Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

USA

Vuosi 2018 on ollut hyvä matkailuvuosi

Taas on vuosi vierähtänyt, ja on aika koota yhteen menneen vuoden reissut. Meidän saldo oli tänä vuonna hyvä, sillä pääsimme moniin upeisiin paikkoihin. Uusia maitakin kertyi vuonna 2018 seitsemän kappaletta. Työssäkäyville tämä on mielestämme ihan mukavasti. Kun tähän vielä lisää pari reissua maihin, joissa olemme aiemminkin käyneet, voi todeta, että vuonna 2018 olimme liikkeellä todella paljon.

Vuosi 2018 vaihtui meidän osalta tropiikin lämmössä kaukana Kauriin kääntöpiirillä. Pakenimme Suomen pimeyttä ja kylmyyttä Mauritiukselle asti. Siellä saimme nauttia lämmöstä, upeista hiekkarannoista ja hienoista käyntikohteista. Myös vierailu naapurisaarella Reunionilla kannatti, vaikka visiittimme aikana alueelle sattui iskemään sateita ja myrskyäkin aiheuttava sykloni. Lämpöä riitti siitäkin huolimatta, ja olivathan Reunionin maisemat aivan omaa luokkaansa!

Mauritiukselta löytyy ihania hiekkarantoja.

ja Reunionilta maailman upeimmat vesiputousmaisemat

Maabongarina päätin helmikuussa lähteä viikoksi katsastamaan Qatarin Dohaa. Vaikka en liiemmin Dubaista tykännyt, niin Doha oli jo astetta parempi kohde. Lämpö ja aurinko olivat täälläkin plussaa, ja löytyi kaupungista muutama nähtävyyskin.

Doha on eksoottinen kohde. Tässä kaupungin Souq illalla.

Dohan islamilaisen taiteen museo sekä pilvenpiirtäjiä

Maabongaus jatkui huhtikuussa, kun suuntasin Azerbaidzhanin pääkaupunkiin Bakuun. Olin aiemmin käynyt naapurimaissa Georgiassa ja Armeniassa, ja tykästyin tähän paikkaan yhtä paljon kuin Tbilisiin tai Jerevaniin. Edullinen hintataso, turvallisuus, hienot nähtävyydet, liikkumisen helppous sekä aitous ovat Bakun valtteja.

Maisemaa hallitsevat liekkitornit keväisessä Bakussa

Bakun vanhaa kaupunkia

Retkellä Bakun ulkopuolella Gabalanin järvellä

Vuoden kohokohta oli ehkäpä kuitenkin kesäkuun USA:n matkamme. Olimme olleet USA:ssa viimeksi vuonna 2011 maailmanympärimatkamme alkupuolella, ja päätimme nyt tehdä vastavanlaisen, joskin lyhyemän automatkan tässä maassa, jossa nähtävää riittäisi vaikka koko vuoden jokaiselle päivälle. Kolme viikkoa autobaanaa, lännen upeaa luontoa, vaelluksia, vuoristomaisemia, toinen toistaan hienompia käyntikohteita ja nähtävyyksiä sekä tuttujen luona käyntejä, siitä koostui tämä reissu. Pyörimme Arizonan, Utahin, Wyomingin, Nevadan ja Kalifornian osavaltioissa. Suosikkikohteemme oli vanha tuttu Yellowstone, joka on tullut kuuluisaksi myös Avaran luonnon dokumenttien myötä. Aivan mahtava paikka kerta kaikkiaan! Myös Horseshoe Bend, Archesin kansallispuisto, Monument Valley, Kuolemanlaakso, Badlandsin kansallispuisto sekä Sequoian kansallispuisto ihastuttivat suuresti. Villihevosten näkeminen Nevadassa oli iso plussa.

Upea Horseshoe Bend Arizonan osavaltiossa

Monument Valley auringonlaskun jälkeen

Arches National Park

Yellowstonen kuumien lähteiden värimaailmaa

Yellowstone on oiva paikka eläinten bongaukseen.

Me ja villihevoset Renon liepeillä Nevadassa

Maailman suurinta puutakin piti taas käydä katsomassa Sequoian kansallispuistossa. Tällä kertaa emme törmänneet täällä karhuun.

Palautuminen USA:n reissusta vei aikaa, sillä tykitimme autolla yli 11 000 km kolmen viikon aikana. Tuo maa tarjoaa niin paljon nähtävää ja koettavaa! Kolme viikkoa kotiinpaluun jälkeen lähdin kuitenkin jo viikon maabongausmatkalle, yksin. Aloitin Italiasta, joka sinänsä ei ole uusi maa, mutta Bergamossa en ollut aiemmin käynyt. Matkani eteni San Marinon kääpiövaltioon ja sieltä Milanon kautta Liechtensteiniin. Molemmat pikkuiset maat ihastuttivat hienoilla maisemillaan, kauneudellaan sekä hyvällä ruuallaan.

Yksi San Marinon pääkaupungin kolmesta tornista eli Guaita

Liechtensteinin kauniita alppimaisemia Vaduzin kaupungin liepeillä

Vaduzin Punainen talo

Syyskuussa päätimme sitten lähteä ystävien luo Tanskaan. Kyseessä oli pidennetyn viikonlopun reissu. Tanska on aina hauska maa matkustaa, vaikkei se halvimmasta päästä olekaan. Huristelimme autolla Billundista kohti pohjoista, koukaten Aarhusin kautta. Aarhusin vanhakaupunki onkin muuten tosi hieno!

Aarhusin vanhaakaupunkia

Tanskassa kiersimme Pohjois-Jyllantia, sen merenrantoja, vaellusreittejä, lintujenbongauspaikkoja sekä pikkukaupunkeja. Tuulta ei täällä pääse pakoon, mutta tieverkosto on hyvä, ja muutenkin kaikki pelittää kotimaan lailla.

Pikkukaupunki Lokkenin keskustaa

Lokkenin hiekkarantaa

Lokakuussa syyslomalla oli taas aika jatkaa maiden bongailua. Päätin laajentaa matkailukokemuksiani tällä kertaa Keski-Aasiaan. Valinta oli osuva, sillä pidin kovasti näkemästäni ja kokemastani. Kazakstan ja Kirgisia eivät ole niitä tyypillisimpiä turistikohteita, joten täällä sain hienojen maisemien lisäksi kokea myös aitoa paikallista menoa ja meininkiä. Kazakstanin uusi pääkaupunki Astana ei ollut Kazakstanin parasta antia, mutta ehdottomasti vierailun arvoinen paikka silti. Vanha pääkaupunki Almaty puolestaan tarjoili enemmän aitoa kazakstanilaista tunnelmaa. Etelä-Kazakstanin maisemat veivät mennessään.

Astanan kuuluisin maamerkki Bayterek-torni

Vuorimaisemia Almatyn kaupungin liepeillä

Almatyn ulkopuolella sijaitseva kaunis Issyk-järvi

Kirgisiaa ja sen pääkaupunkia Bishkekiä jännitin hiukan etukäteen, mutta jälleen kerran voin todeta, että matkailu avartaa. Täälläkin maisemat olivat huikeat. Kaikki mitä matkailija tarvitsi, hoitui siitäkin huolimatta, etten osaa venäjää.

Bishkekin keskustan puistossa

Ala Archan kansallispuiston vaelluksella

Kol Tor -järvi oli ehkäpä reissun mieleenpainuvin paikka. Ja mikä vaellus sinne pitikään tehdä!

Tätä postausta kirjoittaessani olemme matkalla kohti tämän vuoden viimeistä kohdetta. Vuosi vaihtuu meillä tänäkin vuonna lämpimässä, sillä suunnaksi olemme ottaneet Seychellien paratiisisaaret. Luvassa on tasaisen lämmintä trooppista ilmamassaa. Toivotamme jo nyt kaikille blogimme lukijoille oikein hyvää ja mahtavaa uutta vuotta! Heti vuoden alussa on luvassa postauksia Seychelleiltä…

Arizonan ja Utahin luonnonihmeitä

USA:n lounaisosien osavaltiot Arizona ja Utah tarjoavat unohtumattomia luontoelämyksiä. Vaikka kyseiset osavaltiot ovat kuivia ja melko karuja, ovat ne silti omalla tavallaan todella kauniita. Arizonan ja Utahin alueilla on paljon kanjoneita ja värikkäitä kalliomuodostelmia. Kuuluisin muodostelma on Grand Canyon, mutta tämä postaus keskittyy kertomaan muista alueen luonnonihmeistä.

Horseshoe Bend

Arizonan pohjoisosissa sijaitsee Horseshoe Bend -niminen näköalapaikka. Jyrkän kallionreunaman päältä näkee alas Colorado-joelle. Sama joki virtaa halki Grand Canyonin. Tässä kohtaa joki kuitenkin tekee silmukan, joka muistuttaa hevosenkenkää. Maisemat ja näkymät ovat huikeat. Pudotus alas joelle on todella suuri, eikä mitään kaiteita ole.

