Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kun pariviikkoisesta Alankomaissa tuli nelipäiväinen

Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa, tässä parissa viikossa kun hyppäsin lentokoneeseen kohti Amsterdamia pää täynnä matkasuunnitelmia ja tasapainottavaa arkea Alankomaissa. Tänään tuo reissu olisi tullut päätökseensä. Olisin noussut koneeseen täynnä upeita muistoja Belgian viisipäiväiseltä roadtripiltä vaihtoajan ystävien kanssa, olisin muistellut ystävien tapaamista Amsterdamissa ja Amersfoortissa ja olisin nähnyt väläyksiä pieneltä viikonloppureissulta Saksaan ensimmäistä kertaa elämässäni.

Lukea jo saattaa ettei tämä nyt tällä kertaa mennyt ihan näin, sillä maailman tilanne kehittyi koneeseen noustuani sen verran nopeasti. Tämä 15 päivän matka lyhenikin loppujen lopuksi neljään päivään enkä olisi voinut olla onnellisempi kun lennon siirtäminen onnistui niin helposti ja peruttu lentokin reititettiin uudelleen pahoittelukuponkeineen ihan hetkessä. Samalla tyhmä pää mietti miksei ollut antanut varoittavien esimerkkien jättää tätä reissua jo alunperinkin kokonaan välistä.

Noiden neljän päivän aikana sitä ehti kuitenkin viettää kaksi ikimuistoista päivää Utrechtissa pienessä uutispimennossa ennen kuin todellisuus alkoi iskeä kohti kasvoja. Ihania iltaisia tapaksia täydessä ravintolassa, aamupalaa kanaalin varrella ja lillumista oman huoneen porealtaassa vailla huolen häivää. Kolmas päivä alkoi parin tunnin junamatkalla Belgiaan, jonka aikana ulkoministeriö tiedotti palaamaan Suomeen pikimmiten. Matkustamista ei tullut välttää enää pelkästään Kiinassa, Iranissa ja Pohjois-Italiassa, vaan maailmassa oli käynnissä pandemia. Myös vaihto-opiskelijoita kehotettiin jättämään homma sikseen ja harkitsemaan vakavasti palaamista. Juna puksutti eteenpäin, pala kurkussa kasvoi ja kohteeseen oli enää kaksi varttia aikaa. Eipä tässä nyt heti juuri tällä hetkellä käännytä takaisin.

Antwerpen näytti yhtä elävälle kuin kolme vuotta sitten soolomatkallani. Tämäkin illuusio rikkoontui parin tunnin sisällä kun paikallinen ystäväni tiedotti lehdistötilaisuuden juuri loppuneen maassa ja että Belgia tulisi aloittamaan sulkutoimet jo samana iltana. Se oli tunnin hotellikäynti se. Tunnissa ehti hyvin siirtää lennon ja ostaa uuden junalipun takaisin Alankomaihin parin tunnin päähän. Matkalaukku säilyi purkamattomana. Paikallinen ystäväni tuli aseman nurkille pitsalle, ja vakavista maailman uutisista huolimatta kaupunki pysyi täynnä elämää ja puheensorinaa. Tämä reunion loppui ikävissä merkeissä ennen kuin se ehti alkaakaan. Loppuilta meni junassa istuen. Samana iltana täytyi vielä saavuttaa Enschede, jossa olisi mukavasti työtä pakata elämä päivässä matkalaukkuihin ja valmistautua reilun 24 tunnin päässä häämöttävään kotimatkaan.

Päivä neljä olikin täynnä nostalgiaa ja melankoliaa. Koska tässä vielä oltiin Alankomaissa, miksipä sitä ei olisi vielä käyttänyt pyörän selässä uuteen kaupunkiin tutustumiseen. Edelleen kaikki tuntui olevan kiireisillä turuilla ja toreilla kuten ennen. Jopa ruokakauppojen hyllyt olivat täynnä vessapaperia ja matkaeväitä. Mutta silti kaikki tuntui jotenkin muuttuneen. Kerrankin sitä oikeasti odotti pääsevänsä takaisin kotiin. Matkustaminen ei tuntunut ollenkaan hyvältä.

