Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Peru

Retki Humantay-laguunille

Cuscon lähettyvillä riittää nähtävää. Tarjolla on Machu Picchun ja Sateenkaarivuoren lisäksi paljon muitakin upeita paikkoja, joihin voi tehdä joko päivä- tai useamman päivän retkiä. Morayn inkarauniot ja Marakssn suolakaivokset ovat hyvä päiväretkikohde. Näissä paikoissa vierailimme omatoimisesti taksikyydillä. Kyyti järjestyi majapaikan kautta. Cochahuasin eläintensuojelualue on puolestaan hyvä puolipäiväretkikohde, ja siellä piipahdimme Über-taksin kyydillä. Kuskimmekin innostui katselemaan kanssamme luonnosta pelastettujen andienkondorien, alpakoiden, guanakojen, silmälasikarhujen ja monien muiden eläinten menoa suojelualueella.

Kaikkiin mielenkiintoisiin paikkoihin ei aikamme Perussa nytkään riittänyt. Titicaca-järvellä, Punossa, Arequipassa ja Colca-kanjonilla olimme jo sentään käyneet vuonna 2011, mutta esimerkiksi Manun kansallispuisto jäi tälläkin kertaa väliin. Päätimme, että jos Peruun vielä kolmannen kerran joskus tulemme, lähdemme silloin ehdottomasti Manun sademetsiin. Samoin Waqrapukara sekä Palccoyon värillinen Vinicuncan tapainen vuori jäivät vielä näkemättä. Perussa vaan on niin paljon nähtävää!

Vinicuncan lisäksi teimme toisenkin päiväretken, joka sisälsi vaelluksen Andien upeissa maisemissa. Humantay-järvi on suosittu päiväretkikohde, ja sinne on myös syytä lähteä Cuscosta ajoissa. Retken ostimme tuttuun tapaan Luan Travel Perun kautta. Kahden hengen yksityisretki kustansi meiltä yhteensä $170 sisältäen kyydin, oppaan, aamiaisen ja lounaan. Liput Humantay-järvelle (noin $5/hlö) maksoimme lisäksi itse.

Cuscosta matka alkoi puoli viiden aikaan aamulla. Parin tunnin ajomatkan jälkeen oli ohjelmassa pikainen aamiainen, jonka jälkeen tunnin ajomatkan päätteeksi saavuimme vaelluksen lähtöpaikalle. Lähtöpaikka sijaitsee noin 3800 metriä merenpinnan yläpuolella, joten tälläkin vaelluksella on Vinicuncan vaelluksen tapaan syytä lähteä rauhallisesti liikkeelle. Kokalehtien pureskelusta ja lisähappipullosta saa apua ohuessa ilmassa liikkumiseen. Meillä oli kuitenkin allamme jo toissapäiväinen huima Vinicuncan vaellus, jossa noustiin yli 5000 metriin. Toki tämäkin vaellus pisti kyllä puuskuttamaan, sillä järven pinta on noin 4200 metriä merenpinnan yläpuolella. Aivan yhtä rankka se ei kuitenkaan ollut kuin Sateenkaarivuoren valloitus.

Vaelluksen alku on helppoa loivaa nousua.

 

Sitten reitti jyrkkenee pikkuhiljaa.

 

Loppumatka on jyrkempää rinnettä, mutta lopulta saavutetaan ensimmäinen näköalapaikka.

 

.

Noin tunnin vaelluksen jälkeen saavutimme ensimmäisen näköalapaikan. Humantay-laguuni on tavallisesti sinertävä, mutta sinä päivänä, kun me sinne vaelsimme, laguuni oli poikkeuksellisesti vihertävänturkoosi. Laguunin ympärillä on useita näköalapaikkoja, joista aukeavat hulppeat näkymät lumihuippuvuorten ympäröimälle järvelle. Rannallekin pääsee, mutta pääsy veteen on estetty köysin. Uiminen on siis kielletty.

Upea Humantay-laguuni

 

.

.

.

Laguunin näköalapaikalla maistuvat eväät. Tuulenpitävä takki on myös tarpeen, sillä järvellä on vaelluksen päätteeksi hiukan vilpoisaa. Ihmisiä alkaa aamupäivän aikana kerääntyä laguunille yhä enemmän ja enemmän, joten olimme tyytyväisiä siihen, että lähdimme Cuscosta jo puoli viideltä aamulla. Paluumatka alas parkkipaikalle sujui sukkelaan, ja automatkan aikana poikkesimme lounaalle samaan ravintolaan, jossa aiemmin söimme aamupalan. Ravintolan hienoissa maisemissa nautitun lounaan jälkeen oli aika palata takaisin Cuscoon.

Machu Picchu vuonna 2011 ja 2022

Machu Picchu on yksi niistä harvoista nähtävyyksistä, joihin olemme palanneet uudestaan. Machu Picchu on listattu yhdeksi maailman uusista seitsemästä ihmeestä, ja kyllä se ihmeellinen paikka onkin. Jo vuoden 2011-2012 maailmanympärimatkan päätteeksi olimme listanneet sen mielestämme hienoimmaksi ihmisen rakentamaksi paikaksi. Nyt 11 vuoden jälkeen halusimme vielä kerran nähdä tämän inkojen kadonneen kaupungin. Mikä tekee tästä paikasta niin hienon, että halusimme palata sinne?

.

Mikä Machu Picchussa viehättää niin paljon?

Ensinnäkin, Machu Picchu sijaitsee henkeäsalpaavan hienolla paikalla Andien vuoriston harjanteella trooppisen vuoristometsän keskellä noin 2430 metrin korkeudessa. Alueen tunnusomainen vuori Waynapicchu kohoaa komeana upeiden raunioiden vieressä. Vastapäätä on vieläkin korkeampi Machu Picchu-vuori. Toisekseen, alueen historia on mystinen ja mielenkiintoinen. Tiedetään, että muinaiset inkat asuttivat kaupunkia noin vuodesta 1420 aina 1530-luvulle, jolloin espanjalaisvalloittajat saapuivat nykyisen Perun alueelle. Inkat hylkäsivät Machu Picchun hävittyään espanjalaisille. Machu Picchu oli kuitenkin niin hyvin piilossa, etteivät espanjalaiset koskaan löytäneet sitä. Kaupunki unohtui vuosisadoiksi, kunnes se löydettiin vuonna 1911.

Korkea Machu Picchu-vuori, josta paikka on saanut nimensä, näkyy tässä kuvassa.

