Browsing Tag

Argentiina

Etelä-Amerikan maat käyty

Etelä-Amerikasta tuli ehkä hieman yllättäen ensimmäinen maanosa, jonka kaikissa maissa me molemmat olemme käyneet. Kaikissa Euroopan maissa on Anu käynyt, viimeinen maa oli Kypros kesällä 2021. Petriltä puuttuu Euroopasta vielä seitsemän maata, mutta Etelä-Amerikan saimme molemmat plakkariin lokakuussa 2022. Tämä tapahtui Paragayssa, toisella niin sanotulla pidemmällä reissulla, joka suuntautui Etelä-Amerikkaan, Karibialle ja USA:han.

Etelä-Amerikkaan olemme matkustaneet yhteensä vain kahdella eri reissulla. Ensimmäisen kerran vietimme kyseisessä maanosassa noin kaksi ja puoli kuukautta osana vuoden mittaista maailmanympärimatkaa, jolloin kävimme kaikissa maanosissa. (Tästä blogimme nimikin juontaa juurensa.) Kävimme tuolloin Ecuadorissa, Perussa, Boliviassa, Chilessä, Argentiinassa, Brasiliassa ja Uruguayssa. Toinen vierailumme Etelä-Amerikkaan alkoi 2.8.2022 kestäen reilut kolme kuukautta. Vieraillut maat tällä reissulla olivat Venezuela, Suriname, Guyana, Ranskan Guayana (on osa Ranskaa), Kolumbia ja Paraguay. Lisäksi kävimme uudestaan Perussa.

Etelä-Amerikkaan kuuluu verrattain vähän itsenäisiä valtioita, joten siksi ei toisaalta ole ihme, että yhdessä tämän maanosan maat saavutimme ensimmäiseksi. Lisäksi tämän reilun seitsemän kuukauden reissun ensisijaisen kohteen vaihtuessa Tyynenmeren saarista Uudelle mantereelle, oli oikeastaan aika odotettavaa, että Etelä-Amerikasta tuli ensimmäinen täysin valloitettu maanosa. Toki monia aluevaltauksia on tämänkin maanosan suhteen vielä tekemättä. Upeilla Galápagossaarilla kävimme jo vuonna 2011 ja Ranskan Guayanassa syyskuussa 2022, mutta esimerkiksi Chilen Pääsiässaarille emme vielä ole ehtineet.

On kovin vaikea valita Etelä-Amerikan maista yhtä omaa suosikkia, sillä kussakin maassa on aina omat hyvät ja huonot puolensa. Jos jokin maa täytyisi nostaa ykköseksi, olisi se varmasti Peru. Vaikka maassa matkustaminen on meille vuoristotaudin ja muiden sairastelujen myötä molemmilla kerroilla ollut hieman haastavaa, ovat maan nähtävyydet omaa luokkaansa. Jylhät Andien vuoret, niiden upeat luonnonnähtävyydet ja niillä viihtyvät eläimet ovat Perua parhaimmillaan. Myös Kolumbia, Bolivia ja Chile kuuluvat suosikkimaiden joukkoon, sekä toisaalta myös mantereen kenties hienoin eläintenbongauspaikka Galapagossaaret, joka kuuluu Ecuadorille.

Mitä sitten kustakin Etelä-Amerikan maasta on jäänyt päällimmäisenä mieleen? Seuraavaksi lyhyt kuvaus jokaisesta maasta.

Ecuador

Ecuador oli ensimmäinen maamme Etelä-Amerikassa. Pääkaupungissa Quitossa vietimme muutaman yön, samoin Bañoksen pikkukaupungissa, johon tykästyimme. Vielä enemmän ihastuimme kuitenkin Galapagossaariin, jonne teimme 10 päivän retken. Retki toteutettiin pienellä noin 12 hengen porukalla, ja meillä oli hyvä jengi. Retken aikana yövyimme neljällä saarella, mikä oli mielestämme hyvä juttu. Saarten välit kuljimme veneellä. Koko reissu oli käytännössä Avaraa luontoa, eli juuri sitä, mistä me pidämme.

Baños, Ecuador 2011
Galapagossaaret on ollut yksi kaikkien aikojen mieluisimmista käyntikohteista. Tässä merileguaani lokakuussa 2011.
Tässä on puolestaan sinijalkasuula, yksi Galapagossaarten ihmeellisimmistä linnuista.

Peru

Perussa vietimme vuonna 2011 parisen viikkoa. Machu Picchu, Titicaca-järvi, Colca-kanjoni ynnä muut perusnähtävyydet tuli silloin käytyä, mutta paljon jäi myös näkemättä. Kun sitten vuoden 2022 toisella Etelä-Amerikan kierroksella silmiimme sattui kuvia upeasta Sateenkaarivuoresta, päätimme sisällyttää Perun tällekin reissulle, ja kyllä kannatti! Sateenkaarivuori eli Vinicunca on korkein paikka, jonne olemme vaeltaneet (yli 5000 metriä merenpinnan yläpuolella). Sateenkaarivuoren lisäksi pääsimme muihinkin upeisiin paikkoihin. Lisäksi teimme ikimuistoisen paluun Machu Picchulle, inkojen kadonneeseen kaupunkiin.

Perun Machu Picchulla vuonna 2011 (yläkuva) ja uudestaan vuonna 2022 (alakuva), lähes samassa paikassa.
Palasimme Peruun syksyllä 2022 muun muassa sen vuoksi, että halusimme käydä Vinicuncalla. Kuvassa hauskasti puettuja laamoja.
Vinicuncan läheisyydessä on vähintään yhtä hieno Punainen laakso, jossa käy vain kourallinen turisteja.
Tässä toinen meille uusi Perun kohde, jossa vierailimme vuonna 2022; upea Humantay-järvi.
Colca-kanjoni kuuluu myös Perun pakollisiin nähtävyyksiin. Siellä kävimme vuonna 2011.

