Browsing Tag

Namibia

Vuosi 2019 oli erityinen matkailuvuosi

Joka vuoden joulukuussa tulee miettineeksi sitä, mihin kaikkiin maihin sitä on menneen vuoden aikana tullut matkustettua. Samoin itse maabongarina laskeskelen uusia valloitettuja maita, sekä yleensä valmistaudun myös vuoden viimeiseen reissuun.

Mennyt vuosi on ollut siitä erityinen, että itselleni tuli viimein täyteen 100 käytyä itsenäistä valtioita. Asetin joitakin vuosia sitten tavoitteeksi 100 käytyä maata, kun täytän 50. Saavutin tavoitteen kuitenkin jo reilusti, yli viisi vuotta etuajassa. Tämä siksi, koska aloinkin panostaa yhä enemmän matkailuun, joka on yksi rakkaimmista harrastuksistani. (Vain hiihto kilpailee matkailun kanssa rakkaimman harrastuksen tittelistä.) Nyt mielessä siintää ajatus siitä, jospa kaikki maailman valtiot olisi mahdollista valloittaa oman eliniän aikana. No, se jää nähtäväksi…

Tänä vuonna täytin 45, ja sata maata on jo kasassa.

Mieheni, joka ei pidä itseään maabongarina, saavutti vuonna 2019 90:n käydyn maan lukeman. Hän ei halua panostaa matkailuun rahallisesti tai ajallisesti niin paljon kuin minä, joten hän lähtee yleensä mukaan häntä kiinnostaviin, ns. parhaisiin kohteisiin. Yksin tai kavereiden kanssa teen sitten muut reissut. Yhdessä kiersimme aikanaan vuoden ajan maailmaa käyden 38 maassa, osittain siksi hänelläkin on noin korkea lukema, vaikkei maabongari olekaan.

Paljon on tullut yhdessä kierrettyä jo maailmaa. Tässä olemme Kauriin kääntöpiirillä Namibiassa kesäkuussa 2019.

Meillä on usein ollut tapana viettää uuttavuotta jossain lämpimässä. Viime vuonna pinkaisimme joulun jälkeen kauas tropiikkiin Seychellien upeille palmurannoille, jotka hakevat vertaistaan maailmassa. Vain Malediiveilla on ollut yhtä hienoja tai hienompia rantoja kuin Seychelleillä. Joidenkin mittarien mukaan Seychellien rannat ovat jopa kauneimpia.

Uuttavuotta juhlistimme Seychelleillä.

maailman kauneimmilla palmurannoilla

Israel sai kunnian olla minun 100. maani. Hieno kohde se olikin, erityisesti Jerusalem. Helmikuussa pääsin tutustumaan ystäväni kanssa tähän upeaan historiaa pursuavaan maahan, jossa eivät nähtävyydet kesken lopu. Pistäydyimmepä myös Palestiinan puolellakin.

Jeesuksen syntymäkirkon sisäänkäynnillä Betlehemissä

Jerusalemin muureilla

Merenpinnan tasolla Israelissa

Huhtikuussa olin työmatkalla Englannissa, tarkemmin sanottuna Tunbridge Wellsissä. Kävimme tällä luokkaretkellä myös muun muassa Lontoossa ja Leedsin linnassa, jossa oli erityisen hieno ja hankala labyrintti.

Lontoon maailmanpyörässä

Leedsin linnan labyrintti oli yllättävän hankala selvittää.

Kesän pääreissu suuntautui kauas eteläiseen Afrikkaan, Namibiaanja Botswanaan. Afrikka on aina kiehtonut meitä, mutta ei mikä tahansa Afrikka, vaan nimenomaan sen upeat eläimet. Etelä-Afrikan ja Kenian safareista oli jo vuosia aikaa, joten päätimme tässä kohtaa tehdä kunnon paluun mantereelle. Tällä kertaa safaroimme täysin omatoimisesti hyvin varustellulla maastoautolla. Vajaat kolme viikkoa ajelimme ympäriinsä ja ihastelimme upeita eläimiä. Siinäpä oli safaria kerrakseen! Petrille muuten Botswana oli hänen 90. maansa.

Namibiaa kiertämässä

Afrikan eläimet ihastuttivat

Heinäkuussa tein parin ystäväni kanssa muutaman päivän mittaisen pikapyrähdyksen Berliiniin. Nopea reissu sinne on nykyään mahdollista myös täältä itärajan tuntumasta, kun Ryanair aloitti suorat lennot Lappeenrannasta Berliiniin. Onhan se huimaa, kun alle parissa tunnissa pääsee Saksan pääkaupunkiin!

Berliini on mielenkiintoinen kohde. Tämä kuva on DDR-museosta.

Tässä pala aitoa muuria.

26.07. menimme salaa naimisiin maistraatissa vain kahden valokuvaajan todistamina. Juhlia emme pitäneet, vaan omistimme päivän valokuvaukselle, tai oikeastaan olimme molemmat tällä kertaa malleina.

Vauhdikkaasti avioon. Kuva: Netta Malm

Kuva: Netta Malm

Naimisiinmenon jälkeen suuntasimme Ranskaan ja siellä jo kerran aiemmin käymäämme Cap d’Agdeen. Tämä oli häämatka 1, joskin reissu oli jo suunniteltu ja varattu ennen kuin tiesimme koko naimisiinmenosta.

Ranskassa kurvailimme pienellä avoautolla.

