Browsing Tag

Kaukasus

Lähde matkalle Georgiaan!

Oletko nähnyt Pariisin, Lontoon, Prahan, Rooman, New Yorkin, Barcelonan ja monet muut suositut kohteet? Ovatko Espanjan, Kreikan, Kanarian, Thaimaan ja Turkin rannat jo kenties koluttu? Kaipaatko matkoiltasi jotain uutta, erilaista ja eksoottista? Siinä tapauksessa sinun kannattaa harkita seuraavaksi kohteeksi Kaukasuksella sijaitsevaa viehättävää Georgiaa.

Georgiaan ja sen pääkaupunkiin Tbilisiin pääsee lentäen vaikkapa Kiovan tat Riian kautta. Suoria lentoja ei ole. Lennot saa 200-300 eurolla. Tbilisin lentokentältä kannattaa sopia etukäteen varatun hotellin kanssa kuljetus. Kyyti maksaa majapaikasta riippuen noin 10-12€ ja matka kestää vajaa puoli tuntia.

Georgiaan tutustuminen kannattaa aloittaa sen hauskasta ja eläväisestä pääkaupungista Tbilisistä. Länsimaiset matkailijat ovat täällä vähemmistössä, sillä suurin osa turisteista saapuu arabimaista, Venäjältä, Filippiineiltä, Kiinasta ja Ukrainasta. Tämä tuo lisää eksotiikkaa jo muutenkin erilaiseen kohteeseen.

Paras aika matkustaa Georgiaan on kevät tai syksy. Kesällä voi olla tukalaa, sillä lämpötila kipuaa yleisesti 40-45 asteeseen. Esimerkiksi huhtikuun loppupuoli on oiva aika mennä Georgiaan. Ilma on kuin Suomen alkukesän. Voikukat ja omenapuut kukkivat, ruoho ja puut viheriöivät ja ilma on miellyttävän lämmin päivälämpötilojen pysytellessä 15-25 asteen tuntumassa.

Tbilisi ei jätä kokenuttakaan matkailijaa kylmäksi.

Tbilisissä riittää tekemistä ja ihmeteltävää pariksi päiväksi. Lisäpäivät ovat toki tervetulleita, sillä kaupungin ilmapiiri on mukava ja tunnelmallinen. Vanhakaupunki on kaunis, omalla hyvällä tavallaan hiukan rähjäinen, mutta silti siisti. Nähtävyydet ovat kävelymatkan päässä toisistaan. Kävellen onkin mukavinta tutustua kaupunkiin. Tbilisin parhaimpiin nähtävyyksiin kuuluvat koko vanhankaupungin ohella Narikalan linnoitus sekä sen lähellä kohoava Äiti Georgia-patsas, 1200-luvulla rakennettu Metekhi-kirkko sekä viereinen kaupungin perustajan Vakhtang Gorgasalin patsas, Pyhän kolminaisuuden katedraali (Georgian suurin kirkko), vanhojen rikkikylpylöiden alue, keskustan vesiputous sekä viihtyisän D. Aghmashenebeli Avenuen kävelykatupätkä. Rustaveli Avenue Vapaudenaukioineen on myös merkittävä paikka.

Ylhäällä näkyy Narikalan linnoitus

Vanha Metekhi-kirkko sekä Vakhtang Gorgasalin patsas ovat hienolla paikalla kaupungin sydämessä.

Pyhän kolminaisuuden katedraali

Rikkikylpylöiden alue

Vapaudenaukio

Keskustan vesiputous

Tbilisissä voi myös matkustaa bussilla. Tällöin täytyy vaihtaa valmiiksi esimerkiksi kaupassa 50 tetrin (n. 20 snt) kolikko, joka syötetään bussissa olevaan automaattiin. Automaatti antaa sitten sinulle lipun, joka täytyy säilyttää matkan ajan.

Metrokin on hyvin toimiva kulkupeli. Matka maksaa tuon 50 tetriä. Ensimmäisellä matkustuskerralla ostetaan muovikortti, joka maksaa 2 laria (n. 80 snt). Tämä toimii panttina, eli palautettuaan kortin saa summan takaisin.

Metroasema Tbilisissä

Metro on täällä toimiva peli

Ruoka on Tbilisissä ja Georgiassa herkullista. Se maustetaan hyvin suolalla ja yrttimausteilla, esimerkiksi tuoreella korianterilla. Juusto on melko suolaista ja sitä käytetään monissa ruokalajeissa. Paikallisia erikoisuuksia ovat muun muassa hatsapuri eli juustolla täytetty pyöreä leipä, khinkalit eli täytetyt nyytit, erilaiset piiraat, grillattu liha ja kana ja erilaiset kasvisruuat. Kansainvälistäkin ruokaa saa, mutta paikalliset ruuat ovat suositeltavampia. Jälkiruokiakin on tarjolla, mutta niitä paikalliset harvemmin harrastavat. Pääruuat ovat niin täyttäviä, ettei jälkiruualle ilmeisesti tahdo löytyä tilaa.

Herkullinen hatsapuri

Kanapiiras

Perunaa ja porsaanlihaa

Juustolasagne

Nämä khinkalit eivät ole aitoja, mutta ulkonäkö on suurin piirtein sama kuin aidoissakin.

