Browsing Tag

Ecuador

Etelä-Amerikan maat käyty

Etelä-Amerikasta tuli ehkä hieman yllättäen ensimmäinen maanosa, jonka kaikissa maissa me molemmat olemme käyneet. Kaikissa Euroopan maissa on Anu käynyt, viimeinen maa oli Kypros kesällä 2021. Petriltä puuttuu Euroopasta vielä seitsemän maata, mutta Etelä-Amerikan saimme molemmat plakkariin lokakuussa 2022. Tämä tapahtui Paragayssa, toisella niin sanotulla pidemmällä reissulla, joka suuntautui Etelä-Amerikkaan, Karibialle ja USA:han.

Etelä-Amerikkaan olemme matkustaneet yhteensä vain kahdella eri reissulla. Ensimmäisen kerran vietimme kyseisessä maanosassa noin kaksi ja puoli kuukautta osana vuoden mittaista maailmanympärimatkaa, jolloin kävimme kaikissa maanosissa. (Tästä blogimme nimikin juontaa juurensa.) Kävimme tuolloin Ecuadorissa, Perussa, Boliviassa, Chilessä, Argentiinassa, Brasiliassa ja Uruguayssa. Toinen vierailumme Etelä-Amerikkaan alkoi 2.8.2022 kestäen reilut kolme kuukautta. Vieraillut maat tällä reissulla olivat Venezuela, Suriname, Guyana, Ranskan Guayana (on osa Ranskaa), Kolumbia ja Paraguay. Lisäksi kävimme uudestaan Perussa.

Etelä-Amerikkaan kuuluu verrattain vähän itsenäisiä valtioita, joten siksi ei toisaalta ole ihme, että yhdessä tämän maanosan maat saavutimme ensimmäiseksi. Lisäksi tämän reilun seitsemän kuukauden reissun ensisijaisen kohteen vaihtuessa Tyynenmeren saarista Uudelle mantereelle, oli oikeastaan aika odotettavaa, että Etelä-Amerikasta tuli ensimmäinen täysin valloitettu maanosa. Toki monia aluevaltauksia on tämänkin maanosan suhteen vielä tekemättä. Upeilla Galápagossaarilla kävimme jo vuonna 2011 ja Ranskan Guayanassa syyskuussa 2022, mutta esimerkiksi Chilen Pääsiässaarille emme vielä ole ehtineet.

On kovin vaikea valita Etelä-Amerikan maista yhtä omaa suosikkia, sillä kussakin maassa on aina omat hyvät ja huonot puolensa. Jos jokin maa täytyisi nostaa ykköseksi, olisi se varmasti Peru. Vaikka maassa matkustaminen on meille vuoristotaudin ja muiden sairastelujen myötä molemmilla kerroilla ollut hieman haastavaa, ovat maan nähtävyydet omaa luokkaansa. Jylhät Andien vuoret, niiden upeat luonnonnähtävyydet ja niillä viihtyvät eläimet ovat Perua parhaimmillaan. Myös Kolumbia, Bolivia ja Chile kuuluvat suosikkimaiden joukkoon, sekä toisaalta myös mantereen kenties hienoin eläintenbongauspaikka Galapagossaaret, joka kuuluu Ecuadorille.

Mitä sitten kustakin Etelä-Amerikan maasta on jäänyt päällimmäisenä mieleen? Seuraavaksi lyhyt kuvaus jokaisesta maasta.

Ecuador

Ecuador oli ensimmäinen maamme Etelä-Amerikassa. Pääkaupungissa Quitossa vietimme muutaman yön, samoin Bañoksen pikkukaupungissa, johon tykästyimme. Vielä enemmän ihastuimme kuitenkin Galapagossaariin, jonne teimme 10 päivän retken. Retki toteutettiin pienellä noin 12 hengen porukalla, ja meillä oli hyvä jengi. Retken aikana yövyimme neljällä saarella, mikä oli mielestämme hyvä juttu. Saarten välit kuljimme veneellä. Koko reissu oli käytännössä Avaraa luontoa, eli juuri sitä, mistä me pidämme.

Galapagossaaret on ollut yksi kaikkien aikojen mieluisimmista käyntikohteista. Tässä merileguaani lokakuussa 2011.

Tässä on puolestaan sinijalkasuula, yksi Galapagossaarten ihmeellisimmistä linnuista.

Peru

Perussa vietimme vuonna 2011 parisen viikkoa. Machu Picchu, Titicaca-järvi, Colca-kanjoni ynnä muut perusnähtävyydet tuli silloin käytyä, mutta paljon jäi myös näkemättä. Kun sitten vuoden 2022 toisella Etelä-Amerikan kierroksella silmiimme sattui kuvia upeasta Sateenkaarivuoresta, päätimme sisällyttää Perun tällekin reissulle, ja kyllä kannatti! Sateenkaarivuori eli Vinicunca on korkein paikka, jonne olemme vaeltaneet (yli 5000 metriä merenpinnan yläpuolella). Sateenkaarivuoren lisäksi pääsimme muihinkin upeisiin paikkoihin. Lisäksi teimme ikimuistoisen paluun Machu Picchulle, inkojen kadonneeseen kaupunkiin.

Palasimme Peruun syksyllä 2022 muun muassa sen vuoksi, että halusimme käydä Vinicuncalla. Kuvassa hauskasti puettuja laamoja.

Vinicuncan läheisyydessä on vähintään yhtä hieno Punainen laakso, jossa käy vain kourallinen turisteja.

Tässä toinen meille uusi Perun kohde, jossa vierailimme vuonna 2022; upea Humantay-järvi.

Colca-kanjoni kuuluu myös Perun pakollisiin nähtävyyksiin. Siellä kävimme vuonna 2011.

Bolivia

Myös toinen Andien maa sykähdytti upeilla maisemillaan. La Paz, maailman korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki (3250-4100 metriä merenpinnan yläpuolella) oli tukikohtamme Boliviassa. Teimme sieltä käsin useita hienoja retkiä lähialueille, muun muassa Chacaltayan vuorelle. Bolivian mieleenpainuvin paikka oli kuitenkin Uyunin suola-aavikko, joka oli ohjelmassa La Pazin jälkeen. Valkoista suolatasankoa silmänkantamattomiin sekä upeanvärisiä vuoria ja laguuneita. Tämä on ollut hienoin paikka, jossa olemme nähneet flamingoja, ja kieltämättä myös yksi hienoimmista luonnon muovaamista paikoista, joissa olemme koskaan käyneet.

