Browsing Tag

Antarktis

Maailmanympärimatkan kotiinpaluusta on kulunut viisi vuotta

Kesällä 2007 syntyi ensimmäistä kertaa ajatus maailmanympärimatkasta. Olimme tuolloin pisimmällä siihen astisella yhteisellä reissullamme. Reilasimme rinkat selässä pitkin poikin Länsi-Eurooppaa kuukauden ajan. Ajattelimme silloin, että koska matkustaminen on niin mukavaa puuhaa, voisimme joskus lähteä pidemmällekin matkalle, vaikka ihan vuodeksi. Asia jäi hautumaan molempien mieliin. Lopulta ajatuksesta kehkeytyi suunnitelma, vuoden mittainen matka kaikkiin maanosiin.

Tässä me reilaajat kesällä 2007 Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa

Neljä vuotta tuon reilireissun jälkeen, tarkalleen ottaen 28.06.2011, seisoimme Helsinki-Vantaan lentokentällä uudet rinkat selässä valmiina valloittamaan koko maailman. Lähtöpäivänä emme osanneet kuvitella, mitä kaikkea saisimme tulevan vuoden aikana kokea, miten upeisiin paikkoihin matka meidät veisi ja miten paljon kaikkea hienoa näkisimme.

28.06.2011

Blogiamme vuosina 2011-2012 lukeneet muistavatkin ehkä, että saavutimme vuoden aikana tavoitteemme käydä kaikissa maailman maanosissa. Järjestys oli Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, Antarktis, Afrikka, Australia ja Aasia. Lukijat saattavat myös muistaa sen, että selvisimme koko matkan ilman suurempia haavereita. Pieniä sairastumisia ja vuoristotautia lukuun ottamatta saimme taittaa matkaa terveinä, eikä meiltä viety mitään tärkeää. Anu nyrjätti peukalonsa Kanadassa edelleenkin tuntemattomalla tavalla yöllä autossa nukkuessaan. Molemmilla oli vuoden aikana lieviä vatsatauteja, mutta ne eivät kaataneet kumpaakaan sängyn pohjalle. Tietokoneemme varastettiin Belizessä yöllä nukkuessamme hotellihuoneesta ikkunan kautta. Peten järjestelmäkamera hajosi Antarktiksen risteilyllä harmittavasti juuri silloin, kun kuvattaa luontoa oli paljon. Tämä viimeinen olikin koko reisun pahin takaisku, mutta mitään kovin kauheaa ei siis tapahtunut. Otimmepa yhden taskuvarkaankin kiinni Uruguayn pääkapungissa Montevideossa. Kaiken kaikkiaan voimme siis todeta, että jäimme reilusti plussan puolelle tällä reissulla.

Lähdimme maailmankiertueelle tavoitteenamme tutustua pääasiassa kuuluisiin nähtävyyksiin. Vuoden aikana ja oikeastaan jo heti sen alkuvaiheessa ihastellessamme Pohjois-Amerikan mahtavaa luontoa meistä kuitenkin alkoi kehittyä yhä enemmän luontomatkaajia. Vaikka kiersimmekin niitä kuuluisia nähtävyyksiä, luontokohteet nousivat ykköseksi, vaikka toki luonnonnähtävyydet olivat alun perinkin olleet suunnitelmissamme. Tämä vuosi kuitenkin muutti meitä matkaajina. Paluuta entiseen ei ollut. Luonto ja erityisesti villieläimet tulisivat vastedes olemaan suurin kiinnostuksenkohteemme reissuillamme.

Vuorivuohi USA:ssa

USA:n karhut ovat Suomen karhuja rohkeampia. Päiväunet onnistuvat, vaikka ihmisiä on lähettyvillä.

Mitä sitten vuoden mittaisesta matkasta jäi päällimmäisenä mieleen? Ensimmäisenä tulee mieleen Antarktis, sen hauskat pingviiniveikot ja lumoavat maisemat. Arktinen kauneus on jotain sanoinkuvaamattoman upeaa. Sitä ei kuvista pysty täysin aistimaan. Se täytyy itse kokea.

Antarktis oli erityisen mieleenpainuva.

Toisena tulee mieleen Galapagossaaret. Olimme olleet saarilla parisen tuntia, kun tajusimme, että tämä kohde on sellainen, jonka tulisimme aina muistamaan, oikea luonnonystävän paratiisi, yksi lempipaikoistamme. Vaikea on tätäkin kohdetta sanoin kuvailla, niin hieno se oli.

