorakennuksessa. Tarjonta oli hyvin perinteinen. Munat, pekonit ja paahtoleivät. Vähän makeaa, vähän raikkaita hedelmiä. Ei mieleenpainuva, mutta mahan täysin täyttävä. Illallista sai sekä lämpimän viihtyisässä Kota ravintolassa että jäähotelliin perustetussa jääravintolassa. Me söimme illallisemme lämpimästi Kodassa porosta ja loimulohesta nautiskellen.

Vierailimme myös hintaan kuuluneessa SnowHotellissa. Jäästä veistetty lumilinna ja hotelli piti sisällään jäätaidetta ja erityylisiä huoneita. Ruuhkaa ei näyttänyt hotellissa olevan ja pääsimme kurkkaamaan useampaankin huoneeseen sisälle. Ihan hauska idea, mutta ei taitaisi minusta olla yöpymään jään sisällä. Tämän vierailun kruunasi lämpimät juomat jääbaarissa.

Näiden lisäksi paikan päältä olisi saanut ostaa erilaisia safareita tai varata vaikka saunatilat yksityiskäyttöön tunniksi pariksi. Alueen tärkein palvelu oli kuitenkin revontulihälytys. Siihen minäkin heräsin keskellä yötä into piukeana…

Unelmien yö Iglussa

Entäpä ne Iglut? Ne joiden takia minäkin tänne halusin matkustaa. Igluista oli rakennettu alueelle ihan oma kylänsä. Pyöreitä lasikoppeja oli vieri vieressä kahdella erillisellä alueella. Omamme oli mukavasti alueen reunamilla alueen perällä. Vähemmän ohi kävelevää liikennettä ja hieman enemmän yksityisyyttä.

Iglu oli sisältä yksinkertaisen tyylikäs. Laatoitettu lattia oli ihanasti lämmitetty. Pienestä kylpyhuoneesta löytyi vesivessa ja tyylikäs pieni suihkukoppi. Omat juotavat ja snäksit sai vaivattomasti kylmään jääkaappiin. Parasta oli kuitenkin mukavat moottoroidut sängyt, joista katsoa suoraan pohjoiselle taivaalle. Iglujen maagisuus konkretisoitui pimeän laskiessa. Kova pakkanen piti taivaan kirkkaana ja tähdet alkoivat ilmestyä taivaalle. Täydellinen pimeys kaukana valosaasteesta sai taivaan heräämään henkiin ja minut ottamaan paikkani peiton alla sängyllä. Siinä sitä tuijoteltiin tähtiä ja tähdenlentoja kunnes uni otti vallan. Kunnes sitten muutaman tunnin päästä odotettu hälytin soi ja se oli menoa se! Sängyn pääty nousi aika nopeaa pystyasentoon kun edessä tanssivat pohjoisen omat valot revontulet. Ei ne olleet parhaat mitä olen elämässäni nähnyt, mutta tämä uskomaton kokemus ihailla niitä lämpimästä teki kokemuksesta aivan ylivertaisen. Tämä oli viimeistään se hetki, kun rahan pistäminen kokemukseen ei tuntunut enää ollenkaan tuhlaukselta.

Elämysmatkailijan unelma

Yö Iglussa oli tällaisen elämysmatkailijan unelma. Varsinkin kun kaikki tähdet tuntuivat olevan puolellamme. Kuka edes oikeasti menee tällaiseen ja näkee revontulia?! Vaikka igluja on myös perhe mallia, sanoisin että tämä kokemus jos jokin on parhaimmillaan oman mielitietyn kanssa kaksin. Valmiit elämyspaketit tekivät lomasta helpon ja lomatunnelman saavuttamisesta vaivatonta. Palveluita oli tarjolla maksua vastaan reilusti ja tekemistä olisi näiden kanssa riittänyt useammaksi päiväksi. Parasta täällä oli kuitenkin se yö tähtitaivaan alla. Tämä oli todella kerran elämässä kokemus.

Onko teillä kokemuksia näistä Iglu resorteista? Näitkö revontulia?

2 kommenttia
tiistai, helmikuu 23, 2021

10 matkailufaktaa minusta

Uusi vuosi ja uudet blogihaasteet! Mikä ihana kombo varsinkin kun maailmantilanne ei näytä paranemisen merkkejä ja inspiraatio palmutarinoiden jakamiseen on edelleen hieman hakusessa. Laitetaanpa siis viikko käyntiin 10 matkailufaktalla minusta. Kiitos vielä Kerran poistuin kotoa Nooralle haasteesta. Kohdat ei liene ketään minut tuntevia yllättäviä, mutta tarjoaa ehkä uusille lukijoille hieman inside tietoa itsestäni.
So here we go!