Ruoka ja juoma ovat ravintoloisssa suomalaisittain edullisia. Keskustan kävelykatujen turistiravintoloiden hinnat ovat korkeampia kuin kauempana sijaitsevien paikkojen hinnat. Tarjolla on myös edullisia pikaruokalatyyppisiä paikkoja, joiden laatu on hyvä, mutta hinnat huokeampia. Metekhi-sillan kupeessa samannimisen aukion laidalla on keskustan kenties suosituin ravintola. I Love Tbilisi-kyltin takana on paikka, joka pitää ovensa auki 24h vuorokaudessa.Täällä saa varautua ruuhkaan, sillä myös paikalliset käyvät sankoin joukoin ravintolassa. Hinta-laatusuhde on erinomainen. Viidellä eurolla syö vatsansa takuuvarmasti täyteen. Kymmenellä eurolla saa jo useita ruokalajeja. Lasi talon valko- tai punaviiniä maksaa vaivaiset 40snt. Tämä ravintola kannattaa siis kokea, ja vaikka useampaankin kertaan!

Tänne kannattaa suunnata syömään!

Kun on nähnyt Tbilisin, kannattaa lähteä kaupungin ulkopuolelle tutustumaan Georgian muihin mielenkiintoisiin kolkkiin ja erityisesti upeaan Kaukasuksen vuoristoon. Retkiä myyviä matkatoimistoja on vanhankaupungin alueella runsaasti ja vaihtoehtoja löytyy. Jotkut hotellit tarjoavat yksityisretkiä, mutta nämä ovat matkatoimistojen tarjoamiin ryhmäretkiin verrattuna kalliita. Kokopäiväisen ryhmäretken saa 20-30 eurolla kohteesta riippuen, ja hintaan sisältyy kyyti sekä englanninkielisen oppaan palvelut.

Jos aikaa on vähän, täytyy valikoida retkistä parhaimmat. Yksi parhaista retkistä on Kazbegin retki. Tämä retki vie matkaajan halki Kaukasuksen vuoriston kohti maan pohjoisosia Stepandsmindan kylään sekä kylän lähellä komealla paikalla olevalle Pyhän kolminaisuuden kirkolle. Täällä näkee hyvällä säällä itse Kazbegin vuoren huipun, Georgian toiseksi korkeimman kohdan. Maisemat ovat todella upeat.

Stepandsmindan kylä sijaitsee jylhien vuorten ympäröimässä laaksossa.

Kazbegin huippu, 5033 m merenpinnan yläpuolella, näkyy kuvan keskiosassa ylhäällä

Pyhän kolminaisuuden kirkko

Hienoja maisemia retken varrelta

Toinen hyvä retkikohde Kakhetin alue. Tämä retki suuntautuu Tbilisistä itään. Retken aikana nähdään kaunis Bodben Pyhän Yrjön luostari, Alazanin laakso sekä viihtyisä Sighnaghin kylä 4km pitkine muureineen. Myös alueen viinejä pääsee maistelemaan. Tälläkin retkellä saa ihastella kauniita maisemia.

Bodben luostari

Sighnaghin kylä ja Alazanin laakso

Kylää kiertävä muuri näkyy tässä kapeana nauhana.

Sighnaghi

Jos aikaa on enemmän, kannattaa ehdottomasti lähteä tutustumaan naapurimaahan Armeniaan. Tbilisistä järjestetään retkiä tähän Kaukasuksen sydämessä sijaitsevaan mystiseen maahan. Toinen vaihtoehto on matkustaa Armeniaan omatoimisesti. Suositeltavin tapa on mennä pikkubussilla tai tila-autolla. Matka Tbilisistä Armenian pääkaupunkiin Jerevaniin maksaa n. 12-13€ ja matka kestää viidestä kuuteen tuntiin reitistä ja kuskista riippuen. Rajanylitys sujuu jouhevasti eikä ruuhkia ole. Molemmat maat ovat suomalaisille viisumivapaita. Armeniassa on suositeltavaa viipyä vähintään kolme yötä, jotta ehtii kokea Jerevanin lisäksi muutakin.

Mystinen Armenia kiehtoo matkailijaa, joka haluaa kokea jotain erikoista.

Jos aikaa on rajallisesti, kannattaa pysytellä Georgian rajojen sisäpuolella ja ottaa kaikki irti tästä vieraanvaraisesta maasta. Georgia kätkee sisälleen hienoja aarteita, luontoa ja historiaa. Matkaaja ei takuulla tule pettymään, jos matkakohteekseen tämän maan valitsee. Voi jopa olla, että tänne palaa joskus uudelleen.

Tässä tulevat Georgian plussat ja miinukset:

+ Eksoottinen mutta silti rauhallinen ja turvallinen lomakohde
+ Georgialaiset ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia.
+ Hintataso on edullinen.
+ Ruoka on hyvää.
+ Paikalliset viinit ovat maistamisen arvoisia.
+ Hienot nähtävyydet sekä Tbilisissä että sen ulkopuolella.
+ Kaukasuksen upeat maisemat

Saisiko olla paikallista viiniä?

