Vigo – Kuin Porton unohdettu pikkuveli

Elokuu 2018

Vigo on niitä kohteita, jotka iskivät heti kerrasta. Kun juna puksutti Galician vehreissä maisemissa yksi kaunis kesäinen lauantai aamu rannikkomaisemiin, olo oli väsymyksestä huolimatta jotenkin todella levollinen. Ja siitä se sitten lähti ihana päivä Vigon kaupunkimaisemissa, joissa olisi mieluusti viihtynyt pidempäänkin.

Vigon kaupunki on Galician suurin hieman alle 300 000 asukkaallaan ja löytyy mukavasti Espanjan länsirannikolta noin 40 kilometrin päässä Portugalin rajalta. Vigolla on teollisuuskaupungin maine, jossa yhdistyy kuitenkin ranta, luonto ja kaupunkielämä ja tätä komboa lähdin siis katsastamaan. Päiväni Vigossa alkoi siis Vigo Urzáizin asemalta, jonne puksuttaa junalla Santiago de Compostelasta noin tunnissa ja lentää suunnilleen samassa ajassa esimerkiksi Madridista hyvin yhteyksin.

Ostoskadulta vanhaan keskustaan

Aamuinen Vigo oli viileän raikas, mutta aurinkoinen. Otin kartan esille ja aloitin päiväni kaupunkikierroksella. Vigon keskusta osoittautui mukavan kompaktiksi. Uuden kaupungin puolelta, jonne ihan ensimmäiseksi itse suuntasin, löytyy moderni ostoskatu Rua do Principe. Rua do Principellä kaikki liikkeet olivat vielä kiinni, mutta iloiset kotiinpalaavat juhlijat muistuttivat kuinka Espanjassa osataan pitää hauskaa. Jäin juttelemaan yhden hilpeän porukan kanssa, joka jakeli pienelle turistille aimo annoksen vinkkejä ja jotka totesivat että vain skandinaavit voivat olla näin omituisia ollakseen lauantai aamulla klo 8 nähtävyyskierroksellaan. Muistoksi porukasta jäi kuvia ja videomateriaalia, jonka jälkeen toivotin heille hyvää yötä ja itselleni elämyksellistä turistipäivää.

Rua do Principe viettää kohti rannikkoa ja vanhaa osaa kaupungista. Vanha kaupunki nuokkui, mutta värittömät kujat veivät periespanjalaiseen tyyliinsä kapeana ylös ja alas. Vanhan kaupungin sydän on luonnollisesti Colexiata de Santa María de Vigon katedraali. Kirkon edessä on pieni aukio, josta lähtevät kujat ovat täynnä baareja, ravintoloita ja pieniä putiikkeja. Merenelävien ystäviä hemmotellaan näille omistetulla ruokakadulla Rúa Pescaderíalla. Jos paikat loistivatkin aamulla tyhjyyttään, voin sanoa että lauantai iltapäivän lounaalle olikin sitten kertynyt elämää ja väkeä jo ihan ruuhkaksi saakka.  Puheensorina jylisi mäkisillä kaduilla ja katusoittajat olivat kertyneet pienten kujien laidoille. Täällä oli ihanan tuttua tunnelmaa. Sellainen periespanjan ja Porton maisemien yhdistelmä.

Rannikkomaisemista rannoille

Vigossa on kuitenkin niin paljon muutakin kuin vanhakaupunki, että suuntasinkin jo heti aamuvarhaisella katsastamaan Vigon kaupungin rannikkomaisemia. Kaupungin edustalla avautuu teollisuuskaupungille tyypillisesti suuri satama. Rannikkoa vierustaa vilkas autotie, joten aluetta ei varsinaisesti ole suunniteltu rentoon ajanviettoon. Kaupunkiin päin katsoessa myöskään julkisivua ei ole täällä mitenkään kiillotettu. Itseasiassa rannikkotalot repsottivat pahemmin kuin monissa muissa merenranta kaupungeissa. Itselleni tuli kuitenkin samantien niin Porto fiilikset, että tästähän saisi vaikka mitä kun vähän laittaisi! Kaikki, jotka ovat käyneet Portossa tietävät kuinka ne pienet talot avautuvat niin kauniin repsottavan värikkäinä! Rannikon maisemista löytyy myös uusi info piste, ostoskeskus ja näyttelyrakennus, jossa ainakin tällä hetkellä oli esillä Cies Islasin upeita maisemia.

