Browsing Tag

Peru

Etelä-Amerikan maat käyty

Etelä-Amerikasta tuli ehkä hieman yllättäen ensimmäinen maanosa, jonka kaikissa maissa me molemmat olemme käyneet. Kaikissa Euroopan maissa on Anu käynyt, viimeinen maa oli Kypros kesällä 2021. Petriltä puuttuu Euroopasta vielä seitsemän maata, mutta Etelä-Amerikan saimme molemmat plakkariin lokakuussa 2022. Tämä tapahtui Paragayssa, toisella niin sanotulla pidemmällä reissulla, joka suuntautui Etelä-Amerikkaan, Karibialle ja USA:han.

Etelä-Amerikkaan olemme matkustaneet yhteensä vain kahdella eri reissulla. Ensimmäisen kerran vietimme kyseisessä maanosassa noin kaksi ja puoli kuukautta osana vuoden mittaista maailmanympärimatkaa, jolloin kävimme kaikissa maanosissa. (Tästä blogimme nimikin juontaa juurensa.) Kävimme tuolloin Ecuadorissa, Perussa, Boliviassa, Chilessä, Argentiinassa, Brasiliassa ja Uruguayssa. Toinen vierailumme Etelä-Amerikkaan alkoi 2.8.2022 kestäen reilut kolme kuukautta. Vieraillut maat tällä reissulla olivat Venezuela, Suriname, Guyana, Ranskan Guayana (on osa Ranskaa), Kolumbia ja Paraguay. Lisäksi kävimme uudestaan Perussa.

Etelä-Amerikkaan kuuluu verrattain vähän itsenäisiä valtioita, joten siksi ei toisaalta ole ihme, että yhdessä tämän maanosan maat saavutimme ensimmäiseksi. Lisäksi tämän reilun seitsemän kuukauden reissun ensisijaisen kohteen vaihtuessa Tyynenmeren saarista Uudelle mantereelle, oli oikeastaan aika odotettavaa, että Etelä-Amerikasta tuli ensimmäinen täysin valloitettu maanosa. Toki monia aluevaltauksia on tämänkin maanosan suhteen vielä tekemättä. Upeilla Galápagossaarilla kävimme jo vuonna 2011 ja Ranskan Guayanassa syyskuussa 2022, mutta esimerkiksi Chilen Pääsiässaarille emme vielä ole ehtineet.

On kovin vaikea valita Etelä-Amerikan maista yhtä omaa suosikkia, sillä kussakin maassa on aina omat hyvät ja huonot puolensa. Jos jokin maa täytyisi nostaa ykköseksi, olisi se varmasti Peru. Vaikka maassa matkustaminen on meille vuoristotaudin ja muiden sairastelujen myötä molemmilla kerroilla ollut hieman haastavaa, ovat maan nähtävyydet omaa luokkaansa. Jylhät Andien vuoret, niiden upeat luonnonnähtävyydet ja niillä viihtyvät eläimet ovat Perua parhaimmillaan. Myös Kolumbia, Bolivia ja Chile kuuluvat suosikkimaiden joukkoon, sekä toisaalta myös mantereen kenties hienoin eläintenbongauspaikka Galapagossaaret, joka kuuluu Ecuadorille.

Mitä sitten kustakin Etelä-Amerikan maasta on jäänyt päällimmäisenä mieleen? Seuraavaksi lyhyt kuvaus jokaisesta maasta.

Ecuador

Ecuador oli ensimmäinen maamme Etelä-Amerikassa. Pääkaupungissa Quitossa vietimme muutaman yön, samoin Bañoksen pikkukaupungissa, johon tykästyimme. Vielä enemmän ihastuimme kuitenkin Galapagossaariin, jonne teimme 10 päivän retken. Retki toteutettiin pienellä noin 12 hengen porukalla, ja meillä oli hyvä jengi. Retken aikana yövyimme neljällä saarella, mikä oli mielestämme hyvä juttu. Saarten välit kuljimme veneellä. Koko reissu oli käytännössä Avaraa luontoa, eli juuri sitä, mistä me pidämme.

Galapagossaaret on ollut yksi kaikkien aikojen mieluisimmista käyntikohteista. Tässä merileguaani lokakuussa 2011.

Tässä on puolestaan sinijalkasuula, yksi Galapagossaarten ihmeellisimmistä linnuista.

Peru

Perussa vietimme vuonna 2011 parisen viikkoa. Machu Picchu, Titicaca-järvi, Colca-kanjoni ynnä muut perusnähtävyydet tuli silloin käytyä, mutta paljon jäi myös näkemättä. Kun sitten vuoden 2022 toisella Etelä-Amerikan kierroksella silmiimme sattui kuvia upeasta Sateenkaarivuoresta, päätimme sisällyttää Perun tällekin reissulle, ja kyllä kannatti! Sateenkaarivuori eli Vinicunca on korkein paikka, jonne olemme vaeltaneet (yli 5000 metriä merenpinnan yläpuolella). Sateenkaarivuoren lisäksi pääsimme muihinkin upeisiin paikkoihin. Lisäksi teimme ikimuistoisen paluun Machu Picchulle, inkojen kadonneeseen kaupunkiin.

Palasimme Peruun syksyllä 2022 muun muassa sen vuoksi, että halusimme käydä Vinicuncalla. Kuvassa hauskasti puettuja laamoja.

Vinicuncan läheisyydessä on vähintään yhtä hieno Punainen laakso, jossa käy vain kourallinen turisteja.

Tässä toinen meille uusi Perun kohde, jossa vierailimme vuonna 2022; upea Humantay-järvi.

Colca-kanjoni kuuluu myös Perun pakollisiin nähtävyyksiin. Siellä kävimme vuonna 2011.

Bolivia

Myös toinen Andien maa sykähdytti upeilla maisemillaan. La Paz, maailman korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki (3250-4100 metriä merenpinnan yläpuolella) oli tukikohtamme Boliviassa. Teimme sieltä käsin useita hienoja retkiä lähialueille, muun muassa Chacaltayan vuorelle. Bolivian mieleenpainuvin paikka oli kuitenkin Uyunin suola-aavikko, joka oli ohjelmassa La Pazin jälkeen. Valkoista suolatasankoa silmänkantamattomiin sekä upeanvärisiä vuoria ja laguuneita. Tämä on ollut hienoin paikka, jossa olemme nähneet flamingoja, ja kieltämättä myös yksi hienoimmista luonnon muovaamista paikoista, joissa olemme koskaan käyneet.

Upea Punainen laguuni Uyunin suola-aavikolla

Taustalla näkyy Chacaltayan vuori La Pazin lähellä.

Chile

Chileen matkustimme maateitse Uyunin suola-aavikkoretken päätteeksi. Ensimmäinen kohteemme Chilessä oli erikoinen San Pedro de Atacaman pikkukaupunki, jonka kaikki tiet olivat hiekkaa ja rakennukset punertavanruskeita. Atacaman aavikko tarjosi meille lisää unohtumattomia käyntikohteita. Mieleen jäivät erityisesti retket Kuulaaksoon sekä aavikolle tähtiä tähyilemään. Pääkaupunki Santiago de Chile oli myös hieno. Teimme Santiagosta retken viehättävälle viinitilalle, ja söimme retkellä ehkä maailman parasta lihaa.