Hurja näköalapaikka Horseshoe Bend

Näköalapaikalle täytyy kävellä parkkipaikalta kilometrin verran. Alueelle pääsee menemään vapaasti ympäri vuorokauden. Pääsymaksua ei ole. Paikka on suosittu käyntikohde, ja erityisen hieno se on auringonlaskun aikaan. Kun aurinko laskee horisontin taa, helpottaa helle välittömästi, ja tilalle tulee miellyttävä lämpö.

Auringonlaskun jälkeen

Antelope Canyon

Lähellä Horseshoe Bendiä on toinenkin hieno käyntikohde, joskin maksullinen sellainen. Matalannäköiseen maisemaan kätkeytyvät hienot Antilooppikanjonit. Kanjonit jakautuvat ylempiin ja alempiin kanjoneihin. Molempiin järjestetään kierroksia. Kierros kestää tunnin ja maksaa 40 dollaria/hlö. Kanjonit sijaitsevat navajo-intiaanien mailla, joten lisäksi täytyy maksaa 8 dollarin reservaattimaksu.

Kuvia alemmasta Antilooppikanjonista

Kierroksen alussa laskeudutaan alas kanjonin pohjalle. Kallioihin on muodostunut kapeita kulkuväyliä ja mitä ihmeellisemmän muotoisia pyörteitä ja muotoja. Kierros etenee pitkin kanjonin pohjaa. Opas tarjoutuu ottamaan kuvia osallistujista eri paikoissa sekä opastaa kuvien ottamisessa eri kohdista. Lopuksi noustaan takaisin ylös.

Opastetulla kierroksella

Kierroksen aikana

Monument Valley

Monument Valley on navajo -intiaanien reservaatissa sijaitseva kuiva punahiekkainen laakso. Alue on sekä Arizonan että Utahin osavaltioiden puolella. Laaksossa törröttää kivipaaseja. Maisema on tuttu lännenelokuvista, joista osa on kuvattu juuri Monument Valleyn alueella.

Monument Valley

Monument Valleyn alueelle on 20 dollarin pääsymaksu. Maksu oikeuttaa kahden päivän oleskeluun, ja se on autokohtainen. Parin tunnin mittainen hiekkatiekierros kannattaa käydä ajamassa. Tie mutkittelee halki laakson ja siellä täällä on näköalapaikkoja. Hienoimmat näkymät itse kolmelle kuuluisalle kivipaadelle ovat kuitenkin The View -hotellin vieressä. Erityisen hieno tämä paikka ja koko alue on auringonlaskun tai -nousun aikaan.

Monument Valley auringonlaskun jälkeen

Ja auringonnousun jälkeen

Tämä kohta on varsinaisen alueen ulkopuolelta

Arches National Park

Arches National Park on myös yksi Utahin upeista kansallispuistoista. Arches on tunnettu erilaisista kallioon muodostuneista kaarista. Pääsymaksu on 30 dollaria per auto per viikko, mutta 80 dollaria maksavalla USA:n kaikkiin kansallispuistoihin käyvällä vuosipassilla pääsee sisään ilman lisämaksuja.

Arches National Park

Archesin alueella kulkee asfalttitie ja levähdyspaikkoja, näköalapaikkoja ja vessoja on siellä täällä. Alueella on myös muutama leirintäalue sekä puiston sisäänkäynnin lähellä myös infopiste, josta voi käydä kyselemässä vinkkejä vierailuun. Vierailijoita puistossa on eniten aamu- ja iltapäivällä, joten jos haluaa välttää ruuhkat, kannattaa kierrellä aikaisin aamulla ja illemmalla.

Archesin tunnetuimpiin kaariin kuuluvat muun muassa ikkunakaaret (North Window ja South Window) sekä näiden viereesä oleva Turret-kaari. Läheinen Double-kaari on myös hieno.

Ikkunakaaret

Turret-kaari toisen Window-kaaren läpi kuvattuna

Double Arch

Aamulla auringonnousun aikaan tai jo sitä ennen kannattaa vaeltaa Delicate-kaarelle. Kyseisen kaaren näkee kyllä kauempaa näköalapaikaltakin, mutta jos haluaa lähelle kaarta, täytyy vaeltaa 2,4 kilometrin matka ylös polkua ja kalliota pitkin.

Tässä Delicate Arch näkyy taustalla pienempänä näköalapaikalta käsin.

Tässä Delicate-kaari lähempää auringonnousun jälkeen

Hiukan lyhyemmän vaellusmatkan päässä on alueen pohjoisosissa komeileva Landscape-kaari. 1,3 kilometrin mittainen reitti on melko tasainen, mutta tännekin kannattaa suunnata aikaisin aamulla, jotta pääsee kulkemaan viileämmässä säässä ja välttää ruuhkat. Lisäksi aurinko paistaa sopivassa kulmassa kaarelle juuri aikaisin aamulla.

Landscape Arch

Arches National Park on valokuvauksellinen paikka

Kaiken kaikkiaan Utahin ja Arizonan osavaltioiden alueella on valtavasti toinen toistaan hienompia käyntikohteita. Jos kaikissa kävisi, menisi aikaa useampi viikko. Autolla kyllä pääsee nopeasti ja kätevästi alueelta ja nähtävyydeltä toiselle. Nämä kaksi osavaltiota ovat yksi ehdottomasti parhaista kolkista koko USA:ssa.

Tähtitaivas Monument Valleyn yllä Arizonassa ja Utahissa

Etelä-Dakotan ja Wyomingin nähtävyyksiä

Moni suunnistaa USA:n matkallaan Kaliforniaan, Floridaan tai New Yorkiin. USA on kuitenkin valtava maa, ja nähtävyyksien määrä on huikea. Jos haluaa nähdä jotain vähän erilaista, kannattaa suunnata maan pohjoisiin osavaltioihin.

Etelä-Dakotan osavaltio on suurelta osin preeriamaisemaa. Vihreä ruohokasvillisuus peittää laajoja alueita tätä harvaan asuttua osavaltiota. Tiet ovat suoria ja pitkiä, ja nopeusrajoitus on monin paikoin 80 mi/h (128 km/h). Matkanteko on siis sukkelaa.

Etelä-Dakotan preeriaa

Etelä-Dakotassa sijaitsee mielenkiintoinen kansallispuisto, Badlands National Park. Monet Länsi-USA:n kansallispuistot ovat kesäaikaan tupaten täynnä amerikkalaisia ja ulkomaalaisia matkailijoita, mutta tämä paikka on rauhallinen. Aamuvarhaisella siellä tuskin kovin moneenkaan turistiin törmää.

Badlandsin kansallispuiston maisemia hallitsevat preeriat sekä kalliokukkulat. Alueen läpi kulkevan tien varrella voi nähdä hienoja kalliomuodostelmia. Badlands ei ole kovinkaan iso, joten se sopii mainiosti yhden päivän vierailuksi.

Badlands National Park

Badlandsissa voi bongata preeriakoirien yhdyskuntia, paksusarvilampaita, kojootteja, hanka-antilooppeja sekä biisoneita. Aikaisin aamulla on parhaat mahdollisuudet nähdä monia eläimiä, sillä silloin ne liikkuvat rohkeammin lähelle päätietä, joka on yön jäljiltä vielä rauhallinen.

Paksusarvilammasnaaras

Kojootti

Preeriakoiria

Etelä-Dakotan osavaltiossa sijaitsee myös kuuluisa Mount Rushmore. Mt. Rushmore on suosittu käyntikohde kesäaikaan. Siellä voi nähdä neljän USA:n presidentin, George Washingtonin, Thomas Jeffersonin, Theodore Rooseveltin sekä Abraham Lincolnin päiden patsaat korkean kallion seinämässä. Alueelle on viiden dollarin parkkipaikkamaksu. Ylös patsaille ei pääse kipuamaan, vaan niitä täytyy tyytyä katselemaan alhaalta käsin. Ruuhkiin kannattaa varautua, ainakin päiväsaikaan.

Mt. Rushmore

Etelä-Dakotassa on myös Grazy Horse -niminen muistomerkki. Kyseessä on suuri kivinen patsas, joka esittää Amerikan alkuperäiskansaan kuuluvaa sotasankaria Oglala Lakotaa. Aluelle on 12 dollarin sisäänpääsymaksu. Hinta sisältää muistomerkin lisäksi myös museon. Patsaan näkee kyllä sivusuunnassa vähän kauempaa ilmaiseksikin.

Grazy Horse -monumentti

Etelä-Dakotan naapuriosavaltiossa Wyomingissa on puolestaan mielenkiintoinen käyntikohde Devil’s Tower. Kyseessä on valtava jyrkkäreunainen tasalakinen kivikukkula. Kukkulaa pääsee katselemaan hyvin läheltäkin, mutta hienoimmalta se näyttää hiukan kauempaa katsottuna.

