Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Kanada

Maailmanympärimatkan kotiinpaluusta on kulunut viisi vuotta

Kesällä 2007 syntyi ensimmäistä kertaa ajatus maailmanympärimatkasta. Olimme tuolloin pisimmällä siihen astisella yhteisellä reissullamme. Reilasimme rinkat selässä pitkin poikin Länsi-Eurooppaa kuukauden ajan. Ajattelimme silloin, että koska matkustaminen on niin mukavaa puuhaa, voisimme joskus lähteä pidemmällekin matkalle, vaikka ihan vuodeksi. Asia jäi hautumaan molempien mieliin. Lopulta ajatuksesta kehkeytyi suunnitelma, vuoden mittainen matka kaikkiin maanosiin.

Tässä me reilaajat kesällä 2007 Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa

Neljä vuotta tuon reilireissun jälkeen, tarkalleen ottaen 28.06.2011, seisoimme Helsinki-Vantaan lentokentällä uudet rinkat selässä valmiina valloittamaan koko maailman. Lähtöpäivänä emme osanneet kuvitella, mitä kaikkea saisimme tulevan vuoden aikana kokea, miten upeisiin paikkoihin matka meidät veisi ja miten paljon kaikkea hienoa näkisimme.

28.06.2011

Blogiamme vuosina 2011-2012 lukeneet muistavatkin ehkä, että saavutimme vuoden aikana tavoitteemme käydä kaikissa maailman maanosissa. Järjestys oli Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, Antarktis, Afrikka, Australia ja Aasia. Lukijat saattavat myös muistaa sen, että selvisimme koko matkan ilman suurempia haavereita. Pieniä sairastumisia ja vuoristotautia lukuun ottamatta saimme taittaa matkaa terveinä, eikä meiltä viety mitään tärkeää. Anu nyrjätti peukalonsa Kanadassa edelleenkin tuntemattomalla tavalla yöllä autossa nukkuessaan. Molemmilla oli vuoden aikana lieviä vatsatauteja, mutta ne eivät kaataneet kumpaakaan sängyn pohjalle. Tietokoneemme varastettiin Belizessä yöllä nukkuessamme hotellihuoneesta ikkunan kautta. Peten järjestelmäkamera hajosi Antarktiksen risteilyllä harmittavasti juuri silloin, kun kuvattaa luontoa oli paljon. Tämä viimeinen olikin koko reisun pahin takaisku, mutta mitään kovin kauheaa ei siis tapahtunut. Otimmepa yhden taskuvarkaankin kiinni Uruguayn pääkapungissa Montevideossa. Kaiken kaikkiaan voimme siis todeta, että jäimme reilusti plussan puolelle tällä reissulla.

Lähdimme maailmankiertueelle tavoitteenamme tutustua pääasiassa kuuluisiin nähtävyyksiin. Vuoden aikana ja oikeastaan jo heti sen alkuvaiheessa ihastellessamme Pohjois-Amerikan mahtavaa luontoa meistä kuitenkin alkoi kehittyä yhä enemmän luontomatkaajia. Vaikka kiersimmekin niitä kuuluisia nähtävyyksiä, luontokohteet nousivat ykköseksi, vaikka toki luonnonnähtävyydet olivat alun perinkin olleet suunnitelmissamme. Tämä vuosi kuitenkin muutti meitä matkaajina. Paluuta entiseen ei ollut. Luonto ja erityisesti villieläimet tulisivat vastedes olemaan suurin kiinnostuksenkohteemme reissuillamme.

Vuorivuohi USA:ssa

USA:n karhut ovat Suomen karhuja rohkeampia. Päiväunet onnistuvat, vaikka ihmisiä on lähettyvillä.

Mitä sitten vuoden mittaisesta matkasta jäi päällimmäisenä mieleen? Ensimmäisenä tulee mieleen Antarktis, sen hauskat pingviiniveikot ja lumoavat maisemat. Arktinen kauneus on jotain sanoinkuvaamattoman upeaa. Sitä ei kuvista pysty täysin aistimaan. Se täytyy itse kokea.

Antarktis oli erityisen mieleenpainuva.

Toisena tulee mieleen Galapagossaaret. Olimme olleet saarilla parisen tuntia, kun tajusimme, että tämä kohde on sellainen, jonka tulisimme aina muistamaan, oikea luonnonystävän paratiisi, yksi lempipaikoistamme. Vaikea on tätäkin kohdetta sanoin kuvailla, niin hieno se oli.

Galapagossaarten vierailun alkuvaiheessa ja heti villieläinten ympäröiminä

Näiden kahden kohteen jälkeen tulee iso liuta muita kohteita, jotka kamppailevat kärkiviisikossa. Pohjois-Amerikan länsiosien kansallispuistot jylhine vuoristomaisemineen, Kenian ruohosavannit hätkähdyttävine villieläimineen, Australia ja Uusi-Seelanti ainutlaatuisine luontoineen ja eläimineen sekä Andien vuorten ympäröimä mystinen ja kaunis Machu Picchu, hienoin ihmisen rakentama paikka, jossa olemme käyneet. Uyunin suola-aavikko Boliviassa sai meiltä myös korkeat pisteet. Näimme ja koimme vuoden aikana niin paljon hienoa!

Glacier National Park, yksi monista hienoista Pohjois-Amerikan luontokohteista

Tämä maisema on puolestaan Kanadan puolella sijaitsevassa Banff National Parkissa.

