Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Intia

Jaipur – kultaisen kolmion viimeinen paikka

Agrasta jatkoimme matkaa ns. kultaisen kolmion kolmanteen paikkaan eli Jaipuriin. Jaipur ei ollut meillä alunperin edes matkaohjelmassa, mutta koska emme halunneet varsinaisesti enää palata Delhiin, oli Jaipur sopiva paikka käydä, sillä se ei tehnyt isoa lenkkiä matkareittiin. Delhiin meidän piti sitten kuitenkin vielä palata tulevan lennon takia.

Hotellihuoneemme seinäkoristelu muistutti suurmogulien aikaista arkkitehtuuria.

Jaipurista jäi päällimmäisenä mieleen hotelli, jossa yövyimme. Se oli erikoisin ja upein hotelli, jossa olemme koskaan olleet. Paikka muistutti Suurmogulien valtakunnan hallitsijoiden palatsia. Huone oli tilava ja koristeellinen. Hotellin ravintola oli myös todellinen luksuspaikka. Söimme siellä kuin keisarit konsanaan. Ruoka oli erinomaista ja tarjoilu pelasi. Oleskelutilat olivat hulppeat. Myös ulkoapäin hotelli oli todella hieno tuoden mieleen hindutemppelin. Uima-allasalue oli viihtyisä, mutta mustat keinonahkaiset auringonottotuolit eivät oikein sopineet polttavaan Intian aurinkoon. Palvelu hotellissa oli hyvää, vaikkei se yltänytkään Agran Taj Resorts- hotellin tasolle.

 

 

Hotelli Umaid Bhavan muistutti ulkoapäin hindutemppeliä.

 

Ruokasali (ravintola) huokui vanhaa aikaa.

 

Jaipuriin matkustimme Agrasta bussilla.  Matka kesti viitisen tuntia. Jaipuriin päästyämme olimme taas aika varautuneita bussiasemalla olevien kyydintarjoajien suhteen. Onneksi tälläkään kertaa ongelmia ei tullut ja pääsimme hotellille. Sovimme myös tuktuk- kuskin kanssa, että seuraavana päivänä lähtisimme pienelle kaupunkikierrokselle hänen kyydissään.

Aamulla tuktuk- kuski ilmotti, että hän on tänään iltavuorossa, mutta hänen veljensä veisi meidät kierrokselle sen sijaan. Aloitimme nähtävyyksiin tutustumisen Hawa Mahalista eli Tuulten palatsista. Olimme nähneet valokuvia kyseisestä paikasta. Sisäänpääsymaksu oli vaivaiset 1,50 euroa. Täällä ei kyllä turistiruuhkia ollut. Osasyy hiljaiseen kauteen lienee se, että Pohjois-Intiassa on juuri menossa ns. kuuma kausi, jolloin päivälämpötilat nousevat 40-50 asteeseen. Aurinko lämmittää kuumasti, ja kova tuuli saa aikaan polttavan tunteen iholla, vähän sama kuin puhaltelisi saunan löylyissä iholle. Jotenkin kuitenkin tuntui siltä, että olimme jo jollain lailla tottuneet näihin helteisiin, mutta juomista kyllä kului useita litroja päivässä!

Tuulten temppeli edestä katsottuna.

 

Hawa Mahal oli hieno. Pääsimme ottamaan valokuvia palatsista myös takaa (hienoin kuvakulma), kun eräs mies kutsui meidät ylös huoneistoonsa. Arvasimme toki, että hänellä on raha mielessä. Miehellä oli kauppa yläkerrassa. Kohteliaasti kieltäydyimme tulemasta kauppaan, mutta sen sijaan jätimme miehelle hiukan juomarahaa siitä hyvästä, että hän oli järjestänyt meille kuvauspaikan.

Näkymät Tuulten temppelin takaosaan kadun toisella puolella olevasta rakennuksesta.

 

Hawa Mahalin jälkeen menimme Jantar Mantar- observatorioon. Kyseessä on hallitsija Jai Singh II:sen vuosina 1728-1734 rakennuttama paikka. Erilaiset rakennelmat oli rakennettu mittaamaan aikaa ja taivaankappaleiden liikkeitä. Jokaisen kapistuksen vieressä oli esittely kyseisen rakennelman tarkoituksesta.

Observatorion suurin rakennelma yli 22 metriin kohoava aurinkokello.

 

Observatoriosta suunnnistimme Jaipurin hienoimpaan linnoitukseen Amber Fortiin. Tämäkin oli yksi Suurmogulien valtakunnan tyylinäytteistä. Linnoitus sijaitsee hienolla paikalla kukkulalla hieman Jaipurin keskustan ulkopuolella. Kuumasta ilmasta huolimatta kipusimme sinnikkäästi ylös linnoitukseen. Hikihän siinä kyllä tuli! Linnoituksen sisällä näimme mm. upean peilihuoneen, jossa hallitsijat ottivat vastaan arvovaltaisia vieraita.

