Browsing Tag

Guatemala

Pohjois-Amerikan maat käyty

Nassau, Bahama, 9.3.2023, päivä, jolloin saavutimme viimeisenkin Pohjois-Amerikkaan kuuluvan valtion. Se, että Pohjois-Amerikasta tuli kolmas maanosa, jonka kaikissa itsenäisissä valtioissa olimme käyneet, ei tullut meille yllätyksenä. Sen sijaan se, että saimme tämän maanosan plakkariin jo nyt, oli pienoinen yllätys. Lähtiessämme toiselle pidemmälle reissulle elokuussa 2022 emme asettaneet itsellemme sen suurempia maabongaustavoitteita. Matka kuitenkin eteni niin mukavasti ja sujuvasti, että mitä pidemmälle reissu eteni, sitä todennäköisemmältä alkoi näyttää, että Etelä-Amerikan lisäksi pääsisimme tällä reissulla käymään myös kaikissa puuttuvissa Pohjois-Amerikankin maissa.

Pohjois-Amerikka on ollut meille aina mieluisa maanosa. Anu on asunut elämästään kaksi vuotta USA:ssa, ensin vaihto-oppilasvuonna Nevadassa 1991-1992 ja myöhemmin opettajavaihdossa Michiganissa 2002-2003. Lisäksi olemme yhdessä myöhemmin tehneet maahan useita ikimuistoisia reissuja. USA onkin yksi suosikkimaistamme muun muassa upean luonnon ansiosta. Alaskaa (joka kuuluukin USA:han) tai Länsi-Kanadaa ei myöskään sovi unohtaa, sillä ne molemmat ovat myös tarjonneet meille unohtumattomia luontoelämyksiä. Kanadaan poikkesimme parikin kertaa kahden kuukauden autoreissulla vuonna 2011, ja Alaskaan teimme erillisen, vajaan kolmen viikon reissun kesällä 2014. USA:ssa olemme yhdessä käyneet yhteensä neljä kertaa, joista viimeisin oli helmi-maaliskuussa 2023. USA:n osavaltioista meiltä puuttuu vain muutama. Kiinnostavin puuttuvista on Havaiji.

Niagaran putoukset Kanadan puolelta kuvattuna vuonna 2011
USA on pullollaan upeita luonnonnähtävyyksiä. Tässä Horseshoe Bend Arizonassa vuonna 2018.
Tässä vähintään yhtä hieno Monument Valley niin ikään Arizonan osavaltiossa vuonna 2018
Tässä pari karhunpentua Yellowstonen kansallispuistossa, joka on yksi suosikkipaikoistamme USA:ssa.
Tämä kuva on puolestaan upeasta Banffin kansallispuistosta Länsi-Kanadasta vuodelta 2011.
Alaska, jossa matkasimme vuonna 2013, ihastutti myös upealla luonnollaan.

Meksikossa olemme vierailleet kahdesti. Ensimmäisen kerran tutustuimme Jukatanin niemimaan nähtävyyksiin, muun muassa Chichen Itzaan ja Uxmaliin sekä Meridan kaupunkiin vuonna 2010, ja joulukin vierähti silloin siellä, Playa del Carmenin rannoilla. Toinen vierailu Meksikoon oli vuoden 2011 syksyllä, maailmanympärimatkalla. Tällöin vietimme muutaman päivän Mexico Cityssä ja kävimme Teotihuacánilla katsomassa muinaisten intiaanien rakentamia upeita Auringon ja Kuun pyramideja. Kerrassaan hienoja nähtävyyksiä!

Uxmal, Meksiko vuonna 2010
Teotihuacan, Meksiko vuonna 2011

Keski-Amerikan maita kiertelimme myös vuosien 2011-2012 maailmanympärimatkalla. Etenimme bussilla halki mielenkiintoisten ja kauniiden pikkuvaltioiden, Meksikon rajalta aina Panama Cityyn asti. Guatemala teki näistä maista suurimman vaikutuksen, mutta myös Nicaraguan viehättävä San Juan del Surin pikkukaupunki jäi mieleen. Hondurasissa ihastuimme puolestaan pieneen Copanin kylään, jonka kupeessa vierailimme hyvin säilyneillä mayaraunioilla. Panama Cityssä piti tietenkin mennä katsomaan kuuluisaa Panaman kanavaa. Keski-Amerikan maista meiltä jäi tuolloin harmillisesti käymättä El Salvador.

Guatemalan vanha pääkaupunki Antigua, jossa kävimme vuonna 2011.
Copánin maya-raunioilla Hondurasissa samana vuonna
Ja Panama Cityssä

Keski-Amerikkaan ja juurikin tuohon ainoaan käymättömään maahan El Salvadoriin palasimme sitten vuonna 2022 osana pidempää Etelä- ja Väli-Amerikkaan suuntautuvaa matkaa. Pääkaupungin San Salvadorin skippasimme lähes kokonaan. Majoituimme pääasiassa kahteen kaupunkiin, ensin Tyynenmeren rannalla pieneen El Tuncon surffauskylään ja sitten Santa Anaan, jonka kupeessa on El Salvadorin kuuluisin nähtävyys Santa Anan tulivuori. El Salvadorin myötä olimme nyt käyneet kaikissa Keski-Amerikan maissa.

Santa Anan tulivuorella
El Tunco Tyynenmeren rannalla

Karibia on alueena yllättävän laaja. Meksikon Jukatanin niemimaan rantakohteet sekä myös Belize kuuluvat Karibiaan, joten Karibian valloituksemme voidaan siis sanoa alkaneen jo vuosien 2010-2011 aikana. Lisäksi Kuuba oli ensimmäinen ulkomaanmatkamme vuoden reissun jälkeen, tammikuussa 2013. Havannan erikoinen ja kaunis vanhakaupunki ja vanhat autot ovat jääneet mieliimme tuolta Kuuban-matkalta, ja maa lukeutuukin yhdeksi koko Karibian suosikkikohteeksemme.

Kuubassa vuonna 2013, upeassa Havannan kaupungissa
Cienfuegos, Kuuba, sama vuosi

Kuuban myötä Karibia nousikin sitten meillä yhdeksi mieluisimmista paikoista viettää lomia keskellä Suomen pimeää ja kylmää talvea. Parin viikon lomilla ensin Dominikaanisessa tasavallassa vuonna 2014 ja sitten Jamaikalla vuonna 2016 (tämä pitkän ja suuritöisen talonrakennusprojektin päätteeksi) pääsimme tutustumaan muun muassa Karibian parhaisiin rantoihin. Pidimme myös Dominikaanisen tasavallan pääkaupungista Santo Domingosta. Jamaikalla piti tietenkin käydä Bob Marleyn synnyinkodissa sekä Dunn’s River-putouksilla.