Cies Islas lienee myös Vigon suosituin vierailukohde. Saarille menee useita lauttoja päivässä ja paikan päällä pitäisi odottaa uskomattoman vaalea hiekka, luonnonrauha ja merimaisemat. Koska itselläni oli tällä kertaa vain päivä käytössä täytyi itseni jättää niellen tällä kertaa tuo paratiisikohde odottamaan paluuta.

Sen sijaan auringon alkaessa lämmittää suuntasin siis katsastamaan Vigon kuuluisat pitkät hiekkarannat, jotka avautuvat noin 7 kilometrin päässä keskustasta etelään. Kuuluisa pitkä hiekkaranta on nimeltään Praia de Samil. Alueelle menee useampia busseja, mutta itse otin bussin numero neljä info pisteen edustalta.

Samilin hiekkaranta oli pitkä ja kaunis. Rantaa on jaettu osiin perinteisten ranta-alueiden lisäksi nudisteille sekä koirien käyttöön. Itse aloitin kävelyni eteläpäästä, uitin varpaitani hyytävän kylmässä atlannin valtameressä ja kävelin rantaa niin pitkälle takaisin päin kun oli vain mahdollista. Ilma oli ihanan lämmin ja rannalla oli paljon ihmisiä. Kyllä siinä kelpasi myös hetki hengähtää katsellen maailman menoja. Palvelujakin olisi ollut tarjolla myyjämiehistä rannan läheisyydessä avautuviin ravintoloihin. Ainoa miinus oli tosiaan veden lämpötila, joka ei täällä Atlannilla virtojen takia nouse korkeaksi edes kesän kuumimpina kuukausina.

Linnamaisemien kautta uusille asuinalueille

Ihanan muutaman tuntisen jälkeen rannalla olin valmis suuntaamaan takaisin Vigon keskustaan lounaalle ja lounaan kautta pikkuhiljaa kohti bussiasemaa. Bussiasema sijaitsi sopivasti noin 3 kilometriä kaupungin ulkopuolella, jonka otin itse mahdollisuutena laajentaa kävelyreviiriä ja nähdä myös paikallista naapurustoa.

Matkan varrelle jäi kuitenkin yksi Vigon merkittävimmistä nähtävyyksistä nimittäin vanhan linnan kukkula maisemineen, jonne nyt oli yksinkertaisesti kivuttava. Linnasta ei ole paljoa enää jäljellä ja kukkulaa ei ole muutenkaan sen kummemmin laitettu. Näkymät olivat kuitenkin kohtalaiset ja voi kun taas kerran ajattelin ihanaa Portoa ja kuinka siellä on juuri niin kaikki samat jutut kuin täälläkin. Kun olin aikani tiiraillut kaupunki- ja merimaisemia laskin kukkulan alas toiselle puolelle kaupunkia ja aloitin viimeisen jalkapatikkani kohti bussiasemaa. Paikalliset naapurustot olivat periespanjalaisia. Eihän täällä sinällänsä mitään erikoista nähtävää ollut mutta tulipahan käveltyä!

Ja niin saavutin bussiaseman ja otin seuraavan mahdollisen bussin tunnin päähän Ourensen kaupunkiin.

Vigosta jäi jotenkin niin hyvä mieli ja harmittelin vielä bussissakin kuinka tämä olisi ehdottomasti vaatinut ainakin kolme päivää aikaa. Jotenkin uskon, että tämä kaupunki tulee jossain vaiheessa nousemaan Porton rinnalle, sillä niin samanlaisia nämä kaksi kaupunkia ovat! Jos kiinnostaa siis erinlainen, mutta monipuolinen loma Espanjassa en voi kuin suositella tätä kaupunkia! Ehkä sinne kannattaa mennä nyt kun ei ole vielä niin suosittu.

Budapest ja ensikertalaisen aluekatsaus

Voihan Budapest! Tuosta reissusta on nyt kulunut melkein vuosi ja sanaakaan en ole saanut blogin taakse päivitettyä. Syitä on monia ja suurin on varmastikin se, että tämä kaupunki ei yksinkertaisesti saanut tätä tyttöä oikein inspiroitumaan. Sää kuitenkin suosi ja kukapa ei voisi sanoa etteikö Budapest olisi matkailullisesti yksi nousevimmista tähdistä.

Koska matka oli itselleni ensimmäinen kaupungissa, kiersin toki kaikki ikonisimmat paikat ja alueet ja ajattelin ne nyt laittaa myös teille jakoon. Tässä siis viisi aluetta, joista aloittaa Budapestin tutkiminen.