Cap d’Agden rantaa

Cap d’Agden satamaa

Sataman maailmanpyörä illalla

Syyyskuussa teimme yhdessä muutaman päivän reissun Minskiin Valko—Venäjälle. Olen itse käynyt kyseisessä paikassa syksyllä 2016 äitini kanssa, mutta tällä kertaa menimme yhdessä. Matkustaminen Valko-Venäjälle käy nykyään entistä helpommin, sillä maahan pääsee ilman viisumia lyhyelle vierailulle. Muutama päivä vierähti mukavasti shoppaillen ja Minskin erityisen rauhallisesta ja aidosta tunnelmasta nauttien.

Minsk on hyvä ja rauhallinen lähikohde. Turisteja ei liiemmin näe.

Minskin portit kohoavat juna-aseman vieressä keskustassa.

Vanhakaupunki on viihtyisintä aluetta.

Minskissä on myös kuuluisa oopperatalo.

Lokakuussa tein paluun Keski-Aasiaan, johon ihastuin vuosi takaperin vieraillessani Kazakstanissa ja Kirgisiassa. Tällä kertaa suuntasin viikoksi Uzbekistaniin, joka on monelle länsimaalaiselle matkailijalle vielä melko tuntematon kohde. Päällimmäisenä tästä maasta jäivät mieleen hätkähdyttävän upeat historialliset rakennukset sekä uskomattoman halpa hintataso, sekä tietysti upea lämmin ja aurinkoinen syksyinen sää.

Kalon-minareetti sekä Kalyan-moskeija Bukharassa

Miri-Arab-madrasa Bukharassa

Gur-e-Amir eli Amir Temur-mausoleumi Samarkandissa

Registan-aukio Samarkandissa

Vuosi 2019 on siis kaiken kaikkiaan ollut varsin onnistunut ja merkityksellinen matkailuvuosi meille molemille. Toivomme, että tulevat vuodet ovat yhtä antoisia!

Kohti uutta vuotta ja uusia matkoja…

1 kommentti
18.12.2019 by anu/pete

Autolla Namibiassa

Monelle kokeneemmallekaan matkailijalle ei tule ensimmäiseksi mieleen lähteä huitelemaan vuokra-autolla ympäri Afrikkaa, ainakaan näin kaksistaan. Monet mantereen maat särähtävät korvaan, ja turvallisuudessa on toivomisen varaa. Maanosaan mahtuu kuitenkin monenmoisia maita ja kolkkia, myös varsin turvallisia sellaisia. Näin on esimerkiksi Namibian kohdalla. Namibia onkin yksi Afrikan sopukka, joka kannattaa ehdottomasti kokea juuri omalla vuokra-autolla.

Autonvuokraus onnistuu etukäteen netin kautta, ja jos haluaa perusmenopelin, voi toimituspisteeksi ottaa Windhoekin kansainvälisen lentokentän. Jos taas haluaa enemmän vaihtoehtoja, kannattaa auto ottaa Windhoekista.

Itse kysyimme tarjouksen useasta eri autonvuokrausliikkeestä. Menopeliksi valikoitui Savanna Car Hiren auto. Hintaan kuului haku lentokentältä sekä matkan lopuksi myös kyyti takaisin sinne. Vuokraamossa auton ominaisuudet käytiin läpi tarkkaan, ja normaalin pikaisen auton haun sijaan prosessiin meni aikaa huomattavasti kauemmin. Mutta se kyllä kannatti, sillä oli hyvä käydä läpi etukäteen, kuinka mikäkin autossa toimi, ja miten esimerkiksi katolla oleva teltta avataan ja puretaan. Samoin oli mukava tietää, mitä kaikkea auton retkeilyvarustukseen kuului, ja missä mikäkin juttu sijaitsi.

Täältä kaikki alkoi, ja tänne kaikki päättyi. Savanna Car Hire Windhoekissa.

Tässä automme esittelyssä meille teltta katolla avattuna

Olimme kaiken kaikkiaan tyytyväisiä autoon. Halusimme panostaa siihen, sillä vietimme suurimman osan ajasta Namibiassa ja Botswanassa autossa ja auton tuntumassa. Nukuimme myös auton katolla olevassa teltassa yhteensä 14 yötä. Valitsimme niin sanotun off road -mallin nelivetoineen ja kunnon maavaroineen sekä paremmat renkaat, ja saatoimme näin taittaa matkaa huolettomammin myös upottavilla hiekkatieosuuksilla (joita kuitenkin Namibiassa on verrattain vähän). Tietenkin jouduimme maksamaan vuokrauksesta hiukan enemmän, mutta näin jälkikäteenkin ajatellen panostus kannatti. Vuokraus maksoi meille yhteensä n. 2000€, joten päiväkohtaiseksi hinnaksi tuli n. 105€. Tämä saattaa kuulostaa kalliilta, mutta täytyy muistaa, että yöpymisemme leirintäalueilla maksoivat vain keskimäärin reilut 30€/yö. Kokkasimme suurimmaksi osaksi itse autolla ruokamme, joten siinäkin tuli säästöä. Toki voisi ajatella vuokraavansa halvemman auton ja yöpyvänsä kalliimmissa hienommissa mökkitason majoituksissa ja hotelleissa sekä syövänsä koko matkan ajan ravintoloissa, mutta tämä ensin mainittu vaihtoehto sopi meille paremmin.