Amber Fort

 

Tähän asti kaikki oli mennyt hyvin, mutta Amber Fortin jälkeen alkoivat ongelmat.  Matkalla Jal Mahal- temppelille kuski kertoi, että kyseisen temppelin jälkeen menisimme käymään parissa tehtaassa + tehtaan myymälässä, meille niin sanotusti tyrkytyspaikoissa siis. Sanoimme, että emme kyllä nyt halua lähteä mihinkään myymälöihin, koska olimme jo ostaneet kaiken haluamamme Intiasta. Sen sijaan halusimme päästä viimeiselle nähtävyydelle eli Apinatemppelille. Kuski ei ajatuksesta pitänyt, ja siinä sitä taas oltiin.

Keskellä järveä sijaitseva Jal Mahal- temppeli.

 

Seuraavaksi kävimme kiivasta keskustelua kuskin kanssa siitä, mitä sopimaamme hintaan piti sisältyä. Ongelma oli se, että olimme edellisenä päivänä sopineet kuskin veljen kanssa paikoista, joissa kävisimme. Veli oli selvästi sanonut, että saisimme käydä Jaipurin nähtävyyksillä 3-5 tunnin ajan, mukaan lukien tuo Apinatemppeli. Tämän kuskin mielestä asia ei kuitenkaan ollut ihan niin. Koska kuski vei meidät Amber Fort- linnoitukselle, joka sijaitsi hänen mielestään kovin kaukana keskustasta, ei Apinatemppelille sitten enää ollutkaan asiaa, koska jos hän veisi meidät Apinatemppelille, tulisi kilometrejä sen verran paljon, että hinta nousisi. Siinä sitä sitten oltiin, väittelemässä intialaisen tuktuk- kuskin kanssa siitä, mitä ohjelmaamme mahdollisesti kuului ja mitä ei. Olisi pitänyt tässäkin tapauksessa etukäteen kirjoittaa tarkasti ylös paikat, joissa tulisimme käymään!

Oli muuten todella ärsyttävää keskustella/väitellä asiasta tämän tuktuk- kuskin kanssa. Kuski pyysi meitä jatkuvasti kuuntelemaan itseään, mutta jos meillä oli jotain sanottavaa, keskeytti hän meidät. Ei siinä auttaneet perustelut, että olimme edellisenä päivänä käyneet asiat läpi ja sopineet asioista miehen veljen kanssa. Tuktuk- kuskilla oli mielestämme todella epäasiallillinen ja halveksiva suhtautuminen meihin. Siinä taisi käydä niin, että hän suuttui meille siitä, kun emme suostuneet menemään noihin myymälöihin. No, toimimme sitten niin, että maksoimme hänelle sovittua summaa pienemmän palkkion kyydistä. Kuski väitti, että nyt hän ottaa roimasti tappiota, mutta todellisuudessa hän liioitteli. Katsoimme nimittäin  myöhemmin tuktukien virallista hinnastoa Jaipurin kaupunkiesitteestä. Sen perusteella maksoimme kyllä ihan sopivan summan ajetuista kilometreistä, mutta ehkä kuskin mielestä meiltä turisteilta olisi pitänyt irrota enemmän rahaa. Hohhoijaa, kyllä aloimme olla väsyneitä tähän Intiaan tai siis ennen kaikkea näihin huijareihin!

Jaipur oli kaikesta huolimatta ihan mukava paikka käydä, vaikka kyllä täälläkin tuo roskaisuus oli silmiinpistävää. Kadut muistuttivat monin paikoin kaatopaikkoja ja roskia poltettiin surutta. Aivan hirveää suomalaisen näkökulmasta!

Intian liikenteessä ei sääntöjä tunneta.

 

Jaipurissa näimme enemmän eläimiä kaduilla kuin Agrassa tai Delhissä. Täällä oli porsaita, vuohia, hevosia, kameleita, norsuja, vesipuhveleita, aaseja, koiria, kissoja, apinoita ja tietysti lehmiä. Monet eläimistä eivät tuntuneet kuuluvan kenellekään.  Illalla pääsimme käymään vielä siellä Apinatemppelillä. Temppelin virallinen nimi on Galta. Emme halunneet joutua enää mihinkään hankaluuksiin noiden tuktuk- kuskien kanssa, joten varasimme hotelliltamme kyydin temppelille. Tuktuk- kuski, jonka kanssa meillä oli aiemmin päivällä tullut erimielisyyksiä, höpisi jotain pahasta karmasta, emmekä oikein tienneet, oliko puhe pelkkää höpinää vai kenties uhkaus. Parempi oli siis vain ottaa kyyti hotellilta.

Teillä liikkui kaikenlaisia menopelejä.

 

Apinatemppeli ei ollut pelkästään apinoiden temppeli. Toki alueella asusti apinoita ihan riesaksi asti, mutta lisäksi näimme paljon porsaita sekä jonkin verran myös pyhiä eläimiä eli lehmiä. Apinat härnäsivät porsaita. Jotkut rohkeat apinat hyppelivät porsaiden selkään ja ratsastivat niiden selässä. Temppelin sisältä saattoi yhtäkkiä tulla ulos lehmä juomaan ja häätämään apinat pois juomapaikalta. Apinat olivat kapisimpia apinoita, joita olemme koskaan nähneet. Mielestämme suurkaupungin keskusta ja sen temppeli eivät kyllä ole apinoille (tai muillekaan eläimille) kovinkaan hyvä elinympäristö.