Buda ja linnavuori

Jos ei ole käynyt linnavuorella, voiko sanoa käyneensä Budapestissä? Linnavuori näkyy jo kaukaa jokivarressa ja sinne kannattaa ehdottomasti suunnata ikonisesti ylittäen kuuluisan ketjusillan. Ketjusillan kupeessa voikin sitten tehdä päätööksen ottaako Siklo köysiratahissin huipulle vai turvautuuko jalkapatikkaan. Hissin ympäristössä kannattaa myös varautua kaikenmaailman opaspalveluiden, lippujen ja matkamuistojen myyjiin ja ostaa liput sieltä aidolta tiskiltä. Lipun tulisi maksaa noin 1200 florinttia /4 euroa suuntaansa ja meno-paluuna noin 1800 florinttia /6,5 euroa.

Me emme kuitenkaan ottaneet tuota kuuluisaa kaapelikyytiä vaan teimme jalkapatikan. Nousu ei ollut paha ja maisemat paranivat mitä ylemmäs kohosimme. Parasta tällä jalkapatikalla olivat kuitenkin ehkä näkymät, jotka avautuivat ilman ruuhkia ketjusillalle. Mikäs siinä maisemia katsellessa oli aina pysähtyä vetämään vähän henkeä.

Huipulla odottaakin sitten se mitä koko vuori on saanut nimensä eli Budan linna. Linna on kokenut vuosien saatossa kovia ja tämän päivän restauroitu tulos jätti kyllä tämän tytön hieman kylmäksi. Linnan huudseilla oli tänä aurinkoisena päivänä kuitenkin arvovieraita ja upeat sotilaalliset näytökset sitten korvasivat muuten tuota melko kylmää tunnelmaa. Mikäli linnaan haluaa sisälle, löytyy sieltä tänä päivänä historiallinen museo.

Pelkkään linnaan ei kuitenkaan kannata tätä kukkulavierailua jättää, sillä alueen muihin näkemisenarvoisiin pytinkeihin kuuluu Matiaksen kirkko ja Kalastajan linnake. Matiaksen kirkkoon pääsee kurkistamaan lisämaksusta, mutta koska näitä kirkkoja on tullut nähtyä mm. joka paikassa jäi tämä tällä kertaa näkemättä sisältä. Ilmassa haisi todella rahastamisen meininki. Kalastajan linnake oli sen sijaan kuin Disney maailman linna upeine näköalatasanteineen, mutta mitään vanhaan kaupunkiin viittaavaa täällä ei sitten ollutkaan.

Jos rauhaa ja vanhoja taloja kuitenkin kaipaa, suosittelenkin pientä kierrosta pytinkien ulkopuolella, sillä täällä niitä muuten oli. Kauniita värejä, kapeita mäkisiä katuja ja jotain sitä mitä olin muualtakin etsinyt.

Buda, Gellertin kukkula ja parhaimmat panoraamamaisemat

Gellert on jotenkin jäänyt naapurinsa linnakukkulan jalkoihin, mutta voi juku kun nautin tästä naapurikukkulasta! Gellert on parhaimmillaan luontoelämys keskellä upeita kaupunkimaisemia. Gellertiin kannattaa suunnata ottamalla esimerkiksi metro Szent Gellért térin asemalle. Tuo asema toimii myös kuuluisan Gellertin kylpylän pysäkkinä. Tämän jälkeen ei oikeastaan tarvitse edes karttaa, sen kuin antaa jalkojen viedä metsäisiä polkuja ja portaita pitkin ylöspäin. Gellertin kukkula kohoaa aina 140 metriin ja matkanvarrelle jää korkeitapaikkoja ja panoraamamaisemia rakastavan lempipaikkoja. En tiedä voiko tätä parempaa näköalapaikkaa löytää koko kaupungissa.

Huipulla avautuu Budan Citadella, eli vanhan linnoituksen rauniot, jonka suurella aukiolla voi ihailla vähän teennäisen näköistä vapaudenpatsasta. Siinä missä patikkapoluilla sai ihailla maisemia aivan omassa rauhassa, olivat turistibussit löytäneet tänne huipulle ja väkeä riittikin kuin pipoa. Omasta mielestäni tämän paikan parasta antia olikin itse matka eikä määränpää.

Gellertin kukkulalta voi muuten helposti jatkaa jalkapelillä vaikka tuolle edellä mainitulle Linnakukkulalle tai sen voi yhdistää seuraavana eteen tulevaan Belvarosin alueeseen.