Bolivia

Myös toinen Andien maa sykähdytti upeilla maisemillaan. La Paz, maailman korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki (3250-4100 metriä merenpinnan yläpuolella) oli tukikohtamme Boliviassa. Teimme sieltä käsin useita hienoja retkiä lähialueille, muun muassa Chacaltayan vuorelle. Bolivian mieleenpainuvin paikka oli kuitenkin Uyunin suola-aavikko, joka oli ohjelmassa La Pazin jälkeen. Valkoista suolatasankoa silmänkantamattomiin sekä upeanvärisiä vuoria ja laguuneita. Tämä on ollut hienoin paikka, jossa olemme nähneet flamingoja, ja kieltämättä myös yksi hienoimmista luonnon muovaamista paikoista, joissa olemme koskaan käyneet.

Uyunin suola-aavikko on Bolivian upein nähtävyys. Vierailimme siellä syksyllä 2011.
Upea Punainen laguuni Uyunin suola-aavikolla
Taustalla näkyy Chacaltayan vuori La Pazin lähellä.
Auringon saarella Titicaca-järvellä.

Chile

Chileen matkustimme maateitse Uyunin suola-aavikkoretken päätteeksi. Ensimmäinen kohteemme Chilessä oli erikoinen San Pedro de Atacaman pikkukaupunki, jonka kaikki tiet olivat hiekkaa ja rakennukset punertavanruskeita. Atacaman aavikko tarjosi meille lisää unohtumattomia käyntikohteita. Mieleen jäivät erityisesti retket Kuulaaksoon sekä aavikolle tähtiä tähyilemään. Pääkaupunki Santiago de Chile oli myös hieno. Teimme Santiagosta retken viehättävälle viinitilalle, ja söimme retkellä ehkä maailman parasta lihaa.

Chilen Kuulaaksossa vuonna 2011
Samana vuonna Chilen pääkaupungissa Santiago de Chilessä
Viinitilavierailulla
Valparaisossa myöskin vuonna 2011

Argentiina

Myös Argentiinaan matkustimme maateitse vuonna 2011. Muistamme vielä ne tilavat ja tasokkaat yöbussit, joiden kyydissä matkat Chilessä ja Argentiinassa taittuivat vaivattomasti. Buenos Airesista pidimme, samoin Mendozan kaupungista. Mendozassa teimme pyörillä viini- ja oliivitilakierroksen. Lumihuippuiset vuoret reunustivat näitä tiloja. Eteläkärjen Ushuaia oli sitten tietysti ihan oma lukunsa, sillä sieltä teimme ikimuistoisen 10 päivän risteilyn Antarktikselle, suosikkimaanosaamme. Toki itse Ushuaiakin oli maisemiltaan upea. Toinen vierailu Argentiinaan oli meillä huomattavasti lyhyempi, vain yhden yön mittainen. Vuonna 2022 vietimme yhden yön Puerto Iguazussa ja kävimme katsomassa maailmankuuluja Iguassun putouksia.

Buenos Airesissa vuonna 2011
Argentiinan eteläkärjessä Ushuaiassa niin ikään vuonna 2011
Iguassun putouksilla Argentiinan puolella vuonna 2022

Uruguay

Uruguayssa pyörähdimme pikaisesti vain muutaman päivän ajan. Matka Uruguayhin taittui laivalla Buenos Airesista. Pääkapungissa Montevideossa otimme kiinni taskuvarkaan, joka ei kuitenkaan ollut varastanut meiltä mitään. Colonian pikkukaupuki oli toinen kohteemme tässä maassa.

Uruguayn pääkaupungissa Montevideossa vuonna 2011.
Coloniassa samalla reissulla

Brasilia

Rion rannat, Kristus-patsas ja Sokeritoppavuori, niiden takia matkustimme Brasiliaan. Brasiliassa vietimme kovin lyhyen ajan, vain vajaan viikon päivät, Rio de Janeirossa niistä suurimman osan. Upeat olivat kyllä nuo Rion rannat ja muut nähtävyydet. São Paulo oli toinen kohteemme Brasiliassa. Palasimme Brasiliaan vuoden 2022 marraskuussa, kun vierailimme Iguassun putouksilla. Huikea paikka sekin!

Rio de Janeirossa joulukuussa 2011
Rio de Janeiro oli huikea.
Iguassun putouksilla Brasilian puolella vuonna 2022

Venezuela

Niin sanotun toisen pitkän reissumme ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Venezuela. Tämä toinen Etelä-Amerikan valloituksemme alkoi elokuussa 2022, kun lensimme Caracasiin. Pääsimme Venezuelaan kaksi vuorokautta alkuperäisestä suunnitelmasta myöhässä. Vierailumme maassa typistyi tasan kahteen viikkoon, emmekä yrityksistä huolimatta saaneet varattua lentoja Canaimaan, joten Angelin putoukset jäivät harmillisesti näkemättä. Venezuela yllätti kuitenkin positiivisesti, niin hienojen rantojen, kauniiden maisemien, viehättävien pikkukylien kuin turvallisuudenkin näkökulmasta.

Venezuela oli ensimmäinen kohteemme vuoden 2022 elokuussa alkaneella pidemmällä reissulla.
Venezuelan pääkaupungissa Caracasissa vuoden 2022 elokuussa
Choronin pikkukaupunki Venezuelassa. Tästä tuli meidän Venezuelan suosikkikohteemme.
Colonia Tovar, ei niin tyypillinen Venezuelan kaupunki

Suriname

Suriname oli seuraava kohde Etelä-Amerikassa. Surinamessa tulikin vietettyä yhteensä noin kolme ja puoli viikkoa. Kävimme hienoilla sademetsäretkillä Amazonin alueella sekä naapurimaissa, ja palasimme tuttuun ja turvalliseen Paramariboon kerta toisensa jälkeen. Paramaribossa viehätti erityisesti hieno vanhakaupunki, Amazonin sademetsässä puolestaan alueen eläinlajit, mieleenpainuvimpana tapiiri Kabalebon retkellä.

Surinamen pääkaupungissa Paramaribossa vietimme paljon aikaa syyskuussa 2022.
Peperpotissa Paramaribon lähellä näimme luonnonvaraisia laiskiaisia.
Kabalebo syvemmällä Amazonin sademetsässä oli Surinamen parasta antia.
Kabalebossa
Kabalebossa näimme muun muassa tapiirin, ensimmäistä kertaa luonnonvaraisena.