Lehmä kurkistelee rakennuksen sisältä aikomuksenaan tulla juomaan.

 

Apina kiusaamassa possua.

 

Itse temppeli sijaitsi hienolla paikalla kukkuloiden välissä, mutta oli vähän ränsistynyt. Joku paikallinen yritti huijata meitä ostamaan kuvausluvan nähdessämme kameramme. Temppelin edustalla oli vesialue, jossa paikalliset lapset olivat uimassa. Lapset olivat melkoisen huonokäytöksisiä. Sen lisäksi, että he kerjäsivät rahaa, vetäisi eräs poika housunsa alas ja esitteli Anulle varustustansa. Kyseessä oli siis alle 10- vuotias poika. Lisäksi pojat yrittivät roiskuttaa vettä päällemme uidessaan altaassa. Onneksi joku paikallinen mies komensi lisäksemme myös poikia. Täytää sanoa, että jos joku väittää suomalaisia lapsia huonokäytöksisiksi, niin täällä Intiassa sitä vasta osataankin…

Apinatemppeli Galta

 

Jaipur oli nähty. Oli aika suunnata takaisin Delhiin ja lentokentälle. Bussimatka Jaipurista Delhiin kesti melkein kuusi tuntia. Bussi jätti meidät metrolinjan varrelle. Tuktuk- kuskit sanoivat meille, että lentokentän metro ei kulje. Höpöhöpö, metrolla me pääsimme kätevästi lentokentälle. Intia oli nyt taputeltu, ja se oli suuri helpotus. Vaikka Intiassa on paljon todella upeita nähtävyyksiä, on maa itsessään aika ikävä paikka matkustaa, pääasiassa huijaavien ihmisten ja likaisuuden takia. Intiasta ei todellakaan tullut suosikkimaatamme, mutta oli se Taj Mahal kyllä sitten hieno…!

 

Upea Taj Mahal

Jos haluaa löytää New Delhin asemalta oikean lippuluukun, täytyy seurata tällaisia kylttejä.

Delhistä lähdimme ilomielin eteenpäin kohti Agraa. Junalippujen ostamisessa sai olla tarkkana, ettei tullut huijatuksi. Hotelliltamme koitettiin myydä meille junalippuja yli kaksinkertaiseen hintaan. Matkatoimistot yrittivät myös kiskoa ylihintaa lipuista. Onneksi olimme lukeneet netistä, mistä liput kannattaa ostaa. Paikan löytäminen vain oli hiukan hankalaa, mutta onnistui lopulta kyllä. Kyseessä oli jonkinlainen Intian valtion virallinen toimisto, joka sijaitsee New Delhin juna-asemalla. Sieltä saimme ostettua oikeanhintaiset junaliput. Meidän piti vain täyttää kaavakkeet ja näyttää passeja. Liput Agraan maksoivat vain n. 4,50e/hlö ilmastoidussa vaunussa.

Agrassa olimme hyvin varautuneita sen suhteen, minkä tuktukin kyytiin hyppäsimme. Luultavasti juuri ne innokkaimmat kuskit, jotka ovat ensimmäisinä turisteja vastassa asemalla, ovat niitä huijareita. Ne siis ohitimme nopeasti. Aseman turisti-infosta sanottiin, että matka hotellillemme maksaisi 100 rupiaa (n. 1,50e). Eräs kuski kuitenkin tarjosi meille matkan hotelliimme 80 rupialla ja lupasi vielä, että maksaisimme vasta, kun olimme oikeasti hotellin pihalla. Tällä kertaa pääsimme perille nopeasti ja ilman kommelluksia.

Iltaisin saimme seurata hotellin aulassa intialaista musiikki-tanssiesitystä.

Hotellimme Taj Resorts osoittautui todella hyväksi paikaksi. Henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta sorttia, ja jos jotakin puuttui huoneesta, saimme ne heti, emmekä 10 tunnin kuluttua, niin kuin Delhin hotellissa. Hotellin katolla oli uima-allas, jossa vietimme jonkin verran aikaa. Uima-altaan vesi oli sopivan viileää, ei liian lämmintä, kuten aluksi pelkäsimme. Päivälämpötilat roikkuivat jatkuvasti 44 asteen tuntumassa, joten viileä vesi toi helpotusta helteeseen. Mikä parasta, Taj Resorts sijaitsee alle kilometrin päässä Agran ja koko Intian hienoimmasta nähtävyydestä, Taj Mahalista. Liput Taj Mahalille järjestyivät hotelliltamme, ja hinta oli sama kuin lippuluukulta ostettaessa ( n. 11e). Ei siis mitään huijausta. Tämä oli hyvä hotelli! Uskaltauduimme täällä jopa kokeilemaan intialaista ruokaa (kuumaa ruokaa tosin vain), koska hotelli vaikutti kaikin puolin siistiltä ja asialliselta.