Negril, Jamaika vuonna 2016
Dunn’s River Falls, Jamaika, myöskin vuonna 2016
Samalla reissulla Bob Marleyn synnyintalolla
Puerto Plata, Dominikaaninen tasavalta vuonna 2014
Pääkaupunki Santo Domingo

Jamaikan-matkan jälkeen matkamme suuntautuivat muualle maailmaan, ja Karibia jäi vähäisemmälle huomiolle. Mutta, tähän tuli suuri muutos vuoden 2022 joulukuusta eteenpäin, kun aloimme toisella pidemmällä reissullamme bongailla puuttuvia Karibian valtioita. Plakkariin kertyi tällä reissulla myös useita mielenkiintoisia alueita. Saarihyppely alkoi Alankomaihin kuuluvilta ABC-saarilta ja jatkui St. Maartenin ja Anguillan kautta kohti uusia maita. Anguillan rannat lukeutuivat reissumme upeimpiin. St. Maartenin kuuluisalla Mahon rannalla innostuimme puolestaan katselemaan nousevia ja laskeutuvia lentokoneita useita päiviä putkeen. Joulua 2022 vietimme St. Kitts ja Nevisillä, ja uutta vuotta 2023 otimme vastaan Antigua ja Barbudalla.

St. Maartenin mahtavalla Mahon rannalla vuoden 2022 joulukuussa
Itse joulua vietimme St. Kitts ja Nevisissä.
Uutta vuotta 2023 otimme vastaan täällä, Antigua ja Barbudalla

Alkuvuosi 2023 hurahti mukavasti trooppisia Karibian saaria kierrellen. Reitti eteni tammikuun alusta eteenpäin Antigua ja Barbudalta seuraavasti: Guadeloupe (kuuluu Ranskaan), Dominica, Martinique (kuuluu Ranskaan), St. Lucia, Barbados, Saint Vincent ja Grenadiinit ja Grenada. Kaikki nämä saaret olivat omalla tavallaan kauniita, ja kaikista löytyi mielenkiintoista nähtävää, lähinnä vesiputouksia, rantoja sekä linnoituksia ja näköalapaikkoja. Dominica erottui edukseen turistien vähyyden vuoksi. Barbadoksella oli puolestaan tämän saarirykelmän upeimmat rannat.

Dominicalla tammikuussa 2023
St. Lucia
Barbados helmikuussa 2023
St. Vincent ja Grenadiinit
Grenada

Grenadan jälkeen piipahdimme Länsi-USA:ssa, Kalifornian ja Nevadan osavaltioissa. Meiltä puuttui tässä vaiheessa enää kaksi Karibian ja Pohjois-Amerikan valtiota, Haiti ja Bahama. Eihän näitä kahta maata voinut jättää enää tässä kohtaa käymättä, kun aikaa oli. Haitilla ja Bahamalla pääsimmekin käymään Miamista lähtevällä Karibian risteilyllä. Vaikka vierailut näihin kahteen maahan kutistuivat yhteen päivään, saimme Bahamalla todeta, että olimme nyt vierailleet kaikissa Pohjois-Amerikan itsenäisissä valtioissa!

Haitilla maaliskuussa 2023
Viimeisen Pohjois-Amerikan maan Bahaman saavutimme maaliskuussa 2023.

Pohjois-Amerikkaan palaamme varmasti vielä uudestaan. USA ja Kanada ovat täynnä hienoja käymättömiä luontokohteita. Suurkaupungit eivät juurikaan kiinnosta, mutta upeat vuoristot ja kansallispuistot kyllä. Kanadassa olisi mahdollista bongailla jääkarhuja, ja muitakin mantereen otuksia haluaisimme vielä nähdä uudelleen. Ja onhan meillä Nevadan ja Michiganin osavaltioissa tuttuja, joiden luona käydä kylässä. Pidempi oleskelukaan esimerkiksi USA:ssa ei ole poissuljettu.

USA on suosikkimaamme Pohjois-Amerikassa.

Tulevia matkasuunnitelmia ja Karibian fiilistelyä

Viimeiset pari vuotta on mennyt aika lailla uuden kodin suunnittelussa ja rakentamisessa, mutta nyt kun olemme päässeet muuttamaan uuteen tupaan, on aikaa ja energiaa alkanut irrota taas matkojen suunnitteluun. Veri vetää maailmalle ja kohti uusia maita, ei siitä pääse mihinkään. Ensimmäinen reissu on jo varattu ja suunniteltu. Ajankohta on niinkin pian kuin kolmen viikon päästä ja kohteena yksi pitkäaikaisista haaveistamme, Jamaika.

Jamaikalle meillä on varattuna suorat lennot Finnmatkojen kautta. Majoituspuolen olemme hoitaneet itse. Matka tulee olemaan perinteinen reppumatka, eli rinkat selkään ja paikat vaihtuvat parin viikon reissun aikana useaan otteeseen. Ensimmäiseksi suuntaamme Negriliin, jonne majoitumme viikoksi kahteen eri hotelliin. Toinen viikko menee Ocho Rioksessa ja Montego Bayssa. Odotukset Jamaikan suhteen ovat aika korkealla. Kuvien perusteella maa näyttäisi olevan juuri meille tehty. Paljon mielenkiintoista nähtävää ja vaaleita palmuhiekkarantoja. Rommit ja sikarit meitä eivät juuri kiinnosta, mutta reggae kyllä, erityisesti Peteä. Ja onhan Karibia muutenkin ihan oma lukunsa!

Karibialla olemme käyneet useaan otteeseen aiemmilla reissuillamme ja alueesta on positiivisia kokemuksia. Ensimmäinen visiitti Karibialle oli jo joulukuussa 2009, kun olimme lomamatkalla Meksikossa.

Ensivisiittimme Meksikoon ja Karibialle Meridassa.

Ensivisiittimme Meksikoon ja Karibialle Meridassa.

Meksiko (23)

Maailman pisintä laituria katsomassa Progreson kaupungissa. Kuvassa oleva meri on Atlanttia eli kyseessä on Meksikonlahti.

Maailman pisintä laituria katsomassa Progreson kaupungissa. Kuvassa oleva meri on Atlanttia eli kyseessä on Meksikonlahti.

Meksikossa näimme ensimmäistä kertaa villin krokotiilin.

Meksikossa näimme ensimmäistä kertaa villin krokotiilin.

Siellä oli pakko vuokrata Kuplavolkkari

Siellä oli pakko vuokrata Kuplavolkkari

sekä käydä maailman pienimmässä Hard Rock Cafessa

sekä käydä maailman pienimmässä Hard Rock Cafessa

ja tietenkin Chichen Itzassa

ja tietenkin Chichen Itzassa

ja Uxmalissa.

ja Uxmalissa.

