Browsing Tag

Chile

Etelä-Amerikan maat käyty

Etelä-Amerikasta tuli ehkä hieman yllättäen ensimmäinen maanosa, jonka kaikissa maissa me molemmat olemme käyneet. Kaikissa Euroopan maissa on Anu käynyt, viimeinen maa oli Kypros kesällä 2021. Petriltä puuttuu Euroopasta vielä seitsemän maata, mutta Etelä-Amerikan saimme molemmat plakkariin lokakuussa 2022. Tämä tapahtui Paragayssa, toisella niin sanotulla pidemmällä reissulla, joka suuntautui Etelä-Amerikkaan, Karibialle ja USA:han.

Etelä-Amerikkaan olemme matkustaneet yhteensä vain kahdella eri reissulla. Ensimmäisen kerran vietimme kyseisessä maanosassa noin kaksi ja puoli kuukautta osana vuoden mittaista maailmanympärimatkaa, jolloin kävimme kaikissa maanosissa. (Tästä blogimme nimikin juontaa juurensa.) Kävimme tuolloin Ecuadorissa, Perussa, Boliviassa, Chilessä, Argentiinassa, Brasiliassa ja Uruguayssa. Toinen vierailumme Etelä-Amerikkaan alkoi 2.8.2022 kestäen reilut kolme kuukautta. Vieraillut maat tällä reissulla olivat Venezuela, Suriname, Guyana, Ranskan Guayana (on osa Ranskaa), Kolumbia ja Paraguay. Lisäksi kävimme uudestaan Perussa.

Etelä-Amerikkaan kuuluu verrattain vähän itsenäisiä valtioita, joten siksi ei toisaalta ole ihme, että yhdessä tämän maanosan maat saavutimme ensimmäiseksi. Lisäksi tämän reilun seitsemän kuukauden reissun ensisijaisen kohteen vaihtuessa Tyynenmeren saarista Uudelle mantereelle, oli oikeastaan aika odotettavaa, että Etelä-Amerikasta tuli ensimmäinen täysin valloitettu maanosa. Toki monia aluevaltauksia on tämänkin maanosan suhteen vielä tekemättä. Upeilla Galápagossaarilla kävimme jo vuonna 2011 ja Ranskan Guayanassa syyskuussa 2022, mutta esimerkiksi Chilen Pääsiässaarille emme vielä ole ehtineet.

On kovin vaikea valita Etelä-Amerikan maista yhtä omaa suosikkia, sillä kussakin maassa on aina omat hyvät ja huonot puolensa. Jos jokin maa täytyisi nostaa ykköseksi, olisi se varmasti Peru. Vaikka maassa matkustaminen on meille vuoristotaudin ja muiden sairastelujen myötä molemmilla kerroilla ollut hieman haastavaa, ovat maan nähtävyydet omaa luokkaansa. Jylhät Andien vuoret, niiden upeat luonnonnähtävyydet ja niillä viihtyvät eläimet ovat Perua parhaimmillaan. Myös Kolumbia, Bolivia ja Chile kuuluvat suosikkimaiden joukkoon, sekä toisaalta myös mantereen kenties hienoin eläintenbongauspaikka Galapagossaaret, joka kuuluu Ecuadorille.

Mitä sitten kustakin Etelä-Amerikan maasta on jäänyt päällimmäisenä mieleen? Seuraavaksi lyhyt kuvaus jokaisesta maasta.

Ecuador

Ecuador oli ensimmäinen maamme Etelä-Amerikassa. Pääkaupungissa Quitossa vietimme muutaman yön, samoin Bañoksen pikkukaupungissa, johon tykästyimme. Vielä enemmän ihastuimme kuitenkin Galapagossaariin, jonne teimme 10 päivän retken. Retki toteutettiin pienellä noin 12 hengen porukalla, ja meillä oli hyvä jengi. Retken aikana yövyimme neljällä saarella, mikä oli mielestämme hyvä juttu. Saarten välit kuljimme veneellä. Koko reissu oli käytännössä Avaraa luontoa, eli juuri sitä, mistä me pidämme.

Galapagossaaret on ollut yksi kaikkien aikojen mieluisimmista käyntikohteista. Tässä merileguaani lokakuussa 2011.

Tässä on puolestaan sinijalkasuula, yksi Galapagossaarten ihmeellisimmistä linnuista.

Peru

Perussa vietimme vuonna 2011 parisen viikkoa. Machu Picchu, Titicaca-järvi, Colca-kanjoni ynnä muut perusnähtävyydet tuli silloin käytyä, mutta paljon jäi myös näkemättä. Kun sitten vuoden 2022 toisella Etelä-Amerikan kierroksella silmiimme sattui kuvia upeasta Sateenkaarivuoresta, päätimme sisällyttää Perun tällekin reissulle, ja kyllä kannatti! Sateenkaarivuori eli Vinicunca on korkein paikka, jonne olemme vaeltaneet (yli 5000 metriä merenpinnan yläpuolella). Sateenkaarivuoren lisäksi pääsimme muihinkin upeisiin paikkoihin. Lisäksi teimme ikimuistoisen paluun Machu Picchulle, inkojen kadonneeseen kaupunkiin.