Guyana

Guyanassa pyörähdimme vain pikaisesti päiväreissulla Surinamesta käsin. Pitkän Paramaribo-Nickerie-bussimatkan päätteeksi ylitimme maiden välisen rajajoen mielestämme hieman epämääräisen rajanylityspaikan kautta. Rajalla ja tullissa ei passeja kysytty, mutta vakuutimme palaavamme takaisin rajalle ja Surinameen saman päivän iltapäivänä, olimmehan ostaneet ja jo maksaneetkin myös paluukyydin takaisin Nickerieen ja Paramariboon. Guyanassa tutustuimme vain yhteen ja ainoaan paikkaan, pikkukaupunki Corrivertoniin.

Corrivertonissa Guyanassa päiväkäynnillä syyskuussa 2022

Ranskan Guayana

Ranskan Guayanassa, Ranskan merentakaisella alueella oli mukava piipahtaa pitkän reissun lomassa. Tännekin matkasimme maateitse Paramaribosta. Itse pääkaupunki Cayenne ei tarjonnut meille juuri muuta kuin mukavan yöpymispaikan ja tukikohdan neljäksi päiväksi, unohtamatta toki ranskalaisia herkkuja tarjoavia leipomoita. Ranskan Guayanan parasta antia oli ilman muuta upeat Salut-saaret, jonne teimme päiväretken Cayennesta. Turkoosina kimmeltävä Karibianmeri, vanhat vankilarauniot ja rantoja reunustavat tuulessa hiljaa huojuvat palmut jäivät mieleen näiltä kauniilta saarilta.

Pelastuksen saarilla Ranskan Guayanassa syksyllä 2022
Pelastuksen saaret

Kolumbia

Kolumbia oli yksi seitsemän ja puoli kuukautta kestävän reissumme pääkohteista. Olimme kuulleet maasta etukäteen pelkästään hyvää, emmekä joutuneet pettymään. Edullinen hintataso, upeat käyntikohteet ja kaunis luonto ovat maan parhaita puolia. Olimme Kolumbiassa yhteensä lähes kuukauden, ja vielä jäi paljon nähtävää. Vaikka joku koditon hörhö nakkasikin Petriä selkään ruuvimeisselillä Cartagenassa, oli maa yleisesti mielestämme turvallinen paikka reppureissata. Jardinin pikkukaupunki ihanine kahvitiloineen ja vaellusreitteineen nousi kaikkien aikojen viihtyisimpien käymiemme paikkojen joukkoon, eikä pääkaupunki Bogota ollut niin paha, mitä etukäteen olimme ajatelleet. Cartagenan viehättävät kapeat sateenvarjoin ja lipuin koristellut kadut sekä Medellinin ja Salenton lähellä olevat retkikohteet kuuluivat myös Kolumbian parhaiden käyntikohteiden joukkoon.

Kahvitilavierailulla Kolumbian Jardinissa syksyllä 2022
Peñolin kivi Medellinin lähellä myöskin vuonna 2022
Samalla reissulla Cartagenassa
Sekä Salentossa
Ja Cocoran laaksossa

Paraguay

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, saavutimme Paraguayn. Tämä maa ei todellakaan ole turisteilla pilattu, ja monin paikoin saimmekin tutustua maan nähtävyyksiin ihan kahdestaan. Monet paikalliset kysyivät meiltä, asummeko maassa. Pääkaupunki Asuncion oli tukikohta, jonne palasimme lähes kolmen viikon Paraguayn vierailulla useaan kertaan. Matkustimme Paraguayssa sekä busseilla että vuokra-autolla. Espanjan kielen taidosta oli täällä, kuten myös esimerkiksi Venezuelassa ja Kolumbiassa, todella paljon hyötyä.

Paraguayn pääkaupungissa Asuncionissa lokakuussa 2022
Jesuiittojen lähetysasemat Encarnacionin lähellä kuuluvat Unescon maailmanperintäluetteloon. Täälläkin ehdimme piipahtaa.
Monday-putouksilla
Kiersimme autolla Paraguayn kaunista maaseutua. Paraguay on toistaiseksi ainoa Etelä-Amerikan maa, jossa olemme vuokranneet auton.

Palaammeko vielä Etelä-Amerikkaan?

Nyt kun Etelä-Amerikka on ”kokonaan” käyty, ei sinne varmastikaan tule kovin nopeasti uudelleen lähdettyä. Toisaalta, Etelä-Amerikka on yksi lempimaanosistamme ja Peru yksi lempimaistamme, joten eihän sitä koskaan tiedä. Manun kansallispuisto Perussa olisi varmastikin käymisen arvoinen paikka, samoin muut upeat meiltä näkemättä jääneet luonnonnähtävyydet. Autolla voisi kurvailla halki Etelä-Chilen Andien ja poiketa vielä myös Argentiinan puolelle. Myös Pääsiäissaaret kiinnostavat. Saapa tosiaan nähdä, milloin tähän maanosaan seuraavan kerran matkustamme. Onko sinulla heittää vinkkejä paikoista, joihin ehdottomasti kannattaisi suunnitella käyntiä mahdollisella seuraavalla Etelä-Amerikan reissulla?

Iguassun putoukset – Brasilia ja Argentiina

Iguassun putoukset ovat todellinen luonnonihme. Nämä Argentiinan ja Brasilian rajalla sijaitsevat putoukset koostuvat peräti 275 erillisestä vesiputouksesta 2,7 km:n matkalla. Afrikassa sijaitsevien Victorian putousten ohella ne kuuluvat maailman suurimpiin ja kauneimpiin vesiputouksiin.

.

Iguassun putoukset ovat Unescon maailmanperintökohde.  Niitä  voi ihastella kahdesta maasta, Brasiliasta ja Argentiinasta käsin. Putouksia ympäröivästä alueesta tuli kansallispuisto Argentiinan puolella vuonna 1934 ja Brasilian puolella viisi vuotta myöhemmin 1939.

.