Seuraavana aamuna ennen auringonnousua juna kuljettikin takaisin Schipolin kentälle, jossa sinivalkoiset siivet odottivat kotimatkalaisia. Peruttu jatkolento reititettiin uudelleen ja samana iltapäivänä sitä oltiinkin jo takaisin Suomessa ihmettelemässä mitäköhän maailmalla oli juuri ehtinyt näiden muutaman päivän aikana tapahtua. Tänään eletäänkin päivää numero 10 kotiinpaluu karanteenissa ja tilanne tuskin tulee huomattavasti muuttumaan tämän kahden viikon päättyessäkään.

Nyt jos joskus on aika toimia vastuullisesti ja välttää ihmiskontakteja. Nauttia olosta kotona ja keskittyä olennaiseen, toivoa, että tilanne koko maailmassa tasaantuisi mahdollisimman pian. Nyt on aika pysyä kotona ja vain kotona. Ne kaikki tulevat seikkailut kyllä odottavat. Ja blogikin odottelee niitä päivitä kun siirappisten matkakertomusten jakaminen tuntuu taas enemmän ajankohtaiselta.

Ruokamatka Manchesterissa

Manchesterista tulee varmasti monille ensimmäisenä mieleen jalkapallo ja teollisuudesta nuhjuuntunut kaupunkimaisema. Mutta kuoren alla on niin paljon muutakin. Yksi näistä asioista oli ruoka, ruokapaikat, baarit, kahvilat ja yleensäkin joka kulman takana sijaitsevat ravintolat, joissa olisi saanut mahan täyteen ja suut makeaksi. Kolmeen päivään ei tietenkään jokaista Manchesterin kuppilaa ehtinyt kiertää, mutta huolellisella taustatyöllä uskon että löysimme juurikin ainakin tälle seurueelle sopivimmat Manchesterin parhaimmat ruokapaikat ja elämykset. Tältä näytti siis ruokamatka Manchesterissa.

Aamupala – Muna-pekonia, hipsteri toastia, vegaanilättyjä vaiko lihapataa?

Aamupala on aina oma suosikkini. Kotona se on aina kaurapuuroa, mutta lomalla voi aina tehdä poikkeuksia. Kolmen päivän lomaan mahtui tietenkin siis kolme aamupalaa, jonka myötä saanen esitellä teille myös kolme vartenotettavaa aamupalapaikkaa Manchesterista. Ja koska tämä matkaseurue koostui kahdesta henkilöstä, saimme toki kokonaisuudessaan kuusi erilaista aamupala-annosta eteemme loman aikana nautittavaksi ja kokeiltavaksi.

Cafe North ja täydellinen avokado leipä

Jos minulta kysytään reissun ehdotonta suosikkia, on se ehdottomasti Cafe North, jonka avocadoleipäset sitruunalla, tuoreilla kirsikkatomaateilla ja uppomunilla oli jotain sellaista ettei ole pitkään aikaan tullut koettua. Kun tämän makukokonaisuuden huuhteli alas vielä tuorepuristetulla appelsiinimehulla, enempää en olisi voinut toivoa. Paikka itsessäänkin oli perinteisen ulkonäkönsä kätköissä oikein viihtyisä ja näkisin itseni käymässä täällä ihan kaakaokupillakin.

Lista: https://www.cafenorth.co.uk/menu

The Coffee Pot – Perinne aamiaisesta merentakaisiin lättyihin

The Coffee Pot on rankattu monen monituisissa listoissa Manchesterin parhaaksi paikaksi peri Brittiläisen aamupalan nauttimiseen. Koska tämä oli kaverille elinehto menimme toki paikan päälle katsomaan miten munat ja pekonit papuineen on lautaselle oikein aseteltu. Kaveri oli tyytyväinen ja minä olin tyytyväinen toiseen ääripäähän nimittäin makeisiin amerikkalaisiin pannukakkuihin, jotka valmistettiin vieläpä vegaanisena. Iso kasa lättyjä marjoilla, hillolla ja kruunattuna kookoslastuilla oli ihanan överi aloitus loma-aamuun. Ehdottomasti jatkoon siis. Sekä Brittilautanen, että vegelätyt.

