Browsing Tag

Botswana

Vuosi 2019 oli erityinen matkailuvuosi

Joka vuoden joulukuussa tulee miettineeksi sitä, mihin kaikkiin maihin sitä on menneen vuoden aikana tullut matkustettua. Samoin itse maabongarina laskeskelen uusia valloitettuja maita, sekä yleensä valmistaudun myös vuoden viimeiseen reissuun.

Mennyt vuosi on ollut siitä erityinen, että itselleni tuli viimein täyteen 100 käytyä itsenäistä valtioita. Asetin joitakin vuosia sitten tavoitteeksi 100 käytyä maata, kun täytän 50. Saavutin tavoitteen kuitenkin jo reilusti, yli viisi vuotta etuajassa. Tämä siksi, koska aloinkin panostaa yhä enemmän matkailuun, joka on yksi rakkaimmista harrastuksistani. (Vain hiihto kilpailee matkailun kanssa rakkaimman harrastuksen tittelistä.) Nyt mielessä siintää ajatus siitä, jospa kaikki maailman valtiot olisi mahdollista valloittaa oman eliniän aikana. No, se jää nähtäväksi…

Tänä vuonna täytin 45, ja sata maata on jo kasassa.

Mieheni, joka ei pidä itseään maabongarina, saavutti vuonna 2019 90:n käydyn maan lukeman. Hän ei halua panostaa matkailuun rahallisesti tai ajallisesti niin paljon kuin minä, joten hän lähtee yleensä mukaan häntä kiinnostaviin, ns. parhaisiin kohteisiin. Yksin tai kavereiden kanssa teen sitten muut reissut. Yhdessä kiersimme aikanaan vuoden ajan maailmaa käyden 38 maassa, osittain siksi hänelläkin on noin korkea lukema, vaikkei maabongari olekaan.

Paljon on tullut yhdessä kierrettyä jo maailmaa. Tässä olemme Kauriin kääntöpiirillä Namibiassa kesäkuussa 2019.

Meillä on usein ollut tapana viettää uuttavuotta jossain lämpimässä. Viime vuonna pinkaisimme joulun jälkeen kauas tropiikkiin Seychellien upeille palmurannoille, jotka hakevat vertaistaan maailmassa. Vain Malediiveilla on ollut yhtä hienoja tai hienompia rantoja kuin Seychelleillä. Joidenkin mittarien mukaan Seychellien rannat ovat jopa kauneimpia.

Uuttavuotta juhlistimme Seychelleillä.

maailman kauneimmilla palmurannoilla

Israel sai kunnian olla minun 100. maani. Hieno kohde se olikin, erityisesti Jerusalem. Helmikuussa pääsin tutustumaan ystäväni kanssa tähän upeaan historiaa pursuavaan maahan, jossa eivät nähtävyydet kesken lopu. Pistäydyimmepä myös Palestiinan puolellakin.

Jeesuksen syntymäkirkon sisäänkäynnillä Betlehemissä

Jerusalemin muureilla

Merenpinnan tasolla Israelissa

Huhtikuussa olin työmatkalla Englannissa, tarkemmin sanottuna Tunbridge Wellsissä. Kävimme tällä luokkaretkellä myös muun muassa Lontoossa ja Leedsin linnassa, jossa oli erityisen hieno ja hankala labyrintti.

Lontoon maailmanpyörässä

Leedsin linnan labyrintti oli yllättävän hankala selvittää.

Kesän pääreissu suuntautui kauas eteläiseen Afrikkaan, Namibiaanja Botswanaan. Afrikka on aina kiehtonut meitä, mutta ei mikä tahansa Afrikka, vaan nimenomaan sen upeat eläimet. Etelä-Afrikan ja Kenian safareista oli jo vuosia aikaa, joten päätimme tässä kohtaa tehdä kunnon paluun mantereelle. Tällä kertaa safaroimme täysin omatoimisesti hyvin varustellulla maastoautolla. Vajaat kolme viikkoa ajelimme ympäriinsä ja ihastelimme upeita eläimiä. Siinäpä oli safaria kerrakseen! Petrille muuten Botswana oli hänen 90. maansa.

Namibiaa kiertämässä

Afrikan eläimet ihastuttivat

Heinäkuussa tein parin ystäväni kanssa muutaman päivän mittaisen pikapyrähdyksen Berliiniin. Nopea reissu sinne on nykyään mahdollista myös täältä itärajan tuntumasta, kun Ryanair aloitti suorat lennot Lappeenrannasta Berliiniin. Onhan se huimaa, kun alle parissa tunnissa pääsee Saksan pääkaupunkiin!