Galapagossaarten vierailun alkuvaiheessa ja heti villieläinten ympäröiminä

Näiden kahden kohteen jälkeen tulee iso liuta muita kohteita, jotka kamppailevat kärkiviisikossa. Pohjois-Amerikan länsiosien kansallispuistot jylhine vuoristomaisemineen, Kenian ruohosavannit hätkähdyttävine villieläimineen, Australia ja Uusi-Seelanti ainutlaatuisine luontoineen ja eläimineen sekä Andien vuorten ympäröimä mystinen ja kaunis Machu Picchu, hienoin ihmisen rakentama paikka, jossa olemme käyneet. Uyunin suola-aavikko Boliviassa sai meiltä myös korkeat pisteet. Näimme ja koimme vuoden aikana niin paljon hienoa!

Glacier National Park, yksi monista hienoista Pohjois-Amerikan luontokohteista

Tämä maisema on puolestaan Kanadan puolella sijaitsevassa Banff National Parkissa.

Unohtumaton elämys Keniassa – pieni leopardinpentu puussa

Australiassa on monenlaista nähtävää luonnosta kiinnostuneille.

Machu Picchun maisemia Perussa ei turhaan hehkuteta.

Uyunin suola-aavikko Boliviassa oli myös huikea paikka.

Kotiinpaluu 1.7.2012 oli meille hyvin odotettu hetki. Vaikka meillä oli takanamme huippureissu, oli kotiin mukava palata. Lyhyet, viikon parin mittaiset reissut tuntuvat aina loppuvan kesken, mutta vuoden mittaisella irtiotolla saa matkanälkänsä tyydytettyä niin hyvin, että kotiinpaluu tuntuu suorastaan juhlavalta.

Vuosi maailmalla on takana ja on aika palata kotiin. Helsinki-Vantaalla 1.7.2012

Kotiinpaluun jälkeen järjestimme ystäville paluujuhlat.

No, miltä sitten tuntuu tuo vuoden matka maailman ääriin näin viisi vuotta kotiinpaluun jälkeen? Vaikeahan sitä on kuvailla. Ehdottomasti matka kannatti, näin ajattelemme yhä edelleen viiden vuoden jälkeenkin. Euroakaan emme hukkaan laittaneet. Tuo matka antoi meille sellaisia kokemuksia ja elämyksiä, joita ei edes rahassa voi mitata. Myös ne kurjat ja likaiset Aasian kohteet Intia mukaan luettuna kannattivat, sillä jokaisesta paikasta saa silti aina jotain irti, oli se sitten miten hirveä tahansa.

Vaikka Intia oli maana meistä molemmista melkoisen ikävä matkustaa, olivat sen nähtävyydet hätkähdyttävän hienoja. Tässä Taj Mahal

Tässä puolestaan Tuulten temppeli Jaipurissa

Aasiassa, reissumme maanosien hännänhuipussa, oli sielläkin siis paljon mielenkiintoista nähtävää, kuten tämä Ta Prohmin temppeli Angkorissa, Kambodzassa.

Maailmanympärimatkamme viimeinen kohde oli Malediivit, jossa sulattelimme kaikkea näkemäämme ja kokemaamme.

Olemme reissanneet paljon näiden viiden vuoden aikana ja käyneet useissa maissa, tarkalleen ottaen 18 uudessa valtiossa. Matkustusinto ei Anulla ole hiipunut, päinvastoin kasvanut. Ajatus uudesta maailmanympärimatkasta elää koko ajan ja maabongaus on astunut mukaan kuvioihin. Käytyjä maita on kasassa nyt 90. Petellä sen sijaan suurin into on hiukan laantunut, vaikkakin reissuille edelleen tekee mieli välillä lähteä. Pete valitsee nykyään matkakohteidensa joukkoon mieluiten juuri luontokohteita, kun taas Anulle käy kohde kuin kohde, kunhan se on joko uusi tai hieno kohde. Peten valokuvaharrastus, joka sai ison kimmokkeen maailmanympärimatkalla, on äitynyt ihan vakavaksi harrastukseksi. Tätä voikin tulevaisuudessa mahdollisesti yhdistää yhä enemmän matkailuun. Aika näyttää, mihin kaikkialle vielä päädymme.

