Browsing Tag

Armenia

Matkailuvuosi 2017

Taas on tullut se aika vuodesta, jolloin kootaan yhteen menneen vuoden matkailusaldoa. Olemme parhaillaankin reissun päällä, kuten viime vuosina usein olemme vuodenvaihteen aikaan olleet. Matkailu on ja pysyy edelleen yhtenä rakkaimmista harrastuksistani. Yhdessä pyrimme matkustamaan vähintäänkin sen pari kolme kertaa vuodessa. Tänäkin vuonna onnistuimme valikoimaan matkakohteiden joukosta mieleenpainuvia ja unohtumattomia kohteita.

Vuosi 2017 alkoi hiukan ikävissä merkeissä, vaikka reissussa silloin olimmekin. Sairastuin Arabiemiraattien ja Omanin reissulla flunssaan, josta poiki ikäviä jälkitauteja, mukaan lukien sitkeä korvatulehdus. Vuosi vaihtui Dubaissa, ja itse asiassa juuri tuona samana yönä matkasimme kohti kotia parin viikon reissaamisen jälkeen. Eipä ollut hirveästi fiiliksiä ihastella Dubain ilotulitusta. Itse matka oli ollut kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä, lukuun ottamatta tuota sairastelua.

Vuosi vaihtui Dubaissa, tosin tämä kuva on otettu hiukan aiemmin.

Keväällä tein elämäni ensimmäisen reissun yksinäni. Kohteeksi olin valinnut Kaukasuksen vuoristossa sijaitsevia maita, Georgian ja Armenian. Olipa muuten hyvä valinta. Tykkäsin todella tästä meille suomalaisille hiukan tuntemattomammasta maailmankolkasta. Kaukasuksen vuoret veivät mennessään. Tbilisiin ihastuin aivan hirveän paljon, ja kyllä arvoituksellinen Armeniakin oli minun mieleeni. Kaukasukselle haluan kyllä vielä uudestaankin! (Ja itse asiassa olen menossa sinne taas huhtikuussa…?) Yksin reissaaminen onnistui mainiosti, vaikka sitä aluksi vähän jännitin.

Ihana Tbilisi, Georgian pääkaupunki

Ja mystinen Armenia

Ja upeat lumihuiput jylhillä Kaukasuksen vuorilla

Toukokuussa vietimme yhdessä pidennetyn viikonlopun Amsterdamissa. Amsterdamista on vuosien varrella tullut yksi suosikkikaupunkikohteistamme. Syitä tähän ovat mm. lyhyt lento, kohteen helppous ja kaunis arkkitehtuuri. Tällä reissulla tosin huomasimme ydinkeskustan roskaisuuden ja turistimäärän lisääntyneen, mikä ei tietenkään ole hyvä juttu. Amsterdamissa on kuitenkin silti aina hauskaa! Tällä kertaa pääsimme myös ylös Westerkerkin torniin.

Iloinen Amsterdam

Heinäkuussa pääsimme tutustumaan Euroopan luontokohteiden aarteeseen, kauniiseen Azoreiden saariryhmään. Kiersimme näitä häikäisevän upeita saaria vajaan parin viikon ajan ja näimme ja koimme vaikka mitä. Liikuimme vuokra-autolla, laivalla ja lentäen. Ehdoton plussa oli turistien vähäinen määrä, mikä on todella ällistyttävää, kun ottaa huomioon, miten paljon kaunista nähtävää Azoreilla on. Tulivuoria, kalderoita, kraatterijärviä, kauniita vaellusreittejä, tuhansia villihortensioita, rauhallisia teitä, viihtyisiä pikkukyliä ja kallioisia uimapaikkoja, niistä on Azorit tehty. Näissä tunnelmissa sielu ja mieli kyllä lepäsivät!

Azorit sykähdytti meitä maailmanmatkaajia.