Palasimme Peruun syksyllä 2022 muun muassa sen vuoksi, että halusimme käydä Vinicuncalla. Kuvassa hauskasti puettuja laamoja.

Vinicuncan läheisyydessä on vähintään yhtä hieno Punainen laakso, jossa käy vain kourallinen turisteja.

Tässä toinen meille uusi Perun kohde, jossa vierailimme vuonna 2022; upea Humantay-järvi.

Colca-kanjoni kuuluu myös Perun pakollisiin nähtävyyksiin. Siellä kävimme vuonna 2011.

Bolivia

Myös toinen Andien maa sykähdytti upeilla maisemillaan. La Paz, maailman korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki (3250-4100 metriä merenpinnan yläpuolella) oli tukikohtamme Boliviassa. Teimme sieltä käsin useita hienoja retkiä lähialueille, muun muassa Chacaltayan vuorelle. Bolivian mieleenpainuvin paikka oli kuitenkin Uyunin suola-aavikko, joka oli ohjelmassa La Pazin jälkeen. Valkoista suolatasankoa silmänkantamattomiin sekä upeanvärisiä vuoria ja laguuneita. Tämä on ollut hienoin paikka, jossa olemme nähneet flamingoja, ja kieltämättä myös yksi hienoimmista luonnon muovaamista paikoista, joissa olemme koskaan käyneet.

Upea Punainen laguuni Uyunin suola-aavikolla

Taustalla näkyy Chacaltayan vuori La Pazin lähellä.

Chile

Chileen matkustimme maateitse Uyunin suola-aavikkoretken päätteeksi. Ensimmäinen kohteemme Chilessä oli erikoinen San Pedro de Atacaman pikkukaupunki, jonka kaikki tiet olivat hiekkaa ja rakennukset punertavanruskeita. Atacaman aavikko tarjosi meille lisää unohtumattomia käyntikohteita. Mieleen jäivät erityisesti retket Kuulaaksoon sekä aavikolle tähtiä tähyilemään. Pääkaupunki Santiago de Chile oli myös hieno. Teimme Santiagosta retken viehättävälle viinitilalle, ja söimme retkellä ehkä maailman parasta lihaa.

Samana vuonna Chilen pääkaupungissa Santiago de Chilessä

Argentiina

Myös Argentiinaan matkustimme maateitse vuonna 2011. Muistamme vielä ne tilavat ja tasokkaat yöbussit, joiden kyydissä matkat Chilessä ja Argentiinassa taittuivat vaivattomasti. Buenos Airesista pidimme, samoin Mendozan kaupungista. Mendozassa teimme pyörillä viini- ja oliivitilakierroksen. Lumihuippuiset vuoret reunustivat näitä tiloja. Eteläkärjen Ushuaia oli sitten tietysti ihan oma lukunsa, sillä sieltä teimme ikimuistoisen 10 päivän risteilyn Antarktikselle, suosikkimaanosaamme. Toki itse Ushuaiakin oli maisemiltaan upea. Toinen vierailu Argentiinaan oli meillä huomattavasti lyhyempi, vain yhden yön mittainen. Vuonna 2022 vietimme yhden yön Puerto Iguazussa ja kävimme katsomassa maailmankuuluja Iguassun putouksia.

Argentiinan eteläkärjessä Ushuaiassa niin ikään vuonna 2011

Iguassun putouksilla Argentiinan puolella vuonna 2022

Uruguay

Uruguayssa pyörähdimme pikaisesti vain muutaman päivän ajan. Matka Uruguayhin taittui laivalla Buenos Airesista. Pääkapungissa Montevideossa otimme kiinni taskuvarkaan, joka ei kuitenkaan ollut varastanut meiltä mitään. Colonian pikkukaupuki oli toinen kohteemme tässä maassa.

Brasilia

Rion rannat, Kristus-patsas ja Sokeritoppavuori, niiden takia matkustimme Brasiliaan. Brasiliassa vietimme kovin lyhyen ajan, vain vajaan viikon päivät, Rio de Janeirossa niistä suurimman osan. Upeat olivat kyllä nuo Rion rannat ja muut nähtävyydet. São Paulo oli toinen kohteemme Brasiliassa. Palasimme Brasiliaan vuoden 2022 marraskuussa, kun vierailimme Iguassun putouksilla. Huikea paikka sekin!

Iguassun putouksilla Brasilian puolella vuonna 2022

Venezuela

Niin sanotun toisen pitkän reissumme ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Venezuela. Tämä toinen Etelä-Amerikan valloituksemme alkoi elokuussa 2022, kun lensimme Caracasiin. Pääsimme Venezuelaan kaksi vuorokautta alkuperäisestä suunnitelmasta myöhässä. Vierailumme maassa typistyi tasan kahteen viikkoon, emmekä yrityksistä huolimatta saaneet varattua lentoja Canaimaan, joten Angelin putoukset jäivät harmillisesti näkemättä. Venezuela yllätti kuitenkin positiivisesti, niin hienojen rantojen, kauniiden maisemien, viehättävien pikkukylien kuin turvallisuudenkin näkökulmasta.