Taj Mahalin näkeminen oli oikeastaan ainut syy Intiaan tuloomme. Toki olemme nähneet täällä muutakin hienoa, mutta tämä nyt oli se vetonaula numero yksi. Taj Mahal avautuu aamulla kuudelta. Lähdimme matkaan puoli kuusi. Ilma oli jo tähän aikaan aamusta todella kuuma. Päästessämme portille varttia vaille kuusi ihmisiä oli jo valumassa sisään eli portti oli auennut jo ennen kuutta. Onneksi porukkaa ei vielä kuitenkaan ollut kovin paljon alueella. Tunnin parin päästä tilanne olikin jo sitten toinen.

Siinä se nyt on! Upea Taj Mahal, jonka on sanottu olevan yksi maailman kauneimmista rakennuksista. Hieno se kyllä olikin!

 

Taj Mahal on Suurmogulien valtakunnan hallitsijan Shah Jahanin rakennuttama mausoleumi synnytyksessä kuolleelle lempivaimolleen Arjumand Banu Begumille. Se on valmistunut vuonna 1653. Taj Mahal oli juuri niin hieno kuin olimme ajatelleetkin. Valkoisesta marmorista tehty luomus kohoaa 171 metrin korkeuteen ja häikäisee kyllä katselijansa. Shah Jahan oli muslimi ja sen vuoksi hän rakennutti Taj Mahalin moskeijan näköiseksi. Suuri kupoli ja neljä minareettia todistavat tämän.

Kello kuusi aamulla istuimme jo poseeraamassa Taj Mahalin edustalla olevalla marmoripenkillä.

 

Päämausoleumin luona.

Aurinko nousi yhä korkeammalle. 

Taj Mahalin päämausoleumiinkin pääsi sisälle. Onneksi tällä kertaa kalliimman lipun ostajille eli ulkomaalaisille turisteille kuului lipun hintaan kengänsuojat, niin ei tarvinnut paljain jaloin kävellä. Näimme sisällä kaksi marmorista tehtyä arkkua. Sisusta oli upea ja koristeellinen. Kuvia arkuista päämausoleumin sisällä ei valitettavasti saanut ottaa. Hautapaikkoja oli sitten lisää muissa kohdin Taj Mahalia.

Taj Mahalin sivurakennus päämausoleumin sisältä kuvattuna.

 

Taj Mahalilta lähtiessämme paikka oli jo aika täynnä ihmisiä. Sinne todellakin kannattaa mennä aamulla viimeistään kello kuusi! Sitten reilun parin tunnin päästä olimmekin jo valmiita lähtemään takaisin hotellille aamupalalle. Hotellilta jatkoimme myöhemmin aamupäivällä muille Agran nähtävyyksille. Sama tuktuk- kuski, joka oli tuonut meidät edellisenä päivänä juna-asemalta hotellille, haki meidät sovitusti nytkin. Tällä kertaa maksaisimme kyydistä vasta  retken jälkeen, joten kuskikaan ei voisi huijata meitä nähtävyyksien suhteen kuten Delhin kuskimme yritti.

Ensimmäiseksi pääsimme näkemään Agran linnoituksen. Tämä linnoitus oli mielestämme huomattavasti Delhin Punaista linnoitusta hienompi ja kauniimpi. Varsinkin linnoituksen sisällä olevat rakennelmat olivat hienompia ja koristeellisempia.

Agran linnoitus

 

Tämä Agran linnoituksella näkemämme orava luuli varmaankin olevansa liito-orava, kun tällä tavalla oli maahan laskeutunut. :) (Todellinen syy tähän asentoon taisi kuitenkin olla se, että orava koitti löytää polttavalla helteellä edes vähän viilennystä savisesta maasta.)

 

Linnoituksen jälkeen näimme vanhan mausoleumin Chinni Ka Rauzan, jota ei juuri oltu kunnostettu sekä Baby Tajin lempinimen saaneen Itimad-ud-daulah- mausoleumin. Tällä mausolumilla ei ollut ruuhkaa, kaikki ihmiset olivat varmaankin Taj Mahalilla. Tämä mausoleumi oli Taj Mahaliin verrattuna pieni ja vaatimaton, vaikka olihan tämäkin todellisuudessa melkoisen hieno hautapaikaksi.

Baby Taj muistutti monilta osin Taj Mahalia, mutta oli huomattavasti pienempi.

 

Sitten kuski vei meidät katsomaan Taj Mahalia joen rantaan. Joki oli tosin aika kuivunut. Näimme Taj Mahalin kauempaa ja takaa, mutta tämä paikka olikin ilmainen. Tämän jälkeen kävimme vielä pakollisissa tyrkytyspaikoissa, eli toisin sanoen paikallisten käsityöläisten yms. tehtailla ja niiden yhteydessä olevissa myymälöissä. Nämä tyrkytyspaikat kuuluvat lähes kaikkien retkien ohjelmaan. Onneksi täällä Agrassa myyjät olivat kohteliaampia kuin esimerkiksi Bangkokissa. Jos emme ostaneet mitään, he vain kiittivät kohteliaasti, että olimme tulleet käymään heidän paikassaan. Saimme poistua paikalta rauhassa. Ehkä he olivat oivaltaneet sen, että jos asiakas ei halua ostaa mitään, niin siinä ei sitten auta suuttua. Lopputulos on kuitenkin sama.