Anusta on tullut maabongari. Tässä on menossa Georgian valloitus Kaukasuksen vuorten upeissa maisemissa huhtikuussa 2017.

Tässä Petri rakkaimman harrastuksensa valokuvauksen parissa Alaskassa kesäkuussa 2013.

Saimme vihdoin ja viimein tänä keväänä konkreettisen muiston maailmanympärimatkastamme. Ajatus kirjasta oli kytenyt jo vuosia. Aikaa kirjan tekemiseen ei vain tuntunut löytyvän, rakensimmehan vuosien 2014 ja 2015 aikana talonkin. Lopulta kirjan tekemiseen tarjoutui tilaisuus Peten Kuusamo-opiston valokuvauslinjan opintojen myötä. Niinpä meillä nyt onkin käsissämme kirja reissustamme, kuvin toteutettu matka maailman ympäri.

2 kommenttia
1.7.2017 by anu/pete

Jotain jokaisesta maanosasta

Melko tarkalleen neljä vuotta sitten toteutimme pitkäaikaisen haaveemme, pakkasimme rinkkamme ja jätimme Suomen kiertääksemme maailmaa vuoden ajan. Reissu vei meidät kaikkiin maailman seitsemään maanosaan, blogimme nimen mukaisesti. Kolme vuotta sitten palasimme kotiin satoja kokemuksia rikkaampina. Vuoteen mahtui niin ylä- kuin alamäkiäkin positiivisten kokemusten painuessa kuitenkin päällimmäisenä mieliimme. Maailmankiertueen jälkeen analysoimme jonkin verran matkaa, eri maita ja maailmankolkkia, joissa kävimme. Listasimme maailman parhaita maanosia, maita, kaupunkeja ja nähtävyyksiä.Tämän postauksen tarkoituksena ei ole laittaa maita paremmuusjärjestykseen, vaan ajattelimme näin useita vuosia kotiinpaluun jälkeen kirjoittaa tämänhetkisistä tuntemuksistamme kustakin maanosasta. Vuoden reissun jälkeen olemme matkustelleet vain Euroopassa, Afrikassa ja Pohjois-Amerikassa, mikä sekin tietysti on jo kolme maanosaa seitsemästä.

EUROOPPA

Maanosista tutuin ja kotoisin on tietenkin Eurooppa. Eurooppaa tuli kierrettyä melko paljon vuosien 2005-2010 tienoilla, aika pitkälti reppumatkaten junilla ja busseilla liikkuen. Vuoden reissumme alkoi Islannista ja päättyi Englantiin, mutta emme viettäneet noissa kuin muutaman hassun päivän. Kotimaanosamme onkin viime vuosina jäänyt hiukan vähemmälle huomiolle matkailukiinnostuksen kohdentuessa kaukaisempiin maailmankolkkiin. Euroopassa on kuitenkin todella paljon nähtävää, ja meillä on vielä useita käymättömiä Euroopan maita, joihin on tarkoitus tulevaisuudessa päästä.

Reilaten reissut Euroopassa ovat sujuneet rattoisasti.

Euroopan maista olemme erityisesti viihtyneet Islannissa, Irlannissa, Italiassa, Portugalissa, Ranskassa, Kroatiassa ja Hollannissa. Mieleenpainuvia kaupunkeja ovat olleet esimerkiksi Istanbul, Lontoo, Rooma, Amsterdam ja Pariisi. Haaveena olisi päästä kiertämään Kaakkois-Europan maita, Makedoniaa, Albaniaa ja Montenegroa. Seuraava reissumme suuntautuu kuitenkin Maltalle, joka sekin on ollut mielessä jo jonkin aikaa…

Islannissa Gullfossin putouksella maailmanympärimatkan alkuvaiheissa kesäkuussa 2011.

Irlannissa vuoden 2008 huhtikuussa.

Istanbulissa kesäkuussa 2010.

Lontoossa toukokuussa 2010.

Amsterdam on yksi suosikkikaupungeistamme Euroopassa.

POHJOIS-AMERIKKA

Pohjois-Amerikka on yksi suosikkimaanosistamme. USA:n ja Länsi-Kanadan kahden kuukauden roadtrip sekä Alaskan vastaava reilun parin viikon mittainen autoreissu ovat olleet ikimuistoisia kokemuksia. Pidämme molemmat USA:ssa autoilusta helppouden ja hyvien teiden vuoksi. Välimatkat ovat suht pitkiä, mutta matka taittuu nopeasti ja aina löytyy bensaa, ruokaa ja majapaikkoja edulliseen hintaan. Jos ei muuta, niin autossakin voi nukkua, omalla vastuulla toki. :)

Yellowstonen kansallispuisto ihastutti.