– Englantia ei puhuta kovinkaan yleisesti, vaikka sillä kyllä hotelleissa ja ravintoloissa pärjää.
– Kaupunkien ulkopuolella on jonkun verran roskia.
– Kulkukoirat ja -kissat
– Ei suoria lentoja.

Lopuksi vielä tärpit Georgiaan. Koe siis ainakin nämä:

– Tutustu Tbilisin vanhaan kaupunkiin.
– Kiipeä ylös Narikalan linnoitukselle tai mene sinne vaijerihissillä.
– Ihastele Tbilisin Pyhän kolminaisuuden katedraalia.
– Maista paikallisia herkkuja, kuten hatsapuria ja muita piiraita.
– Maistele paikallisia viinejä vaikkapa viinikaupassa tai ravintolassa ruuan kera.
– Lähde retkelle Kaukasuksen vuoristoon.

Tbilisi yövalaistuksessa

4 kommenttia
7.5.2017 by

Kakhetin alue ja Alazanin laakso Georgiassa

Tbilisissä on tarjolla pilvin pimein retkiä eri puolille Georgiaa. Retkille kannattaakin lähteä, sillä jos näkee vain pääkaupungin, ei ole kokenut koko maata. Täällä vierähtäisi vaikka viikko pari koluten maan eri kolkkia, mutta itselläni oli jälleen kerran rajallinen aika. Olin budjetoinut Georgian Tbilisin ulkopuolisille retkille kaksi päivää. Ykkösvaihtoehdon eli Kazbegin retken olin toteuttanut jo aiemmin, joten nyt olisi sitten kakkosvaihtoehdon vuoro. Tämä toinen retkeni suuntautuisi maan itäosiin Kakhetin maakuntaan, jossa pääkohteena tulisi olemaan Sighnaghin kylä.

Maksoin retkestä vain reilut 17€. Sain 10% alennuksen, sillä ostin retken samasta paikasta kuin Kazbegin retkenkin. Keskittäminen siis kannattaa, samoin ryhmäretkelle meneminen, sillä yksityisretkeen verrattuna säästö on melkoinen.

Retkibussi

Tällä retkellä ensimmäinen pysähdyspaikka oli pieni kylä päätien varrella. Pääsimme kurkkaamaan sisään paikalliseen leipomoon. Harmiksemme edellinen satsi leipiä oli juuri valmistunut, eikä leipuri laittanut uuniin uusia leipiä, vaikka raakileet olivat jo valmiina odottamassa uuniin menoa. Tuoreet shoti-leipäset höyrysivät kuumina ja herkullisen näköisinä hyllyllä. Leipiä sai maistaa ja ostaa. Ei ihme, että leipä on täälläpäin maailmaa niin herkullista, kun se paistetaan aidolla tulella kuumennetussa saviuunissa!

Leipuri työssään

Aito saviuuni eli tandooriuuni

Tuoreita shoti-leipiä

Matkamme jatkui itään kohti Sighnaghin kylää ja sen kupeessa olevaa kuuluisaa Bodben luostaria. Pidimme kuvaustauon näköalapaikalla, josta avautuivat hienot maisemat alas Alazanin laaksoon. Lumihuippuvuorista saimme täälläkin nauttia.

Näkymät Alazanin laaksoon

Tässä näkyy Alazanin laakson lisäksi Sighnaghin kylä

Bodben luostari sijaitsee vuoren rinteellä muutaman kilometrin päässä Sighnaghin kylästä. Luostari on perustettu 800-luvulla ja se on edelleen toiminnassa. Rakennuksia on tosin restauroitu useaan otteeseen historian varrella. Alue on silmiinpistävän siisti, sillä nunnat pitävät siitä hyvää huolta. Luostarikompleksiin kuuluu nunnien asuintalo, kellotorni, vanha kirkko sekä uusi rakenteilla oleva kirkko. Hieno paikka kerta kaikkiaan!

Asuintaloa

Bodben luostarin kellotorni ja vanha kirkko

Tässä puolestaan uusi kirkko

Tässä näkymiä alas laaksoon

Itse asiassa pidin vielä enemmän Sighnaghin kylästä. Sighnaghissa meillä oli opastettu kävelykierros. Opas esitteli kylän pääkohteita ja kertoi mielenkiintoisia seikkoja kylästä. Päällimmäisenä jäi mieleen rakennus, jossa pari voi halutessaan mennä naimisiin niin sanotusti ex tempore, Las Vegasin tavoin.

Täällä pääsee nopeasti naimisiin.

Tässä kylän keskustaa

Sighnaghin muita nähtävyyksiä ovat muun muassa kunnantalo sekä georgialaisen filosofin patsas.