Lokakuun syyslomalla jatkoin maabongausta ja suuntasin viikoksi Moldovaan. Sain matkakaveriksi äitini, jolta lienen perinyt viehätyksen vieraisiin maihin. Moldova kuului myös sarjaan ”ei niin tavalliset kohteet”, ja siksikin se oli kovin viehättävä paikka. Turistien vähyys oli täälläkin plussaa, samoin erittäin matala hintataso. Täältä löytyvät hinta-laatusuhteeltaan maailman parhaat viinit. Luostarit ja kirkot ovat kauniita, ja elämänmeno mukavan rauhallista. Säät eivät tällä kertaa suosineet, mutta kohteena Moldova oli hyvä valinta.

Moldovan aarteita

Moldovassa ollessa piti tietenkin pistäytyä maassa, jota ei ole olemassa, eli Transnistriassa. Sinnekään ei tarvinnut lähteä yksin, vaan äitini lähti mukaan päivän reissulle. Kokemushan sekin oli, ja kyllä Transnistriasta löytyi sekä hyvää ruokaa että jotain hienoa nähtävääkin.

Tiraspolissa, Transnistrian pääkaupungissa

Benderin linnoitus

Vuoden 2017 viimeinen reissu suuntautui Mauritiukselle, jossa lomailemme parhaillaan, ja jossa vietämme myös uuttavuotta. Mauritius on jo vuosikaudet muhinut mielessämme, ja nyt viimein tänne sitten pääsimme. Pitkän lentomatkan päässä tämä Kauriin kääntöpiirillä sijaitseva paratiisirantojen maineessa oleva eksoottinen kohde on. Täytyy sanoa, että kyllä lähes 12 tunnin lentomatka tänne kannatti. Mauritius on ollut tosi kiva. Keskellä Suomen pimeintä talvea on mukava päästä kohteeseen, jossa oikeasti on kesä ja lämmin!

Mauritiuksen paratiisirannoille päättyy meidän matkailuvuotemme, ja alkaa uusi matkailuvuosi.

Lopuksi haluamme toivottaa kaikille blogimme lukijoille hyvää ja onnekasta vuotta 2018!

Kirjoita kommentti
30.12.2017 by

Lähde matkalle Georgiaan!

Oletko nähnyt Pariisin, Lontoon, Prahan, Rooman, New Yorkin, Barcelonan ja monet muut suositut kohteet? Ovatko Espanjan, Kreikan, Kanarian, Thaimaan ja Turkin rannat jo kenties koluttu? Kaipaatko matkoiltasi jotain uutta, erilaista ja eksoottista? Siinä tapauksessa sinun kannattaa harkita seuraavaksi kohteeksi Kaukasuksella sijaitsevaa viehättävää Georgiaa.

Georgiaan ja sen pääkaupunkiin Tbilisiin pääsee lentäen vaikkapa Kiovan tat Riian kautta. Suoria lentoja ei ole. Lennot saa 200-300 eurolla. Tbilisin lentokentältä kannattaa sopia etukäteen varatun hotellin kanssa kuljetus. Kyyti maksaa majapaikasta riippuen noin 10-12€ ja matka kestää vajaa puoli tuntia.

Georgiaan tutustuminen kannattaa aloittaa sen hauskasta ja eläväisestä pääkaupungista Tbilisistä. Länsimaiset matkailijat ovat täällä vähemmistössä, sillä suurin osa turisteista saapuu arabimaista, Venäjältä, Filippiineiltä, Kiinasta ja Ukrainasta. Tämä tuo lisää eksotiikkaa jo muutenkin erilaiseen kohteeseen.

Paras aika matkustaa Georgiaan on kevät tai syksy. Kesällä voi olla tukalaa, sillä lämpötila kipuaa yleisesti 40-45 asteeseen. Esimerkiksi huhtikuun loppupuoli on oiva aika mennä Georgiaan. Ilma on kuin Suomen alkukesän. Voikukat ja omenapuut kukkivat, ruoho ja puut viheriöivät ja ilma on miellyttävän lämmin päivälämpötilojen pysytellessä 15-25 asteen tuntumassa.

Tbilisi ei jätä kokenuttakaan matkailijaa kylmäksi.