Unohtumaton elämys Keniassa – pieni leopardinpentu puussa

Australiassa on monenlaista nähtävää luonnosta kiinnostuneille.

Machu Picchun maisemia Perussa ei turhaan hehkuteta.

Uyunin suola-aavikko Boliviassa oli myös huikea paikka.

Kotiinpaluu 1.7.2012 oli meille hyvin odotettu hetki. Vaikka meillä oli takanamme huippureissu, oli kotiin mukava palata. Lyhyet, viikon parin mittaiset reissut tuntuvat aina loppuvan kesken, mutta vuoden mittaisella irtiotolla saa matkanälkänsä tyydytettyä niin hyvin, että kotiinpaluu tuntuu suorastaan juhlavalta.

Vuosi maailmalla on takana ja on aika palata kotiin. Helsinki-Vantaalla 1.7.2012

Kotiinpaluun jälkeen järjestimme ystäville paluujuhlat.

No, miltä sitten tuntuu tuo vuoden matka maailman ääriin näin viisi vuotta kotiinpaluun jälkeen? Vaikeahan sitä on kuvailla. Ehdottomasti matka kannatti, näin ajattelemme yhä edelleen viiden vuoden jälkeenkin. Euroakaan emme hukkaan laittaneet. Tuo matka antoi meille sellaisia kokemuksia ja elämyksiä, joita ei edes rahassa voi mitata. Myös ne kurjat ja likaiset Aasian kohteet Intia mukaan luettuna kannattivat, sillä jokaisesta paikasta saa silti aina jotain irti, oli se sitten miten hirveä tahansa.

Vaikka Intia oli maana meistä molemmista melkoisen ikävä matkustaa, olivat sen nähtävyydet hätkähdyttävän hienoja. Tässä Taj Mahal

Tässä puolestaan Tuulten temppeli Jaipurissa

Aasiassa, reissumme maanosien hännänhuipussa, oli sielläkin siis paljon mielenkiintoista nähtävää, kuten tämä Ta Prohmin temppeli Angkorissa, Kambodzassa.

Maailmanympärimatkamme viimeinen kohde oli Malediivit, jossa sulattelimme kaikkea näkemäämme ja kokemaamme.

Olemme reissanneet paljon näiden viiden vuoden aikana ja käyneet useissa maissa, tarkalleen ottaen 18 uudessa valtiossa. Matkustusinto ei Anulla ole hiipunut, päinvastoin kasvanut. Ajatus uudesta maailmanympärimatkasta elää koko ajan ja maabongaus on astunut mukaan kuvioihin. Käytyjä maita on kasassa nyt 90. Petellä sen sijaan suurin into on hiukan laantunut, vaikkakin reissuille edelleen tekee mieli välillä lähteä. Pete valitsee nykyään matkakohteidensa joukkoon mieluiten juuri luontokohteita, kun taas Anulle käy kohde kuin kohde, kunhan se on joko uusi tai hieno kohde. Peten valokuvaharrastus, joka sai ison kimmokkeen maailmanympärimatkalla, on äitynyt ihan vakavaksi harrastukseksi. Tätä voikin tulevaisuudessa mahdollisesti yhdistää yhä enemmän matkailuun. Aika näyttää, mihin kaikkialle vielä päädymme.

Anusta on tullut maabongari. Tässä on menossa Georgian valloitus Kaukasuksen vuorten upeissa maisemissa huhtikuussa 2017.

Tässä Petri rakkaimman harrastuksensa valokuvauksen parissa Alaskassa kesäkuussa 2013.

Saimme vihdoin ja viimein tänä keväänä konkreettisen muiston maailmanympärimatkastamme. Ajatus kirjasta oli kytenyt jo vuosia. Aikaa kirjan tekemiseen ei vain tuntunut löytyvän, rakensimmehan vuosien 2014 ja 2015 aikana talonkin. Lopulta kirjan tekemiseen tarjoutui tilaisuus Peten Kuusamo-opiston valokuvauslinjan opintojen myötä. Niinpä meillä nyt onkin käsissämme kirja reissustamme, kuvin toteutettu matka maailman ympäri.

Loppuanalyysia

Reissu on heitetty ja kotona ollaan. Vuoden päätteeksi on ihan mukava hiukan analysoida matkaa ja tuumailla jälkikäteen sitä, mitkä maat ja kohteet miellyttivät ja mitkä eivät. Täytyy sanoa, että kaikki maat olivat käymisen arvoisia. Yleisesti ottaen kuitenkin huomasimme, että ns. sivistysmaissa matkustaminen oli huomattavasti mukavampaa kuin kehittymättömämmissä maissa matkustaminen. Sivistysmaissa ei tarvinnut miettiä sitä, yritetäänkö meitä vedättää tai yrittääkö joku huijata meiltä rahaa. Ihmiset olivat myös sivistysmaissa aidosti ystävällisiä, kehitysmaissa ystävällisyyden taakse kätkeytyi valitettavasti lähes aina pyrkimys myydä meille jotain tai tarjota meille palveluita. Lisäksi apua moniin tilanteisiin sai todella paljon helpommin sivistysmaissa kuin kehittymättömissä maissa, joissa moni asia osoittautui aika mahdottomaksi selvittää kysymällä neuvoa ihmisiltä. Usein tuntui siltä, että kukaan ei joko tiennyt mitään, tai sitten neuvoi tahallaan väärin tms.