Lista: https://www.thekoffeepot.co.uk/menus

Pot Kettle Black – Kahvila aamupala

Pot Kettle Black kahvila sijaitsee ihanassa miljöössä vanhassa rakennuksella aivan pääkadun varrella. Söin itse täällä toisen avocado leivän, joka ei enää millään vetänyt vertojaan Cafe Northin tarjoilulle. Tämä oli niin pieni, että melkein hintaan nähden alkoi itkettää. Kaveri sen sijaan tilasi jonkin sortin itämaisen jauhenlihapadan, joka oli kaikin puolin hyvin mielenkiintoinen. En tiedä pidinkö tästä itse aamupalana. Sen sijaan jälkiruoaksi tilaamamme suolakinuski brownie oli makuja räiskyvä ja niin mukavan makea, että melkein suosittelisin tätä paikkaa kahvilana makean ennemmin kuin suolaisen kera. Aamupalaa menisin ensi kerralla nauttimaan jonnekin muualle, sillä Manchesterin taso on oikeasti niin korkea.

Lista: https://www.potkettleblackltd.co.uk/barton-arcade/about/#

Sunday roastia ja kaupungin parasta illallisburgeria

Loma ja eri tasoiset illalliset kuuluvat myös kaupunkilomilla hyvin yhteen. Tällä lomalla me söimme kaksi hyvin erilaista illallista oikeastaan ihan sattumalta. Sunday Roastia vanhassa tyylitellyssä kivitalossa, sekä mehukasta burgeria baarimaisen hipsterissä ilmapiirissä.

The Refuge ja Sunday Roast

The Refugen miljöö on ihanan tyylitelty. Vanha kivitalo on täynnä kauniita yksityiskohtia kattokruunuineen ja tila on jaettu erinomaisesti erilaisiin osiin. Baaripuoli on avoinna kaikille ilman pöytävarauksia, talvipuutarhan puolella voi istuskella nauttien kasveista, mutta me halusimme tänne nimenomaan syömään illallista illallistilan puolelle. Refuge vaatii melkeinpä pöytävarauksen ainakin kiireisinä viikonloppuina. Tämän opimme kantapään kautta kun yritimme paikalle ilman, mutta päädyimme sitten tekemään varauksen seuraavalle päivälle sunnuntaille sopivasti Sunday Roastia nauttimaan. Tuo ihanan Brittiläinen annos oli suunniteltu kahdelle ja maksoi 39 puntaa. Pidimme tätä hyvin kohtuullisena sen laatuun ja koko paikan tyyliin nähden. Ihmettelen edelleen miten näin perinteisestä kotiruoasta olikin saatu aikaan näin maukas kokonaisuus. Myös palvelu täällä oli moitteetonta. Ihana paikka, josta haluan vielä joku päivä testata myös baarin puolen!

Lista: https://www.refugemcr.co.uk/menus/

Almost Famous ja mehevät burgerit

Mikään loma ei ole itsensä ilman pientä hampurilaishetkeä suussasulavine makuineen. Manchesterissa valikoimaa olisi ollut enemmänkin, mutta loppu viimein valitsimme testattavaksi Almost Famousin burgerit. Myös tänne oli viikonloppuna 45 minuutin jono, mutta päätimme odottaa sillä nämä burgerit oli saatava. Yhteisistä tiloista yläkerrasta löytyi baaritila, jonne pöydän vapautumista sai mennä odottamaan. Baari mainosti arki-iltojen happyhouereita, mutta väkeä oli kuin pipoa viikonloppuna ilman alennuksiakin. Yhtien juomien jälkeen saimmekin tekstiviestin meille valmistuneesta pöydästä ja siirryimme takaisin alakertaan itse hampurilaiskokemusten pariin.