Tbilisissä riittää tekemistä ja ihmeteltävää pariksi päiväksi. Lisäpäivät ovat toki tervetulleita, sillä kaupungin ilmapiiri on mukava ja tunnelmallinen. Vanhakaupunki on kaunis, omalla hyvällä tavallaan hiukan rähjäinen, mutta silti siisti. Nähtävyydet ovat kävelymatkan päässä toisistaan. Kävellen onkin mukavinta tutustua kaupunkiin. Tbilisin parhaimpiin nähtävyyksiin kuuluvat koko vanhankaupungin ohella Narikalan linnoitus sekä sen lähellä kohoava Äiti Georgia-patsas, 1200-luvulla rakennettu Metekhi-kirkko sekä viereinen kaupungin perustajan Vakhtang Gorgasalin patsas, Pyhän kolminaisuuden katedraali (Georgian suurin kirkko), vanhojen rikkikylpylöiden alue, keskustan vesiputous sekä viihtyisän D. Aghmashenebeli Avenuen kävelykatupätkä. Rustaveli Avenue Vapaudenaukioineen on myös merkittävä paikka.

Ylhäällä näkyy Narikalan linnoitus

Vanha Metekhi-kirkko sekä Vakhtang Gorgasalin patsas ovat hienolla paikalla kaupungin sydämessä.

Pyhän kolminaisuuden katedraali

Rikkikylpylöiden alue

Vapaudenaukio

Keskustan vesiputous

Tbilisissä voi myös matkustaa bussilla. Tällöin täytyy vaihtaa valmiiksi esimerkiksi kaupassa 50 tetrin (n. 20 snt) kolikko, joka syötetään bussissa olevaan automaattiin. Automaatti antaa sitten sinulle lipun, joka täytyy säilyttää matkan ajan.

Metrokin on hyvin toimiva kulkupeli. Matka maksaa tuon 50 tetriä. Ensimmäisellä matkustuskerralla ostetaan muovikortti, joka maksaa 2 laria (n. 80 snt). Tämä toimii panttina, eli palautettuaan kortin saa summan takaisin.

Metroasema Tbilisissä

Metro on täällä toimiva peli

Ruoka on Tbilisissä ja Georgiassa herkullista. Se maustetaan hyvin suolalla ja yrttimausteilla, esimerkiksi tuoreella korianterilla. Juusto on melko suolaista ja sitä käytetään monissa ruokalajeissa. Paikallisia erikoisuuksia ovat muun muassa hatsapuri eli juustolla täytetty pyöreä leipä, khinkalit eli täytetyt nyytit, erilaiset piiraat, grillattu liha ja kana ja erilaiset kasvisruuat. Kansainvälistäkin ruokaa saa, mutta paikalliset ruuat ovat suositeltavampia. Jälkiruokiakin on tarjolla, mutta niitä paikalliset harvemmin harrastavat. Pääruuat ovat niin täyttäviä, ettei jälkiruualle ilmeisesti tahdo löytyä tilaa.

Herkullinen hatsapuri

Kanapiiras

Perunaa ja porsaanlihaa

Juustolasagne

Nämä khinkalit eivät ole aitoja, mutta ulkonäkö on suurin piirtein sama kuin aidoissakin.

Ruoka ja juoma ovat ravintoloisssa suomalaisittain edullisia. Keskustan kävelykatujen turistiravintoloiden hinnat ovat korkeampia kuin kauempana sijaitsevien paikkojen hinnat. Tarjolla on myös edullisia pikaruokalatyyppisiä paikkoja, joiden laatu on hyvä, mutta hinnat huokeampia. Metekhi-sillan kupeessa samannimisen aukion laidalla on keskustan kenties suosituin ravintola. I Love Tbilisi-kyltin takana on paikka, joka pitää ovensa auki 24h vuorokaudessa.Täällä saa varautua ruuhkaan, sillä myös paikalliset käyvät sankoin joukoin ravintolassa. Hinta-laatusuhde on erinomainen. Viidellä eurolla syö vatsansa takuuvarmasti täyteen. Kymmenellä eurolla saa jo useita ruokalajeja. Lasi talon valko- tai punaviiniä maksaa vaivaiset 40snt. Tämä ravintola kannattaa siis kokea, ja vaikka useampaankin kertaan!