Brasilian puolella putouksia lähimmän kaupungin nimi on Foz do Iguaçu, jonne voi lentää maan muista osista. Argentiinan puolella rajakaupunkina on puolestaan Puerto Iguazu, jonne on lentoja muun muassa Buenos Airesista. Paraguayn rajakaupungista Ciudad del Estestä voi myös matkustaa katsomaan tätä mahtavaa luonnonihmettä. Ciudad del Esteen pääsee lentäen tai bussilla Asunciónista. Bussimatka kestää kuutisen tuntia. Kaikkien näiden kolmen maan rajakaupunkien välillä voi helposti matkustaa taksilla. Monet taksikuskit vievät matkustajia kaikkien rajojen yli ja auttavat rajamuodollisuuksissa. Bussi on halvempi, joskin myös hitaampi vaihtoehto.

Kolmen valtakunnan raja kulkee Paraná- ja Iguazu-jokien yhtymäkohdassa. (Vasemmalla on Paraguay, oikealla Brasilia. Kuva on otettu Argentiinan puolella.) Iguassun putoukset sijaitsevat Argentiinan ja Brasilian rajalla Iguazu-joessa.

 

.

Kummalta puolelta putoukset kannattaa käydä katsomassa, Brasilian vai Argentiinan?

Jos aikaa vain suinkin on kahden päivän verran, kannattaa käydä molemmilla puolilla. Kumpi tahansa puoli on todella näyttävä ja kaunis. Sekä Argentiinan että Brasilian puolella pääsee lähelle putouksia. Molemmilla puolilla putoukset näkyvät myös hiukan kauempaa, ja siten saa laajempaa kuvaa niiden suuruudesta. Saman päivän aikana ei molempia puolia ehdi kunnolla käydä läpi, vaan kannattaa suosiolla viettää yö jommalla kummalla puolella, ylittää raja aamulla, ja vierailla sitten seuraavana päivänä toisella puolella.

Brasilian puolella on Iguassu Eco Hostel, suositeltava majapaikka, joka sijaitsee kävelymatkan päässä alueen sisäänkäynnistä.

 

Puiston sisäänkäyntipaikka Brasilian puolella

 

Mitä eroja on Argentiinan ja Brasilian puolilla?

Brasilian puolella sisäänpääsy on noin 21 euroa ja se sisältää alueelle pääsyn sekä noin 12 km:n bussikyydin itse pelipaikoille. Putoukset näkyvät jo bussin ikkunasta, ja alas astuessa ollaan käytännössä lähellä näköalapaikkoja. Kävelyreitti kulkee koko ajan lähellä putouksia, eikä alue on kovinkaan iso. Loppuosassa pääsee kävelemään joen yli siltaa pitkin. Tässä kohtaa saa varautua kastumiseen, joka ei helteisellä säällä haittaa yhtään, päinvastoin. Loppuhuipennuksena noustaan hissillä ylös niin sanotulle viimeiselle näköalapaikalle, jossa putoukset näkyvät lähellä ja joka puolella. Vierailuun saa varata aikaa kaiken kaikkiaan bussimatkat mukaan luettuna kolmesta neljään tuntia.

Brasilian puolen näkymiä

 

.

.

Paras näköalapaikka Brasilian puolella

 

.
Argentiinan puolella sisäänpääsy on hieman kalliimpi, noin 27 euroa. Taksi tai bussi voi ajaa portille asti, ja portilta pääsee lipun ostamisen jälkeen suoraan kävelemään kohti putouksia. Lisämaksusta voi myös hypätä junan kyytiin, jos ei koko matkaa jaksa kävellä.

Argentiinan puoli on huomattavasti Brasilian puolta laajempi, ja siellä vierähtää helposti neljästä viiteen tuntia. Kulkureittejä on paljon, ja kartasta kannattaakin tarkkaan katsoa, että tulee kiertäneeksi kaikki näköalapaikat. Reitit kiemurtelevat halki kansallispuiston metsien. Argentiinan puolelle on rakennettu paljon siltoja, joita pitkin kuljetaan useiden kilometrien matka. Näköalapaikkoja on tehty monipuolisesti hiukan kauemmas sekä lähemmäs putouksia. Parhaimmat näkymät ovat Paholaisen kurkun (Garganta del Diablo) kohdalla. Monin paikoin kauniit sateenkaaret koristavat näkymiä.

Argentiinan puolen näkymiä

 

.

.

.

.

Sekä Brasilian että Argentiinan puolella elää monipuolinen kasvilajien kirjo, paljon erilaisia lintulajeja sekä koateja eli nenäkarhuja ja apinoita. Eläinten ruokkiminen on sakon uhalla kielletty. Kannattaa myös huomioida sellainen seikka, että alueen ravintolat ja kaupat ovat vahvasti ylihinnoiteltuja. Omat eväät sekä tarpeeksi vettä kannattaa siis varata mukaan reppuun.

Iguassun putouksista on vaikea saada maasta käsin todellista kuvaa niiden valtavan koon takia. Yksi vaihtoehto on helikopterilento. Brasilian puolella lähellä puiston sisäänkäyntiä on paikka, josta helikopterit nousevat päivittäin ilmaan. Ilmasta näkymät näille upeille putouksille ovat varmastikin henkeäsalpaavat.

Loppuanalyysia

Reissu on heitetty ja kotona ollaan. Vuoden päätteeksi on ihan mukava hiukan analysoida matkaa ja tuumailla jälkikäteen sitä, mitkä maat ja kohteet miellyttivät ja mitkä eivät. Täytyy sanoa, että kaikki maat olivat käymisen arvoisia. Yleisesti ottaen kuitenkin huomasimme, että ns. sivistysmaissa matkustaminen oli huomattavasti mukavampaa kuin kehittymättömämmissä maissa matkustaminen. Sivistysmaissa ei tarvinnut miettiä sitä, yritetäänkö meitä vedättää tai yrittääkö joku huijata meiltä rahaa. Ihmiset olivat myös sivistysmaissa aidosti ystävällisiä, kehitysmaissa ystävällisyyden taakse kätkeytyi valitettavasti lähes aina pyrkimys myydä meille jotain tai tarjota meille palveluita. Lisäksi apua moniin tilanteisiin sai todella paljon helpommin sivistysmaissa kuin kehittymättömissä maissa, joissa moni asia osoittautui aika mahdottomaksi selvittää kysymällä neuvoa ihmisiltä. Usein tuntui siltä, että kukaan ei joko tiennyt mitään, tai sitten neuvoi tahallaan väärin tms.