Matkamme teema oli kaikki maanosat. Tavoite käydä kaikissa maailman seitsemässä maanosassa täyttyi hienosti. Maanosia on valtavan vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä ne ovat niin kovin erilaisia. Jos kuitenkin yksi maanosa pitää nostaa ylitse muiden, on se varmastikin Antarktis. Seurasimme reissullamme kesää, mutta yllättäen talvisin maanosa olikin hienoin! Antarktis oli todella upea, mieleenpainuva ja ikimuistoinen maanosa, erilainen sellainen ja pokkaa siksi ykkösijan. Muita maanosia emme muuten pysty laittamaan järjestykseen, mutta kyllä molempien mielestä Aasia jää hännänhuipuksi. Siellä matkustaminen oli hankalinta ja erinäiset huijausyritykset seurasivat toisiaan. Ruokakin oli välillä vähän mitä sattui. Siltikään emme olisi yhtään Aasian maata vaihtaneet pois, vaan kaikissa niissä kannatti kyllä käydä!

Antarktiksella käyntiä emme unohda koskaan.

 

Reitistä mainittakoon sen verran, että se oli mielestämme oikein onnistunut. Kaikissa paikoissa on tosin kyllä ihan mahdottomuus olla siihen parhaimpaan aikaan, eli kyllä näin pitkällä reissulla joutuu tekemään kompromisseja. Sadekausi sattuu väkisinkin päälle jossain. Monissa kohteissa olimme off season- kaudella, mikä sinänsä ei välttämättä ollut ollenkaan huono juttu. Joihinkin maihin olisimme toivoneet lisäaikaa, mutta kaikkea ei vuodessa voi saada. Reissun ensimmäiselle puoliskolle painottuivat lähes kaikki parhaimmat paikat (Amerikat, Antarktis, Uusi-Seelanti ja Australia), mutta onneksi saimme sitten järjestymään pitkän Aasiassa puurtamisen päätteeksi yllätyskohteeksi mahtavan Kenian. Malediivit kruunasi upean reissun. Kumpikaan näistä maista ei alunperin kuulunut suunnitelmiimme.

Matkan pituutta pohdimme keskenämme useaan otteeseen reissun aikana. Meidän matka oli tällä kertaa vuoden mittainen, ja vaikka se tuntuukin pitkältä ajalta olla pois kotoa, oli se mielestämme ihan hyvä aika maailmanympärimatkalle. Totesimme, että sitä varmasti asennoituu ja sopeutuu matkaan kuin matkaan sen mukaan, kuinka pitkä se on. Maailmanympärimatkoja on tehty lyhyempiä ja pidempiä kuin meidän matkamme. Loppua kohden sitä alkaa joka tapauksessa jo jollain tavalla odottaa kotiinpaluuta, oli se matka minkä mittainen tahansa. Täytyy kyllä sanoa se, että vuoden mittaiselta reissulta oli tosi kiva tulla kotiin ja sehän on hyvä, että reissu on ollut niin pitkä, että kotiin jo haluaa tulla!

Tavaraa kuskasimme melko mukavasti mukanamme läpi reissun. Jotkut vaatteet ja tavarat saivat roskistuomion ja teltan sekä muutaman muun tavaran lähetimme kotiin Australiasta, mutta pääosin kuljetimme kaikki tavarat alusta loppuun asti mukanamme. Rinkka painoi molemmilla n. 20kg ja tämän lisäksi muut tavarat yhteensä n. 15kg. Kyllähän siinä oli kantamista ihan kerrakseen, yhteensä siis noin 55kg:n verran. Suurin osa tavaroista tuli kuitenkin tarpeeseen. Muutaman vaatekappaleen olisi voinut jättää kotiin, mutta se ei kokonaispainoon olisi paljoa vaikuttanut.

Vastoinkäymisiltä ei näin pitkällä matkalla voi välttyä. Onneksemme mitään kovin kamalaa ei tapahtunut. Tärkeintähän on pitää kaikki luut kasassa, muut asiat ovat varmastikin järjestettävissä. Pahin takaisku oli kameran hajoaminen Antarktiksen risteilyllä. Tietokoneen lähteminen varkaan matkaan tuntuu näin jälkikäteen aika pieneltä murheelta. Uusi kone löytyi vain pari päivää varkauden jälkeen ja vakuutusyhtiö hoiti rahat tilillemme yhtä nopeasti. Sairastelujakin oli, mutta ne olivat aika pitkälti lieviä, eivätkä hidastaneet matkantekoa. Voimme siis tyytyväisinä todeta, että reissu onnistui todella hyvin.

Lopuksi laitamme vielä oheen muutaman listan reissumme parhaimmista maista, kohteista yms. Nämä ovat siis paikkoja, joissa kävimme nimenomaan tällä reissulla.

Tässä viisi parasta maata matkustaa:

1. USA

2. Australia

3. Uusi-Seelanti

4. Argentiina

5. Chile

 

Tässä hienoimmat matkakohteet:

1. Antarktis

2. Galapagossaaret, Ecuador

3. Kenian kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet

4. Yellowstone ja muut kansallispuistot, USA ja Kanada

5. Uyunin suola-aavikko, Bolivia

 

Galapagos- saarten luonto teki meihin syvän vaikutuksen.

 

Top 5- nähtävyydet (ihmisen rakentamat) tulevat tässä:

1. Machu Picchu, Peru

2. Tikal, Guatemala

3. Taj Mahal, Intia

4. Teotihuacan, Meksiko

5. Borobudur, Indonesia

Machu Picchu oli sanoinkuvaamattoman hieno.