Venezuelan pääkaupungissa Caracasissa vuoden 2022 elokuussa

Choronin pikkukaupunki Venezuelassa. Tästä tuli meidän Venezuelan suosikkikohteemme.

Colonia Tovar, ei niin tyypillinen Venezuelan kaupunki

Suriname

Suriname oli seuraava kohde Etelä-Amerikassa. Surinamessa tulikin vietettyä yhteensä noin kolme ja puoli viikkoa. Kävimme hienoilla sademetsäretkillä Amazonin alueella sekä naapurimaissa, ja palasimme tuttuun ja turvalliseen Paramariboon kerta toisensa jälkeen. Paramaribossa viehätti erityisesti hieno vanhakaupunki, Amazonin sademetsässä puolestaan alueen eläinlajit, mieleenpainuvimpana tapiiri Kabalebon retkellä.

Peperpotissa Paramaribon lähellä näimme luonnonvaraisia laiskiaisia.

Kabalebo syvemmällä Amazonin sademetsässä oli Surinamen parasta antia.

Kabalebossa näimme muun muassa tapiirin, ensimmäistä kertaa luonnonvaraisena.

Guyana

Guyanassa pyörähdimme vain pikaisesti päiväreissulla Surinamesta käsin. Pitkän Paramaribo-Nickerie-bussimatkan päätteeksi ylitimme maiden välisen rajajoen mielestämme hieman epämääräisen rajanylityspaikan kautta. Rajalla ja tullissa ei passeja kysytty, mutta vakuutimme palaavamme takaisin rajalle ja Surinameen saman päivän iltapäivänä, olimmehan ostaneet ja jo maksaneetkin myös paluukyydin takaisin Nickerieen ja Paramariboon. Guyanassa tutustuimme vain yhteen ja ainoaan paikkaan, pikkukaupunki Corrivertoniin.

Ranskan Guayana

Ranskan Guayanassa, Ranskan merentakaisella alueella oli mukava piipahtaa pitkän reissun lomassa. Tännekin matkasimme maateitse Paramaribosta. Itse pääkaupunki Cayenne ei tarjonnut meille juuri muuta kuin mukavan yöpymispaikan ja tukikohdan neljäksi päiväksi, unohtamatta toki ranskalaisia herkkuja tarjoavia leipomoita. Ranskan Guayanan parasta antia oli ilman muuta upeat Salut-saaret, jonne teimme päiväretken Cayennesta. Turkoosina kimmeltävä Karibianmeri, vanhat vankilarauniot ja rantoja reunustavat tuulessa hiljaa huojuvat palmut jäivät mieleen näiltä kauniilta saarilta.

Kolumbia

Kolumbia oli yksi seitsemän ja puoli kuukautta kestävän reissumme pääkohteista. Olimme kuulleet maasta etukäteen pelkästään hyvää, emmekä joutuneet pettymään. Edullinen hintataso, upeat käyntikohteet ja kaunis luonto ovat maan parhaita puolia. Olimme Kolumbiassa yhteensä lähes kuukauden, ja vielä jäi paljon nähtävää. Vaikka joku koditon hörhö nakkasikin Petriä selkään ruuvimeisselillä Cartagenassa, oli maa yleisesti mielestämme turvallinen paikka reppureissata. Jardinin pikkukaupunki ihanine kahvitiloineen ja vaellusreitteineen nousi kaikkien aikojen viihtyisimpien käymiemme paikkojen joukkoon, eikä pääkaupunki Bogota ollut niin paha, mitä etukäteen olimme ajatelleet. Cartagenan viehättävät kapeat sateenvarjoin ja lipuin koristellut kadut sekä Medellinin ja Salenton lähellä olevat retkikohteet kuuluivat myös Kolumbian parhaiden käyntikohteiden joukkoon.

Peñolin kivi Medellinin lähellä myöskin vuonna 2022

Paraguay

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, saavutimme Paraguayn. Tämä maa ei todellakaan ole turisteilla pilattu, ja monin paikoin saimmekin tutustua maan nähtävyyksiin ihan kahdestaan. Monet paikalliset kysyivät meiltä, asummeko maassa. Pääkaupunki Asuncion oli tukikohta, jonne palasimme lähes kolmen viikon Paraguayn vierailulla useaan kertaan. Matkustimme Paraguayssa sekä busseilla että vuokra-autolla. Espanjan kielen taidosta oli täällä, kuten myös esimerkiksi Venezuelassa ja Kolumbiassa, todella paljon hyötyä.

Jesuiittojen lähetysasemat Encarnacionin lähellä kuuluvat Unescon maailmanperintäluetteloon. Täälläkin ehdimme piipahtaa.

Kiersimme autolla Paraguayn kaunista maaseutua. Paraguay on toistaiseksi ainoa Etelä-Amerikan maa, jossa olemme vuokranneet auton.