Meksiko (64)

Maailmanympärimatkalla hyppäsimme Karibianmeren turkooseihin aaltoihin syyskuussa 2011. Tällöin tietokoneemme varastettiin yöllä hotellihuoneesta nukkuessamme San Pedron saarella Belizessä. Tämäkään tapahtuma ei saanut mieliämme muuttumaan Karibian suhteen. Siitäkin huolimatta Karibia on mahtava matkakohde!

San Pedro eli "La Isla Bonita" (by Madonna)

San Pedro eli ”La Isla Bonita” (by Madonna)

San Pedro, Belize (6)

San Pedro, Belize (13)

Hai

Hai

ja rauskuja

ja rauskuja

Snorklaus, Belize (31)

Täältä tietokoneemme varastettiin

Täältä tietokoneemme varastettiin

Belizen kuumassa yössä.

Belizen kuumassa yössä.

Keski-Amerikan maista kolusimme maailmanympärimatkalla lähes kaikki, vain El Salvador jäi harmittavasti väliin. Karibian rannoilla emme kyseisissä maissa käyneet kuin Belizessä. Olimme joko kaupungeissa tai sitten Tyynenmeren rantojen puolella. Keski-Amerikan maat ovat valtavan mielenkiintoinen käyntikohde. Matka pienestä maasta toiseen sujuu kätevästi reppumatkaten ja nähtävää on paljon.

Guatemala kuuluu Karibianmeren maihin, mutta Antigua eli Guatemalan vanha pääkaupunki ei ole lähelläkään sen rantoja.

Guatemala kuuluu Karibianmeren maihin, mutta Antigua eli Guatemalan vanha pääkaupunki ei ole lähelläkään sen rantoja.

Myöskään Hondurasin Copanilta ei näy Karibianmerelle.

Myöskään Hondurasin Copanilta ei näy Karibianmerelle.

Tässä olemme meren aalloissa Karibianmeren valtiohin kuuluvassa Nicaraguassa, mutta kuvan meri on Tyynimeri ja paikka San Juan del Sur.

Tässä olemme meren aalloissa Karibianmeren valtiohin kuuluvassa Nicaraguassa, mutta kuvan meri on Tyynimeri ja paikka San Juan del Sur.

Ja tässä Granada, Nicaragua.

Ja tässä Granada, Nicaragua.

San Jose, Costa Rican pääkaupunki

San Jose, Costa Rican pääkaupunki

Ja vielä Panama City, jonka edustalla levittäytyy Tyynimeri.

Ja vielä Panama City, jonka edustalla levittäytyy Tyynimeri.

Niin paljon ihastuimme Karibiaan, että sinne piti päästä jo puoli vuotta sen jälkeen, kun olimme kotiutuneet vuoden reissulta. Tammikuun 2013 matkakohteemme oli Kuuba. Vaikka uiskentelimme pääasiassa Atlantin puolella, on maa silti osa Karibiaa ja hyvin karibiamainen, vaikkakin erilainen sellainen. Mainittakoon, että Havanna kuuluu edelleenkin meidän molempien suosikkikaupunkikohteisiin. Taakse jäävät mm. Lontoo, Rooma, Pariisi, Buenos Aires, Sydney, New York ja San Francisco.

Kuuba ihastutti

Kuuba ihastutti

IMG_5678

Ja erityisesti Havanna ihastutti.

Ja erityisesti Havanna ihastutti.

IMG_5210

IMG_5117

Trinidad

Trinidad

Cienfuegos

Cienfuegos

Vielä yhden visiitin Karibialle ehdimme tehdä ennen kuin kävimme rakennushommiin. Joulu-tammikuussa 2013-2014 olimme kaksi viikkoa Dominikaanisessa tasavallassa. Vaikkei tämä maa ihan yltänyt Kuuban tasolle, oli se silti erittäin käymisen arvoinen maa sekin. Emme tiedä, löytyykö Karibialta edes sellaista maata, mistä emme pitäisi. No, se jäänee nähtäväksi.. Mutta Dommarit on ollut meidän viimeisin Karibian kohteemme ja nyt se saa jatkoa Jamaikasta, vihdoin ja viimein, ison uurastuksen jälkeen!

Dommareiden rannat veivät mennessään.

Dommareiden rannat veivät mennessään.

IMG_0140

IMG_0681

IMG_0705

Dommareissa näimme ensimmäistä kertaa villin kolibrin.

Dommareissa näimme ensimmäistä kertaa villin kolibrin.

Santo Domingo, maan pääkaupunki, on viihtyisä käyntikohde.

Santo Domingo, maan pääkaupunki, on viihtyisä käyntikohde.

IMG_0583

Ja tämä kuva on Puerto Platasta.

Ja tämä kuva on Puerto Platasta.

Entä sitten muut Karibianmeren maat, nuo kaikki oudommat ja meille vieraammat maat? Dominica, Barbados, Grenada, Saint Lucia, Antigua ja Barbuda, Saint Vincent ja Grenadiinit, Saint Kitts ja Nevis sekä Trinidad ja Tobago? Sekä iso liuta epäitsenäisiä alueita, kuten Puerto Rico, Bonaire ja Martinique? No tietysti olisi hienoa päästä joskus noihin kaikkiin käymään. Saarihyppely Karibialla onkin yksi pitkäntähtäimen haaveista. Jamaikan reissun jälkeen voikin sitten alkaa jo suunnitella sellaista…

Jotain jokaisesta maanosasta

Melko tarkalleen neljä vuotta sitten toteutimme pitkäaikaisen haaveemme, pakkasimme rinkkamme ja jätimme Suomen kiertääksemme maailmaa vuoden ajan. Reissu vei meidät kaikkiin maailman seitsemään maanosaan, blogimme nimen mukaisesti. Kolme vuotta sitten palasimme kotiin satoja kokemuksia rikkaampina. Vuoteen mahtui niin ylä- kuin alamäkiäkin positiivisten kokemusten painuessa kuitenkin päällimmäisenä mieliimme. Maailmankiertueen jälkeen analysoimme jonkin verran matkaa, eri maita ja maailmankolkkia, joissa kävimme. Listasimme maailman parhaita maanosia, maita, kaupunkeja ja nähtävyyksiä.Tämän postauksen tarkoituksena ei ole laittaa maita paremmuusjärjestykseen, vaan ajattelimme näin useita vuosia kotiinpaluun jälkeen kirjoittaa tämänhetkisistä tuntemuksistamme kustakin maanosasta. Vuoden reissun jälkeen olemme matkustelleet vain Euroopassa, Afrikassa ja Pohjois-Amerikassa, mikä sekin tietysti on jo kolme maanosaa seitsemästä.