Sequoian kansallispuistossa kävimme katsomassa maailman suurinta puuta.

Bryce Canyonilla Utahin osavaltiossa

Grand Canyon on USA:n ”must see”-paikkoja.

Kuten myös New York.

Ja sitten on tietysti Alaska, jossa pääsee tutustumaan oikeaan villiin luontoon.

Meksikossa olemme vierailleet pariinkin otteeseen. Maa on päätynyt uutisotsikoihin ikävien tapausten vuoksi, mutta meillä on sieltä vain positiivisia kokemuksia. Olemme matkustaneet Meksiko Cityn metrossa ja matkanneet halki maan pääkaupungista aina Guatemalan rajalle asti ilman minkäänlaisia ongelmia.

Meksikossa muinaisten intiaanien kaupungissa Teotihuacanissa.

Pohjois-Amerikkaan kuuluvat myös Keski-Amerikan maat, joista meillä on oikein mukavia muistoja. Ainoa harmillinen asia on se, ettemme pitkällä reissulla päässeet El Salvadoriin, joten se maa on edelleen käymättömien maiden listalla, vaikka muut Keski-Amerikan maat ovat käytyjä. Joka tapauksessa Keski-Amerikasta tykkäsimme mm. sen vuoksi, että maat ovat pieniä, erilaista nähtävää on paljon, edullisia hostelleja on tarjolla ja bussilla pääsee edullisesti mihin vain. Lisäksi nämä maat eivät ole mitään perinteisiä turistirysiä, vaan kyseessä on monelle hiukan tuntemattomampi maailmankolkka.

Guatemalan kaunis entinen pääkaupunki Antigua

Belizen San Pedron saarella pääsimme snorklaamaan Karibianmeressä. Vaikka tietokoneemme varastettiin, ei se menoa haitannut!

Karibian saarille emme Belizen San Pedroa lukuun ottamatta vuoden reissulla ehtineet, mutta nyt viime vuosien aikana olemme käyneet siellä pariin otteeseen, Kuubassa ja Dominikaanisessa tasavallassa. Kuuba on tietysti ainutlaatuinen muihin saariin verrattuna, mutta muutenkin saaret eroavat toisistaan kait jonkun verran. Karibia onkin alue, jota olisi kiva tulevaisuudessa koluta hiukan enemmän. Reppumatkailu on siellä mahdollista, bussit kulkevat ja laivoilla ja lentäenkin voi liikkua.

Kuubaan kannattaa mennä, ja pian!

ETELÄ-AMERIKKA

Etelä-Amerikka oli meille ennen maailmanympärimatkaa täysin tuntematon maanosa. Olimme päättäneet ennen reissua, että ainakin Galapagossaaret, Machu Picchu ja Rio de Janeiro tulevat kuulumaan matkaohjelmaamme. Mutta miten paljon kaikkea muutakin hienoa tämä maanosa meille tarjosikaan! Argentiinan eteläkärki, Chilen ja Argentiinan viinitilat ja Bolivian suola-aavikko olivat myös todella käymisen arvoisia paikkoja. Harmillisesti meiltä jäivät kiireen vuoksi näkemättä Iguazun putoukset, mutta kaikkea ei voi saada. Ehkäpä jonain päivänä vielä pääsemme ihastelemaan niitäkin.

Machu Picchu on yksi Etelä-Amerikan kuuluisimmista nähtävyyksistä.

Boliviassa sijaitseva Uyunin suola-aavikko on ihmeellinen paikka.

Viininystäville Etelä-Amerikka on paratiisi. Tämä kuva on Chilen pääkaupungin Santiagon lähettyvillä olevalta Undurragan viinitilalta.

Etelä-Amerikan maita pidetään melko vaarallisina rikollisuuden vuoksi, mutta meillä kaikki meni siellä hyvin. Yhden taskuvarkaan Pete nappasi kiinni Uruguayn pääkaupungissa Montevideossa. Tuo Montevideo oli meidän kokemuksemme perusteella maanosan turvattomin kaupunki. Liikuimme siellä alueella (vanhassa kaupungissa), jossa emme tunteneet oloa mukavaksi päivänvalossa. Tällaista ei ole muualla ollut. Pimeällä liikkumista tosin välttelimme pitkällä reissulla hyvin monissa paikoissa.