 

Reissun mieleenpainuvimmat hetket:

1. Astuminen Antarktiksen maankamaralle pingviiniyhdyskunnan keskelle.

2. Koala oli tullut alas puusta tielle Etelä-Australiassa ja pääsimme seuraamaan sitä lähietäisyydeltä.

3. Olimme safarilla Amboselin kansallispuistossa Keniassa ja yhtäkkiä huomasimme aivan tien vieressä puussa pienen leopardinpennun.

4. Kadonnut inkakaupunki Macchu Pichu avautui usvan takaa alapuolellamme ollessamme Wayne Picchun huipulla.

5. Vaelsimme Yellowstonen kansallispuistossa aamuvarhaisella ja erään mutkan takaa paljastui ihastuttava näky – lauma paksusarvilampaita makaili vaelluspolulla.

 

Kenian kansallispuistot olivat reissumme mieleenpainuvimpia paikkoja.

 

Tässä mielestämme hienoimmat suurkaupungit:

1. Rio de Janeiro

2. San Francisco

3. New York

4. Santiago de Chile

5. Buenos Aires

Rio de Janeiro nousi monipuolisuutensa ja kauneutensa takia kaupunkikohteiden ykköseksi.

 

Top 5- snorklauspaikat:

1. Galapagossaaret, Ecuador

2. Australian Suuri valliriutta

3. Malediivien koralliriutat

4. Filippiinien Nalusuan- saaren rantavedet

5. Indonesian Pink Beach- rannan koralliriutta

Galapagos- saarilla snorklatessa näimme eniten erikoisia meressä eläviä lajeja, kuten kuvan merileguaani. Vesi siellä oli todella kirkasta.

 

Top 5- kamalimmat paikat

1. Delhi, Intia

2. Jakarta, Indonesia

3. Bangkok, Thaimaa

4. Phnom Penh, Kambodza

5. Guatemala City, Guatemala

 

Tulemme jatkossa lisäämään vielä muutamia reissuun liittyviä postauksia.

 

Kaksi kuukautta ja 23 000 kilometriä auton ratissa

USA:ssa auto on aivan välttämätön menopeli, jos aikoo nähdä muutakin kuin New York Cityn. Meillä tuli tosiaan kahdessa kuukaudessa ajokilometrejä n. 23000, 30:ssä USA:n ja kolmessa Kanadan osavaltiossa. Tiedetään, ei kovin ekologista, mutta kuten sanottu, jos aikoo nähtävyyksille, esim. kansallispuistoihin, on auto usein ainut vaihtoehto.

USA on autoilumaa. Tiet ovat pääosin hyvässä kunnossa, ja autoilu on muutenkin tehty helpoksi. Moottoritiet vievät suoraan suurkaupunkien keskustoihin, ja toisaalta kaupunkien ohittaminen moottoriteitä pitkin on nopeaa, ellei sitten satu olemaan ruuhka-aika. Samalla näkee keskustan pilvenpiirtäjät. Me ajoimme suuren osan matkastamme halki USA:n mantereen New Jerseystä Los Angelesiin moottoriteitä pitkin, mutta välillä poikkesimme pienemmille teille, jotka antoivat tilaisuuden nähdä parempia maisemia ja viihtyisämpiä pikkukaupunkeja. Apunamme meillä oli molempien kännyköihin ladatut karttaohjelmat, joista oli hyötyä etsiessämme ruokapaikkoja, bensa-asemia, kauppoja, nähtävyyksiä, hotelleita ja muita osoitteita.

Moottoritiellä Floridassa

 

Texasin nopeusrajoitukset

Nopeusrajoitukset vaihtelivat osavaltioittain. Yleensä moottoriteiden nopeusrajoitus oli 65-80 mailia/h (100-125km/h). Texasissa näytti olevan korkein rajoitus eli tuo 80mi/h. Rekoille oli monissa osavaltioissa rajoitus 55mi/h (85km/h), joissain osavaltioissa hiukan enemmän ja joissain osavaltioissa rekat saivat ajaa samaa vauhtia kuin henkilöautotkin. Rekkaliikenne oli yleisesti ottaen vilkasta. Rekkojen kanssa saikin sitten olla aika tarkkana moottoriteillä, koska ne ohittelivat hitaampaa liikennettä siinä missä henkilöautot, työnsivät yllättäen eteen ja hidastivat ohittaessaan muuta liikennettä.

Moottoriteillä oli kaistoja tiestä riippuen 2-8, suurkaupunkien lähellä yleensä kolmesta ylöspäin ja autiomaaetapeilla kaksi. Suomessa on totuttu siihen, että ajetaan oikeaa kaistaa ja vasen kaista on ohituskaista. Ilmeisesti USA:ssakin näin on ainakin alun perin ollut tarkoitus, koska siellä täällä näimme kylttejä ”Slower traffic keep right.” Käytäntö oli sitten toinen. Vasemmalla kaistalla saattoi ajaa autoja alle nopeusrajoituksen ja nopeammat autot ohittelivat oikealta hitaampia. Joskus taas liikenne hidastui sen takia, että molemmilla / kaikilla kaistoilla ajettiin samaa vauhtia, eikä ohi tuntunut pääsevän mistään. Vaikutti siltä, että suurin osa autoista ajeli vakionopeussäädin päällä, joten ohituksetkin saattoivat kestää aika kauan. Turvavälejä ei ollut nimeksikään, vaan autot ajoivat peräkanaa. Tämä oli mielestämme aika vaarallista varsinkin, kun ajonopeudet olivat pitkälti yli 100km/h. Lisäksi kaistanvaihtotilanteissa läheskään kaikki autoilijat eivät käyttäneet vilkkua, vaan koukkasivat yllättäen eteen toiselta kaistalta. Kaikesta tästä olisi voinut päätellä, että kolareita sattuu valtavasti. Kyllä niitä sattuukin, mutta liikennemäärät huomioon ottaen yllättävän vähän. Näimme koko kahden kuukauden aikana ehkä vain n. viisi peltikolaria. Nämä kolarit sitten tietöiden ja suurten liikennemäärien ohessa aiheuttivat ruuhkia, kun kaista tai kaksi kaistaa oli pois käytöstä.