1. Olen tavoitteellinen matkailija

Sen lisäksi, että olen hyvin suunnitelmallinen ja tavoitteellinen koko elämässäni, olen sitä myös jossain määrin matkailun osalta. En varsinaisesti kerää maita, mutta en voi sanoa ettenkö haluaisi esimerkiksi käydä kaikissa Euroopan maissa lähitulevaisuudessa. Yksi konkreettinen tavoite on myös kiertää jokainen Espanjan itsehallintoalue läpi. Lisäksi haaveilin pitkään, että vierailisin 50 maassa 25 ensimmäisen ikävuoteni aikana. Korona kuitenkin kaatoi tämän suunnitelman, mutta maat varmasti odottavat myös tulevaisuudessa.

2. Rakastan 3S kohteita, mutta tarvitsen lomalleni tekemistä

Mikäpä sen ihanampaa kuin aurinko, hiekka ja meri. Siihen kylkeen lämpimässä tuulessa huojuvat palmut ja tuoreet kookokset. Rakastan tropiikkia, mutta en voi olla liian pitkään paikallani. Siksipä paras yhdistelmä itselleni on paikallisten asuttama trooppinen lomakohde, jossa rannalta voi paeta mahdollisuuksien mukaan vaikkapa kahviplantaaseille tai snorklausretkille.

3. Haahuilen päämäärättömästi ja tarkkailen ihmisiä

Rantojen vastapainoksi viihdyn myös hyvin hektisillä kaupunkilomilla. Tällaisilla reissuilla lempipuuhaani on kävellä päämäärättömästi, astua mukavan näköiseen kahvilaan sisälle ja yksinkertaisesti seurata paikallisten eleitä ja elämää ympärilläni. Tätä harrastin paljon varsinkin vaihtoaikanani Madridissa, jossa ihmiset muutenkin elävät ulkona isoilla porukoilla kokoontuen.

4. Olen korkeiden paikkojen ystävä

Olipa sitten ranta- tai kaupunkiloma, olen se tyyppi joka selvittää ensimmäisenä paikan parhaimmat näköalapaikat. Rakastan vuoria, kirkontorneja, rooftop baareja ja kaikkea siltä väliltä panoraamanäkymineen. Sitten olen myös se hullu, joka menee mielellään istumaan sinne kallionkielekkeelle ja jopa nauttii siitä.

5. Pidän roadtrippien ideasta, mutta en tykkää autossa istumisesta

Raodtripin vapaus, itse suunniteltu reitti ja upeat pikkukylät, joissa on mahdollisuus pysähtyä. Ja sitten se järjetön liikenne ja pakokauhu, jota koen, kun astun tavallisen henkilöauton kyytiin. Ruuhkat saavat ahdistumaan ja epävakaa ajokeli pelkäämään henkeni edestä. Sinänsä hassua, koska harvemmin koen samaa tunnetta esimerkiksi bussin kyydissä istuessani. Juna on kuitenkin oma suosikkini kiertomatkojen tekemiseen ja lentokone kulkuväline, jossa olen eniten kotonani.

6. Haalin matkoilta tuliaiseksi elintarvikkeita ja mausteita

En ole matkoillani suurempi shoppailija, mutta tietyt tuotteet tekevät ikuisen poikkeuksen. Kahvi- ja kaakaomaista ei voi lähteä kotimatkalle ilman laukullista papuja ja jauheita. Lähi-Idässä jo pelkkä mausteiden tuoksu saa itseni hamstraamaan herkkuja seuraaviksi vuosiksi eteenpäin. Espanjasta haalin Turrónia ja kun joku päivä pääsen Argentiinaan vannon laukkuni pursuavan aitoa oikeaa dulce de lecheä. Tästäpä tulikin mieleeni, että muutama vuosi sitten ostetut basilika- ja kanamausteet ovat jo loppu, joten esimerkiksi Kreikan tai Turkin matka tulisi enemmän kuin tarpeeseen.

7. Kestän kuumaa paremmin kuin kylmää

Olen erityisesti lämpimien maiden matkailija. Koen harvoin kuumuutta, mutta pienikin viima saa minut tutisemaan. Tämä ei kuitenkaan estä minua haaveilemasta matkoista Etelämantereelle tai Grönlantiin. Myönnän kuitenkin, että arktisiin kohteisiin matkustan mieluummin mahdollisimman lämpimänä aikana.