Sighnaghin kunnantalo

Ja tässä georgialaisen filosofin patsas

Tässä seinässä on kaiverrettuna Toisessa maailmansodassa kuolleiden paikallisten nimet

Oikeastaan Sighnaghin päänähtävyys on sitä ympäröivä neljä kilometriä pitkä muuri, joka aikoinaan rakennettiin suojaamaan kylää. Muurin sanotaan olevan toiseksi pisin Kiinan muurin jälkeen. Olen käynyt Kiinan muurilla ja vaikka se onkin vaikuttava ja hienolla paikalla, niin jotenkin siitä jäi teennäinen kuva, onhan se monin paikoin käytännössä rakennettu uudelleen. Tämä muuri on jotenkin idyllisempi ja aidompi ehkä juuri pienuuden takia. Myös maisemat ovat hienot.

Muuri näkyy tässä kapeana nauhana

Tässä näkyy osa muurista lähempää

Kävelimme pienen pätkän muuria ja kävimme myös yhdessä vartiotornissa. Näkymät alas Alazanin laaksoon olivat täälläkin komeat, lumihuippuvuorista puhumattakaan.

Muurilla

Näkymiä alas Alazanin laaksoon

Sighnaghin kylässä oli vajaat kaksi tuntia omaa aikaa lounastaa ja kierrellä kylää. Itse onnistuin löytämään oikein hyvän ruokapaikan. Kylän elämänmenoa oli myös hauska seurata. Katukoirat elävät täällä näköjään sulassa sovussa paikallisten kanssa. Muutama myyjä kaupitteli vierailijoille matkamuistoja sekä georgialaisia herkkuja. Tunnelma on varsin rauhallinen Tbilisiin verrattuna.

Sighnaghin rauhallista kylää

Viimeinen käyntikohde oli sitten viininmaistelu paikallisessa viinitehtaassa. Tätä osaa retkestä olin ehkä eniten odottanut. Valitettavasti jouduin tässä kohtaa hiukan pettymään. Paikka nimittäin todellakin oli tehdas. Mistään viinitilasta ei todellakaan ollut kyse, vaan meidät vierailijat kiikutettiin suoraan kylmään, kolkkoon ja isoon tehdashalliin, jossa oli valtavia jättisäiliöitä viiniä. Näistä säiliöistä sitten saimme maistella muovimukista eri viinejä. Viinit kyllä olivat hyviä ja todella kylmiä, joten siellä sitten värjöttelimme maistellen niitä kylmiä viinejä. Olipa eräs viinilaatukin tammitynnyrissä kypsytettyä. Kuitenkin viimeisimmät muistikuvani viinimaisteluretkeltä ovat viiden vuoden takaa Chilen ja Argentiinan viinitiloilta. Siellä maistelimme hienoista viinilaseista viinejä ulkosalla auringon paisteessa ja saimme myös vierailla hienoissa viinikellareissa. Tämä oli kaukana siitä. Kuitenkin koko muu retki oli niin onnistunut ja vei meidät niin hienoihin paikkoihin, ettei tämä viimeinen pikku pettymys juurikaan haitannut. Ja olinhan saanut maistella viinejä viinilasista Tbilisin viinikaupassa viikko takaperin. Harmikseni en tällä kertaa voinut ostaa viinejä, sillä matkatavaroihini ei olisi pulloa tai pulloja mahtunut, enkä aikonut viettää viimeistä iltaa Kaukasuksella siemaillen pullollista viiniä hotellihuoneessa…

Valtavia viinisäiliöitä

Viinikaupan antimia

Kirjoita kommentti
1.5.2017 by

Armenian pääkaupunki Jerevan

”Täällä radio Jerevan. Meiltä on kysytty…” Poliittisistä vitseistään tunnetun kuvitteellisen radiokanavan lisäksi Armeniasta tulee mieleen Euroviisut. Paljon muuta en maasta tiennyt, mitä nyt tietysti olin tapani mukaan kirjannut ylös maan nähtävyyksiä ja mahdollisia käyntikohteita. Armenia sijaitsee niin lähellä Georgiaa, että halusin yhdistää nämä kaksi maata tällä reissulla. Maabongarina tämä oli mielestäni tähän kohtaan hyvä ratkaisu. Armenia sai kunnian olla minun 90. maani.

Ensimmäinen pysähdyspaikka Armeniassa heti rajan jälkeen

Tbilisin bussiasemalta lähti isoja busseja moniin paikkoihin, kuten Turkin suurkaupunkeihin. Jerevaniin on näköjään vähemmän menijöitä, sillä meille valikoitui pikkuinen bussi, jonka etuikkunassa luki kyrillisin kirjaimin Jerevan. Kovin lupaavalta ei matkan alku näyttänyt, sillä lähdimme n. 40 minuuttia myöhässä. Bussin muut kymmenen matkustajaa olivat enemmän tai vähemmän paikallisia, mutta itse erotuin kyllä joukosta. Englantia ei kukaan puhunut ja valtaosa matkustajista oli eläkeikäisiä. No, elekielellä mentiin tämä matka.

Pikkubussi valmiina lähtöön…

Matka kesti lopulta yli kuusi tuntia. Etäisyys näiden kahden kaupungin välillä on alle 300km, mutta koska matkamme kiemurteli hitaita monin paikoin vuorenrinteiden teitä pitkin halki viljelysmaiden ja kylien, se kesti ja kesti. Lisäksi kuskin ajotyyli oli tällä kertaa rauhallisimmasta päästä, ja ihan hyvä niin. Maisemat olivat Kaukasuksen jylhien lumihuippuisten vuorten ansiosta häikäisevät, joten ajattelin, että tämä on 12 euron hintainen maisemakierrosretki aidossa paikallisessa seurassa.