Pest ja Belvaros ostosmahdollisuuksineen

Belvarosin alue avautuu Gellert kukkulan vastakkaisella puolella jokea. Belvaros on yhdenlainen pääkeskusta, jossa rakennustaide ei ollut omaan silmääni mitenkään kummoista, mutta ostosmahdollisuuksia ja elämää täältä kyllä löytyi lounasaikaan reippaasti.

Belvarosin parhautta on sen kauppahalli, josta löytyi kaikki tarvittava hedelmistä lihaan, kalaan ja turistimyymäliin. Unkari on tunnettu paprikastaan ja koin itse, että tämä oli erinomainen paikka raahata tuota paprikajauhetta kotiinviemisiksi. Ostoskaduista lienee suosituin on kapea Vaci Utca, jonka ympäriltä löytyy monia hotelleja ja ravintoloita. Koska alue on ehkä yksi Budapestin turistisoituneimmista, kannattaa täällä tsekata ihan varuilta vaikka googlesta ravintoloiden arvostelut mikäli mielii ruokailla. Vaci Utca päättyy uuden kaupungin alueelle uusine ostoskeskuksineen ja merkkiliikkeineen ja lähellä olevalta Deák Ferencin aukiolta voi ottaa vaikka metron kohti seuraavia seikkailuja.

Lipotvarosin rantamaisemat ja Unkarin kuuluisa parlamenttitalo

Kun Belvarosista jatkaa jonkinverran pohjoiseen saapuu Lipotvarosin alueelle ja kenties koko Unkarin kuuluisimman pytingin nimittäin parlamenttitalon eteen. Parlamenttitalon edessä riitti kuhinaa ja ihmettelijöitä. Uusgoottilaiseen tyyliin rakennettu pytinki loisti kauniina auringossa, mutta jotenkaan tässäkään ei ollut ollenkaan sellaista vanhaa arvokasta hehkua mitä ehkä itse odotin. Parlamenttitalon sisällä järjestetään erilaisia kävelykierroksia, joilla pääsee ihailemaan mm. Unkarin tärkeintä aarretta, sen omaa kruunua. Me skippasimme nämä ja suuntasimme läheiselle jäätelökopille ja jatkoimme matkaa kiertäen alueen muita kujia, josta emme vain saaneet mitään irti.

Rentojen lomapäivien Margitin saari

Margitin saari löytyy vielä Parlamenttitalostakin lisää pohjoiseen. Saari makaa Budan ja Pestin välissä Tonavalla ja sitä pääsee ihmettelemään saaren molemmista päistä yhdistäviltä silloilta. Margit oli selkeästi aurinkoisten viikonloppujen vapaa-ajanviettokohde. Me suuntasimme tännä viimeisenä Budapest päivänämme kun ukkosen painostava ilma vei meitä eteenpäin.

Margitin saarella vuokrataa pyöriä ja potkulautoja, sieltä löytyy vesisuihkun varusteltu monumentti, jonka ympärillä voi kuunnella elävää musiikkia. Saarella on ruokakojuja, jäätelökoppeja, lasten leikkipuistoja ja jopa pieneläintarha. Pohjoispuolella saarta voi ihmetellä vesitornia ja vanhoja raunioita, kunnes on vihdoin saavuttanut saaren toisen pään.

Saari yllätti koollaan varsinkin kun painostava ukkosilma muuttui oikeasti kaatosateeksi. Tämä oli kuitenkin rento kohde, jossa näkisin itseni viihtyvän jopa pitempäänkin erityisesti ystävien seurassa.

Näiden viiden alueen lisäksi ensikertalaisen kannattaa ehdottomasti suunnata johonkin kaupungin tunnetuista kylpylöistä. Széchenyin kylpylä on kylpylöistä ehkä se tunnetuin, jonka mekin halusimme katsastaa ihan vain ulkoapäin. Jos kuitenkin mielii unkarilaista täydellistä spa ja hemmottelulomaa, suosittelen ehdottomasti suuntaamaan Balaton ja Heviz järville lillumaan järvissä ja termaalisissa vesissä.

Vaikka Budapest ei itseä oikein sytyttänytkään ja vielä tätä kirjoittaessakin olen hieman ristiriitaisissa fiiliksissä, kannattaa kaupunki kuitenkin käydä katsastamassa itse. Budapest on kuitenkin niin suosittu kaupunkilomakohde, että jotain taikaa siellä täytyy olla!