Upea Punainen laguuni Uyunin suola-aavikolla

Taustalla näkyy Chacaltayan vuori La Pazin lähellä.

Chile

Chileen matkustimme maateitse Uyunin suola-aavikkoretken päätteeksi. Ensimmäinen kohteemme Chilessä oli erikoinen San Pedro de Atacaman pikkukaupunki, jonka kaikki tiet olivat hiekkaa ja rakennukset punertavanruskeita. Atacaman aavikko tarjosi meille lisää unohtumattomia käyntikohteita. Mieleen jäivät erityisesti retket Kuulaaksoon sekä aavikolle tähtiä tähyilemään. Pääkaupunki Santiago de Chile oli myös hieno. Teimme Santiagosta retken viehättävälle viinitilalle, ja söimme retkellä ehkä maailman parasta lihaa.

Samana vuonna Chilen pääkaupungissa Santiago de Chilessä

Argentiina

Myös Argentiinaan matkustimme maateitse vuonna 2011. Muistamme vielä ne tilavat ja tasokkaat yöbussit, joiden kyydissä matkat Chilessä ja Argentiinassa taittuivat vaivattomasti. Buenos Airesista pidimme, samoin Mendozan kaupungista. Mendozassa teimme pyörillä viini- ja oliivitilakierroksen. Lumihuippuiset vuoret reunustivat näitä tiloja. Eteläkärjen Ushuaia oli sitten tietysti ihan oma lukunsa, sillä sieltä teimme ikimuistoisen 10 päivän risteilyn Antarktikselle, suosikkimaanosaamme. Toki itse Ushuaiakin oli maisemiltaan upea. Toinen vierailu Argentiinaan oli meillä huomattavasti lyhyempi, vain yhden yön mittainen. Vuonna 2022 vietimme yhden yön Puerto Iguazussa ja kävimme katsomassa maailmankuuluja Iguassun putouksia.

Argentiinan eteläkärjessä Ushuaiassa niin ikään vuonna 2011

Iguassun putouksilla Argentiinan puolella vuonna 2022

Uruguay

Uruguayssa pyörähdimme pikaisesti vain muutaman päivän ajan. Matka Uruguayhin taittui laivalla Buenos Airesista. Pääkapungissa Montevideossa otimme kiinni taskuvarkaan, joka ei kuitenkaan ollut varastanut meiltä mitään. Colonian pikkukaupuki oli toinen kohteemme tässä maassa.

Brasilia

Rion rannat, Kristus-patsas ja Sokeritoppavuori, niiden takia matkustimme Brasiliaan. Brasiliassa vietimme kovin lyhyen ajan, vain vajaan viikon päivät, Rio de Janeirossa niistä suurimman osan. Upeat olivat kyllä nuo Rion rannat ja muut nähtävyydet. São Paulo oli toinen kohteemme Brasiliassa. Palasimme Brasiliaan vuoden 2022 marraskuussa, kun vierailimme Iguassun putouksilla. Huikea paikka sekin!

Iguassun putouksilla Brasilian puolella vuonna 2022

Venezuela

Niin sanotun toisen pitkän reissumme ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Venezuela. Tämä toinen Etelä-Amerikan valloituksemme alkoi elokuussa 2022, kun lensimme Caracasiin. Pääsimme Venezuelaan kaksi vuorokautta alkuperäisestä suunnitelmasta myöhässä. Vierailumme maassa typistyi tasan kahteen viikkoon, emmekä yrityksistä huolimatta saaneet varattua lentoja Canaimaan, joten Angelin putoukset jäivät harmillisesti näkemättä. Venezuela yllätti kuitenkin positiivisesti, niin hienojen rantojen, kauniiden maisemien, viehättävien pikkukylien kuin turvallisuudenkin näkökulmasta.

Venezuelan pääkaupungissa Caracasissa vuoden 2022 elokuussa

Choronin pikkukaupunki Venezuelassa. Tästä tuli meidän Venezuelan suosikkikohteemme.

Colonia Tovar, ei niin tyypillinen Venezuelan kaupunki

Suriname

Suriname oli seuraava kohde Etelä-Amerikassa. Surinamessa tulikin vietettyä yhteensä noin kolme ja puoli viikkoa. Kävimme hienoilla sademetsäretkillä Amazonin alueella sekä naapurimaissa, ja palasimme tuttuun ja turvalliseen Paramariboon kerta toisensa jälkeen. Paramaribossa viehätti erityisesti hieno vanhakaupunki, Amazonin sademetsässä puolestaan alueen eläinlajit, mieleenpainuvimpana tapiiri Kabalebon retkellä.

Peperpotissa Paramaribon lähellä näimme luonnonvaraisia laiskiaisia.

Kabalebo syvemmällä Amazonin sademetsässä oli Surinamen parasta antia.

Kabalebossa näimme muun muassa tapiirin, ensimmäistä kertaa luonnonvaraisena.

Guyana

Guyanassa pyörähdimme vain pikaisesti päiväreissulla Surinamesta käsin. Pitkän Paramaribo-Nickerie-bussimatkan päätteeksi ylitimme maiden välisen rajajoen mielestämme hieman epämääräisen rajanylityspaikan kautta. Rajalla ja tullissa ei passeja kysytty, mutta vakuutimme palaavamme takaisin rajalle ja Surinameen saman päivän iltapäivänä, olimmehan ostaneet ja jo maksaneetkin myös paluukyydin takaisin Nickerieen ja Paramariboon. Guyanassa tutustuimme vain yhteen ja ainoaan paikkaan, pikkukaupunki Corrivertoniin.

Ranskan Guayana

Ranskan Guayanassa, Ranskan merentakaisella alueella oli mukava piipahtaa pitkän reissun lomassa. Tännekin matkasimme maateitse Paramaribosta. Itse pääkaupunki Cayenne ei tarjonnut meille juuri muuta kuin mukavan yöpymispaikan ja tukikohdan neljäksi päiväksi, unohtamatta toki ranskalaisia herkkuja tarjoavia leipomoita. Ranskan Guayanan parasta antia oli ilman muuta upeat Salut-saaret, jonne teimme päiväretken Cayennesta. Turkoosina kimmeltävä Karibianmeri, vanhat vankilarauniot ja rantoja reunustavat tuulessa hiljaa huojuvat palmut jäivät mieleen näiltä kauniilta saarilta.

