Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Jerevan

Armenian helmet: Sevan-järvi, Garnin temppeli ja Geghard

Armenian pääkaupunki Jerevan ei ole mikään turistipaikka. Tämän huomaa muu muassa siitä, ettei täällä ole kovinkaan montaa retkentarjoajaa. Itse näin kaduilla vain muutaman retkimainosjulistein varustetun auton. Hotellit kyllä myyvät retkiä, mutta itse asiassa ne ovat autokyytejä matkailijan haluamiin paikkoihin. Kohteet ovat valmiiksi hinnoiteltuja. Ne ovat käytännössä yksityisretkiä. Itse jouduin näin yksin matkaavana maksamaan suhteessa aika paljon päästäkseni haluamiini paikkoihin. Halvin hintaluokka nimittäin pitää sisällään 1-3 henkilöä. Niinpä maksoin yksin saman hinnan, kuin kahden tai kolmen hengen porukka olisi maksanut yhteensä. No, yksityisretkellä on omat hyvät puolensa. Saa edetä aivan omaa vauhtia, eikä ketään tarvitse odotella. Niinpä maksoin suosiolla tästä privaattipäivästä sen 93€ ja lähdin innolla matkaan.

Ensimmäiseksi kohteeksi olin valinnut Sevan-järven ja vanhan Sevanavank-luostarin, joka on perustettu vuonna 874. Luostaria on restauroitu 1950-luvulla. Sevan-järven pinta sijaitsee peräti 1900 metriä merenpinnan yläpuolella, joten kyseessä tosiaankin on vuoristojärvi. Täällä oli selvästi vielä kevät. Tuuli oli hyytävä ja todella navakka. Kevyttoppatakki tuli taas tarpeeseen. Maisemat kyllä olivat hienot. Lumihuippuvuoret reunustivat järveä. Näkymät vanhalta Sevanavank-luostarilta olivat komeat. Täälläpäin nämä luostarit on näköjään rakennettu varsin hienoille paikoille.

Sevanavank-luostari on varsin hienolla paikalla.

Tuuli tuiversi hiuksia.

Näkymiä luostarilta

Myyntikojuja

Sevan-järveltä ajelimme Armenian kenties kuuluisimmalle nähtävyydelle, Garnin temppelille. Tämä on hyvin vanha, peräti 100-luvulla basaltista rakennettu antiikin temppeli. Temppeli tosin tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1679, mutta rakennettiin uudestaan neuvostoaikana. Onneksi jälleenrakentamisessa pystyttiin hyödyntämään alkuperäisiä osia, jotka edelleen olivat paikoillaan siinä, mihin järistys oli ne jättänyt.

Garnin temppelialueen portti

Garnin temppeli

Ei pelkästään Garnin temppeli ole hieno, vaan myös sitä ympäröivöt maisemat. Temppeli sijaitsee nimittäin vuoren rinteellä paikalla, josta on hienot näkymät alas rotkoon. Rotkon pohjalla virtaa joki. Alkukesän kukat ja puut kukkivat ja täälläkin lumihuippuvuoret kruunasivat maiseman. Tunnelma temppelillä oli seesteisen rauhallinen tyynen, aurinkoisen ja lämpimän sään ansiosta. Kovaäänisistä tuli rauhallista musiikkia ja väkeä oli sopivasti, ei ruuhkaksi asti siis.

Kauniita vuoristomaisemia

Garnin temppelin jälkeen suuntasimme kohti viimeistä paikkaa Geghardin luostaria. Juuri ennen luostaria pääsin kuitenkin lounastamaan kenties hulppeimmalle paikalle, jossa olen koskaan syönyt. Ravintola oli rakennettu jyrkän vuoren rinteeseen. Näkymät olivat alas rotkoon. Jopa vessan ikkunastakin näkyi suoraan rotko ja vuorenrinteet. Kaksi paikallista naista oli leipomassa ravintolassa kansallisleipää eli lavashia. Valtavan iso ja ohut lavash on erittäin herkullista, kun se tarjoillaan suoraan uunista otettuna rapsakan lämpimänä. Takuuvarmasti siis tuoretta! Pakkohan sitä oli maistaa ruuan ohessa. Suomessa syön leipää äärimmäisen harvoin, sillä en ole mikään leivän ystävä. Tämän lavashin söin kuitenkin kiltisti loppuun ja täytyy sanoa, että oli se kyllä herkullista.

Näin syntyy lavash-leipä.

Lounas hienolla paikalla

Vanha Geghardin luostari komeilee vuoren rinteellä sekin. Luostari on rakennettu 300-luvulla ja se kuuluu UNESCO:n maailman perintöluetteloon. Luostari on hakattu osittain kallioiden sisään. Vanhan luostarin sisällekin pääsi tutustumaan. Luostarin takana virtaa pieni puro ja vesiputous ja putouksen yli kulkee vanha silta. Hienoihin maisemiin on tämäkin rakennelma kyhätty!