Hiekkatietä pitkin Namibiassa

Sesriemin leirintäalueella Namibiassa

Namibia on harvaan asuttu, rauhallinen ja turvallinen kohde matkustaa. Liikenne on myös melko vähäistä, ja se on vasemmanpuoleista. Tiet ovat kaksikaistaisia perusteitä. Monet päätiet ovat asfaltoituja, mutta joukkoon mahtuu myös paljon hiekkateitä. Nopeusrajoitukset asfalttiteillä voivat olla jopa 120km/h. Tämä on melkoinen nopeus ottaen huomioon sen, että tiet ovat pääosin todella kapeita. Pelivaraa ei siis ohituksissa hirveästi ole, mutta toisaalta taas liikenne on hiljaista ja näkyvyys hyvä. Hiekkateillä saa yleisesti ajaa 80km/h. Tämäkin on joillain etapeilla aika korkea rajoitus, sillä tiet voivat olla täriseviä ja joskus mutkaisia, alueesta riippuen tietysti.

Monet päätiet ovat Namibiassa asfaltoituja.

Hiekkatielle tultaessa on hyvä laskea hiukan rengaspaineita.

Suurin vaara liikenteelle lienee villieläimet. Pimeällä ajo on vuokra-autolla kielletty, tai ainakin jos jotain sattuu, ei mikään vakuutus sitä korvaa. Eläimet voivat kyllä liikkua myös päivisin, ja vaikka näkyvyys on hyvä, on syytä olla tarkkana niiden kanssa. Joissain seuduilla tien vierustoilla näkee valtavia määriä pahkasikoja. Nämä possut pysyttelevät pääosin pois autojen kulkuväyliltä, mutta joskus ne voivat viilettää teidenkin yli. Näin meille kävi, ja saimme juuri ja juuri jarrutettua sen verran, että sika ehti alta pois. Myös antiloopeista, villikoirista, norsuista sekä ihan lehmistäkin näkee Namibian teillä varoituskylttejä.

Norsuvaara

Villikoiravaara

Pahkasikavaara

Strutsejakin voi nähdä teiden varsilla. Tämä naaras suojeli poikasiaan erityisen tehokkaasti.

Bensa ja diesel ovat Namibiassa halvempia kuin Suomessa, mutta tietenkin maan tulotasoon suhteutettuna niiden hinta on todella paljon kalliimpi kuin meillä. Vaikka diesel ei maksa kuin reilut 80 snt/l, niin automme kulutti sitä sen verran reippaasti, ettemme kamalan halvalla ympäriinsä ajelleet. Tankkaus itsessään on helppoa, sillä joka paikassa huoltoaseman työntekijät tankkaavat auton, eikä asiakkaan periaatteessa tarvitse nousta pois autosta ollenkaan. Maksu onnistuu joko käteisellä tai kortilla, autosta käsin sekin. Tavallisesti työntekijät myös pesevät tuulilasin sekä peilit. Tippiä voi jättää euron pari eli n. 10-20 Namibian dollaria. Huoltoasemilla on myös vessa (usein maksullinen) sekä ainakin isommilla asemilla myös kauppa.

Tässä tankataan autoa matkan alussa eli ensimmäisen kerran Windhoekissa.

Ainakin näin talvisaikaan, kun päivä Namibiassa on lyhimmillään, kannattaa kyllä hyödyntää joka ikinen valoisa hetki matkanteossa. Pimeä tulee varsin aikaisin, noin puoli seitsemän maissa tai vähän jälkeen. Illalla ehtii siis hyvin puuhailla kaikkea ennen nukkumaan menoa, kuten laittaa ruokaa keinovalojen loisteessa tai käydä ravintolassa syömässä sekä suihkussa. Nukkua ehtii hyvin, ja aamu sarastaa jälleen aamulla siinä seitsemän pintaan, jolloin kannattaa lähteä liikkeelle. Käytännössä purimme aina leirin pimeällä ennen auringonnousua, ja kun päivä valkeni, lähdimme jo liikkeelle. Tämä erityisesti silloin, kun olimme safarilla bongailemassa eläimiä, jotka liikkuvat parhaiten juuri aamutuimaan. Toisaalta emme halunneet hukata aikaa pyörimällä leirintäalueilla aamulla syöden aamupalaa tai tekemällä mitään muutakaan, vaan halusimme startata liikkeelle heti varhain pitäen sitten myöhemmin lepo- ja ruokataukoja.

Levähdyspaikkoja on Namibiassa paljon ainakin pääasfalttiteiden varsilla. Levähdyspaikka koostuu puun varjossa olevasta pöydästä ja tuoleista ja roskiksesta. Vessoja ei ole, mutta koska liikenne on niin hiljaista, voi puskan puolella kyllä hyvin käydä.

Tässä tyypillinen namibialainen levähdyspaikka

Yö- ja päivälämpötilojen ero on Namibiassa varsin suuri, joten automatkalle tarvitaan niin lämpimiä kuin kevyitäkin vaatteita. Aavikolla voivat yölämpötilat keskitalvella laskea 5-10 asteeseen, joten teltassa yöpyessä on yllä oltava lämmintä vaatetta. Aamuvarhaisella autossa saattaa joutua pitämään päällä lämpöjä, mutta kun aurinko (joka paistaa Namibiassa hyvin todennäköisesti jokaisena reissupäivänä) nousee ylemmäksi ja alkaa lämmittää kunnolla, voi paksut vaatteet vaihtaa hellevaatteisiin, ja lämpöjen sijaan säätää ilmastointia tehokkaammalle. Melkoista veivaamistahan se välillä tahtoo olla.

