Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Laos

Paluu Bangkokiin Vientianen kautta

Vang Viengissä olisimme halunneet olla pidempään ja tehdä lisää hienoja elämysretkiä. Itse asiassa olisimme haluneet olla koko Laosissa pidempään, matkata etelään, nähdä maata enemmän. Mutta ei auta, olimme varanneet Laosiin aikaa vain kuusi päivää, ja se oli ilman muuta liian vähän. Laos oli kuitenkin mielestämme kaiken kaikkiaan ihan positiivinen kokemus, vaikka hienoimmat nähtävyydet olivatkin temppeleitä, joita olimme jo päässeet ihastelemaan monessa paikassa. Kuitenkin Laosin siisteys ja rauhallisuus vetosi meihin sen verran, että pidämme sitä parempana reppureissumaana kuin vaikkapa Thaimaata. Palvelu tosin ei Laosissakaan ollut mitään huippua, mutta toisaalta turisti saa maassa kulkea hyvin rauhassa kaupustelijoilta ja muilta tyrkyttelijöiltä. Hintatason puoleen Laos oli hyvin lähellä Thaimaata.

Etukäteen ajattelimme, että Laos olisi ehkä vähän tylsä maa, eihän siellä ole edes merenrantoja. Mutta mitä vielä, siellä on makeaa vettä lampien ja jokien muodossa, ja ainakin joissa kyllä uskaltaa uidakin! Vang Viengissä pääsimme vilvoittelemaan ihanaan veteen elämysretkellämme. Lisäksi Laos on ainakin pohjoisosissa hyvin vuoristoista seutua, ja täten maisemiltaan naapurimaitaan kauniimpi. Laos ei ollut tylsä!

Pohjois-Laosin kauniita vuoristomaisemia.

 

Merkillepantava seikka Laosissta oli se, että näimme siellä enemmän liikenneonnettomuuksia kuin missään muussa maassa reissumme aikana, ainakin suhteutettuna maassa viettämäämme aikaan. Vaikka liikenne Laosissa on hiljaista verrattuna moneen muuhun Aasian maahin, kolareita näytti silti sattuneen. Emme tiedä, oliko tämä vain sattumaa, vai onko Laos oikeasti vaarallinen maa liikenteensä puolesta.

Viimeinen kohteemme Laosissa oli pääkaupunki Vientiane, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Thaimaan rajasta. Vientiane oli tähän asti käymistämme Aasian pääkaupungeista selvästi viihtyisin. Reilun parinsadan tuhannen asukkaan Vientiane on rakennettu väljästi ja liikkuminen kaupungissa on helppoa jalkaisin. Liikenne on rauhallisempaa kuin vaikkapa vastaavankokoisissa Vietnamin kaupungeissa osittain varmaan siksi, koska mopoja ja moottoripyöriä on liikenteessä selvästi vähemmän. Meillä ei ollut Vientianessa karttaa (Laosissa kartat tuntuvat olevan aika kortilla.), mutta silti löysimme perille haluamiimme paikkoihin huomattavasti helpommin kuin Bangkokissa kartan avulla. Ainut miinus oli todella paahtava helle, joka ei ole koskaan tervetullut juttu kaupunkilomalle, ja nyt siis puhumme noin 40 asteen helteestä.

Vientianen That Luang temppeli oli komea.

 

Olimme Vientianessa vain yhden yön, mutta jo tulopäivänä ehdimme kiertää kävellen kaupungin tärkeimmät nähtävyydet. Mieleenpainuvin nähtävyys oli Pariisin Riemukaarta muistuttava rakennus viihtyisällä Patouxay- puistoalueella. Täällä viettivät sunnuntai-iltapäivää paikalliset. Kipusimme ylös torniin ja näimme kaupungin levittäytyvän alapuolellamme.

Patouxay- puiston torni, joka toimii näköalapaikkana.

 

Nämä tornista avautuvat näkymät olisivat voineet olla Euroopassa.

 

Vientianessa yövyimme keskustan hotellissa, joka oli koko Laosin vierailumme paras majapaikka. Täytyy kuitenkin sanoa, että hotellien taso Laosissa ei ollut naapurimaitten luokkaa. Täällä sai vaatimattoman luukun samalla hinnalla kuin esimerkiksi Kambodzassa hyvätasoisen hotellihuoneen. Toisaalta jokikinen luukku Laosissa oli parempi kuin ne Etelä-Thaimaan saarten  bambumökit, joita emme kyllä lämmöllä muistele.