Geghard-luostari

Tässä luostari kauempaa kuvattuna

Luostarin takana oleva silta

Retkipäivä meni rattoisasti säiden vaihdellessa viileästä keväästä lämpimään kesään. Kuski puhui vain muutaman sanan englantia, mutta eipä tuo haitannut. Asioista oli sovittu yhdessä englannin kielen taitoisen hotellin työntekijän kanssa, ja suunnitelmissa pysyttiin. Sain itse määrätä tahdin, ja koska olin aika nopea, pääsin takaisin hotelliinkin mukavan ajoissa. Armenia alkoi olla tässä. Seuraavana päivänä suuntaisin takaisin Georgiaan ja Tbilisiin…

Armenian pääkaupunki Jerevan

”Täällä radio Jerevan. Meiltä on kysytty…” Poliittisistä vitseistään tunnetun kuvitteellisen radiokanavan lisäksi Armeniasta tulee mieleen Euroviisut. Paljon muuta en maasta tiennyt, mitä nyt tietysti olin tapani mukaan kirjannut ylös maan nähtävyyksiä ja mahdollisia käyntikohteita. Armenia sijaitsee niin lähellä Georgiaa, että halusin yhdistää nämä kaksi maata tällä reissulla. Maabongarina tämä oli mielestäni tähän kohtaan hyvä ratkaisu. Armenia sai kunnian olla minun 90. maani.

Ensimmäinen pysähdyspaikka Armeniassa heti rajan jälkeen

Tbilisin bussiasemalta lähti isoja busseja moniin paikkoihin, kuten Turkin suurkaupunkeihin. Jerevaniin on näköjään vähemmän menijöitä, sillä meille valikoitui pikkuinen bussi, jonka etuikkunassa luki kyrillisin kirjaimin Jerevan. Kovin lupaavalta ei matkan alku näyttänyt, sillä lähdimme n. 40 minuuttia myöhässä. Bussin muut kymmenen matkustajaa olivat enemmän tai vähemmän paikallisia, mutta itse erotuin kyllä joukosta. Englantia ei kukaan puhunut ja valtaosa matkustajista oli eläkeikäisiä. No, elekielellä mentiin tämä matka.

Pikkubussi valmiina lähtöön…

Matka kesti lopulta yli kuusi tuntia. Etäisyys näiden kahden kaupungin välillä on alle 300km, mutta koska matkamme kiemurteli hitaita monin paikoin vuorenrinteiden teitä pitkin halki viljelysmaiden ja kylien, se kesti ja kesti. Lisäksi kuskin ajotyyli oli tällä kertaa rauhallisimmasta päästä, ja ihan hyvä niin. Maisemat olivat Kaukasuksen jylhien lumihuippuisten vuorten ansiosta häikäisevät, joten ajattelin, että tämä on 12 euron hintainen maisemakierrosretki aidossa paikallisessa seurassa.

Maisemia matkan varrelta

Jerevan vaikutti jo heti alkuun isommalta kaupungilta kuin Tbilisi, vaikka ne todellisuudessa ovat suurin piirtein samankokoisia. Liikenne on vilkkaampaa ja äänekkäämpää, eikä metroverkosto ole niin kattava. Kävellen olen kuitenkin tutustunut suurimpaan osaan keskustan alueesta. Vain pariin paikkaan otin taksin. Yhden etapin menin bussilla.

Mielestäni Jerevanin paras nähtävyys näin luonnonystävänä on ehdottomasti kaupunkia ympäröivät lumihuippuiset vuoret, erityisesti Raamatustakin tuttu Ararat-vuori. Niistä ei vaan saa silmiä millään irti, niin henkeäsalpaavan hienot ne ovat! Onnekseni aamun ja päivän sää oli aurinkoinen ja lumihuiput näkyivät. Illalla pilvisyyden lisäännyttyä vuorten kuvaaminen kävi haasteellisemmaksi. Tosin enpä tällä iPadilla niiden hienoutta saanut kirkkaallakaan säällä kunnolla tallennettua. Kyllä ne vaan luonnossa ovat paljon huikeampi näky kuin näissä minun kuvissani.

Kaukana siintävät Kaukasuksen lumihuippuvuoret. Tuo näiden kuvien korkea huippu on kuuluisa Ararat-vuori.

Jerevanin kaupungissa ei mielestäni ole mitään kovin suurta nähtävää. Arkkitehtuurissa näkyy Neuvostoliiton aika, samoin osissa nähtävyyksiä. Joukosta löytyy kuitenkin muutamia hauskoja yksityiskohtia, kuten tämä seuraavassa kuvassa näkyvä Voiton silta. Sillan kupeessa on Ararat-konjakkitehdas. Koska itse en voi sietää konjakkia, jätin vierailun ja konjakinmaistelut suosiolla väliin.

Voiton silta ja Ararat-tehdas

Jerevanin keskustan tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluvat Tasavallan aukio sekä oopperatalo. Näistä kuvia seuraavaksi.