Devil’s Tower

Wyomingin osavaltion kuuluisin nähtävyys on kuitenkin Yellowstone, maailmankuulu luonnonpuisto. Tämä vertaansa vailla oleva luontokohde kätkee sisälleen monia aarteita. Sudet, karhut, kojootit sekä biisonit, hirvet, paksusarvilampaat ja muut kasvinsyöjät elävät alueella ympäri vuoden, ja niitä voi bongailla siellä täällä ympäri Yellowstonea. Kauniit vuoristomaisemat, vehreät laaksot, purot sekä upeat värikkäät kuumat lähteet hallitsevat Yellowstonen maisemia. Tämä paikka kannattaa kokea.

Yellowstonen värimaailmaa. Tässä kuuma lähde.

Yellowstonessa elää valtava määrä hirviä.

Karhujakin voi nähdä.

Kaiken kaikkiaan Etelä-Dakota ja Wyoming ovat varsin mukavia osavaltioita vierailla ja liikkua. Maisemat ovat kauniita ja nähtävyydet hienoja. Kesäaikaan voi joillain nähtävyyksillä paikka paikoin olla ruuhkia, ainakin päiväsaikaan. Omalla autolla liikkuminen on kuitenkin kätevää ja suositeltavaa.

Yellowstonen usva-aamu

Villin lännen Yellowstone

Yhdysvalloissa Wyomingin osavaltiossa sijaitseva Yellowstonen kansallispuisto on yksi suuren lännen luonnonaarteista. Tämä pääasiassa yli 2000 metrissä komeileva alue on tunnettu värikkäistä kuumista lähteistä, upeista eläimistä ja tietysti hienoista maisemista. Se on paikka, joka jokaisen luonnonystävän kannattaa kokea.

Yellowstone on monipuolinen luontokohde.

Yellowstone sijaitsee melko kaukana kaikesta, joten sinne päästäkseen täytyy nähdä vaivaa. Käytännössä ainoa keino mennä sinne on vuokrata auto. Denver lienee lähinnä oleva suurkaupunki, jonne voi lentää Suomesta välilaskulla. Muita vaihtoehtoja ovat San Francisco, Seattle tai periaatteessa mikä tahansa kaupunki, jonne saa edullisia lentolippuja. Ajomatka Yellowstoneen sitten tietysti vaihtelee sen mukaan, miltä lentokentältä auton alleen ottaa. USA:n tieverkosto ja liikenteen toimivuus ovat kuitenkin sitä luokkaa, että ajamisen voi sanoa olevan nautinto. Matka siis taittuu sukkelasti.

Vuokra-autolla ajaminen sujuu kätevästi USA:ssa.

Yellowstonen kansallispuisto on todella suuri, ja sen näkemiseen ja kokemiseen kannattaa varata aikaa vähintään kolme päivää. Viikkokin vierähtää alueella helposti. Kansallispuiston alueella on mökkejä ja leirintäalueita, joissa voi yöpyä. Paikat voivat kuitenkin kesäaikaan olla täynnä, joten ennakkovaraus on tarpeen. Kaikille leirintäalueille ei kuitenkaan voi tehdä etukäteisvarausta. Yksi vaihtoehto on nukkua autossa. Vaikka se on kansallispuiston säännöissä kielletty, näkee siellä täällä autoja parkissa yöllä.

Yellowstonessa on kesäaikaan paljon kävijöitä.

Yellowstonen alueelle on autokohtainen sisäänpääsymaksu. Hinta on 35 dollaria ja se sisältää viikon oleskelun alueella. Jos automatkaan sisältyy käyntejä muissakin kansallispuistoissa, kannattaa harkita vuosipassin ostamista. Sillä pääsee kaikkiin USA:n kansallispuistoihin peräti vuoden ajan. Hinta on 80 dollaria. Yellowstonen kaikki viisi sisäänkäyntiä myyvät näitä lippuja. Maksaa voi sekä käteisellä että kortilla. Sisäänkäynnillä vierailija saa kartan alueesta.

Yellowstonessa on muutama aamusta alkuiltaan auki oleva infopiste. Niistä voi ja kannattaa kysyä mitä tahansa vierailua koskevia neuvoja ja vinkkejä. Puistonvartijat kertovat muun muassa tietoja siitä, missä eri eläimiä on viime aikoina nähty. Infopisteistä saa myös Yellowstonen karttoja.

Tämän infopisteen pihalla oleva hahmo ei ole patsas, vaan aito villihirvi.

Yellowstonen värikkäät kuumat lähteet ovat upea näky. Lähteet poreilevat kauniin sinisinä ja oransseina eri puolilla puistoa. Monin paikoin ilmassa leijuu rikin haju. Lähteille tutustuminen käy kätevästi merkittyjä kävelyreittejä pitkin. Suurin osa lähteistä sijaitsee lähellä tietä, osalle pitää hiukan vaeltaa. Kyltit kieltävät lähteisiin koskemisen tai lähelle menemisen.

Yellowstonen kauniita kuumia lähteitä

Old Faithful -niminen geysir on puiston lounaisosassa sijaitseva kuuma lähde, joka purkautuu tietyin väliajoin, useaan kertaan päivässä. Ajat ovat tiedossa noin 20 minuutin tarkkuudella. Ihmisiä kerääntyy odottamaan ja katsomaan geysirin purkautumista. Geysirin ympärille on rakennettu katsomo, josta purkausta voi seurata.

Old Faithful -geysir purkautuu.

Parasta Yellowstonessa on kuitenkin vapaina vaeltavat villieläimet. Alueella elää niin ruohonsyöjiä kuin petoeläimiäkin. Linnusto on myös todella runsas ja monipuolinen. Eläimet liikkuvat melko rohkeasti lähes mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Toki parhaimmat mahdollisuudet nähdä niitä on aamuvarhaisella tai auringonlaskun jälkeen, mutta kyllä Yellowstonessa päivälläkin tapahtuu.

Biisonit laiduntavat Yellowstonen vehreillä niityillä kaikkina vuorokaudenaikoina.

Biisonien lisäksi Yellowstonessa elää muitakin kasvinsyöjiä. Hanka-antiloopit ovat lisääntyneet alueella viime vuosina. Hirviä eli vapiteja näkee suurella todennäköisyydellä. Paksusarvilampaat ovat myös tuttu näky. Kesäkuussa naaraslampaat vievät karitsansa suojaan pedoilta henkeäsalpaavan hurjille paikoille jyrkille kivikkoisille vuorenrinteille, ja näitä parivaljakoita saattaa bongata alueella useita.

Paksusarvilammasemo karitsansa kanssa vuorilla turvassa pedoilta

Hirvikaksikko puroa ylittämässä

Taistelevat hanka-antiloopit

Karhut liikkuvat välillä melko rohkeastikin lähellä teitä. Ne vaeltelevat pitkin vuorenrinteitä ja metsiä ruokaillen, mutta toisinaan ne ylittävät autoteitä. Ne eivät juuri ihmisistä välitä, kunhan vain pysyttelee riittävän välimatkan päässä.

Karhut viilentymässä järvessä

Karhunpentujakin voi bongata.

Yellowstonen sudet ovat tulleet tutuiksi tv:n kautta, ja niiden voi melkein sanoa jo olevan filmitähtiä. Sudet ovat melko arkoja, eivätkä ne mielellään tule kovinkaan lähelle ihmisiä. Niitä voi kuitenkin hyvällä tuurilla nähdä alle sadan metrin päässä lähinnä aamuvarhaisella tai auringonlaskun aikaan. Susien ulvontaa voi myös päästä kuulemaan.

Yellowstonen villisusi

Kojootti on sutta rohkeampi otus. Sen voi nähdä livistävän pitkin niittyjä ja kukkuloita ja joskus myös ylittävän tien. Kojootin voi nähdä hyvinkin läheltä.

Kojootti keskellä päivää

Kaiken kaikkiaan Yellowstone on huikea paikka bongata villieläimiä. Se on mitä mainioin paikka vaeltaa ja nauttia Pohjois-Amerikan kauniista luonnosta. Hienot värikkäät kuumat lähteet ovat kuin piste i:n päällä. Yellowstone on upea. Yellowstone on kaunis. Yellowstone on henkeäsalpaava. Yellowstone kannattaa kokea.

Maailmanympärimatkan kotiinpaluusta on kulunut viisi vuotta

Kesällä 2007 syntyi ensimmäistä kertaa ajatus maailmanympärimatkasta. Olimme tuolloin pisimmällä siihen astisella yhteisellä reissullamme. Reilasimme rinkat selässä pitkin poikin Länsi-Eurooppaa kuukauden ajan. Ajattelimme silloin, että koska matkustaminen on niin mukavaa puuhaa, voisimme joskus lähteä pidemmällekin matkalle, vaikka ihan vuodeksi. Asia jäi hautumaan molempien mieliin. Lopulta ajatuksesta kehkeytyi suunnitelma, vuoden mittainen matka kaikkiin maanosiin.