Palaammeko vielä Etelä-Amerikkaan?

Nyt kun Etelä-Amerikka on ”kokonaan” käyty, ei sinne varmastikaan tule kovin nopeasti uudelleen lähdettyä. Toisaalta, Etelä-Amerikka on yksi lempimaanosistamme ja Peru yksi lempimaistamme, joten eihän sitä koskaan tiedä. Manun kansallispuisto Perussa olisi varmastikin käymisen arvoinen paikka, samoin muut upeat meiltä näkemättä jääneet luonnonnähtävyydet. Autolla voisi kurvailla halki Etelä-Chilen Andien ja poiketa vielä myös Argentiinan puolelle. Myös Pääsiäissaaret kiinnostavat. Saapa tosiaan nähdä, milloin tähän maanosaan seuraavan kerran matkustamme. Onko sinulla heittää vinkkejä paikoista, joihin ehdottomasti kannattaisi suunnitella käyntiä mahdollisella seuraavalla Etelä-Amerikan reissulla?

2 kommenttia
8.4.2023 by anu/pete

Loppuanalyysia

Reissu on heitetty ja kotona ollaan. Vuoden päätteeksi on ihan mukava hiukan analysoida matkaa ja tuumailla jälkikäteen sitä, mitkä maat ja kohteet miellyttivät ja mitkä eivät. Täytyy sanoa, että kaikki maat olivat käymisen arvoisia. Yleisesti ottaen kuitenkin huomasimme, että ns. sivistysmaissa matkustaminen oli huomattavasti mukavampaa kuin kehittymättömämmissä maissa matkustaminen. Sivistysmaissa ei tarvinnut miettiä sitä, yritetäänkö meitä vedättää tai yrittääkö joku huijata meiltä rahaa. Ihmiset olivat myös sivistysmaissa aidosti ystävällisiä, kehitysmaissa ystävällisyyden taakse kätkeytyi valitettavasti lähes aina pyrkimys myydä meille jotain tai tarjota meille palveluita. Lisäksi apua moniin tilanteisiin sai todella paljon helpommin sivistysmaissa kuin kehittymättömissä maissa, joissa moni asia osoittautui aika mahdottomaksi selvittää kysymällä neuvoa ihmisiltä. Usein tuntui siltä, että kukaan ei joko tiennyt mitään, tai sitten neuvoi tahallaan väärin tms.

Matkamme teema oli kaikki maanosat. Tavoite käydä kaikissa maailman seitsemässä maanosassa täyttyi hienosti. Maanosia on valtavan vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä ne ovat niin kovin erilaisia. Jos kuitenkin yksi maanosa pitää nostaa ylitse muiden, on se varmastikin Antarktis. Seurasimme reissullamme kesää, mutta yllättäen talvisin maanosa olikin hienoin! Antarktis oli todella upea, mieleenpainuva ja ikimuistoinen maanosa, erilainen sellainen ja pokkaa siksi ykkösijan. Muita maanosia emme muuten pysty laittamaan järjestykseen, mutta kyllä molempien mielestä Aasia jää hännänhuipuksi. Siellä matkustaminen oli hankalinta ja erinäiset huijausyritykset seurasivat toisiaan. Ruokakin oli välillä vähän mitä sattui. Siltikään emme olisi yhtään Aasian maata vaihtaneet pois, vaan kaikissa niissä kannatti kyllä käydä!

Antarktiksella käyntiä emme unohda koskaan.

Reitistä mainittakoon sen verran, että se oli mielestämme oikein onnistunut. Kaikissa paikoissa on tosin kyllä ihan mahdottomuus olla siihen parhaimpaan aikaan, eli kyllä näin pitkällä reissulla joutuu tekemään kompromisseja. Sadekausi sattuu väkisinkin päälle jossain. Monissa kohteissa olimme off season- kaudella, mikä sinänsä ei välttämättä ollut ollenkaan huono juttu. Joihinkin maihin olisimme toivoneet lisäaikaa, mutta kaikkea ei vuodessa voi saada. Reissun ensimmäiselle puoliskolle painottuivat lähes kaikki parhaimmat paikat (Amerikat, Antarktis, Uusi-Seelanti ja Australia), mutta onneksi saimme sitten järjestymään pitkän Aasiassa puurtamisen päätteeksi yllätyskohteeksi mahtavan Kenian. Malediivit kruunasi upean reissun. Kumpikaan näistä maista ei alunperin kuulunut suunnitelmiimme.

Matkan pituutta pohdimme keskenämme useaan otteeseen reissun aikana. Meidän matka oli tällä kertaa vuoden mittainen, ja vaikka se tuntuukin pitkältä ajalta olla pois kotoa, oli se mielestämme ihan hyvä aika maailmanympärimatkalle. Totesimme, että sitä varmasti asennoituu ja sopeutuu matkaan kuin matkaan sen mukaan, kuinka pitkä se on. Maailmanympärimatkoja on tehty lyhyempiä ja pidempiä kuin meidän matkamme. Loppua kohden sitä alkaa joka tapauksessa jo jollain tavalla odottaa kotiinpaluuta, oli se matka minkä mittainen tahansa. Täytyy kyllä sanoa se, että vuoden mittaiselta reissulta oli tosi kiva tulla kotiin ja sehän on hyvä, että reissu on ollut niin pitkä, että kotiin jo haluaa tulla!