Samana vuonna Chilen pääkaupungissa Santiago de Chilessä

Argentiina

Myös Argentiinaan matkustimme maateitse vuonna 2011. Muistamme vielä ne tilavat ja tasokkaat yöbussit, joiden kyydissä matkat Chilessä ja Argentiinassa taittuivat vaivattomasti. Buenos Airesista pidimme, samoin Mendozan kaupungista. Mendozassa teimme pyörillä viini- ja oliivitilakierroksen. Lumihuippuiset vuoret reunustivat näitä tiloja. Eteläkärjen Ushuaia oli sitten tietysti ihan oma lukunsa, sillä sieltä teimme ikimuistoisen 10 päivän risteilyn Antarktikselle, suosikkimaanosaamme. Toki itse Ushuaiakin oli maisemiltaan upea. Toinen vierailu Argentiinaan oli meillä huomattavasti lyhyempi, vain yhden yön mittainen. Vuonna 2022 vietimme yhden yön Puerto Iguazussa ja kävimme katsomassa maailmankuuluja Iguassun putouksia.

Argentiinan eteläkärjessä Ushuaiassa niin ikään vuonna 2011

Iguassun putouksilla Argentiinan puolella vuonna 2022

Uruguay

Uruguayssa pyörähdimme pikaisesti vain muutaman päivän ajan. Matka Uruguayhin taittui laivalla Buenos Airesista. Pääkapungissa Montevideossa otimme kiinni taskuvarkaan, joka ei kuitenkaan ollut varastanut meiltä mitään. Colonian pikkukaupuki oli toinen kohteemme tässä maassa.

Brasilia

Rion rannat, Kristus-patsas ja Sokeritoppavuori, niiden takia matkustimme Brasiliaan. Brasiliassa vietimme kovin lyhyen ajan, vain vajaan viikon päivät, Rio de Janeirossa niistä suurimman osan. Upeat olivat kyllä nuo Rion rannat ja muut nähtävyydet. São Paulo oli toinen kohteemme Brasiliassa. Palasimme Brasiliaan vuoden 2022 marraskuussa, kun vierailimme Iguassun putouksilla. Huikea paikka sekin!

Iguassun putouksilla Brasilian puolella vuonna 2022

Venezuela

Niin sanotun toisen pitkän reissumme ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Venezuela. Tämä toinen Etelä-Amerikan valloituksemme alkoi elokuussa 2022, kun lensimme Caracasiin. Pääsimme Venezuelaan kaksi vuorokautta alkuperäisestä suunnitelmasta myöhässä. Vierailumme maassa typistyi tasan kahteen viikkoon, emmekä yrityksistä huolimatta saaneet varattua lentoja Canaimaan, joten Angelin putoukset jäivät harmillisesti näkemättä. Venezuela yllätti kuitenkin positiivisesti, niin hienojen rantojen, kauniiden maisemien, viehättävien pikkukylien kuin turvallisuudenkin näkökulmasta.

Venezuelan pääkaupungissa Caracasissa vuoden 2022 elokuussa

Choronin pikkukaupunki Venezuelassa. Tästä tuli meidän Venezuelan suosikkikohteemme.

Colonia Tovar, ei niin tyypillinen Venezuelan kaupunki

Suriname

Suriname oli seuraava kohde Etelä-Amerikassa. Surinamessa tulikin vietettyä yhteensä noin kolme ja puoli viikkoa. Kävimme hienoilla sademetsäretkillä Amazonin alueella sekä naapurimaissa, ja palasimme tuttuun ja turvalliseen Paramariboon kerta toisensa jälkeen. Paramaribossa viehätti erityisesti hieno vanhakaupunki, Amazonin sademetsässä puolestaan alueen eläinlajit, mieleenpainuvimpana tapiiri Kabalebon retkellä.

Peperpotissa Paramaribon lähellä näimme luonnonvaraisia laiskiaisia.

Kabalebo syvemmällä Amazonin sademetsässä oli Surinamen parasta antia.

Kabalebossa näimme muun muassa tapiirin, ensimmäistä kertaa luonnonvaraisena.

Guyana

Guyanassa pyörähdimme vain pikaisesti päiväreissulla Surinamesta käsin. Pitkän Paramaribo-Nickerie-bussimatkan päätteeksi ylitimme maiden välisen rajajoen mielestämme hieman epämääräisen rajanylityspaikan kautta. Rajalla ja tullissa ei passeja kysytty, mutta vakuutimme palaavamme takaisin rajalle ja Surinameen saman päivän iltapäivänä, olimmehan ostaneet ja jo maksaneetkin myös paluukyydin takaisin Nickerieen ja Paramariboon. Guyanassa tutustuimme vain yhteen ja ainoaan paikkaan, pikkukaupunki Corrivertoniin.

Ranskan Guayana

Ranskan Guayanassa, Ranskan merentakaisella alueella oli mukava piipahtaa pitkän reissun lomassa. Tännekin matkasimme maateitse Paramaribosta. Itse pääkaupunki Cayenne ei tarjonnut meille juuri muuta kuin mukavan yöpymispaikan ja tukikohdan neljäksi päiväksi, unohtamatta toki ranskalaisia herkkuja tarjoavia leipomoita. Ranskan Guayanan parasta antia oli ilman muuta upeat Salut-saaret, jonne teimme päiväretken Cayennesta. Turkoosina kimmeltävä Karibianmeri, vanhat vankilarauniot ja rantoja reunustavat tuulessa hiljaa huojuvat palmut jäivät mieleen näiltä kauniilta saarilta.

Kolumbia

Kolumbia oli yksi seitsemän ja puoli kuukautta kestävän reissumme pääkohteista. Olimme kuulleet maasta etukäteen pelkästään hyvää, emmekä joutuneet pettymään. Edullinen hintataso, upeat käyntikohteet ja kaunis luonto ovat maan parhaita puolia. Olimme Kolumbiassa yhteensä lähes kuukauden, ja vielä jäi paljon nähtävää. Vaikka joku koditon hörhö nakkasikin Petriä selkään ruuvimeisselillä Cartagenassa, oli maa yleisesti mielestämme turvallinen paikka reppureissata. Jardinin pikkukaupunki ihanine kahvitiloineen ja vaellusreitteineen nousi kaikkien aikojen viihtyisimpien käymiemme paikkojen joukkoon, eikä pääkaupunki Bogota ollut niin paha, mitä etukäteen olimme ajatelleet. Cartagenan viehättävät kapeat sateenvarjoin ja lipuin koristellut kadut sekä Medellinin ja Salenton lähellä olevat retkikohteet kuuluivat myös Kolumbian parhaiden käyntikohteiden joukkoon.

Peñolin kivi Medellinin lähellä myöskin vuonna 2022

Paraguay

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, saavutimme Paraguayn. Tämä maa ei todellakaan ole turisteilla pilattu, ja monin paikoin saimmekin tutustua maan nähtävyyksiin ihan kahdestaan. Monet paikalliset kysyivät meiltä, asummeko maassa. Pääkaupunki Asuncion oli tukikohta, jonne palasimme lähes kolmen viikon Paraguayn vierailulla useaan kertaan. Matkustimme Paraguayssa sekä busseilla että vuokra-autolla. Espanjan kielen taidosta oli täällä, kuten myös esimerkiksi Venezuelassa ja Kolumbiassa, todella paljon hyötyä.

Jesuiittojen lähetysasemat Encarnacionin lähellä kuuluvat Unescon maailmanperintäluetteloon. Täälläkin ehdimme piipahtaa.

Kiersimme autolla Paraguayn kaunista maaseutua. Paraguay on toistaiseksi ainoa Etelä-Amerikan maa, jossa olemme vuokranneet auton.

Palaammeko vielä Etelä-Amerikkaan?