Tänne kannattaa suunnata syömään!

Kun on nähnyt Tbilisin, kannattaa lähteä kaupungin ulkopuolelle tutustumaan Georgian muihin mielenkiintoisiin kolkkiin ja erityisesti upeaan Kaukasuksen vuoristoon. Retkiä myyviä matkatoimistoja on vanhankaupungin alueella runsaasti ja vaihtoehtoja löytyy. Jotkut hotellit tarjoavat yksityisretkiä, mutta nämä ovat matkatoimistojen tarjoamiin ryhmäretkiin verrattuna kalliita. Kokopäiväisen ryhmäretken saa 20-30 eurolla kohteesta riippuen, ja hintaan sisältyy kyyti sekä englanninkielisen oppaan palvelut.

Jos aikaa on vähän, täytyy valikoida retkistä parhaimmat. Yksi parhaista retkistä on Kazbegin retki. Tämä retki vie matkaajan halki Kaukasuksen vuoriston kohti maan pohjoisosia Stepandsmindan kylään sekä kylän lähellä komealla paikalla olevalle Pyhän kolminaisuuden kirkolle. Täällä näkee hyvällä säällä itse Kazbegin vuoren huipun, Georgian toiseksi korkeimman kohdan. Maisemat ovat todella upeat.

Stepandsmindan kylä sijaitsee jylhien vuorten ympäröimässä laaksossa.

Kazbegin huippu, 5033 m merenpinnan yläpuolella, näkyy kuvan keskiosassa ylhäällä

Pyhän kolminaisuuden kirkko

Hienoja maisemia retken varrelta

Toinen hyvä retkikohde Kakhetin alue. Tämä retki suuntautuu Tbilisistä itään. Retken aikana nähdään kaunis Bodben Pyhän Yrjön luostari, Alazanin laakso sekä viihtyisä Sighnaghin kylä 4km pitkine muureineen. Myös alueen viinejä pääsee maistelemaan. Tälläkin retkellä saa ihastella kauniita maisemia.

Bodben luostari

Sighnaghin kylä ja Alazanin laakso

Kylää kiertävä muuri näkyy tässä kapeana nauhana.

Sighnaghi

Jos aikaa on enemmän, kannattaa ehdottomasti lähteä tutustumaan naapurimaahan Armeniaan. Tbilisistä järjestetään retkiä tähän Kaukasuksen sydämessä sijaitsevaan mystiseen maahan. Toinen vaihtoehto on matkustaa Armeniaan omatoimisesti. Suositeltavin tapa on mennä pikkubussilla tai tila-autolla. Matka Tbilisistä Armenian pääkaupunkiin Jerevaniin maksaa n. 12-13€ ja matka kestää viidestä kuuteen tuntiin reitistä ja kuskista riippuen. Rajanylitys sujuu jouhevasti eikä ruuhkia ole. Molemmat maat ovat suomalaisille viisumivapaita. Armeniassa on suositeltavaa viipyä vähintään kolme yötä, jotta ehtii kokea Jerevanin lisäksi muutakin.

Mystinen Armenia kiehtoo matkailijaa, joka haluaa kokea jotain erikoista.

Jos aikaa on rajallisesti, kannattaa pysytellä Georgian rajojen sisäpuolella ja ottaa kaikki irti tästä vieraanvaraisesta maasta. Georgia kätkee sisälleen hienoja aarteita, luontoa ja historiaa. Matkaaja ei takuulla tule pettymään, jos matkakohteekseen tämän maan valitsee. Voi jopa olla, että tänne palaa joskus uudelleen.

Tässä tulevat Georgian plussat ja miinukset:

+ Eksoottinen mutta silti rauhallinen ja turvallinen lomakohde
+ Georgialaiset ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia.
+ Hintataso on edullinen.
+ Ruoka on hyvää.
+ Paikalliset viinit ovat maistamisen arvoisia.
+ Hienot nähtävyydet sekä Tbilisissä että sen ulkopuolella.
+ Kaukasuksen upeat maisemat

Saisiko olla paikallista viiniä?