8. Suomi oli minulle tuntematon matkakohde ennen kuin korona iski

Suomessa matkailu ei ole koskaan ollut meidän perheemme ykkös juttu. Lapsuuteni lomilla suuntasimme aina lentokoneella jonnekin lämpimään, josta olen omaksunut tämän toimintatavan ja kiinnostuksen myös aikuisuuteeni. Viime vuodet ovat kuitenkin tehneet poikkeuksen, joista erityisesti viime vuosi (2020) kiihdytti Suomen matkailuani oikein urakalla. Jos ennen viime vuotta olin käynyt juuri ja juuri Oulun lähiseudun lisäksi Kolilla luokkaretkellä, Rovaniemellä pääsykokeissa ja ystävää tapaamassa Ylläksellä, voin nyt ylpeänä sanoa käyneeni vähän jokaisessa Suomen kolkassa. Suomen matkailun kärkikohteet ja vetovoimatekijät ovatkin saaneet mukavasti käytäntöä teorian päälle. Ja samalla voin todeta, että tulen matkailemaan kotimaassa myös koronan jälkeisenä aikana.

9. Tein ensimmäisen soolo-matkani 20-vuotiaana

Olen matkustanut koko ikäni, mutta nousin ensimmäisen kerran yksin lentokoneeseen ikiomalle matkalleni 20-vuotiaana. Yksin matkailu koukutti samantien ja sen jälkeen omaa aikaa maailmalla on kertynyt usean kuukauden verran. Parasta onkin ollut rohkeus lähteä. Kun on kerran astunut oman mukavuusalueen ulkopuolelle, en enää edes harkitsisi kotiin jäämistä vain reissukaverin puutteen vuoksi.

10. Olen hurahtanut matkailuun niin syvästi, että hankin siitä itselleni ammatin

Maailma alkoi kiinnostaa itseäni jo kouluaikoina. Joka vuosi olin anomassa lomaa, kun suuntasimme perhelomille palmujen alle nauttimaan auringosta ja lämmöstä. Maantiedon tunneilla rakastin maiden ja lippujen tunnistamista ja uusiin kulttuureihin perehtymistä. Tämän myötä myös antiikin historia vei palan sydämestäni. Vanhempana matkailutahti on vain kiihtynyt ja tiedonnälkä kasvanut. Eipä ollutkaan mitenkään erikoista, että aloitin tämän rakkaan blogini kirjoittamisen seitsemän vuotta sitten samalla pyrkiessäni opiskelemaan maantiedettä yliopistoon. Tänäpäivänä olen matkailumaantieteestä valmistunut filosofian maisteri ja matkailu ei ole minulle enää pelkästään kauniita paikkoja. Se on raakaa liiketoimintaa, aluekehittämistä ja sillä on aina sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia ihmisille ja erityisesti ympäristölle. Viime vuosina arkeni on täyttynyt matkailualan asiakaspalvelu- ja markkinointitehtävistä enkä näe mitään syytä alanvaihdolle lähitulevaisuudessa. Päin vastoin itse vapaa-ajan matkailun ja kentällä analysoinnin lisäksi, haluan pysyä alan ja ajan hermoilla myös tulevaisuudessa lisäopintojen kautta. Matkailussa kun tietotaito ei tule koskaan loppumaan kesken.

———————–

10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste

Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen! Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:

Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan 10 matkailufaktaa minusta -postaukseen.
Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.

Toivottavasti haasteen myötä saadaan lukea paljon erilaisia matkailufaktajuttuja

4 kommenttia
maanantai, tammikuu 18, 2021

Kotimaanmatkailun kultavuosi 2020

Ei varmasti kukaan olisi tämän vuoden alussa uskonut, että muuan korona pistää maailman sekaisin ja rajat kiinni. Enpä uskonut minäkään viime vuoden puolella suunnitelmiani tehdessä. Ei tullut Busanin matkaa ja Batumin rannatkin jäivät odottamaan parempia aikoja. Vuodesta 2020 tuli todella pysähtymisen vuosi. Sain opintoni purkkiin, olen keskittynyt säästämiseen ja jättänyt lomailun vähemmälle. Ja kuten varmasti moni muukin, olen nähnyt Suomea enemmän kuin ikinä. Tämä oli tasapainoinen vuosi kaiken epävarmuuden keskellä. Ja mahtui tähän myös allaolevia reissuja.

Tammikuu – Porvoo ja Dominikaaninen Tasavalta

Vuosi alkoi vuoden teeman mukaisesti kotimaanmatkalla Porvooseen. Ensimmäinen reissuni Porvooseen oli täynnä kirkkaita pakkaspäiviä, hyvää ruokaa ja ihanaa vanhan kaupungin tunnelmaa. Tuo viikonloppumatka oli niin onnistunut, että jo tuolloin päätin haluavani nähdä Porvoon myös kesäasussaan.