Tavaraa kuskasimme melko mukavasti mukanamme läpi reissun. Jotkut vaatteet ja tavarat saivat roskistuomion ja teltan sekä muutaman muun tavaran lähetimme kotiin Australiasta, mutta pääosin kuljetimme kaikki tavarat alusta loppuun asti mukanamme. Rinkka painoi molemmilla n. 20kg ja tämän lisäksi muut tavarat yhteensä n. 15kg. Kyllähän siinä oli kantamista ihan kerrakseen, yhteensä siis noin 55kg:n verran. Suurin osa tavaroista tuli kuitenkin tarpeeseen. Muutaman vaatekappaleen olisi voinut jättää kotiin, mutta se ei kokonaispainoon olisi paljoa vaikuttanut.

Vastoinkäymisiltä ei näin pitkällä matkalla voi välttyä. Onneksemme mitään kovin kamalaa ei tapahtunut. Tärkeintähän on pitää kaikki luut kasassa, muut asiat ovat varmastikin järjestettävissä. Pahin takaisku oli kameran hajoaminen Antarktiksen risteilyllä. Tietokoneen lähteminen varkaan matkaan tuntuu näin jälkikäteen aika pieneltä murheelta. Uusi kone löytyi vain pari päivää varkauden jälkeen ja vakuutusyhtiö hoiti rahat tilillemme yhtä nopeasti. Sairastelujakin oli, mutta ne olivat aika pitkälti lieviä, eivätkä hidastaneet matkantekoa. Voimme siis tyytyväisinä todeta, että reissu onnistui todella hyvin.

Lopuksi laitamme vielä oheen muutaman listan reissumme parhaimmista maista, kohteista yms. Nämä ovat siis paikkoja, joissa kävimme nimenomaan tällä reissulla.

Tässä viisi parasta maata matkustaa:

1. USA

2. Australia

3. Uusi-Seelanti

4. Argentiina

5. Chile

Tässä hienoimmat matkakohteet:

1. Antarktis

2. Galapagossaaret, Ecuador

3. Kenian kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet

4. Yellowstone ja muut kansallispuistot, USA ja Kanada

5. Uyunin suola-aavikko, Bolivia

Galapagos- saarten luonto teki meihin syvän vaikutuksen.

Top 5- nähtävyydet (ihmisen rakentamat) tulevat tässä:

1. Machu Picchu, Peru

2. Tikal, Guatemala

3. Taj Mahal, Intia

4. Teotihuacan, Meksiko

5. Borobudur, Indonesia

Machu Picchu oli sanoinkuvaamattoman hieno.

Reissun mieleenpainuvimmat hetket:

1. Astuminen Antarktiksen maankamaralle pingviiniyhdyskunnan keskelle.

2. Koala oli tullut alas puusta tielle Etelä-Australiassa ja pääsimme seuraamaan sitä lähietäisyydeltä.

3. Olimme safarilla Amboselin kansallispuistossa Keniassa ja yhtäkkiä huomasimme aivan tien vieressä puussa pienen leopardinpennun.

4. Kadonnut inkakaupunki Macchu Pichu avautui usvan takaa alapuolellamme ollessamme Wayne Picchun huipulla.

5. Vaelsimme Yellowstonen kansallispuistossa aamuvarhaisella ja erään mutkan takaa paljastui ihastuttava näky – lauma paksusarvilampaita makaili vaelluspolulla.

Kenian kansallispuistot olivat reissumme mieleenpainuvimpia paikkoja.

Tässä mielestämme hienoimmat suurkaupungit:

1. Rio de Janeiro

2. San Francisco

3. New York

4. Santiago de Chile

5. Buenos Aires

Rio de Janeiro nousi monipuolisuutensa ja kauneutensa takia kaupunkikohteiden ykköseksi.

Top 5- snorklauspaikat:

1. Galapagossaaret, Ecuador

2. Australian Suuri valliriutta

3. Malediivien koralliriutat

4. Filippiinien Nalusuan- saaren rantavedet

5. Indonesian Pink Beach- rannan koralliriutta

Galapagos- saarilla snorklatessa näimme eniten erikoisia meressä eläviä lajeja, kuten kuvan merileguaani. Vesi siellä oli todella kirkasta.

Top 5- kamalimmat paikat

1. Delhi, Intia

2. Jakarta, Indonesia

3. Bangkok, Thaimaa

4. Phnom Penh, Kambodza

5. Guatemala City, Guatemala

Tulemme jatkossa lisäämään vielä muutamia reissuun liittyviä postauksia.