Maisemia matkan varrelta

Jerevan vaikutti jo heti alkuun isommalta kaupungilta kuin Tbilisi, vaikka ne todellisuudessa ovat suurin piirtein samankokoisia. Liikenne on vilkkaampaa ja äänekkäämpää, eikä metroverkosto ole niin kattava. Kävellen olen kuitenkin tutustunut suurimpaan osaan keskustan alueesta. Vain pariin paikkaan otin taksin. Yhden etapin menin bussilla.

Mielestäni Jerevanin paras nähtävyys näin luonnonystävänä on ehdottomasti kaupunkia ympäröivät lumihuippuiset vuoret, erityisesti Raamatustakin tuttu Ararat-vuori. Niistä ei vaan saa silmiä millään irti, niin henkeäsalpaavan hienot ne ovat! Onnekseni aamun ja päivän sää oli aurinkoinen ja lumihuiput näkyivät. Illalla pilvisyyden lisäännyttyä vuorten kuvaaminen kävi haasteellisemmaksi. Tosin enpä tällä iPadilla niiden hienoutta saanut kirkkaallakaan säällä kunnolla tallennettua. Kyllä ne vaan luonnossa ovat paljon huikeampi näky kuin näissä minun kuvissani.

Kaukana siintävät Kaukasuksen lumihuippuvuoret. Tuo näiden kuvien korkea huippu on kuuluisa Ararat-vuori.

Jerevanin kaupungissa ei mielestäni ole mitään kovin suurta nähtävää. Arkkitehtuurissa näkyy Neuvostoliiton aika, samoin osissa nähtävyyksiä. Joukosta löytyy kuitenkin muutamia hauskoja yksityiskohtia, kuten tämä seuraavassa kuvassa näkyvä Voiton silta. Sillan kupeessa on Ararat-konjakkitehdas. Koska itse en voi sietää konjakkia, jätin vierailun ja konjakinmaistelut suosiolla väliin.

Voiton silta ja Ararat-tehdas

Jerevanin keskustan tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluvat Tasavallan aukio sekä oopperatalo. Näistä kuvia seuraavaksi.

Tasavallan aukio

Lauantai-illan suihkulähdevaloshow Tasavallan aukiolla

Oopperatalo

Ehkä kuuluisin nähtävyys on kuitenkin Cascades-patsaspuisto valtavine portaineen. Portaiden yläpäässä on toisen maailmansodan muistomerkki. Kyllähän siinä hiki hiukan tuli, kun auringon porottaessa ylös rappuset kipitti. Alhaalla olikin sitten mukava pitää lounastauko.

Cascades-patsaspuisto jättiportaineen

Näkymiä portailta alaspäin

Sitten lounastauko

Kävin myös katsomassa Voiton puistoa Äiti Armenia-patsaineen. Puistossa on lisäksi huvipuistolaitteita. Muilta osin puisto vaikutti hieman hoitamattomalta, mutta nämä keskeiset alueet ovat ihan viihtyisiä.

Voiton puiston portti

Äiti Armenia-patsas

Voiton puistoa

Yksi merkittävä paikka Jerevanissa on Kansanmurhan muistomerkki Tsitsernakaberd. Voiton puiston lailla täältäkin on upeat näkymät lumihuippuvuorille sekä alas kaupunkiin. Muistomerkki sinällään on äkkiä nähty, mutta niitä vuoria voisi tuijottaa ikuisuuden!

Kansanmurhan muistomerkki

Näkymiä alas kaupunkiin

Jerevanissa on myös muitakin puistoja ja viheralueita, joissa on mukava käydä kävelemässä ja haistelemassa paikallista ilmapiiriä. Viheralueille ja puistoihin on täällä päätetty pystyttää terasseja. Mikäpä sen mukavampaa, kuin istahtaa päiväkävelyn lomassa hetkeksi vaikkapa oluelle pois ruuhkasta ja hälinästä.

Tämä puisto on nimeltään Rakastavaisten puisto.

Tässä eräs toinen viihtyisä viheralue terasseineen

Patsaitakin täällä on.

Sekä tietenkin kirkkoja

Kävin myös Matenadaranissa eli käsikirjoitusmuseossa, jossa sai katsella hyvin vanhoja kirjoja, käsikirjoituksia ja kirjamaalauksia. Pääsymaksu paikkaan oli vajaat kaksi euroa. Onnistuin nappaamaan muutaman kuvan kirjoista, ennen kuin työntekijä tuli ilmoittamaan, että kuvaaminen on kiellettyä.

Matenadaran

Vanhaa lääketiedettä

sekä tietoa hevosista ja ohjeita niiden hoidosta

Jerevan on kuulunut muillekin kuin venäläisille. Kaupunkia ovat vuosisatojen varrella hallinneet niin ottomaanit kuin persialaisetkin. Vaikutus näkyy muun muassa rakennuksissa. Jerevanista löytyy kirkkojen lisäksi muun muassa Sininen moskeija. Ruokakulttuuri on myös saanut vaikutteita kaupunkia hallinneilta kansoilta. Armenialainen ruoka onkin georgialaisen ruuan tapaan herkullista ja maittavaa. Kansainväliset pikaruokaketjut voi täällä siis suosiolla jättää väliin.