Koska kiinassa jylläävä virus oli vasta alkutekijöissään, jatkui tammikuun lopussa matka kohti Karibiaa ja Dominikaanista Tasavaltaa. Kaksi viikkoa palmujen alla tuntuu tällä hetkellä maailman parhaimmalta matkalta ikinä. Asetuimme Sosuan rantakaupunkiin, josta vierailimme Cabareten surffikylässä ja ihmettelemässä Puerto Platan vanhaakaupunkia ja Jeesus-patsasta. Jatkoimme matkaa Samanan unelmarannoille, vierailimme tunnetulla Bacardi saarella täydellisessä paratiisissa ja teimme päiväretket Cayo Paraisolle ja keskimaahan Jarabacoan vuoristomaisemiin. Viimeiset päivät menivät rentoutuessa Playa Doradan hotellialueella All-Inclusive pöperöiden äärellä. Kovin vähän tuosta matkasta on blogin puolelle päätynyt seuraavien reissujen iskiessä päälle ja sittemmin korona masennuksen viedessä motivaation. Ehkä vielä joku päivä.

Helmikuu – Ylläs

Kovin kauaa en ehtinyt kotona viettää aikaa, kun Ylläksen hanget kutsuivat lumilomalle pisamanaamaista Karibian kävijää. Ja täytyy sanoa, että tämä Suomi reissu ei olisi voinut olla onnistuneempi. Täydellinen pikkupakkanen ja kirkas taivas hemmottelivat noina kaikkina muutamana päivänä, mitä sain Lapin ihmemaassa viettää. Matkan kruunasi vuoden voimakkain revontulinäytös Ylläsjärven rannalla. Kyllä Suomi osaa olla upea.

Maaliskuu – Alankomaat ja Belgia

Sitten se iski, nimittäin korona. Kaikki oli varattu ja suunniteltu. Yhtä jos toista Euroopan kolkkaa alettiin tunnustaa epidemia-alueeksi, kun minä kävin päässäni kamalaa sotaa noustako lennoille ja kuoleeko sitä siinä samassa paikassa. En antanut pelolle valtaa ja itsepäisesti nousin lennolleni Amsterdamiin. Tyhjillä koneilla matkustaessa ja lentoemännän kanssa vitsaillessa priva mustikkamehupalvelusta ahdistus laski ja uskoin vielä viimeiseen asti reissun menevän juuri niin kuin suunnitelmissa. Kaveri odotti kentällä, vietimme 2 upeaa päivää Utrechtissa täydessä lomakuplassa seuraamatta uutisia, kunnes se puhkaistiin matkalla Belgiaan.

Niin, kävin minä tosiaan tänä vuonna Belgiassakin. Se matka kylläkin kesti vain junamatkan verran Antwerpeniin ja pitsan paikallisen ystävän kanssa. Ei tullut tällä kertaa otettua Antwerpenistä edes yhtä valokuvaa, mutta tulipahan käytyä. Ja saipahan matkustaa junalla samalla kun lomakupla räjähti ulkoministeriön kehottaessa palaamaan kotiin pikimmiten. Pikimmiten tapahtui parin päivän päästä, kun kävimme vielä pikaisesti Saksan rajamailla Enschedessä pakkaamassa laukut ja heittämässä Alankomaille hyvästit.

Toukokuu – Inari ja Ylläs

Huhtikuu meni kotona jossain sumun keskellä opintoja loppuun saattamalla ja ulos astumista välttämällä. Toukokuussa aurinko alkoi joka tapauksessa lämmittää mieltä ja suunnittelimme pienellä ystäväporukalla Lapin täyteisen roadtripin. Teimme kolme upeaa retkeä Inarin maisemissa täydellisen kesäisessä helteessä. Inarista matka jatkui vielä Ylläkselle nauttimaan tunturimaisemista, ulkoilusta ja yhteisestä ajasta. Ei ristinselua eikä edes hyttysiä. Tämä oli erinomainen aika toteuttaa matka.

Kesäkuu – Lieksa ja Koli

Keskikesän juhlaa vietin tänä vuonna Pielisen rannalla mökkeillessä. Suomi matkailun vasta-alkaja yöpyi ensimmäistä kertaa ilman mukavuuksia, joka sai olon aika ajoin hurjan epämukavaksi. Mutta niin vain ihminen selvisi ilman suihkua ja vesivessaa. Juhannuksen aikana ehdimme lisäksi veneillä Kolin kansallispuiston maisemia ihailemaan sekä vierailla Ruunaan koskialueella.