2 kommenttia
5.7.2012 by anu/pete

Klinikkakäyntejä Valparaisossa

Chilen pääkaupungista Santiagosta pääsee kätevästi bussilla Valparaisoon. Matka kestää puolitoista tuntia. Valparaiso on Chilen tärkeimpiä matkailukaupunkeja. Meille Valparaiso oli pienoinen pettymys. Ei sen takia, että jouduimme juoksemaan siellä terveysasemalla, vaan sen takia, ettei se oikein vastannut odotuksiamme. Kaupungin yleisilme oli hiukan sotkuinen. Valparaison vanhakaupunki on nimetty osaksi Unescon maailmanperintöluetteloa, muttei se ollut mielestämme mitenkään erikoinen. Joitain hienoja rakennuksia sieltä löytyikin, mutta pääasiassa rakennukset olivat yllättävän ränsistyneitä ja monet myös graffiteilla töhrittyjä.

Tämän tyylisiä rakennuksia olisimme toivoneet näkevämme enemmän Valparaisossa.

Valparaiso on kuuluisa pastellinvärisistä taloistaan. Me koitimme metsästää niitä kävelemällä pitkin katuja. Lopulta hostellimme lähiympäristö osoittautui parhaaksi paikaksi niiden bongaamiseen. Toki luulimme, että niitäkin olisi hiukan enemmän. Iso osa taloista oli pilattu vuoraamalla ulkoseinät pelleillä. Jotkin pelleistä oli sentään maalattu pastellein sävyin.

Pastellinsävyisiä taloja, joita myös olisi saanut olla enemmän.

Melko iso osa Valparaison vierailustamme kului yksityisellä klinikalla ramppaamiseen ja siellä oleiluun. Molempien pidempään jatkuneet vatsaoireet pakotivat meidät tutkimuksiin. Olisiko meillä kenties salmonella tai jokin parasiitti? Asiaan piti saada selvyys, sillä Antarktiksen risteily lähestyi vinhaa vauhtia ja siellä haluaisimme ehdottomasti olla kunnossa. Testitulosten perusteella ei kummallakaan onneksi ollut mitään sellaista, mutta ihmeen sitkeästä pöpöstä kuitenkin oli kyse. Lääkäri määräsi molemmille kolmen päivän antibioottikuurin. Jokohan sitä lopulta tulisi täysin terveeksi, ettei tarvitsisi koko ajan miettiä, mitä voi ja uskaltaa syödä…

Meille tutuksi tullut rakennus, Clinica Valparaiso

Chilen vierailumme päättyi Valparaison visiittiin. Seuraavaksi ohjelmassa oli toinen viinimaa Argentiina. Olimme valinneet ensimmäiseksi Argentiinan kohteeksemme Mendozan, koska se oli sopivan matkan päässä Valparaisosta ja sinne pääsi suoralla bussiyhteydellä. Argentiina tulisi olemaan reissumme 15. maa.

2 kommenttia
24.11.2011 by anu/pete

Viinitiloja ja kaupunkikierroksia Santiagossa

24 tunnin bussimatka Chilen pääkaupunkiin Santiagoon sujui yllättävän nopeasti. Espanjaksi dubattuja elokuvia ei hirveästi jaksanut katsoa, mutta nukkuminen luonnistui sitäkin paremmin. Tällä kertaa bussimme oli luotettava, eikä levinnyt tien päälle. Saavuimme Santiagoon jopa hieman aikataulua edellä.

Santiago osoittautui ihan kelpo suurkaupungiksi. Vaikkemme liiemmin isoista kaupungeista välitä, niin täällä kyllä viihdyimme ihan hyvin. Santiagon yleisilme on huomattavasti siistimpi ja edistyksekkäämpi kuin esim. Quiton, Liman tai La Pazin. Täällä suojatiet oikeasti tarkoittavat suojateitä, eli jalankulkijoiden ei tarvitse juosta teiden yli henkensä kaupalla. Autot eivät tööttäile hullun lailla. Luottokortit käyvät joka paikassa. Santiago voisi olla eurooppalainen kaupunki, tosin myös hintatason puolesta.

Majoituimme Santiagossa Bellavista- kaupunginosaan, joka on rauhallinen ja viihtyisä alue lähellä keskustaa. Pääsimme taas pitkästä aikaa kokkaamaan itse ruuat hostellin keittiössä. Mukavaa vaihtelua! Päivittäinen ravintolassa syöminen kun tulisi Chilessä turhan kalliiksi…

Osallistuimme Santiagossa ilmaiselle neljän tunnin kaupunkikierrokselle. Kävelimme pitkin ja poikin keskustan katuja oppaan kertoessa meille kaupungin historiasta ja nykypäivästä. Moni asia, mihin itsekseen katuja kulkiessa ei tulisi edes kiinnitettyä huomiota, kävi selväksi tällä erinomaisella tourilla.

La Moneda- hallintorakennus on yksi Santiagon tärkeimmistä rakennuksista.