EUROOPPA

Maanosista tutuin ja kotoisin on tietenkin Eurooppa. Eurooppaa tuli kierrettyä melko paljon vuosien 2005-2010 tienoilla, aika pitkälti reppumatkaten junilla ja busseilla liikkuen. Vuoden reissumme alkoi Islannista ja päättyi Englantiin, mutta emme viettäneet noissa kuin muutaman hassun päivän. Kotimaanosamme onkin viime vuosina jäänyt hiukan vähemmälle huomiolle matkailukiinnostuksen kohdentuessa kaukaisempiin maailmankolkkiin. Euroopassa on kuitenkin todella paljon nähtävää, ja meillä on vielä useita käymättömiä Euroopan maita, joihin on tarkoitus tulevaisuudessa päästä.

Reilaten reissut Euroopassa ovat sujuneet rattoisasti.

Reilaten reissut Euroopassa ovat sujuneet rattoisasti.

Euroopan maista olemme erityisesti viihtyneet Islannissa, Irlannissa, Italiassa, Portugalissa, Ranskassa, Kroatiassa ja Hollannissa. Mieleenpainuvia kaupunkeja ovat olleet esimerkiksi Istanbul, Lontoo, Rooma, Amsterdam ja Pariisi. Haaveena olisi päästä kiertämään Kaakkois-Europan maita, Makedoniaa, Albaniaa ja Montenegroa. Seuraava reissumme suuntautuu kuitenkin Maltalle, joka sekin on ollut mielessä jo jonkin aikaa…

Islannissa Gullfossin putouksella maailmanympärimatkan alkuvaiheissa kesäkuussa 2011.

Islannissa Gullfossin putouksella maailmanympärimatkan alkuvaiheissa kesäkuussa 2011.

Irlannissa vuoden 2008 huhtikuussa.

Irlannissa vuoden 2008 huhtikuussa.

Istanbulissa kesäkuussa 2010.

Istanbulissa kesäkuussa 2010.

Lontoossa toukokuussa 2010.

Lontoossa toukokuussa 2010.

Amsterdam on yksi suosikkikaupungeistamme Euroopassa.

Amsterdam on yksi suosikkikaupungeistamme Euroopassa.

POHJOIS-AMERIKKA

Pohjois-Amerikka on yksi suosikkimaanosistamme. USA:n ja Länsi-Kanadan kahden kuukauden roadtrip sekä Alaskan vastaava reilun parin viikon mittainen autoreissu ovat olleet ikimuistoisia kokemuksia. Pidämme molemmat USA:ssa autoilusta helppouden ja hyvien teiden vuoksi. Välimatkat ovat suht pitkiä, mutta matka taittuu nopeasti ja aina löytyy bensaa, ruokaa ja majapaikkoja edulliseen hintaan. Jos ei muuta, niin autossakin voi nukkua, omalla vastuulla toki. :)

Yellowstonen kansallispuisto ihastutti.

Yellowstonen kansallispuisto ihastutti.

Sequoian kansallispuistossa kävimme katsomassa maailman suurinta puuta.

Sequoian kansallispuistossa kävimme katsomassa maailman suurinta puuta.

Bryce Canyonilla Utahin osavaltiossa

Bryce Canyonilla Utahin osavaltiossa

Grand Canyon on USA:n "must see"-paikkoja.

Grand Canyon on USA:n ”must see”-paikkoja.

Kuten myös New York.

Kuten myös New York.

Ja sitten on tietysti Alaska, jossa pääsee tutustumaan oikeaan villiin luontoon.

Ja sitten on tietysti Alaska, jossa pääsee tutustumaan oikeaan villiin luontoon.

Meksikossa olemme vierailleet pariinkin otteeseen. Maa on päätynyt uutisotsikoihin ikävien tapausten vuoksi, mutta meillä on sieltä vain positiivisia kokemuksia. Olemme matkustaneet Meksiko Cityn metrossa ja matkanneet halki maan pääkaupungista aina Guatemalan rajalle asti ilman minkäänlaisia ongelmia.

Meksikossa muinaisten intiaanien kaupungissa Teotihuacanissa.

Meksikossa muinaisten intiaanien kaupungissa Teotihuacanissa.

Pohjois-Amerikkaan kuuluvat myös Keski-Amerikan maat, joista meillä on oikein mukavia muistoja. Ainoa harmillinen asia on se, ettemme pitkällä reissulla päässeet El Salvadoriin, joten se maa on edelleen käymättömien maiden listalla, vaikka muut Keski-Amerikan maat ovat käytyjä. Joka tapauksessa Keski-Amerikasta tykkäsimme mm. sen vuoksi, että maat ovat pieniä, erilaista nähtävää on paljon, edullisia hostelleja on tarjolla ja bussilla pääsee edullisesti mihin vain. Lisäksi nämä maat eivät ole mitään perinteisiä turistirysiä, vaan kyseessä on monelle hiukan tuntemattomampi maailmankolkka.

Guatemalan kaunis entinen pääkaupunki Antigua

Guatemalan kaunis entinen pääkaupunki Antigua

Belizen San Pedron saarella pääsimme snorklaamaan Karibianmeressä. Vaikka tietokoneemme varastettiin, ei se menoa haitannut!

Belizen San Pedron saarella pääsimme snorklaamaan Karibianmeressä. Vaikka tietokoneemme varastettiin, ei se menoa haitannut!

Karibian saarille emme Belizen San Pedroa lukuun ottamatta vuoden reissulla ehtineet, mutta nyt viime vuosien aikana olemme käyneet siellä pariin otteeseen, Kuubassa ja Dominikaanisessa tasavallassa. Kuuba on tietysti ainutlaatuinen muihin saariin verrattuna, mutta muutenkin saaret eroavat toisistaan kait jonkun verran. Karibia onkin alue, jota olisi kiva tulevaisuudessa koluta hiukan enemmän. Reppumatkailu on siellä mahdollista, bussit kulkevat ja laivoilla ja lentäenkin voi liikkua.

Kuubaan kannattaa mennä, ja pian!

Kuubaan kannattaa mennä, ja pian!

ETELÄ-AMERIKKA

Etelä-Amerikka oli meille ennen maailmanympärimatkaa täysin tuntematon maanosa. Olimme päättäneet ennen reissua, että ainakin Galapagossaaret, Machu Picchu ja Rio de Janeiro tulevat kuulumaan matkaohjelmaamme. Mutta miten paljon kaikkea muutakin hienoa tämä maanosa meille tarjosikaan! Argentiinan eteläkärki, Chilen ja Argentiinan viinitilat ja Bolivian suola-aavikko olivat myös todella käymisen arvoisia paikkoja. Harmillisesti meiltä jäivät kiireen vuoksi näkemättä Iguazun putoukset, mutta kaikkea ei voi saada. Ehkäpä jonain päivänä vielä pääsemme ihastelemaan niitäkin.