 

Machu Picchua ovat jo kauan asuttaneet laamat, jotka ovat nykyään melko kesyjä. Taustalla kohoaa Waynapicchu.

 

.

Miten Machu Picchu on muuttunut 11 vuodessa?

Machu Picchu on edelleen yhtä upea kuin se oli vuonna 2011, mutta turistien määrä on kasvanut melkoisesti. Kun vuoden 2011 aikana Machu Picchulla kävi miljoona turistia, oli luku kasvanut jo 1,5 miljoonaan vuonna 2018. Koronapandemian alkuvaiheen aikana Machu Picchu oli suljettu kahdeksan kuukauden ajan. Me kävimme Machu Picchulla marraskuussa 2022, ja karkeasti arvioituna turisteja oli low-season-ajankohdasta huolimatta selvästi enemmän kuin vuonna 2011.

Machu Picchun alueella liikkumiseen on sittemmin tullut erilaisia rajoitteita. Nykyään koko alue on jaettu viiteen circuitoon, kulkureittiin. Lippuja myydään kullekin reitille, ja ne ovat eri hintaisia. Lippuja voi ostaa netistä tai Machu Picchun kylästä (Aguas Calientes), elleivät ne sitten sisälly jo mahdollisen Cuscosta ostetun retken hintaan (kuten meillä vuonna 2011). Me valitsimme reitin 2, koska se sisälsi laajimman alueen Machu Picchusta. Käsittääksemme vierailija voi myös ostaa useampia reittejä. Meille kuitenkin riitti tuo 38€:n hintainen reitti 2 mainiosti.

.

.

Waynapicchulle otetaan vuoden 2011 tavoin edelleen vain 400 turistia päivässä, 200 kello seitsemän aamulla ja loput 200 kymmeneltä. Onneksi olimme kivunneet tälle mahtavalle vuorelle jo vuonna 2011, sillä nyt liput olivat kaikki loppuunmyytyjä, vaikka tiedustelimme niitä jo noin viikko etukäteen. Jos siis haluaa päästä Waynapicchulle, on liput syytä ostaa hyvissä ajoin ennen matkaa.

Machu Picchu-vuori, josta koko paikka on saanut nimensä, kohoaa ylväänä Waynapicchua vastapäätä. Sinnekin pääsee Waynapicchun tavoin vaeltamaan. Me jätimme harkinnan jälkeen tämänkin paikan tällä kertaa väliin. Lisämaksu, 55€/hlö, tuntui turhan suurelta, ja meillä vierähti jo muutenkin alueella puolisen päivää.

Machu Picchun inkaraunioilla. Isoimmat vaellukset jätimme tällä kertaa väliin.

 

Toinen suuri muutos sitten vuoden 2011 on se, että kulkureitit ovat ainoastaan yksisuuntaista. Kannattaa siis edetä rauhallisesti ja huolellisesti, sillä takaisin ei voi palata kuin ainoastaan ostamalla uuden lipun. Aina ei tosin edes huolellinen eteneminenkään auta. Esimerkiksi kakkosreitillä on pieni osa alueesta jaettu niin, että vierailijan täytyy valita joko ylemmän tai alemman reitin väliltä. Koska olimme ymmärtäneet pääsevämme kaikille reitin 2 alueille, emme ajatelleet asiaa siinä kohtaa sen tarkemmin. Valitsimme alemman reitin, aikomuksena mennä ylempi reitti myöhemmin. Tämäpä ei yksisuuntaisuuden vuoksi ollutkaan mahdollista. Kyselimme asiasta eräältä vartijalta, ja hän tarjosi meille oikotietä ja pääsyä kyseiselle ylemmälle reitille, jossa hienoimmat näköalapaikatkin sijaitsevat, 25 euron lisämaksua (lue korruptiorahaa) vastan. Ei auttanut muu kuin  maksaa se. Ylemmän reitin poisjääminen olisi nimittäin ollut huono juttu, sillä siellä sijaitsee paikka, jossa olimme ottaneet kuvan itsestämme 11 vuotta sitten, ja halusimme palata samaan paikkaan uutta kuvaa varten. Mutta ei tässä vielä kaikki. Kyseisten kivenlohkareiden päälle meneminen oli jossain vaiheessa estetty köysin. Jouduimme siis poseeraamaan kivien vieressä olevalla kulkuväylällä. No, lähelle kuitenkin pääsimme!

Yläkuvassa olemme Machu Picchulla vuonna 2011, alakuvassa 11 vuotta myöhmmin, vuonna 2022, lähes samassa paikassa.

 

Kannatiko paluu Machu Picchulle?

Toki ensimmäinen vierailu inkojen kadonneeseen kaupunkiin oli aivan erityinen ja hohdokas, mutta silti voimme sanoa, että kannatti palata. Machu Picchu jaksoi sykähdyttää vielä toisellakin kerralla. Vaikka vierailua hiukan laimensivat uudet kulkurajoitukset ja kasvanut turistien määrä, oli silti hienoa nähdä tämä maailman ihme vielä kerran. Machu Picchun alueella elävät laamat ovat sittemmin kesyyntyneet, ja nyt joitain pääsi jopa rapsuttamaan. Ja tuo junamatka Ollantaytambosta Machu Picchu-kylään PeruRailin nostalgisella junalla halki kauniiden maisemien oli myös uudestaankin kokemisen arvoinen. Matkasta puuttui enää se, että olisimme nähneet junan ikkunasta Andeilla elävän silmälasikarhun pötköttelevän puron rantapenkereellä.

PeruRailin juna kulkee hulppeiden maisemien halki Machu Picchu-kylään asti.

 

Machu Picchu-kylän toinen nimi on Aguas Calientes. Täältä on vajaan puolen tunnin bussimatka ylös inkojen kadonneeseen kaupunkiin.

 

 

Perun Sateenkaarivuori

Vajaan kolmen tunnin ajomatkan päässä muinaisten inkojen pääkaupungista Cuscosta löytyy kohde, jollaista ei voisi kuvitella olla olemassa. Kyseessä on Vinicunca, toiselta nimeltä Sateenkaarivuori tai Seitsemän värin vuori. Onko tämä kenties värikkäin luonnon muovaama paikka?

.

Vinicunca täytyy kokea itse, niin huikea paikka se on. Toki kuvissakin Vinicunca näyttää hienolta, mutta luonnossa paikka on vieläkin uskomattomampi. Perun-matkaa suunnittelevan kannattaa siis ehdottomasti sisällyttää tämä kohde Machu Picchun ohella matkasuunnitelmaan.