Hyvin tarkenee päivällä hellevehkeissä. Päivälämpötilat nousevat monesti 30 asteeseen talvella.

Kauppoja ja ravintoloita löytyy Namibiasta yllättävän hyvin. Isojen kaupunkien kaupat ovat luonnollisesti paremmin varusteltuja, joten niissä kannattaa täydentää auton ruoka- ja juomavarastot. Vaikka autossa olisi vesisäiliö, ei sen vesi sovellu kuin ruuanlaittoon ja astioiden pesuun, joten pullovettä on syytä pitää mukana reilusti. Ruokaa saa pikkukylissä ja jopa huoltoasemilta ja leirintäalueilta, mutta valikoimat kaupoissa ovat huomattavasti suppeammat. Ravintoloita kyllä löytyy niin leirintäalueilta, pikkukylistä kuin kaupungeistakin. Hinta on ravintoloissa edullisempi kuin Suomessa, kaupoissa ei suurta eroa huomaa. Riippuu tietysti siitä, mitä ostaa, mutta niin sanottu laatutavara ei kyllä paljoakaan halvempaa ole kuin Suomessa. Toreilla voisi kyllä hintojen veikata olevan edullisempi.

Tällainen kauppa löytyy Swakopmundin kaupungista.

Majapaikkojen varaus kannattaa niin leirintäalueiden kuin hotellienkin osalta hoitaa etukäteen, niin aikaa ei kulu niiden etsimiseen. Täten varmistaa myös sen, että saa yösijan. Hyvätasoisen hotelli/hostellihuoneen saa Namibian kaupungeista noin 50 eurolla, ja leirintäalueiden hinnat ovat luonnollisesti selvästi alhaisempia vaihdellen reilusta 20 eurosta vajaaseen 40 euroon paikasta riippuen. Etoshan kansallispuisto on kalleinta aluetta, ja siellä joutuu myös paremmasta majoituksesta maksamaan enemmän kuin muualla Namibiassa. Majoitusvaihtoehtoja kuitenkin on, joten jokainen voi valita itselleen parhaiten soveltuvan vaihtoehdon.

Jetty Self Catering, Swakopmund. Reilut 50€/yö.

Divundun mökkimajoitus, myöskin reilut 50€/yö

Namibia on valtavan hieno maa matkustaa. Maisemat ovat omalla tavallaan kauniita, vaikka korkeuseroja ei juuri ole. Dyynit ja silmänkantamattomiin jatkuva hiekkaerämaa ovat suomalaisittain peräti eksoottisia. Eläimet, joita maa on pullollaan, ovat päänähtävyys, ei siitä pääse mihinkään. Namibian eläimistä on juttua enemmän Etoshan kansallispuiston postauksessa jo aiemmin julkaistuna. Kyllähän Afrikka ja Namibia sen eläimistä ehdottomasti tunnetaan. Myös dyynit lukeutuvat maailman upeimpiin ja monimuotoisimpiin. Puitteet huikealle autoreissulle ovat Namibiassa kohdallaan, kun vain uskaltaa heittäytyä ja nauttia maan upeista antimista!

Namibian autoreissulla Kauriin kääntöpiirillä

Deadvlei, Namibia

Namibia tarjoaa upeita luontoelämyksiä.

6 kommenttia
17.7.2019 by anu/pete

Etoshan kansallispuisto Namibiassa

Namibian pohjoisosissa sijaitsee yksi maan suosituimmista ja mielenkiintoisimmista paikoista, Etoshan kansallispuisto. Tämä valtava alue on monen Afrikan kuuluisan eläimen koti. Täällä matkaaja pääsee näkemään täysin villejä seepra-, norsu-, kirahvi-, leijona- ja antilooppilaumoja. Jos on onnekas, voi bongata myös hyeenoita, gepardeja ja jopa leopardinkin. Sakaaleja ja strutseja näkee varmasti. Myös pahkasikojen voi nähdä viilettelevän siellä täällä. Etosha on ehdoton käyntikohde, jos matkustaa Namibiaan.

Etoshan kansallispuiston alueelle on lupamaksu, joka on reilun 10 euron suuruinen per päivä, ja hinta kattaa kahden hengen ja auton luvan. Lupamaksupaperin saa miltä tahansa alueen neljästä portista, mutta maksu suoritetaan jollakin leirintäalueella sisäänkirjautumisen yhteydessä. Maksaminen onnistuu myös luottokortilla.

Anderson-portti, josta saa lupapaperit Etoshan kansallispuiston alueelle.

Etoshan kansallispuistoon voi mainiosti mennä omalla vuokra-autolla. Majoittuminen onnistuu leirintäalueilla. Valita voi mökin tai leirintäaluepaikan väliltä. Mökit ovat kuitenkin sen verran hinnakkaita, että jos on hyvin varusteltu auto katolla olevine telttoineen sekä ruuanlaittotarvikkeineen, kannattaa yöpyä leirintäaluepaikalla, jonka hinta on noin 37€/yö (kaksi henkeä ja auto). Etosha on suosittu käyntikohde, eivätkä leirintäalueet ole kauhean isoja. Tämän vuoksi paikat tulisi varata jo useita kuukausia etukäteen, jotta saa paikan varmasti silloin, kun haluaa. Erityisesti Okaukuejon leirintäalueelta voi olla hankala saada leiripaikkaa, jos on liikkeellä liian myöhään varausten suhteen. Nettivarauksen ansiosta myös maksut suoritetaan etukäteen varausta tehdessä, mikä helpottaa ja nopeuttaa sisäänkirjautumista.