Matkamme teema oli kaikki maanosat. Tavoite käydä kaikissa maailman seitsemässä maanosassa täyttyi hienosti. Maanosia on valtavan vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä ne ovat niin kovin erilaisia. Jos kuitenkin yksi maanosa pitää nostaa ylitse muiden, on se varmastikin Antarktis. Seurasimme reissullamme kesää, mutta yllättäen talvisin maanosa olikin hienoin! Antarktis oli todella upea, mieleenpainuva ja ikimuistoinen maanosa, erilainen sellainen ja pokkaa siksi ykkösijan. Muita maanosia emme muuten pysty laittamaan järjestykseen, mutta kyllä molempien mielestä Aasia jää hännänhuipuksi. Siellä matkustaminen oli hankalinta ja erinäiset huijausyritykset seurasivat toisiaan. Ruokakin oli välillä vähän mitä sattui. Siltikään emme olisi yhtään Aasian maata vaihtaneet pois, vaan kaikissa niissä kannatti kyllä käydä!

Antarktiksella käyntiä emme unohda koskaan.

 

Reitistä mainittakoon sen verran, että se oli mielestämme oikein onnistunut. Kaikissa paikoissa on tosin kyllä ihan mahdottomuus olla siihen parhaimpaan aikaan, eli kyllä näin pitkällä reissulla joutuu tekemään kompromisseja. Sadekausi sattuu väkisinkin päälle jossain. Monissa kohteissa olimme off season- kaudella, mikä sinänsä ei välttämättä ollut ollenkaan huono juttu. Joihinkin maihin olisimme toivoneet lisäaikaa, mutta kaikkea ei vuodessa voi saada. Reissun ensimmäiselle puoliskolle painottuivat lähes kaikki parhaimmat paikat (Amerikat, Antarktis, Uusi-Seelanti ja Australia), mutta onneksi saimme sitten järjestymään pitkän Aasiassa puurtamisen päätteeksi yllätyskohteeksi mahtavan Kenian. Malediivit kruunasi upean reissun. Kumpikaan näistä maista ei alunperin kuulunut suunnitelmiimme.

Matkan pituutta pohdimme keskenämme useaan otteeseen reissun aikana. Meidän matka oli tällä kertaa vuoden mittainen, ja vaikka se tuntuukin pitkältä ajalta olla pois kotoa, oli se mielestämme ihan hyvä aika maailmanympärimatkalle. Totesimme, että sitä varmasti asennoituu ja sopeutuu matkaan kuin matkaan sen mukaan, kuinka pitkä se on. Maailmanympärimatkoja on tehty lyhyempiä ja pidempiä kuin meidän matkamme. Loppua kohden sitä alkaa joka tapauksessa jo jollain tavalla odottaa kotiinpaluuta, oli se matka minkä mittainen tahansa. Täytyy kyllä sanoa se, että vuoden mittaiselta reissulta oli tosi kiva tulla kotiin ja sehän on hyvä, että reissu on ollut niin pitkä, että kotiin jo haluaa tulla!

Tavaraa kuskasimme melko mukavasti mukanamme läpi reissun. Jotkut vaatteet ja tavarat saivat roskistuomion ja teltan sekä muutaman muun tavaran lähetimme kotiin Australiasta, mutta pääosin kuljetimme kaikki tavarat alusta loppuun asti mukanamme. Rinkka painoi molemmilla n. 20kg ja tämän lisäksi muut tavarat yhteensä n. 15kg. Kyllähän siinä oli kantamista ihan kerrakseen, yhteensä siis noin 55kg:n verran. Suurin osa tavaroista tuli kuitenkin tarpeeseen. Muutaman vaatekappaleen olisi voinut jättää kotiin, mutta se ei kokonaispainoon olisi paljoa vaikuttanut.

Vastoinkäymisiltä ei näin pitkällä matkalla voi välttyä. Onneksemme mitään kovin kamalaa ei tapahtunut. Tärkeintähän on pitää kaikki luut kasassa, muut asiat ovat varmastikin järjestettävissä. Pahin takaisku oli kameran hajoaminen Antarktiksen risteilyllä. Tietokoneen lähteminen varkaan matkaan tuntuu näin jälkikäteen aika pieneltä murheelta. Uusi kone löytyi vain pari päivää varkauden jälkeen ja vakuutusyhtiö hoiti rahat tilillemme yhtä nopeasti. Sairastelujakin oli, mutta ne olivat aika pitkälti lieviä, eivätkä hidastaneet matkantekoa. Voimme siis tyytyväisinä todeta, että reissu onnistui todella hyvin.

Lopuksi laitamme vielä oheen muutaman listan reissumme parhaimmista maista, kohteista yms. Nämä ovat siis paikkoja, joissa kävimme nimenomaan tällä reissulla.

Tässä viisi parasta maata matkustaa:

1. USA

2. Australia

3. Uusi-Seelanti

4. Argentiina

5. Chile

 

Tässä hienoimmat matkakohteet:

1. Antarktis

2. Galapagossaaret, Ecuador

3. Kenian kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet

4. Yellowstone ja muut kansallispuistot, USA ja Kanada

5. Uyunin suola-aavikko, Bolivia

 

Galapagos- saarten luonto teki meihin syvän vaikutuksen.

 

Top 5- nähtävyydet (ihmisen rakentamat) tulevat tässä:

1. Machu Picchu, Peru

2. Tikal, Guatemala

3. Taj Mahal, Intia

4. Teotihuacan, Meksiko

5. Borobudur, Indonesia

Machu Picchu oli sanoinkuvaamattoman hieno.

 

Reissun mieleenpainuvimmat hetket:

1. Astuminen Antarktiksen maankamaralle pingviiniyhdyskunnan keskelle.

2. Koala oli tullut alas puusta tielle Etelä-Australiassa ja pääsimme seuraamaan sitä lähietäisyydeltä.

3. Olimme safarilla Amboselin kansallispuistossa Keniassa ja yhtäkkiä huomasimme aivan tien vieressä puussa pienen leopardinpennun.