Kolumbia

Kolumbia oli yksi seitsemän ja puoli kuukautta kestävän reissumme pääkohteista. Olimme kuulleet maasta etukäteen pelkästään hyvää, emmekä joutuneet pettymään. Edullinen hintataso, upeat käyntikohteet ja kaunis luonto ovat maan parhaita puolia. Olimme Kolumbiassa yhteensä lähes kuukauden, ja vielä jäi paljon nähtävää. Vaikka joku koditon hörhö nakkasikin Petriä selkään ruuvimeisselillä Cartagenassa, oli maa yleisesti mielestämme turvallinen paikka reppureissata. Jardinin pikkukaupunki ihanine kahvitiloineen ja vaellusreitteineen nousi kaikkien aikojen viihtyisimpien käymiemme paikkojen joukkoon, eikä pääkaupunki Bogota ollut niin paha, mitä etukäteen olimme ajatelleet. Cartagenan viehättävät kapeat sateenvarjoin ja lipuin koristellut kadut sekä Medellinin ja Salenton lähellä olevat retkikohteet kuuluivat myös Kolumbian parhaiden käyntikohteiden joukkoon.

Peñolin kivi Medellinin lähellä myöskin vuonna 2022

Paraguay

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, saavutimme Paraguayn. Tämä maa ei todellakaan ole turisteilla pilattu, ja monin paikoin saimmekin tutustua maan nähtävyyksiin ihan kahdestaan. Monet paikalliset kysyivät meiltä, asummeko maassa. Pääkaupunki Asuncion oli tukikohta, jonne palasimme lähes kolmen viikon Paraguayn vierailulla useaan kertaan. Matkustimme Paraguayssa sekä busseilla että vuokra-autolla. Espanjan kielen taidosta oli täällä, kuten myös esimerkiksi Venezuelassa ja Kolumbiassa, todella paljon hyötyä.

Jesuiittojen lähetysasemat Encarnacionin lähellä kuuluvat Unescon maailmanperintäluetteloon. Täälläkin ehdimme piipahtaa.

Kiersimme autolla Paraguayn kaunista maaseutua. Paraguay on toistaiseksi ainoa Etelä-Amerikan maa, jossa olemme vuokranneet auton.

Palaammeko vielä Etelä-Amerikkaan?

Nyt kun Etelä-Amerikka on ”kokonaan” käyty, ei sinne varmastikaan tule kovin nopeasti uudelleen lähdettyä. Toisaalta, Etelä-Amerikka on yksi lempimaanosistamme ja Peru yksi lempimaistamme, joten eihän sitä koskaan tiedä. Manun kansallispuisto Perussa olisi varmastikin käymisen arvoinen paikka, samoin muut upeat meiltä näkemättä jääneet luonnonnähtävyydet. Autolla voisi kurvailla halki Etelä-Chilen Andien ja poiketa vielä myös Argentiinan puolelle. Myös Pääsiäissaaret kiinnostavat. Saapa tosiaan nähdä, milloin tähän maanosaan seuraavan kerran matkustamme. Onko sinulla heittää vinkkejä paikoista, joihin ehdottomasti kannattaisi suunnitella käyntiä mahdollisella seuraavalla Etelä-Amerikan reissulla?

2 kommenttia
8.4.2023 by anu/pete

Loppuanalyysia

Reissu on heitetty ja kotona ollaan. Vuoden päätteeksi on ihan mukava hiukan analysoida matkaa ja tuumailla jälkikäteen sitä, mitkä maat ja kohteet miellyttivät ja mitkä eivät. Täytyy sanoa, että kaikki maat olivat käymisen arvoisia. Yleisesti ottaen kuitenkin huomasimme, että ns. sivistysmaissa matkustaminen oli huomattavasti mukavampaa kuin kehittymättömämmissä maissa matkustaminen. Sivistysmaissa ei tarvinnut miettiä sitä, yritetäänkö meitä vedättää tai yrittääkö joku huijata meiltä rahaa. Ihmiset olivat myös sivistysmaissa aidosti ystävällisiä, kehitysmaissa ystävällisyyden taakse kätkeytyi valitettavasti lähes aina pyrkimys myydä meille jotain tai tarjota meille palveluita. Lisäksi apua moniin tilanteisiin sai todella paljon helpommin sivistysmaissa kuin kehittymättömissä maissa, joissa moni asia osoittautui aika mahdottomaksi selvittää kysymällä neuvoa ihmisiltä. Usein tuntui siltä, että kukaan ei joko tiennyt mitään, tai sitten neuvoi tahallaan väärin tms.

Matkamme teema oli kaikki maanosat. Tavoite käydä kaikissa maailman seitsemässä maanosassa täyttyi hienosti. Maanosia on valtavan vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä ne ovat niin kovin erilaisia. Jos kuitenkin yksi maanosa pitää nostaa ylitse muiden, on se varmastikin Antarktis. Seurasimme reissullamme kesää, mutta yllättäen talvisin maanosa olikin hienoin! Antarktis oli todella upea, mieleenpainuva ja ikimuistoinen maanosa, erilainen sellainen ja pokkaa siksi ykkösijan. Muita maanosia emme muuten pysty laittamaan järjestykseen, mutta kyllä molempien mielestä Aasia jää hännänhuipuksi. Siellä matkustaminen oli hankalinta ja erinäiset huijausyritykset seurasivat toisiaan. Ruokakin oli välillä vähän mitä sattui. Siltikään emme olisi yhtään Aasian maata vaihtaneet pois, vaan kaikissa niissä kannatti kyllä käydä!

Antarktiksella käyntiä emme unohda koskaan.

Reitistä mainittakoon sen verran, että se oli mielestämme oikein onnistunut. Kaikissa paikoissa on tosin kyllä ihan mahdottomuus olla siihen parhaimpaan aikaan, eli kyllä näin pitkällä reissulla joutuu tekemään kompromisseja. Sadekausi sattuu väkisinkin päälle jossain. Monissa kohteissa olimme off season- kaudella, mikä sinänsä ei välttämättä ollut ollenkaan huono juttu. Joihinkin maihin olisimme toivoneet lisäaikaa, mutta kaikkea ei vuodessa voi saada. Reissun ensimmäiselle puoliskolle painottuivat lähes kaikki parhaimmat paikat (Amerikat, Antarktis, Uusi-Seelanti ja Australia), mutta onneksi saimme sitten järjestymään pitkän Aasiassa puurtamisen päätteeksi yllätyskohteeksi mahtavan Kenian. Malediivit kruunasi upean reissun. Kumpikaan näistä maista ei alunperin kuulunut suunnitelmiimme.