Okaukuejon leirintäalueen portti.

Etoshan kansallispuistossa kannattaa viettää useampi päivä ja yöpyä useammalla eri leirintäalueella. Leirintäalueista pienin ja viihtyisin on Namutoni. Namutoniin on istutettu nurmikkoa, joka vähentää hiekkapölyn määrää. Okaukuejo ja Halali ovat keskeisiä leirintäalueita, ja niissä on eläinten bongaamista ajatellen parhaat juomapaikat. Leirintäalueilla voi myös ostaa esimerkiksi muutaman tunnin mittaisia safariajeluja.

Namutonin leirintäalueen portti

Namutonin leiripaikassa

Norsulauma Halalin juomapaikalla

Okaukuejon juomapaikalla auringonlaskun jälkeen

Leirintäalueilta löytyy huoltoasema, kauppa ja ravintola. Ravintoloissa on ainakin seisova illallispöytä, joka on mukavaa vaihtelua leirissä auton luona valmistetuille pelkistetyille illallisille. Kauppojen tuotevalikoimissa saattaa olla puutteita, joten ruuan hamstraaminen etukäteen jossain isommassa kaupungissa on hyvä idea. Myös polttoaineen jakelussa saattaa esiintyä ongelmia. Varakanisterin pitäminen mukana on siis myös hyvä idea.

Kuivan kauden eli talven aikaan (touko-lokakuussa) eläimiä näkee erityisen hyvin juuri juomapaikoilla, jotka ovat elämän edellytys kuivassa ja karussa ympäristössä. Osa juomapaikoista on luonnon muodostamia, osa on ihmisen osittain rakentamia. Hyvällä tuurilla juomapaikalle voi sattua valtava norsulauma, useita kirahveja ja sarvikuonoja samaan aikaan. Juomapaikoilla näkee eläimiä parhaiten päivällä sekä ennen ja jälkeen auringonlaskun.

Keihäsantilooppeja juomapaikalla

Tämä juoja on isokudu.

Tässä puolestaan seeproja, hyppyantilooppi ja keihäsantilooppi

Tässä strutseja, hyppyantilooppeja ja sakaali

Ja tässä gnuita ja antilooppeja

Etoshan kansallispuiston leirintäalueet on suojattu aidoin, jotta pedot eivät pääse leirintäalueille. Viekkaat sakaalit ovat kuitenkin onnistuneet kaivamaan reitin aidan ali ainakin Okaukuejon leirintäalueelle, joten siellä on syytä pitää ruuat piilossa erityisesti pimeän tullen. Myös ulos unohtunut roskapussi häviää pimeällä alta aikayksikön, sillä sakaalit ovat nopeita ja rohkeita. Välitöntä vaaraa niistä ei ihmisille ole, mutta on syytä pitää pientä välimatkaa näihin vikkeliin kettumaisiin otuksiin, sillä ne saattavat levittää raivotautia.

Etoshassa kannattaa lähteä liikkeelle heti auringonnousun aikaan, jolloin leirintäalueen portit avataan. Tämä aika on talvella kello 7.25. Kuten mainittu, alue on valtava, joten hyvä idea on tehdä koko päivän mittainen safari. Nopeusrajoitus on 60 km/h, mutta käytännössä ei monessakaan kohdassa kannata tällaista nopeutta edes ylläpitää, ainakin jos haluaa bongailla mahdollisimman paljon eläimiä. Juomapaikoillakin vierähtää helposti aikaa, ja päivä menee sukkelaan ohi. Aamu sekä myöhäinen iltapäivä ovat eläinten bongauksen kannalta parhaita aikoja, joten lounastauon voi pitää 12:n ja 15:n välillä. Leirintäalueiden portit suljetaan talvisaikaan kello 18.25, jolloin aurinko laskee. Käytännössä kannattaa tuohon aikaan jo olla leirintäalueen juomapaikalla, jos majoittuu Halalissa tai Okaukuejossa, sillä aurinko laskee upeasti juomapaikkojen taakse, ja paikalla on useimmiten myös eläimiä. Loppuilta meneekin juomapaikalla eläimiä ihmetellessä, suihkussa, leirin pystyttämisessä sekä illallispuuhissa.

Leiri pystyssä Okaukuejon leirintäalueella auringonlaskun jälkeen

Me vietimme Etoshassa yhteensä viisi yötä, joista kaksi Okaukuejossa, kaksi Halalissa ja yhden Namutonissa. Leopardia lukuun ottamatta näimme kaikki kuuluisimmat eläimet. Leijonalauma aamuvarhaisella erään juomapaikan lähellä, yksinäinen urosleijona tallustelemassa keskellä aavikkoa eräänä toisena aamuna, lukuisat norsulaumat, kirahvit, kauniit seeprat, ylväänä astelevat strutsit hulmuavine helmoineen, tepastelevat sarvikuonot, uteliaat ja ketterät gasellit sekä aamupäivän uneliaat gepardit, siinä bongaussaldoa.