Erityisen hyvänä ruokapaikkana jäi mieleen Yerevan-taverna. Paikka ei ollut halvimmasta päästä, mutta silti suomalaisittain varsin edullinen. Ruoka ja viini olivat erinomaisia laadultaan. Iso plussa tuli elävästä armenialaisesta musiikista.

Yerevan-taverna

Alkupalaksi keittoa

Varsin herkullinen pääruoka ja erinomaista viiniä

Jälkiruuaksi tietenkin baklavaa

Ruokaa odotellessa ehti suunnitella seuraavaa päivää.

Armenialainen yhtye

Turisteja täällä ei liiemmin ole, ainakaan siinä määrin kuin Tbilisissä. (Jota ei kyllä myöskään ainakaan näin huhtikuussa voi turistirysäksi kutsua.) Tämä on siis hyvin autenttinen pääkaupunki. Ihmiset tuijottavat täällä länsimaista matkaajaa, joka määrätietoisesti suuntaa kartan kanssa reippaasti eteenpäin. Myös ravintoloissa saa varautua katseisiin sekä uteliaiden tarjoilijoiden kysymyksiin.

Itse tykkään nykyään matkustaa erikoisiin kohteisiin, jollaiseksi myös Jerevanin miellän. Esimerkiksi Lontoo, Pariisi ja Rooma tuntuvat Jerevaniin verrattuna vähän tylsiltä, tavanomaisilta ja erityisesti turistisilta ja kalliilta. Hienoja paikkojahan ne omalla tavallaan ovat ja varmaan ainakin joihinkin niistä tulen todennäköisesti palaamaan uudestaankin. Tällä hetkellä minua kuitenkin eniten kiinnostavat hiukan tällaiset mystiset ja oudommat kohteet. Heh, samaan syssyyn täytyy kyllä myöntää, että seuraava reissu suuntautuu Amsterdamiin. :)

Armenian valloitus on alkanut hyvin.

7 kommenttia
23.4.2017 by

Päiväretki Tbilisistä Kazbegille

Tbilisissä on paljon matkatoimistoja, jotka myyvät retkiä eri puolelle Georgiaa. Usein matkatoimistoilla on myös kadun laitaan parkkeerattu mainosauto. Itse kyselin retkiä hotellin respasta. Hotellin omistaja kiikutti minut kadun toiselle puolelle lähimpään matkatoimistoon, josta sitten ostin kokopäiväretken erääseen Georgian suosituimmista kolkista, Kazbegiin.

Retken määränpää tulisi olemaan Stepantsmindan kylä Koillis-Gergiassa. Kylän kupeessa on Kazbegin vuori, jonka huippu kohoaa peräti 5047 metrin korkeuteen ja on koko maan toiseksi korkein vuorenhuippu. Retki piti sisällään näiden kohteiden lisäksi myös muitakin pysähdyspaikkoja. Tämä retken aikana sai ainakin nauttia hienoista maisemista, Kaukasuksen vuoristo on nimittäin kaunista aluetta!

Retkipäivä valkeni harmaana ja hiukan suhruisena yön vesisateen jäljiltä. Eilisen päivän 24 asteen lämpö ja aurinko olivat enää vain muisto. Noin 20 hengen retkiseurueemme oppaineen ja kuskeineen starttasi liikeelle Tbilisin keskustasta heti yhdeksän jälkeen. Onneksi sade loppui pian ja keli oli muutenkin jo pikkuhiljaa menossa parempaan suuntaan.

Vasemmanpuoleinen menopeli on meidän. Kuva on otettu paluumatkan aurinkoisessa säässä.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Jinvalin pato ja vesiallas. Pidimme vain lyhyen kuvaustauon ja jatkoimme pian taas matkaa.

Jinvalin pato

ja vesiallas

Toinen pysähdys oli vanhalla Ananurin linnoituksella, joka on niinkin vanha kuin 1300-luvulla rakennettu. Se kuuluu Unescon maailmanperintökohteiden joukkoon. Linnoituksen torniin pääsi kiipeämään. Harmi vain, että keli edelleenkin oli harmaa. Hyvien kuvien saaminen oli siis mahdotonta.

Ananurin linnoitus

Linnoituksella oli myös muutama myyjä. Katselin paikallisia erikoisuuksia, jonkinlaisia makeita pötkylöitä, mutta koska ne roikkuivat esillä ilman mitään suojia tai pakkauksia, en viitsinyt niitä sitten ostaa. Sen verran hauskannäköisiä ne kyllä olivat, että haluaisin niitä jossain vaiheessa vielä maistaa…

Paikallisia herkkuja

Ananurin jälkeen aloimme sitten kivuta ylöspäin kohti Kaukasuksen vuoriston korkeuksia. Lunta oli aluksi vain siellä täällä kaukaisuudessa pieninä läntteinä. Lumen määrä kasvoi sitä mukaa, kun korkeutta tuli lisää. Maisemat olivat kyllä huikeat! Pilvisen sään takia emme pysähtyneet kuvauspaikoille, sillä sumu yllätti meidät. Taas tuli huomattua se, miten nopeasti sää vuorilla voi vaihdella. Paluumatkalla oli kyllä tarkoitus sitten yrittää uudelleen.