Berliini on mielenkiintoinen kohde. Tämä kuva on DDR-museosta.

Tässä pala aitoa muuria.

26.07. menimme salaa naimisiin maistraatissa vain kahden valokuvaajan todistamina. Juhlia emme pitäneet, vaan omistimme päivän valokuvaukselle, tai oikeastaan olimme molemmat tällä kertaa malleina.

Vauhdikkaasti avioon. Kuva: Netta Malm

Kuva: Netta Malm

Naimisiinmenon jälkeen suuntasimme Ranskaan ja siellä jo kerran aiemmin käymäämme Cap d’Agdeen. Tämä oli häämatka 1, joskin reissu oli jo suunniteltu ja varattu ennen kuin tiesimme koko naimisiinmenosta.

Ranskassa kurvailimme pienellä avoautolla.

Cap d’Agden rantaa

Cap d’Agden satamaa

Sataman maailmanpyörä illalla

Syyyskuussa teimme yhdessä muutaman päivän reissun Minskiin Valko—Venäjälle. Olen itse käynyt kyseisessä paikassa syksyllä 2016 äitini kanssa, mutta tällä kertaa menimme yhdessä. Matkustaminen Valko-Venäjälle käy nykyään entistä helpommin, sillä maahan pääsee ilman viisumia lyhyelle vierailulle. Muutama päivä vierähti mukavasti shoppaillen ja Minskin erityisen rauhallisesta ja aidosta tunnelmasta nauttien.

Minsk on hyvä ja rauhallinen lähikohde. Turisteja ei liiemmin näe.

Minskin portit kohoavat juna-aseman vieressä keskustassa.

Vanhakaupunki on viihtyisintä aluetta.

Minskissä on myös kuuluisa oopperatalo.

Lokakuussa tein paluun Keski-Aasiaan, johon ihastuin vuosi takaperin vieraillessani Kazakstanissa ja Kirgisiassa. Tällä kertaa suuntasin viikoksi Uzbekistaniin, joka on monelle länsimaalaiselle matkailijalle vielä melko tuntematon kohde. Päällimmäisenä tästä maasta jäivät mieleen hätkähdyttävän upeat historialliset rakennukset sekä uskomattoman halpa hintataso, sekä tietysti upea lämmin ja aurinkoinen syksyinen sää.

Kalon-minareetti sekä Kalyan-moskeija Bukharassa

Miri-Arab-madrasa Bukharassa

Gur-e-Amir eli Amir Temur-mausoleumi Samarkandissa

Registan-aukio Samarkandissa

Vuosi 2019 on siis kaiken kaikkiaan ollut varsin onnistunut ja merkityksellinen matkailuvuosi meille molemille. Toivomme, että tulevat vuodet ovat yhtä antoisia!

Kohti uutta vuotta ja uusia matkoja…

1 kommentti
18.12.2019 by anu/pete

Kokemuksia Botswanan leirintäalueista ja -alueilta

Kiersimme Namibiaa ja Botswanaa omatoimisesti vuokra-autolla kaksi ja puoli viikkoa. Kuusi yötä ja päivää vierähti Botswanan puolella. Vietimme kaikki Botswanan yöt leirintäalueilla, sillä Namibiasta vuokraamassamme autossa kulki mukana teltta katolla sekä kaikki leirielämään tarvittavat varusteet. Botswanan valloituksesta muodostui ikimuistoinen, sillä siellä tunsimme olevamme kahdestaan keskellä villiä luontoa.

Seuraavat leirintäalueet olivat yöpymispaikkojamme:
Yöt 1-2: Muchenjen leirintäalue Botswanan pohjoisosissa lähellä Ngoman kylää Choben kansallispuiston tuntumassa.
Yö 3: Mbudin leirintäalue Moremin riistansuojelualueen tuntumassa.
Yö 4: Xakanaxan leirintäalue Moremin riistansuojelualueella.
Yö 5: Magothon leirintäalue Moremin riistansuojelualueen tuntumassa.
Yö 6: Dqae Daren leirintäalue Ghanzin kaupungin ulkopuolella reilut 200 km Botswanan ja Namibian rajalta itään.

Reittimme kulki siis Botswanan luoteisosissa kohti lounasta. Tämä reitti sopi yhteen koko muun matkareittimme kanssa, joten siksi järjestys oli tämä. Reitin voi periaatteessa mennä toiseenkin suuntaan, sekä yhdistää siihen muitakin Botswanan kohteita, jos aikaa on.