Nyt kun Etelä-Amerikka on ”kokonaan” käyty, ei sinne varmastikaan tule kovin nopeasti uudelleen lähdettyä. Toisaalta, Etelä-Amerikka on yksi lempimaanosistamme ja Peru yksi lempimaistamme, joten eihän sitä koskaan tiedä. Manun kansallispuisto Perussa olisi varmastikin käymisen arvoinen paikka, samoin muut upeat meiltä näkemättä jääneet luonnonnähtävyydet. Autolla voisi kurvailla halki Etelä-Chilen Andien ja poiketa vielä myös Argentiinan puolelle. Myös Pääsiäissaaret kiinnostavat. Saapa tosiaan nähdä, milloin tähän maanosaan seuraavan kerran matkustamme. Onko sinulla heittää vinkkejä paikoista, joihin ehdottomasti kannattaisi suunnitella käyntiä mahdollisella seuraavalla Etelä-Amerikan reissulla?

2 kommenttia
8.4.2023 by anu/pete

Retki Humantay-laguunille

Cuscon lähettyvillä riittää nähtävää. Tarjolla on Machu Picchun ja Sateenkaarivuoren lisäksi paljon muitakin upeita paikkoja, joihin voi tehdä joko päivä- tai useamman päivän retkiä. Morayn inkarauniot ja Marakssn suolakaivokset ovat hyvä päiväretkikohde. Näissä paikoissa vierailimme omatoimisesti taksikyydillä. Kyyti järjestyi majapaikan kautta. Cochahuasin eläintensuojelualue on puolestaan hyvä puolipäiväretkikohde, ja siellä piipahdimme Über-taksin kyydillä. Kuskimmekin innostui katselemaan kanssamme luonnosta pelastettujen andienkondorien, alpakoiden, guanakojen, silmälasikarhujen ja monien muiden eläinten menoa suojelualueella.

Kaikkiin mielenkiintoisiin paikkoihin ei aikamme Perussa nytkään riittänyt. Titicaca-järvellä, Punossa, Arequipassa ja Colca-kanjonilla olimme jo sentään käyneet vuonna 2011, mutta esimerkiksi Manun kansallispuisto jäi tälläkin kertaa väliin. Päätimme, että jos Peruun vielä kolmannen kerran joskus tulemme, lähdemme silloin ehdottomasti Manun sademetsiin. Samoin Waqrapukara sekä Palccoyon värillinen Vinicuncan tapainen vuori jäivät vielä näkemättä. Perussa vaan on niin paljon nähtävää!

Vinicuncan lisäksi teimme toisenkin päiväretken, joka sisälsi vaelluksen Andien upeissa maisemissa. Humantay-järvi on suosittu päiväretkikohde, ja sinne on myös syytä lähteä Cuscosta ajoissa. Retken ostimme tuttuun tapaan Luan Travel Perun kautta. Kahden hengen yksityisretki kustansi meiltä yhteensä $170 sisältäen kyydin, oppaan, aamiaisen ja lounaan. Liput Humantay-järvelle (noin $5/hlö) maksoimme lisäksi itse.

Cuscosta matka alkoi puoli viiden aikaan aamulla. Parin tunnin ajomatkan jälkeen oli ohjelmassa pikainen aamiainen, jonka jälkeen tunnin ajomatkan päätteeksi saavuimme vaelluksen lähtöpaikalle. Lähtöpaikka sijaitsee noin 3800 metriä merenpinnan yläpuolella, joten tälläkin vaelluksella on Vinicuncan vaelluksen tapaan syytä lähteä rauhallisesti liikkeelle. Kokalehtien pureskelusta ja lisähappipullosta saa apua ohuessa ilmassa liikkumiseen. Meillä oli kuitenkin allamme jo toissapäiväinen huima Vinicuncan vaellus, jossa noustiin yli 5000 metriin. Toki tämäkin vaellus pisti kyllä puuskuttamaan, sillä järven pinta on noin 4200 metriä merenpinnan yläpuolella. Aivan yhtä rankka se ei kuitenkaan ollut kuin Sateenkaarivuoren valloitus.

Vaelluksen alku on helppoa loivaa nousua.

Sitten reitti jyrkkenee pikkuhiljaa.

Loppumatka on jyrkempää rinnettä, mutta lopulta saavutetaan ensimmäinen näköalapaikka.

Noin tunnin vaelluksen jälkeen saavutimme ensimmäisen näköalapaikan. Humantay-laguuni on tavallisesti sinertävä, mutta sinä päivänä, kun me sinne vaelsimme, laguuni oli poikkeuksellisesti vihertävänturkoosi. Laguunin ympärillä on useita näköalapaikkoja, joista aukeavat hulppeat näkymät lumihuippuvuorten ympäröimälle järvelle. Rannallekin pääsee, mutta pääsy veteen on estetty köysin. Uiminen on siis kielletty.

Upea Humantay-laguuni

Laguunin näköalapaikalla maistuvat eväät. Tuulenpitävä takki on myös tarpeen, sillä järvellä on vaelluksen päätteeksi hiukan vilpoisaa. Ihmisiä alkaa aamupäivän aikana kerääntyä laguunille yhä enemmän ja enemmän, joten olimme tyytyväisiä siihen, että lähdimme Cuscosta jo puoli viideltä aamulla. Paluumatka alas parkkipaikalle sujui sukkelaan, ja automatkan aikana poikkesimme lounaalle samaan ravintolaan, jossa aiemmin söimme aamupalan. Ravintolan hienoissa maisemissa nautitun lounaan jälkeen oli aika palata takaisin Cuscoon.

2 kommenttia
30.11.2022 by anu/pete

Machu Picchu vuonna 2011 ja 2022

Machu Picchu on yksi niistä harvoista nähtävyyksistä, joihin olemme palanneet uudestaan. Machu Picchu on listattu yhdeksi maailman uusista seitsemästä ihmeestä, ja kyllä se ihmeellinen paikka onkin. Jo vuoden 2011-2012 maailmanympärimatkan päätteeksi olimme listanneet sen mielestämme hienoimmaksi ihmisen rakentamaksi paikaksi. Nyt 11 vuoden jälkeen halusimme vielä kerran nähdä tämän inkojen kadonneen kaupungin. Mikä tekee tästä paikasta niin hienon, että halusimme palata sinne?

Mikä Machu Picchussa viehättää niin paljon?

Ensinnäkin, Machu Picchu sijaitsee henkeäsalpaavan hienolla paikalla Andien vuoriston harjanteella trooppisen vuoristometsän keskellä noin 2430 metrin korkeudessa. Alueen tunnusomainen vuori Waynapicchu kohoaa komeana upeiden raunioiden vieressä. Vastapäätä on vieläkin korkeampi Machu Picchu-vuori. Toisekseen, alueen historia on mystinen ja mielenkiintoinen. Tiedetään, että muinaiset inkat asuttivat kaupunkia noin vuodesta 1420 aina 1530-luvulle, jolloin espanjalaisvalloittajat saapuivat nykyisen Perun alueelle. Inkat hylkäsivät Machu Picchun hävittyään espanjalaisille. Machu Picchu oli kuitenkin niin hyvin piilossa, etteivät espanjalaiset koskaan löytäneet sitä. Kaupunki unohtui vuosisadoiksi, kunnes se löydettiin vuonna 1911.

Korkea Machu Picchu-vuori, josta paikka on saanut nimensä, näkyy tässä kuvassa.

Machu Picchua ovat jo kauan asuttaneet laamat, jotka ovat nykyään melko kesyjä. Taustalla kohoaa Waynapicchu.