Rio de Janeirossa olimme hyvin varuillamme taskuvarkaiden takia, mutta onneksemme kaikki meni hyvin.

Etelä-Amerikassa kannattaa bussin ohella edetä lentäen, sillä välimatkat ovat pitkiä ainakin, jos haluaa käydä useammassa maassa. Yöbusseillakin voi halutessaan taittaa pidempiä etappeja. Tällaisesta meillä on kokemuksia Chilestä ja Argentiinasta.

ETELÄMANNER

Emme kadu hetkeäkään sitä, että otimme Antarktiksen matkaohjelmaamme, kun starttasimme maailmalle. Päinvastoin, kyllä jälkikäteen inhottaisi, jos emme olisi sinne menneet. Tokihan Antarktikselle meno on todella kallista ja sinne päästäkseen täytyy nähdä vaivaa, mutta kun sinne sitten pääsee, on tunne sanoinkuvaamattoman upea.

Antarktikselle pääsee ymmärtääksemme ainakin Uudesta-Seelannista, mutta matka on pitkä ja hyvin kallis. Lyhin matka muista maanosista Antarktikselle on aivan Argentiinan eteläkärjestä Ushuaian kaupungista. Tätä reittiä mekin käytimme. Ushuaiassa on myynnissä äkkilähtöjä Antarktiksen risteilyille, mutta otimme varman päälle ja varasimme matkan jo puoli vuotta aiemmin netin kautta. Itse risteily oli hieno kokemus, Antarktiksen maankamaralle astumisesta puhumattakaan. Voimme todella lämpimästi suositella risteilyä kaikille, ketkä Antarktikselle mielivät. Rahaa tähän saa tietysti palamaan rutkasti, mutta matka on joka euron arvoinen, ja ylikin. Risteilyt pyörivät silloin, kun meillä täällä Suomessa on talvi eli marras-maaliskuussa.

Miinuksena Antarktiksen risteilyssä on todella voimakas merenkäynti. Matkapahoinvointitabletit olivat meillekin tarpeen, vaikkemme koskaan missään muualla niitä käytä. Plussia on sitten paljon paljon enemmän. Kuvat kertokoot ne.

Antarktis (91)

Antarktis (84)

Antarktis (198)

Antarktis (289)

Antarktis (347)

AFRIKKA

Afrikassa on tullut oltua useampaan otteeseen, mutta siltikin siellä suurin osa maista on käymättömiä. Vuoden reissulla vierailimme Etelä-Afrikassa ja Keniassa ja muilla reissulla tiemme on vienyt Tunisiaan, Egyptiin, Gambiaan, Senegaliin ja Kap Verdelle.

Egyptin nähtävyydet kuuluvat mielestämme maailman hienoimpiin.

Gambian ehdoton plussa ainakin vuonna 2008 oli turistien vähyys.

Kenian kuvat puhuvat puolestaan.

1. Päivän (91)

Afrikan maat ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, mutta ongelmana monissa paikoissa on turvattomuus. Sielläpä ei niin vain valkoinen voi liikkua yksikseen tai kaksikseen missä huvittaa. Onneksi turistien kanssa tekemisissä olevat paikalliset ovat todella avuliaita ja huolehtivaisia ja heidän matkassaan olo on turvallinen.

Yksi vaihtoehto Afrikan maiden saalistukseen olisi rekkaralli tai muu vastaava yhteisreissu halki eri maiden. Käsittääksemme näitä matkoja olisi saatavilla ainakin Etelä-Afrikassa. Jos jollain blogimme lukijalla on tällaisesta kokemusta, niin mielellämme otamme vinkkejä vastaan!

AUSTRALIA JA OSEANIA

Tämä kaukainen maanosa oli meille myös tuntematon ennen vuoden reissua. Matka sinne on niin pitkä, ettei viikon parin reissu sinne tule oikein kyseeseen. Niinpä satsasimme tähän maanosaan parin kuukauden verran, kun kerran olimme jo valmiiksi eteläisellä pallonpuoliskolla. Enemmänkin olisi saanut aikaa siellä kulumaan, mutta me napsimme päältä vain tavallisimmat Australian ja Uuden-Seelannin ja jätimme tuntemattomammat saarivaltiot muille reissuille.