Tässä koko vajaan kolmen viikon matkareittimme, josta kuusi päivää Botswanassa. Menimme reitin myötäpäivään, lähtien Windhoekista ensin etelään, ja ylittäen rajan Botswanaan maan pohjoisosissa. Sieltä reitti kulki takaisin Windhoekiin.

Botswanan leirintäalueet ovat melko hinnakkaita, sillä paikasta saa pulittaa vajaasta 40 eurosta jopa yli 50 euroa per yö riippuen leirintäalueesta. Hinta on kahden aikuisen ja auton. Jotkut leirintäalueet ovat niin hyvin varusteltuja, että paikkaan kuuluu sähkö, vesi ja roskis sekä suihku- ja sisävessamahdollisuus. Joillakin leirintäalueilla ei ole edes roskista, saati vessoja. Valoja ei valitettavasti ole missään edellä mainituista, mutta otsalamput, kännykän taskulamput sekä autoon kuuluva retkeilyvalo pelastivat.

Netistä on kovin vaikea löytää minkäänlaista tietoa näistä leirintäalueista, varausjärjestelmästä puhumattakaan. Tämän vuoksi kannattaa ottaa yhteyttä johonkin paikalliseen matkatoimistoon, joka räätälöi pientä kustannusta vastaan juuri matkalijan tarpeet huomioon ottavan matkasuunnitelman ja tekee leirintäaluevaraukset. Tämä onnistuu kyllä sähköpostitse neuvotellen. Maksu suoritetaan etukäteen tilisiirrolla, joten kaikki on maksettu ennen matkaa. Choben kansallispuiston ja Moremin riistansuojelualueen luvat (n. 24€/kaksi henkilöä ja auto/päivä) maksetaan sitten käteisellä aina jollakin portilla alueelle mennessä. Luottokorttia emme edes tarjonneet, sillä paikat näyttivät vähän siltä, ettei niissä kortti varmaankaan käy.

Yksi Choben kansallispuiston porteista

Leirintäalueista mainittakoon lyhyesti seuraavia seikkoja:

Muchenje: Hyvin varusteltu leirintäalue, sähkötolppa, leiripaikassa vesipisteen lisäksi jopa allas, roskis, hyvät vessat ja suihkut. Aidattu leirintäalue. Avulias mies vastaanotossa. Alueella harmittomia apinoita.

Muchenjen leiripaikka Choben kansallispuiston lähellä

Mbudi: Alkeelliset, mutta kohtalaisen hyvät vessat ja suihkut, roskis, ei sähkötolppaa eikä vesipistettä leiripaikassa. Ei aitoja. Ympärillä norsuja ja virtahepoja. Kaunis paikka, lähellä vesistöä.

Mbudin leiripaikka Khwaissa

Leiripaikan lähettyvillä kävi norsuja juomapaikalla.

Xakanaxa: Suosittu paikka, mutta saattavat ottaa ”ylimääräisiä” asiakkaita kysyttäessä samaksi illaksi. Roskis ja vesipiste, ei sähköjä. Kohtalaisen hyvät vessat ja suihkut. Ei aitoja. Ympärillä antilooppeja, norsuja ja apinoita. Hieman kauempana vesistöä ja venevuokraamo.

Xakanaxan leirintäalueella viihtyviä kirjoantilooppeja

Magotho: ”Vastaanotto” Khwain kylässä. Emme ehtineet käydä siellä, mikä ilmeisesti ei haitannut. Saattavat tarkastaa illalla, että leirintäalueilla olevilla ihmisillä on varaus sekä maksu suoritettu. Ei mitään palveluita, ei edes roskista. Vessat ja suihkut ovat rakenteilla. Hieno alue, jossa paljon eläimiä: antilooppeja, norsuja, apinoita ja hyeenoita. Vähän kauempana vesistöä, josta kantautuu virtahepojen ääniä leiriin. Leijonia myös lähistöllä. Ei aitoja.

Magothon leiri, taustalla norsu pudottamassa puusta hedelmiä

Dqae Dare: Iso aidattu alue, jossa liikkuu vapaasti villejä ruohonsyöjiä. (Ovat yllättävän arkoja, eikä niitä ole helppo nähdä.) Itse leirissä hyvät vessat ja suihkut. Ei roskista, vesipistettä tai sähköjä leiripaikassa.