Miten Machu Picchu on muuttunut 11 vuodessa?

Machu Picchu on edelleen yhtä upea kuin se oli vuonna 2011, mutta turistien määrä on kasvanut melkoisesti. Kun vuoden 2011 aikana Machu Picchulla kävi miljoona turistia, oli luku kasvanut jo 1,5 miljoonaan vuonna 2018. Koronapandemian alkuvaiheen aikana Machu Picchu oli suljettu kahdeksan kuukauden ajan. Me kävimme Machu Picchulla marraskuussa 2022, ja karkeasti arvioituna turisteja oli low-season-ajankohdasta huolimatta selvästi enemmän kuin vuonna 2011.

Machu Picchun alueella liikkumiseen on sittemmin tullut erilaisia rajoitteita. Nykyään koko alue on jaettu viiteen circuitoon, kulkureittiin. Lippuja myydään kullekin reitille, ja ne ovat eri hintaisia. Lippuja voi ostaa netistä tai Machu Picchun kylästä (Aguas Calientes), elleivät ne sitten sisälly jo mahdollisen Cuscosta ostetun retken hintaan (kuten meillä vuonna 2011). Me valitsimme reitin 2, koska se sisälsi laajimman alueen Machu Picchusta. Käsittääksemme vierailija voi myös ostaa useampia reittejä. Meille kuitenkin riitti tuo 38€:n hintainen reitti 2 mainiosti.

Waynapicchulle otetaan vuoden 2011 tavoin edelleen vain 400 turistia päivässä, 200 kello seitsemän aamulla ja loput 200 kymmeneltä. Onneksi olimme kivunneet tälle mahtavalle vuorelle jo vuonna 2011, sillä nyt liput olivat kaikki loppuunmyytyjä, vaikka tiedustelimme niitä jo noin viikko etukäteen. Jos siis haluaa päästä Waynapicchulle, on liput syytä ostaa hyvissä ajoin ennen matkaa.

Machu Picchu-vuori, josta koko paikka on saanut nimensä, kohoaa ylväänä Waynapicchua vastapäätä. Sinnekin pääsee Waynapicchun tavoin vaeltamaan. Me jätimme harkinnan jälkeen tämänkin paikan tällä kertaa väliin. Lisämaksu, 55€/hlö, tuntui turhan suurelta, ja meillä vierähti jo muutenkin alueella puolisen päivää.

Machu Picchun inkaraunioilla. Isoimmat vaellukset jätimme tällä kertaa väliin.

Toinen suuri muutos sitten vuoden 2011 on se, että kulkureitit ovat ainoastaan yksisuuntaista. Kannattaa siis edetä rauhallisesti ja huolellisesti, sillä takaisin ei voi palata kuin ainoastaan ostamalla uuden lipun. Aina ei tosin edes huolellinen eteneminenkään auta. Esimerkiksi kakkosreitillä on pieni osa alueesta jaettu niin, että vierailijan täytyy valita joko ylemmän tai alemman reitin väliltä. Koska olimme ymmärtäneet pääsevämme kaikille reitin 2 alueille, emme ajatelleet asiaa siinä kohtaa sen tarkemmin. Valitsimme alemman reitin, aikomuksena mennä ylempi reitti myöhemmin. Tämäpä ei yksisuuntaisuuden vuoksi ollutkaan mahdollista. Kyselimme asiasta eräältä vartijalta, ja hän tarjosi meille oikotietä ja pääsyä kyseiselle ylemmälle reitille, jossa hienoimmat näköalapaikatkin sijaitsevat, 25 euron lisämaksua (lue korruptiorahaa) vastan. Ei auttanut muu kuin maksaa se. Ylemmän reitin poisjääminen olisi nimittäin ollut huono juttu, sillä siellä sijaitsee paikka, jossa olimme ottaneet kuvan itsestämme 11 vuotta sitten, ja halusimme palata samaan paikkaan uutta kuvaa varten. Mutta ei tässä vielä kaikki. Kyseisten kivenlohkareiden päälle meneminen oli jossain vaiheessa estetty köysin. Jouduimme siis poseeraamaan kivien vieressä olevalla kulkuväylällä. No, lähelle kuitenkin pääsimme!

Yläkuvassa olemme Machu Picchulla vuonna 2011, alakuvassa 11 vuotta myöhmmin, vuonna 2022, lähes samassa paikassa.

Kannattiko paluu Machu Picchulle?

Toki ensimmäinen vierailu inkojen kadonneeseen kaupunkiin oli aivan erityinen ja hohdokas, mutta silti voimme sanoa, että kannatti palata. Machu Picchu jaksoi sykähdyttää vielä toisellakin kerralla. Vaikka vierailua hiukan laimensivat uudet kulkurajoitukset ja kasvanut turistien määrä, oli silti hienoa nähdä tämä maailman ihme vielä kerran. Machu Picchun alueella elävät laamat ovat sittemmin kesyyntyneet, ja nyt joitain pääsi jopa rapsuttamaan. Ja tuo junamatka Ollantaytambosta Machu Picchu-kylään PeruRailin nostalgisella junalla halki kauniiden maisemien oli myös uudestaankin kokemisen arvoinen. Matkasta puuttui enää se, että olisimme nähneet junan ikkunasta Andeilla elävän silmälasikarhun pötköttelevän puron rantapenkereellä.

PeruRailin juna kulkee hulppeiden maisemien halki Machu Picchu-kylään asti.

Machu Picchu-kylän toinen nimi on Aguas Calientes. Täältä on vajaan puolen tunnin bussimatka ylös inkojen kadonneeseen kaupunkiin.

4 kommenttia
24.11.2022 by anu/pete

Perun Sateenkaarivuori

Vajaan kolmen tunnin ajomatkan päässä muinaisten inkojen pääkaupungista Cuscosta löytyy kohde, jollaista ei voisi kuvitella olla olemassa. Kyseessä on Vinicunca, toiselta nimeltä Sateenkaarivuori tai Seitsemän värin vuori. Onko tämä kenties värikkäin luonnon muovaama paikka?

Vinicunca täytyy kokea itse, niin huikea paikka se on. Toki kuvissakin Vinicunca näyttää hienolta, mutta luonnossa paikka on vieläkin uskomattomampi. Perun-matkaa suunnittelevan kannattaa siis ehdottomasti sisällyttää tämä kohde Machu Picchun ohella matkasuunnitelmaan.

Seitsemän värin vuori on saanut nimensä poikkeuksellisesta värikkyydestään, joka on peräisin mineraaleista. Vuori on tullut näkyviin lumien sulamisen myötä, eikä se ole ollut Perun retkikohteiden joukossa kuin vasta noin viiden vuoden ajan. Tänä päivänä Vinicunca on Perun toiseksi vierailluin nähtävyys Machu Picchun jälkeen.

Vinicunca on Perun toiseksi suosituin nähtävyys.

Sateenkaarivuorelle on mahdollista tehdä omatoiminen päiväretki Cuscosta. Suositeltavampi vaihtoehto on ostaa yksityisretki jostain Cuscon matkatoimistosta. Suuren suosion vuoksi Vinicunca täyttyy aamupäivän mittaan turistijoukoista, joten jos lähtee Cuscosta kolmen tai neljän aikaan aamulla, saavuttaa vuoren ennen ihmismassoja.