Tässä me reilaajat kesällä 2007 Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa

Neljä vuotta tuon reilireissun jälkeen, tarkalleen ottaen 28.06.2011, seisoimme Helsinki-Vantaan lentokentällä uudet rinkat selässä valmiina valloittamaan koko maailman. Lähtöpäivänä emme osanneet kuvitella, mitä kaikkea saisimme tulevan vuoden aikana kokea, miten upeisiin paikkoihin matka meidät veisi ja miten paljon kaikkea hienoa näkisimme.

28.06.2011

Blogiamme vuosina 2011-2012 lukeneet muistavatkin ehkä, että saavutimme vuoden aikana tavoitteemme käydä kaikissa maailman maanosissa. Järjestys oli Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, Antarktis, Afrikka, Australia ja Aasia. Lukijat saattavat myös muistaa sen, että selvisimme koko matkan ilman suurempia haavereita. Pieniä sairastumisia ja vuoristotautia lukuun ottamatta saimme taittaa matkaa terveinä, eikä meiltä viety mitään tärkeää. Anu nyrjätti peukalonsa Kanadassa edelleenkin tuntemattomalla tavalla yöllä autossa nukkuessaan. Molemmilla oli vuoden aikana lieviä vatsatauteja, mutta ne eivät kaataneet kumpaakaan sängyn pohjalle. Tietokoneemme varastettiin Belizessä yöllä nukkuessamme hotellihuoneesta ikkunan kautta. Peten järjestelmäkamera hajosi Antarktiksen risteilyllä harmittavasti juuri silloin, kun kuvattaa luontoa oli paljon. Tämä viimeinen olikin koko reisun pahin takaisku, mutta mitään kovin kauheaa ei siis tapahtunut. Otimmepa yhden taskuvarkaankin kiinni Uruguayn pääkapungissa Montevideossa. Kaiken kaikkiaan voimme siis todeta, että jäimme reilusti plussan puolelle tällä reissulla.

Lähdimme maailmankiertueelle tavoitteenamme tutustua pääasiassa kuuluisiin nähtävyyksiin. Vuoden aikana ja oikeastaan jo heti sen alkuvaiheessa ihastellessamme Pohjois-Amerikan mahtavaa luontoa meistä kuitenkin alkoi kehittyä yhä enemmän luontomatkaajia. Vaikka kiersimmekin niitä kuuluisia nähtävyyksiä, luontokohteet nousivat ykköseksi, vaikka toki luonnonnähtävyydet olivat alun perinkin olleet suunnitelmissamme. Tämä vuosi kuitenkin muutti meitä matkaajina. Paluuta entiseen ei ollut. Luonto ja erityisesti villieläimet tulisivat vastedes olemaan suurin kiinnostuksenkohteemme reissuillamme.

Vuorivuohi USA:ssa

USA:n karhut ovat Suomen karhuja rohkeampia. Päiväunet onnistuvat, vaikka ihmisiä on lähettyvillä.

Mitä sitten vuoden mittaisesta matkasta jäi päällimmäisenä mieleen? Ensimmäisenä tulee mieleen Antarktis, sen hauskat pingviiniveikot ja lumoavat maisemat. Arktinen kauneus on jotain sanoinkuvaamattoman upeaa. Sitä ei kuvista pysty täysin aistimaan. Se täytyy itse kokea.

Antarktis oli erityisen mieleenpainuva.

Toisena tulee mieleen Galapagossaaret. Olimme olleet saarilla parisen tuntia, kun tajusimme, että tämä kohde on sellainen, jonka tulisimme aina muistamaan, oikea luonnonystävän paratiisi, yksi lempipaikoistamme. Vaikea on tätäkin kohdetta sanoin kuvailla, niin hieno se oli.

Galapagossaarten vierailun alkuvaiheessa ja heti villieläinten ympäröiminä

Näiden kahden kohteen jälkeen tulee iso liuta muita kohteita, jotka kamppailevat kärkiviisikossa. Pohjois-Amerikan länsiosien kansallispuistot jylhine vuoristomaisemineen, Kenian ruohosavannit hätkähdyttävine villieläimineen, Australia ja Uusi-Seelanti ainutlaatuisine luontoineen ja eläimineen sekä Andien vuorten ympäröimä mystinen ja kaunis Machu Picchu, hienoin ihmisen rakentama paikka, jossa olemme käyneet. Uyunin suola-aavikko Boliviassa sai meiltä myös korkeat pisteet. Näimme ja koimme vuoden aikana niin paljon hienoa!

Glacier National Park, yksi monista hienoista Pohjois-Amerikan luontokohteista

Tämä maisema on puolestaan Kanadan puolella sijaitsevassa Banff National Parkissa.

Unohtumaton elämys Keniassa – pieni leopardinpentu puussa

Australiassa on monenlaista nähtävää luonnosta kiinnostuneille.

Machu Picchun maisemia Perussa ei turhaan hehkuteta.

Uyunin suola-aavikko Boliviassa oli myös huikea paikka.

Kotiinpaluu 1.7.2012 oli meille hyvin odotettu hetki. Vaikka meillä oli takanamme huippureissu, oli kotiin mukava palata. Lyhyet, viikon parin mittaiset reissut tuntuvat aina loppuvan kesken, mutta vuoden mittaisella irtiotolla saa matkanälkänsä tyydytettyä niin hyvin, että kotiinpaluu tuntuu suorastaan juhlavalta.

Vuosi maailmalla on takana ja on aika palata kotiin. Helsinki-Vantaalla 1.7.2012

Kotiinpaluun jälkeen järjestimme ystäville paluujuhlat.

No, miltä sitten tuntuu tuo vuoden matka maailman ääriin näin viisi vuotta kotiinpaluun jälkeen? Vaikeahan sitä on kuvailla. Ehdottomasti matka kannatti, näin ajattelemme yhä edelleen viiden vuoden jälkeenkin. Euroakaan emme hukkaan laittaneet. Tuo matka antoi meille sellaisia kokemuksia ja elämyksiä, joita ei edes rahassa voi mitata. Myös ne kurjat ja likaiset Aasian kohteet Intia mukaan luettuna kannattivat, sillä jokaisesta paikasta saa silti aina jotain irti, oli se sitten miten hirveä tahansa.

Vaikka Intia oli maana meistä molemmista melkoisen ikävä matkustaa, olivat sen nähtävyydet hätkähdyttävän hienoja. Tässä Taj Mahal

Tässä puolestaan Tuulten temppeli Jaipurissa

Aasiassa, reissumme maanosien hännänhuipussa, oli sielläkin siis paljon mielenkiintoista nähtävää, kuten tämä Ta Prohmin temppeli Angkorissa, Kambodzassa.

Maailmanympärimatkamme viimeinen kohde oli Malediivit, jossa sulattelimme kaikkea näkemäämme ja kokemaamme.

Olemme reissanneet paljon näiden viiden vuoden aikana ja käyneet useissa maissa, tarkalleen ottaen 18 uudessa valtiossa. Matkustusinto ei Anulla ole hiipunut, päinvastoin kasvanut. Ajatus uudesta maailmanympärimatkasta elää koko ajan ja maabongaus on astunut mukaan kuvioihin. Käytyjä maita on kasassa nyt 90. Petellä sen sijaan suurin into on hiukan laantunut, vaikkakin reissuille edelleen tekee mieli välillä lähteä. Pete valitsee nykyään matkakohteidensa joukkoon mieluiten juuri luontokohteita, kun taas Anulle käy kohde kuin kohde, kunhan se on joko uusi tai hieno kohde. Peten valokuvaharrastus, joka sai ison kimmokkeen maailmanympärimatkalla, on äitynyt ihan vakavaksi harrastukseksi. Tätä voikin tulevaisuudessa mahdollisesti yhdistää yhä enemmän matkailuun. Aika näyttää, mihin kaikkialle vielä päädymme.

Anusta on tullut maabongari. Tässä on menossa Georgian valloitus Kaukasuksen vuorten upeissa maisemissa huhtikuussa 2017.

Tässä Petri rakkaimman harrastuksensa valokuvauksen parissa Alaskassa kesäkuussa 2013.

Saimme vihdoin ja viimein tänä keväänä konkreettisen muiston maailmanympärimatkastamme. Ajatus kirjasta oli kytenyt jo vuosia. Aikaa kirjan tekemiseen ei vain tuntunut löytyvän, rakensimmehan vuosien 2014 ja 2015 aikana talonkin. Lopulta kirjan tekemiseen tarjoutui tilaisuus Peten Kuusamo-opiston valokuvauslinjan opintojen myötä. Niinpä meillä nyt onkin käsissämme kirja reissustamme, kuvin toteutettu matka maailman ympäri.