Machu Picchu on yksi Etelä-Amerikan kuuluisimmista nähtävyyksistä.

Machu Picchu on yksi Etelä-Amerikan kuuluisimmista nähtävyyksistä.

Boliviassa sijaitseva Uyunin suola-aavikko on ihmeellinen paikka.

Boliviassa sijaitseva Uyunin suola-aavikko on ihmeellinen paikka.

Viininystäville Etelä-Amerikka on paratiisi. Tämä kuva on Chilen pääkaupungin Santiagon lähettyvillä olevalta Undurragan viinitilalta.

Viininystäville Etelä-Amerikka on paratiisi. Tämä kuva on Chilen pääkaupungin Santiagon lähettyvillä olevalta Undurragan viinitilalta.

Etelä-Amerikan maita pidetään melko vaarallisina rikollisuuden vuoksi, mutta meillä kaikki meni siellä hyvin. Yhden taskuvarkaan Pete nappasi kiinni Uruguayn pääkaupungissa Montevideossa. Tuo Montevideo oli meidän kokemuksemme perusteella maanosan turvattomin kaupunki. Liikuimme siellä alueella (vanhassa kaupungissa), jossa emme tunteneet oloa mukavaksi päivänvalossa. Tällaista ei ole muualla ollut. Pimeällä liikkumista tosin välttelimme pitkällä reissulla hyvin monissa paikoissa.

Rio de Janeirossa olimme hyvin varuillamme taskuvarkaiden takia, mutta onneksemme kaikki meni hyvin.

Rio de Janeirossa olimme hyvin varuillamme taskuvarkaiden takia, mutta onneksemme kaikki meni hyvin.

Etelä-Amerikassa kannattaa bussin ohella edetä lentäen, sillä välimatkat ovat pitkiä ainakin, jos haluaa käydä useammassa maassa. Yöbusseillakin voi halutessaan taittaa pidempiä etappeja. Tällaisesta meillä on kokemuksia Chilestä ja Argentiinasta.

ETELÄMANNER

Emme kadu hetkeäkään sitä, että otimme Antarktiksen matkaohjelmaamme, kun starttasimme maailmalle. Päinvastoin, kyllä jälkikäteen inhottaisi, jos emme olisi sinne menneet. Tokihan Antarktikselle meno on todella kallista ja sinne päästäkseen täytyy nähdä vaivaa, mutta kun sinne sitten pääsee, on tunne sanoinkuvaamattoman upea.

Antarktikselle pääsee ymmärtääksemme ainakin Uudesta-Seelannista, mutta matka on pitkä ja hyvin kallis. Lyhin matka muista maanosista Antarktikselle on aivan Argentiinan eteläkärjestä Ushuaian kaupungista. Tätä reittiä mekin käytimme. Ushuaiassa on myynnissä äkkilähtöjä Antarktiksen risteilyille, mutta otimme varman päälle ja varasimme matkan jo puoli vuotta aiemmin netin kautta. Itse risteily oli hieno kokemus, Antarktiksen maankamaralle astumisesta puhumattakaan. Voimme todella lämpimästi suositella risteilyä kaikille, ketkä Antarktikselle mielivät. Rahaa tähän saa tietysti palamaan rutkasti, mutta matka on joka euron arvoinen, ja ylikin. Risteilyt pyörivät silloin, kun meillä täällä Suomessa on talvi eli marras-maaliskuussa.

Miinuksena Antarktiksen risteilyssä on todella voimakas merenkäynti. Matkapahoinvointitabletit olivat meillekin tarpeen, vaikkemme koskaan missään muualla niitä käytä. Plussia on sitten paljon paljon enemmän. Kuvat kertokoot ne.

Antarktis (91)

Antarktis (84)

Antarktis (198)

Antarktis (289)

Antarktis (347)

AFRIKKA

Afrikassa on tullut oltua useampaan otteeseen, mutta siltikin siellä suurin osa maista on käymättömiä. Vuoden reissulla vierailimme Etelä-Afrikassa ja Keniassa ja muilla reissulla tiemme on vienyt Tunisiaan, Egyptiin, Gambiaan, Senegaliin ja Kap Verdelle.

Egyptin nähtävyydet kuuluvat mielestämme maailman hienoimpiin.

Egyptin nähtävyydet kuuluvat mielestämme maailman hienoimpiin.

Gambian ehdoton plussa ainakin vuonna 2008 oli turistien vähyys.

Gambian ehdoton plussa ainakin vuonna 2008 oli turistien vähyys.

Kenian kuvat puhuvat puolestaan.

Kenian kuvat puhuvat puolestaan.

1. Päivän (91)

Afrikan maat ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, mutta ongelmana monissa paikoissa on turvattomuus. Sielläpä ei niin vain valkoinen voi liikkua yksikseen tai kaksikseen missä huvittaa. Onneksi turistien kanssa tekemisissä olevat paikalliset ovat todella avuliaita ja huolehtivaisia ja heidän matkassaan olo on turvallinen.

Yksi vaihtoehto Afrikan maiden saalistukseen olisi rekkaralli tai muu vastaava yhteisreissu halki eri maiden. Käsittääksemme näitä matkoja olisi saatavilla ainakin Etelä-Afrikassa. Jos jollain blogimme lukijalla on tällaisesta kokemusta, niin mielellämme otamme vinkkejä vastaan!

AUSTRALIA JA OSEANIA

Tämä kaukainen maanosa oli meille myös tuntematon ennen vuoden reissua. Matka sinne on niin pitkä, ettei viikon parin reissu sinne tule oikein kyseeseen. Niinpä satsasimme tähän maanosaan parin kuukauden verran, kun kerran olimme jo valmiiksi eteläisellä pallonpuoliskolla. Enemmänkin olisi saanut aikaa siellä kulumaan, mutta me napsimme päältä vain tavallisimmat Australian ja Uuden-Seelannin ja jätimme tuntemattomammat saarivaltiot muille reissuille.

Australian etelärannikolla Twelve Apostles-nähtävyydellä.

Australian etelärannikolla Twelve Apostles-nähtävyydellä.

Villieläinten bongailuun Australia on oiva kohde.

Villieläinten bongailuun Australia on oiva kohde.