Erittäin hyvä vaihtoehto on Luan Travel Peru. Maksoimme kahden hengen yksityisretkestä heidän kauttaan $150. Hinta sisälsi kyydin, oppaan, pääsyliput Vinicuncalle sekä aamupalan ja lounaan. Kaikki sujui hienosti ja päivä oli mainio. Koska retkellä ei ollut lisäksemme muita, saimme määrätä tahdin itse. Emme esimerkiksi käyttäneet aamupalaan muutamaa minuuttia enempää aikaa, jolloin pääsimme vaellukselle hyvissä ajoin. Saimme itse päättää, kuinka kauan missäkin paikassa olimme, ja lisäksi pääsimme paikkoihin, joihin ei ryhmäretkellä mennä.

Lähtö Cuscosta oli kello neljä aamulla. Vajaan kahden tunnin ajomatkan jälkeen nappasimme nopean aamupalan, ja siitä vajaan tunnin ajomatkan päästä aloitimme vaelluksen kohti Vinicuncaa.

Vaikka vaellus Sateenkaarivuorelle on vain noin 3,5 km pitkä, asettaa korkea ilmanala omat haasteensa kulkemiselle. Vaelluksen lähtöpaikka sijaitsee noin 4500 metriä merenpinnan yläpuolella ja päätepiste peräti 5000 metrissä. Ilma on erittäin ohutta, joten kävely hengästyttää jo yllättävän hitaallakin vauhdilla. Kannattaakin edetä rauhalliseen tahtiin. Apteekista ostetusta lisähappipullosta voi matkan aikana saada helpotusta hapenpuutteeseen. Vanha inkojenkin käyttämä keino vuoristotautia vastaan on kokalehtien pureskelu, josta on myös apua.

Vaelluksen varrelta

Vaelluksen päätepiste sijaitsee hieman yli 5000 metriä merenpinnan yläpuolella.

Vauhdista riippuen tunnin parin vaelluksen jälkeen saavutetaan Vinicuncan huippu, josta avautuvat uskomattomat ja värikkäät näkymät Sateenkaarivuorelle ja alas laaksoon. Maisemaa koristavat myös lumihuippuiset vuoret. Tuulenpitävät takit ja hansikkaat tulevat ylhäällä tarpeeseen, vaikka vaelluksen aikana tuleekin lämmin. Välipala maistuu maisemia ja hauskasti puettuja laamoja ja alpakoita ihaillessa.

Yksityisretkellä pääsee vielä paikkaan, jossa käy vain kourallinen niistä ihmistä, jotka kipuavat Vinicuncalle. Lähellä, noin puolen tunnin vaelluksen päässä on toinen uskomaton luonnonihme, Punainen laakso. Alueelle saattaa joutua maksamaan 10 + mahdollisesti vielä toisetkin 10 solea (2,50€ + 2,50€) pääsymaksua, jos paikalliset ovat rahastamassa. (Oppaamme kyllä antoi rahastajille palautetta, ettei tämä ole oikea tapa toimia.) Siinä kohtaa ei kyllä enää kannata miettiä maksaako lisäsumman vaiko ei, niin upea Punainen laaksokin on.

Vaelluksella kohti Punaista laaksoa

Punaisen laakson upeissa maisemissa

Punaisen laakson henkeäsalpaavissa maisemissa vierähtää toinen tovi, ennen kuin on aika palata alas parkkipaikalle. Punaisen laakson näköalapaikalta laskeutuva jyrkän rinteen polku yhtyy alempana Vinicuncan reittiin, ja parkkipaikalle on tästä kohtaa enää lyhyehkö loiva laskeutuminen. Aamulla reitin varrella laiduntaneet alpakat ja laamat ovat edelleen samoissa paikoissa. Retken seuraava vaihe on ajomatka maittavalle ja runsaalle buffet-lounaalle samaiseen aamupalapaikkaan. Korkean ilmanalan vaelluksesta aiheutunut päänsärky lievittyy kokalehtiteellä ja laskeutumisella takaisin alas Cuscoon 3400 metriin parin tunnin ajomatkan myötä. Huippuhieno retkipäivä on tullut onnellisesti päätökseen!

2 kommenttia
17.11.2022 by anu/pete

Loppuanalyysia

Reissu on heitetty ja kotona ollaan. Vuoden päätteeksi on ihan mukava hiukan analysoida matkaa ja tuumailla jälkikäteen sitä, mitkä maat ja kohteet miellyttivät ja mitkä eivät. Täytyy sanoa, että kaikki maat olivat käymisen arvoisia. Yleisesti ottaen kuitenkin huomasimme, että ns. sivistysmaissa matkustaminen oli huomattavasti mukavampaa kuin kehittymättömämmissä maissa matkustaminen. Sivistysmaissa ei tarvinnut miettiä sitä, yritetäänkö meitä vedättää tai yrittääkö joku huijata meiltä rahaa. Ihmiset olivat myös sivistysmaissa aidosti ystävällisiä, kehitysmaissa ystävällisyyden taakse kätkeytyi valitettavasti lähes aina pyrkimys myydä meille jotain tai tarjota meille palveluita. Lisäksi apua moniin tilanteisiin sai todella paljon helpommin sivistysmaissa kuin kehittymättömissä maissa, joissa moni asia osoittautui aika mahdottomaksi selvittää kysymällä neuvoa ihmisiltä. Usein tuntui siltä, että kukaan ei joko tiennyt mitään, tai sitten neuvoi tahallaan väärin tms.

Matkamme teema oli kaikki maanosat. Tavoite käydä kaikissa maailman seitsemässä maanosassa täyttyi hienosti. Maanosia on valtavan vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä ne ovat niin kovin erilaisia. Jos kuitenkin yksi maanosa pitää nostaa ylitse muiden, on se varmastikin Antarktis. Seurasimme reissullamme kesää, mutta yllättäen talvisin maanosa olikin hienoin! Antarktis oli todella upea, mieleenpainuva ja ikimuistoinen maanosa, erilainen sellainen ja pokkaa siksi ykkösijan. Muita maanosia emme muuten pysty laittamaan järjestykseen, mutta kyllä molempien mielestä Aasia jää hännänhuipuksi. Siellä matkustaminen oli hankalinta ja erinäiset huijausyritykset seurasivat toisiaan. Ruokakin oli välillä vähän mitä sattui. Siltikään emme olisi yhtään Aasian maata vaihtaneet pois, vaan kaikissa niissä kannatti kyllä käydä!

Antarktiksella käyntiä emme unohda koskaan.

Reitistä mainittakoon sen verran, että se oli mielestämme oikein onnistunut. Kaikissa paikoissa on tosin kyllä ihan mahdottomuus olla siihen parhaimpaan aikaan, eli kyllä näin pitkällä reissulla joutuu tekemään kompromisseja. Sadekausi sattuu väkisinkin päälle jossain. Monissa kohteissa olimme off season- kaudella, mikä sinänsä ei välttämättä ollut ollenkaan huono juttu. Joihinkin maihin olisimme toivoneet lisäaikaa, mutta kaikkea ei vuodessa voi saada. Reissun ensimmäiselle puoliskolle painottuivat lähes kaikki parhaimmat paikat (Amerikat, Antarktis, Uusi-Seelanti ja Australia), mutta onneksi saimme sitten järjestymään pitkän Aasiassa puurtamisen päätteeksi yllätyskohteeksi mahtavan Kenian. Malediivit kruunasi upean reissun. Kumpikaan näistä maista ei alunperin kuulunut suunnitelmiimme.