Jotain jokaisesta maanosasta

Melko tarkalleen neljä vuotta sitten toteutimme pitkäaikaisen haaveemme, pakkasimme rinkkamme ja jätimme Suomen kiertääksemme maailmaa vuoden ajan. Reissu vei meidät kaikkiin maailman seitsemään maanosaan, blogimme nimen mukaisesti. Kolme vuotta sitten palasimme kotiin satoja kokemuksia rikkaampina. Vuoteen mahtui niin ylä- kuin alamäkiäkin positiivisten kokemusten painuessa kuitenkin päällimmäisenä mieliimme. Maailmankiertueen jälkeen analysoimme jonkin verran matkaa, eri maita ja maailmankolkkia, joissa kävimme. Listasimme maailman parhaita maanosia, maita, kaupunkeja ja nähtävyyksiä.Tämän postauksen tarkoituksena ei ole laittaa maita paremmuusjärjestykseen, vaan ajattelimme näin useita vuosia kotiinpaluun jälkeen kirjoittaa tämänhetkisistä tuntemuksistamme kustakin maanosasta. Vuoden reissun jälkeen olemme matkustelleet vain Euroopassa, Afrikassa ja Pohjois-Amerikassa, mikä sekin tietysti on jo kolme maanosaa seitsemästä.

EUROOPPA

Maanosista tutuin ja kotoisin on tietenkin Eurooppa. Eurooppaa tuli kierrettyä melko paljon vuosien 2005-2010 tienoilla, aika pitkälti reppumatkaten junilla ja busseilla liikkuen. Vuoden reissumme alkoi Islannista ja päättyi Englantiin, mutta emme viettäneet noissa kuin muutaman hassun päivän. Kotimaanosamme onkin viime vuosina jäänyt hiukan vähemmälle huomiolle matkailukiinnostuksen kohdentuessa kaukaisempiin maailmankolkkiin. Euroopassa on kuitenkin todella paljon nähtävää, ja meillä on vielä useita käymättömiä Euroopan maita, joihin on tarkoitus tulevaisuudessa päästä.

Reilaten reissut Euroopassa ovat sujuneet rattoisasti.

Reilaten reissut Euroopassa ovat sujuneet rattoisasti.

Euroopan maista olemme erityisesti viihtyneet Islannissa, Irlannissa, Italiassa, Portugalissa, Ranskassa, Kroatiassa ja Hollannissa. Mieleenpainuvia kaupunkeja ovat olleet esimerkiksi Istanbul, Lontoo, Rooma, Amsterdam ja Pariisi. Haaveena olisi päästä kiertämään Kaakkois-Europan maita, Makedoniaa, Albaniaa ja Montenegroa. Seuraava reissumme suuntautuu kuitenkin Maltalle, joka sekin on ollut mielessä jo jonkin aikaa…

Islannissa Gullfossin putouksella maailmanympärimatkan alkuvaiheissa kesäkuussa 2011.

Islannissa Gullfossin putouksella maailmanympärimatkan alkuvaiheissa kesäkuussa 2011.

Irlannissa vuoden 2008 huhtikuussa.

Irlannissa vuoden 2008 huhtikuussa.

Istanbulissa kesäkuussa 2010.

Istanbulissa kesäkuussa 2010.

Lontoossa toukokuussa 2010.

Lontoossa toukokuussa 2010.

Amsterdam on yksi suosikkikaupungeistamme Euroopassa.

Amsterdam on yksi suosikkikaupungeistamme Euroopassa.

POHJOIS-AMERIKKA

Pohjois-Amerikka on yksi suosikkimaanosistamme. USA:n ja Länsi-Kanadan kahden kuukauden roadtrip sekä Alaskan vastaava reilun parin viikon mittainen autoreissu ovat olleet ikimuistoisia kokemuksia. Pidämme molemmat USA:ssa autoilusta helppouden ja hyvien teiden vuoksi. Välimatkat ovat suht pitkiä, mutta matka taittuu nopeasti ja aina löytyy bensaa, ruokaa ja majapaikkoja edulliseen hintaan. Jos ei muuta, niin autossakin voi nukkua, omalla vastuulla toki. :)

Yellowstonen kansallispuisto ihastutti.

Yellowstonen kansallispuisto ihastutti.

Sequoian kansallispuistossa kävimme katsomassa maailman suurinta puuta.

Sequoian kansallispuistossa kävimme katsomassa maailman suurinta puuta.

Bryce Canyonilla Utahin osavaltiossa

Bryce Canyonilla Utahin osavaltiossa

Grand Canyon on USA:n "must see"-paikkoja.

Grand Canyon on USA:n ”must see”-paikkoja.

Kuten myös New York.

Kuten myös New York.

Ja sitten on tietysti Alaska, jossa pääsee tutustumaan oikeaan villiin luontoon.

Ja sitten on tietysti Alaska, jossa pääsee tutustumaan oikeaan villiin luontoon.

Meksikossa olemme vierailleet pariinkin otteeseen. Maa on päätynyt uutisotsikoihin ikävien tapausten vuoksi, mutta meillä on sieltä vain positiivisia kokemuksia. Olemme matkustaneet Meksiko Cityn metrossa ja matkanneet halki maan pääkaupungista aina Guatemalan rajalle asti ilman minkäänlaisia ongelmia.

Meksikossa muinaisten intiaanien kaupungissa Teotihuacanissa.

Meksikossa muinaisten intiaanien kaupungissa Teotihuacanissa.

Pohjois-Amerikkaan kuuluvat myös Keski-Amerikan maat, joista meillä on oikein mukavia muistoja. Ainoa harmillinen asia on se, ettemme pitkällä reissulla päässeet El Salvadoriin, joten se maa on edelleen käymättömien maiden listalla, vaikka muut Keski-Amerikan maat ovat käytyjä. Joka tapauksessa Keski-Amerikasta tykkäsimme mm. sen vuoksi, että maat ovat pieniä, erilaista nähtävää on paljon, edullisia hostelleja on tarjolla ja bussilla pääsee edullisesti mihin vain. Lisäksi nämä maat eivät ole mitään perinteisiä turistirysiä, vaan kyseessä on monelle hiukan tuntemattomampi maailmankolkka.

Guatemalan kaunis entinen pääkaupunki Antigua

Guatemalan kaunis entinen pääkaupunki Antigua

Belizen San Pedron saarella pääsimme snorklaamaan Karibianmeressä. Vaikka tietokoneemme varastettiin, ei se menoa haitannut!

Belizen San Pedron saarella pääsimme snorklaamaan Karibianmeressä. Vaikka tietokoneemme varastettiin, ei se menoa haitannut!

Karibian saarille emme Belizen San Pedroa lukuun ottamatta vuoden reissulla ehtineet, mutta nyt viime vuosien aikana olemme käyneet siellä pariin otteeseen, Kuubassa ja Dominikaanisessa tasavallassa. Kuuba on tietysti ainutlaatuinen muihin saariin verrattuna, mutta muutenkin saaret eroavat toisistaan kait jonkun verran. Karibia onkin alue, jota olisi kiva tulevaisuudessa koluta hiukan enemmän. Reppumatkailu on siellä mahdollista, bussit kulkevat ja laivoilla ja lentäenkin voi liikkua.

Kuubaan kannattaa mennä, ja pian!

Kuubaan kannattaa mennä, ja pian!

ETELÄ-AMERIKKA

Etelä-Amerikka oli meille ennen maailmanympärimatkaa täysin tuntematon maanosa. Olimme päättäneet ennen reissua, että ainakin Galapagossaaret, Machu Picchu ja Rio de Janeiro tulevat kuulumaan matkaohjelmaamme. Mutta miten paljon kaikkea muutakin hienoa tämä maanosa meille tarjosikaan! Argentiinan eteläkärki, Chilen ja Argentiinan viinitilat ja Bolivian suola-aavikko olivat myös todella käymisen arvoisia paikkoja. Harmillisesti meiltä jäivät kiireen vuoksi näkemättä Iguazun putoukset, mutta kaikkea ei voi saada. Ehkäpä jonain päivänä vielä pääsemme ihastelemaan niitäkin.

Machu Picchu on yksi Etelä-Amerikan kuuluisimmista nähtävyyksistä.

Machu Picchu on yksi Etelä-Amerikan kuuluisimmista nähtävyyksistä.

Boliviassa sijaitseva Uyunin suola-aavikko on ihmeellinen paikka.

Boliviassa sijaitseva Uyunin suola-aavikko on ihmeellinen paikka.

Viininystäville Etelä-Amerikka on paratiisi. Tämä kuva on Chilen pääkaupungin Santiagon lähettyvillä olevalta Undurragan viinitilalta.

Viininystäville Etelä-Amerikka on paratiisi. Tämä kuva on Chilen pääkaupungin Santiagon lähettyvillä olevalta Undurragan viinitilalta.