Heinäkuu – Kajaani ja Vuokatti

Heinäkuun pitkä viikonloppu sai kyytiä pienellä kylpylälomalla Vuokatissa. Koska Kajaani sattui matkan varrelle ja meillä ei ollut varsinaisesti kiire minnekään, päätimme vierailla myös kaupungissa. Vierailusta Kajaanista tulikin koko reissun kohokohta, sillä kylpylä Vuokatissa ei sen sijaan vakuuttanut kylmällä vedellään ja nuorella ikärakenteellaan. Näin käy joskus ja kaikesta ei voi tykätä.

Elokuu – Helsinki, Porvoo ja Loviisa

Elokuussa koitti vihdoin viiden päivän mittainen kesälomani. Matkakärpäsen puremana oli pakko hypätä sinisille siiville ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pakko myöntää, että onnen kyyneleet valuivat silmäkulmasta kun lentokone kiihdytti Oulunsalon lentokentältä kohti etelää. Tällä kertaa etelänloma vietettiin Uudellamaalla nauttien Helsingissä iltapäiväteestä, ihaillen vanhoja puutaloja Porvoossa ja Loviisassa ja vieraillen Söderskärin majakkasaarella. Sääkin oli kuin etelässä konsanaan. Pelkkää aurinkoa ja lämpöä.

Syyskuu – Pietarsaari ja Kokkola

Syyskuun pitkä viikonloppu ja juhlahumu veivät hieman erilaiselle lomamatkalle, sillä pyörät lähtivät mukaan Pietarsaaren ja Kokkolan maisemiin. Pietarsaari oli hurmaavan monipuolinen kaupunki ja ihana miljöö juhlistaa merkkipäivää. Pietarsaaresta 7 sillan saaristo johdatti pyörillä kohti Kokkolaa. Kokkolassa kahta pyöräilijää odotti ihanat tapakset ja päiväretki Tankarin majakkasaarelle. Tuli taas todistettua itselle, kuinka myös lyhyet pienet irtiotot osaavat tehdä hyvää.

Lokakuu – Turku, Naantali ja Rauma

Lokakuussa oli aikaa pitää lomaa kokonaisen viikon verran. Tällä kertaa matka-aika oli kuin Välimerelle konsanaan ja edessä odotti tuo Suomen oma Pariisi ja kanaalien Amsterdam eli Turku. Pysähdys Turussa oli mukava sekoitus tällä kertaa onnistuneita kylpylähetkiä ihanan lämpimässä vedessä sekä sopivasti kaupunkipyöräilyä ja kävelemistä historiallisilla kaupungin kaduilla. Paikallisbussi vei päiväretkellä ihmettelemään Naantalin puutaloja, josta matka jatkui historialliseen Rauman kaupunkiin. Mikäpä olisikaan ollut parempi kaupunki päättää tämä puutalojen täyteinen matkailuvuosi.

Joulukuu – Staycation Oulussa

Loppuvuosi on mennyt mukavasti kotona kauhistellen talven tuloa ja pimeneviä päiviä. Joulukuun piristysruiskeena kaveri oli kuitenkin järjestänyt pienen syntymäpäiväyllätyksen ja suuntasimme Lapland Hotels Ouluun yhden yön staycationille. Pieni loma omassa kotikaupungissa oli ihana piristysruiske ja päätös tälle kotimaanmatkailun täyteiselle vuodelle.

Kotimaata tuli siis koluttua pienien reissujen puitteissa pohjoisesta etelään ja idästä länsirannikolle. Hienoja paikkoja ja upeita hetkiä ja mitä tärkeintä minä ja lähipiirini olemme säilyneet terveinä koko nämä vaikeat ajat. Mutta silti en voi olla myöntämättä ettenkö erityisesti nyt talven ja pimeyden iskiessä kaipaisi aurinkoon enemmän kuin minnekään muualle.

Toiveikasta uutta vuotta kaikille sinne ruudun taakse!

Lue täältä muiden vuosien koonnit: 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019.

8 kommenttia
torstai, joulukuu 31, 2020

Staycation Lapland Hotels Oulussa

Joulun aika tarkoittaa itselleni juhlahumua kerrakseen. Kun on syntynyt muutama päivä ennen joulua, vaatii kaikkien juhlien suunnittelu hieman enemmän työtä. Varsinkin kun samalla pitäisi hoitaa arkea, töitä ja jouluvalmisteluja. Tänä vuonna syntymäpäivien vietto hoitui helposti kahdessa osassa; rennolla oikean päivän illallisella sekä kaverin järjestämällä yllätysosiolla muutamaa päivää aiemmin. Mutta keskitytäänpäs nyt siihen yllätyspäivään, sillä löysin itseni viettämästä staycationia Lapland Hotels Oulussa.