Seitsemän värin vuori on saanut nimensä poikkeuksellisesta värikkyydestään, joka on peräisin mineraaleista. Vuori on tullut näkyviin lumien sulamisen myötä, eikä se ole ollut Perun retkikohteiden joukossa kuin vasta noin viiden vuoden ajan. Tänä päivänä Vinicunca on Perun toiseksi vierailluin nähtävyys Machu Picchun jälkeen.

Vinicunca on Perun toiseksi suosituin nähtävyys.

 

Sateenkaarivuorelle on mahdollista tehdä omatoiminen päiväretki Cuscosta. Suositeltavampi vaihtoehto on ostaa yksityisretki jostain Cuscon matkatoimistosta. Suuren suosion vuoksi Vinicunca täyttyy aamupäivän mittaan turistijoukoista, joten jos lähtee Cuscosta kolmen tai neljän aikaan aamulla, saavuttaa vuoren ennen ihmismassoja.

Erittäin hyvä vaihtoehto on Luan Travel Peru. Maksoimme kahden hengen yksityisretkestä heidän kauttaan $150. Hinta sisälsi kyydin, oppaan, pääsyliput Vinicuncalle sekä aamupalan ja lounaan. Kaikki sujui hienosti ja päivä oli mainio. Koska retkellä ei ollut lisäksemme muita, saimme määrätä tahdin itse. Emme esimerkiksi käyttäneet aamupalaan muutamaa minuuttia enempää aikaa, jolloin pääsimme vaellukselle hyvissä ajoin. Saimme itse päättää, kuinka kauan missäkin paikassa olimme, ja lisäksi pääsimme paikkoihin, joihin ei ryhmäretkellä mennä.

Lähtö Cuscosta oli kello neljä aamulla. Vajaan kahden tunnin ajomatkan jälkeen nappasimme nopean aamupalan, ja siitä vajaan tunnin ajomatkan päästä aloitimme vaelluksen kohti Vinicuncaa.

Vaikka vaellus Sateenkaarivuorelle on vain noin 3,5 km pitkä, asettaa korkea ilmanala omat haasteensa kulkemiselle. Vaelluksen lähtöpaikka sijaitsee noin 4500 metriä merenpinnan yläpuolella ja päätepiste peräti 5000 metrissä. Ilma on erittäin ohutta, joten kävely hengästyttää jo yllättävän hitaallakin vauhdilla. Kannattaakin edetä rauhalliseen tahtiin. Apteekista ostetusta lisähappipullosta voi matkan aikana saada helpotusta hapenpuutteeseen. Vanha inkojenkin käyttämä keino vuoristotautia vastaan on kokalehtien pureskelu, josta on myös apua.

Vaelluksen varrelta

 

.

Vaelluksen päätepiste sijaitsee hieman yli 5000 metriä merenpinnan yläpuolella.


Vauhdista riippuen tunnin parin vaelluksen jälkeen saavutetaan Vinicuncan huippu, josta avautuvat uskomattomat ja värikkäät näkymät Sateenkaarivuorelle ja alas laaksoon.  Maisemaa koristavat myös lumihuippuiset vuoret. Tuulenpitävät takit ja hansikkaat tulevat ylhäällä tarpeeseen, vaikka vaelluksen aikana tuleekin lämmin. Välipala maistuu maisemia ja hauskasti puettuja laamoja ja alpakoita ihaillessa.

.

.

.

.

Yksityisretkellä pääsee vielä paikkaan, jossa käy vain kourallinen niistä ihmistä, jotka kipuavat Vinicuncalle. Lähellä, noin puolen tunnin vaelluksen päässä on toinen uskomaton luonnonihme, Punainen laakso. Alueelle saattaa joutua maksamaan 10 + mahdollisesti vielä toisetkin 10 solea (2,50€ + 2,50€) pääsymaksua, jos paikalliset ovat rahastamassa. (Oppaamme kyllä antoi rahastajille palautetta, ettei tämä ole oikea tapa toimia.) Siinä kohtaa ei kyllä enää kannata miettiä maksaako lisäsumman vaiko ei, niin upea Punainen laaksokin on.

Vaelluksella kohti Punaista laaksoa

 

.

Punaisen laakson upeissa maisemissa

 

.

Punaisen laakson henkeäsalpaavissa maisemissa vierähtää toinen tovi, ennen kuin on aika palata alas parkkipaikalle. Punaisen laakson näköalapaikalta laskeutuva jyrkän rinteen polku yhtyy alempana Vinicuncan reittiin, ja parkkipaikalle on tästä kohtaa enää lyhyehkö loiva laskeutuminen. Aamulla reitin varrella laiduntaneet alpakat ja laamat ovat edelleen samoissa paikoissa. Retken seuraava vaihe on ajomatka maittavalle ja runsaalle buffet-lounaalle samaiseen aamupalapaikkaan. Korkean ilmanalan vaelluksesta aiheutunut päänsärky lievittyy kokalehtiteellä ja laskeutumisella takaisin alas Cuscoon 3400 metriin parin tunnin ajomatkan myötä. Huippuhieno retkipäivä on tullut onnellisesti päätökseen!

Loppuanalyysia

Reissu on heitetty ja kotona ollaan. Vuoden päätteeksi on ihan mukava hiukan analysoida matkaa ja tuumailla jälkikäteen sitä, mitkä maat ja kohteet miellyttivät ja mitkä eivät. Täytyy sanoa, että kaikki maat olivat käymisen arvoisia. Yleisesti ottaen kuitenkin huomasimme, että ns. sivistysmaissa matkustaminen oli huomattavasti mukavampaa kuin kehittymättömämmissä maissa matkustaminen. Sivistysmaissa ei tarvinnut miettiä sitä, yritetäänkö meitä vedättää tai yrittääkö joku huijata meiltä rahaa. Ihmiset olivat myös sivistysmaissa aidosti ystävällisiä, kehitysmaissa ystävällisyyden taakse kätkeytyi valitettavasti lähes aina pyrkimys myydä meille jotain tai tarjota meille palveluita. Lisäksi apua moniin tilanteisiin sai todella paljon helpommin sivistysmaissa kuin kehittymättömissä maissa, joissa moni asia osoittautui aika mahdottomaksi selvittää kysymällä neuvoa ihmisiltä. Usein tuntui siltä, että kukaan ei joko tiennyt mitään, tai sitten neuvoi tahallaan väärin tms.