Kun kerran on tullut Chileen asti, ei voi sivuuttaa viinitiloja. Chile on maailman parhaita viinimaita, ja todellakin viinimaa isolla V:llä, sillä täällä viiniä ei veroteta ollenkaan. Tarjolla on jos jonkinlaista viiniä, halpaa, kallista ja siltä väliltä. Ilmasto maan keskiosissa on viinintuotannolle suotuisaa. Suurin osa viineistä menee vientiin. Chileläisiä viinejä nautitaan ruokajuomina ympäri maailman.

Teimme kokopäiväretken, jonka aikana vierailimme kahdella eri viinitilalla. Viinitilavierailuiden välissä nautimme lounasta hienossa chileläisessä ravintolassa, jossa yllätys yllätys, kaikki hienostelivat viinien kera. Ruokakin oli kyllä aivan erinomaista.

Rypäleet ovat vielä näin keväällä raakileita. Sadonkorjuu on vasta maaliskuussa.

Ensimmäinen viinitila Undurraga oli idyllinen ja pienehkö tila, joka kuitenkin tuotantonsa puolesta on Chilen viidenneksi suurin viinintuottajatila. Oppaanamme oli nuori mies, joka kertoi ja vastaili kysymyksiimme luontevasti. Saimme mm. tietää, että yhdestä rypälekilosta tulee keskimäärin yksi pullollinen viiniä. Kierroksemme alkoi rypälepelloilta ja jatkui viinikellarin kautta puutarhan viininmaistajaisiin. Undurragan viinitilalla tuotetaan joitain erinomaisen hyviä viinejä. Harmi vain, että matkamme luonteen vuoksi emme voineet täältäkään ostaa matkamuistoja.

Undurragan viinitilan viinikellari oli pullollaan tynnyreitä.

Oppaamme kaatoi meille maistettavaksi neljää eri viiniä.

Kippis!

Concha y Toro- viinitilan tarjontaa

Toinen ohjelmassamme oleva viinitila Concha y Toro on Chilen suurin viinitila. Se sijaitsee Undurragan tavoin vajaan tunnin ajomatkan päässä Santiagosta. Pettymykseksemme tämän viinitilan viinit (ainakin ne joita meidän annettiin maistaa) olivat melkoisen voimakkaita. Tila sinänsä oli oikein hieno, mutta Undurragan viinitilan kierrokseen verrattuna tämä kierros oli aika tylsä. Tältä viinitilalta, kuten myös Undurragan viinitilalta, saimme mukaamme hienot viinitilan nimellä varustetut viinilasit. Valitettavasti emme voineet niitä rinkkoihimme pakata, vaan jätimme lasit hostellin keittiöön.

Punaviinilasit rivissä odottamassa maistajia

Santiagossa kipusimme vielä viimeisenä päivänä ylös San Cristobal- kukkulalle, josta näki koko kaupungin. Tai olisi pitänyt nähdä. Ilma oli hiukan usvainen ja saasteetkin heikensivät näkyvyyttä. Kelit suosivat Santiagon vierailuamme. Aurinko tuli joka päivä esiin väistyvän usvan tieltä ennen puoltapäivää. Sateista ei ollut tietoakaan. Joinain päivinä oli lähes kuuma, toisina päivinä puhalsivat keväisen vilpoisat tuulet. Kukat kukkivat ja kesä teki tuloaan.

Santiago ei näyttänyt ylhäältä katsottuna läheskään niin kivalta kuin katutasosta.

Kirjoita kommentti
22.11.2011 by anu/pete

Keidas keskellä autiomaata

Majoituimme San Pedro de Atacamaan kahdeksi yöksi. Tämä pikkukaupunki sijaitsee Pohjois-Chilessä vajaan 50km:n päässä Bolivian rajasta keskellä autiomaata. Kaupungin tiet ja kadut ovat hiekkaa. Talojen rakennusmateriaalina on käytetty punertavaa savea. Rakennusten julkisivut ovat ankeita, koska ulkoseiniä ei ole kukaan vaivautunut maalaamaan. Silti kaupungista löytyy esim. ihan hienoja ravintoloita ja viihtyisä keskusaukio. Boliviaan verrattuna hintataso on korkea, ja esimerkiksi vaatimattomasta hostellihuoneestamme jouduimme pulittamaan peräti 28e/yö. Saimme myös heittää hyvästit halvoille ravintolaillallisille.

Tältä näytti San Pedro de Atacaman hiekkatiepääkatu.

San Pedro Atacamasta järjestetään paljon retkiä lähiseudun nähtävyyksille. Kuitenkin suurin osa nähtävyyksistä oli samaa sorttia, mitä olimme jo Bolivian puolella nähneet (laguuneita, suola-aavikko, autiomaan maisemia yms.), joten valitsimme retkien joukosta sellaisia, jotka olisivat meille uudenlaisia. Jo heti tulopäivän illansuussa Pete halusi lähteä kokeilemaan hiekkalautailua. Hän on aiemmin harrastanut lumilautailua, joten tämä oli kesäinen korvike hänen vanhalle harrastukselleen. Anu ei puolestaan viitsinyt niin sanotusti maksaa turhasta, koska laji ei häntä kiinnosta. Peten lautaillessa autiomaan hiekkadyyneillä Anu päätti lähteä tutustumaan San Pedro de Atacaman ravintolatarjontaan.