Lapland Hotels Oulu – Pala Lappia Oulun keskustassa

Lapland Hotels Oulu sijaitsee Oulun keskustassa Tuomiokirkon vieressä ja viihtyisän Ainolanpuiston ja Hupisaarien kupeessa. Kun Lapland Hotels perustettiin entisen Holiday Innin paikalle muutamia vuosia takaperin, tuntui se mukavalta ja hieman erilaiselta lisältä Oulun hotellivalikoimaan. 160 huoneinen hotelli lupaa nettisivuillaan tuoda Lapin elämyksellisyyttä keskelle kaupungin sykettä ja kertoa Lappilaisia tarinoita, joten odotukset nousivat korkealle kun mutkien kautta päädyin tietämättömänä hotellin aulaan ja siitä sisäänkirjautumisen kautta viidennen kerroksen Deluxe King huoneeseen.

Aiemmin en ollut täällä vieraillut, joten tämä staycation oli ehkä paras lahja ikinä tähän muutenkin hyvin vähän matkustusta ylläpitäneeseen vuoteen. Nyt pääsin matkalle omaan kotikaupunkiini!

Lapland Hotels Oulu ja Deluxe King huonetyyppi

Deluxe tason huoneet sijaitsevat hotellin ylimmässä eli viidennessä kerroksessa. Meidän huoneemme 501 löytyi heti hissien vierestä, mikä mietitytti vahvasti ensi alkuun. Oven takaa löytyi tyylikkäästi sisustettu hotellihuone omalla parvekkeella, 180 senttisellä sängyllä, kylpyammeella ja sadesuihkulla. Nopealla vilkaisulla huoneessa ihastutti erityisesti tumma sisustus ja tilan tuntu. Ihmetystä aiheutti taas kerran jo tutuksi tullut uusi muoti-ilmiö, jossa kylpyhuoneen ja muun huoneen välinen seinä oli osittain läpinäkyvä.

Vuorokaudessa ehti myös todeta sängyn olevan kerrassaan mukava ja täydellinen hyville yöunille. Kahdesta tyynystä molemmat olivat hyviä ja peitto oli juuri niin pehmeä ja paksu kuin hotellissa kuuluukin olla. Illalla ja aamulla oli mukava tallustella hotellin tarjoamalla kylpytakilla ja -tossuilla ja iltasumpit olisivat keittyneet helposti kapselikeittimellä. Parveke oli huoneessa aivan turha näin joulun kylmillä päivillä. Laattalattia oli liian kylmä ja parvekelasit turhan huuruiset. Sentään ovi ei vetänyt, joten ei tästä lisästä sen koomin haittaakaan ollut.

Myös tässä hotelliyöpymisessä parasta sängyn lisäksi oli kuitenkin puhtaan kiiltävä amme ja kunnon vaahtokylpy. Tai ne kaikki kaksi pitkää vaahtokylpyä, mitä staycationin aikana ehti nauttia… Hotellin omissa kylpytuotteissa oli mukavasti metsän tuoksua ja juuri sitä tiettyä laadukkuutta mitä piti ollakin. Lappitunnelma välittyikin pienten yksityiskohtien kautta, joihin kylpytuotteiden ja värimaailman lisäksi kuului Saamenkielinen musiikki huoneeseen astuessa sekä esimerkiksi ylväät poronsarvet sängyn päätyä koristamassa. Ainoa asia mikä jäi hieman kysymysmerkiksi oli sängyn vieressä oleva keltainen kulahtanut matto. Ei sopinut tyyliin eikä oikein kaverin kanssa päästy selville sen tarkoitusperästä.

Läpinäkyvästä seinästä ja kulahtaneesta matosta huolimatta Deluxe King vastasi myyntipuheita ja oli laadukkaan mukava kokonaisuus yöpymiselle.

Ravintola Oula – Lapin makuja yllätysillallisella ja aamupalalla

Kaverin hommaamaan staycation pakettiin kuului yöpymisen lisäksi yllätysillallinen hotellin omassa ravintolassa Oulassa. Ravintola Oula on hotellin tyyliin mukaisesti erikoistunut Lapin makuihin ja tunnelmaan. Yllätysillallinen osoittautui 5-ruokalaijn menuksi, jonka aikana pääsi nauttimaan tuoreesta kalasta, fuusioannoksista ja tietenkin poron lihasta eri muodoissa. Kokonaisuus oli tasapainoinen ja onnistunut. Nirso jännitti turhaan, sillä tuo kolmetuntinen ruuan äärellä oli yksi koko staycationin parhaista hetkistä.