Näissä maissa kannatta vuokrata auto tai asuntoauto ja liikkua sillä paikasta toiseen. Näin näkee enemmän, ja matkanteko joutuu omaan tahtiin. Lentäen voi sitten liikkua pidemmät etapit. Uudessa-Seelannissa kannattaa ajaa halki molempien saarien, Australiassa puolestaan parhaita paikkoja ovat mielestämme etelän Great Ocean Road sekä tietenkin koillisosien Suuri Valliriutta.

Maailman suurinta koralliriuttaa Australian koillisrannikon kupeessa.

Maailman suurinta koralliriuttaa Australian koillisrannikon kupeessa.

Matamatan kaupungin lähistöllä Uuden-Seelannin pohjoissaarella pääsee Kontuun.

Matamatan kaupungin lähistöllä Uuden-Seelannin pohjoissaarella pääsee Kontuun.

Rotoruassa Uuden-Seelannin pohjoissaarella tuli yellowstonemainen olo. :)

Rotoruassa Uuden-Seelannin pohjoissaarella tuli yellowstonemainen olo. :)

Eteläsaaren Fox-jäätikön alaosissa.

Eteläsaaren Fox-jäätikön alaosissa.

Samoin eteläsaarella on Queenstown, oiva kohde luontomatkailuun ja patikointiin.

Samoin eteläsaarella on Queenstown, oiva kohde luontomatkailuun ja patikointiin.

AASIA

Aasia on valtava maanosa. Vietimmekin siellä melkein neljä kuukautta keväällä 2012, ja silti paljon maita jäi näkemättä. Aasia houkuttelee lähinnä halvan hintatason vuoksi, toki nähtävääkin on. Liikkuminen onnistui meillä hyvin niin lentäen kuin bussilla ja junallakin. Turvallisuus ainakin meidän mielestämme maissa missä liikuimme oli hyvä, sen sijaan huijareihin on syytä varautua ainakin Intiassa, Sri Lankassa, Thaimaassa ja Indonesiassa. Aasian ehdoton helmi käymistämme paikoista on ollut Malediivit. Myös Filippiinit ihastutti.

Vietnamin Hoi Anista löysimme lähes aution rannan.

Vietnamin Hoi Anista löysimme lähes aution rannan.

Laosin Luang Prabang on leppoisa pikkukaupunki ja nähtävyydet ovat hienoja.

Laosin Luang Prabang on leppoisa pikkukaupunki ja nähtävyydet ovat hienoja.

Filippiinien Camotes-saarilla ei ruuhkaa ollut.

Filippiinien Camotes-saarilla ei ruuhkaa ollut.

Singapore on miellyttävä ja siisti suurkaupunki.

Singapore on miellyttävä ja siisti suurkaupunki.

Rantariemua Malediiveilla

Rantariemua Malediiveilla

Uusi tietokone ja muuta mukavaa

Pääsimme lähtemään San Pedron saarelta vuorokauden suunniteltua aikataulua jäljessä. Onneksi paluulaivalippumme mantereelle olivat vielä voimassa. Olimme ostaneet myös paluubussiliput Belizestä takaisin Guatemalaan etukäteen. Niiden siirtäminen päivällä eteenpäin ei myöskään tuottanut ongelmia. Saavuimme samaan tuttuun Floreksen kylään, jossa olimme jo pari yötä olleet ennen Belizeen menoa. Hintataso oli taas tutun alhainen, ja hotellihuoneen kahdelle sai 12 eurolla. Tosin huoneen taso ei ollut aivan sama kuin Belizen 30 euron huoneen taso.

Meidän oli saatava uusi tietokone ja mahdollisimman pian, sillä muuten yhteydenpito kotimaahan sekä blogin päivittäminen hankaloituisivat huomattavasti. Ratkaisu löytyi yllättävän läheltä; viereisessä Santa Elenan kaupungissa oli useita elektroniikkaliikkeitä, jotka myivät kannettavia tietokoneita. Hintataso oli Suomen luokkaa. Ainut ongelma oli näppäimistön espanjankieliset kirjaimet. Kyselimme myyjiltä, josko koneista löytyisi ä- ja ö- kirjaimet, mutta kaikki pyorittelivät päätään. Sitten erään liikkeen myyjä keksi, että painamalla ensin kahta näppäintä ja sitten a- tai o- näppäintä saisi kirjoitettua halutut kirjaimet. Voisimme siis ostaa tietokoneen Guatemalasta, jippii!

Päivä parani entisestään, kun olimme valinneet tietokoneen, jonka halusimme ostaa. Myyjä ei tuntunut tietävän koneista mitään muuta kuin mitä pakkauksissa luki. Haluamamme kone ei ollut hänen mukaansa valmis, mutta kun Anu siinä selvitteli asiaa espanjaksi vähän aikaa, kävi ilmi, että kone oli vain käyttöjärjestelmien asetusten valintoja vaille valmis. Niinpä avasimme koneen kaupassa ja teimme tämän toimenpiteen myyjän katsoessa vieressä. Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että joku kaupan ”asiantuntija” olisi tehnyt tämän myöhemmin, mutta siinä tapauksessa olisimme saaneet koneen vasta seuraavana arkipäivänä eli maanantaina. Vaikka itse Windows oli englanninkielinen, saimme valittua näppäimistön kieleksi suomen, jolloin ä- ja ö- kirjaimet sai tulemaan samoista kohdista kuin Suomessa myytävissä koneissa. Ainoa ero oli se, että itse näppäimiin on merkattu jotain aivan muuta kuin nämä meidän erikoiskirjaimemme, mutta kunhan muistaa, mistä ne saa tulemaan, sujuu kirjoitus entiseen malliin.

L- näppäimen oikealta puolelta löytyy ö- kirjain ja sen oikealta puolelta ä- kirjain

 

Seuraava vaihe oli sitten päästä Hondurasiin. Meidän piti matkata bussilla kahdeksan tuntia Etelä-Guatemalaan ja siitä sitten toisella bussilla Hondurasin rajalle. Tuo kahdeksan tunnin bussimatka venyi lopulta 11-tuntiseksi. Luulimme bussin olevan samaa tasoa kuin aiemmatkin pitkänmatkan bussit, joilla olimme matkustaneet. Nähtyämme bussin arvasimme heti, että ongelmia oli tulossa. Ensinnäkin bussi oli aivan kamalan likainen. Joka paikka oli sotkussa, penkit, lattiat ja tavaransäilytystilat. Onneksi rinkoissamme oli suojapussit, jotka sai sitten jälkikäteen pestyä puhtaaksi rasvasta ja muusta liasta. Toiseksi, ihmettelimme, miten kuski suostui edes lähteä ajamaan noin pitkää matkaa bussilla, joka hädin tuskin pääsee liikkeelle aseman pihasta ja päästää mitä kummallisimpia ääniä. Edessä olisi tuskien bussimatka…