Vaikka paikka oli aivan tupaten täynnä, palvelu oli ripeää, ruoka tuli nopeaa ja ne hampurilaiset olivat todella suussasulavia ja niin isoja. Tilasimme ristikkoperunoita, sekä perinteiset pekoni-juusto ranut kylkeen ja voin sanoa, että täältä ei voinut lähteä kuin onnellisena mahaa laahaten. Hinta oli hiukan korkea 20 puntaa ranujen ja juoman kanssa, mutta ehdottomasti koko rahan arvoinen. Ihan piti jälkikäteen miettiä, olenko koskaan aiemmin syönyt näin hyvää burgeria ja täytyi todeta että tämä kokemus meni ehdottomasti sinne kokemusten kärkikasteihin.

Lista: http://www.almostfamousburgers.com/index.html

Ja niitä muita burgerpaikkoja… Jos meillä olisi ollut aikaa olisimme halunneet testata myös Solitan ja V Rev Vegan Dinerin, joka sanoo tarjoilevansa kaiken vain ja ainoastaan vegenä.

Drinkkejä ja iltapäiväteetä kattoravintoloissa

Kattobaarit ja ravintolat kuuluvat suurkaupunkeihin ja niitä pitää päästä kurkkailemaan aina mahdollisuuden eteen tullessa. Yllättäen tämäkään ei ollut haaste Manchesterissa, joka onnistui yllättämään useilla korkeilla pilvenpiirtäjillä ja mahdollisuuksilla maisemien ihailuun. Loppujen lopuksi päädyimme käymään kahdessa eri tornissa.

Cloud 23 ja iltapäiväteetä panoraamanäkymillä

Beetham tornista Hilton hotellin yläkerrasta löytyy Cloud 23 ravintola, joka on tunnettu sekä cocktaileistaan että perinteisestä iltapäivätee kattauksestaan. Me varasimme pöydän etukäteen iltapäiväteelle auringonlaskun aikaan ja saavuimme paikalle ajallaan. Palvelussa oli kuitenkin hieman toivomisen varaa, sillä joko se oli nuori ikä ja päivän aikana rähjäytynyt ulkomuoto tai muuten vain huono organisointi, sillä jouduimme odottamaan palvelua reilun puolituntia ennen kuin pääsimme itse asiaan ja saimme vihdoin tarjoilijan. Tämän jälkeen homma alkoikin luistaa ja itse iltapäivätee oli paljon täyttävämpi ja herkullisempi kun olisimme ikinä voineet kuvitella. Kallis hinta ei kuitenkaan vastannut palvelua, joten vaikka paikka oli idyllinen ja ruoka ja tee maukasta, laski tämä sen verran pisteitä että en tiedä palaisinko toisten.

Lista: https://www.cloud23bar.com/

20 Stories – Cocktail Bar

En liioittele, jos sanon Spinningfieldsin alueelta löytyvästä 20 stories ravintola-baarista olevan Manchesterin parhaimmat ja tunnelmallisimmat näkymät. Pienet yksityiskopit, ulkona oleva rooftop puoli ja rauhalliset ravintolatilat loivat aivan uskomattoman tyylikkään tunnelmallisen kokonaisuuden, jossa oli vielä kaiken lisäksi ihanan paljon elämää viikonloppuisena alkuiltana. Ylös kivutakseen ei tarvitse pöytävarausta, eikä sinne ole myöskään minkäänlaista hissimaksua. Me ostimme juomat, istuimme alas riipputuoliin tuijottamaan tummenevaa kaupunkisiluettia ja nauttimaan loma illasta. Kuitenkin periaatteessa ylös voisi myös kivuta ihan vain maisemienkin takia, jos budjetti ei anna periksi ostaa ylhäältä yhtään mitään. Tätä voin kuitenkin suositella kaikille panoraamanäkymistä pitäville.

Lista: https://20stories.co.uk/

Herkuttelua överipirtelöillä ja joulumarkkinoilla

Tällaista mahtui siis muutamaan päivään ja pakko vielä mainita ne kaikki ihanat herkut joulutoreilla, joissa Manchester onnistui yllättämään myös positiivisesti. Näistä kokemuksista voit lukea täältä. Joulutorien lisäksi Manchesterin övereimmät pirtelöt löytyivät Black Milk Cerealista, jonka listalla komeili elämäni parhaimpiin kuuluvien pirtelöiden lisäksi varteenotettavia överivohveleita. Tämä jos joku oli hyvä tapa päättää pieni kaupunkiloma ja selättää makeannälkä pienen hetken ajaksi.