Matkamme teema oli kaikki maanosat. Tavoite käydä kaikissa maailman seitsemässä maanosassa täyttyi hienosti. Maanosia on valtavan vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä ne ovat niin kovin erilaisia. Jos kuitenkin yksi maanosa pitää nostaa ylitse muiden, on se varmastikin Antarktis. Seurasimme reissullamme kesää, mutta yllättäen talvisin maanosa olikin hienoin! Antarktis oli todella upea, mieleenpainuva ja ikimuistoinen maanosa, erilainen sellainen ja pokkaa siksi ykkösijan. Muita maanosia emme muuten pysty laittamaan järjestykseen, mutta kyllä molempien mielestä Aasia jää hännänhuipuksi. Siellä matkustaminen oli hankalinta ja erinäiset huijausyritykset seurasivat toisiaan. Ruokakin oli välillä vähän mitä sattui. Siltikään emme olisi yhtään Aasian maata vaihtaneet pois, vaan kaikissa niissä kannatti kyllä käydä!

Antarktiksella käyntiä emme unohda koskaan.

 

Reitistä mainittakoon sen verran, että se oli mielestämme oikein onnistunut. Kaikissa paikoissa on tosin kyllä ihan mahdottomuus olla siihen parhaimpaan aikaan, eli kyllä näin pitkällä reissulla joutuu tekemään kompromisseja. Sadekausi sattuu väkisinkin päälle jossain. Monissa kohteissa olimme off season- kaudella, mikä sinänsä ei välttämättä ollut ollenkaan huono juttu. Joihinkin maihin olisimme toivoneet lisäaikaa, mutta kaikkea ei vuodessa voi saada. Reissun ensimmäiselle puoliskolle painottuivat lähes kaikki parhaimmat paikat (Amerikat, Antarktis, Uusi-Seelanti ja Australia), mutta onneksi saimme sitten järjestymään pitkän Aasiassa puurtamisen päätteeksi yllätyskohteeksi mahtavan Kenian. Malediivit kruunasi upean reissun. Kumpikaan näistä maista ei alunperin kuulunut suunnitelmiimme.

Matkan pituutta pohdimme keskenämme useaan otteeseen reissun aikana. Meidän matka oli tällä kertaa vuoden mittainen, ja vaikka se tuntuukin pitkältä ajalta olla pois kotoa, oli se mielestämme ihan hyvä aika maailmanympärimatkalle. Totesimme, että sitä varmasti asennoituu ja sopeutuu matkaan kuin matkaan sen mukaan, kuinka pitkä se on. Maailmanympärimatkoja on tehty lyhyempiä ja pidempiä kuin meidän matkamme. Loppua kohden sitä alkaa joka tapauksessa jo jollain tavalla odottaa kotiinpaluuta, oli se matka minkä mittainen tahansa. Täytyy kyllä sanoa se, että vuoden mittaiselta reissulta oli tosi kiva tulla kotiin ja sehän on hyvä, että reissu on ollut niin pitkä, että kotiin jo haluaa tulla!

Tavaraa kuskasimme melko mukavasti mukanamme läpi reissun. Jotkut vaatteet ja tavarat saivat roskistuomion ja teltan sekä muutaman muun tavaran lähetimme kotiin Australiasta, mutta pääosin kuljetimme kaikki tavarat alusta loppuun asti mukanamme. Rinkka painoi molemmilla n. 20kg ja tämän lisäksi muut tavarat yhteensä n. 15kg. Kyllähän siinä oli kantamista ihan kerrakseen, yhteensä siis noin 55kg:n verran. Suurin osa tavaroista tuli kuitenkin tarpeeseen. Muutaman vaatekappaleen olisi voinut jättää kotiin, mutta se ei kokonaispainoon olisi paljoa vaikuttanut.

Vastoinkäymisiltä ei näin pitkällä matkalla voi välttyä. Onneksemme mitään kovin kamalaa ei tapahtunut. Tärkeintähän on pitää kaikki luut kasassa, muut asiat ovat varmastikin järjestettävissä. Pahin takaisku oli kameran hajoaminen Antarktiksen risteilyllä. Tietokoneen lähteminen varkaan matkaan tuntuu näin jälkikäteen aika pieneltä murheelta. Uusi kone löytyi vain pari päivää varkauden jälkeen ja vakuutusyhtiö hoiti rahat tilillemme yhtä nopeasti. Sairastelujakin oli, mutta ne olivat aika pitkälti lieviä, eivätkä hidastaneet matkantekoa. Voimme siis tyytyväisinä todeta, että reissu onnistui todella hyvin.

Lopuksi laitamme vielä oheen muutaman listan reissumme parhaimmista maista, kohteista yms. Nämä ovat siis paikkoja, joissa kävimme nimenomaan tällä reissulla.

Tässä viisi parasta maata matkustaa:

1. USA

2. Australia

3. Uusi-Seelanti

4. Argentiina

5. Chile

 

Tässä hienoimmat matkakohteet:

1. Antarktis

2. Galapagossaaret, Ecuador

3. Kenian kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet

4. Yellowstone ja muut kansallispuistot, USA ja Kanada

5. Uyunin suola-aavikko, Bolivia

 

Galapagos- saarten luonto teki meihin syvän vaikutuksen.

 

Top 5- nähtävyydet (ihmisen rakentamat) tulevat tässä:

1. Machu Picchu, Peru

2. Tikal, Guatemala

3. Taj Mahal, Intia

4. Teotihuacan, Meksiko

5. Borobudur, Indonesia

Machu Picchu oli sanoinkuvaamattoman hieno.

 

Reissun mieleenpainuvimmat hetket:

1. Astuminen Antarktiksen maankamaralle pingviiniyhdyskunnan keskelle.

2. Koala oli tullut alas puusta tielle Etelä-Australiassa ja pääsimme seuraamaan sitä lähietäisyydeltä.

3. Olimme safarilla Amboselin kansallispuistossa Keniassa ja yhtäkkiä huomasimme aivan tien vieressä puussa pienen leopardinpennun.

4. Kadonnut inkakaupunki Macchu Pichu avautui usvan takaa alapuolellamme ollessamme Wayne Picchun huipulla.

5. Vaelsimme Yellowstonen kansallispuistossa aamuvarhaisella ja erään mutkan takaa paljastui ihastuttava näky – lauma paksusarvilampaita makaili vaelluspolulla.

 

Kenian kansallispuistot olivat reissumme mieleenpainuvimpia paikkoja.