Kap Verde ja Salin saari päivässä

Kap Verden Sal on kuin tehty rentouttavaan rantalomaan. Sen mukavan kompakti koko takaa sen, että yhtenä päivänä kannattaa lähteä kiertämään saari ympäri ja katsastamaan saaren kuumimmat vierailupaikat. Noin 30 km pitkä ja 12 km leveä saari pitää sisällään oikeastaan vain yhden rauhallisen päätien ja muutamia hiekkateitä, joten kaiken ehtii hyvin katsastaa päivässä. Ja tässäpä kaikki tarpeellinen Salin saarelta.

Santa Maria – Kalastajakylä ja matkailukeskus valkoisine rantoineen

Perinteinen matkailija lienee yöpyy juurikin Santa Mariassa tai ainakin sen lähellä olevilla hotellialueilla. Kirjoitin Santa Mariasta oman postauksensa, jonka voit käydä lukemassa täältä. Santa Mariasta päiväreissulle pääsee parhaiten joko ostamalla opastetun minibussiretken tai vuokraamalla esimerkiksi mönkijät. Opastettuja retkiä tarjoavat sekä pohjoismaiset matkanjärjestäjät (TUI ja Tjäreborg), että paikalliset yksityiset toimijat joita tavoittaa niin rannalla, kaduilla kuin omista toimistoistakin. Kannattaa tehdä jonkinverran hintavertailua omien toiveiden pohjalta ja sitten tehdä päätös kenen kyydissä saarta lähtee kiertämään. Kannattaa myös huomioida se, mitä sisäänpääsymaksuja kierros kattaa jo etukäteen, sillä niistä kertyy nopeaa omat lisäkulunsa.

Murdeira – Merimaisemia ja vanhan kalastajakylän tunnelmaa

Pieni Murdeira sijaitsee Santa Mariasta noin 10 kilometriä pohjoiseen samaisella rannikolla. Murdeira oli aikoinaan kalastajien ja farmareiden tärkeä tukikohta, mutta tänä päivänä pieni kylä on lähes autioitunut muutamia hotelleja lukuunottamatta. Murdeirassa Santa Marian valkeat hiekkarannat ovat jääneet taakseen ja maisemaa värittää eroosion myötä muokkautunut kalliomaisema ja pieni rosoinen rantapoukama. Murheirasta avautuu myös maisema saaren tunnetuimmalle vuorelle Monte Leãolle, jonka sanotaan muistuttavan nimensä mukaisesti leijonaa. Murdeiralle riittää 15-30 minuuttia ja sitten matkaa onkin jo hyvä jatkaa eteenpäin.

Espargos – Pääkaupunkielämää ja leppoisia rytmejä

Salin saaren keskeltä noin 20 kilometrin päässä Santa Mariasta ja 10 kilometrin päässä Murdeirasta avautuu pääkaupunki nimeltään Espargos. Mitään villiä pääkaupunkielämää tästä 17 000 asukkaan keskittymästä ei kannata odottaa, mutta kuinka mielenkiintoinen vierailukohde tämä onkaan!

Espargoksen kaupunkiin saa parhaimman otteen suuntaamalla ensin kukkulaa ylös satelliittiasemalle / lennon johdon tornille, josta avautuu käytännössä koko kaupunkimaisema. Ylhäältä avautuva maisema on kuivan karu, mutta alhaalla olevat kirkkaat talot kutsuvat ehdottomasti tutustumaan kaupunkiin paremmin.

Espargos on siitä jännä kaupunki, että esimerkiksi Google mapsiin ei ole merkattu ollenkaan kaupungin teiden nimiä. Olet kuitenkin saapunut kaupungin päämestoille kun löydät kaupungin kaksi merkittävintä kirkkoa Igreja Nazarejon, sekä Paroquia Santo Antonion. Nazarenon edessä avautuu jonkin sortin pääaukio, jonka läheisille kujille kannattaa lähteä ennakkoluulottomasti tarpomaan. Vastaan tulee rappioromanttisen ränsistyneitä mutta värikkäitä taloja, paikalliset markkinat, kovalla volyymilla soivia afrikan rytmejä ja hymyileviä paikallisia asukkaita. Tästä pääkaupungin keskustasta ei siis kannata lähteä hakemaan hyviä ostosmahdollisuuksia tai vilkasta kaupunkielämää, mutta juurikin tätä omasta mielestäni Salin parasta tunnelmaa.