USA:n moottoritien tienumerokyltti

Suurkaupunkien ruuhkat ovat USA:n autoilun huonoin puoli. Jotkin osavaltiot (ainakin Kanadan British Columbia sekä USA:n Washington, Oregon ja Kalifornia) ovat yrittäneet helpottaa ruuhkia pyhittämällä vasemman kaistan (tai kaksi vasenta kaistaa) kimppakyydeille. Jos autossa on kaksi tai useampi matkustaja, saa kyseinen auto ajaa kimppakyytikaistalla. Myös moottoripyörät ovat suoraan suomennettuna OK eli saavat ajaa kimppakyytikaistaa. Meillehän tämä järjestely sopi mainiosti ja usein nämä kaistat vetivät hyvin, tosin poikkeuksiakin oli.

Moottoripyöräilijöistä mainittakoon sen verran, että näimme usein moottoripyöräilijöitä ajelemassa moottoriteillä ilman kypärää. Vain muutamassa osavaltiossa kypärän käyttö on pakollista, tietojemme ja havaintojemme mukaan ainakin New Yorkin ja Kalifornian osavaltioissa.

Polttoaineen hinta tietysti kiinnostaa, jos aikoo taittaa matkaa USA:ssa autolla, koska ajokilometrejä todellakin kertyy. Hinnat vaihtelevat, kuten moni muukin asia, osavaltioittain. Kaliforniassa oli kalleinta bensaa, jopa $4,39/gallona. Yksi gallona on 3,7 litraa. Halvinta bensa oli Arizonan osavaltiossa, n. $3,29/gallona. Eli bensan hinta litroiksi muunnettuna vaihteli $0,89 – $1,19 litralta. Euron ollessa vahva valuutta tällä hetkellä dollariin nähden hinta on n. 62 – 83 eurosenttiä litralta. Hinta ei kuulosta pahalta Suomen ja Euroopan hintoihin verrattuna, mutta täytyy ottaa huomioon se, että USA:ssa autot kuluttavat keskimäärin enemmän bensaa kuin Euroopassa. Siinä missä valtaosa eurooppalaisista ajaa pienillä vähäkulutuksisilla autoilla tai korkeintaan farmariautoilla, monet amerikkalaiset ajavat isoilla maasto-, tila- tai lava-autoilla. Asuntoautot ovat todella suuria Amerikassa, monesti bussin kokoisia. Ihmiset myös ajavat keskimäärin enemmän. Kyllä meidänkin mielestämme tuo bensan hinta tuntui ihan korkealta, vaikka vuokra-automme vei matka-ajossa vain n. 8l/100km. Ajokilometrejä tuli sen verran, että kun joka toinen päivä tai joka päivä, muutaman kerran jopa kaksi kertaa päivässä tankkasi 35 euron edestä bensaa, niin ei se mitenkään halvalta tuntunut. Bensan hinnasta vielä mainittakoon sen verran, että tuntuu aika hullulta, että Suomessa polttoainevero on todella korkea ja pientä ihmisryhmää rangaistaan. Täällä sen sijaan bensan hinta on puolet Suomen bensan hinnasta. Autot kuluttavat täällä enemmän polttoainetta, ja täten myös saastuttavat ympäristöä paljon enemmän. Tuntuu, että Suomen ja muiden Euroopan pienten maiden työ ympäristön puolesta valuu hukkaan ison Amerikan saastuttaessa monin verroin enemmän.

Exitin bensa-asemavalikoimaa

Majoitusvaihtoehtoja

Bensaa sai teiden varsilta hyvin. Huoltoasemia ja muita pysähdyspaikkoja oli tasaisin välimatkoin, ja niistä ilmoitettiin hyvissä ajoin ennen exitiä (päätieltä poistuminen). Ilmoitettavia asioita oli kolmea sorttia; ruokaa, majoitusta ja bensaa. Mitäpä muuta sitä maantiellä tarvitseekaan? Ruokapaikat olivat pääsääntöisesti edullisia pikaruokaloita (Burger King, McDonalds, Subway, Tacobell, Jack In The Box, Dennys, Arbys jne.), mutta siellä täällä oli myös ihan kunnon ravintoloita. Bensa-asemia oli usein muutama per exit. Ostimme bensaa aina luottokortilla. Tässäkin asiassa osavaltiot erosivat toisistaan. Joissain osavaltioissa saattoi tankata pumpulta ilman mitään tunnuslukuja, eli siis periaatteessa kuka tahansa olisi voinut tankata kenen tahansa kortilla. Joissain osavaltioissa tarvittiin tunnusluku, mutta nämä koneet eivät sitten hyväksyneet ulkomaalaisia kortteja. Piti mennä sisälle suorittamaan ostos kassan kautta.