 

Tässä mielestämme hienoimmat suurkaupungit:

1. Rio de Janeiro

2. San Francisco

3. New York

4. Santiago de Chile

5. Buenos Aires

Rio de Janeiro nousi monipuolisuutensa ja kauneutensa takia kaupunkikohteiden ykköseksi.

 

Top 5- snorklauspaikat:

1. Galapagossaaret, Ecuador

2. Australian Suuri valliriutta

3. Malediivien koralliriutat

4. Filippiinien Nalusuan- saaren rantavedet

5. Indonesian Pink Beach- rannan koralliriutta

Galapagos- saarilla snorklatessa näimme eniten erikoisia meressä eläviä lajeja, kuten kuvan merileguaani. Vesi siellä oli todella kirkasta.

 

Top 5- kamalimmat paikat

1. Delhi, Intia

2. Jakarta, Indonesia

3. Bangkok, Thaimaa

4. Phnom Penh, Kambodza

5. Guatemala City, Guatemala

 

Tulemme jatkossa lisäämään vielä muutamia reissuun liittyviä postauksia.

 

Yksi kolmasosa reissusta on takana

Lähdimme maailmanympärimatkalle kesäkuun lopulla ja olemme taittaneet matkaa jo reilut neljä kuukautta. Olemme tähän mennessä matkamme aikana käyneet  12 eri maassa. Uudet mielenkiintoiset paikat ja nähtävyydet ovat pitäneet koti-ikävän loitolla. Tosin suomalainen sauna ja kunnon treenirupeama ovat pari kertaa käyneet mielessä, mutta muuten olemme nauttineet tästä sapattivuodesta täysillä. Peru on yksi esimerkki mahtavasta matkailumaasta, jossa on paljon mielenkiintoista nähtävää.

Colca Canyon on Perun kolmanneksi suosituin turistikohde Machu Picchun ja Titicaca- järven jälkeen. Colca Canyon sijaitsee lähellä Chivayn pikkukaupunkia. Syvyyttä tällä kanjonilla on parhaimmillaan n. 4km eli kanjoni on yli puolet syvempi kuin USA:n Arizonan osavaltiossa sijaitseva Grand Canyon.  Pituutta Colca Canyonilla on n. 70km.

Ostimme Punosta turistibussiliput Chivayn kaupunkiin. Lipun hintaan kuului myös opas. Matkasimme jälleen todella korkealla ylängöllä. Korkeusero matkamme aikana vaihteli 3800 ja 4900m:n välillä. Maisemat olivat samantapaiset kuin Cuscon ja Punon välilläkin, kuivaa ruohikkoa, savitiilistä tehtyjä asuintaloja, laamoja ja alpakoita ym. kotieläimiä. Pysähdyimme muutaman kerran matkan aikana. Karu vuoristojärvi Lagunillas vaaleanpunaisine flamingoineen ja muine vesilintuineen oli kaunis. Tämän järven vesi oli varmasti niin kylmää, ettei uskalla edes ajatellakaan. Flamingot näyttivät kuitenkin hyvin tarkenevan siellä.

Tällaisissa maisemissa taitoimme matkaa Punosta Chivayyn.

 

Eräällä pysähdyspaikalla teimme hiukan lähempää tuttavuutta alpakoiden kanssa. Alpakka on täällä tärkeä kotieläin, sillä sen villasta tehdyt vaatteet kuten pipot, paidat ja käsineet lämmittävät ihmisiä korkeiden Andien kylminä iltoina ja öinä. Alpakka kuuluu kamelieläimiin, ja muistuttaakin hiukan aavikon laivaa. Se on melko hauska näky pörröisine poskikarvoineen. Alpakka on luonteeltaan melko arvaamaton. Taputtelimme hiukan alpakan paksua turkkia, mutta alpakkapa ei tästä liian läheisestä kontaktista pitänytkään, vaan sylkäisi Peten päälle. Siinä meni osa alpakan ruohoateriasta hukkaan.

Tämä ihanainen alpakka sylkäisi Peten päälle. :)

 

Mielenkiintoinen pysähdyspaikka oli myös 4910 metrissä sijaitseva kohta, jossa saattoi nähdä samaan aikaan monta eri tulivuorta. Onneksi meidän ei tarvinnut jäädä pidemmäksi aikaa tuonne kylmälle ja tuuliselle paikalle, vaan laskeuduimme nopeasti alas 3600 metriä merenpinnan yläpuolella  sijaitsevaan Chivayn kaupunkiin.

Näin korkealla (4910m merenpinnan yläpuolella) emme ole aiemmin käyneetkään.

 

Chivayn pikkukaupungin kirkko

 

Colca Canyon

Chivayn pikkukaupungissa itsessään ei ole mitään ihmeempää nähtävää. Ostimme Chivaysta retken Colca Canyonille seuraavaksi päiväksi. Retken aikana pysähdyttiin katselemaan muinaisten intiaanien rakennelmia ja raunioita. Lisäksi pääsimme bongailemaan Colca Canyonilla liiteleviä andienkondoreita. Itse kanjoni ei ollut mielestämme läheskään niin hieno kuin Grand Canyon. Kanjonin syvyyttä ei oikein pystynyt hahmottamaan, sillä kanjoni on niin kapea ja sen reunat eivät ole pystysuorat. Hieno paikka kanjoni kuitenkin on. Ehkä mieleenpainuvin osuus retken aikana olivat andienkondorien lisäksi intiaanien terassirakennelmat, joita kuitenkin olimme jo Perussa nähneet melko paljon.

Colca- laakson maisemia

 

Andienkondori liitelemässä Colca Canyonilla

 

Paluumatka Chivaysta Punoon oli samanlainen kuin tulomatka Punosta Chivayyn. Tosin nyt pääsimme näkemään lähempää Andien ylängöillä eläviä villejä vikunjoita. Vikunja kuuluu alpakan ja laaman ohella kamelieläimiin. Se on hiukan laamaa tai alpakkaa sirompi. Meille tuli vikunjasta jollain tapaa mieleen USA:n Yellowstonessa näkemämme hanka-antilooppi.

Andien ylängön villejä vikunjoita

 

Matka jatkui Titicaca- järvelle

Cuscosta jatkoimme matkaa Punoon. Bussilla tämä matka taittui  n. seitsemässä tunnissa. Matka ei vaikuttanut kovinkaan pitkältä, mutta bussi mateli hitaasti halki ylänköjen. Maisema oli kuivan karua. Sadekausi ei ollut vielä alkanut. Näimme matkalla paljon kotieläimiä, jotka näyttivät löytävän kuivasta maasta syötävää. Laamat ja alpakat kuuluvat Perun maisemakuvaan, mutta myös lampaita, lehmiä, hevosia ja aaseja saattoi nähdä.