Taj Resorts- hotellin uima-allas oli rakennettu katolle. Tarkkasilmäinen voi myös huomata kuvan ylälaidassa kohoavan Taj Mahalin. Matkaa sinne oli hotellilta vain n. 800m.

 

 

Vietimme Agrassa vajaat kolme päivää. Yhden päivän pyhitimme pitkästä aikaa laiskottelulle. Loikoilimme uima-altaalla ja seurasimme puluja, jotka tulivat harvakseltaan juomaan uima-altaalle. Saimme olla altaalla ihan kahdestaan.  Kuuma helle teki ilmasta utuisen, joten aurinkokaan ei ollut niin polttava kuin monessa muussa käymässämme maassa. Uima-allas sijaitsi katolla, ja sieltä saattoi nähdä Taj Mahalin kupolin sekä minareettien huiput. Harmi vain, että Taj Mahal ei ollut iltavalaistu.

 

 

 

 

Delhin parempaa puolta nähtävyyksien merkeissä

Vaikka Delhi itsessään oli ikävä paikka ja hotellimme siisteyttä lukuun ottamatta huono, niin Delhin nähtävyydet olivat kuitenkin hienoja. Emme olisi voineet kuvitellakaan kiertävämme nähtävyyksiä omatoimisesti, joten buukkasimme hotellilta kaupunkikierroksen. Oikeastaan kyseessä oli auton vuokraus kuskeineen päiväksi meille kahdelle. Maksoimme lystistä n. 20e. Hinta sisälsi kuskin, bensat ja parkkipaikkamaksut.

Ensimmäiseksi kurvailimme katsomaan Laxmi Narayan Mandir- hindutemppeliä. Temppelille oli ilmainen sisäänpääsy. Kamerat ja kännykät piti jättää säilytykseen temppelin ulkopuolelle. Kengät piti riisua pois, niin kuin aina hindutemppelille mentäessä. Tämä oli mielestämme vähän inhottavaa, sillä lattiat, joilla kävelimme, olivat paikalla asustavien pulujen jäljiltä aika sottaisessa kunnossa. Lisäksi monenkaan paikallisen jalanpohjat eivät näyttäneet kovinkaan puhtailta. Kertakäyttösukat tai muut suojat olisivat olleet paikallaan. Itse temppeli oli hienoin tähän asti näkemämme hindutemppeli.

Laxmi Narayan Mandir- hindutemppeli

 

Qutab Minar

Hindutemppeliltä matka jatkui parlamenttitalon ja muiden hallintorakennusten kautta vanhalle Qutab Minar- minareetille. Qutab Minar on maailman korkein tiiliminareetti. Korkealta se kyllä näyttikin. Alueella oli minareetin lisäksi raunioituneita rakennuksia, joita ei oltu entisöity, ja vaihteeksi ihan hyvä niin. Tähän nähtävyyteen maksoimme pääsymaksun 250 rupiaa (n. 4e)/hlö.

Lotus- temppeli oli seuraava käyntikohde. Tänne oli ilmainen sisäänpääsy. Tyydyimme katselemaan temppeliä ulkoapäin, osin myös siitä syystä, että tällekin  temppelille piti riisua kengät pois jo  paljon ennen itse temppeliä ja kävellä ulkona likaisia kulkuväyliä pitkin. Temppeli oli aika moderninnäköinen ja siitä tuli väkisinkin mieleen Sydneyn oopperatalo.

 

Lotus- temppeli

 

Intia- portti

Seuraavana piti olla vuorossa keisari Humayunin hautakammio. Kuski ajoi erään liikenneympyrän ohi. Liikenneympyrän keskellä jökötti jokin pömpeli. Kuski sanoi meille, että tuossa se hautapaikka on, ottakaa kuva siitä autosta käsin. Kuski kertoi, että keisarin hauta oli siinä pienessä pömpelissä maan sisällä. Hetken päästä aloimme miettiä, että mitenhän tuo asia nyt olikaan. Miten suuren ja mahtavan keisarin hauta voi olla noin pieni ja vaatimaton? Tähän asti käymämme haudat ovat kaikki olleet suuria ja koristeellisia ja alue on sisältänyt useita rakennuskomplekseja, eikä vain yhtä tällaista pientä rakennusta.  Meille tuli sellainen olo, että kuski piti meitä ihan tyhminä! Meillä oli myös mukanamme Delhin kartta, jossa oli pienillä kuvilla kaikki tärkeimmät nähtävyydet, eikä hautapaikan kuva näyttänyt yhtään samalta kuin tuo pömpeli. Tässä vaiheessa kuski vei meidät katsomaan seuraavaa nähtävyyttä, Intia- porttia.

Intian nähtävyyksillä käytetään kaksoishinnoittelua. Isot ovat hintaerot – ei taitaisi mennä läpi Suomessa.