4. Kadonnut inkakaupunki Macchu Pichu avautui usvan takaa alapuolellamme ollessamme Wayne Picchun huipulla.

5. Vaelsimme Yellowstonen kansallispuistossa aamuvarhaisella ja erään mutkan takaa paljastui ihastuttava näky – lauma paksusarvilampaita makaili vaelluspolulla.

 

Kenian kansallispuistot olivat reissumme mieleenpainuvimpia paikkoja.

 

Tässä mielestämme hienoimmat suurkaupungit:

1. Rio de Janeiro

2. San Francisco

3. New York

4. Santiago de Chile

5. Buenos Aires

Rio de Janeiro nousi monipuolisuutensa ja kauneutensa takia kaupunkikohteiden ykköseksi.

 

Top 5- snorklauspaikat:

1. Galapagossaaret, Ecuador

2. Australian Suuri valliriutta

3. Malediivien koralliriutat

4. Filippiinien Nalusuan- saaren rantavedet

5. Indonesian Pink Beach- rannan koralliriutta

Galapagos- saarilla snorklatessa näimme eniten erikoisia meressä eläviä lajeja, kuten kuvan merileguaani. Vesi siellä oli todella kirkasta.

 

Top 5- kamalimmat paikat

1. Delhi, Intia

2. Jakarta, Indonesia

3. Bangkok, Thaimaa

4. Phnom Penh, Kambodza

5. Guatemala City, Guatemala

 

Tulemme jatkossa lisäämään vielä muutamia reissuun liittyviä postauksia.

 

Maailman laidalla Ushuaiassa

Vietimme Ushuaiassa kolme päivää ennen Antarktiksen risteilylle lähtöä. Buenos Airesin helteet muuttuivat kertalaakista viileäksi meri-ilmaksi. Navakka tuuli ja 14 asteen lämpötila olivat meitä vastassa astuessamme ulos lentokoneesta Ushuaian lentokentällä. Oli taas aika kaivaa lämpimät vaatteet sekä alpakanvillapipo  ja –sormikkaat esiin rinkan uumenista.

Aivan Argentiinan eteläkärjessä sijaitseva Ushuaia on monen matkailijan portti Antarktikselle.

 

Ushuaiassa meitä odotti ei niin mukava yllätys – varaamassamme hostellisssa ei ollutkaan meille tilaa, vaan hostelli oli täysi. Vastaanoton työntekijä yritti pestä käsiään vastuusta, kun sanoimme hänelle, että hänen olisi pitänyt ilmoittaa meille asiasta etukäteen sähköpostitse. Lopulta kuitenkin asia kääntyi meille todella eduksi, sillä tämä kyseinen henkilö varasi meille huoneen toisesta hostellista, joka osoittautui paljon tätä hostellia paremmaksi  ja sijaitsi vielä lähempänä keskustaa.  Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Saimme kahden hengen huoneen omalla kylpyhuoneella, mukavalla parisängyllä, jääkaapilla, nettiyhteydellä ja lämpöpatterilla. Hostellilla oli lisäksi hyvin varusteltu keittiö, jossa pääsimme loihtimaan gourmet- aterioita. Ushuaian hintataso on melko korkea, joten kun kokkaa itse, niin säästää rahaa. Ja mitkä maisemat keittiön ikkunasta avautuivatkaan! Hostelli Aonikenkia voimme todellakin lämpimästi suositella kaikille Ushuaiaan matkustaville!

Hostellimme keittiöstä avautuva maisema

 

Pidimme molemmat Ushuaiasta todella paljon. Tämän ”maailman laidalla” sijaitsevan kaupungin  maisemat ovat hienot. Kaupungin takana kohoavat lumihuippuiset vuoret. Ushuaian kaupunki on sopivan kokoinen, ei liian suuri. Silti tekemistä on paljon. Ympäristöön voi lähteä tutustumaan omin päin. Lisäksi tarjolla on erilaisia retkiä ja risteilyjä. Myös äkkilähtöjä Antarktiksen risteilyille voi ostaa. Me päätimme pysyä nämä muutamat päivät jotka Ushuaiassa olimme maissa, sillä edessä olisi 10 päivän risteily Antarktikselle 1.-10. joulukuuta.

Pupujussit kevätnurmikolla

Teimme päiväretken Tulimaan kansallispuistoon, jossa pääsimme vaeltamaan hienoissa maisemissa. Näimme siellä paljon erilaisia meri- ja vesilintuja. Vesi oli kylmää mutta kirkasta. Ilma tuntui puhtaalta ja raikkaalta. Linnuilla oli kevätpuuhat meneillään. Joutsenpariskunnalla oli jo kaksi poikasta. Pupujussitkin loikkivat ruohikolla. Puissa oli tuoreenvihreät lehdet.

 

Tulimaan kansallispuistossa

 

Tämä joutsenenpoikanen oli turvassa kahden tarkkailevan silmäparin alla.

 

Ylhäällä siintää vaelluksemme määränpää, Martial- jäätikkö.

Toisen retken teimme Ushuaian takana kohoavalle Martial- jäätikölle, jonka korkein kohta on n. 1000m merenpinnan yläpuolella.  Siellä vaatteidemme lämmön- ja tuulenkestävyys joutuivat ensimmäistä kertaa matkamme aikana todelliseen testiin, kun navakka tuuli puhalsi kylmästi. Luntakin satoi hiukan. Liikkuessa tuli suorastaan kuuma, mutta paikalla ollessa kylmyys yritti ottaa ylivaltaa. Tuntui kuitenkin, että eiköhän näillä vaatteilla Etelämantereen reissusta selvitä!

Valmiina kipuamaan ylös jäätikölle

 

Nopein tapa alastuloon oli laskea pyllymäkeä.