Ja ruokapaikkoja

 

Tyypillinen motelli

Teiden varsien majapaikat olivat joko hotelleja tai motelleja. Suurin ero näiden kahden vaihtoehdon välillä on se, että motellihuoneeseen mennään yleensä sisään suoraan ulkoa, kun taas hotellihuoneeseen sisäkäytävän kautta. Lisäksi motellit ovat usein hotelleita edullisempia. Pyrimme yöpymään motelleissa edullisemman hinnan lisäksi myös siksi, että saimme tavarat suoraan pihalta sisään huoneeseen. Edullisimmillaan saimme motellihuoneen kahdelle hengelle n. 35e/yö. Joskus sitten jouduimme maksamaan jopa 60e/yö. Halvan motellin tunnisti usein siitä, että motellilla asui itse motellinomistaja.

Motellihuone

 

Tässä tiivistettynä kokemuksiamme USA:n autoilusta. Lopuksi vielä mainittakoon, että emme kertaakaan kahden kuukauden aikana joutuneet tekemisiin poliisin kanssa. Poliiseja kyllä oli liikenteessä paljon ja ajoimme usein lievää ylinopeutta, mutta USA:n poliisit eivät pienistä ylinopeuksista välitä. Vasta jos kaahaa tuntuvaa ylinopeutta, virkavalta lähtee perään ja pysäyttää. Meillä ei ollut käytössä kansainvälistä ajokorttia, vaan vuokrasimme auton ja ajelimme suomalaisella ajokortilla. Suomen autoliiton suositukset kansainvälisestä ajokortista lienevät vain rahastusta.

 

Paluu USA:han

Kun saavuimme Kanadasta rajan yli USA:han, tuntui siltä, kuin olisimme tulleet kotiin. USA:ssa meitä odottivat taas tutut asiat, joihin olimme tottuneet kierrellessämme maata vajaan kahden kuukauden ajan. Kanadan kilometritaulut muuttuivat USA:n mailitauluiksi, ruokakaupoista sai taas tutun näköisiä ruokapakkauksia ja hintataso muuttui tutun alhaiseksi.

Otimme ensimmäiseksi suunnan kohti Pohjois-Kaskadien kansallispuistoa. North Cascades National Park sijaitsee Kaskadien vuorilla Washingtonin osavaltion pohjoisosassa. Tämä kansallispuisto ei ole niitä suosituimpia turistikohteita hienoista maisemista huolimatta, joten ruuhkista ei tarvitse kärsiä. Leirintäalueille mahtuu hyvin, eikä parkkipaikoilla ole tungosta. Me halusimme vielä kerran päästä vaeltamaan jylhille vuorille ja nähdä  villieläimiä.

Kaskadeilla kesä oli vielä parhaimmillaan.

 

Boston- jäätikön reunalla

Teimme pari raskasta vaellusta ylös vuorille ja pääsimme ihailemaan Kaskadien lumipeitteisiä vuoria sekä jäätiköitä. Boston Glacier- jäätikön juurelle teimme lumiukon, joka poseerasi hienosti  valokuvissa. Alueella oli nähty paljon vuorivuohia, mutta me emme niitä nähneet, ainoastaan niiden jätöksiä. Onnemme villieläinten bongaamisen suhteen tuntui  kääntyneen. Emme nähneet  puistossa kuin yhden peuran, kaksi murmelia, pari oravaa ja joitain pikkulintuja.

Kaskadien maisemia

 

Seuraavaksi suuntasimme kohti Seattlea, Washingtonin osavaltion suurinta kaupunkia. Vuorossa oli siis kaupunkilomailua. Vietimme peräti kaks yötä samassa motellissa Seattlen esikaupunkialueella, mikä tuntui pitkän autossa retuamisen jälkeen lomalta. Saimme taas tavarat järjestykseen, pääsimme nukkumaan kaksi yötä peräkkäin pehmeässä sängyssä ja meillä oli netti käytössä. Motellin pihalla olevaan uima-altaaseen ja kuumaan poreammeeseen oli rentouttavaa mennä. Kesäkin tuntui olevan vielä parhaimmillaan. Seattlen keskustaan ei ollut matkaa autolla kuin varttitunti, joten ehdimme viettämään sielläkin päivän.

Seattlen vanhan keskustan jäännöksiä

Seattlen kaupungin historia on mielenkiintoinen. Siihen tutustuu parhaiten menemällä  Seattle Underground Tourille. Kyseessä on opastettu puolentoista tunnin kierros, jossa pääsee näkemään osia Seattlen vanhasta keskustasta. Vanha keskusta ei oikeasti ole maan alla, vaan sen päälle on rakennettu uutta keskustaa sen jälkeen, kun vanha keskusta paloi 1800-luvun loppupuolella.  Eli jos menee kadulta sisään johonkin Seattlen keskustan kaupoista, menee oikeasti sisään rakennuksen toiseen kerrokseen. Rakennusten ensimmäiset kerrokset, jotka siis näyttävät olevan maan alla, ovat nykyään varasto- tms. käytössä, paitsi ne huoneet ja rakennelmat, jotka ovat turisteille avoinna ja joihin me siis pääsimme käymään. Opas kertoi hauskan elävästi menneistä ajoista Seattlessa ja kaupungin vaiheista vaikeuksineen. Lopputulos eli kaupungin nykyinen keskusta näytti varsin toimivalta vanhaan keskustaan verrattuna.