Norsuja

Pahkasikoja

Seeproja

Sarvikuono

Hyppyantilooppi

Kirahvi

Mieleenpainuvimmat hetket liittyivät kuitenkin saalistukseen ja petoihin. Okaukuejon leirintäalueella peto tappoi nopeasti ja taitavasti impalanaaraan aivan leirintäaluepaikkamme lähellä aidan toisella puolen. Kuultuamme vertahyytävän karjaisun Afrikan pimeässä yössä kahdeksan aikaan illalla kiiruhdimme muutaman muun matkailijan tavoin taskulamppujen kanssa katsomaan, mitä oli tapahtunut. Näimme aidan toisella puolella kuolleen impalan ja sen kimpussa olevat sakaalit, jotka hätkähtivät hiukan ihmisten läsnäolosta tai lähinnä taskulamppujen valoista. Itse tappaja oli kuitenkin kauempana, eikä uskaltaunut paikalle kuin vasta myöhemmin, kun ihmiset olivat häipyneet paikalta. Aamulla koko ruho oli siististi kadonnut.

Pimeän tullen Afrikassa tapahtuu…

Toinen mieleenpainuva tapahtuma sattui eräänä varhaisena aamuna. Lähdimme liikkeelle Okaukuejon leirintäalueelta heti portin avauduttua ja suuntasimme kohti pohjoista paikkaan, jossa olimme aiemmin nähneet hyeenan makailemassa maassa olevassa kuopassa. Saapuessamme saman paikan liepeille meitä odotti jymy-yllätys. Aivan hiekkatien vieressä maassa makasi kuolleen gnu-antiloopin ruho. Ruhon kimpussa oli joukko hyeenoita sekä saalista kärkkyviä sakaaleja. Seurasimme tilannetta pitkän tovin. Hyeenajoukon suurimmat söivät ensin, jonka jälkeen tuli naaraiden ja pentujen vuoro. Kaiken aikaa ympärillä pyöri rohkeita ja röyhkeitä sakaaleita, jotka eivät jättäneet yhtään tilaisuutta käyttämättä, vaan nappasivat nopeasti palan ruhosta aina, kun se vain oli mahdollista.

Hyeenat ja sakaalit saaliin kimpussa aamuvarhaisella

Etoshan kansallispuisto lienee Sossusvlein ohella koko Namibian suosituin käyntikohde. Kokemuksemme mukaan mahdollisuudet nähdä siellä eläimiä ovat erinomaiset. Vaikka alue on kuivaa ja karua, elää siellä valtava määrä eri lajien edustajia. Suuri viisikko on täällä kuitenkin kokonaisuudessaan mahdoton bongata, sillä puhveleita ei alueella elä. Sen sijaan norsuja, sarvikuonoja, leijonia ja leopardeja voi nähdä. Näistä viimeisimmäksi mainittu on tosin varsin haasteellinen, mutta niin se on kyllä muissakin Afrikan kolkissa.

Etoshan kansallispuiston alueella näkee paljon kuuluisia Afrikan eläimiä.

Kuten suuren viisikon leijonia

Tai ylväinä astelevia kirahveja

Joskus eläimet ylittävät teitä. Tässä sarvikuono menossa eräälle juomapaikalle.

Tässä suuri seepralauma ylittämässä tietä.

Kirjoita kommentti
4.7.2019 by anu/pete

Swakopmund, Walvis Bay, Cape Cross ja Spitzkoppe

Kun on yöpynyt auton katolla teltassa leirintäalueilla muutaman yön, on mukava pistäytyä Swakopmundissa. Swakopmund on pieni viihtyisä kaupunki Atlantin rannalla aika lailla suoraan länteen pääkaupungista Windhoekista. Kaupunki on kuin suoraan Euroopasta, lähinnä saksalaistyylinen, sekä erittäin siisti ja viihtyisä. Mikään lämmin paikka se ei sen sijaan ainakaan talvikuukausina ole, ainakin Namibian sisämaahan verrattuna. Kaupunki verhoutuu usein sumuun, ja kylmien merivirtojen viilentämä merivesi raikastaa ilmaa siinä määrin, että sisämaassa päällä olleiden hellevaatteiden tilalle pitää keksiä jotain hiukan lämpimämpää päällepantaa. Kesäkuukausina tilanne lienee hiukan toisenlainen.

Usvaisen Swakopmundin pääkatua

Swakopmundin merenrantaa

Swakopmundissa kannattaa majoittua keskustaan kävelymatkan päähän kaupungin kuuluisasta maamerkistä eli laiturista. Melko pitkän laiturin päässä on ravintola Jetty 1905, jossa on hyvää ruokaa. Pöytävaraus saattaa olla tarpeen, ainakin jos on liikkeellä isomman seurueen kesken. Paikka on nimittäin suosittu jo hienon sijainninkin vuoksi.

Pitkä laituri, jonka päässä on ravintola

Tätä majapaikkaa eli Jetty Self Catering- majoitusta voi suositella. Sijainti on erinomainen.

Swakopmundista noin puolen tunnin ajomatkan päässä etelään on Walvis Bayn teollisuuskaupunki. Kaupunkiin kannattaa tulla pistäytymään esimerkiksi aamuvarhaisella katsomaan valtavia flamingoparvia. Flamingot ruokailevat matalassa rantavedessä. Ne polkevat pohjaa ja kauhovat suuhunsa ravintoa. Flamingoja voi nähdä satoja tai jopa tuhansia.