Etelä-Amerikan maita pidetään melko vaarallisina rikollisuuden vuoksi, mutta meillä kaikki meni siellä hyvin. Yhden taskuvarkaan Pete nappasi kiinni Uruguayn pääkaupungissa Montevideossa. Tuo Montevideo oli meidän kokemuksemme perusteella maanosan turvattomin kaupunki. Liikuimme siellä alueella (vanhassa kaupungissa), jossa emme tunteneet oloa mukavaksi päivänvalossa. Tällaista ei ole muualla ollut. Pimeällä liikkumista tosin välttelimme pitkällä reissulla hyvin monissa paikoissa.

Rio de Janeirossa olimme hyvin varuillamme taskuvarkaiden takia, mutta onneksemme kaikki meni hyvin.

Rio de Janeirossa olimme hyvin varuillamme taskuvarkaiden takia, mutta onneksemme kaikki meni hyvin.

Etelä-Amerikassa kannattaa bussin ohella edetä lentäen, sillä välimatkat ovat pitkiä ainakin, jos haluaa käydä useammassa maassa. Yöbusseillakin voi halutessaan taittaa pidempiä etappeja. Tällaisesta meillä on kokemuksia Chilestä ja Argentiinasta.

ETELÄMANNER

Emme kadu hetkeäkään sitä, että otimme Antarktiksen matkaohjelmaamme, kun starttasimme maailmalle. Päinvastoin, kyllä jälkikäteen inhottaisi, jos emme olisi sinne menneet. Tokihan Antarktikselle meno on todella kallista ja sinne päästäkseen täytyy nähdä vaivaa, mutta kun sinne sitten pääsee, on tunne sanoinkuvaamattoman upea.

Antarktikselle pääsee ymmärtääksemme ainakin Uudesta-Seelannista, mutta matka on pitkä ja hyvin kallis. Lyhin matka muista maanosista Antarktikselle on aivan Argentiinan eteläkärjestä Ushuaian kaupungista. Tätä reittiä mekin käytimme. Ushuaiassa on myynnissä äkkilähtöjä Antarktiksen risteilyille, mutta otimme varman päälle ja varasimme matkan jo puoli vuotta aiemmin netin kautta. Itse risteily oli hieno kokemus, Antarktiksen maankamaralle astumisesta puhumattakaan. Voimme todella lämpimästi suositella risteilyä kaikille, ketkä Antarktikselle mielivät. Rahaa tähän saa tietysti palamaan rutkasti, mutta matka on joka euron arvoinen, ja ylikin. Risteilyt pyörivät silloin, kun meillä täällä Suomessa on talvi eli marras-maaliskuussa.

Miinuksena Antarktiksen risteilyssä on todella voimakas merenkäynti. Matkapahoinvointitabletit olivat meillekin tarpeen, vaikkemme koskaan missään muualla niitä käytä. Plussia on sitten paljon paljon enemmän. Kuvat kertokoot ne.

Antarktis (91)

Antarktis (84)

Antarktis (198)

Antarktis (289)

Antarktis (347)

AFRIKKA

Afrikassa on tullut oltua useampaan otteeseen, mutta siltikin siellä suurin osa maista on käymättömiä. Vuoden reissulla vierailimme Etelä-Afrikassa ja Keniassa ja muilla reissulla tiemme on vienyt Tunisiaan, Egyptiin, Gambiaan, Senegaliin ja Kap Verdelle.

Egyptin nähtävyydet kuuluvat mielestämme maailman hienoimpiin.

Egyptin nähtävyydet kuuluvat mielestämme maailman hienoimpiin.

Gambian ehdoton plussa ainakin vuonna 2008 oli turistien vähyys.

Gambian ehdoton plussa ainakin vuonna 2008 oli turistien vähyys.

Kenian kuvat puhuvat puolestaan.

Kenian kuvat puhuvat puolestaan.

1. Päivän (91)

Afrikan maat ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, mutta ongelmana monissa paikoissa on turvattomuus. Sielläpä ei niin vain valkoinen voi liikkua yksikseen tai kaksikseen missä huvittaa. Onneksi turistien kanssa tekemisissä olevat paikalliset ovat todella avuliaita ja huolehtivaisia ja heidän matkassaan olo on turvallinen.

Yksi vaihtoehto Afrikan maiden saalistukseen olisi rekkaralli tai muu vastaava yhteisreissu halki eri maiden. Käsittääksemme näitä matkoja olisi saatavilla ainakin Etelä-Afrikassa. Jos jollain blogimme lukijalla on tällaisesta kokemusta, niin mielellämme otamme vinkkejä vastaan!

AUSTRALIA JA OSEANIA

Tämä kaukainen maanosa oli meille myös tuntematon ennen vuoden reissua. Matka sinne on niin pitkä, ettei viikon parin reissu sinne tule oikein kyseeseen. Niinpä satsasimme tähän maanosaan parin kuukauden verran, kun kerran olimme jo valmiiksi eteläisellä pallonpuoliskolla. Enemmänkin olisi saanut aikaa siellä kulumaan, mutta me napsimme päältä vain tavallisimmat Australian ja Uuden-Seelannin ja jätimme tuntemattomammat saarivaltiot muille reissuille.

Australian etelärannikolla Twelve Apostles-nähtävyydellä.

Australian etelärannikolla Twelve Apostles-nähtävyydellä.

Villieläinten bongailuun Australia on oiva kohde.

Villieläinten bongailuun Australia on oiva kohde.

Näissä maissa kannatta vuokrata auto tai asuntoauto ja liikkua sillä paikasta toiseen. Näin näkee enemmän, ja matkanteko joutuu omaan tahtiin. Lentäen voi sitten liikkua pidemmät etapit. Uudessa-Seelannissa kannattaa ajaa halki molempien saarien, Australiassa puolestaan parhaita paikkoja ovat mielestämme etelän Great Ocean Road sekä tietenkin koillisosien Suuri Valliriutta.

Maailman suurinta koralliriuttaa Australian koillisrannikon kupeessa.

Maailman suurinta koralliriuttaa Australian koillisrannikon kupeessa.

Matamatan kaupungin lähistöllä Uuden-Seelannin pohjoissaarella pääsee Kontuun.

Matamatan kaupungin lähistöllä Uuden-Seelannin pohjoissaarella pääsee Kontuun.

Rotoruassa Uuden-Seelannin pohjoissaarella tuli yellowstonemainen olo. :)

Rotoruassa Uuden-Seelannin pohjoissaarella tuli yellowstonemainen olo. :)

Eteläsaaren Fox-jäätikön alaosissa.

Eteläsaaren Fox-jäätikön alaosissa.

Samoin eteläsaarella on Queenstown, oiva kohde luontomatkailuun ja patikointiin.

Samoin eteläsaarella on Queenstown, oiva kohde luontomatkailuun ja patikointiin.

AASIA

Aasia on valtava maanosa. Vietimmekin siellä melkein neljä kuukautta keväällä 2012, ja silti paljon maita jäi näkemättä. Aasia houkuttelee lähinnä halvan hintatason vuoksi, toki nähtävääkin on. Liikkuminen onnistui meillä hyvin niin lentäen kuin bussilla ja junallakin. Turvallisuus ainakin meidän mielestämme maissa missä liikuimme oli hyvä, sen sijaan huijareihin on syytä varautua ainakin Intiassa, Sri Lankassa, Thaimaassa ja Indonesiassa. Aasian ehdoton helmi käymistämme paikoista on ollut Malediivit. Myös Filippiinit ihastutti.

Vietnamin Hoi Anista löysimme lähes aution rannan.

Vietnamin Hoi Anista löysimme lähes aution rannan.

Laosin Luang Prabang on leppoisa pikkukaupunki ja nähtävyydet ovat hienoja.

Laosin Luang Prabang on leppoisa pikkukaupunki ja nähtävyydet ovat hienoja.

Filippiinien Camotes-saarilla ei ruuhkaa ollut.

Filippiinien Camotes-saarilla ei ruuhkaa ollut.

Singapore on miellyttävä ja siisti suurkaupunki.

Singapore on miellyttävä ja siisti suurkaupunki.

Rantariemua Malediiveilla

Rantariemua Malediiveilla

Alaska osa 3: Roadtrip jatkuu – vielä Homer ja takaisin Anchorageen

Alaska on luontomatkaajan unelmakohde. Tämä tuli selväksi kahden ja puolen viikon Alaskan matkallamme. Karhuja, hirviä, karibuja, ohutsarvilampaita, myskihärkiä, piikkisikoja, mitä erilaisimpia lintuja, valaita, hylkeitä, merisaukkoja ja muita meren asukkeja, lista on loputon. Esimerkiksi hirvien suurta määrää kuvastaa hyvin se, että muutaman tunnin ajomatkan aikana eräänä iltana näimme teiden varsilla ja pihoilla yhteensä kymmenen hirveä eli enemmän, mitä  kumpikaan on Suomessa nähnyt koko elämänsä aikana. Neljä näistä näkemistämme hirvistä sattui vielä olemaan aivan pieniä vasoja. Hirvien näkeminen myös asutusten lähellä on Alaskassa hyvin tavallista, sillä hirvet tuntevat olonsa turvalliseksi ihmisten ja talojen läheisyydessä.