– Englantia ei puhuta kovinkaan yleisesti, vaikka sillä kyllä hotelleissa ja ravintoloissa pärjää.
– Kaupunkien ulkopuolella on jonkun verran roskia.
– Kulkukoirat ja -kissat
– Ei suoria lentoja.

Lopuksi vielä tärpit Georgiaan. Koe siis ainakin nämä:

– Tutustu Tbilisin vanhaan kaupunkiin.
– Kiipeä ylös Narikalan linnoitukselle tai mene sinne vaijerihissillä.
– Ihastele Tbilisin Pyhän kolminaisuuden katedraalia.
– Maista paikallisia herkkuja, kuten hatsapuria ja muita piiraita.
– Maistele paikallisia viinejä vaikkapa viinikaupassa tai ravintolassa ruuan kera.
– Lähde retkelle Kaukasuksen vuoristoon.

Tbilisi yövalaistuksessa

4 kommenttia
7.5.2017 by

Armenian helmet: Sevan-järvi, Garnin temppeli ja Geghard

Armenian pääkaupunki Jerevan ei ole mikään turistipaikka. Tämän huomaa muu muassa siitä, ettei täällä ole kovinkaan montaa retkentarjoajaa. Itse näin kaduilla vain muutaman retkimainosjulistein varustetun auton. Hotellit kyllä myyvät retkiä, mutta itse asiassa ne ovat autokyytejä matkailijan haluamiin paikkoihin. Kohteet ovat valmiiksi hinnoiteltuja. Ne ovat käytännössä yksityisretkiä. Itse jouduin näin yksin matkaavana maksamaan suhteessa aika paljon päästäkseni haluamiini paikkoihin. Halvin hintaluokka nimittäin pitää sisällään 1-3 henkilöä. Niinpä maksoin yksin saman hinnan, kuin kahden tai kolmen hengen porukka olisi maksanut yhteensä. No, yksityisretkellä on omat hyvät puolensa. Saa edetä aivan omaa vauhtia, eikä ketään tarvitse odotella. Niinpä maksoin suosiolla tästä privaattipäivästä sen 93€ ja lähdin innolla matkaan.

Ensimmäiseksi kohteeksi olin valinnut Sevan-järven ja vanhan Sevanavank-luostarin, joka on perustettu vuonna 874. Luostaria on restauroitu 1950-luvulla. Sevan-järven pinta sijaitsee peräti 1900 metriä merenpinnan yläpuolella, joten kyseessä tosiaankin on vuoristojärvi. Täällä oli selvästi vielä kevät. Tuuli oli hyytävä ja todella navakka. Kevyttoppatakki tuli taas tarpeeseen. Maisemat kyllä olivat hienot. Lumihuippuvuoret reunustivat järveä. Näkymät vanhalta Sevanavank-luostarilta olivat komeat. Täälläpäin nämä luostarit on näköjään rakennettu varsin hienoille paikoille.

Sevanavank-luostari on varsin hienolla paikalla.

Tuuli tuiversi hiuksia.

Näkymiä luostarilta

Myyntikojuja

Sevan-järveltä ajelimme Armenian kenties kuuluisimmalle nähtävyydelle, Garnin temppelille. Tämä on hyvin vanha, peräti 100-luvulla basaltista rakennettu antiikin temppeli. Temppeli tosin tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1679, mutta rakennettiin uudestaan neuvostoaikana. Onneksi jälleenrakentamisessa pystyttiin hyödyntämään alkuperäisiä osia, jotka edelleen olivat paikoillaan siinä, mihin järistys oli ne jättänyt.