Matkan pituutta pohdimme keskenämme useaan otteeseen reissun aikana. Meidän matka oli tällä kertaa vuoden mittainen, ja vaikka se tuntuukin pitkältä ajalta olla pois kotoa, oli se mielestämme ihan hyvä aika maailmanympärimatkalle. Totesimme, että sitä varmasti asennoituu ja sopeutuu matkaan kuin matkaan sen mukaan, kuinka pitkä se on. Maailmanympärimatkoja on tehty lyhyempiä ja pidempiä kuin meidän matkamme. Loppua kohden sitä alkaa joka tapauksessa jo jollain tavalla odottaa kotiinpaluuta, oli se matka minkä mittainen tahansa. Täytyy kyllä sanoa se, että vuoden mittaiselta reissulta oli tosi kiva tulla kotiin ja sehän on hyvä, että reissu on ollut niin pitkä, että kotiin jo haluaa tulla!

Tavaraa kuskasimme melko mukavasti mukanamme läpi reissun. Jotkut vaatteet ja tavarat saivat roskistuomion ja teltan sekä muutaman muun tavaran lähetimme kotiin Australiasta, mutta pääosin kuljetimme kaikki tavarat alusta loppuun asti mukanamme. Rinkka painoi molemmilla n. 20kg ja tämän lisäksi muut tavarat yhteensä n. 15kg. Kyllähän siinä oli kantamista ihan kerrakseen, yhteensä siis noin 55kg:n verran. Suurin osa tavaroista tuli kuitenkin tarpeeseen. Muutaman vaatekappaleen olisi voinut jättää kotiin, mutta se ei kokonaispainoon olisi paljoa vaikuttanut.

Vastoinkäymisiltä ei näin pitkällä matkalla voi välttyä. Onneksemme mitään kovin kamalaa ei tapahtunut. Tärkeintähän on pitää kaikki luut kasassa, muut asiat ovat varmastikin järjestettävissä. Pahin takaisku oli kameran hajoaminen Antarktiksen risteilyllä. Tietokoneen lähteminen varkaan matkaan tuntuu näin jälkikäteen aika pieneltä murheelta. Uusi kone löytyi vain pari päivää varkauden jälkeen ja vakuutusyhtiö hoiti rahat tilillemme yhtä nopeasti. Sairastelujakin oli, mutta ne olivat aika pitkälti lieviä, eivätkä hidastaneet matkantekoa. Voimme siis tyytyväisinä todeta, että reissu onnistui todella hyvin.

Lopuksi laitamme vielä oheen muutaman listan reissumme parhaimmista maista, kohteista yms. Nämä ovat siis paikkoja, joissa kävimme nimenomaan tällä reissulla.

Tässä viisi parasta maata matkustaa:

1. USA

2. Australia

3. Uusi-Seelanti

4. Argentiina

5. Chile

Tässä hienoimmat matkakohteet:

1. Antarktis

2. Galapagossaaret, Ecuador

3. Kenian kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet

4. Yellowstone ja muut kansallispuistot, USA ja Kanada

5. Uyunin suola-aavikko, Bolivia

Galapagos- saarten luonto teki meihin syvän vaikutuksen.

Top 5- nähtävyydet (ihmisen rakentamat) tulevat tässä:

1. Machu Picchu, Peru

2. Tikal, Guatemala

3. Taj Mahal, Intia

4. Teotihuacan, Meksiko

5. Borobudur, Indonesia

Machu Picchu oli sanoinkuvaamattoman hieno.

Reissun mieleenpainuvimmat hetket:

1. Astuminen Antarktiksen maankamaralle pingviiniyhdyskunnan keskelle.

2. Koala oli tullut alas puusta tielle Etelä-Australiassa ja pääsimme seuraamaan sitä lähietäisyydeltä.

3. Olimme safarilla Amboselin kansallispuistossa Keniassa ja yhtäkkiä huomasimme aivan tien vieressä puussa pienen leopardinpennun.

4. Kadonnut inkakaupunki Macchu Pichu avautui usvan takaa alapuolellamme ollessamme Wayne Picchun huipulla.

5. Vaelsimme Yellowstonen kansallispuistossa aamuvarhaisella ja erään mutkan takaa paljastui ihastuttava näky – lauma paksusarvilampaita makaili vaelluspolulla.

Kenian kansallispuistot olivat reissumme mieleenpainuvimpia paikkoja.

Tässä mielestämme hienoimmat suurkaupungit:

1. Rio de Janeiro

2. San Francisco

3. New York

4. Santiago de Chile

5. Buenos Aires

Rio de Janeiro nousi monipuolisuutensa ja kauneutensa takia kaupunkikohteiden ykköseksi.

Top 5- snorklauspaikat:

1. Galapagossaaret, Ecuador

2. Australian Suuri valliriutta

3. Malediivien koralliriutat

4. Filippiinien Nalusuan- saaren rantavedet

5. Indonesian Pink Beach- rannan koralliriutta

Galapagos- saarilla snorklatessa näimme eniten erikoisia meressä eläviä lajeja, kuten kuvan merileguaani. Vesi siellä oli todella kirkasta.

Top 5- kamalimmat paikat

1. Delhi, Intia

2. Jakarta, Indonesia

3. Bangkok, Thaimaa

4. Phnom Penh, Kambodza

5. Guatemala City, Guatemala

Tulemme jatkossa lisäämään vielä muutamia reissuun liittyviä postauksia.

2 kommenttia
5.7.2012 by anu/pete

Tutkimusmatka Galapagoksella jatkuu

Päivä 6 (Isabela)

Aamupäivällä meillä oli ohjelmassa vaellus maailman toiseksi suurimman kalderan reunalla. Maailman suurin kalderahan löytyy USA:sta Yellowstonen kansallispuistosta. Vaelsimme ylös jonkin matkaa, jonka jälkeen eteemme avautui uskomaton näky. Halkaisijaltaan n. 10km pitkä kaldera näkyi mustana alapuolellamme. Läheinen Sierra Negra- niminen tulivuori purkautui viimeksi lokakuussa vuonna 2005 ja syöksi sulaa magmaa sisuksistaan valtavat määrät alas kalderaan. Purkaus kesti kahdeksan päivää. Näimme myöhemmin illalla videokuvaa tämän tulivuoren purkauksesta. Kyllä Galapagoksen luonto on kaunis!