Tällaista siis Manchesterissa ja melkeimpä voin siis sanoa, että kaikille löytyy kaikkea ja edes minunlaiseni nirson tuskin tarvitsee nähdä nälkää. Hyviä ruokamatkoja Manchesterissa!

Viikonloppu talven ihmemaassa Ylläksellä

Kävin siellä viime vuonna retkeilemässä Huskyjen kanssa, ja palasin tänä vuonna apajille. Ylläkselle nimittäin. Jos viime vuoden talvinen luonto suli käsiin, niin tästä vuodesta ei voinut todellakaan sanoa samaa. Ylläksellä odotti täydellinen talven ihmemaa ja sinne ehtii vielä suunnata ihan tämän hiihtolomankin puitteissa.

Itse kävin siis apajilla viime viikonloppuna juuri sopivasti ennen pohjoisen hiihtolomia tapaamassa ystävääni. Koska aika on tällä hetkellä vähän kortilla, päätin hypätä punaisen edullisen yöbussin kyytiin ja saapua perille lauantai aamuna ja vastaavasti lähteä heti maanantai aamuna takaisin kohti Oulua.

Ja niin… viikonloppu oli kertakaikkisen täydellinen. Aurinko paistoi ja ehdimme noiden parin päivän aikana valloittaa ensin omin pikku jalkoinemme Kesänkitunturin ja seuraavana päivänä Kukastunturin liukulumisuksia testaillen. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni tykkylumipuita ja viimeisenä iltana meitä hemmoteltiin luonnon omalla valoshowlla jollaista en ole vielä koskaan nähnyt, vaikka puolivälissä Suomea asunkin. Söimme hyvin, nukuimme sen minkä ehdimme, mutta ennen kaikkea ai että oli taas ihana pitkästä aikaa tavata ystävää ja vaihtaa kuulumisia.

Suomi siis näytti taas tälläkin reissulla parastaan ja kun meno-paluu bussilipun saa kerta 25 eurolla, ei tämä varmasti jäänyt tältäkään erää viimeiseksi talvireissukseni Lapissa. Pakko myös kiittää ja antaa proviikat @minzkis kaikista kuvista, joissa olen itse. Niin hyvin nämä kuvastavat sitä täydellistä säätä ja lähilomaa parhaimmillaan.

Dominikaaninen Tasavalta ja päivä autiosaarella Cayo Paraisolla

Loma Dominikaanisessa Tasavallassa vaati tietenkin parhaimpien snorklauspaikkojen ja rantojen metsästämistä. Näin kahden viikon kokemuksen ja sen aikana vierailluiden kohteiden jälkeen voinkin todeta sen löytyneen Cayo Paraison pienen pieneltä saarelta keskeltä ei mitään. Tässäpä siis valkoisesta paratiisirannasta ja snorklailusta kiinnostuneille pieni selostus retkestä tälle pienen pienelle saarelle.

Retkimainoksilta Cayo Paraisoon ei voi välttyä pohjois-Dommareissa matkustettaessa. Heti Puerto Platan kaupunkikierroksen jälkeen saari näytti olevan nimittäin yksi suosituimmista retkikohteista. Niinpä siis mekin ostimme retken Sosúan keskustan Mel’s Tourin pisteestä hetken mielijohteesta. Maksoimme retkestä 55 USD per hlö sisältäen kuljetukset, snorklausoppaan, rommit ja hedelmät saarella sekä lounaan. Seuraavana aamuna meidät noudettiinkin ajallaan hotelliltamme aamulla seitsemältä. Minibussiimme tuli lisäksemme 5 itänaapurin neitoa ja sitten matkaporukkamme olikin valmis.