Punossa meitä odotti mukava hostelli Inka Rest. Omistajanainen puhui sujuvaa Spanglishia (englannin ja espanjan yhdistelmää). Hän neuvoi meille kaikki tarvittavat asiat, kuten kaupat ja ravintolat. Saimme myös helposti varattua haluamamme retket hänen kauttaan. Kaikkiin asioihin tämä nainen sanoi ”no problem.”

Punon kaupunki sijaitsee Titicaca- järven rannalla Etelä-Perussa. Titicaca- järvi on maailman korkeimmalla sijaitseva järvi, jossa on kaupallista merenkulkua. Järven pinta on n. 3800m merenpinnan yläpuolella. Cuscoon nähden korkeutta tuli siis lisää n. 400m. Onneksi vuoristotauti ei tällä kertaa päässyt iskemään.

Näkymä Titicaca- järvelle Punon kaupungista

 

Kelluvien saarten naiset pukeutuvat värikkäästi.

Turistit (niin kuin myös me) tulevat Punoon yleensä sen takia, että he haluavat vierailla Titicaca- järven saarilla. Me valitsimme tarjolla olevista retkistä yhden päivän retken, jonka aikana kävimme kelluvilla Uros- saarilla. Uros- saaret on tehty kaisloista ja ankkuroitu järven pohjaan kiinni. Lisäksi kävimme Taquile- nimisellä saarella, jossa asuu n. 2000 ihmistä. Tämän saaren tunnusmerkkeinä ovat kivestä tehdyt kaaret sekä ihmisten tietyt pukeutusmisnormit.

Yksi Uroksen kelluvista saarista

Kelluvan saaren ”maa” on tehty juurakoista ja kaisloista. Tämän rakennelman paksuus on n. 4 metriä.

Pääsimme vierailemaan saaren asukkaiden kodissa. Puimme päällemme perinteiset värikkäät vaatteet.

 

Taquile- saarelta löytyi paljon kivikaaria. Maisemat Titicaca- järvelle olivat hienot.

 

Tämä mies on naimisissa.

Tämä poika ei vielä etsi itselleen tyttöystävää / vaimoa.

Oppaamme kertoi meille saarten asukkaiden pukeutumissäännöistä. Esimerkiksi naimisissa olevat miehet käyttävät punaista pipoa. Ne naimattomat miehet, jotka etsivät itselleen puolisoa, käyttävät punavalkoista pipoa, joka on käännettynä sivulle. Ne miehet/pojat, jotka eivät vielä etsi puolisoa, käyttävät samanlaista punavalkoista pipoa, mutta pitävät sen käännettynä taakse.

 

Oon kolmekymppinen ;)

Punossa vietimme myös Peten kolmekymppisiä. Peten synttäripäivä sattui olemaan juuri sinä päivänä, kun vierailimme Titicaca- järven saarilla. Illalla sitten pistimme ykköset päällemme (tämän reissun ykköset ovat farkut ja siisti paita) ja etsimme hyvän ravintolan, jossa juhlistimme synttäreitä kunnon menulla ja chileläisellä punaviinillä.

Ilta ei loppunut parhaalla mahdollisella tavalla. Pankkiautomaatti imaisi sisäänsä yhden Peten luottokorteista. Tämän samaisen kortin luottopuoli oli jo aiemmin suljettu luottokunnan toimesta väärinkäyttöepäilyjen takia, ja nyt koko kortti meni sitten sen siliän tien. Onneksi kortin voi nopeasti sulkea yhdellä puhelinsoitolla. Hyvä asia on se, että meillä on useita luottokortteja mukanamme. Tämän kortin tilalle saamme myöhemmin toivon mukaan uuden kortin.

Machu Picchu ei olekaan oikeasti Machu Picchu

Lähdimme Cuscosta kohti Machu Picchua klo 6.30 aamulla. Matkustimme ensin pikkubussilla 20min. juna-asemalle ja siellä hyppäsimme PeruRailin junaan, joka kuljetti meidät Aquas Calientesiin eli toisin sanoen Machu Picchu- kylään. Juna körötteli 92km:n matkan n. kolmessa tunnissa. Maisemat olivat koko matkan ajan huikeat. Aluksi matkasimme halki viljelysmaiden, mutta suurin osa matkasta taittui kanjonin halki Urubamba- joen vierustaa pitkin. Koko matkan ajan ympärillä kohosivat Andien jylhät rinteet. Tämä junamatka oli kauneimpia junamatkoja, millä olemme koskaan olleet. Hidas vauhti mahdollisti sen, että maisemista pääsi nauttimaan koko matkan ajan. Anukin oli toipunut sairaudesta  jo matkustuskuntoon. Luojan kiitos emme olleet varanneet Inka Trailia, sillä monen päivän vaellus tuossa kunnossa olisi ollut itsemurha.

Juna mateli kanjonia pitkin kohti Machu Picchua.

 

Aguas Calientes on periaatteessa portti itse Machu Picchulle. Aguas Calientes  on tiiviisti rakennettu turistirysä n. 2000m meren pinnan yläpuolella lähellä muinaista inkakaupunkia. Hostelleja, hotelleja, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä on vieri vieressä. Meillä sattui hyvä säkä, sillä hostellimme sijaitsi ihan lähellä sekä juna- että bussiasemaa. Olimme ostaneet pakettimatkan Machu Picchulle matkatoimistosta Cuscosta. Matkaan sisältyivät kaikki mahdolliset kuljetukset, yö hostellissa, kolme ateriaa, pääsyliput Machu Picchulle ja Wayna Picchulle sekä opastettu kierros Machu Picchulla. Hintaa tällä matkalla oli jopa $285/hlö (n.204e). Mielestämme Machu Picchun matkat ovat todella ylihinnoiteltuja. Vaikka kyseessä on yksi maailman suurista ihmeistä, niin jotain rajaa sentään! Toisaalta ihmiset (niin kuin mekin) ovat valmiita maksamaan paljon rahaa päästäkseen näkemään tämän ihmeellisen inkakaupungin.

Aquas Calientesissa meillä oli aikaa melkein koko päivä, sillä itse Machulle menisimme vasta seuraavana päivänä. Kävimme hiukan kävelemässä kylällä, mutta pääasiassa lepäilimme ja kokosimme voimia seuraavaa päivää varten.