Ryhmäkuva kalderan reunalla

Iltapäivällä Pete pääsi muiden halukkaiden kanssa kokeilemaan surffausta Tyynenmeren mahtavissa aalloissa. Anu pääsi puolestaan katselemaan merilintuja rannalle ja nauttimaan muuten vain rantaelämästä. Illallinen oli jälleen kerran maukas. Ecuadorissa ja Galapagossaarilla on hyvää ruokaa!

Paikallinen erikoisuus vihanneskeitto popcornilla

Päivä 7 (Isabela – Santa Cruz)

Aamupäivällä lähdimme veneajelulle Isabela-saaren edustalle. Rantauduimme kivikkoiselle luodolle, jossa näimme merileguaaneja, jotka olivat nousseet lämmittelemään aurinkoon. Luodon vieressä olevaan kapeaan ja matalaan vesialueeseen olivat puolestaan riuttahait jääneet laskuveden ajaksi vangiksi. Tosin tuo vankila oli haille turvapaikka isommilta pedoilta. Ne saivat rauhassa lepäillä vedessä.

Riuttahait päiväunilla

Pääsimme aamupäivällä vielä kerran snorklaamaan Galapagossaarten kirkkaisiin vesiin. Ja mikä snorklauspaikka, paras tähän astisista täällä! Vesi oli taas lämpimämpää. Näimme n. 20 isoa merikilpikonnaa, jotka uskaltautuivat tosi lähelle ihmisiä. Meritähtiä oli monenlaisia. Ainoastaan Galapagos-saarilla elävät merileguaanit olivat myös liikenteessä. Ne olivat matkalla rantakiville lämmittelemään leväaamiaisen jälkeen. Tämä matelija on todella hauska näky uidessaan lähellä veden pintaa.

Merikilpikonna

Iltapäivällä matkasimme veneellä tämän reissun viimeiselle saarelle, Santa Cruzille. Santa Cruzilla pääsimme vielä samana päivänä käymään Charles Darwinin tutkimuskeskuksessa, jossa kasvatetaan Galapagoksenjättiläiskilpikonnia. Kilpikonnalapset viettävät vuosia täällä keskuksessa. Lopulta ne päästetään luontoon, kukin alalaji omalle saarelleen. Näin pyritään korjaamaan muinoin ihmisen aiheuttamia vahinkoja. Maakilpikonnat tapettiin joskus lähes sukupuuton partaalle. Onneksi pelastustyö on tuottanut tulosta, ja nykyään näitä jättiläisiä on paikoin jopa runsaasti.

Lonesome George eli Yksinäinen Yrjö

Näimme myös kuuluisan kilpikonnauroksen Lonesome Georgen, joka oli oman alalajinsa viimeinen edustaja ihmisten löytäessä sen Isla Pinta- nimiseltä Galapagossaarelta. Tämä suomeksi sanottuna Yksinäinen Yrjö on arviolta 70-100- vuotias. Yksinäinen Yrjö elelee Charles Darwinin tutkimuskeskuksessa ja houkuttelee ihmisiä ympäri maailmaa vierailulle.

Päivä 8 (Santa Cruz)

Nyt ymmärrän, miksi kilpikonnat ovat niin hitaita liikkumaan. :)

Yöllä Anuun iski tämän reissun ensimmäinen vatsatauti. Sairaala oli onneksi lähellä ja auki 24h, ja apteekkikin aukesi aikaisin aamulla. Lääkkeet auttoivat heti, ja taas oltiin retkikunnossa. Tänään pääsimme katsomaan Santa Cruz-saaren luonnonvaraisia Galapagoksenjättiläiskilpikonnia. Galapagoksenjättiläiskilpikonnat ovat ainutlaatuisia, sillä niitä ei tavata missään muualla. Suojeluohjelman ansiosta tälläkin saarella elää nykyään n. 3000 jättiläiskonnaa. Nämä jopa 200-vuotiaaksi elävät jättiläismatelijat olivat mahtava näky ruohikossa. Kilpikonnat laskivat ihmiset ihan lähelle, kunhan muisti lähestyä eläintä hitaasti ja takaa. Muutamat kilpikonnat olivat paraikaa ruokailupuuhissa. Pääsimme kaikki kuvauttamaan itsemme jättiläiskilpikonnien kanssa.

Jättiläiskilpikonnia ihmettelemässä

Laavatunneli

Kilpikonnien jälkeen kävimme katsomassa, miltä näyttää yksi Galapagossaarten monista laavatunneleista. Tämä laavatunneli muodostui miljoonia vuosia sitten, kun sula magmajoki virtasi tulivuorenpurkauksen seurauksena kyseisessä kohdassa. Tämä oli taas näitä Galapagossaarten erikoisuuksia.

Iltapäivällä kävelimme pitkälle valkohiekkaiselle rannalle, jonka edustalla aukeni turkoosi meri. Lähdimme melomaan kanooteilla suojaiselle lahdelmalle, ja saimme vielä kerran mahdollisuuden nähdä ainutlaatuisia eläimiä. Mangrovemetsikön suojissa lymyili merilintuja. Näimme hain vilahtavan kanoottimme alitse. Sinijalkasuula syöksyi veteen ja saalisti kalan aivan vieressämme. Oppaamme Zambokin jaksoi innostua tästä, vaikka hän on elänyt ikänsä näillä saarilla ja nähnyt eläimiä varmasti joka päivä. Galapagoksen luonto vaan on niin upea! Meille sattui mahtava sää viimeisenä varsinaisena saarellaolopäivänä. Illalla ohjelmasa oli vielä jäähyväisillallinen.

Merileijona onnistui nappaamaan saaliin nenämme edessä.