Intia- portin jälkeen sanoimme kuskille, että haluamme mennä Humayunin mausoleumille, koska emme uskoneet, että se aiempi pieni liikenneympyrässä kököttävä pömpeli oli kyseinen hauta. Kuski empi ja vetosi siihen, että ulkona on niin kuuma. Olihan ilma kuuma (46 astetta), mutta halusimme silti kiertää kaikki nähtävyydet, mitkä meille oli luvattu hotellilta. Kuski sitten suostui ja ajoi takaisin liikenneympyrälle, jossa tuo pikkuinen rakennelma edelleen seisoi. Itse keisari Humayunin hauta-alue oli ihan kyseistä paikkaa lähellä. Sinnekin oli 250 rupian sisäänpääsymaksu. Hauta-alueen rakennelmat olivat todella hienot, itse mausoleumirakennus tietenkin kaikkein hienoin. Arkkitehtuurista tuli mieleen Lähi-Idän islamistiset rakennukset. Humayunin hauta onkin rakennettu persialaistyyliseksi, olihan itse keisari muslimi ja suurmoguli.

 

Humayunin mausoleumi

 

Delhin Punainen linnoitus oli myös ihan hieno paikka käydä. Tämä oli kolmas paikka, jonne oli 250 rupian pääsymaksu. Itse intialaiset maksoivat vain 10 rupiaa, kaikki ulkomaalaiset maksoivat siis 25- kertaisen pääsymaksun. Eihän tuo 250 rupiaa tietenkään ole paljoa meille suomalaisille, mutta joillekin muille ulkomaalaisille summa saattaa olla suurikin. No, tämä on tätä kaksoishinnoittelua. Emme sitä missään nimessä kyllä kannata. Tosin se hyvä puoli siinä on, että pääsee kaikkien paikallisten jonojen ohi nopeasti sisään nähtävyyksille.

Delhin Punainen linnoitus

 

Intiassa hindulaisuus on pääuskonto, mutta muslimeja maassa on myös jonkin verran. Kävimme Delhin Jama Masjid- moskeijalla. Moskeijalle johtava kävelytie oli täynnä katukojuja ja kaupustelijoita, mutta täällä asioivat pääasiassa paikalliset. Me raivasimme tiemme moskeijalle. Emme taaskaan menneet ihan sisälle asti , koska kulkureitti ei houkutellut astelemaan paljain jaloin. No, olihan noita moskeijoita jo tullut nähtyä ympäri maailman.

Nämä Hymayunin hauta-alueen hienot rakennelmat olisivat jääneet näkemättä, jos kuskin huijaus olisi mennyt läpi.

 

Retken jälkeen kuski odotti meiltä juomarahaa. Hän kysyi, olemmeko tyytyväisiä päivään ja palveluun. Sanoimme, että muuten ihan hyvä, mutta emme pitäneet siitä, että hän valehteli meille Humayunin haudasta. Emme tietenkään voineet sellaisesta palvelusta mitään juomarahaa antaa, sehän nyt oli selvä.  Lisäksi meillä oli koko retken ajan sellainen tunne, että kuski vain halusi retken nopeasti pois alta ja kiirehti paikasta toiseen. Delhissä täytyy näköjään retkilläkin olla tarkkana, ettei tule huijatuksi. Ja se Humaynin hauta vielä kun oli mielestämme juuri koko Delhin hienoin nähtävyys!

 

 

 

Delhi – huijareiden valtakunta

Ensivaikutelmamme Intiasta oli ennakko-odotuksiimme nähden hyvä. Delhin lentokenttä oli moderni ja siisti. Viisumien hankkiminen kentältä onnistui keskellä yötä ihan hyvin. Ainoa hidaste oli se, että koska meillä ei ollut käteistä rahaa viisumien maksua varten, jouduimme parin lentokenttätyöntekijän valvonnassa hakemaan rahaa automaatista, jonne oli aika pitkä kävelymatka viisumitoimistosta. Viisumi maksoi peräti  60 USD (n. 47e). Lentokentän lattialla saattoi torkahtaa hiukan aamunkoittoa odotellessa. Ihmiset olnähden hyvä. ivat kohteliaiata ja tervehtivät meitä ystävällisesti.

Suomi on saanut kunnian päästä niiden maiden joukkoon, joiden kansalaisille myönnetään Intian päälentokentillä ns. On Arrival- viisumi. Millähän perusteella nämä maat ovat listaan valikoituneet?

 

Lentokentältä New Delhin keskustaan pääsimme kätevästi uudennihkeällä ja kaikin puolin hyvällä metrolla. Kaikki näytti vielä tässä vaiheessa erinomaiselta. Karu totuus paljastui kuitenkin noustessamme maan pinnalle metro-rautatieasemalla.  Delhi oli juuri sitä, mitä olimme osanneet odottaa, ja oikeastaan vielä paljon pahempaa. Likaiset ja rääsyiset kerjäläiset ja kadulla-asujat olivat valloittaneet yhtä kapisten kulkukoirien kanssa kadut. Roskaa ja saastaa oli joka puolella. Silloin tällöin tai välillä vähän useamminkin sieraimemme saavutti kamala haju. Näillä kaduilla ei kyllä mieli tehnyt kävellä yhtään ylimääräistä. Tässä ei kuitenkaan ollut edes vielä kaikki.