Retkibussit ajattavat matkailijoita myös Espargosin toisen todellisuuden läpi, nimittäin kaupungin laidoille jatkuneella slummialueella. Tästä bussitourista voi olla kahta mieltä sen eettisyyden takia, mutta jos tästä jotain oppii niin sen, että tällaisissa paikoissa matkaillessa on aina hyvä muistaa ne kahdet kasvot ja miettiä kaksi kertaa miten sitä voisi omilla valinnoillaan lomalla olla esimerkiksi edistämässä näiden ihmisten hyvinvointia. Oppaamme valoitti meille myös sitä, kuinka täällä matkailijoiden varoja oikeasti yritetään jakaa myös maan varauden edistämiselle. Siitä paras esimerkki lienee ”housing for everyone” hanke, jonka myötä maa rakentaa uusia asuntoja turistiveroista saatavilla varoilla juurikin näille kodittomille kansalaisille. Toinen puoli onkin sitten se, että slummeissa asumaan tottuneet ihmiset eivät ole yksinkertaisesti edes itse halukkaita muuttamaan valtaviin pieniin kerrostalokoppeihin eikä heillä ole tarvittavia taitoja ylläpitää tällaisen talon siisteyttä tai infraa. Paljon on siis tehtävää.

Näiden osien lisäksi Espargosissa on Salin tärkeimmät palvelut ja esimerkiksi paikallisille tärkeä jalkapallostadion. Jos vain mahdollista, suosittelen Espargosille omaa päiväretkeä sillä millään kaikkea tätä tunnelmaa ei ehdi nähdä ja kokea koko saaren reissuilla.

Palmeira – Pääsataman avaavia maisemia

Espargosista länteen rannikolla avautuu Salin saaren tärkein satamakaupunki, tai paremminkin kyläpahanen nimeltään Palmeira. Jos Santa Maria on kalastuksen pääkohde toimii Palmeiran satama teollisuuden käytössä. Satama on Kap Verden yksi vilkkaimmista, mutta miksikään suureksi ja vilkkaaksi tätä ei voi silti millään kutsua. Sataman lisäksi Palmeirasta löytyy jo muistakin kylistä tuttuja värikkäitä taloja, muutamia baareja, sekä melko aktiivisia kauppamiehiä.

Buracona – Laguunimaisemia ja sinisen silmän mystiikkaa

Palmeirasta saarikierrosta on hyvä jatkaa kuoppaisia hiekkateitä noin 5 kilometriä pohjoiseen päin, jolloin saavuttaa Buraconan turistikeskuksen. Buraconaan pääsymaksu on 3 euroa / hlö mikäli kierroksesi ei sisällä pääsymaksuja. Buracona on tunnettu pienestä laguunistaan, sekä luolasta, jonne kurkkaamalla voi nähdä sinisen silmän. Näiden lisäksi alueelta löytyy näköalatorni ja pieni paikallisia kasveja esittelevä puutarha. Koska kyseessä on matkailijoille tehty kokonaisuus on alueella myös ravintola, matkamuistomyymälä, hyvät vessat ja pieni esittelytila.

Kangastuksia aavikolla

Mikä tahansa saarikierros ei ole onnistunut Salilla ellei se sisällä pientä off road osuutta ja kangastuksen katselua aavikolla. Salin aavikot ovat omiaan alapuolisten kangastuksen ihailuun, sillä maa on usein ilmaa lämpimämpää auringon vaikutuksesta. Kun tähän lämpimään maahan sitten osuu valonsäteet, heijastuu taivaan kuva maahan saaden sen näyttämään paratiisimaiselta veden täyttämältä keitaalta.

Pedra de Lume – Salin hitti eli suola-altaat 

Salin saaren suosituin vierailupaikka on Pedra de Lumen suola-altaat, joista koko saari on saanut nimensä. Pedra de Lumen altaat löytyvät saaren itärannikolta ja pääsymaksu altaille on 5 euroa/ hlö. Suola-altailla pääsee kokemaan Kuolleenmeren tunnelmaa Afrikassa eli lillumaan koko kehoa hoitavassa suolavedessä, jossa uiminen on lähes mahdotonta. Kun taustalla on kaksi vierailua Kuolleellamerellä jäi tämä kokemus jollain tavalla vähän vajaaksi, mutta ehdoton Sal kokemus tämä on silti!

Shark Bay – Vilvoittelua pikkuhaiden kanssa

Tämän kohteen jätimme itse välistä, mutta mikäli aika riittää on tämä vielä yksi vierailukohde paluumatkalla suola-altaiden eteläpuolella. Shark Bay on tunnettu pienistä haikaloistaan, joiden kanssa on mahdollista päästä kävelemään samoille vesille.