Seattlen torin antimia

Seattlen kaupunkia pääsee kuvaamaan ainakin Space Needle- näköalatornista sekä eräältä kukkulalta, josta avautuu hyvät näkymät kaupunkiin. Valitsimme ilmaisen eli jälkimmäisen vaihtoehdon. Kävimme myös katsomassa kansainvälistä suihkulähdettä (International Fountain) sekä Tyyntä Valtamerta. Lisäksi pyörähdimme suurella torilla, jossa oli myynnissä jos jonkinlaista tavaraa ja syötävää. Liekö sunnuntaipäivä vai mikä saanut ihmiset liikkeelle – tori oli hyvin ruuhkainen.

Seattlen keskustaa

 

Tyynenmeren rantaa

Seattlesta jatkoimme matkaa kohti Pohjois-Kaliforniaa. Huristelimme läpi Oregonin osavaltion, jonka eteläosa kannattaa ajaa Tyynen Valtameren rantaa kulkevaa tietä pitkin. Tietä reunustavat hienot näkymät maailman suurimmalle merelle. Rantaviiva on monin paikoin kallioinen ja kivikkoinen. Siellä täällä on autioita hiekkarantoja. Rannikon matalahkot vuoret tekevät ajoreitistä melko mutkikkaan tuoden mieleen Välimeren maiden rantatiet.

Läpi punapuun

The Big Tree

Pohjois-Kaliforniassa halusimme käydä katsomassa jättiläispuita. Kyseessä oleva laji on punapuu, joka kasvaa Pohjois-Kalifornian rannikkoalueilla.  45% tämän lajin yksilöistä elää pienehköllä alueella Redwood National Parkissa. Puut ovat paksurunkoisia ja korkeita, ja kun ajaa autolla tietä, jota reunustavat nämä jättiläispuut, tuntuu siltä, että hämärä on laskeutunut. Muutamaan kohtaan puistoa oli puun rungon alaosaan kaiverrettu aukko, josta saattoi pientä maksua vastaan ajaa läpi autolla. Erään puun runkoon oli rakennettu huone, jonne pääsi käymään ilmaiseksi. Kävimme myös moikkaamassa The Big Treetä, oletettavasti puiston suurinta puuta. The Big Tree on 92,6 m korkea. Sen halkaisija on 6,6 m ja ympärysmitta 20,7 m. Puu on arviolta n. 1500 vuotta vanha. Jättiläispuiden jälkeen oli aika suunnata kohti San Franciscoa.

Punapuiden keskellä

 

Länsi-Kanadan kierros

Glacieristä suunnistimme suoraan Kanadan rajalle. Rajamuodollisuudet USA:n ja Kanadan rajalla sujuivat yhtä kivuttomasti kuin aiemmin Niagara Fallseilla. Tullimies katsoi passimme ja kyseli muutamia kysymyksiä koskien Kanadan vierailuamme. Olimme varanneet Länsi-Kanadaan aikaa noin viikon. Halusimme ensisijaisesti käydä Kalliovuorten kansallispuistoissa sekä myös pikaisesti Calgaryssa ja Vancouverissa, vaikka suurkaupungit eivät niin paljon kiinnostaneetkaan.

Calgaryn mäkihyppytornit ja vaijeriliuku

Calgaryssa kävimme keskustan lisäksi katsomassa vuoden 1988 olympiamaisemia. Mäkihyppytornien luona näkyi kesällä olevan kaikenlaista toimintaa, kuten vaijeriliukua (Pohjois-Amerikan nopein vaijeriliuku) ja alamäkipyöräilyä. Olympialaisten hiihtokilpailut pidettiin naapurikaupungissa Canmoressa, jossa pysähdyimme tankkaamaan ja käymään kaupassa matkalla kohti Banff National Parkia.

Banffin kansallispuisto on puolentoista tunnin ajomatkan päässä Calgarysta länteen. Banff sijaitsee Kanadan Kalliovuorilla ja maisemat ovat sen mukaiset. Ylhäällä vuorilla oli vielä siellä täällä lunta ja sulamisvedet muodostivat vesiputouksia virratessaan alas kauniinvärisiin järviin. Taivas oli kirkkaansininen ja vuoriniittyjen ruoho syvänvihreää. Banff on monien muiden kansallispuistojen tavoin ihanteellinen paikka vaeltamiselle ja upeista maisemista nauttimiselle. Siellä on myös hyvät mahdollisuudet nähdä villieläimiä.

Lake Louise, Banff National Park

 

Kanadan hintataso on korkea verrattuna USA:han. Esimerkiksi neljän päivän oleskelulupa Kanadan kansallispuistojen alueella maksoi lähes saman verran kuin vuoden oleskelulupa USA:n kansallispuistoissa. (Kanadassa 4 päivää $75, USA:ssa vuosi $80) Ruoka ja bensa olivat myös Kanadassa kalliimpia kuin USA:ssa. Halusimme tasata budjettiamme nukkumalla ensimmäisen yön Banffissa autossa. Löysimme tutun ja turvallisen McDonaldsin, joiden parkkipaikoilla olimme aiemminkin yöpyneet. Tälläkin kertaa saimme viettää yömme parkkipaikalla rauhassa, ja ilmaiseksi.