Ravintola Oulaan tutustuimme myös seuraavana aamuna aamupalan merkeissä. Aamupalalle toivotettiin tervetulleiksi kuusenkerkkäjuoman voimin. Turvavälit toteutuivat loistavasti, sillä asiakkaita oli vain muutamia meidän lisäksemme. Myös aamupala oli kokonaisuutena tasapainoinen ja onnistunut. Erityisesti ulkomailla tutuksi tullut kananmunan paistopiste sai hymyn huulille. Plussaa tuoreesta smoothiesta ja sesonkiin kuuluvasta riisipuurosta. Ainoa asia mitä jäin kaipaamaan oli paikallisempi ote tarjonnassa. Arvostus nousisi, kun tarjolla olisi raakapakasteiden sijasta esimerkiksi leipomo x:n tuoreita sämpylöitä, paikallisen lihajalostamo y:n leikkeleitä ja vaikkapa oman talon tuorepuristettua mehua.

Oula on sen verran laadukas ravintola, että nyt kun se on testattu moneen otteeseen, en näkisi ollenkaan huonona vaihtoehtona palata tänne myös muina juhlapäivinä ruoka-apajille. Ei tämä huono paikka olisi pelkälle lasillisellekaan, sillä ravintolan miljöö on todella viihtyisä.

Laadukas palvelukokonaisuus ja hyvät yöunet

Staycation Lapland Hotels Oulussa oli kaikinpuolin onnistunut ja niin minun näköiseni syntymäpäivälahja. Koronan vuoksi emme päässeet nauttimaan kaikista hotellin tarjoamista palveluista kuten uima-altaasta ja saunatiloista, mutta tätäkin paikkasi se omassa huoneessa ollut kylpyamme. Lisäksi emme ehtineet käyttää Deluxe-huoneisiin kuuluneita etuja, kuten ilmaista pääsyä Fressin kuntosalille tai hotellin omia kaupunkipyöriä. Sen sijaan omat pyörät odottivat hotellin lämpimässä parkkihallissa noutajaansa kohti kotimatkaa.

Näin oman kokemuksen perusteella sanoisinkin Lapland Hotels Oulun olevan erityisesti nautiskelijoiden hotelli. Se soveltuu laadukkaalle kaupunkilomalle ja rauhaa rakastaville matkaajille. Aamulla olo oli virkeä ja onnellinen. Tällaisia enemmänkin, sillä voi juku kuinka pienellä irtiotolla voi saada niin paljon aikaan!

Lue arvosteluni myös Scandic Oulu Citystä sekä Sokos Hotel Arinasta.

Kirjoita kommentti
sunnuntai, joulukuu 27, 2020

Suomen majakat ja ihana Tankar

Muistatte varmaan, kun kesällä menin ja ihastuin Söderskärin taianomaiseen majakkasaareen. Jatkoa majakoille piti saada mahdollisimman pian ja niinpä löysin itseni kesäsesongin viimeiseltä risteilyltä kohti Kokkolan edustalta löytyvää Tankaria. Lipun osto onnistui kätevästi netistä 20 euron hintaan ja laiva Ms. Jenny oli valmiina lähtemään tuulisen kirkkaana sunnuntai päivänä kohti majakoita ja maisemia!

Tankar – Maamerkistä merkittäväksi luotsiyhteisöksi

Tankarin saarella on yli 500-vuotinen historia. Se toimi alkujaan kalastajien tuntomerkkinä merellä ja kehittyi tärkeäksi Luotsiasemaksi 1800-luvulla. Tankarin majakka valmistui vuonna 1889 ja sen ympärille alkoi syntyi idyllisen pienen luotsiyhteisön kylä. Yhteisö tiivistyi ja saari alkoi saada omia sääntöjä ja palveluitaan. Kylä sai kaverikseen kirkon ja satama alkoi kehittyä.

Tämän päivän Tankarissa on aistittavissa vanhaa tunnelmaa ja ihailtavana saariston monipuolisia maisemia. Siisti ja tilava paatti veivasi saarelle puolessatoista tunnissa melkoisten aaltojen lävitse. Perille päästiin ja pienen rauhoittumisen ja happitauon jälkeen oli aika tutustua tarkemmin idyllisiin saarimaisemiin, majakkaan ja historian havinaan.