Inkakaupunki aamu-usvan peitossa

Aamulla lähdimme hyvissä ajoin liikenteeseen. Ensimmäinen bussi ylös n.2400m:ssä sijaitsevalle inkakaupungille lähti jo klo 5.30. Me ajoitimme bussimatkan niin, että olimme vähän ennen aamuseitsemää ylhäällä. Bussilla matka Aguas Calientesista ylös Machu Picchulle kesti n. 25min. Busseja kulki 5min. välein eli turisteja oli menossa ylös todella paljon. Aamu oli sumuinen, emmekä saaneet alueesta oikein mitään käsitystä. Meidän piti kulkea pääportilta kadonneen inkakaupungin toiseen päähän Wayna Picchun portille. Wayna Picchu on inkakaupungin kupeessa sijaitseva korkea vuori, jolle päästetään 400 turistia päivässä, ensimmäiset 200 klo 7 aamulla ja toiset 200 klo 10 aamulla. Olimme alunperin varanneet liput tuohon klo 10:n ryhmään, mutta matkatoimisto oli tyrinyt jutun ja jouduimme aikaisempaan ryhmään. Keli oli sumuinen kivutessamme ylös vuorelle. Pikkuhiljaa kuitenkin auringon säteet tunkeutuivat läpi usvan ja alapuolellamme oleva komeus alkoi paljastua. Lopulta näimme koko kaupungin. Aikaisempi ylös meneminen ei ollut sittenkään huono juttu. Päivästäkin tuli lämmin ja melko aurinkoinen.

Wayna Picchun huipulla

 

Inkat hyödynsivät taitavasti luonnon kallioita rakennelmissaan.

Machu Picchu ei oikeasti ole muinainen inkakaupunki, vaan inkakaupungin vieressä kohoava korkea vuori. Machu = vanha, picchu = vuori. Vuoren huipulla liehuu inkojen lippu. Tämän kadonneen inkakaupungin oikeaa nimeä ei kuulemma tiedetä, mutta sitä on alettu kutsua Machu Picchuksi tuon vuoren nimen mukaan. Machu Picchu on todella hämmästyttävä mestariteos. Se sijaitsee niin jyrkkien vuorten ympäröimänä jyrkän vuoren harjanteella, että on suoranainen ihme, että se on edes pystytty rakentamaan. Terassirakennelmat eivät pelkästään ole maatalouden harjoittamista varten, vaan toimivat tukirakenteina temppeleille, asuintaloille ja varastorakennuksille. Machu Picchua rakensivat tuhannet työläiset ja se oli lopulta n. 600 yläluokkaan kuuluvan intiaanin asuinpaikka n. 100 vuoden ajan. Kaupungin tarkkaa valmistusvuotta ei tiedetä, eikä myöskään sitä, milloin kaupunki hylättiin, mutta karkeasti arvioituna nämä tapahtumat sijoittuvat 1500-1600- luvuille. Näin kertoi meille oppaamme.

Näimme Machu Picchulla myös villilaamoja.

 

Inkat tekivät erittäin tarkkaa työtä.

Machu Picchun löysi mies nimeltä Hiram Bingham vuonna 1911. Viitteitä ihmisten käymisestä siellä aiemmin kuitenkin on. Nimikirjoitukset kallioseinämissä todistavat ainakin kolmen ihmisen käyneen siellä 1800-luvun lopulla. Alueella on lisäksi asunut maataloutta harjoittaneita ihmisiä, jotka kuitenkin katsoivat parhaakseen jättää inkakaupunki kaikkine aarteineen rauhaan. He vain hyödynsivät inkojen terassirakennelmia viljelmiään varten.  Kun kaupunki sata vuotta sitten löydettiin, sen aarteet kuskattiin kaikki Yalen yliopistoon Yhdysvaltoihin. Tämä inkakaupunki on säilynyt harvinaisen hyvin, koska espanjalaiset eivät koskaan löytäneet paikkaa sen syrjäisen sijainnin ja vaikeakulkuisen maaston takia. Hyvä niin, sillä kun espanjalaiset saapuivat Etelä-Amerikan mantereelle, he käyttäytyivät kuin mitkäkin pikkuriiviöt. He halusivat hajoittaa kaiken ja toisaalta vallata myös kaikki alueet. Machu Picchua he eivät koskaan saaneet.

”Kadonnut” inkakaupunki, taustalla Wayna Picchu- vuori, jonne kipusimme.

 

Opastetun kierroksen jälkeen kävimme vielä katsomassa Inka Bridgeä. Kyseessä on vuorenrinteellä oleva silta, jota pitkin inkat lähtivät ja hylkäsivät kaupunkinsa kuullessaan espanjalaisten toimista. Lopuksi he hajottivat sillan, etteivät viholliset pääsisi heidän peräänsä. Viholliset eivät koskaan tulleet sinne.

Inka Bridge oli rakennettu kivistä kallionseinämää vasten.

 

Palasimme Machu Picchulta vielä saman päivän aikana takaisin Cuscoon ensin junalla ja sitten bussilla. Machu Picchu oli reissumme yksi pääkohteista ja mielestämme todella upea paikka, todellinen once in a lifetime- juttu siis. Sitä voi ihmeellisyydessään verrata Egyptin pyramideihin. Juhlistimme tätä ainutkertaista retkeä sekä Anun paranemista juhlaillallisella yhdessä Cuscon hienoista vanhankaupungin ravintoloista.

Machu Picchua ihastelemassa

 

Hankaluuksia Cuscossa

Lensimme Limasta Cuscoon, koska meidän piti taas säästää aikaa. Peten lapsuudenystävä Jarkko sekä Jarkon avovaimo Mette olivat saapuneet Tanskasta ja matkanneet Perussa jo viikon verran. Olimme sopineet tapaavamme Cuscossa 20.10. Näin ehtisimme viettää aikaa yhdessä ennen pariskunnan kotiinpaluuta. Tarkoitus oli myös juhlia Peten ja Jarkon kolmekymppisiä (Jarkko 15.10 ja Pete 29.10). Aikataulut pitivät molemmilla, ja viikon yhteinen loma Cuscossa saattoi alkaa.