Garnin temppelialueen portti

Garnin temppeli

Ei pelkästään Garnin temppeli ole hieno, vaan myös sitä ympäröivöt maisemat. Temppeli sijaitsee nimittäin vuoren rinteellä paikalla, josta on hienot näkymät alas rotkoon. Rotkon pohjalla virtaa joki. Alkukesän kukat ja puut kukkivat ja täälläkin lumihuippuvuoret kruunasivat maiseman. Tunnelma temppelillä oli seesteisen rauhallinen tyynen, aurinkoisen ja lämpimän sään ansiosta. Kovaäänisistä tuli rauhallista musiikkia ja väkeä oli sopivasti, ei ruuhkaksi asti siis.

Kauniita vuoristomaisemia

Garnin temppelin jälkeen suuntasimme kohti viimeistä paikkaa Geghardin luostaria. Juuri ennen luostaria pääsin kuitenkin lounastamaan kenties hulppeimmalle paikalle, jossa olen koskaan syönyt. Ravintola oli rakennettu jyrkän vuoren rinteeseen. Näkymät olivat alas rotkoon. Jopa vessan ikkunastakin näkyi suoraan rotko ja vuorenrinteet. Kaksi paikallista naista oli leipomassa ravintolassa kansallisleipää eli lavashia. Valtavan iso ja ohut lavash on erittäin herkullista, kun se tarjoillaan suoraan uunista otettuna rapsakan lämpimänä. Takuuvarmasti siis tuoretta! Pakkohan sitä oli maistaa ruuan ohessa. Suomessa syön leipää äärimmäisen harvoin, sillä en ole mikään leivän ystävä. Tämän lavashin söin kuitenkin kiltisti loppuun ja täytyy sanoa, että oli se kyllä herkullista.

Näin syntyy lavash-leipä.

Lounas hienolla paikalla

Vanha Geghardin luostari komeilee vuoren rinteellä sekin. Luostari on rakennettu 300-luvulla ja se kuuluu UNESCO:n maailman perintöluetteloon. Luostari on hakattu osittain kallioiden sisään. Vanhan luostarin sisällekin pääsi tutustumaan. Luostarin takana virtaa pieni puro ja vesiputous ja putouksen yli kulkee vanha silta. Hienoihin maisemiin on tämäkin rakennelma kyhätty!

Geghard-luostari

Tässä luostari kauempaa kuvattuna

Luostarin takana oleva silta

Retkipäivä meni rattoisasti säiden vaihdellessa viileästä keväästä lämpimään kesään. Kuski puhui vain muutaman sanan englantia, mutta eipä tuo haitannut. Asioista oli sovittu yhdessä englannin kielen taitoisen hotellin työntekijän kanssa, ja suunnitelmissa pysyttiin. Sain itse määrätä tahdin, ja koska olin aika nopea, pääsin takaisin hotelliinkin mukavan ajoissa. Armenia alkoi olla tässä. Seuraavana päivänä suuntaisin takaisin Georgiaan ja Tbilisiin…

7 kommenttia
26.4.2017 by

Armenian pääkaupunki Jerevan

”Täällä radio Jerevan. Meiltä on kysytty…” Poliittisistä vitseistään tunnetun kuvitteellisen radiokanavan lisäksi Armeniasta tulee mieleen Euroviisut. Paljon muuta en maasta tiennyt, mitä nyt tietysti olin tapani mukaan kirjannut ylös maan nähtävyyksiä ja mahdollisia käyntikohteita. Armenia sijaitsee niin lähellä Georgiaa, että halusin yhdistää nämä kaksi maata tällä reissulla. Maabongarina tämä oli mielestäni tähän kohtaan hyvä ratkaisu. Armenia sai kunnian olla minun 90. maani.

Ensimmäinen pysähdyspaikka Armeniassa heti rajan jälkeen

Tbilisin bussiasemalta lähti isoja busseja moniin paikkoihin, kuten Turkin suurkaupunkeihin. Jerevaniin on näköjään vähemmän menijöitä, sillä meille valikoitui pikkuinen bussi, jonka etuikkunassa luki kyrillisin kirjaimin Jerevan. Kovin lupaavalta ei matkan alku näyttänyt, sillä lähdimme n. 40 minuuttia myöhässä. Bussin muut kymmenen matkustajaa olivat enemmän tai vähemmän paikallisia, mutta itse erotuin kyllä joukosta. Englantia ei kukaan puhunut ja valtaosa matkustajista oli eläkeikäisiä. No, elekielellä mentiin tämä matka.