Päivä 9 (Santa Cruz – Baltra – Quito)

Aamulla matkasimme bussilla ja veneellä viidennelle saarelle Baltralle, josta lento kohti Quitoa lähti. Varsinainen Galapagos- saarten kierros oli nyt takana. Meistä molemmista tuntui, että haluamme vielä joskus tulla takaisin näille ainutlaatuisille saarille, ja pidemmäksi aikaa. Haluamme ehdottomasti vierailla vielä muillakin saariryhmään kuuluvilla saarilla, joilla nyt emme päässeet käymään. Tämä oli kiistatta reissumme tähän astisista kohteista upein ja mieleenpainuvin. Galapagossaaria voimme lämpimästi suositella kaikille luontomatkailusta kiinnostuneille!

Galapagokselta löytyy myös oma pingviinilaji Galapagoksen pingviini, joka on mailman harvinaisin pingviini.

Illalla majoituimme Quitossa samaan hotelliin, jossa olimme yöpyneet ennen Galapagokselle lahtöä. Hotellihuoneen lattia ja itse hotellihuone olivat taas jääkylmiä, vaikka ulkona oli päivällä ollut 20 astetta. Nukkumaan mennessä piti pakkautua monien vällyjen alle, että sai itsensä lämpimäksi.

Päivä 10 (Quito – Lima)

Aikainen herätys ja lentokentälle. Tänään vaihdoimme maata. Ecuador jäi taakse ja Peru kutsui. Galapagossaaret jäivät päällimmäisenä mieleen Ecuadorista. Niitä muistelemme vielä pitkään, ja joskus sinne vielä palaamme…

Pulleat Darwininsirkut

Flamingo sekä rapuja, joita Galapagos- saarten rannat olivat pullollaan

4 kommenttia
19.10.2011 by anu/pete

Darwinin jalanjäljillä Galapagossaarilla

Tällä veneellä siirryimme saarelta toiselle.

Charles Darwin kiersi maailmaa viisi vuotta. Hän saapui Galapagossaarille vuonna 1835 ja vietti täällä viisi viikkoa tutkien saarten monipuolista ja ihmeellistä eläinmaailmaa. Hän vieraili neljällä eri saarella. Darwin keräsi saarilta materiaalia mukaansa. Hän teki johtopäätöksiä havaintojensa ja materiaalinsa perusteella ja loi evoluutioteorian, joka mullisti käsityksiä eliöiden kehitymisestä. Me kierrämme maailmaa vuoden ajan. Vierailimme viidellä Galapagossaarten saarella. Valitsimme useiden tarjolla olevien matkojen joukosta Land Galapagos Tourin eli matkan, jonka aikana yövyttiin hotelleissa saarilla eikä laivalla, niin kuin useilla muilla Galapagossaarten reissuilla tehdään. Saarelta toiselle kuljettiin veneellä sekä osa päiväretkistä tehtiin veneellä. Näin meille tarjoutui mahdollisuus nähdä saaria monipuolisemmin. Pääsimme osallistumaan matkaan kuuluviin eri aktiviteetteihin maalla ja merellä.

Galapagossaarten erikoisuus sinijalkasuula

Tässä vaiheessa täytyy jo mainita, että Galapagossaaret ovat aivan käsittämättömän upea matkakohde! Vastaavaa ei ole eteemme koskaan tullut. Luonto ja eläimistö täällä ovat vertaansa vailla. Kylmät merivirrat tuovat saarten merialueille runsaasti ravinteita, joten meri kuhisee elämää. Lintulajit ovat toinen toistaan ihmeellisempiä. Esimerkiksi sinijalkasuulalla on vaaleansiniset jalat. Jokaisella saarella on omat tyypilliset eläinlajinsa. Merileguaanit ovat toisilla saarilla harmaanmustia, toisilla punertavia tai vihertäviä. Kasvit ovat myös erikoisia ja upeita. Saarilla kasvaa villinä hedelmiä, joita kuka tahansa voi vapaasti kerätä syötäväksi. Saaret ovat tuliperäistä ja maa hyvin hedelmällistä. Kuten oppaamme Zambo sanoi, siemen kuin siemen itää ja kasvaa täällä.

Päivä 1 (Quito)

Majoituimme Quitossa hotelliin, josta matkamme kohti Galapagosta alkaisi. Illalla meille kerrottiin infotilaisuudessa lyhyesti tulevasta matkastamme saarille. Tapasimme retkiryhmämme, johon kuului 10 henkeä, viisi ihmistä Kanadasta, yksi USA:sta, kaksi Australiasta ja me kaksi Suomesta.

Päivä 2 (Quito – San Cristobal)

AeroGal lennätti meidät Galapagos- saarille

Lensimme Quitosta Galapagossaarille. Lentomme saapui San Cristobal-nimiselle saarelle, jonne majoituimme kahdeksi yöksi. Tapasimme oppaamme Zambon. Veimme tavarat hotelliin ja lähdimme samantien liikenteeseen. San Cristobalin kaupungin rannat olivat täynnä merileijonia. Niitä makaili jopa laitureilla, veneissä sekä teillä. Myös merilintuja saattoi bongata kaupungin rannalla. Menimme ensin lounaalle ja hiukan myöhemmin autoilla näkäalapaikalle, josta sitten poljimme maastopyörillä takaisin kaupunkiin. Opas esitteli meille matkalla saaren kasvillisuutta ja eläimistöä. Poljimme rannalle, jossa näimme paljon merileijonia sekä useita eri lintulajeja. Merileguaanit olivat pilvisen sään takia vetäytyneet piiloon, joten niitä emme harmiksemme nähneet. Illalla ohjelmassa oli vielä tervetuloillallinen.

Merileijonanuorukainen

Päivä 3 (San Cristobal)

Kotkarauskuparvi

Tänään pääsimme ensimmäistä kertaa snorklaamaan. Vuokrasimme märkäpuvut, koska meri oli tähän aikaa vuodestaa viileää, vain 20-asteista. Ensimmäisessä snorklauspaikassa meitä onnisti. Näimme merikilpikonnia, monia erilaisia kaloja, rauskuja ja Anun suosikkieläimen merileguaanin, joka ruokaili meressä aivan kuten Avara luonto- ohjelmassa, jota katsoimme noin vuosi sitten kotisohvalla! Vesi oli hyvin kirkasta, joten snorklaaminen oli mahtavaa viileästä vedestä huolimatta. Toinen snorklauspaikkamme oli hyvin syvä kanjoni kallioiden välissä. Siellä näimme kuuden kotkarauskun parven, joka lipui allamme yllättävän lähellä pintaa pitkän aikaa. Hait olivat myös liikenteessä, mutta ne olivat syvemmällä, eivätkä uskaltautuneet lähellemme samalla tavalla kuin Belizessä. Veneessä nautitun lounaan jälkeen kävimme vielä eräällä hienolla valkohiekkaisella rannalla tutkiskelemassa luontoa. Rannalla näkyi lisää merileijonia (joita olimme viimeisten kahden päivän aikana nähneet jo runsaasti), erilaisia lintuja sekä kaksi auringossa lämmittelevää merileguaania. Mikä päivä, niin paljon kaikkia erilaisia eläimiä!