Banffin kansallispuisto tarjosi meille upeiden vaellusten ja maisemien lisäksi vielä lisää eläinkokemuksia. Näimme ison lauman paksusarvilampaita sekä useita hirviä, peuroja ja mustakarhuja. Sää oli koko ajan aurinkoinen, niin kuin se oli ollut lähes koko reissumme ajan.

Hirvi (Elk)

 

Tässä vaiheessa mainittakoon, että Kanadassa suhtaudutaan karhuihin selvästi USA:ta vakavammin. Monet leirintäalueet on ympäröity sähköaidoin, eikä karhuja muutenkaan tunnuta haluavan lähelle ihmisten ilmoja. Lähtiessämme pois Banffin alueelta näimme tien laidassa mustakarhun. Ihmisiä oli kerääntynyt seuraamaan karhun puuhia. Myös puistonvartijat olivat paikalla. Karhun viereen ammuttiin vinkuvaa ääntä ja kovia pamauksia päästäviä ammuksia. Karhu ei vaikuttanut kovinkaan säikyltä, sillä se tallusteli vain hitaasti vuorenrinteellä suunnaten kuitenkin poispäin autotieltä. Vasta kun kaksi metsänvartijaa lähestyi sitä, se otti juoksuaskelia ja häipyi takaisin metsään.

Banffista ajoimme toiseen Kanadan kansallispuistoon, Jasper National Parkiin. Jasperin kansallispuisto alkaa siitä, mihin Banff päättyy, eli nämä molemmat kansallispuistot sijaitsevat siis Albertan osavaltiossa. Jasper on alueena Banffia selvästi suurempi. Puistot ovat melko samanlaisia niin maisemiltaan kuin eläimistöltäänkin.

Jasper tarjosi meille huikeita eläinkokemuksia jo ennen kuin ehdimme kunnolla edes tajutakaan, että olimme saapuneet sinne. Tien varrella näimme paksusarvilampaan uroksia sekä mustakarhuja syömässä marjoja. Eläimet eivät paljonkaan tuntuneet ihmisistä piittaavan täälläkään, vaan laskivat uteliaat katsojat ja valokuvaajat melko lähelle. Hyvä niin meidän kannalta!

Karhunpentu marjametsällä

 

Myös Jasperissa teimme pitkiä ja raskaita vaelluksia ja pääsimme vielä kerran ihailemaan Kalliovuorten uskomattomia maisemia. Yksi mieleenpainuvimmista vaelluksista Jasperissa oli vaellus vastikään sulaneen jäätikön paikalla. Jäätikkö oli sulanut alueelta 1960-luvulla jättäen jälkeensä kivikkoisen alueen, jonne oli alkanut tulla kasvillisuutta. Muistona jääkaudesta oli jäänyt palanen jäätikköä sekä pieni järvi, jossa jäälohkareet kelluivat. Tuolla vaelluksella, kuten monella muullakin reissumme vaelluksella, halusimme päästä huipulle asti. Kipusimme siis ylöspäin kovassa ja kylmässä viimassa. Ylhäällä huipulla raskas urakka palkittiin hienolla näköalalla.

Jasper National Parkin jäälohkarejärvi

 

Viimeisenä iltana Jasperin kansallispuistossa halusimme vielä tehdä pienen eläintenbongailukierroksen. Taas luulimme onnemme kääntyneen, mutta sitten yhtäkkiä tien laidassa näimme kojootin. Kojoottia on vaikea nähdä päiväsaikaan, mutta koska oli alkanut hämärtää, niitä oli jo liikkeellä. Kojootti vaikutti aralta ja se näytti ihan siltä, kuin olisi ollut pahanteossa. Se pudotti suustaan jonkin saaliintapaisen pariinkin otteeseen häipyen sitten lopulta metsän uumeniin. Ehdimme sentään saada siitä valokuvan.

Kelju K. Kojootti, Jasper National Park :)

 

Valkopäämerikotka

Jasperista lähdimme seuraavaksi ajamaan kohti Vancouveria. Matkalla sinne näimme puussa lähellä tietä valkopäämerikotkan. Vaikka valkopäämerikotka on USA:n kansallislintu, on niitä silti enemmän Kanadan puolella. Pete sai vihdoin ja viimein toteutettua toiveensa eli hän pääsi ottamaan kunnon kuvia valkopäämerikotkasta!

Vancouverissa kävimme keskustan lisäksi Grouse Mountain- vuorella, josta oli hienot näkymät alas Vancouverin kaupunkiin. Vuorelle olisi päässyt kallista maksua vastaan gondolihissillä, mutta sinne pääsi myös ilmaiseksi vaeltamalla. Pääsimme siis taas kipuamaan ylös korkeuksiin. 3km:n urakkaan ylös jyrkkää vuorenrinnettä meni aikaa yksi tunti. Ylhäällä huipulla meitä odottivat hienojen näkymien lisäksi ilmainen näköalatuolihissi, petolintuesittely sekä pari laiskaa harmaakarhua aitauksessa.

Vancouver Grouse- vuorelta kuvattuna

 

Kanadan kierroksemme oli oikein onnistunut. Yöllä unissani (Anu) Banffin kansallispuistossa nyrjäyttämäni peukalonivelkin alkoi parantua lääkärin arviota selvästi nopeammin, eikä juurikaan haitannut matkantekoa. Meillä oli vielä puolitoista viikkoa aikaa koluta Länsi-USA:ta, joten suuntasimme rajalle kohti Washingtonin osavaltiota.