Matkan pituutta pohdimme keskenämme useaan otteeseen reissun aikana. Meidän matka oli tällä kertaa vuoden mittainen, ja vaikka se tuntuukin pitkältä ajalta olla pois kotoa, oli se mielestämme ihan hyvä aika maailmanympärimatkalle. Totesimme, että sitä varmasti asennoituu ja sopeutuu matkaan kuin matkaan sen mukaan, kuinka pitkä se on. Maailmanympärimatkoja on tehty lyhyempiä ja pidempiä kuin meidän matkamme. Loppua kohden sitä alkaa joka tapauksessa jo jollain tavalla odottaa kotiinpaluuta, oli se matka minkä mittainen tahansa. Täytyy kyllä sanoa se, että vuoden mittaiselta reissulta oli tosi kiva tulla kotiin ja sehän on hyvä, että reissu on ollut niin pitkä, että kotiin jo haluaa tulla!

Tavaraa kuskasimme melko mukavasti mukanamme läpi reissun. Jotkut vaatteet ja tavarat saivat roskistuomion ja teltan sekä muutaman muun tavaran lähetimme kotiin Australiasta, mutta pääosin kuljetimme kaikki tavarat alusta loppuun asti mukanamme. Rinkka painoi molemmilla n. 20kg ja tämän lisäksi muut tavarat yhteensä n. 15kg. Kyllähän siinä oli kantamista ihan kerrakseen, yhteensä siis noin 55kg:n verran. Suurin osa tavaroista tuli kuitenkin tarpeeseen. Muutaman vaatekappaleen olisi voinut jättää kotiin, mutta se ei kokonaispainoon olisi paljoa vaikuttanut.

Vastoinkäymisiltä ei näin pitkällä matkalla voi välttyä. Onneksemme mitään kovin kamalaa ei tapahtunut. Tärkeintähän on pitää kaikki luut kasassa, muut asiat ovat varmastikin järjestettävissä. Pahin takaisku oli kameran hajoaminen Antarktiksen risteilyllä. Tietokoneen lähteminen varkaan matkaan tuntuu näin jälkikäteen aika pieneltä murheelta. Uusi kone löytyi vain pari päivää varkauden jälkeen ja vakuutusyhtiö hoiti rahat tilillemme yhtä nopeasti. Sairastelujakin oli, mutta ne olivat aika pitkälti lieviä, eivätkä hidastaneet matkantekoa. Voimme siis tyytyväisinä todeta, että reissu onnistui todella hyvin.

Lopuksi laitamme vielä oheen muutaman listan reissumme parhaimmista maista, kohteista yms. Nämä ovat siis paikkoja, joissa kävimme nimenomaan tällä reissulla.

Tässä viisi parasta maata matkustaa:

1. USA

2. Australia

3. Uusi-Seelanti

4. Argentiina

5. Chile

Tässä hienoimmat matkakohteet:

1. Antarktis

2. Galapagossaaret, Ecuador

3. Kenian kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet

4. Yellowstone ja muut kansallispuistot, USA ja Kanada

5. Uyunin suola-aavikko, Bolivia

Galapagos- saarten luonto teki meihin syvän vaikutuksen.

Top 5- nähtävyydet (ihmisen rakentamat) tulevat tässä:

1. Machu Picchu, Peru

2. Tikal, Guatemala

3. Taj Mahal, Intia

4. Teotihuacan, Meksiko

5. Borobudur, Indonesia

Machu Picchu oli sanoinkuvaamattoman hieno.

Reissun mieleenpainuvimmat hetket:

1. Astuminen Antarktiksen maankamaralle pingviiniyhdyskunnan keskelle.

2. Koala oli tullut alas puusta tielle Etelä-Australiassa ja pääsimme seuraamaan sitä lähietäisyydeltä.

3. Olimme safarilla Amboselin kansallispuistossa Keniassa ja yhtäkkiä huomasimme aivan tien vieressä puussa pienen leopardinpennun.

4. Kadonnut inkakaupunki Macchu Pichu avautui usvan takaa alapuolellamme ollessamme Wayne Picchun huipulla.

5. Vaelsimme Yellowstonen kansallispuistossa aamuvarhaisella ja erään mutkan takaa paljastui ihastuttava näky – lauma paksusarvilampaita makaili vaelluspolulla.

Kenian kansallispuistot olivat reissumme mieleenpainuvimpia paikkoja.

Tässä mielestämme hienoimmat suurkaupungit:

1. Rio de Janeiro

2. San Francisco

3. New York

4. Santiago de Chile

5. Buenos Aires

Rio de Janeiro nousi monipuolisuutensa ja kauneutensa takia kaupunkikohteiden ykköseksi.

Top 5- snorklauspaikat:

1. Galapagossaaret, Ecuador

2. Australian Suuri valliriutta

3. Malediivien koralliriutat

4. Filippiinien Nalusuan- saaren rantavedet

5. Indonesian Pink Beach- rannan koralliriutta

Galapagos- saarilla snorklatessa näimme eniten erikoisia meressä eläviä lajeja, kuten kuvan merileguaani. Vesi siellä oli todella kirkasta.

Top 5- kamalimmat paikat

1. Delhi, Intia

2. Jakarta, Indonesia

3. Bangkok, Thaimaa

4. Phnom Penh, Kambodza

5. Guatemala City, Guatemala

Tulemme jatkossa lisäämään vielä muutamia reissuun liittyviä postauksia.

2 kommenttia
5.7.2012 by anu/pete

Yksi kolmasosa reissusta on takana

Lähdimme maailmanympärimatkalle kesäkuun lopulla ja olemme taittaneet matkaa jo reilut neljä kuukautta. Olemme tähän mennessä matkamme aikana käyneet 12 eri maassa. Uudet mielenkiintoiset paikat ja nähtävyydet ovat pitäneet koti-ikävän loitolla. Tosin suomalainen sauna ja kunnon treenirupeama ovat pari kertaa käyneet mielessä, mutta muuten olemme nauttineet tästä sapattivuodesta täysillä. Peru on yksi esimerkki mahtavasta matkailumaasta, jossa on paljon mielenkiintoista nähtävää.

Colca Canyon on Perun kolmanneksi suosituin turistikohde Machu Picchun ja Titicaca- järven jälkeen. Colca Canyon sijaitsee lähellä Chivayn pikkukaupunkia. Syvyyttä tällä kanjonilla on parhaimmillaan n. 4km eli kanjoni on yli puolet syvempi kuin USA:n Arizonan osavaltiossa sijaitseva Grand Canyon. Pituutta Colca Canyonilla on n. 70km.

Ostimme Punosta turistibussiliput Chivayn kaupunkiin. Lipun hintaan kuului myös opas. Matkasimme jälleen todella korkealla ylängöllä. Korkeusero matkamme aikana vaihteli 3800 ja 4900m:n välillä. Maisemat olivat samantapaiset kuin Cuscon ja Punon välilläkin, kuivaa ruohikkoa, savitiilistä tehtyjä asuintaloja, laamoja ja alpakoita ym. kotieläimiä. Pysähdyimme muutaman kerran matkan aikana. Karu vuoristojärvi Lagunillas vaaleanpunaisine flamingoineen ja muine vesilintuineen oli kaunis. Tämän järven vesi oli varmasti niin kylmää, ettei uskalla edes ajatellakaan. Flamingot näyttivät kuitenkin hyvin tarkenevan siellä.

Tällaisissa maisemissa taitoimme matkaa Punosta Chivayyn.