Merileguaani ruokailemassa pinnan alla

Päivä 4 (San Cristobal – Floreana)

Lähdimme heti aamupalan jälkeen matkaan kohti toista Galapagossaariin kuuluvaa saarta, Floreanaa. Floreana on yksi saariryhmän eteläisimmistä saarista. Floreana on pieni saari ja siellä asuu vain 175 ihmistä. Venematka saarelta toiselle kesti reilut kaksi tuntia. Matkan alku oli hyvin pomppuinen. Näimme matkalla ison joukon delfiinejä, jotka hyppivät aaltojen keskellä. Näimme myös ison parven albatrosseja. Emme rantautuneet Floreanalle heti, vaan pidimme snorklaustauon saaren edustalla. Vesi oli kylmempää kuin San Cristobalin edustalla, mutta onneksi meillä oli märkäpuvut. Kylläpä taas kannatti sukeltaa veteen! Näimme useita isoja merikilpikonnia. Ne olivat mahtava näky pinnan alla! Yllättävän nopeasti ne uivat vedessä. Olisipa vain laivalla ollut sauna, sillä vedessä kyllä tuli kylmä. Onneksi aurinko alkoi paistaa ja pääsimme lämmittelemään laivan kannelle.

Kun rantauduimme Floreanaan, meitä odotti rantakivillä upea näky. Saarelle ominainen merileguaanilaji esittäytyi meille runsain lukumäärin. Punertavanväriset leguaanit olivat nousseet kiville lämmittelemään. Jotkut leguaanit olivat punavihreitä. Ne eivät välittäneet meistä melko lähellekin tulevista ihmisistä yhtään, vaan lekottelivat auringossa tyynesti. Välillä ne sylkivät sieraimistaan suolaa. Merileguaanit kun ruokailevat meressä, niin samalla ne joutuvat nielemään merivettä, jonka suola pitää poistaa elimistöstä myöhemmin. Kyseessä ei ole siis puolustautumismekanismi, niin kuin aluksi luulimme.

Punertava merileguaani Floreanan saaren rantakivillä

Iltapäivällä meillä oli ohjelmassa vaellus ylempänä saaren sisäosissa. Pääsimme vierailemaan jättiläiskilpikonnien aidatulla asuinalueella. Kyseessä oli maalla elävä Galapagoksenjättiläiskilpikonna. Näimme useita isoja konnia. Ne olivat vaikuttava näky liikkuessaan hitaasti eteenpäin ja kurkistaessaan kilpensä alta. Mikä mahtava luontopäivä jälleen!

Päivä 5 (Floreana – Isabela)

Tänään matkustimme veneellä kolmannelle Galapagossaarelle, Isabelalle. Kyseessä on pinta-alaltaan suurin Galapagossaariryhmän saari. Isabelalla meitä odottivat pitkä valkohiekkainen palmuranta, turkoosi meri, ihanan aurinkoinen lämmin ilma sekä jälleen kerran iso joukko auringossa lämmitteleviä merileguaaneja. Niiden katselemiseen ei kyllästy koskaan! Isabelan saarella näimme myös luonnonvaraisia flamingoja.

Galapagos- saarten selviytyjät

Kilpikonnavauva

Isabelalla pääsimme tutustumaan jättiläiskilpikonnien kasvatuskeskukseen. Näimme paljon eri ikäisiä maakilpikonnia vauvasta vaariin ja saimme pidellä käsissämme aivan pientä reilun kuukauden ikäistä kilpikonnaa. Nämä jopa 200-vuotiaiksi elävät matelijat ovat olleet uhanalaisia Galapagossaarilla ihmisten takia, mutta nyt mm. tämän kasvatuskeskuksen ansiosta niiden lukumäärä on kasvanut reilusti.

Kyynelten muurilla

Samalla reissulla kävimme myös katsomassa kyynelten muuria. Kyynelten muuri on saarella olleiden vankien muinoin rakentama iso muuri. Muuri on myös hautausmaa, eli sen sisälle on ”haudattu” vankien ruumiita.

Illansuussa ohjelmassa oli rentoutumista ja vapaata aikaa. Rantabaarin luona pääsi pelaamaan beach volleyta aaltojen kohinassa. Galapagossaarilla aika tuntuu pysähtyneen. Täällä ei ole kiire minnekään. Tämä on lomaa parhaimmillaan.

Rantalentopalloa auringon laskiessa Isabelan saarella

4 kommenttia
17.10.2011 by anu/pete

Uuteen maanosaan

Copa Airlinesin kone laskeutui Quiton kentälle Ecuadoriin. Samalla meille tuli tämän reissun kolmas maanosa, Etelä-Amerikka. Jos lasketaan kaikki aiemmatkin reissumme, niin tämä oli viides maanosa, jossa olemme matkustaneet. Meillä olisi siis enää kaksi puuttuvaa maanosaa käytävänä.

Pääsyy Ecuadoriin tuloon oli se, että halusimme vierailla Galapagos- saarilla. Meillä olikin risteily varattuna sinne, mutta sitä ennen meillä olisi neljä päivää aikaa tutustua muuhun Ecuadoriin. Pääkaupunki Quito suurkaupunkina ei kiinnostanut niin paljon, että olisimme jääneet sinne koko täksi ajaksi, vaan hyppäsimme bussiin, joka kuljetti meidät Banokseen, yhteen Ecuadorin tärkeimmistä matkailukaupungeista.