Walvis Bayssa voi nähdä satoja, jopa tuhansia flamingoja.

Swakopmundista tunti puolitoista pohjoiseen on puolestaan Cape Cross, joka kannattaa myös ottaa mukaan matkaohjelmaan. Tämäkin paikka sijaitsee Atlantin rannalla. Cape Crossissa voi nähdä valtavan merikarhuyhdyskunnan, joka elelee alueella. Pääsymaksu on kahdelta hengeltä reilut 10 euroa, ja vastineeksi näkee tuhansia merikarhuja loikoilemassa rannalla. Osa hylkeistä on levittäytynyt aina kävelyreitille ja jopa parkkipaikalle asti. Toiset merikarhut ovat juuri menossa mereen tai tulossa merestä, osa rähisee keskenään. Pikkuhylkeet ovat söpöjä, mutta yhdyskunnassa vellova haju on kertakaikkisen kuvottava.

Tuhansien Afrikanmerikarhujen yhdyskunta

Joukossa myös hyvin pieniä yksilöitä

Merikarhuyhdyskunnan ympärillä pyörii joukko viekkaita ja ovelia sakaaleja. Nämä koiraeläimet näyttävät hyvinvoivilta, vaikkakin näimme joukossa myös yhden kuolemaa tekevän sairaan yksilön. Sakaalit hyötyvät suuresta hyljejoukkiosta, sillä niille riittää saalista. Emosta eroon joutunut hylkeenpoikanen on sakaalilaumalle helppo saalis.

Sakaali merikarhujen joukossa

Cape Crossista itään reilun parin tunnin ajomatkan päässä on Spitzkoppe, joka on myös mielenkiintoinen käyntikohde. Spitzkoppe on pienehkö kansallispuisto, jonka päänähtävyytenä ovat kalliomuodostelmat. Erityisen hieno muodostelma on Bridge eli kalliokaari, joka on suosittu valokuvauskohde. Auringonlaskun ja -nousun aikaan ihmisiä kerääntyy kaaren lähettyville ikuistamaan auringon kaarelle muodostuvien säteiden sävyjä. Parhaat hetket eivät täälläkään kestä kauaa, sillä aurinko nousee ja laskee nopeasti, jolloin värimaailmakin muuttuu nopeasti. Toisaalta täällä kannattaa viettää yö, jolloin pääsee kyllä näkemään yhden maailman hienoimmista tähtitaivaista.

Kaari ilta-auringon valaisemana

Tämä hetki on puolestaan aamulla auringonnousun jälkeen.

Spitzkoppen leirintäalueella maksaa yö noin 21 euroa/ kaksi henkeä plus auto. Hinta ei siis päätä huimaa. Leirintäaluepaikat sijaitsevat täällä kaukana toisistaan, ja ainoat suihkut ja sisävessat ovat portin lähellä. Kuivavessat ja roskikset löytyvät kyllä kustakin leiripaikasta erikseen. Täällä saa itse valita itselleen paikan, kunhan paikka vain ei ole varattu. Itse yövyimme ihan kalliokaaren lähellä. Siitä oli lyhyt matka pinkaista ylös kallioita pitkin kaarelle. Naapureina meillä oli tuona yönä kalliotamaaniperhe.

Spitzkoppen leirintäalueella

Tässä näkyy leirintäaluetta auringonlaskun aikaan.

Tässä valaisee jo kuu.

Kaari ja upea tähtitaivas

Kalliotamaaniperhe aamuauringossa

Aamuisia varjoleikkejä

Kirjoita kommentti
29.6.2019 by anu/pete

Namibian käyntikohteita: Sossusvlei, Deadvlei ja Solitaire

Namibian valloitus alkaa useimmilla pääkaupungista Windhoekista. Kaupungissa sinänsä ei ole mitään ihmeempää nähtävää, joten tänne riittää hyvin yksi yö. Windhoek on hyvä alku- ja päätepiste Namibian matkalle, sillä monet kuuluisat nähtävyydet sijaitsevat mukavan ajomatkan päässä pääkaupungista, joka on aika lailla keskellä maata. Reittisuunnitelma on hyvä tehdä jo hyvissä ajoin ennen matkaa. Vaikka turisteja on moneen muuhun maahan verrattuna vähän, saattavat jotkin suositut paikat olla niin täynnä, että ilman ennakkovarausta voi haluttu majapaikka jäädä saamatta. Näin ainakin voi käydä Sesriemin kohdalla.

Windhoekista voi ensin suunnata vaikkapa kohti lounasta ja maan kenties kuuluisinta kolkkaa Sesriemiä. Matka ei ole 400 kilometriäkään, mutta se kestää kolmestakin syystä. Ensinnäkin, vaikka alkumatka meneekin mukavasti asfalttitietä pitkin, niin suurin osa matkasta taittuu hiekkateitä pitkin. Useimmat hiekkatiet ovat suhteellisen nopeita, mutta joukkoon mahtuu myös mutkaisempia tai kuoppaisempia osuuksia. Toisekseen, matkalla voi onnistua bongaamaan Afrikan eläimiä, erityisesti hämmästyttävän hyvin aavikolla menestyviä keihäsantilooppeja. Kolmanneksi, matkalla kannattaa pysähtyä (ja jopa yöpyä, jos aikaa on) Solitairen kylässä.