Ja siinäpä se Salin saari sitten oikeastaan onkin. Pienellä saarella riittää kyllä tällaista pientä nähtävää, mutta näistä suurin osa on tosiaan nähty ihan puolessa tunnissa ellei jopa allekin. Jos siis suuntaat saarelle, etsi itsellesi sopiva päiväretki tai vuokraa mönkijä. Suosittelen ehdottomasti käyttämään yhden päivän saarikierroksella.

Pohjois-Sardinian Stintino ja unelmaranta La Pelosa

Kesä lähestyy ja Välimeren rantakohteet alkavat palata takaisin ajatuksiin. Viime kesän hienoin ranta ei olekaan vielä päätynyt tänne blogiin asti, joten nyt on jo aikakin! Suunnataan siis Sardinian saarelle Italiaan ja sen pohjoisosiin vasempaan varteen Stintinon maisemiin.

Stintinon pieni kalastajakylä löytyy 50 kilometriä pohjoiseen suositusta lomakaupungista Algherosta. Algherosta sinne ajaa noin 50 minuutissa tai vastaavasti ottaa bussin noin tunnissa ja vartissa. Stintinossa matkailijaa odottaa rauhallinen kalastajakylämeininki muutamine ravintoloineen ja kauniine pienine katuineen. Tunnelmaa on vaikka muille jakaa, mutta tämä pieni kylä ei ole se ainoa syy miksi tänne kannattaa suunnata, nimittäin Stintinon kylästä noin 4 kilometriä pohjoiseen avautuu postikorttien unelmaranta, jonka äärellä lomapäivä kuluu nopeammin kuin on edes etukäteen ajatellut.

Kyseessä on siis La Pelosan ranta, jonne mekin suuntasimme bussilla rantapäivää viettämään. La Pelosalla hiekka on trooppisen vaaleaa ja vesi niin turkoosia kuin vesi voi vain olla. Meri syvenee hitaasti, jonka myötä jo juhannuksena vesi oli mukavan lämmintä. Vastapäätä maisemaa värittää Isola Piana, jonne voi vaikka meloa jos siltä sattuu tuntumaan. Rantavedessä oli hauskasti myyntikojuja ja mieli vei ihan saman tien juurikin jonnekin Karibian paratiisisaarelle.

Jos Pelosan ranta itsessään on kuin unelma, samaa ei voi kuitenkaan sanoa alueen palveluista, sillä aistittavissa on melkoista turistien kiskontaa. Ensinnäkin suurimmalla osalla rantaa asettuminen hiekalle on kiellettyä ”luonnonsuojelullisista syistä”, jonka myötä vaihtoehdoksi jää vuokrata aurinkotuolit ja varjo (noin 20 eur setti) tai painua kauemmas paratiisirannalta. Toisekseen alueelta löytyy vain pari hassua baaria kovine hintoineen kauempana sijaitsevien hotellien lisäksi. La Pelosalla ei ole myöskään ollenkaan yleisövessoja saati pukuhuoneita, joten varaudu puskakokemukseen tai vastaavasti maksamaan itsesti tuossa kyseisessä baarissa kipeäksi. Myös ilmaiseksi noihin baarin vessatiloihin voi koittaa luikerrella, mutta silloinkin huonon onnen sattuessa, joku henkilökunnasta voi tulla huomauttamaan asiasta.

Me siis vuokrasimme kiltisti aurinkovarjon ja 2 tuolia ja vietimme helpon unelmapäivän rannalla. Väkeä rannalla oli paljon, mutta ei kuin pipoa. Väen määrään kannattaa kuitenkin varautua erityisesti kovimman sesongin aikana, kun myös paikalliset tulevat nauttimaan kauniista maisemista. Samaisella alueella kannattaa rantaelämän lisäksi katsastaa pohjoisen päädyn ylväät kalliomaisemat, sekä näkymät Asinaran saarelle. Pakkaa mukaan paljon vettä ja muita juomia, sekä jotain evästä niin täällä saa kyllä helposti luotua itselleen unelmien rantapäivän ja mielen matkustettua Karibialle.

Mikä? Unelma ranta Pelosa
Missä? Sardinian saaren pohjoisosissa Italiassa 
Mitä? Paratiisiranta, ranta aktiviteetteja, luontoa
Miten? Omalla autolla tai esimerkiksi bussilla Algherosta (6 eur lippu). Jos valitset bussin, huomioithan että linjoja on vain muutamia päivässä!