Puerto Platasta Cayo Paraison saarelle on matkaa reilun 3 tunnin verran. Minibussi kuljetti meidät ensin parin tunnin verran huonokuntoisia maalaisteitä kohti Punta Rucian maalaispitäjää. Punta Rucian teillä kulkivat aasit ja pakut sulassa solussa ja kylässä kanat jahtasivat toisiaan. Matka kuitenkin jatkui moottoriveneellä kohti saaren maisemia. Olimme ajoissa liikkeellä, jotem ehdimme hyvin nauttia kirkkaasta vedestä ja pysähtyä luonnon omalle uima-altaalle keskelle ei mitään. Kokonaisuudessaan matka saarelle kesti kuitenkin puolisen tuntia.

Perillä tosiaan odotti meidän aikaisesta saapumisesta johtuen täysin autio pieni kaistale maata muutamine juomille ja tarjottaville tarkoitettuine katoksineen. Tämä upea hetki keskellä ei mitään täytyi käyttää valokuvaamiseen, sillä uskokaa tai älkää, mutta pari tuntia eteenpäin ja puolen päivän aikaan saari oli jo aivan tupaten täynnä parkkeerattuja katamaraaneja ja moottoriveneitä ja saaren autio tunnelma oli pelkkää haavetta.

Valkoisen aution hiekkarannan lisäksi Cayo Paraison paras juttu oli kuitenkin sen tarjoamat snorklailumahdollisuudet. Koska itänaapureitamme kiinnosti lähinnä open barin tarjonta, pääsin itse privaatisti tositoimiin meidän mukana olleen snorkkioppaan kanssa. Suuntasimme siis samantien oikeille apajille ja saavutimme kalat ja korallit. Mitään noin upeaa merenalaista elämää en ole koskaan vielä nähnyt. Siinä sitä sitten pällisteltiin aikamme kiertäen apajia ympäri ja ihmeteltiin mitä kaikkea tämä maailma meille tarjoaakaan. Tässä hommassa kuluu helposti parikin tuntia putkeen.

Muutapa tältä retkeltä ei paljoa kannata odottaakaan. Kun sitten puolen päivän jälkeen saari alkoi olla tupaten täynnä ja open barin tarjonta oli saatu tyhjennettyä ajattelimme me tehdä uusille tilaa. Moottoriveneemme ajeli mangrovemetsien läpi pikkuhiljaa takaisin kohti Punta Rucian rantaa, mistä lähdimme liikkeelle. Söimme maistuvan buffet lounaan ja aloitimme kotimatkamme.

Punta Ruciassa olisi viihtynyt kauemminkin, sillä alueen rannat näyttivät juuri niin paratiisimaisilta kuin Karibialla voi ajatella olevankin. Silti sanoisin, että tämä päiväretki on luotu erityisesti merenalaisesta elämästä kiinnostuneille. Ilman upeaa snorkkimatkaa oppaan kanssa, olisi tämän sisältö jäänyt omasta mielestäni vähän vajaaksi. Mutta Cayo Paraisoa ei voi kyllä kutsua muuta kuin paratiisiksi keskellä merta. Ihana meri ja ihana hiekka!

Mikä? Cayo Paraiso – pieni autiosaari keskellä merta
Missä? Dominikaanisen Tasavallan pohjoisrannikon lähettyvillä
Mitä? Valkoista hiekkaa, kristallin kirkasta vettä, snorklailumahdollisuuksia
Miten? Valmiilla retkipaketeilla pohjoisen rannikon lomakohteista tai Punta Ruciasta

Talvinen lähiloma Porvoossa

Vuosi 2020 alkoi kotimaan seikkailuilla historiallisessa Porvoossa. Aamulento lennätti Helsinkiin alle tunnissa, josta ajoi Porvoon hurmaaviin kansallismaisemiin 45 minuutissa. Erinomainen päiväkohde Helsingistä, mutta myös täydellinen pitkälle viikonlopulle vähän kauempaakin. Pitkässä viikonlopussa ehti nähdä ja kokea hyvin ja tässäpäs inspiraatiota Porvooseen päiväreissua tai vähän pidempääkin irtiottoa suunnitteleville.