 

Pidämme nyt bloginkirjoituksesta n. 10 päivän tauon. Lähdemme kohti matkamme neljättä maanosaa, Etelämannerta, jonne varasimme risteilyn jo puoli vuotta sitten koto-Suomesta käsin. Tämä risteily on yksi matkamme odotetuimmista asioista. Toivomme vain, ettei tuo merenkäynti yltyisi liian kovaksi ja että näkisimme risteilyllä mahdollisimman paljon villieläimiä!

Buenos Airesissa

Buenos Airesissa meitä oli vastassa yli 30 asteen helle.  Onneksi meidän ei tarvinnut kävellä rinkkojen kanssa tai mennä julkisilla kulkuneuvoilla hostellille, vaan pääsimme sinne suht edullisesti  taksilla. Varaamamme hostelli La Menesunda sijaitsi Boedo- nimisessä kaupunginosassa, josta löytyi kaikki tarvittava. Kauppa, hedelmätori, pesula, ravintoloita ja pankkiautomaatti olivat kaikki kivenheiton päässä hostellin sisäänkäynnistä. Metroasemakin oli kolmen korttelin päässä. Lisäksi tämä alue oli turvallinen liikkua. Hostelli ei helteestä huolimatta ollut hirveän kuuma, vaan korkeat kiviseinät viilensivät hiukan sisäilmaa. Hostellin maskottina oli harmaa kissa.

Viivyimme Buenos Airesissa neljä yötä, eli meillä oli kolme kokonaista päivää aikaa tutustua tähän suurkaupunkiin. Buenos Aires onkin todellinen suurkaupunki, joka ei varmaan nuku koskaan. Liikennettä on todella paljon, mutta metro vähentää ruuhkia. Metrolla pääsee matkustamaan vaivaisen 20 sentin hinnalla. Metro onkin nopein tapa liikkua kaupunginosasta toiseen, mutta metroverkosto ei ole läheskään niin kattava kuin esim. Pariisissa tai Lontoossa. Niinpä mekin kävelimme jonkun verran Buenos Airesissa. Joihinkin paikkoihin piti mennä bussilla.

Patsaan takana näkyvä kongressitalo oli yksi Buenos Airesin hienoimmista rakennuksista.

 

Buenos Airesin keskustan obeliski

Jaoimme kaupungin nähtävyydet kolmelle eri päivälle. Ensiksi menimme katsastamaan Buenos Airesin ydinkeskustan keskusaukioineen, obeliskeineen ja puistokatuineen. Jasmiinintuoksu täytti kadut. Hakeuduimme painostavan helteen takia jatkuvasti varjoon. Tässä suurkaupungissa varjoja onneksi löytyy runsaasti, koska joka paikassa on puita. Ne tekevät Buenos Airesista viihtyisämmän. Kaupunkia onkin kehuttu maailman kauneimmaksi, mutta me emme kyllä tätä väitettä allekirjoita. Käymistämme suurkaupungeista Rooma ja Pariisi menevät mielestämme tässä suhteessa Buenos Airesin edelle. Hienoja rakennuksia, kahviloita ja viihtyisiä puistoja täältä kuitenkin löytyy paljon, joten kaunis kaupunki ehdottomasti on.

Tällaisen taideteoksen löysimme katuja kierrellessä. :)

 

Tällä Andien vuoristossa villinä elävällä karhulla oli mielestämme intiaanimaiset kasvonpiirteet.

Toisena päivänä kävimme Buenos Airesin eläintarhassa. Tämä ei kuulunut alunperin suunnitelmiimme, mutta kun hurautimme metrolla Palermon kaupunginosaan tarkoituksenamme käydä alueen lukuisissa puistoissa, sattuikin eläintarha olemaan sopivasti siinä puistojen lomassa. Sisäänkäynti oli sen verran halpa (n. 6e/hlö), että päätimme käydä katsomassa eläimiä, joita yleensä periaatteen vuoksi haluamme nähdä mielummin villeinä luonnossa kuin vankeina eläintarhassa.

Eläintarhan eläimet tuntuivat olevan melko puuduksissa helteen vuoksi, mutta jotkin eläimet sentään olivat vähän liikenteessä. Saimme hiukan esimakua tulevasta joulukuun safarista, sillä eläintarhasta löytyi Afrikan suuria nisäkkäitä. Mukavinta tietysti oli nähdä Etelä-Amerikassa tavattavia lajeja, kuten tapiiri, pantteri ja muurahaiskarhu, niitä kun emme luonnossa ole koskaan nähneet.

Näin tango taipui ammattilaisen ohjaksissa.

 

La Boca lienee Buenos Airesin kuuluisin kaupunginosa. Kävimme siellä viimeisenä Buenos Airesin päivänämme. Kyseessä on värikkäistä taloista koostuva alue ja ulkoilmamuseo. Nämä talot komeilevat useissa postikorteissa. Alue on aika turistinen. Toisaalta täällä pääsee pakoon liikenteen sekamelskaa, koska kaikki liikkuvat kävellen. La Bocassa näimme myös Buenos Airesin ainoat katuesiintyjät. Tarjolla oli päätön mies sekä Diego Maradona. Kahviloita ja ravintoloita oli paljon. Joissakin ravintoloissa oli tangoesityksiä. Tango näkyi katukuvassa myös kuuluisan Caminito- rakennuksen edustalla. Turistit saivat kuvauttaa itsensä tangotanssijan kanssa pientä maksua vastaan.

 

La Bocan värikkäitä rakennuksia

 

Numero 10 eli Diego Maradona, yksi maailman kuuluisimmista jalkapalloilijoista :)

 

La Bocasta löytyy myös suuri jalkapallostadion. Stadionille ja sen ohessa olevaan museoon järjestetään opastettuja kierroksia. Me tyydyimme katselemaan stadionin turistimyymälässä olevaa Diego Maradonan patsasta, sillä opastetut kierrokset olivat mielestämme turhan hinnakkaita.

Matkamme jatkui Buenos Airesista lentäen kohti maailman eteläisintä kaupunkia Ushuaiaa. Ushuaia sijaitsee Tulimaassa eli aivan Argentiinan eteläkärjessä. Luvassa oli viileitä merituulia, jotka puhalsivat meille jo Etelämantereelta. Pian olisi vuorossa yksi matkamme kohokohdista, Antarktiksen risteily.