Välillä matkamme kulki läpi tunneleiden.Tunneleiden pääasiallisena tarkoituksena on suojata teitä ja liikennettä lumivyöryiltä, jotka ovat täällä varsin yleisiä. Tunnelit ovat niin kapeita, että kaksi isompaa, eri suuntiin ajavaa autoa ei mahdu menemään niistä yhtä aikaa. Onneksi me pääsimme kuitenkin läpi tunneleista ilman ylimääräisiä viivästyksiä.

Tässä on hiljattain ollut lumivyöry. Onneksi tunneli suojasi tietä!

Vihdoin saavuimme Stepantsmindan kylään. Kylää ympäröivät Kaukasuksen jylhät lumihuippuiset vuoret. Sää oli viileä Tbilisiin verrattuna, olihan korkeuttakin noin 1700 metriä merenpinnasta. Tässä vaiheessa Kazbegin huippu oli jo näkyvissä, sillä sää oli muuttunut pilvisestä puolipilviseen ja ennusteiden mukaan se tulisi olemaan vielä myöhemmin täysin aurinkoinen.

Stepantsmindan kylä

Kylä kuvattuna vielä vähän ylempää

Teimme eräässä ravintolassa jo lounastilauksen, jotta ruokailu kävisi sitten hiukan nopeammin, kun tulisimme alas vuorilta. Sitten vaihdomme alle nelivetoautot. Näillä autoilla oli tarkoitus ajaa ylös Gergetin vuorelle, josta näkisimme paremmin ja lähempää Kazbegin huipun. Nelivetoa tosiaankin tarvittiin, sillä ylös menevä hiekkatie oli paikka paikoin jyrkkä ja mutainen. Alhaalla kylässä peipot lauloivat, kevään kukat kukkivat ja puut jo vihersivät. Matkan edetessä ylöspäin kevät joutui kuitenkin antamaan periksi talvelle. Lunta oli vielä jonkun verran, eivätkä puutkaan vielä olleet silmuilla. Maassa pomppivat västäräkit antoivat kuitenkin toivoa tulevasta, samoin pilvien takaa pilkistävä aurinko.

Lounasravintolamme

Mutaista tietä ylöspäin…

Kazbegin huippu näyttäytyi lopulta meille varsin mukavasti. Itse olimme siis Gergetin huipulla noin 2200 metriä merenpinnan yläpuolella. Viima oli hyytävä. Onneksi olin ottanut mukaan kevyttoppatakin, sillä sitä tosiaankin nyt tarvittiin! Lämpötila oli vain noin viitisen astetta plussan puolella.

Kazbegin huippu kohoaa takana kuvan keskellä.

Tässä se on kuvan oikeassa laidassa.

Gergetin vuorella sijaitsee Unescon perintökohteisiin kuuluva St. Trinity-luostari, 1300-luvulta tämäkin. Luostari on aivan älyttömän hienolla paikalla, mutta siitä on mahdoton saada hyvää kuvaa, sellaista, jossa ympäröivät vuoret olisivat mahdollisimman hyvin myös edustettuina. Luostarilta on kuitenkin erinomaiset näkymät Kazbegin lumihuippuiselle vuorelle. Seuraavassa vielä kuvasaldoa luostarilta ja sen lähiympäristöstä.

St. Trinity-luostari

Nelivedot parkissa

Ylhäällä vasemmalla näkyy luostari.

Paluumatkan alkaessa oli sää muuttunut jo hyvinkin aurinkoiseksi. Lopulta viimeisetkin pilvet pakenivat ja saimme loppumatkan nauttia pilvettömästä taivaasta. Kaukasuksen kauniit lumihuippuiset vuoret pääsivät viimein kunnolla oikeuksiinsa. Pidimme kuvaustauon henkeäsalpaavan upealla paikalla.

Kaukasuksen vuorten hienoisssa maisemissa


Tässä vielä itse näköalapaikka

Kuvaustauko tosin hieman venyi, sillä lähistöllä oli mahdollisuus kokeilla vaijeriliukua yli vuorten. Moni retkiseurueemme jäsen halusi kokea tämän, eikä opas ollut varautunut tällaiseen innokkuuteen. Niinpä sitten odottelimme ja odottelimme, kunnes viimeisetkin liukujat olivat saapuneet takaisin. Päivä oli pitkä, sillä saavuimme takaisin Tbilisiin vasta iltakahdeksalta. Hieno retki se silti oli. Voin suositella!

2 kommenttia
20.4.2017 by

Ensivaikutelmia Tbilisistä

Yleensä ensivaikutelma jostakin paikasta kertoo jo hyvin vahvasti sen, mikä tulee olemaan lopullinen mielipide kyseisestä kohteesta. Näin taitaa käydä myöskin Georgian pääkaupungin Tbilisin kohdalla. Olen tykästynyt kaupunkiin!