Tasavallan aukio

Lauantai-illan suihkulähdevaloshow Tasavallan aukiolla

Oopperatalo

Ehkä kuuluisin nähtävyys on kuitenkin Cascades-patsaspuisto valtavine portaineen. Portaiden yläpäässä on toisen maailmansodan muistomerkki. Kyllähän siinä hiki hiukan tuli, kun auringon porottaessa ylös rappuset kipitti. Alhaalla olikin sitten mukava pitää lounastauko.

Cascades-patsaspuisto jättiportaineen

Näkymiä portailta alaspäin

Sitten lounastauko

Kävin myös katsomassa Voiton puistoa Äiti Armenia-patsaineen. Puistossa on lisäksi huvipuistolaitteita. Muilta osin puisto vaikutti hieman hoitamattomalta, mutta nämä keskeiset alueet ovat ihan viihtyisiä.

Voiton puiston portti

Äiti Armenia-patsas

Voiton puistoa

Yksi merkittävä paikka Jerevanissa on Kansanmurhan muistomerkki Tsitsernakaberd. Voiton puiston lailla täältäkin on upeat näkymät lumihuippuvuorille sekä alas kaupunkiin. Muistomerkki sinällään on äkkiä nähty, mutta niitä vuoria voisi tuijottaa ikuisuuden!

Kansanmurhan muistomerkki

Näkymiä alas kaupunkiin

Jerevanissa on myös muitakin puistoja ja viheralueita, joissa on mukava käydä kävelemässä ja haistelemassa paikallista ilmapiiriä. Viheralueille ja puistoihin on täällä päätetty pystyttää terasseja. Mikäpä sen mukavampaa, kuin istahtaa päiväkävelyn lomassa hetkeksi vaikkapa oluelle pois ruuhkasta ja hälinästä.

Tämä puisto on nimeltään Rakastavaisten puisto.

Tässä eräs toinen viihtyisä viheralue terasseineen

Patsaitakin täällä on.

Sekä tietenkin kirkkoja

Kävin myös Matenadaranissa eli käsikirjoitusmuseossa, jossa sai katsella hyvin vanhoja kirjoja, käsikirjoituksia ja kirjamaalauksia. Pääsymaksu paikkaan oli vajaat kaksi euroa. Onnistuin nappaamaan muutaman kuvan kirjoista, ennen kuin työntekijä tuli ilmoittamaan, että kuvaaminen on kiellettyä.

Matenadaran

Vanhaa lääketiedettä

sekä tietoa hevosista ja ohjeita niiden hoidosta

Jerevan on kuulunut muillekin kuin venäläisille. Kaupunkia ovat vuosisatojen varrella hallinneet niin ottomaanit kuin persialaisetkin. Vaikutus näkyy muun muassa rakennuksissa. Jerevanista löytyy kirkkojen lisäksi muun muassa Sininen moskeija. Ruokakulttuuri on myös saanut vaikutteita kaupunkia hallinneilta kansoilta. Armenialainen ruoka onkin georgialaisen ruuan tapaan herkullista ja maittavaa. Kansainväliset pikaruokaketjut voi täällä siis suosiolla jättää väliin.

Erityisen hyvänä ruokapaikkana jäi mieleen Yerevan-taverna. Paikka ei ollut halvimmasta päästä, mutta silti suomalaisittain varsin edullinen. Ruoka ja viini olivat erinomaisia laadultaan. Iso plussa tuli elävästä armenialaisesta musiikista.

Yerevan-taverna

Alkupalaksi keittoa

Varsin herkullinen pääruoka ja erinomaista viiniä

Jälkiruuaksi tietenkin baklavaa

Ruokaa odotellessa ehti suunnitella seuraavaa päivää.

Armenialainen yhtye

Turisteja täällä ei liiemmin ole, ainakaan siinä määrin kuin Tbilisissä. (Jota ei kyllä myöskään ainakaan näin huhtikuussa voi turistirysäksi kutsua.) Tämä on siis hyvin autenttinen pääkaupunki. Ihmiset tuijottavat täällä länsimaista matkaajaa, joka määrätietoisesti suuntaa kartan kanssa reippaasti eteenpäin. Myös ravintoloissa saa varautua katseisiin sekä uteliaiden tarjoilijoiden kysymyksiin.

Itse tykkään nykyään matkustaa erikoisiin kohteisiin, jollaiseksi myös Jerevanin miellän. Esimerkiksi Lontoo, Pariisi ja Rooma tuntuvat Jerevaniin verrattuna vähän tylsiltä, tavanomaisilta ja erityisesti turistisilta ja kalliilta. Hienoja paikkojahan ne omalla tavallaan ovat ja varmaan ainakin joihinkin niistä tulen todennäköisesti palaamaan uudestaankin. Tällä hetkellä minua kuitenkin eniten kiinnostavat hiukan tällaiset mystiset ja oudommat kohteet. Heh, samaan syssyyn täytyy kyllä myöntää, että seuraava reissu suuntautuu Amsterdamiin. :)

Armenian valloitus on alkanut hyvin.