Porvoon vanhakaupunki hurmaa matkailijan

Porvoota ei voi sivuuttaa ilman vanhankaupungin mukulakivikatuja ja toinen toistaan värikkäämpiä puutaloja. Vanhassa kaupungissa kuluisi päivä ihan vain haaveillessa ja pikkuputiikeissa vieraillessa, mutta kyllä sieltä ihan tarkempaakin nähtävää löytyy vierailijalle. Paikallisopas vei minut ihmettelmään kirkkaankeltaisena hehkuvaa Runebergin kotia, oranssina seisovaa vanhaa raatihuonetta, sekä tietenkin kauas paistavaa tuomiokirkkoa ja sen vieressä sijaitsevaa pikkukirkkoa. Ostin tuliaiseksi teetä ja nautimme herkullista lounasta Saltissa upeassa hirsitalossa.

Jokimaisemia ja vanhoja ranta-aittoja

Muutaman päivän aikana tuli myös hyvin selväksi, että Porvoon parhaat panoraamamaisemat avautuvat kuitenkin vanhankaupungin ulkopuolelta. Kauneuttahan harvoin näkee läheltä ja niinpä sitä kannattaa käydä tutkailemassa myös sen eri kuvakulmista hieman kauempaa. Kauniit näkymät esimerkiksi tunnetuille ranta-aitoille avautuvat Porvoota halkovan Porvoojoen toiselta puolelta. Näkymiä etsivän ei tarvinnut edes tyytyä maan tasaisiin näkymiin, sillä pieni kipuaminen Näsinmäen puistometsään oli ehdottomasti vaivan arvoinen.  Kauniiden näkymien lisäksi kukkulalta löytyy vanha haljennut siirtolohkare Näsin kivi sekä mukavia ulkoilupolkuja. Läheiseltä hautausmaalta olisi ilmeisesti löytynyt myös Runebergin hauta, mutta sinne emme tällä kaupunkikierroksella nyt ehtineet. Pakko vielä samaan hengenvetoon todeta, että samaisen maantasaisen alueen taidetehtaalta sai maailman surkeinta matkailuneuvontaa, mutta ehkä elämäni parasta ravintolaruokaa Sinnestä. Tuolle Porvoo menulle annan kaikki suositukseni.

Kauneimmissa kaupunkinäkymissä Linnamäellä

Linnamäellä sijaitsi nimensä mukaisesti ennen muinoin linna. Tänä päivältä mäeltä ei löydy linnaa, mutta kevyesti kaupungin kauneimmat panoraamanäkymät kohti vanhaakaupunkia. Linnamäki on kuulemma paikka, jossa porvoolaiset juhlivat vappua, mutta näin viikonloppuna mäellä vallitsi ihana rauha muutamine ulkoilijoineen. Linnamäellä kannattaa kävellä ristiinrastiin ja sen kiertäminen alakautta on myös suositeltavaa. Talvisena hehkuva vanhakaupunki ja osittain jäässä oleva joki olivat maaginen yhdistelmä, jota edes pakkasen purevuus sormissa ja varpaissa ei haitannut.

Porvoo talvikohteena

Olin kuullut paljon juttua Porvoon kahdesta olomuodosta. Kesäisen vilkkaan värikkäästä elämästä, sekä rauhallisen pastellisesta talvesta. Oma reissuni oli siis vuoden aloitus tammikuussa, jolloin meitä hemmoteltiin kirkkaan kuulailla talvisäillä. Lumipeitteinen vanhakaupunki oli tällä kertaa vain haave, mutta se tammikuinen rauha oli aivan uskomaton. Kuvia sai helposti ilman muita ihmisiä ja iltaisilla kävelyillä tuli helposti tunne kuinka tämä koko hurmaava kokonaisuus olisi ihan vain meidän ja ainoastaan meidän. Se vilkas kesä on itselläni vielä kokematta, mutta tämä pieni talven kotimaanmatka oli sen verran hurmaava ettenkö voisi yllätyksekseni suositella ajankohtaa myös muillekin. Toivottavasti tulen testaamaan Porvoon toisen olomuodon jo tänä kesänä!