Tiesimme, että etukäteen varaamamme hotelli olisi lähellä New Delhin rautatieasemaa. Emme kuitenkaan oikein tienneet, mihin suuntaan olisimme lähteneet tallaamaan, eikä meillä ollut kartaa, joten otimme asemalta tuktukin. Jollain tavalla olemme aina hiukan varautuneita näiden tuktuk- kuskien kanssa, sillä koskaan ei tiedä, mitä heillä on mielessä. Emme kuitenkaan olleet osanneet varautua niin järjestelmälliseen huijaukseen tai huijausyritykseen, mihin seuraavaksi jouduimme.

Pian asemalta lähdön jälkeen kuski soitti kännykällä jollekin. Olisihan se pitänyt jo siinä vaiheessa tajuta, että nyt tässä on koira haudattuna. Ajoimme aika pitkälle asemalta. Aloimme itse tässä vaiheessa epäillä, että kuski ei vie meitä oikeaan osoitteeseen. Alue, jolle saavuimme, oli hurja sekin, eikä hotelleita kyllä ollut mailla halmeilla. Yhtäkkiä eteen pomppasi jostain mies, joka sanoi, että Delhissä pidettävän kolmipäiväisen festivaalin takia hotellimme katu (joka ei oikeasti ollut hotellikatumme) olisi suljettu, sinne ei pääsisi, eikä olisi turvallistakaan mennä. Katu, johon tämä mies viittasi, oli hiekkatie ja sitä reunustivat rähjäiset talot. Nämä miehet kyllä pitivät meitä ihan idiootteina, näkihän sen nyt heti, ettei täällä mitään hotelleja edes ole!

Seuraavaksi kuski tarjoutui viemään meidät infopisteeseen, jossa saisimme varattua uuden hotellin. Heh, näinhän se menee, ensin uskotellaan turisteille, että heidän varaamaansa hotelliin ei voi mennä, jonka jälkeen yritetään saada turistit toiseen hotelliin, sellaiseen, johon huijarit heidät haluavat. Meillle alkoi kuitenkin jo muotoutua mieliimme oma vastasuunnitelma.

Kuvan turistitoimistot eivät liity tapaukseen, mutta tällaisiin paikkoihin kannattaa Delhissä suhtautua todella varauksella.

 

Infopisteessä kerroimme, mistä hotellista meillä oli varaus. Työntekijä meni tietokoneella kyseisen hotellin nettisivuille. Sitten hän soitti mukamas hotelliimme (vaikka arvasimme, ettei hän sinne tietenkään soittanut). Anu pääsi jutustelemaan langan toisessa päässä olevan henkilön kanssa. Hän ei kuulemma löytänyt varaustamme järjestelmästä. Koko hotelli oli hänen mukaansa täynnä, koska jonkun ison turistiryhmän  junamatka oli peruuntunut ja he olivat joutuneet jäämään ylimääräiseksi yöksi hotelliin. Emme sitten viitsineet asiasta sen kummemmin kiukutella, koska eihän henkilöllä kuitenkaan ollut mitään tekemistä hotellin kanssa. Seuraava tavoitteemme oli päästä takaisin New Delhin asemalle.

Tukutuk- kuski suostui kuin suostuikin heittämään meidät takaisin asemalle. Koko matka hänen kyydissään valehotellikadulle, infopisteeseen ja takaisin asemalle maksoi vain euron, joten mitään katastrofia ei onneksi päässyt tapahtumaan. Aikaa kyllä tuhraantui, mutta onneksi oli aikainen aamu, eikä meillä ollut periaatteessa mitään kiirettä hotellille. Toki lentokoneessa ja lentokentällä vietetyn yön jälkeen olisi ollut mukavampi päästä suoraan hotellille, kuin tapella intialaisten huijareiden kanssa siitä, pääsemmekö hotelliimme vaiko emme. Tuktuk- kuski sanoi, että yrittäkää nyt sitten kävellä hotellille. Hän jopa neuvoi, mihin suuntaan meidän pitää lähteä kävelemään. Emme tietenkään luottaneet häneen, joten kyselimme neuvoa myös muilta. Poliisi neuvoi samaan suuntaan, joten sinne siis lähdimme menemään. Tällä kertaa aioimme päästä perille kävellen.

New Delhin juna-asemalla ja sen edustalla oli jatkuva ruuhka ja tungos.

 

Yllätykset eivät loppuneet vielä tähän. Jostain eteemme singahti mies, joka pontevasti vaati meiltä lippua, koska olimme kävelemässä juna-aseman läpi. Sanoimme, ettemme tarvitse mitään lippua, olimmehan menossa vain hotellille, emmekä junaan. Tämäkin mies väitti, ettei hotelliimme ole mahdollista mennä. Emme tietenkään uskoneet häntä. Mies, joka pitkän olemuksensa vuoksi oli valittu juuri tähän rooliin (näin päättelimme jälkikäteen), korotti ääntään ja sai aikaan sellaisen vaikutelman, että hän olisi kenties joku virkavaltaan kuuluva. Emme kuitenkan menneet tähän halpaan, vaan väitimme vastaan ja lisäsimme vauhtia. Pääsimmekin eroon miehestä aika nopeasti. Tällaisia miehiä notkui aseman luona useampiakin ja he yrittivät iskeä, kun näkivät turisteja kävelemässä rinkkojen kanssa. Emme usko, että olimme ainoat, keitä he yrittivät sumuttaa. He olivat osa nerokasta(?) ja järjestelmällistä huijausorganisaatiota. Tuktuk- kuski oli luultavasti soittanut tällekin miehelle, että nyt ne turistit tulevat, ole valmiina!