Tässä kohdin voi mainita, että on päiviä, jolloin matkustaminen ei ole mitään herkkua. Tämä oli yksi niistä. Toivottavasti niitä ei tule montaa lisää. Bussi pysähteli jatkuvasti. Milloin kyytiin otettiin ihmisiä, milloin joku jäi pois, milloin kyytiin lastattiin hedelmiä , milloin tankattiin ja milloin lisättiin öljyä. Paikallisia myyjiä tuli bussiin ja poistui bussista. Lisäksi rahastajapoika korjasi bussin sökönä olevaa vaihteistoa kolmeen otteeseen matkan aikana. Lopulta loppumatkasta kyytiin tuli ilmeisesti kolme korjaajaa, jotka istuivat likaisine vaatteineen penkeille. Kukaan paikallinen ei tuntunut välittävän muutaman tunnin viivästyksestä. Suomalaisittain tämä oli ihmeellistä. VR:n myöhästelyistä raivotaan ja kirjoitellaan lehtiin. Täällä sen sijaan myöhästely on normaalia, eikä siihen kiinnitetä huomiota ollenkaan. Bussin vessaa eivät edes paikalliset uskaltaneet käyttää ja ilmastoinnista ei ollut tietoakaan. Tällaisia bussimatkoja emme enää jatkossa haluaisi. Pyrkisimme tästä lähtien matkustamaan kaikki pitkät bussimatkat aina ykkösluokan busseissa. Ykkösluokkahan täällä vastaa Suomen normaaleja busseja.

Kun sitten vihdoin ja viimein pääsimme  tuon bussimatkan päätepisteeseen Chiquimulan kaupunkiin, meidän piti vielä matkustaa puolitoista tuntia Hondurasin rajalle. Onneksi tämä matka taittui kivuttomasti kahdella eri pikkubussilla. Tuon aiemman romubussin myöhästymisen takia ehdimme rajalle niin myöhään, että pimeä oli ehtinyt jo laskeutua. Pimeä näissä maissa ei ole mikään mukava juttu, sillä katuvaloja ei ole. Lisäksi pimeällä liikkuminen ei ole monissa paikoissa turvallista. Rajan yli ei tuntunut olevan menossa juuri ketään muita kuin me. Menimme molempien maiden passintarkastusten läpi.  Hondurasin puolella meille selvisi, ettei rajalta mennyt enää takseja tai busseja määränpäähämme Copanin kaupunkiin, joka sijaitsee 10km:n päässä rajalta. Kello ei ollut kuin seitsemän illalla! Siinä sitten illan pimeydessä vesisateessa mietimme seuraavaa siirtoa. Joku kännissä oleva ukko tuli tarjoamaan meille kyytiä, mutta se ei oikein napannut. Sitten Anu meni kysymään erään lava-auton kuljettajalta kyytimahdollisuuksia. Lava-auton pariskunta suostui viemään meidät Copaniin, koska hekin olivat menossa sinne. Sitten vain rinkat ja reput sisään ahtaaseen ja jo ennestään täynnä tavaraa olevaan autoon ja menoksi. Autoon tuli muitakin kyytiläisiä, jotka tosin joutuivat matkustamaan lavalla vesisateessa. Itse istuimme sylikkäin auton sisällä. Pääsimme kuin pääsimmekin Copaniin. Vesisade tosin haittasi hotellin etsimistä, mutta otimme tuktukin, joka ajoi meidät ensin kahdelle eri pankkiautomaatille. Rahannosto luottokortilla ei onnistunut, mutta onneksi kuljettaja vei meidät mukavaan hotelliin, jossa kävi Visa. Ystävällinen hotellinomistaja vei meidät kadun toisella puolella olevaan ravintolaan. Olimme aivan nälkäkuoleman partaalla. Bussissa nautitusta sipsi-suklaa-keksi-limsa-  aamupalasta oli aikaa, eikä tilaisuutta kunnon lounaaseen ollut tullut koko päivän aikana. Grillattu kanavihannesvarrasateria tortilloineen ja sitruunamehuineen maistui taivaalliselta! Edes märät sukat ja kengät eivät enää haitanneet; pian pääsisimme suihkuun ja puhtaiden lakanoiden väliin.

Copanin pikkukaupungin keskusaukio

 

Copanin papukaija

Copan osoittautui mukavaksi  pikkukaupungiksi. Seuraavana päivänä rahannostokin onnistui, joten saimme velkamme maksettua edellisen illan tuktuk- kuljettajalle. Pääsimme viettämään leppoisaa aikaa uinuvan rauhallisessa hondurasilaiskaupungissa. Kävimme tietysti tutustumassa myös Copanin maya- kaupungin raunioihin. Sinne oli vain reilun kilometrin kävelymatka kaupungista. Turisteja oli hyvin vähän. Raunioilla oli käynnissä kunnostustyöt. Vaikka työmiehiä oli paljon, hommat tuntuivat sujuvan erittäin hitaasti. Copan ei ollut Guatemalan Tikalin tai Meksikon Teotihuacanin, Chichen Itzan tai Uxmalin veroinen, mutta silti siellä käyminen kannatti. Muinaisten mayojen pelikenttä oli mielestämme Copanissa hieno. Pelikenttä oli samankaltainen kuin vastaava pelikenttä Meksikon Chichen Itzassa, mutta pienempi. Tällä kentällä muinaiset maya- intiaanit kauan sitten pelasivat erikoisia pallopelejään.

Maya- intiaanien pallopelikenttä

 

Maya- kaupungin keskustan raunioita

 

Kartta maya- intiaanien levinneisyydestä

Muinainen mayavaltakunta ulottui nykyisen Meksikon, Belizen, Guatemalan ja Hondurasin alueille. Mayakaupunkien raunioita on näissä kaikissa maissa. Niissä kaikissa käymiseen menisi  paljon aikaa. Olimme nyt nähneet tärkeimmät.  Tosin Meksikon Tulumin mayakaupunki kiinnostaisi vielä joskus nähdä, mutta se on sitten eri reissulla. Seuraavan kerran pääsisimme tutustumaan intiaanien aarteisiin sitten Etelä-Amerikassa muinaisten inkojen mailla.