Dqae Daren leiri

Jos yöpyy leirintäalueella, jossa ei ole suoja-aitoja, täytyy muistaa muutama seikka. Pimeän tullen on syytä pitää valoa koko ajan päällä. Nuotion teko on myös hyvä idea. On pysyteltävä auton ja valojen tuntumassa, ja jos vessat ja suihkut ovat vähän kauempana, on turvallisinta taittaa matka autolla. Auton tuntumassa voi kyllä käydä asioilla valojen turvin leirin pystyttämisen jälkeenkin.

Ei ole harvinaista, että leirien lähettyville ilmaantuu eläimiä. Usein niitä on jo valmiina lähettyvillä, kun saapuu paikalle valoisan aikaan. Yleensä kohtaamiset ovat vaarattomia, vaikkakin ne illan pimeydessä helposti tuntuvat pelottavilta. Jos haluaa jännitystä elämään, kannattaa kyllä ehdottomasti yöpyä juuri tällaisissa aidattomissa paikoissa.

Botswanassa voi eläimiä nähdä hyvinkin läheltä.

Kaikki ympärillä pyörivät eläimet eivät suinkaan pelota. Apinat asettuvat levolle puihin hämärän laskeuduttua, ja niiden läsnäoloa tuskin huomaa. Impalat ja muut antiloopit saattavat myös yöpyä melko lähellä leirejä. Niiden kiiluvat silmät saattavat muistuttaa petojen silmiä, mutta kiikarit ja/tai taskulampun valo paljastaa totuuden. Me erehdyimme luulemaan impalapoloisia joksikin vaaralliseksi lajiksi, mutta onneksi totuus selvisi. Eipähän tarvinnut antilooppeja pelätä!

Apinat ovat ihmiselle vaarattomia. Tässä paviaani tonkimassa norsujen jätöksiä Magothon leiripaikassamme aamutuimaan.

Jos tämä leijonalauma, johon kuului useita pentuja, olisi ilmestynyt leiriimme pimeän aikaan, olisimme luultavasti pelänneet. Lauma pysytteli kuitenkin etäämmällä, ja bongasimme ne aamulla noin kilometrin päässä yöpymispaikastamme.

Virtahepojen äänet kantautuvat helposti leireihin, sillä niiden ääntely on voimakasta ja karmivan kuuloista. Ääntelyä voi kuulua keskellä yötäkin. Ne myös ruokailevat yöllä ja nousevat siis maihin, mutta eivät tule leireihin asti. Onneksi…

Virtahevot ovat Botswanan jokien perusasukkeja.

Norsut liikuskelevat myös hämärän tullen siellä missä haluavat, eli niitä voi hyvin nähdä myös lähellä leiripaikkaa. Vaikka norsujen läheisyys tuntuu erityisesti pimeän aikaan pelottavalta, niiden sanotaan olevan ihmiselle vaarattomia. No, voi kyllä sanoa, että on melko jännittävä tilanne, kun maailman suurin maanisäkäs lipuu aavemaisesti ja hitaasti ohi muutaman metrin päässä. Ne pelkäävät tulta, eivätkä mielellään tule ihan valojen lähelle, joten kun touhuaa auton ulkopuolella valojen kera, ne tuskin tulevat kymmentä metriä lähemmäksi. Mutta jos sammuttaa valot ja menee autoon istumaan, saattaa nähdä niiden kulkevan ohi parin metrin päässä autosta. Sammuva hiillos hätkähdyttää niitä hiukan, eli ne näyttävät jollain lailla pelkäävän tulen lämpöä. Näin kävi meille Magothon leirintäalueella. Tämän lähempänä villinorsuja emme olleet aiemmin olleet.

Hyeenoiden tuloon saa myös joskus varautua. Ne liikkuvat pääasiassa pimeän aikaan etsien syötävää. Magothon leirintäalueella leiriimme ilmestyi kaksi hyeenaa. Niiden hahmot pelottivat hiukan illan pimeydessä, sillä ne eivät vaikuttaneet pelkäävän tulta saatikka valoja. Meitä ne sen sijaan tuntuivat hiukan aristavan, ainakin sen verran, etteivät ihan viereen tulleet. Siirryttyämme sisälle autoon olivat ne kuitenkin nopeasti aivan hiilloksen vieressä tonkien maata. Ne hamusivat nuotion viereen kaadettua tonnikalapurkkien öljyä ja vettä. Katselimme ihmetellen niiden puuhia ja totesimme, että ovatpa ne rohkeita moniin muihin villieläimiin verrattuna. Niiden häivyttyä uskaltauduimme ulos.