Australian etelärannikolla Twelve Apostles-nähtävyydellä.

Villieläinten bongailuun Australia on oiva kohde.

Näissä maissa kannatta vuokrata auto tai asuntoauto ja liikkua sillä paikasta toiseen. Näin näkee enemmän, ja matkanteko joutuu omaan tahtiin. Lentäen voi sitten liikkua pidemmät etapit. Uudessa-Seelannissa kannattaa ajaa halki molempien saarien, Australiassa puolestaan parhaita paikkoja ovat mielestämme etelän Great Ocean Road sekä tietenkin koillisosien Suuri Valliriutta.

Maailman suurinta koralliriuttaa Australian koillisrannikon kupeessa.

Matamatan kaupungin lähistöllä Uuden-Seelannin pohjoissaarella pääsee Kontuun.

Rotoruassa Uuden-Seelannin pohjoissaarella tuli yellowstonemainen olo. :)

Eteläsaaren Fox-jäätikön alaosissa.

Samoin eteläsaarella on Queenstown, oiva kohde luontomatkailuun ja patikointiin.

AASIA

Aasia on valtava maanosa. Vietimmekin siellä melkein neljä kuukautta keväällä 2012, ja silti paljon maita jäi näkemättä. Aasia houkuttelee lähinnä halvan hintatason vuoksi, toki nähtävääkin on. Liikkuminen onnistui meillä hyvin niin lentäen kuin bussilla ja junallakin. Turvallisuus ainakin meidän mielestämme maissa missä liikuimme oli hyvä, sen sijaan huijareihin on syytä varautua ainakin Intiassa, Sri Lankassa, Thaimaassa ja Indonesiassa. Aasian ehdoton helmi käymistämme paikoista on ollut Malediivit. Myös Filippiinit ihastutti.

Vietnamin Hoi Anista löysimme lähes aution rannan.

Laosin Luang Prabang on leppoisa pikkukaupunki ja nähtävyydet ovat hienoja.

Filippiinien Camotes-saarilla ei ruuhkaa ollut.

Singapore on miellyttävä ja siisti suurkaupunki.

Rantariemua Malediiveilla

Kirjoita kommentti
29.6.2015 by anu/pete

Loppuanalyysia

Reissu on heitetty ja kotona ollaan. Vuoden päätteeksi on ihan mukava hiukan analysoida matkaa ja tuumailla jälkikäteen sitä, mitkä maat ja kohteet miellyttivät ja mitkä eivät. Täytyy sanoa, että kaikki maat olivat käymisen arvoisia. Yleisesti ottaen kuitenkin huomasimme, että ns. sivistysmaissa matkustaminen oli huomattavasti mukavampaa kuin kehittymättömämmissä maissa matkustaminen. Sivistysmaissa ei tarvinnut miettiä sitä, yritetäänkö meitä vedättää tai yrittääkö joku huijata meiltä rahaa. Ihmiset olivat myös sivistysmaissa aidosti ystävällisiä, kehitysmaissa ystävällisyyden taakse kätkeytyi valitettavasti lähes aina pyrkimys myydä meille jotain tai tarjota meille palveluita. Lisäksi apua moniin tilanteisiin sai todella paljon helpommin sivistysmaissa kuin kehittymättömissä maissa, joissa moni asia osoittautui aika mahdottomaksi selvittää kysymällä neuvoa ihmisiltä. Usein tuntui siltä, että kukaan ei joko tiennyt mitään, tai sitten neuvoi tahallaan väärin tms.

Matkamme teema oli kaikki maanosat. Tavoite käydä kaikissa maailman seitsemässä maanosassa täyttyi hienosti. Maanosia on valtavan vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä ne ovat niin kovin erilaisia. Jos kuitenkin yksi maanosa pitää nostaa ylitse muiden, on se varmastikin Antarktis. Seurasimme reissullamme kesää, mutta yllättäen talvisin maanosa olikin hienoin! Antarktis oli todella upea, mieleenpainuva ja ikimuistoinen maanosa, erilainen sellainen ja pokkaa siksi ykkösijan. Muita maanosia emme muuten pysty laittamaan järjestykseen, mutta kyllä molempien mielestä Aasia jää hännänhuipuksi. Siellä matkustaminen oli hankalinta ja erinäiset huijausyritykset seurasivat toisiaan. Ruokakin oli välillä vähän mitä sattui. Siltikään emme olisi yhtään Aasian maata vaihtaneet pois, vaan kaikissa niissä kannatti kyllä käydä!