Laosin sähköpiuhaviritelmät olivat kaakkois-aasialaiseen tapaan yhtä sekamelskaa, eikä tämä ollut edes pahimmasta päästä.

 

Vientianesta matka jatkui, yllätys yllätys, inhoamaamme Bangkokiin. Bangkokiin menoon oli kyllä hyvä syy – sieltä lähtisi seuraava lentomme kohti Hongkongia. Puntaroimme pitkään, menisimmekö Bangkokiin bussilla vai junalla. Päädyimme sitten lopulta junaan, olimmehan bussissa istuneet/makailleet viime aikoina ihan riittämiin. Matkasimme ensin pikkubussilla Thaimaan rajalle puolisen tuntia. Olimme aivan hiestä märkiä, sillä bussissa ei ollut ilmastointia. Sitten odottelimme rajan tuntumassa junan lähtöä vajaan tunnin. Tajuttoman kuuma oli asemallakin! Juna, joka vei meidät viidessätoista minuutissa rajan yli Thaimaan puolelle, oli kyllä varsinainen junien juna! Se piti niin kamalaa mekkalaa, että paikallisetkin pyörittelivät päätään ihmetyksestä. Eikä tietenkään taaskaan mitään ilmastointia. Rajanylitys kävi kyllä todella nopeasti niin Laosin kuin Thaimaankin puolella. Meillä oli Thaimaan leimat passissa vain lyhyen odottamisen jälkeen.

Tässä sängyssä nukutti hyvin.

Itse juna, joka vei meidät Thaimaan ja Laosin rajalta Bangkokiin, oli sekin aika raju ilmestys ulkoapäin. Sisältä sen sijaan juna oli oikein hyvä. Olimme ostaneet liput ilmastoituun kakkosluokkaan. Vaunut olivat melko kapeita, mutta matkustajia oli aina vain yksi molemmin puolin käytävää, joten tilaa oli kyllä. Penkit taipuivat sängyiksi helposti. Hintaan kuuluivat lakanat, peitto ja tyyny. Sängyt olivat pehmeämmät kuin monien Aasian hotelleiden sängyt, joten mikäpä niissä oli nukkuessa. Kiskot olivat kyllä melkoisen epätasaiset ja juna pomppi ja heilui välillä aika paljon. Onneksi emme suistuneet kiskoilta. Matka taittui nopeasti ja kivuttomasti Bangkokiin asti, jonne saavuimme aamulla puoli seitsemän maissa.

 

 

Junamatka Nong Khaista Bangkokiin kesti 12 tuntia.

 

Onneksi juna toi meidät keskustassa olevalle juna-asemalle, joka sijaitsi metron varrella. Pääsimme siis metrollla ja ilmajunalla suhteellisen nopeasti samaan hotelliin, jossa olimme majoittuneet myös kuukautta aiemmin. Kyseessä on Nasa Vegas- hotelli, josta saa netin kautta huonen 11 eurolla. Hintaan ei sisälly aamupalaa eikä nettiyhteyttä. Jos ottaa lisämaksusta 24h nettiaikaa sekä aamupalabuffetin kahdelle hengelle, tulee hinnaksi n. 20e/yö. Kohtuuhinta ottaen huomioon sen, että aamupalabuffet on todella runsas ja hotelli hyvätasoinen.

Nasa Vegas- hotelli on hyvä paikka yöpyä Bangkokissa. Vieressä on ilmajuna-asema, jolta pääsee lentokentälle ja päinvastoin.

 

Meillä ei ollut mitään mielenkiintoa lähteä tarpomaan yhtään minnekään hotellilta, olihan tämä kaupunki jo nähty ja huonoksi havaittu. Pysyttelimme hotellilla, kävimme hotellin kuntosalilla ja tien toisella puolella olevassa kaupassa sekä varasimme vihdoin ja viimein loputkin lentoliput reissumme viimeisiä etappeja varten. Lähes kaikki oli nyt loppuunsuunniteltu, ainoastaan majoituksia ja mahdollisia retkiä yms. pitäisi vielä etsiä ja varailla. Ei muuta kuin eteenpäin, loppusuora ei vielä näy!