Terveisiä vaan Tbilisistä! Reissu on alkanut hyvin.

Saavuin eilen illalla Tbilisiin hyvin myöhään. Itse asiassa hotellille asettuminen meni seuraavan vuorokauden puolelle. Suomesta tänne ei suoria lentoja ole. Itsekin lensi Kiovan kautta Ukraine International Airlinesilla. Lentoyhtiöstä ei oikeastaan mitään muuta moitetta ollut kuin se, että lähtöselvitys oli melkoisen hidas, eikä palvelu lennoilla ollut parasta mahdollista. Mutta tänne päästiin, ja se on pääasia!

Olen koko ensimmäisen päivän täällä kierrellyt kaupunkia jalkaisin ja bussilla. Näkemistä ja ihmeteltävää on. Turistien vähäinen määrä on plussaa, samoin mukavan pitkälle edennyt kesä. Vanhakaupunki on todella niin hieno, kuin olen etukäteen lukenut. Jalkaisin on helppo liikkua, mutta bussikin on ok. 50 tetrin eli n. 20 sentin kolikko (joka pitää olla valmiiksi vaihdettuna) työnnetään bussissa olevaan koneeseen, josta saa lipun. Lippu todellakin kannattaa ostaa, sillä astuessani ulos bussista tänään oli tarkastaja kadulla odottamassa.

Oopperatalon edustalla näkyy tyypillinen paikallinen keltainen bussi.

Parhaita käyntikohteita täällä mielestäni ovat vanhakaupunki, Holy Trinity-katedraali, vanhojen turkkilaisten kylpylöiden alue sekä Narikalan linnoitus, jonne voi kivuta jalkaisin tai mennä kaapelihissillä. Itse kävelin ylös ja sain hienkin pintaan! Seuraavassa kuvasaldoa näistä paikoista:

Holy Trinity Cathedral

Turkkilaisten kylpylöiden alue

Ylhäällä näkyy Narikalan linnoitus.

Linnoituksella

Näkymää kaupunkiin linnoitukselta

Linnoituksen vieressä kohoaa patsas nimeltään Äiti Georgia.

Myös tämä Metekhi-kirkko on hieno ja sijaitsee kauniilla paikalla.

Kirkon vieressä komeilee kuningas Vakhtang Gorgasalin patsas.

Tässä kuva Tbilisin vanhankaupungin ravintolakadulta

Ja tässä paikallisia pelin ääressä

Georgia kuuluu ainakin Tbilisin tämänpäiväisten kokemusten perusteella sarjaan hauskat entiset Neuvostoliiton maat. Ihmiset ovat täällä aivan älyttömän avuliaita, ehkäpä avuliaampia kuin missään muualla. Olen reissussa yksin, mutta tämän yhden päivän aikana minulla on ollut lukuisia saattajia eri paikkoihin. Jos täällä apua kysyy, sitä myös todella saa. Ihmisillä näyttää olevan tapana auttaa ihmisiä ihan kunnolla, jos kerran auttamaan ruvetaan. No, eipähän tarvitse pelätä, että jäisi pulassa yksin tai eksyisi kadulle. Apua löytyy aivan varmasti kaikessa mahdollisessa!

Tässä pari avuliasta paikallista, respan pojat

Toinen heistä vei minut tänne vesiputoukselle, joka on vielä näin alkukesästä melko kuiva. Mies lähti näyttämään minulle tietä bussiasemalle, josta saisin ostettua lipun Jerevaniin. Samalla sain vähän infoa kaupungista.

Eipähän tarvinnut pelkkiä selfieitä ottaa! ?

Vanhankaupungin lisäksi kävelin Tbilisin uudemmalla puolella Rustaveli Avenuella, joka on eräänlainen pääkatu, mutta se on mielestäni vain yksi katu muiden joukossa, ei mitään erikoista tai ihmeellistä siis.

Rustaveli Avenue

Hienojen nähtävyyksien lisäksi olen löytänyt erinomaista ruokaa täältä. Ei georgialaista ruokaa turhaan ole kehuttu! Ruuan lisäksi viini näyttää olevan tärkeä asia tämän maan ihmisille. Viinikauppoja on pilvin pimein. Ilmaisia maistiaisia on joka puodissa, eikä ostopakkoa ole. Minä kyllä ostin kokeeksi paikallista kuohuviiniä, enkä joutunut pettymään! Viiniä saa näköjään myydä yömyöhään asti, ja joillakin kaupoilla on myös terassi, jossa viinejä voi nautiskella.

Tässäpä vasta hauska nimi viinikaupalle!

Tässä eräs toinen viiniputiikki

Täällä on myytävänä viinien lisäksi myös juustoja.

Täällä kävin maistelemassa paikallisia viinejä.

Ruoka on Tbilisissä todella herkullista ja edullista. Tämä annos maksoi 3,75€ ja lasi talon kelpo valkoviiniä vaivaiset 40 senttiä. (Huom! Tuohon hintaan sai siis täyden lasin! ?)

2 kommenttia
18.4.2017 by