Eräällä pysähdyspaikalla teimme hiukan lähempää tuttavuutta alpakoiden kanssa. Alpakka on täällä tärkeä kotieläin, sillä sen villasta tehdyt vaatteet kuten pipot, paidat ja käsineet lämmittävät ihmisiä korkeiden Andien kylminä iltoina ja öinä. Alpakka kuuluu kamelieläimiin, ja muistuttaakin hiukan aavikon laivaa. Se on melko hauska näky pörröisine poskikarvoineen. Alpakka on luonteeltaan melko arvaamaton. Taputtelimme hiukan alpakan paksua turkkia, mutta alpakkapa ei tästä liian läheisestä kontaktista pitänytkään, vaan sylkäisi Peten päälle. Siinä meni osa alpakan ruohoateriasta hukkaan.

Tämä ihanainen alpakka sylkäisi Peten päälle. :)

Mielenkiintoinen pysähdyspaikka oli myös 4910 metrissä sijaitseva kohta, jossa saattoi nähdä samaan aikaan monta eri tulivuorta. Onneksi meidän ei tarvinnut jäädä pidemmäksi aikaa tuonne kylmälle ja tuuliselle paikalle, vaan laskeuduimme nopeasti alas 3600 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevaan Chivayn kaupunkiin.

Näin korkealla (4910m merenpinnan yläpuolella) emme ole aiemmin käyneetkään.

Chivayn pikkukaupungin kirkko

Colca Canyon

Chivayn pikkukaupungissa itsessään ei ole mitään ihmeempää nähtävää. Ostimme Chivaysta retken Colca Canyonille seuraavaksi päiväksi. Retken aikana pysähdyttiin katselemaan muinaisten intiaanien rakennelmia ja raunioita. Lisäksi pääsimme bongailemaan Colca Canyonilla liiteleviä andienkondoreita. Itse kanjoni ei ollut mielestämme läheskään niin hieno kuin Grand Canyon. Kanjonin syvyyttä ei oikein pystynyt hahmottamaan, sillä kanjoni on niin kapea ja sen reunat eivät ole pystysuorat. Hieno paikka kanjoni kuitenkin on. Ehkä mieleenpainuvin osuus retken aikana olivat andienkondorien lisäksi intiaanien terassirakennelmat, joita kuitenkin olimme jo Perussa nähneet melko paljon.

Colca- laakson maisemia

Andienkondori liitelemässä Colca Canyonilla

Paluumatka Chivaysta Punoon oli samanlainen kuin tulomatka Punosta Chivayyn. Tosin nyt pääsimme näkemään lähempää Andien ylängöillä eläviä villejä vikunjoita. Vikunja kuuluu alpakan ja laaman ohella kamelieläimiin. Se on hiukan laamaa tai alpakkaa sirompi. Meille tuli vikunjasta jollain tapaa mieleen USA:n Yellowstonessa näkemämme hanka-antilooppi.

Andien ylängön villejä vikunjoita

2 kommenttia
5.11.2011 by anu/pete

Matka jatkui Titicaca- järvelle

Cuscosta jatkoimme matkaa Punoon. Bussilla tämä matka taittui n. seitsemässä tunnissa. Matka ei vaikuttanut kovinkaan pitkältä, mutta bussi mateli hitaasti halki ylänköjen. Maisema oli kuivan karua. Sadekausi ei ollut vielä alkanut. Näimme matkalla paljon kotieläimiä, jotka näyttivät löytävän kuivasta maasta syötävää. Laamat ja alpakat kuuluvat Perun maisemakuvaan, mutta myös lampaita, lehmiä, hevosia ja aaseja saattoi nähdä.

Punossa meitä odotti mukava hostelli Inka Rest. Omistajanainen puhui sujuvaa Spanglishia (englannin ja espanjan yhdistelmää). Hän neuvoi meille kaikki tarvittavat asiat, kuten kaupat ja ravintolat. Saimme myös helposti varattua haluamamme retket hänen kauttaan. Kaikkiin asioihin tämä nainen sanoi ”no problem.”

Punon kaupunki sijaitsee Titicaca- järven rannalla Etelä-Perussa. Titicaca- järvi on maailman korkeimmalla sijaitseva järvi, jossa on kaupallista merenkulkua. Järven pinta on n. 3800m merenpinnan yläpuolella. Cuscoon nähden korkeutta tuli siis lisää n. 400m. Onneksi vuoristotauti ei tällä kertaa päässyt iskemään.

Näkymä Titicaca- järvelle Punon kaupungista

Kelluvien saarten naiset pukeutuvat värikkäästi.

Turistit (niin kuin myös me) tulevat Punoon yleensä sen takia, että he haluavat vierailla Titicaca- järven saarilla. Me valitsimme tarjolla olevista retkistä yhden päivän retken, jonka aikana kävimme kelluvilla Uros- saarilla. Uros- saaret on tehty kaisloista ja ankkuroitu järven pohjaan kiinni. Lisäksi kävimme Taquile- nimisellä saarella, jossa asuu n. 2000 ihmistä. Tämän saaren tunnusmerkkeinä ovat kivestä tehdyt kaaret sekä ihmisten tietyt pukeutusmisnormit.

Yksi Uroksen kelluvista saarista

Kelluvan saaren ”maa” on tehty juurakoista ja kaisloista. Tämän rakennelman paksuus on n. 4 metriä.

Pääsimme vierailemaan saaren asukkaiden kodissa. Puimme päällemme perinteiset värikkäät vaatteet.

Taquile- saarelta löytyi paljon kivikaaria. Maisemat Titicaca- järvelle olivat hienot.

Tämä mies on naimisissa.

Tämä poika ei vielä etsi itselleen tyttöystävää / vaimoa.

Oppaamme kertoi meille saarten asukkaiden pukeutumissäännöistä. Esimerkiksi naimisissa olevat miehet käyttävät punaista pipoa. Ne naimattomat miehet, jotka etsivät itselleen puolisoa, käyttävät punavalkoista pipoa, joka on käännettynä sivulle. Ne miehet/pojat, jotka eivät vielä etsi puolisoa, käyttävät samanlaista punavalkoista pipoa, mutta pitävät sen käännettynä taakse.

Oon kolmekymppinen ;)

Punossa vietimme myös Peten kolmekymppisiä. Peten synttäripäivä sattui olemaan juuri sinä päivänä, kun vierailimme Titicaca- järven saarilla. Illalla sitten pistimme ykköset päällemme (tämän reissun ykköset ovat farkut ja siisti paita) ja etsimme hyvän ravintolan, jossa juhlistimme synttäreitä kunnon menulla ja chileläisellä punaviinillä.

Ilta ei loppunut parhaalla mahdollisella tavalla. Pankkiautomaatti imaisi sisäänsä yhden Peten luottokorteista. Tämän samaisen kortin luottopuoli oli jo aiemmin suljettu luottokunnan toimesta väärinkäyttöepäilyjen takia, ja nyt koko kortti meni sitten sen siliän tien. Onneksi kortin voi nopeasti sulkea yhdellä puhelinsoitolla. Hyvä asia on se, että meillä on useita luottokortteja mukanamme. Tämän kortin tilalle saamme myöhemmin toivon mukaan uuden kortin.

4 kommenttia
1.11.2011 by anu/pete

Machu Picchu ei olekaan oikeasti Machu Picchu

Lähdimme Cuscosta kohti Machu Picchua klo 6.30 aamulla. Matkustimme ensin pikkubussilla 20min. juna-asemalle ja siellä hyppäsimme PeruRailin junaan, joka kuljetti meidät Aquas Calientesiin eli toisin sanoen Machu Picchu- kylään. Juna körötteli 92km:n matkan n. kolmessa tunnissa. Maisemat olivat koko matkan ajan huikeat. Aluksi matkasimme halki viljelysmaiden, mutta suurin osa matkasta taittui kanjonin halki Urubamba- joen vierustaa pitkin. Koko matkan ajan ympärillä kohosivat Andien jylhät rinteet. Tämä junamatka oli kauneimpia junamatkoja, millä olemme koskaan olleet. Hidas vauhti mahdollisti sen, että maisemista pääsi nauttimaan koko matkan ajan. Anukin oli toipunut sairaudesta jo matkustuskuntoon. Luojan kiitos emme olleet varanneet Inka Trailia, sillä monen päivän vaellus tuossa kunnossa olisi ollut itsemurha.