Majakan loistoa ja punaisia tupia

900 metriä pitkän ja 500 metriä leveän saaren tutkimiseen oli varattu tällä risteilyllä aikaa parisen tuntia. Lähdin ensimmäisenä kävelemään kohti Luotsiasemaa ja korkealla kohoavaa majakkaa. Siistissä kunnossa olevia pitkoksia reunustivat kauniit nurmialueet ja kalliomaisemat. Oikealle puolelle jäi hurmaavan pieni satama ja edessä alkoi hahmottua punaisen kodikkaat pienet tuparakennukset. Vain perunamaa puuttui tuosta vanhasta sanonnasta. Kaunista oli ilman perunoitakin, sillä sinisen taivaan, vihreän nurmen ja punaisten mökkien luoma maisema tarjosi uskomattoman kauniin väritulituksen.

Punavalkoisena hohtava majakka alkoi paistaa heti mökkien takana ja odottaa ihailijaansa. Satuin sattumalta paikalle majakkapäivien aikana, jolloin tuonne lähes 28 metriseen majakkaan oli mahdollista tutustua myös sisältä käsin. Ahdas portaikko vei nopeasti huipulle tiirailemaan saaren vehreitä maisemia. Pieni hengähdys- ja ihailuhetki riittivät, sillä ihmisiä otettiin koronarajoitusten mukaisesti sisään vain porukka kerrallaan. Kuului hyviin tapoihin yrittää olla vikkelä. Kannatti myös saapua saarelle tällaisena majakkapäivänä, sillä tuo kipuaminen nousi ehdottomaksi yhdeksi päivän kohokohdista.

Karua luontoa ja uhmaavia aaltoja

Toinen kohokohdista oli lähteä uhmaamaan tuulta saaren kivikkoiselle pohjoisrannikolle ja etsimään sitä täydellistä eväspaikkaa. Tuuli piiskasi kuin viimeistä päivää, mutta rannikkomaisema antoi parastaan. Tankar on tunnettu lintujen pesimäsaari ja se kuuluu Natura 2000 ohjelman piiriin. Saaren pinta-ala kasvaa maankohoamisen myötä ja sen kasvisto on kokoaikaisen muutoksen alaisuudessa. Siinä tuulessa seisoskellessa sitä tunsi ihminen itsensä niin pieneksi. Eväspaikka löytyi pienen mökin suojasta aivan saaren pohjoiskallioilta. Aallot toivat mukanaan vaahtopäitä ja olin eväineni onnellinen kuivalla maalla jännittäen hieman paluumatkan aallokkoa.

Pieniä palveluja pienellä saarella

Vielä viimeisenä tutustuin saaren palveluihin ja kurkkasin muutamaan saaren mökeistä sisälle. Saarelta nimittäin löytyy myös palveluja niitä tarvitseville. Jopa majoitusta, jos jostain syystä paluumatka ei innosta tai kaipaa hieman erilaista majoituskokemusta. Tankar Innin lisäksi saaren kahvilasta olisi saanut tilattua lohisopat lounaaksi ja päiväsumpit ruokaa sulattamaan. Kävin pikaisesti kallion kielekkeellä sijaitsevassa kirkossa ja museossa ihmettelemässä saaren vanhaa kalastuskulttuuria. Ja sittenpä tuo kaksi tuntia olikin nopeasti kulutettu.

Paluumatka sujui omaksi onnekseni myötä aaltoja kohti ja viimeisen sesongin merimatkan kunniaksi laivalla tarjoiltiin kahvia ja pullaa edullisesti puoleen hintaan. Kaikki ne muutama lapsi saivat ilmaiset jäätelöt ja näytti siltä, että porukka oli itseni lukien erittäin tyytyväisiä tähän päiväretkeen kauniille majakkasaarelle. Tankarin saari oli sen verran kaunis ja risteily huokean hintainen, että seuraava risteily odottanee jo ensi kesänä.

Mikä? Tankarin majakkasaari
Missä? Noin 15 kilometrin päässä Kokkolasta merelle
Miten? Ms. Jenny risteilee kesäsesongin aikana useamman kerran viikossa saarelle. Merimatka kestää noin 1,5 tuntia.
Muuna aikana saarelle pääsee tilauksesta.
Mitä maksaa? Oma sesongin viimeinen risteily maksoi 20eur meno-paluu. Hinta vaihtelee hieman sesongin ja ajankohdan mukaan ja sen näkee parhaiten Tankarin sivulta löytyvästä verkkokaupasta ja hintakalenterista.

Kirjoita kommentti
maanantai, marraskuu 9, 2020

Older Posts