Elämysretki Vang Viengissä

Kahden Luang Prabangissa vietetyn yön jälkeen oli aika suunnata Vang Viengiin. Kartalta katsottuna välimatka näiden kahden kaupungin välillä ei ollut paljon mitään, mutta koska seutu on vuoristoista ja tie mutkikasta ja näin olen hidasta, matka minivanilla kesti kuutisen tuntia. Maisemat matkan varrella olivat kyllä hienot. Matkan miinus oli se, että kuski ei suostunut pitämään ilmastointia päällä kuin alamäissä ja tasaisilla osuuksilla, ylämäessä hän käänsi ilmastoinnin aina pois päältä. Kyllähän siinä melkoisen kuuma tuli sisällä autossa. Loppua kohden tuntui siltä, että meidän matkustajien piti koko ajan pyytää erikseen kuskia kääntämään ilmastointi päälle, koska hän yritti tinkiä sen päälläpitämisestä jatkuvasti.

Mutkikkaiden teiden takia osa matkustajista tuli pahoinvoiviksi ja jouduimme pysähtymään tien laitaan.

 

Vang Viengissä meidät vietiin taas muutaman kilometrin päähän keskustasta, vaikka keskustassakin olisi ollut bussiasema. Tuntuu siltä, että näin menetellään vain siksi, että saadaan tuktukeille töitä, että turistit eivät kävelisi suoraan hotelleille, vaan he joutuisivat ottamaan bussiasemalta tuktukin. No, onneksi täällä hinnat sentään olivat kohtuulliset, 1e/hlö. Ja pääsimme tällä kertaa ihan suosiolla hotellimme eteen.

Hotellimme omistajapariskunnalla oli kaksi kaunista siamilaiskissaa. Tässä toinen söpöliineistä.

 

Itse Vang Vieng ei kaupunkina ollut niin hieno kuin Luang Prabang. Nähtävää ei ollut. Vang Viengin vetonaulana onkin aivan jotain muuta kuin temppelit ja historia. Tänne tullaan pitämään hauskaa esimerkiksi melonnan ja rengaskelluskelun (tubing) muodossa. Kaupungin vierustaa halkova joki on suosittu tubing- paikka, jossa noin neljän kilometrin mittaisella matkalla kellujat pääsevät myös pysähtelemään joenvarren baareissa ja ravintoloissa. Osissa baareista on paikkoja, joissa voi hypätä jokeen vaijeriliu’un avulla. Erään ravintolan edustalla oli betonista tehty vesiliukumäki.

Tällaisissa maisemissa Vang Viengissä harrastetaan tubingiä.

 

Tiedustelimme rengaskelluskelun hintoja. Renkaan vuokraus maksoi 6e/rengas ja lisäksi matka lähtöpaikalle tuktukilla 2e/hlö. Totesimme, ettei kannata vuokrata rengasta ja lähteä itsekseen joelle, koska kokopäiväretkiä, jotka sisältäisivät kyseisen jokipätkän kanootilla melomisen lisäksi myös tubingia luolassa sekä lounaan, myytiin hintaan 10e/hlö. Tällainen kokopäiväretki oli paljon houkuttelevampi vaihtoehto, joten buukkasimme siitä itsellemme tekemistä seuraavaksi päiväksi.

Retki olikin hinta-laatusuhteeltaan todella hyvä. Aamulla meidät vietiin ensimmäiseksi pikkuiseen kylään, jonka kupeessa oli luolaverkoston suu. Saimme otsalamput ja renkaat. Hyppäsimme viileään veteen ja kauhoimme itsemme sisään pimeään luolaan. Luolassa liikuimme kallioon kiinnitettyjen köysien avulla. Luolakelluskelusta tuli mieleen Uuden-Seelannin Waitomon luolien tammikuinen retki. Täällä ei tosin ollut mitään vesiputouksia. Täällä emme myöskään tarvinneet märkäpukuja, vaikka kyllähän tuo vesi hiukan viileältä tuntui sisällä luolassa. Ulkona oli kuitenkin niin kuuma, että lämpenimme nopeasti, kun ulos luolasta tulimme.

Otsalamppujen kanssa sisällä luolassa, takana keskellä oppaamme.

 

Elefanttiluolan elefanttihahmo

Luolareissun jälkeen oli vuorossa barbecue- lounas, joka oli kyllä hyvä. Lounaan aikaisen ajankohdan vuoksi meillä ei ollut vielä kovinkaan nälkä, joten osan riisi-sipuli-porkkanaseoksesta heitimme ympärillä parveileville kanoille ja muille lintusille, jotka söivät innoissaan loput lounaastaamme. Lounaan jälkeen kävelimme takaisin autolle päin. Matkalla kävimme elefanttiluolassa, jossa oli buddhapatsaita sekä elefantin hahmoa muistuttava kivimuodostelma.