Pikkubussi valmiina lähtöön…

Matka kesti lopulta yli kuusi tuntia. Etäisyys näiden kahden kaupungin välillä on alle 300km, mutta koska matkamme kiemurteli hitaita monin paikoin vuorenrinteiden teitä pitkin halki viljelysmaiden ja kylien, se kesti ja kesti. Lisäksi kuskin ajotyyli oli tällä kertaa rauhallisimmasta päästä, ja ihan hyvä niin. Maisemat olivat Kaukasuksen jylhien lumihuippuisten vuorten ansiosta häikäisevät, joten ajattelin, että tämä on 12 euron hintainen maisemakierrosretki aidossa paikallisessa seurassa.

Maisemia matkan varrelta

Jerevan vaikutti jo heti alkuun isommalta kaupungilta kuin Tbilisi, vaikka ne todellisuudessa ovat suurin piirtein samankokoisia. Liikenne on vilkkaampaa ja äänekkäämpää, eikä metroverkosto ole niin kattava. Kävellen olen kuitenkin tutustunut suurimpaan osaan keskustan alueesta. Vain pariin paikkaan otin taksin. Yhden etapin menin bussilla.

Mielestäni Jerevanin paras nähtävyys näin luonnonystävänä on ehdottomasti kaupunkia ympäröivät lumihuippuiset vuoret, erityisesti Raamatustakin tuttu Ararat-vuori. Niistä ei vaan saa silmiä millään irti, niin henkeäsalpaavan hienot ne ovat! Onnekseni aamun ja päivän sää oli aurinkoinen ja lumihuiput näkyivät. Illalla pilvisyyden lisäännyttyä vuorten kuvaaminen kävi haasteellisemmaksi. Tosin enpä tällä iPadilla niiden hienoutta saanut kirkkaallakaan säällä kunnolla tallennettua. Kyllä ne vaan luonnossa ovat paljon huikeampi näky kuin näissä minun kuvissani.

Kaukana siintävät Kaukasuksen lumihuippuvuoret. Tuo näiden kuvien korkea huippu on kuuluisa Ararat-vuori.

Jerevanin kaupungissa ei mielestäni ole mitään kovin suurta nähtävää. Arkkitehtuurissa näkyy Neuvostoliiton aika, samoin osissa nähtävyyksiä. Joukosta löytyy kuitenkin muutamia hauskoja yksityiskohtia, kuten tämä seuraavassa kuvassa näkyvä Voiton silta. Sillan kupeessa on Ararat-konjakkitehdas. Koska itse en voi sietää konjakkia, jätin vierailun ja konjakinmaistelut suosiolla väliin.

Voiton silta ja Ararat-tehdas

Jerevanin keskustan tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluvat Tasavallan aukio sekä oopperatalo. Näistä kuvia seuraavaksi.

Tasavallan aukio

Lauantai-illan suihkulähdevaloshow Tasavallan aukiolla

Oopperatalo

Ehkä kuuluisin nähtävyys on kuitenkin Cascades-patsaspuisto valtavine portaineen. Portaiden yläpäässä on toisen maailmansodan muistomerkki. Kyllähän siinä hiki hiukan tuli, kun auringon porottaessa ylös rappuset kipitti. Alhaalla olikin sitten mukava pitää lounastauko.

Cascades-patsaspuisto jättiportaineen

Näkymiä portailta alaspäin

Sitten lounastauko

Kävin myös katsomassa Voiton puistoa Äiti Armenia-patsaineen. Puistossa on lisäksi huvipuistolaitteita. Muilta osin puisto vaikutti hieman hoitamattomalta, mutta nämä keskeiset alueet ovat ihan viihtyisiä.