Cusco sijaitsee 3400m merenpinnan yläpuolella. Tällainen korkeusero on jo niin huomattava, että useimmilla ihmisillä saattaa esiintyä vuoristotaudin oireita. Näin kävi myös meillä. Kävely ylämäkeen ahdisti ja kiristi ja tuntui, ettei happea saa riittävästi. Lisäksi meillä molemmilla oli ensimmäisenä päivänä päänsärkyä, Anulla enemmän. Anun päänsärky jatkui yli yön sen verran pahana, että seuraavana päivänä piti mennä apteekkiin hakemaan vuoristotautiin tarkoitettuja lääkkeitä. Lääkkeet auttoivatkin pian. Myös kävely ylämäkeen alkoi tuntua helpommalta. Hostellilla meille tarjottiin heti tulopäivänä kokateetä, jonka sanotaan auttavan  vuoristotautiin. Täällä kokapensasta pidetään terveystuotteena, koska se sisältää paljon vitamiineja ja hivenaineita. Joimmekin sitä aluksi joka päivä, vaikka teen maku ei ole niitä parhaita. Kyseessähän on sama kasvi, josta valmistetaan huumausaineena käytettävää kokaiinia, mutta kokaiinin valmistuksessa  kokapensaan lehtiä käsitellään kemiallisesti. Siten saadaan huumetta, joka on kaukana terveellisestä ja aivan eri asia kuin perulaisten käyttämät kokapensaan lehdet. Tämä selvisi hyvin Cuscon uudessa kokamuseossa, jossa kävimme.

Cuscon kokamuseon myyntituotteita, kuten kokaolutta, -viiniä, -karkkeja yms.

 

Ollantaytambon inkaraunioilla

Cuscossa tutustuimme vanhankaupungin kapeisiin kujiin, vanhoihin rakennuksiin, putiikkeihin ja markkinoihin. Kävimme myös päivän retkellä lähialueella. Tällä Sacred Valley- nimisellä retkellä saimme esimakua muinaisten inkojen kulttuurista, sillä kävimme parilla inkakaupungin rauniolla. Tosin tämä retki ei mennyt ihan putkeen. Saavuimme aamulla sovittuun paikkaan matkatoimistolle, josta olimme ostaneet liput retkelle, mutta bussi, johon meidän piti mennä, olikin jo lähtenyt ilman meitä! Ajoimme bussin kiinni jonkun oppaan tms. kanssa kahdella eri taksilla. Bussi oli retken ensimmäisellä pysähdyspaikalla, markkina-alueella. Siellä emme sitten kauaa ehtineetkään viipyä. Lisäksi bussi näytti olevan ylibuukattu. Opas (varsinainen, ei siis taksilla mukanamme tullut) joutui seisomaan, ja mekin saimme  vaatimalla vaatia vierekkäisiä paikkoja, jotka kuitenkin onneksi saimme. Ei siis hyvin alkanut tämä retki. Se kuitenkin parani loppua kohden, ja loppujen lopuksi retkestä jäi ihan hyvä maku suuhun. Oli mielenkiintoista esimerkiksi seurata paikallisten naisten esitystä siitä, miten alpakan villasta valmistetaan perinteisin käsityömenetelmin pöytäliinoja ja vaatteita. Pitihän sieltä sitten ostaa pään lämmikkeeksi aito alpakan villasta tehty pipokin Anulle!

Chincheron kylän naiset esitelmöimässä

 

Cuscon kupeesta löytyi jälleen kerran Kristus- patsas. Tämä patsas sijaitsee muiden kaltaistensa tavoin korkealla vuoren huipulla. Tosin sinne oli hostelliltamme yllättävän lyhyt matka kävellä, vain n. 30min. Ylhäällä patsaan lähettyvillä näkyi alpakoita. Sieltä näki myös hyvin koko Cuscon kaupungin. Oppaaksemme alhaalta lähtenyt paikallinen katukoira piti paikasta niin paljon, että katsoi parhaakseen jäädä ylös patsaan luo.

Cuscon kaupunkia

 

Kävimme myös kokeilemassa koskenlaskua kumiveneellä Cuscon lähellä virtaavassa joessa. Vesi oli viileää ja puimme päällemme märkäpuvut. Saimme myös yllemme takit, jotka eivät kuitenkaan olleet vedenkestäviä. Muilla oli hauskaa kolmostason koskenlaskussa, mutta Anulle päivästä tuli reissun tähän astisista päivistä kurjin. Aamulla alkanut väsymys yltyi lihassäryksi ja järkyttäväksi paleluksi, eikä asiaa helpottanut se, että koskenlaskussa todella kastui. Koskenlaskun jälkeen pääsimme lähinnä vitsiltä vaikuttavaan saunaan, mutta tämäkään ei auttanut. Suihkustakin loppui kuuma vesi. Olo oli kuumeinen. Taas oli aika käydä lääkärin luona.

Lääkärin luona 39 asteen kuumeessa

Retkibussi vei meidät paikallisten sairaalaan, jossa lääkäri puhui vain vähän englantia. Asiat piti taas selvittää osin espanjaksi. Onneksi Anu on opiskellut jonkun verran espanjaa, joten asiat tulivat tälläkin kertaa selviksi, englanniksi ja espanjaksi. 39-asteen kuume ja hengitysteiden infektio olivat lääkärin diagnoosi. Ei muuta kuin lääkettä naamaan ja lepoa.

Sillä välin kun Anu lepäsi ja koetti kerätä voimia hostellihuoneessa, muu seurue hoiti käytännön asioita ja vietti viimeisiä yhteisiä iltoja ennen Jarkon ja Meten kotiinpaluuta. Viimeisenä iltana Jarkko ja Mette kokeilivat, miltä paikallinen erikoisuus marsu maistui. Petekin maistoi hiukan tätä lemmikkijyrsijää. Elukka tuotiin lautasella asiakkaalle kokonaisena, mutta sentään sheivattuna sekä hyvin kypsennettynä. Ihan hyvää se kuulemma oli, melko lähellä kananlihaa, mutta lihan löytäminen oli hankalaa. Niinpä itse lihan osuus annoksessa jäi melkoisen pieneksi.

Marsuateria lautasella

 

Meistä molemmista oli todella mukava tavata tuttuja ihmisiä täällä maailmalla. Tiemme erkanivat vajaan viikon yhdessäolon jälkeen.  Jarkon ja Meten oli aika palata kotiin ja meidän puolestamme suunnata kohti Machu Picchua. Saa nähdä, tapaammeko maailmanympärimatkamme aikana vielä lisää kavereita…

Ryhmäkuva Pisacin muinaisen inkakaupungin hulppeissa maisemissa (Mette, Jarkko ja myö)