Hyeenat saattavat uskaltautua jopa hiilloksen lähelle illan pimeydessä.

Näiden tapahtumien myötä voimme todeta, että Botswanan aidattomilla leirintäalueilla yöpyminen vaatii kyllä hiukan rohkeutta ja seikkailuhenkeä. Toisaalta se on juuri sitä, mitä haimmekin tältä matkalta. Voimme siis lämpimästi suositella tällaista omatoimimatkaa leirikamppeilla varustetun auton kanssa halki Botswanan. Voi olla varma siitä, että kokemuksista muodostuu ikimuistoisia!

Botswanassa ei koskaan tiedä, kuka tai mikä puiden takana väijyy…

Kirjoita kommentti
11.7.2019 by anu/pete

Kuuden päivän Botswanan safari

Namibiasta pääsee autolla helposti Botswanan puolelle, kunhan on sopinut asiasta autonvuokrausfirman kanssa. Rajanylityspaikkoja on useita. Me menimme läpi Ngoman rajanylityspaikassa. Ylitys sujui melko nopeasti. Namibian puolella täytimme yhden paperin, jonka jälkeen pääsimme pian lähtemään kohti Botswanaa. Botswanan päässä kirjoitimme tietomme ylös kirjaseen, ja passintarkastuksen ja viiden euron suuruisen maahantulomaksun maksamisen jälkeen etenimme jo tulliin. Auton renkaat sekä kaikki kengänpohjamme joutuivat desinfioitaviksi, mutta Rundussa Botswanan valloitusta varten hamstraamamme ruokatavarat saimme onneksemme pitää, vaikkei kaikkia niitä olisi ollut luvallista edes maahan tuoda. No, täällä olemme huomanneet sen, että säännöt on tehty rikottaviksi.

Botswanan reittisuunnitelman olimme tehneet jo useita kuukausia ennen matkaamme Maun Day Tours & Safaris -firman kautta.
Olimme esittäneet toiveita sen suhteen, mitä halusimme nähdä ja kokea, ja missä suurin piirtein halusimme liikkua. Suunnitelmiemme pohjalta meille laadittiin reittisuunnitelmaehdotelma majapaikkoineen. Hyväksymällä suunnitelma ja maksamalla majoitukset sekä 40 euron suuruisen järjestelypalkkion meillä oli kuuden päivän Botswanan sotasuunnitelma valmiina. Tämä oli helpotus, sillä Botswanan osuus eteläisen Afrikan valloitusreissustamme oli tuottanut meille päänvaivaa. Namibiassa leirintäaluepaikkojen varaus onnistui helposti netin kautta, mutta Botswanaan tarvittiin välikäsi, sillä leirintäalueista löytyi netistä huonosti tietoa, ja sähköposteihin vastattiin nihkeästi.

Ensimmäiset kaksi yötä pidimme leiriä Ngoman lähellä sijaitsevalla Muchenjen leirintäalueella. Muchenjesta on reilun seitsemän kilometrin ajomatka Choben kansallispuistoon, jossa safaroimme kaksi päivää. Choben pohjoisosat ovat maisemallisesti upeaa safarialuetta, ja eläimiä näkee hyvin. Okavangojoen rannalla voi seurata suurten norsulaumojen elämää sekä bongata valtavan paljon virtahepoja, jotka lilluttelevat joessa ja nousevat välillä ylös ruokailemaan. Alueella liikkuu myös paljon kirahveja, apinoita, antiloopeja, puhveleita ja seeproja. Leijoniakin voi nähdä. Botswanassa onnistuu ilmeisesti myös off road-meininki, eli autolla voi ajaa teidenkin ulkopuolella niin halutessaan. Ilmeisesti siksi, koska missään ei kieltoja näkynyt, ja safarikuskitkin ajelivat teiden ulkopuolella.

Impaloita ja seeproja tien varrella Chobessa

Choben kansallispuistoa halkoo Okavangojoki, ja sen rannalla voi nähdä virtahepoja.

Alueella elää myös paljon kirahveja.

Sekä puhveleita

Ja paviaaneja

Vesipukkeja

Impala

Leijonatkin ovat yllättävän rohkeita.

Tässä ”Stretch Point” eli levähdyspaikka (ei aitoja ympärillä)

Choben lisäksi halusimme Botswanassa ollessamme käydä Moremin riistansuojelualueella. Välimatkaa Muchenjen leirintäalueen ja Moremin pohjoisosien välillä on vain reilu 200km, mutta etappiin piti varata koko päivä, sillä tie on pääosin hyvin hidasta. Nelivetoauto on ehdoton. Tämän lisäksi eläimiä tulee bongailtua ja valokuvattua matkan aikana, ja matkustusaika voikin painua 9-10 tuntiin, tai jopa yli sen.