Hirviperhe asutuksen läheisyydessä

Hirviperhe asutuksen läheisyydessä

 

Valkopäämerikotkia puolestaan näimme Etelä-Alaskan alueella useita kymmeniä, ehkä lähelle sata yksilöä. Lähes puolet maailman valkopäämerikotkista elää Alaskassa, joten ei ole ihme, että niitä näkyi niin paljon. Karhuja koko reissun aikana tuli bongattua noin kolmisenkymmentä eli yhtä paljon, kuin koko vuoden reissun USA:n ja Kanadan kahden kuukauden kiertueella yhteensä. Runsaan eläimistön lisäksi maisemat olivat aivan sanoinkuvaamattoman hienot. Autolla liikkuminen oli mukavaa ja vaivatonta, ja infopisteistä saimme tietoa majoituksista, villieläimistä ja muista tärkeistä asioista. Kauppojen, huoltoasemien ja ravintoloiden huippuhyvät aukioloajat (jenkkityyliin) helpottivat matkantekoa entisestään. Alaska ei turhaan pääse parhaiden matkakohteidemme joukkoon.

Kotkaemo vahtimassa pesällään

Kotkaemo vahtimassa pesällään

 

Ikimuistoisen valasristeilyn jälkeen siirryimme etelärannikon viimeiseen käyntikohteeseemme Homerin kaupunkiin, jossa myös viivyimme parisen päivää. Homerissa toteutimme pitkien mietintöjen ja harkintojen jälkeen tämän matkan aikana kypsyneen unelman – lentäen tehtävän retken kauas Katmain kansallispuistoon, jossa on erittäin tiheä karhukanta, n. 4000 yksilöä. Mitään muuta pohdittavaa retkessä ei ollut kuin sen hinta. Päätimme kuitenkin jälleen kerran, että kun näin pitkälle kerran on tultu, niin toteutetaan sitten kaikki unelmat kerralla, ettei kotona tarvitse katua.

Yhdeksän tunnin retki alkoi esitelmällä karhujen käyttäytymisestä sekä siitä, miten ryhmämme jäsenten tulisi niiden keskellä itse käyttäytyä. Sitten lensimme noin 45 minuuttia kahdella pienkoneella lounaaseen Alaskan niemimaalle ja Katmain kansallispuistoon. Matkalla näimme upeita erämaamaisemia, lumihuippuvuoria sekä läheisiä tulivuoria. Tästä eivät Alaskan maisemat enää parane!

Vesitaso keskellä erämaata Katmain kansallispuiston vesillä

Vesitaso keskellä erämaata Katmain kansallispuiston vesillä

 

Ennen laskeutumista näimme jo monia karhuja tallustelemassa pitkin erämaata. Vesitasomme laskeutuivat laguuniin. Meillä oli yllämme kalastajienkin suosimat nivusiin asti ylettyvät saappaat, joiden avulla pääsimme kahlaamaan vettä pitkin rantaan. Sitten aloimme vaeltaa kohti karhuja…

Erämaan karhut

Erämaan karhut

 

Uroskarhu heitti välillä selälleen.

Uroskarhu heitti välillä selälleen.

 

Retki oli kaikin puolin huippuonnistunut. Sää oli mainio (tosin karhuille ehkä liian kuuma), maisemat suoraan Avarasta luonnosta ja mikä parasta – näimme runsaasti karhuja, ja monia vielä uskomattoman läheltä. Aina kun etenimme, kuljimme rauhallisesti ja yhtenä isona ryhmänä. Karhut päästivät meidät yllättävän lähelle, eivätkä pelänneet meitä. Itse asiassa ne eivät piitanneet meistä pätkääkään. Istuimme pitkiä aikoja laakson reunassa ja katselimme karhujen puuhia. Välillä söimme eväitä. Mitään roskia emme saaneet alueelle jättää, kaikki piti kuljettaa takaisin Homeriin.

Karhujen puuhia seuraamassa

Karhujen puuhia seuraamassa

 

Avaran luonnon live-katsomossa

Avaran luonnon live- katsomossa

 

Karhuilla oli juuri näin kesäkuussa meneillään lisääntymisaika ja ne olivat hyvin aktiivisia. Näimme kahden karhuparin parittelun lähietäisyydeltä. Lievää valtataistelua oli urosten kesken havaittavissa, mutta yllättävän rauhallisilta karhut kuitenkin vaikuttivat. Ne pyrkivät välttämään turhia kahinoita ja tappeluita. Nuorempi ja heikompi yksilö väistyi suosiolla hallitsevan uroksen tieltä, emmekä nähneet takajaloillaan seisovia rähiseviä nalleja ollenkaan.

Kesäkuu on karhujen paritteluaikaa.

Kesäkuu on karhujen paritteluaikaa.

 

Luontokuvaajan unelmapaikalla

Luontokuvaajan unelmapaikalla

 

Kokemuksena tämä Bear Viewing-retki oli koko reissumme huikein kokemus. Pääsimme kauas  erämaahan ihmisasutuksen ulkopuoliseen paikkaan, keskelle villiä luontoa, jossa karhu on erämaan kuningas. Ei tällaista vastaavaa ole missään ollut. Tämä oli hyvä lopetus reissulle. Tosin ei reissu ihan vielä tähän loppunut, piti meidän vielä matkata takaisin Anchorageen, yöpyä matkalla vielä yksi yö autossa ja toinen Ancoragessa.  Loppureissun päivät ja yöt menivät hujauksessa. Taitoimme matkaa karhuretken jälkeen vielä myöhään yöhön asti ja yritimme bongailla susia ja muita harvinaisempia eläimiä. Näimme kuitenkin pääasiassa vain hirviä ja valkopäämerikotkia, jotka toki nekin ovat hienoja eläimiä. Suden näkeminen antaa näköjään vielä odottaa itseään, sillä emme sitä yrityksistä huolimatta onnistuneet bongaamaan, kuten emme myöskään jääkarhua tai ilvestä.

Villieläinten lisäksi Alaskan maisemat veivät mennessään. Tämä maisema on Homerin läheltä.

Villieläinten lisäksi Alaskan maisemat veivät mennessään. Tämä maisema on Homerin läheltä.

 

Anchoragesta voi vielä muutaman sanan sanoa. Tämä noin  300 000 asukkaan kaupunki on monen portti Alaskan luontoon ja hyvä paikka aloittaa Alaskaan tutustuminen (ja myös lopettaa).  Majapaikkoja, ravintoloita, baareja ja ostosmahdollisuuksia löytyy hyvin. Autolla on helppo liikkua ja edullisia parkkipaikkoja löytyy myös. Anchoragessa voi myös liikkua helposti kävellen, eli siltä osin kaupunki ei ole tyypillinen amerikkalaiskaupunki. Me pidimme lumihuippuvuorten ympäröimästä Anchoragesta. Kaupungin alueella saattoi aamuhämärän aikoina nähdä hirviä, ja lyhyen ajomatkan päässä kaupungin eteläpuolella oli kaunis laakso, jossa saattoi nähdä jokisaukkoja ja monia lintuja. Joitakin kilometrejä vielä tästä paikasta etelään näimme ohutsarvilampaita vuoren rinteillä.

Anchoragen keskustaa

Anchoragen keskustaa

 

Alaskan hintataso on korkea verrattuna muihin USA:n osavaltioihin. Retket ovat kalliita, samoin majoitukset ja monesti myös ruokakin. Oikeastaan ainut asia, mikä on halpaa, on bensa. Se maksaa halvimmillaan n. 80snt/l, mutta suurimpien kaupunkien ulkopuolella hinta on korkeampi. Kallein tankkaamamme bensalitra taisi olla n. 1,20e/l, Dalton Highwayn varrella pohjoisessa. Suomalaisittain tämä ei ole mitään, mutta on muistettava, että USA:n keskimäärin suuremmat autot myös vievät enemmän bensaa.

Vaikka matkan aikaiset maisemat olivat välillä melko kevättalviset, suosivat ilmat reissuamme kokonaisuudessaan hyvin.

Vaikka matkan aikaiset maisemat olivat välillä melko kevättalviset, suosivat ilmat reissuamme kokonaisuudessaan hyvin.

 

Hintatasosta huolimatta Alaska on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Jos joku osavaltio pitäisi USA:ssa nostaa ylimmälle pallille, olisi se varmaan juuri Alaska. Yhtä hienoja yksittäisiä paikkoja on toki eteläisessä USA:ssa paljon, on Yellowstone ja monet muut hienot kansallispuistot. Alaska on kuitenkin osavaltiona aivan yliveto, eikä sitä voi liikaa hehkuttaa. Toki jos joku hakee lomaltaan trooppista lämpöä ja rantaelämää, voi Alaskan unohtaa. Tämä on omatoimisen seikkailu- ja luontomatkaajan unelmakohde, jossa sää voi olla kesäisen helteinen tai arktisen kylmä ja kaikkea siltä väliltä. Alaska on arvoituksellinen, mystinen ja kaukainen. Siellä on valoisat kesäyöt kuten meillä Suomessa.  Siellä on paljon nähtävää ja koettavaa. Sellainen on Alaska. Eläköön Alaska! Kiitos Alaska!