Seuraavaksi oli vuorossa melomista. Aloitimme kahdeksan kilometrin matkan upeissa jylhissä vuoristomaisemissa. Vesi oli virtaavaksi vedeksi tosi lämmintä. Se näytti ihan puhtaalta. Laosissahan ei ole juurikaan teollisuutta, joka saastuttaisi vesistöjä ja ihmisiäkin koko maassa on vain reilut kahdeksan miljoonaa. Oli kyllä mahtavaa meloa lämpimässä aurinkoisessa säässä hienoja vuorimaisemia ihailleen. Siellä täällä näkyi paikallisten hökkeleitä sekä ihmisiä uimassa.

Pääsimme melomaan mukavissa maisemissa. 

 

Vielä loppumatkasta löytyi yksi ”baari”, joka oli perustettu hyvin omalaatuiseen paikkaan – keskelle virtaavaa jokea.

Jossain vaiheessa kuulimme ensimmäiset musiikinjytkeet. Silloin tiesimme, että alkaisimme olla lähellä paikkaa, josta rengaskellujat lähtevät matkaan. Siellähän niitä baareja alkoikin sitten olla vieri vieressä. Turisteja oli yllättävän vähän ja mielestämme alue oli todella viihtyisä, eli mikään Thaimaan Koh Phi Phin tapainen paikka tämä ei todellakaan ollut, ainakaan näin toukokuussa. Pysähdyimme itsekin parissa ravintolassa. Ensimmäisessä paikassa pääsimme hyppimään veteen kuin Tarzan. Työntekijä kuulutti kovalla äänellä mistä maasta kukakin hyppääjä on kotoisin. Siinä sitten hyppelimme vuoron perään veteen uuden espanjalaisen tuttumme kanssa. Itse asiassa ryhmämme hajosi kahtia melomisen aikana, me ja espanjalainen Hector muodostimme yhden ryhmän ja laosilaiset ja thaimaalaiset retkeilijät toisen ryhmän. Meillä vierähtikin melontareissulla aikaa muutama tunti, ja retki päättyi Vang Viengin keskustan rantaan kello viideltä illalla. Hauskaa oli, suosittelemme kaikille Laosiin matkustavile!

Tässä Anun tyylinäyte alkuvauhdista.

 

Ja tässä Peten tyylinäyte ennen veteen molskahtamista.

 

 

Ensikosketus Laosiin Luang Prabangissa

Laos oli reissumme 30. maa. Aloitimme maahan tutustumisen vanhasta kuninkaallisesta pääkaupungista Luang Prabangista. Täytyy sanoa, että odotuksemme kyseisestä paikasta olivat hiukan korkeammalla ainakin tiettyjen asioiden suhteen. Olimme lukeneet netistä, että Laos olisi käsittämättömän halpa maa ja että turisteja ei vielä osata vedättää. Nämä molemmat seikat kyllä kumoutuivat ainakin Luang Prabangin osalta.

Yli 24 tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme viimein Luang Prabangin bussiasemalle. Tämäkin asema sijaitsi keskustan ulkopuolella. Pari tuktukia oli meitä vastassa. He pyysivät lyhyestä matkasta hotelleille peräti 2e/hlö, joka on enemmän kuin olemme tottuneet viime aikoina maksamaan. Meitä oli tulossa neljä turistia samaan kyytiin, mutta kuski pyysi jokaiselta kahden euron suuruista maksua, eli ei puhettakaan mistään kimppa-alennuksesta. Me sanoimme, ettemme suostu maksamaan muutaman kilometrin kyydistä niin paljon. Valmistauduimme kävelemään keskustaan. Johan alkoi hinta tippua. Kuski suostui heittämään meidät keskustaan hintaan 1e/hlö. Tämä oli kohtuuhinta, joten hyppäsimme kyytiin. Kuski halusi maksun etukäteen, mutta me emme siihen suostuneet, koska arvasimme, ettemme pääsisi suosiolla hotellimme eteen. Aiemmin nimittäin kuski vihjaili siihen suntaan, että hän heittäisi meidät keskustorin laidalle samaan paikkaan kahden muun turistin kanssa ja siitä sitten kävelisimme ”pari minuuttia” hotellille. Arvasimme,  että tuo pari minuuttia ei oikeasti olisi mikään pari minuuttia, joten vaadimme tuktukin kuljettajaa viemään meidät perille asti. Hän suostui, mutta hyvin vastahakoisesti. Eipä ollut ensivaikutelma Laosista kovinkaan kummoinen, kun heti joutui vääntämään kyydistä hotellille.