Matkan varrella voi nähdä muun muassa norsulaumoja.

Toinen huomioitava asia on polttoaineen riittäminen. Ngoman huoltoasema on lopettanut toimintansa, joten tankki täytyy vetää täyteen jo Kasanen kaupungissa. Seuraava tankkausmahdollisuus on vasta vajaan 300 km:n päässä Maunin kaupungissa, ja sinne täytyy taittaa tuo edellä kuvattu hidas reilun 200 km:n hiekkatieosuus. Lisäksi jos aikoo kurvailla Moremin alueella useita päiviä, niin kuin me teimme, kannattaa kyllä varata varmuuden vuoksi mukaan polttoainetta varakanisteriin.

Alkutaipaleella ennen pitkää hiekkatieosuutta

Lisää dieseliä tankkiin

Matkareittiä

Välillä ajelimme juomapaikkojen ohi

ja näimme suuriakin norsulaumoja.

Moremin alueella tai sen lähettyvillä yövyimme kolmen yön verran. Yhden yön olimme Mbudin leirintäalueella, toisen yön vietimme Xakanaxassa ja kolmas yö meni Magothon leirissä. Näistä ainoastaan Xakanaxa sijaitsee itse Moremissa, muut sen ulkopuolella melko lyhyen ajomatkan päässä. Teimme joka päivä täälläkin koko päivän mittaisen safariajelun, joka alkoi aina aamuhämärissä puolen seitsemän kieppeissä ja jatkui lähes auringonlaskuun asti. Nämäkin safarireitit olivat meille mieluisia.

Moremin riistansuojelualue sijaitsee Okavangon suistoalueella, joten täälläkin on paljon elämää. Virtahepoja, norsuja, seeproja, kirahveita, puhveleita, antilooppeja, apinoita, leijonia, hyeenoita ja jopa gepardeja ja leopardeja voi hyvällä tuurilla nähdä. Meille eivät kissapedot leijonaa lukuun ottamatta tällä reissulla suostuneet kovinkaan hyvin näyttäytymään, sillä näimme leopardista vain muutaman vilauksen eräänä varhaisena aamuna. Koko suuri viisikko tuli siis kuitenkin tälläkin reissulla bongattua.

Moremin alueella voi nähdä todella paljon virtahepoja.

Alueella elää myös krokotiileja.

Seeproja juomapaikalla

Bongasimme myös mustahevosantiloopin.

Tällaista siltaa pitkin mennään Moremin riistansuojelualueelle.

Sekä Choben kansallispuistoon että Moremin riistansuojelualueelle täytyy ostaa päiväkohtainen lupa. Luvan osto onnistuu aina jollakin alueen portilla, ja samanaikaisesti voi ostaa luvan useammalle päivälle. Luvan hinta yhdelle päivälle on noin 24 euroa (kaksi aikuista ja auto). Aina kun ajaa sisään tai ulos portista, täytyy käydä kirjaamassa itsensä sisään tai ulos kirjoittamalla tietonsa kirjaseen. Myös lupapaperi täytyy näyttää portilla mennen tullen.

Rahasta mainittakoon sen verran, että Botswanaan voi hyvin ottaa mukaan euroja. Ainakin Maunin ja Kasanen kaupungissa on rahanvaihtopisteitä. Eurot käyvät myös joissain paikoissa maksuvälineenä, samoin kuin Yhdysvltojen dollarit. Kortillakin voi maksaa ainakin huoltoasemilla ja monissa kaupoissa.

Sekä Chobe että Moremi näyttivät meille sen, että Botswana on mainiota omatoimisafarimatkailualuetta, vaikkakin etukäteisvalmisteluja täytyy jaksaa tehdä. Maa on melko hiljainen ja turvallisen tuntuinen, eikä massaturismia ole. Botswanassa matkailija todellakin on keskellä villiä Afrikkaa, ja safarikokemuksista muodostuu ikimuistoisia. Seuraavassa postauksessa kerromme vielä tarkempia kokemuksiamme Botswanan leirintäalueista sekä siitä, mitä kaikkea illan ja yön pimeydessä voikaan tapahtua…

Puhvelin pääkallo Botswanassa

Kirjoita kommentti
7.7.2019 by anu/pete