Alaskasta jäi meille paljon hienoja muistoja.

Alaskasta jäi meille paljon hienoja muistoja.

 

Alaska osa 2: Valdez, Whittier ja Seward

Alaskan maisemat ovat henkeäsalpaavan hienot.

Alaskan maisemat ovat henkeäsalpaavan hienot.

Alaskan reissumme jatkui pohjoisen valloituksen jälkeen kohti etelärannikkoa. Samalla alkumatkan hiukan pilvinen ja epävaikainen sää muuttui aurinkoisemmaksi ja Alaskan hienot maisemat pääsivät paremmin oikeuksiinsa. Autoilijoita ja muita tielläliikkujia oli vähän. Joka puolella siinsi lumihuippuisia vuoria. Välillä näimme hirvien ja karibujen kävelevän tien yli tai ruokailevan tien varsilla. Levähdyspaikoilla saatoimme pysähtyä oikaisemaan jäseniä pitkien ajomatkojen aikana. Autossa yöpyminen oli Alaskassa yksinkertaisempaa kuin muualla USA:ssa, sillä valvonta on vähäisempää, eikä ikkunaan koputtelevia poliiseja tai vartijoita tarvitse niin paljon pelätä. Tosin täällä oli ehkä myös hiukan enemmän tarjolla paikkoja, joissa saattoi vapaasti yöpyä ilman, että olisi rikkonut minkään ”No Overnight Parking”-  tai ”No Camping”- kyltin käskyä.

Eräs yöpymispaikka siellä jossain

Eräs yöpymispaikka siellä jossain

 

Tällaisissa maisemissa ajaminen oli nautinto.

Tällaisissa maisemissa ajaminen oli nautinto.

 

Kaunis vesiputous ennen Valdezia

Kaunis vesiputous ennen Valdezia

Valdez oli ensimmäinen etelärannikon tutustumiskohde. Pieni vain noin 4000 asukkaan kaupunki oli todella mukava paikka viettää aikaa ja varsinkin seurata villieläimiä. Sataman vesissä eleli merisaukkoja ja kirjohylkeitä, joiden puuhia pääsimme seuraamaan rannalta käsin. Lisäksi alueella elelee paljon valkopäämerikotkia, jotka tulivat laskuveden aikaan lähelle satamaa ja rantojen puihin.

Valdezin alue on myös tunnettu karhuistaan. Näimmekin siellä peräti kolme yksin liikkuvaa mustakarhua sekä harmaakarhuemon neljän pennun kanssa eli yhteensä kahdeksan karhua. Bongasimme kaikki karhut tien varsilta kaupungin laitamilta syömässä ruohoa. Lähes yksi kokonainen päivä kului karhuja ihastellessa, joten saimme makeaa mahan täydeltä. Ympärillä siintävät lumihuippuvuoret sekä aurinkoinen sää kruunasivat Valdezissa viettämämme ajan.

Tämä mustakarhu katseli meitä hiukan varauksellisesti.

Tämä mustakarhu katseli meitä hiukan varauksellisesti.

 

Valdezista jatkoimme yhden hotellissa ja yhden autossa vietetyn yön jälkeen matkaa vaihteeksi autolautalla. Kauniit vuonot ja merimaisemat houkuttelivat matkaamaan välillä meren päällä. Harmiksemme keli oli kuitenkin pilvinen. Viiden ja puolen tunnin mittaisen matkan päätteeksi saavuimme seuraavaan kohteeseen Whittieriin.

Whittierin kylään/kylästä pääsee autolla vain tunnelia pitkin. Tässä olemme tunnelin tuolla puolen eli matkalla pois Whittierista.

Whittierin kylään/kylästä pääsee autolla vain tunnelia pitkin. Tässä olemme tunnelin tuolla puolen eli matkalla pois Whittierista.

 

Whittier sijaitsee upealla paikalla ja maisemat sielläkin olivat henkeäsalpaavan hienot, mutta itse kylä oli kyllä aika omituinen ilmestys. Amerikkalainen selkeys puuttui tyystin kylän teistä ja esimerkiksi majapaikkaamme piti ajaa jotain ihmeellistä teollisuushallien välistä asfalttialuetta pitkin. Mitään selvää keskustan pääkatua tms. ei pitäjässä ollut ja paikka oli jopa sekava. Vuoren rinteellä kökötti epämääräisen ja viimeistelemättömän näköinen iso harmaa rakennus, jonka jok’ikinen ikkuna oli rikottu, todella aavemainen paikka siis.

Emme jääneet Whittieriin yhtä yötä pidemmäksi aikaa. Pääsimme kuitenkin täällä vihdoin ja viimein vaeltamaan kunnolla ensimmäistä kertaa Alaskassa olomme aikana. Lunta oli tosin vielä talven jäljiltä melkoisen paljon vuoren rinteillä ja vaellusreiteillä, mikä asetti omat lisähaasteensa vaeltamiselle. Kipusimme siitä huolimatta sitkeästi ylös näköalapaikalle, jossa upeat maisemat avautuivat alapuolellemme.

Maisemaa vaelluksen varrelta

Maisemaa vaelluksen varrelta

 

Seward lienee eteläisen Alaskan tunnetuimpia matkailukaupunkeja. Päätimme jäädä sinne hiukan pidemmäksi aikaa, peräti reiluksi kahdeksi päiväksi. Siinä ajassa ehti kuitenkin vaikka mitä.  Majapaikkamme lähettyviltä löytyi valkopäämerikotkien pesä. Pariskunnalla oli pesässään poikasia, joita ne vahtivat ja ruokkivat. Saimme ensimmäistä kertaa seurata kotkien edesottamuksia lähietäisyydeltä käsin. Kävimmekin pesän luona useita kertoja päivässä. Kyllä valkopäämerikotka on sitten upea ja uljas lintu!

Valkopäämerikotkapariskunta

Valkopäämerikotkapariskunta

 

Sewardissa pääsimme myös vaeltamaan oikein urakalla. Vaelsimme yhtenä päivänä yhteensä peräti kahdeksan tuntia. Päävaelluksemme oli vaellus ylös Exit- nimistä jäätikköä ympäröiviä vuoria pitkin. Korkeuseroa tuli aika mukavasti ja polttava aurinko teki vaelluksesta yllättävänkin hikisen. Edes vaelluksen loppuvaiheiden lumiset rinteet ja lumesta kastuvat sukat eivät oloa juuri viilentäneet. Kipusimme noin seitsemän kilometriä siksakkia ylös välillä hyvinkin hidasta alustaa pitkin kohti määränpäätä ja vaelluksen huippua. Ylhäällä odotti jälleen kerran palkinto – häikäisevän hienot maisemat.

Exit- jäätikköä

Exit- jäätikköä

 

Ja taas kerran huipulla hienoissa maisemissa

Ja taas kerran huipulla hienoissa maisemissa

 

Toisena Sewardin päivänä teimme yhdeksän tunnin mittaisen valasristeilyn. Valitsimme tarjolla olevien risteilyjen joukosta meille sopivimman vaihtoehdon, pienellä veneellä tehtävän ”Captain’s Choice”- nimisen risteilyn. Risteilyn alussa kapteeni tiedusteli, mitä porukka haluaa nähdä. Meitä matkustajia oli vain 16. Pienellä veneellä liikkumisen etuihin kuului se, että sillä pääsi lähemmäksi merieläimiä, jolloin niitä myös näki paremmin. Myös valokuvaaminen onnistui luonnollisesti paremmin.

Risteilyllä pääsimme todella lähelle tätä suurta jäätikköä. Näimme muutaman ison lohkareen irtoavan jäätiköstä ja syksyvän alas mereen.

Risteilyllä pääsimme todella lähelle tätä suurta jäätikköä. Näimme muutaman ison lohkareen irtoavan jäätiköstä ja syöksyvän alas mereen.

 

Risteilystä tuli mahtava ja ikimuistoinen. Sää suosi meitä ja näimme jatkuvasti mitä hauskempia meren nisäkkäitä ja merilintuja. Valaat olivat risteilyn kohokohta. Seuraavassa  risteilyn parasta antia:

Isolunneja

Isolunneja

 

Kirjohylkeitä

Kirjohylkeitä

 

Hauskoja merisaukkoja

Hauskoja merisaukkoja

 

Miekkavalaita

Miekkavalaita

 

Merileijonia

Merileijonia

 

Kaikkein vaikuttavin näky oli ryhävalaan näkeminen.

Kaikkein vaikuttavin näky oli ryhävalaan näkeminen.