 

Viisikymppiset ja lisää viinitiloja Mendozassa

Saavuimme Mendozaan muutaman tunnin aikataulua myöhässä, sillä Chilen ja Argentiinan rajalla oli ruuhkaa ja bussi joutui jonottamaan tullissa pari tuntia. Nimestä Mendoza tulee ensimmäisenä mieleen viinit. Oikeastaan mitään muuta ihmeempää nähtävää tällä alueella ei turisteille ole tarjolla kuin viinitilat. Näin marraskuun lopussa kesä alkaa tehdä tuloaan, ja suomalaisittain on jo kuumaa. Yli 30 asteen lämpötila ei kuitenkaan tuntunut aivan tukahduttavalta matalan ilmankosteuden takia ja nautimme lämmöstä. Kesällä lämpötila pysyttelee 40 asteen tuntumassa, mutta onneksemme tämä aika oli vasta edessäpäin.

Mendozan keskusaukion suihkulähteitä

 

Argentiinassa vietimme myös yhteisiä viisikymppisiä. Tämä maa oli meille molemmille 50. maa, jossa olemme käyneet. Saa nähdä, kuinka monta vuotta menee siihen, että pääsemme viettämään satasia…

Tulopäivänä tutustuimme Mendozan kaupunkiin kävellen, mutta seuraavana päivänä vuokrasimme pyörät. Kaupungissa on pari puistoa, joihin poljimme. Toisessa puistossa meitä varoiteltiin pariinkiin otteeseen varkaista. Taisimme tällöin olla eksymässä puiston laitamille, jossa ei liikkunut paljonkaan ihmisiä. Näissä maissa varoitukset kannattaa ottaa tosissaan. Toisaalta eihän sitä tiedä, vaikka itse nuo varoittelijat olisivat olleet varkaita. Onneksemme varkaita ei näkynyt.

Pyöräretkellä

 

Mendozan hostellimme Mora osoittautui hyväksi valinnaksi. Hostelworld- ja Hostelbookers- sivuistojen kautta olemme nyt varanneet useita eri hostelleita matkamme aikana. Kun varaa etukäteen netin kautta, saa myös halvemmalla. Sivustoilla on hostellivierailijoiden kirjoittamia arvosteluja hostelleista. Niitä kannattaa lukea ennen hostellin varaamista. Meille hyvän hostellin kriteerit ovat sijainti lähellä keskustaa, siisteys, kahden hengen huoneet, jääkaapilla varustettu yhteiskeittiö, jossa on kokkausmahdollisuus sekä nettiyhteys, jonka mielellään pitäisi toimia myös huoneissa. Mora täytti kaikki nämä kriteerit. Bonuksena oli vielä hostellin monipuolinen retki- ja ohjelmatarjonta. Hostellillamme sattui toisen päivän iltana olemaan ilmainen viininmaistelutilaisuus. Osallistuimme tietenkin siihen.

Sadonkorjuun aika ei ollut vielä…

Kolmantena päivänä lähdimme tutustumaan Maipu Valleyyn. Maipu Valley on Mendozan lähettyvillä oleva viininviljelyalue. Turisteille on tarjolla omatoimiretkiä pyöräillen.  Omaa tahtia polkien saa kierrellä alueen eri viinitiloilla. Tarjolla on myös mm. museoita, oliivinviljelytiloja ja olutpanimo. Lähes kaikki tilat järjestävät opastettuja kierroksia ja/tai maistiaisia.

Maipu Valleyn viinirypäleet kypsyvät hienoissa maisemissa.

 

Matkalla viininmaistajaisiin

 

Nämä viinit eivät olleet niin hyviä, koska ne on kypsytetty isoissa peltisäiliöissä.

Me kävimme kahdella viinitilakierroksella maistiaisineen sekä viinitilamuseossa. Lisäksi kävimme oliivienmaistiaisissa. Retkeen sisältyvä lounas oli pienoinen pettymys. Olimme juuri olleet maistelemassa viinejä ja oliiveja, ja taas meille tuotiin iso kippo oliiveja sekä isot lasit punaviiniä sandwichien kera. Punaviinikiintiö alkoi jo olla täysi. Helteellä tuo kyseinen juoma ei muutenkaan ole niitä maistuvimpia. Oliivit kyllä olivat erinomaisia, vaikkei Pete niistä pitänytkään. Kun palautimme pyörät, vuokraamon työntekijä kysyi, haluammeko lasit viiniä! Onneksi tarjolla oli myös mehua. Kun illalla lähdimme hostellilta bussiasemalle, meille annettiin mukaan pienet punaviinipullot. Viiniä, viiniä ja lisää viiniä… Täällä viini tuntuu olevan vielä tärkeämpi juttu kuin Chilessä.

Nämä viinit olivat parempia, koska ne on kypsytetty ranskalaisissa tammitynnyreissä.

 

Pääsimme hienostelemaan myös oliivitilalle.

 

Olimme ostaneet liput yöbussiin Mendozasta Argentiinan pääkaupunkiin Buenos Airesiin. Liput olivat täkäläisittäin melkoisen kalliit, n. 73e/hlö. Kyseessä oli kuitenkin makuubussi. Makuubussissa penkit saa taivutettua hyvin alas. Lisäksi penkit ovat normaalia leveämmät. Jalkatilaa on myös paljon. Tässä bussissa penkit olivat nahkaa ja tarjoilu pelasi. Tuli mieleen lentokoneen businessluokka. Hienostelu alkoi heti matkan alussa. Meille tarjoiltiin kuohuviiniä ja pientä suolaista. Vähän ajan kuluttua alkoi illallistarjoilu. Alkupalalautasen lisäksi saimme lämpimän ruuan.  Sitten nukuimme mukavasti mukavilla penkeillä aamukahdeksaan asti, jolloin alkoi aamupalatarjoilu. Aamupala ei kylläkään ollut mikään mahtava, teetä, mehua ja makeita keksejä. Saavuimme Buenos Airesiin lähes aikataulun mukaisesti. Vastassa oli taas kerran kesäisen lämmin sää.

Tässä premium- luokan bussissa matka Buenos Airesiin taittui mukavasti.