Banoksen keskustan kirkko iltavalaistuksessa

Banos on 15000 asukkaan pikkukaupunki 170km Quitosta etelään. Banos sijaitsee vuorilla 1800m:n korkeudessa merenpinnasta. Ympärillä kohoavat Andien jyrkät tummanvihreät vuorenrinteet, jotka ovat osittain pilvien peitossa. Läheisen tulivuoren huippua emme koskaan nähneet pilvisyyden takia. Kaupunki on täynnä hostelleja, ravintoloita sekä retkiä tarjoavia matkatoimistoja. Me olimme varanneet netistä etukäteen hostellihuoneen kolmeksi yöksi. Päästyämme hostellille vuorossa olivat tutut kuviot; tavaroiden purku, kaupassa käynti ja illallisen valmistus hostellin keittiössä. Panama Cityn helle oli vaihtunut viileäksi 20- asteiseksi mutta miellyttäväksi sääksi. Hostellihuoneen lattia oli jääkylmä ja huone muutenkin melkoisen viileä. Lämmityksiä ei näillä leveysasteilla ole, eikä hostellissamme myöskään ilmastointia. Tosin sitä emme olisi tarvinneetkaan. Tällä kertaa suihkusta tuli sentään lämmintä vettä.

Käytimme Banokseen varaamamme kaksi kokonaista päivää luontoon tutustuen. Ensimmäisenä päivänä lähdimme vaeltamaan ylös vuorille. Jo edellisenä iltana huomasimme erään vuoren huipulla valaistun ristin ja ajattelimme, että sinne täytyy päästä. Mikä siinä onkaan, että aina kun näkee jotain jossain korkealla vuorilla, niin sinne on mentävä! Taas olisi edessä iso urakka ylös jyrkkää vuorenrinnettä.

Banoksen kaupunki Andien keskellä

Uusi tuttavuutemme laama

Vuorenhuippu, jossa risti sijaitsee, oli vasta alkusoittoa. Toki sieltä avautuivat hyvät näkymät Banoksen kaupunkiin, mutta viereiset vuoret olivat vielä korkeampia ja houkuttelivat vaeltamaan. Niinpä vaelsimme vielä ylemmäs. Kuljimme läpi erään kylän. Kylän jälkeen vastaan tuli jonkinlainen maatilan tapainen paikka, jonne sai mennä katselemaan eläimiä ja värikkäitä kukkia. Siellä näimme pari laamaa sekä ankkoja. Kanoja ja koiria pyöri kaikkialla reittimme varressa. Kukotkin kiekuivat.

Vaelluksemme määränpää maja puussa

Vaelluksemme määränpää oli puuhun rakennettu pieni talo, josta näki vuorimaisemia. Puutalo natisi epäilyttävästi, mutta uskaltauduimme ylös taloon. Eväät maistuivat hikisen urakan jälkeen ylhäällä puutalossa Andien maisemia ihaillen. Matkailijoita oli liikkeellä hyvin vähän, joten saimme olla kahdestaan talossa, jonka maksimikapasiteetti oli kuusi henkilöä.

Toisena luontoontutustumispäivänä päätimme vuokrata polkupyörät. Vuokraus oli todella edullista verrattuna USA:n vastaaviin hintoihin. Saimme pyörät päiväksi hintaan $6 eli reilulla 4 eurolla/pyörä. Tässä vaiheessa mainittakoon, että Ecuador osoittautui kaiken kaikkian tosi edulliseksi maaksi. Vaikka maan virallisena valuuttana on USA:n dollari, hinnat olivat ihan eri luokkaa kuin USA:ssa. Bensakin oli yli puolet halvempaa kuin USA:ssa. Esimerkiksi bussilla matkustaminen, retkien hintataso ja ruuan hinta olivat kaikki todella edullisia.

Lähdimme pyöräilemään hostellinomistajan meille suosittelemaa reittiä, joka kulki Banoksenkin ohitse virtaavan joen reunamaa pitkin. Itse asiassa joki virtasi kaukana alapuolellamme, joten näkymät olivat upeat. Ainut huono puoli oli se, että jouduimme pyöräilemään lähes koko ajan autoteitä pitkin. Reitti kulki läpi monen tunnelin, mutta onneksi meidän ei tarvinnut pyöräillä kuin yhden tunnelin läpi, loput tunnelit pääsimme kiertämään pikkuteitä pitkin. Paikallinen ajokulttuuri huomioon ottaen tunnelit eivät ole niitä turvallisimpia paikkoja ajaa pyörällä.

Kaksoisvesiputoukset

Pyöräilyreitin varrella näimme hienoja vesiputouksia. Joen yli oli moneen kohtaan rakennettu korihissejä, joilla saattoi pilkkahintaan ylittää joen ja palata takaisin. Lisäksi yhdessä kohdassa oli mahdollisuus vaijeriliukuun ja eräältä sillalta benjihyppyyn. Me jätimme nämä aktiviteetit tällä kertaa väliin.

Viimeisenä iltana Banoksessa hostellillamme oli perjantai-illan kunniaksi järjestetty pizzajuhlat. Hostellin omistajapariskunta teki tilauksesta pizzaa 3 dollarilla/henkilö. Hostelli oli off season- kaudesta huolimatta lähes täysi, joten pariskunta sai paiskia töitä hiki hatussa. Mekin osallistuimme pizzajuhliin. Hostellilla oli muitakin teemailtoja, kuten lauantain grillijuhlat ja sunnuntain elokuvailta. Kuulimme jonkun sanovan, että tämä hostelli (Los Pinos nimeltään) olisi kaupungin paras hostelli. Mene ja tiedä, mutta myös netissä tämä hostelli oli saanut erinomaiset arvostelut. Mielestämme hostelli oli hyvä, edullinen ja siisti, mutta keittiöön olisimme toivoneet hiukan parempaa varustelua.

Pizzajuhlien antimia

Quiton vanhakaupunki oli hyvin mäkinen.

Banoksesta hurautimme bussilla takaisin Quitoon. Saavuimme Quitoon hyvissä ajoin ja ehdimme kuin ehdimmekin käydä katsomassa Quiton hienoja vanhankaupungin rakennuksia. Quitohan on yksi maailman korkeimmalla sijaitsevista pääkaupungeista (2850m meren pinnasta). Kaupunki olikin hyvin mäkinen. Tutustuimme vanhaankaupunkiin hyvin nopeasti, sillä halusimme mennä aikaisin nukkumaan tuona iltana. Pian alkaisi yksi reissumme kohokohdista, kymmenpäiväinen vierailu Galapagos- saarille. Maltoimme tuskin odottaa seuraavaa päivää…

2 kommenttia
13.10.2011 by anu/pete