Juna mateli kanjonia pitkin kohti Machu Picchua.

Aguas Calientes on periaatteessa portti itse Machu Picchulle. Aguas Calientes on tiiviisti rakennettu turistirysä n. 2000m meren pinnan yläpuolella lähellä muinaista inkakaupunkia. Hostelleja, hotelleja, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä on vieri vieressä. Meillä sattui hyvä säkä, sillä hostellimme sijaitsi ihan lähellä sekä juna- että bussiasemaa. Olimme ostaneet pakettimatkan Machu Picchulle matkatoimistosta Cuscosta. Matkaan sisältyivät kaikki mahdolliset kuljetukset, yö hostellissa, kolme ateriaa, pääsyliput Machu Picchulle ja Wayna Picchulle sekä opastettu kierros Machu Picchulla. Hintaa tällä matkalla oli jopa $285/hlö (n.204e). Mielestämme Machu Picchun matkat ovat todella ylihinnoiteltuja. Vaikka kyseessä on yksi maailman suurista ihmeistä, niin jotain rajaa sentään! Toisaalta ihmiset (niin kuin mekin) ovat valmiita maksamaan paljon rahaa päästäkseen näkemään tämän ihmeellisen inkakaupungin.

Aquas Calientesissa meillä oli aikaa melkein koko päivä, sillä itse Machulle menisimme vasta seuraavana päivänä. Kävimme hiukan kävelemässä kylällä, mutta pääasiassa lepäilimme ja kokosimme voimia seuraavaa päivää varten.

Inkakaupunki aamu-usvan peitossa

Aamulla lähdimme hyvissä ajoin liikenteeseen. Ensimmäinen bussi ylös n.2400m:ssä sijaitsevalle inkakaupungille lähti jo klo 5.30. Me ajoitimme bussimatkan niin, että olimme vähän ennen aamuseitsemää ylhäällä. Bussilla matka Aguas Calientesista ylös Machu Picchulle kesti n. 25min. Busseja kulki 5min. välein eli turisteja oli menossa ylös todella paljon. Aamu oli sumuinen, emmekä saaneet alueesta oikein mitään käsitystä. Meidän piti kulkea pääportilta kadonneen inkakaupungin toiseen päähän Wayna Picchun portille. Wayna Picchu on inkakaupungin kupeessa sijaitseva korkea vuori, jolle päästetään 400 turistia päivässä, ensimmäiset 200 klo 7 aamulla ja toiset 200 klo 10 aamulla. Olimme alunperin varanneet liput tuohon klo 10:n ryhmään, mutta matkatoimisto oli tyrinyt jutun ja jouduimme aikaisempaan ryhmään. Keli oli sumuinen kivutessamme ylös vuorelle. Pikkuhiljaa kuitenkin auringon säteet tunkeutuivat läpi usvan ja alapuolellamme oleva komeus alkoi paljastua. Lopulta näimme koko kaupungin. Aikaisempi ylös meneminen ei ollut sittenkään huono juttu. Päivästäkin tuli lämmin ja melko aurinkoinen.

Wayna Picchun huipulla

Inkat hyödynsivät taitavasti luonnon kallioita rakennelmissaan.

Machu Picchu ei oikeasti ole muinainen inkakaupunki, vaan inkakaupungin vieressä kohoava korkea vuori. Machu = vanha, picchu = vuori. Vuoren huipulla liehuu inkojen lippu. Tämän kadonneen inkakaupungin oikeaa nimeä ei kuulemma tiedetä, mutta sitä on alettu kutsua Machu Picchuksi tuon vuoren nimen mukaan. Machu Picchu on todella hämmästyttävä mestariteos. Se sijaitsee niin jyrkkien vuorten ympäröimänä jyrkän vuoren harjanteella, että on suoranainen ihme, että se on edes pystytty rakentamaan. Terassirakennelmat eivät pelkästään ole maatalouden harjoittamista varten, vaan toimivat tukirakenteina temppeleille, asuintaloille ja varastorakennuksille. Machu Picchua rakensivat tuhannet työläiset ja se oli lopulta n. 600 yläluokkaan kuuluvan intiaanin asuinpaikka n. 100 vuoden ajan. Kaupungin tarkkaa valmistusvuotta ei tiedetä, eikä myöskään sitä, milloin kaupunki hylättiin, mutta karkeasti arvioituna nämä tapahtumat sijoittuvat 1500-1600- luvuille. Näin kertoi meille oppaamme.

Näimme Machu Picchulla myös villilaamoja.

Inkat tekivät erittäin tarkkaa työtä.

Machu Picchun löysi mies nimeltä Hiram Bingham vuonna 1911. Viitteitä ihmisten käymisestä siellä aiemmin kuitenkin on. Nimikirjoitukset kallioseinämissä todistavat ainakin kolmen ihmisen käyneen siellä 1800-luvun lopulla. Alueella on lisäksi asunut maataloutta harjoittaneita ihmisiä, jotka kuitenkin katsoivat parhaakseen jättää inkakaupunki kaikkine aarteineen rauhaan. He vain hyödynsivät inkojen terassirakennelmia viljelmiään varten. Kun kaupunki sata vuotta sitten löydettiin, sen aarteet kuskattiin kaikki Yalen yliopistoon Yhdysvaltoihin. Tämä inkakaupunki on säilynyt harvinaisen hyvin, koska espanjalaiset eivät koskaan löytäneet paikkaa sen syrjäisen sijainnin ja vaikeakulkuisen maaston takia. Hyvä niin, sillä kun espanjalaiset saapuivat Etelä-Amerikan mantereelle, he käyttäytyivät kuin mitkäkin pikkuriiviöt. He halusivat hajoittaa kaiken ja toisaalta vallata myös kaikki alueet. Machu Picchua he eivät koskaan saaneet.

”Kadonnut” inkakaupunki, taustalla Wayna Picchu- vuori, jonne kipusimme.

Opastetun kierroksen jälkeen kävimme vielä katsomassa Inka Bridgeä. Kyseessä on vuorenrinteellä oleva silta, jota pitkin inkat lähtivät ja hylkäsivät kaupunkinsa kuullessaan espanjalaisten toimista. Lopuksi he hajottivat sillan, etteivät viholliset pääsisi heidän peräänsä. Viholliset eivät koskaan tulleet sinne.

Inka Bridge oli rakennettu kivistä kallionseinämää vasten.

Palasimme Machu Picchulta vielä saman päivän aikana takaisin Cuscoon ensin junalla ja sitten bussilla. Machu Picchu oli reissumme yksi pääkohteista ja mielestämme todella upea paikka, todellinen once in a lifetime- juttu siis. Sitä voi ihmeellisyydessään verrata Egyptin pyramideihin. Juhlistimme tätä ainutkertaista retkeä sekä Anun paranemista juhlaillallisella yhdessä Cuscon hienoista vanhankaupungin ravintoloista.

Machu Picchua ihastelemassa

2 kommenttia
30.10.2011 by anu/pete

Older Posts