 

 

 

Kultajänis Copanin alueella

 

Keski-Amerikan aarteita

Kuuden euron hotellihuone Guatemala Cityssä

Ensivaikutelmamme Guatemalasta ei ollut kovinkaan hyvä. Bussimme saapui Guatemalan pääkaupunkiin Guatemala Cityyn hämärän laskeutuessa. Emme halunneet jatkaa matkaa pimeässä , joten meidän oli pakko jäädä suurkaupunkiin, josta emme olleet kuulleet ihmisten sanovan mitään hyvää. Onnistuimme saamaan toistaiseksi reissumme halvimman hotellihuoneen (6e) läheltä bussiasemaa. Huone oli aika epäilyttävän näköinen eikä kovinkaan puhdas, mutta paikan omistaja vakuutti sen olevan turvallinen. Suihkusta ei tullut kuin kylmää vettä. Omistaja sanoi, että lämmintä vettä tulee vasta seuraavana päivänä. Vaativina asiakkaina saimme kuitenkin järjestymään itsellemme lämmintä vettä. Meille tuotiin iso ämpärillinen lämmintä vettä, joten peseytyminen onnistui. Nukuimme yön makuupusseissa, koska emme halunneet liata itseämme epäsiistin näköisessä sängyssä. Onneksi aamun koittaessa pääsimme jatkamaan matkaa Guatemalan parempiin kolkkiin.

Suuntasimme kohti Atitlan- järveä paikallisten bussilla. Startattuamme bussiasemalta kyytiin hyppäsi sisäänheittäjä, joka roikkui lähes koko matkamme ajan ovessa ja yritti saada bussiin lisää matkustajia huutamalla ihmisille bussin määränpään nimeä.  Hän onnistuikin saamaan bussiin kiitettävästi lisää porukkaa. Välillä bussiin tuli ruokien ja juomien myyjiä. Matka oli hyvin erilainen verrattuna Suomen bussimatkoihin.

Matkustimme yhteensä kolmella eri bussilla päästäksemme määränpäähämme Panajacheliin, joka on pieni kaupunki Atitlan- järven rannalla Etelä-Guatemalassa. Kaksi viimeistä etappia kuljimme rähjäisillä tupaten täynnä kulkevilla rämäbusseilla, mutta pääsimme kuin pääsimmekin perille.

Atitlan- järvi sitä ympäröivine tulivuorineen

 

Makuelämyksiä Guatemalassa

Panajachel oli täysin erilainen kuin Guatemala City. Kaupunki oli siisti ja turvallisen tuntuinen, ja siellä oli paljon hotelleita ja ravintoloita.Koska satuimme alueelle turistikauden ulkopuolella sadekauden aikaan, saimme ihan hyvätasoisen hotellihuoneen sopuhintaan 15e/yö. Ruoka ravintoloissa oli hyvää ja edullista. Kahden hengen illallisen juomineen sai  10 eurolla. Luottokortit toimivat Guatemalassa vaihtelevasti. Vaikka Visan tai MasterCardin logot löytyvät liikkeen ikkunalta, ei kortti välttämättä toimi. Monesti Debit/Crebit- yhdistelmäkortti aiheuttaa ongelmia. Onneksi meillä on reissussa mukana myös kortteja, joissa on vain jompi kumpi ominaisuus. Nämä kortit toimivat yleensä aina. Sama pätee pankkiautomaateilla.

Pöytäliinan valmistusta perinteisin menetelmin

Atitlan- järveä ympäröi kolme tulivuorta. Harmi vaan, että järven vesi on pilattu laskemalla jätevesiä järveen, eikä uiminen siis tullut kyseeseen. Järven rannoilla on Panajachelin ohella paljon muitakin kyliä ja kaupunkeja. Teimme puolipäiväveneretken kahteen pikkukylään, jossa näimme aitoa ja alkuperäistä Guatemalaa parhaimmillaan. Naiset ja lapset valmistivat itse käsityönä perinteisiä värikkäitä asuja myyntiin ja itselleen.  Kuorma-auto toi ihmisten pihoille polttopuita. Talot olivat pieniä ja rähjäisiä. Siellä täällä oli kanoja ja kukkoja. Nykymaailman modernit piirteet eivät olleet rantautuneet näille seuduille.

Atitlan- järveltä ostimme turistibussikyydin Guatemalan vanhaan pääkaupunkiin Antiguaan, sillä emme halunneet taas matkustaa monella paikallisella bussilla matkaa, jonka nyt pääsimme taittamaan mukavasti ja nopeasti alle kahdessa tunnissa pienellä pikkubussilla. Onneksi Guatemalassa on turisteille tarjolla hyvät bussiyhteydet maan parhaimpiin paikkoihin.  Antiguassa näimme lisää Guatemalan parhaita puolia, hienoja vanhoja rakennuksia, siistin ja turvallisen katukuvan sekä mukavia ravintoloita. Itse asiassa Antiguassa oli käymistämme Guatemalan paikoista eniten turisteja.

Guatemalan vanhan pääkaupungin Antiguan keskustaa

 

Antiguasta matkasimme vielä Pohjois-Guatemalaan, sillä halusimme käydä muinaisten maya- intiaanien suurimmassa kaupungissa Tikalissa. Päästäksemme Tikaliin meidän piti majoittua kahdeksi yöksi läheiseen Floreksen kylään, josta sitten teimme päiväretken Tikaliin. Tikalissa sadekausi esitteli meille huonoimmat mahdolliset puolensa – yöllä alkanut sade ei hellittänyt, vaan jouduimme tutustumaan Tikalin kansallispuistoon sateenvarjojen alla.

Tikalin usvaista sademetsää

 

Tarantella löytyi raunioiden kätköstä

Viidakon apina tarkkailemassa meitä

Tikal sijaitsee keskellä sademetsää. Sateesta huolimatta ilma oli kuuma, ja metsä kuhisi elämää. Näimme ensimmäistä kertaa elämässämme luonnonvaraisia papukaijoja ja tukaaneja. Näimme lisäksi kahden eri apinalajin edustajia sekä isoja tarantelloja. Myös valkonenäkarhuja ja villikalkkunoita liikkui muinaisten mayojen pyhillä mailla.

Ketterät hämähäkkiapinat päiväpuuhissaan

 

Sademetsän tukaanit

Sade haittasi valokuvaamista ja teki kivisistä ja mutaisista kulkuväylistä liukkaita. Kipusimme alueen korkeille pyramideille, jotka olivat muinoin olleet mayojen aktiivisessa käytössä. Pyramideilta avautui näkymät sademetsään sekä toisille pyramideille. Papukaijat kiljuivat ja apinat huusivat. Olimme todella keskellä villiä viidakkoa.

Pohdimme pitkään matkamme seuraavaa etappia. Huolellisten pohdintojen ja laskelmien jälkeen päätimme lähteä pariksi päiväksi Belizeen. Halusimme päästä lämpimälle Karibianmerelle uimaan ja snorklailemaan. Ajattelimme myös, että jos nyt jätämme Belizen väliin, tulemme tuskin koskaan sinne enää matkustamaan…

 

Vanhan maya- kaupungin raunioita