Unelmien huskysafarilla Ylläksellä

Bucket list sai monella tapaa kyytiä muutaman viikon takaisella Ylläksen reissulla. En ole tunnetustikaan mikään kotimaanmatkailija saatika pohjoisten paikkojen ystävä, mutta tottumuksia on aina hyvä muuttaa ja tämä olikin jo toinen talvi putkeen kun suuntasin Lapin eksoottisiin maisemiin. Tällä reissulla olikin tarkoituksena tyhjentää madrilenon kanssa tuota haavelistaa ja haluan nyt aloittaa tämän Lappi hössötyksen tällä reissun kohokohdalla eli huskysafarilla.

Etukäteen selasimme ihan kunnolla Lapin tarjontaa näistä safareiden järjestäjistä. Tarjontaa tuolla Suomen laskettelun mekassa näytti riittävän enemmän kuin tarpeeksi, mutta käytössä oleva aika jätti meille loppuviimein vain pari hassua vaihtoehtoa. Näinpä loppujen lopuksi suuntasimme yhtenä aurinkoisena pakkasaamuna kaverin lähtiessä töihin Tunturihotellille, vedimme kelkkahaalarit päälle ja olimme valmiita aloittamaan huskysafarin läpi soiden ja metsien Safarctican kanssa.

Safarctica on lienee yksi alueen suurimmista toimijoista. Safarcticalla on ohjelmapalveluiden lisäksi pari hotellia alueella ja toiminta ulottuu  myös Rovaniemelle saakka. Tällä kertaa emme siis kannattaneet pientä toimijaa, mutta merkittävää työllistäjää Ylläksen alueella. Safari toteutettiin täysin omalla rahalla ilman minkäänlaista yhteistyötä ja ja me olimme enemmän kuin valmiita maksamaan tästä elämyksestä!

Tälle safarille osallistui kanssamme 2 ranskalaista, saksalainen perhe, 2 tanskalaista ja kaksi suomalaista tyttöä. Aamu alkoi taksikyydillä huskyfarmille, pienellä koirien ja niiden toimintojen esittelyllä, kunnes vihdoin pääsimme itse asiaan ja valitsemaan rekiämme. Koirista lähti kova ääni ja aamun koitteessa koirilla oli enemmän virtaa kuin yhdelläkään ihmisellä yhteensä. Ja sitten me lähdettiin.

Allekirjoittanut istui reessä kameroineen ja espanjalainen pääsi testaamaan ajotaitojaan suomen villissä luonnossa. Kierros oli noin 10 kilometriä pitkä. Tuon 10 kilometrin aikana liisimme läpi suomaaston ja pienien metsätaipaleitten. Lumi pöllysi ja kylmä viima tuntui kasvoilla. Aurinko paistoi kuitenkin täydeltä terältä, maisema oli juuri niin kaunis kuin voi Suomen kevättalvena olla ja vauhdin huuma koirien juostessa eteenpäin toi ihan mielettömän hyvänolontunteen. Puolivälissä safaria olisi saanut vaihtaa kuskia, mutta koska en ole oikein minkään ajamisen ystävä pysyimme samalla tehtäväjaolla myös loppupätkän matkasta. Ja niin hupi oli ohi lähes hetkessä ja olimme takaisin alkupisteessä.

Safarin jälkeen meillä oli aikaa koirien kanssa, sekä kysellä kysymyksiä omistajalta. Omistaja oli koirineen tullut talveksi Ylläkselle itä-Suomesta parempien markkinoiden perässä. Kauden jälkeen hän aikoi käydä koiriensa kanssa muutamissa kisoissa ja suunnata kotiin etelään kesän viettoon. Markkinoihin hän oli ollut niin tyytyväinen Lapissa, että oli lähes varma palaavansa myös ensi talvena. Itselle jäi ainakin kuva, että koirien omistaja todella välitti koiristaan mitä tulee monia mietityttävään eettiseen puoleen.

Viimeisenä meille tarjottiin kodassa keksiä ja mehua ja siinäpä se sitten olikin. Tämä muutaman tunnin retki maksoi 180 euroa ja täytyy sanoa, että aikaansa nähden melko kovasti osataan kyllä Suomessa rahastaa. Tämä oli kuitenkin yksi unelma ja se on nyt toteutettu. Tämä antoi myös hyvän vinkkelin matkailun opiskelijalle siitä, miten Suomessa järjestetään retkiä.

Me molemmat olimme tyytyväisiä ja ainoa mikä jäi harmittamaan oli tosiaan retken pituus hintaansa nähden. Olisi tästä voinut nimittäin tällä kohdalle sattuneella säällä nauttia pidempäänkin!