Tulipahan kokeiltua tätäkin; Sand Boardingia eli hiekkalautailua

Seuraavana yönä Peteen iski tämän reissun ensimmäinen vatsatauti, joskaan se ei kauhean paha ollut. Anulla oli ollut samankaltaisia oireita edellisenä iltana, mutta oireet hävisivät yön aikana. Kävimme aamupäivällä kaupungin terveyskeskuksessa. Lääkäri ei ollut paikalla, eikä hoitajasta oikein hirveästi apua ollut. Piikin hoitaja olisi voinut pistää, mutta ei oikein hirveästi houkuttele ottaa tällaisissa maissa noita piikkejä, hygieniataso kun ei ole ihan Suomen luokkaa… Joitain tippoja ja jauhetta hoitaja antoi Petelle, lisäksi listan sallistuista ja kielletyistä ruoka-aineista. Kerroimme hoitajalle, että Peten silmässä on myös ongelma, että siellä taitaa olla hiekkamurusia edellisen päivän lautailureissusta. Tähän hoitaja totesi, että menkää ostamaan joitain silmätippoja kaupasta. Että sellaista. Me kun luulimme, että silmää voisi tutkia ja jopa poistaa sieltä ongelman aiheuttajan. Itsekin olimme roskaa yrittäneet edellisenä iltana poistaa, mutta tuloksetta.

Atacaman aavikolla, jonka sanotaan olevan maailman kuivin paikka.

Vatsatauti ei menoa haitannut. Iltapäivällä lähdimme retkelle Kuulaaksoon. Kuulaakso on alue, joka muistuttaa Kuun pintaa. Kirkas aurinkoinen ilma teki kalliomuodostelmista upean näköisiä. Navakka tuuli pöllytti hiekkaa paikka paikoin, joten saimme olla tarkkana, ettemme saaneet lisää hiekkaa silmiimme. Retken lopuksi nousimme Kuulaakson eräälle kukkulalle, josta sitten katselimme auringonlaskua.

Kuulaakson maisemia hetkeä ennen auringonlaskua

Kuulaaksossa sanotaan näyttävän samalta kuin Kuun pinnalla. Täällä NASA testasi myös Mars- mönkijöiden prototyyppiä.

Pari tuntia Kuulaakson retkeltä palaamisen jälkeen lähdimme jo uudelle retkelle. Tämän yöretken tarkoituksena oli tutkia tähtitaivasta läheisellä observatoriolla. Olosuhteet täällä Pohjois-Chilen kuivalla aavikkoalueella ovat otolliset tähtien tarkkailulle, koska valtaosa illoista on pilvettömiä.

Iloksemme opas oli kanadalainen tähtitieteilijä, joka parempien ilmojen perässä oli pari vuotta aiemmin muuttanut Kanadasta Chileen. Saimme siis kunnon englanninkielisen opastuksen. Aluksi oppaamme kertoi yleisiä asioita taivaankappaleista sekä hieman historiaa siitä, miten ihmiset ovat näitä taivaankappaleita ennen muinoin tarkkailleet ja kuinka kehityksen eteneminen on muuttanut ihmisten käsityksiä maailmankaikkeudesta. Lisäksi hän nimesi meille eri tähtiä, joista monet olivat sellaisia, joita ei näe kuin täällä eteläisellä pallonpuoliskolla. Aurinkokuntamme suurin planeetta Jupiterkin näytti ihan tähdeltä, mutta kun katsoimme sitä suuren kaukoputken läpi, niin huomasimme, että tutunnäköinen planeettahan se siellä killittää kirkkaassa yössä!

Lopuksi saimme siis katsella tähtiä, Kuuta ja Jupiteria erilaisten kaukoputkien läpi. Kuu oli tuona iltana vielä lähes täysi, ja pystyimme kaukoputken läpi havaitsemaan mm. Kuun kraaterit melko tarkkaan. Jotkut tähdistä olivat niin kaukana, että niitä ei paljaalla silmällä pystynyt edes näkemään, mutta kaukoputken läpi kylläkin. Nämä tähdet olivat kaukana toisissa galakseissa. Tämä retki oli mielenkiintoinen. Ainut miinus oli todella kylmä yö. Päivisin täällä saa hikoilla helteessä, mutta öisin toppavaatteille on käyttöä. Onneksi retken järjestäjät toivat meille toppatakkeja ja huopia. Retki päättyi kuuman kaakaokupin ääressä kysymysrinkiin observatorion mökissä. Joku kuorsasi oppaan vastaillessa kysymyksiin. Meitäkin jo väsytti. Aamulla oli määrä lähteä pitkälle bussimatkalle kohti Chilen pääkaupunkia Santiagoa.

Tältä Kuu näytti teleskoopin läpi katsottuna.

Kirjoita kommentti
18.11.2011 by anu/pete