Solitaire sijaitsee keskellä aavikkoa.

Solitairessa voi myös yöpyä.

Solitaire on pieni kylä keskellä Namibian aavikkoa. Solitairesta löytyy bensa-asema, ravintola sekä hotelli ja leirintäalue. Mutta syy siihen, miksi matkaajat tänne tulevat, ovat ihmetystä herättävät autonraadot. Vanhoja autonromuja on levitelty ja jätetty sinne tänne hiekalle keskelle aavikkoa. Ne ovat mitä mainioin kuvauskohde, sillä monessako paikassa maailmassa näkee autonraatoja aavikolla?

Solitairen autonraatoja

Solitairesta matka jatkuu kohti Sesriemin kylää hiekkatietä pitkin. Tämä on paikka, jonne kannattaa ehdottomasti olla ennakkovaraus, ja se kannattaa tehdä hyvissä ajoin. Syy tähän on kansallispuiston erikoinen järjestely liittyen paikan aukioloaikoihin.

Sossusvlein kansallispuistoon on reilun 20 euron pääsymaksu. Majapaikkoja on sekä alueen sisä- että ulkopuolella. Olennaista on se, että yöpyy leirintäalueella (Sesriem Camping Site), joka sijaitsee puiston ulomman ja sisemmän portin välissä. Yö leirintäalueella maksaa noin 44€/yö kahdelta hengeltä. Ulompi portti avataan aamulla kello 7.30 ja suljetaan illalla kello 18.15. Sisemmän portin vastaavat ajat ovat 6.30 ja 19.15, joten jos majoittuu porttien välissä, pääsee tuntia aikaisemmin sisälle itse alueelle. Vastaavasti illalla saa pyöriä alueella tuntia pidempään. Toki sisemmänkin portin sisäpuolella on majapaikka, mutta kyseessä on niin kallis pulju, ettei tätä ehkä kannata edes harkita. Ulomman portin ulkopuolelta löytyy siis myös majoitusta, mutta matka Deadvleihin on luonnollisesti pidempi.

Sesriem Campsite on hyvä yöpymispaikka.

Miksi sitten kannattaa yöpyä nimenomaan porttien välissä? Jos mielii päästä näkemään ja ikuistamaan kameraan Sossusvlein upeat dyynit sekä Deadvlein savitasangon pystyyn kuolleine puineen parhaina vuorokaudenaikoina eli juuri auringonnousun ja -laskun aikaan, ovat nuo aamun ja illan ”ylimääräiset” tunnit ratkaisevia.

Upeissa ilta-auringon väreissä Deadvleissä

Sossusvlein alue kattaa 60 km pitkän asfalttitien pätkän, jonka varrella on muutama nähtävyys. Dyyni 45 on yksi kuuluisimmista dyyneistä, ja se sijaitsee nimensä mukaisesti 45 km:n päässä sisemmältä portilta. Paikka on suosittu juurikin auringonnousun ja -laskun aikoihin. Dyynin päälle voi kivuta.

Dyyni 45

Toinen käyntikohde on Sossusvlein kanjoni. Tämän nähtävyyden voi oikeastaan myös ihan hyvin skipata, koska kanjoni ei ole kummoinen. Ainakin jos on nähnyt esimerkiksi USA:n upeita kanjoneita…

Ei niin kummoinen kanjoni

Ylivoimaisesti hienoin paikka Sossusvleissa on Deadvlein savitasanko ja sitä ympäröivät maailman upeimpiin, korkeimpiin ja monimuotoisimpiin lukeutuvat hiekkadyynit. Tämä paikka kannattaa nähdä juuri auringon noustessa sekä hiukan ennen sen laskemista.

Upea Deadvlein tasanko

Deadvlei ilta-auringossa

ja auringonnousun jälkeen

Sisemmältä portilta on Deadvleihin matkaa siis 60km asfalttitietä pitkin plus 5km hiekkatietä (vaatii nelivetoauton). Nopeusrajoitus on 60 km/h, mutta nopeudet ovat käytännössä sen verran korkeita, ettei koko matkaan mene kuin 45 minuuttia. Näin ollen ehtii juuri ja juuri auringonlaskun jälkeen ulos sisemmästä portista leirintäalueelle. Toki tässä on omat riskinsä, sillä mikään vakuutus ei korvaa pimeällä tapahtuneita haavereita, ja jos ajaa jonkin eläimen kuoliaaksi kansallispuiston alueella, saa siitä sakot…

Sossusvlein tie on päällystetty, mutta hiekkaa voi tulla tielle.

Deadvleitä ympäröivistä dyyneistä korkein ja kuuluisin Big Daddy, jonka monet haluavat valloittaa. Tämä vaellus kannattaa kokea juuri aamuvarhaisella. Vaellus ylös dyynin huipulle kestää noin tunnin, ja näkymät ovat arvatenkin upeat, erityisesti juuri silloin, kun auringon ensimmäiset säteet tavoittavat dyynien rinteet. Talvella lämpötilojen ollessa aamulla miellyttävissä lukemissa vaellus on nautinto, vaikkakin siihen saa varautua, että kengät tulevat täyteen hienoa hiekkaa. Alaspäin onkin sitten mukava luistatella menemään, joko takaisin samaa reittiä kohti parkkipaikkaa, tai sitten suoraan alas jyrkkää rinnettä kohti Deadvlein savitasankoa.