Voiton puiston portti

Äiti Armenia-patsas

Voiton puistoa

Yksi merkittävä paikka Jerevanissa on Kansanmurhan muistomerkki Tsitsernakaberd. Voiton puiston lailla täältäkin on upeat näkymät lumihuippuvuorille sekä alas kaupunkiin. Muistomerkki sinällään on äkkiä nähty, mutta niitä vuoria voisi tuijottaa ikuisuuden!

Kansanmurhan muistomerkki

Näkymiä alas kaupunkiin

Jerevanissa on myös muitakin puistoja ja viheralueita, joissa on mukava käydä kävelemässä ja haistelemassa paikallista ilmapiiriä. Viheralueille ja puistoihin on täällä päätetty pystyttää terasseja. Mikäpä sen mukavampaa, kuin istahtaa päiväkävelyn lomassa hetkeksi vaikkapa oluelle pois ruuhkasta ja hälinästä.

Tämä puisto on nimeltään Rakastavaisten puisto.

Tässä eräs toinen viihtyisä viheralue terasseineen

Patsaitakin täällä on.

Sekä tietenkin kirkkoja

Kävin myös Matenadaranissa eli käsikirjoitusmuseossa, jossa sai katsella hyvin vanhoja kirjoja, käsikirjoituksia ja kirjamaalauksia. Pääsymaksu paikkaan oli vajaat kaksi euroa. Onnistuin nappaamaan muutaman kuvan kirjoista, ennen kuin työntekijä tuli ilmoittamaan, että kuvaaminen on kiellettyä.

Matenadaran

Vanhaa lääketiedettä

sekä tietoa hevosista ja ohjeita niiden hoidosta

Jerevan on kuulunut muillekin kuin venäläisille. Kaupunkia ovat vuosisatojen varrella hallinneet niin ottomaanit kuin persialaisetkin. Vaikutus näkyy muun muassa rakennuksissa. Jerevanista löytyy kirkkojen lisäksi muun muassa Sininen moskeija. Ruokakulttuuri on myös saanut vaikutteita kaupunkia hallinneilta kansoilta. Armenialainen ruoka onkin georgialaisen ruuan tapaan herkullista ja maittavaa. Kansainväliset pikaruokaketjut voi täällä siis suosiolla jättää väliin.

Erityisen hyvänä ruokapaikkana jäi mieleen Yerevan-taverna. Paikka ei ollut halvimmasta päästä, mutta silti suomalaisittain varsin edullinen. Ruoka ja viini olivat erinomaisia laadultaan. Iso plussa tuli elävästä armenialaisesta musiikista.

Yerevan-taverna

Alkupalaksi keittoa

Varsin herkullinen pääruoka ja erinomaista viiniä

Jälkiruuaksi tietenkin baklavaa

Ruokaa odotellessa ehti suunnitella seuraavaa päivää.

Armenialainen yhtye

Turisteja täällä ei liiemmin ole, ainakaan siinä määrin kuin Tbilisissä. (Jota ei kyllä myöskään ainakaan näin huhtikuussa voi turistirysäksi kutsua.) Tämä on siis hyvin autenttinen pääkaupunki. Ihmiset tuijottavat täällä länsimaista matkaajaa, joka määrätietoisesti suuntaa kartan kanssa reippaasti eteenpäin. Myös ravintoloissa saa varautua katseisiin sekä uteliaiden tarjoilijoiden kysymyksiin.

Itse tykkään nykyään matkustaa erikoisiin kohteisiin, jollaiseksi myös Jerevanin miellän. Esimerkiksi Lontoo, Pariisi ja Rooma tuntuvat Jerevaniin verrattuna vähän tylsiltä, tavanomaisilta ja erityisesti turistisilta ja kalliilta. Hienoja paikkojahan ne omalla tavallaan ovat ja varmaan ainakin joihinkin niistä tulen todennäköisesti palaamaan uudestaankin. Tällä hetkellä minua kuitenkin eniten kiinnostavat hiukan tällaiset mystiset ja oudommat kohteet. Heh, samaan syssyyn täytyy kyllä myöntää, että seuraava reissu suuntautuu Amsterdamiin. :)

Armenian valloitus on alkanut hyvin.

7 kommenttia
23.4.2017 by