Hotelli Shivdev International ei saa meiltä hyviä arvosteluja. Tällä kadulla oli paljon muitakin hotelleja.

Löysimme hotellikadun ja hotellimme ja ne tosiaankin sijaitsivat ihan kävelymatkan päässä asemalta, hyvällä paikalla siis siinä mielessä. Alue vain ei ollut niitä kauneimpia. Hankaluudetkaan eivät loppuneet vielä tähän. Olimme vahingossa varanneet hotellilta kaksi huonetta. Agoda.com- sivustolla kysytään varausvaiheessa, montako huonetta halutaan varata. Ehkä ajattelimme kiireessä varausta tehdessämme, että siinä kysytään, kuinka monta henkeä on tulossa ja valitsimme ”kaksi.” Olemme kyllä varanneet Agodalta hotellin monia kertoja, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun meillä kävi tuollainen moka. Hotellin työntekijät eivät suostuneet tulemaan vastaan asiassa ollenkaan. Yritimme ehdottaa, että jos vaikka maksaisimme ensimmäiseltä yöltä molemmat huoneet ja toiselta yöltä sitten vain yhden huoneen. Oikeastaanhan olimme jo maksaneet varauksen etukäteen luottokortilla, eikä varauksen peruminen netissä enää onnistunut, mutta ajattelimme, jos he vaikka palauttaisivat osan rahoista tai jotain muuta vastaavaa. Ihmettelimme hotellin tympeää suhtautumista asiaan sekä joustamattomuutta. Eivät he kyllä ajattele  lähitulevaisuutta pidemmälle! Millaistahan palautetta Agodan sivustolle meiltä esimerkiksi tulee heidän hotellin kohdalle? Otimme siis kaksi huonetta ja käytimme pyyhkeitä ym. kahden huoneen edestä, periaatteen ihmisiä kun olemme. Ilmastointia pidimme tietenkin päällä molemmissa huoneissa.

Palvelu hotellissa oli uskomattoman huonoa, vaikkakin useat työntekijät kyllä tervehtivät meitä ystävällisesti.  Pyytäessämme pyyhkeitä tms. niitä ei kuulunut pitkään aikaan, vaan jouduimme soittamaan vastaanottoon useita kertoja. Ilmastointi ja netti eivät varsinkaan aluksi toimineet koko ajan, ja niistäkin piti olla jatkuvasti soittamassa alas aulaan. Tällaista toimintaa emme vielä tämän vajaan 11 kuukauden aikana olleet nähneet missään. Pete kirjoitti lähtöpäivänä toisen huoneen peiliin palasaippualla ruman englanninkielisen sanan terveiseksi henkilökunnalle.

Ja sitten voisi vielä hiukan kirjoittaa tuosta syömäpuolesta. Monissa maissa olemme reissun aikana olleet ruuan suhteen varovaisia, mutta täällä Intiassa olemme kyllä TODELLA tarkkoja sen suhteen, mitä suuhumme pistämme. Lähes kaikki Intiassa käyneet tuttumme ovat saaneet täällä vatsataudin. Meillä ei ole mitään intoa ottaa riskiä, että jotuisimme makaamaan hotellihuoneessa tai pahimmassa tapauksessa paikallisessa ”sairaalassa” päiviä vatsatautisina. Keitimme vedenkeittimessä vesijohtoveden, jota käytimme hampaidenpesuun. Pullovesi sopi juotavaksi. Hotellin aamupalalla meille kelpasi vain kuorimattomat banaanit ja kovaksikeitetyt kananmunat. Kaupasta ostimme vettä, mehua, urheilujuomaa, lisää banaaneja, keksejä ja manteleita. Kentucky Fried Chicken ja Hard Rock Cafe kävivät ruokapaikoiksi, mutta niissäkin tilasimme vain kypsennettyjä ruokia. Jäitä emme ole uskaltaneet käyttää missään. Käsidesi on mukana joka paikassa. Toivomme vain, että onnistumme välttämään nuo vatsataudit.

Mikään paikkahan ei ole takuuvarma, mutta KFC on ainakin osoittautunut tähän asti hyväksi paikaksi ympäri maailman.

 

Tässä tuli nyt tällaista valivali- tekstiä Intiasta. Onhan tämä Delhi kiistatta ollut reissumme kamalin paikka. Opimme täällä sen, että kehenkään ei voi luottaa. Metroasemallakin maksaessamme liput isolla setelillä työntekijä antoi 10 rupiaa (n. 15 snt) liian vähän vaihtorahaa. Hän piti kättä koko ajan piilossa, eli kun olimme laskeneet vaihtorahat ja todenneet, että summasta uupuu tuo kymppi, niin saimme kyllä puuttuvan rahan heti. Taaskaan kyse ei ollut isosta summasta, vaan periaatteesta. Seuraavassa jutussamme keskitymme kuitenkin Delhin nähtävyyksien esittelyyn, eli positiivisempaa juttua on luvassa! :)