Munkki valmistamassa pientä buddhapatsasta.

 

No, itse hotelli oli kyllä ihan hyvä ja mikä parasta, se sijaitsi todella hyvällä paikalla ihan pikkuisen ydinkeskustan ulkopuolella. Kaikki tärkeimmät nähtävyydet ympäröivät meitä. Kadun toisella puolella oli Luang Prabangin hienoin temppeli Vat Xiengthong, jossa asusteli munkkeja. Temppelialueelle oli vapaa pääsy vierailijoilta. Saimme siis mennä ja tulla munkkien kotipihoille mielemme mukaan. Lisäksi heitä sai vapaasti valokuvata. Oli jotenkin hassua, että  toisten asuinalueelle sai mennä tuosta vain, mutta kivaahan se oli meidän turistien kannalta. Temppelialueella majaili myös muutama kissa.

 

Vat Xiengthong- temppeli oli aivan hotellimme naapurissa.

 

Helle ei vuoristossa sijaitsevassa Luang Prabangissa ollut aivan niin tukala kuin vaikkapa Vietnamissa, mutta kyllä sielläkin hiki tuli pintaan polkiessamme auringonpaisteessa ympäri kaupunkia. Polkupyörän vuokrauskin oli puolet kallimpaa kuin Vietnamissa eli n. puolitoista euroa päivä. Halpaahan se toki kyllä oli!

Phu Si- kukkulan huipulla oleva stupa.

 

Kipusimme ylös keskustan That Phu Si- kukkulalle, jonka huipulla oli Wat Tham Phu Si- niminen temppeli. Luang Prabang oli muutenkin temppeleiden luvattu kaupunki, sillä siellä taisi olla yhteensä yli kolmekymmentä temppeliä. Kaupungin ulkopuolella oli myös joku vesiputous sekä luolia, mutta emme ehtineet käydä niissä, sillä meillä oli vain yksi kokonainen päivä Luang Prabangissa ja se kului kaupunkiin tutustuen. Näimme kuvia vesiputouksesta, mutta se oli vain yksi vesiputous muiden joukossa, ei siis mikään erityisen hieno.

 

 

Luang Prabangin kaupunkia keskustan kukkulalta kuvattuna.

 

Tosiaan tuo Luang Prabangin hintataso ihmetytti meitä, kun olimme varautuneet paljon halvempiin hintoihin. Täällä turisteilta osattiin jo kiskoa, hintataso oli ihan Thaimaan kalleimpien paikkojen luokkaa. Pieni ja vaatimaton (mutta kylläkin siisti) hotellihuone oli halvimmasta päästä, ja maksoimme siitä 14e/yö. Olimme Vietnamissa tottuneet samalla hinnalla elelemään hienoissa ja tilavissa hotellihuoneissa, joissa oli myös tilava suihku, mutta nyt  tuli hiukan takapakkia tuon asian suhteen. Ruokakin oli yllättävän kallista, eli ei todellakaan voida puhua mistään käsittämättömän halvoista hinnoista. No, kuulemamme mukaan Luang Prabang olisi juuri se Laosin kallein kohde, eli katsotaan nyt, josko ne hinnat siitä vielä tippuisivat.

Tässä Luang Prabangin ns. uusi temppeli.

 

Itse Luang Prabang oli kyllä oikein mukava ja leppoisa 22 000 asukkaan pikkukaupunki. Mukavaa vaihtelua suurkaupungeille siis. Varsinkin temppelialueet olivat viihtyisiä paikkoja, eikä keskustakaan ollut hassumpi. Ympäristö näytti olevan siistimpi kuin naapurimaissa, joten siinä mielessä ensivaikutelma Laosista taas oli hyvä. Kauppiaat eivät olleet läheskään niin innokkaita kuin esimerkiksi Vietnamissa, joten torilla sai kulkea ihan rauhassa.  Se oli plussaa. Toivon mukaan tämä asia pysyy tulevaisuudessa samanlaisena.

Iltatorilla ei ollut hulinaa.