Antarktiksella käyntiä emme unohda koskaan.

Reitistä mainittakoon sen verran, että se oli mielestämme oikein onnistunut. Kaikissa paikoissa on tosin kyllä ihan mahdottomuus olla siihen parhaimpaan aikaan, eli kyllä näin pitkällä reissulla joutuu tekemään kompromisseja. Sadekausi sattuu väkisinkin päälle jossain. Monissa kohteissa olimme off season- kaudella, mikä sinänsä ei välttämättä ollut ollenkaan huono juttu. Joihinkin maihin olisimme toivoneet lisäaikaa, mutta kaikkea ei vuodessa voi saada. Reissun ensimmäiselle puoliskolle painottuivat lähes kaikki parhaimmat paikat (Amerikat, Antarktis, Uusi-Seelanti ja Australia), mutta onneksi saimme sitten järjestymään pitkän Aasiassa puurtamisen päätteeksi yllätyskohteeksi mahtavan Kenian. Malediivit kruunasi upean reissun. Kumpikaan näistä maista ei alunperin kuulunut suunnitelmiimme.

Matkan pituutta pohdimme keskenämme useaan otteeseen reissun aikana. Meidän matka oli tällä kertaa vuoden mittainen, ja vaikka se tuntuukin pitkältä ajalta olla pois kotoa, oli se mielestämme ihan hyvä aika maailmanympärimatkalle. Totesimme, että sitä varmasti asennoituu ja sopeutuu matkaan kuin matkaan sen mukaan, kuinka pitkä se on. Maailmanympärimatkoja on tehty lyhyempiä ja pidempiä kuin meidän matkamme. Loppua kohden sitä alkaa joka tapauksessa jo jollain tavalla odottaa kotiinpaluuta, oli se matka minkä mittainen tahansa. Täytyy kyllä sanoa se, että vuoden mittaiselta reissulta oli tosi kiva tulla kotiin ja sehän on hyvä, että reissu on ollut niin pitkä, että kotiin jo haluaa tulla!

Tavaraa kuskasimme melko mukavasti mukanamme läpi reissun. Jotkut vaatteet ja tavarat saivat roskistuomion ja teltan sekä muutaman muun tavaran lähetimme kotiin Australiasta, mutta pääosin kuljetimme kaikki tavarat alusta loppuun asti mukanamme. Rinkka painoi molemmilla n. 20kg ja tämän lisäksi muut tavarat yhteensä n. 15kg. Kyllähän siinä oli kantamista ihan kerrakseen, yhteensä siis noin 55kg:n verran. Suurin osa tavaroista tuli kuitenkin tarpeeseen. Muutaman vaatekappaleen olisi voinut jättää kotiin, mutta se ei kokonaispainoon olisi paljoa vaikuttanut.

Vastoinkäymisiltä ei näin pitkällä matkalla voi välttyä. Onneksemme mitään kovin kamalaa ei tapahtunut. Tärkeintähän on pitää kaikki luut kasassa, muut asiat ovat varmastikin järjestettävissä. Pahin takaisku oli kameran hajoaminen Antarktiksen risteilyllä. Tietokoneen lähteminen varkaan matkaan tuntuu näin jälkikäteen aika pieneltä murheelta. Uusi kone löytyi vain pari päivää varkauden jälkeen ja vakuutusyhtiö hoiti rahat tilillemme yhtä nopeasti. Sairastelujakin oli, mutta ne olivat aika pitkälti lieviä, eivätkä hidastaneet matkantekoa. Voimme siis tyytyväisinä todeta, että reissu onnistui todella hyvin.

Lopuksi laitamme vielä oheen muutaman listan reissumme parhaimmista maista, kohteista yms. Nämä ovat siis paikkoja, joissa kävimme nimenomaan tällä reissulla.

Tässä viisi parasta maata matkustaa:

1. USA

2. Australia

3. Uusi-Seelanti

4. Argentiina

5. Chile

Tässä hienoimmat matkakohteet:

1. Antarktis

2. Galapagossaaret, Ecuador

3. Kenian kansallispuistot ja luonnonsuojelualueet

4. Yellowstone ja muut kansallispuistot, USA ja Kanada

5. Uyunin suola-aavikko, Bolivia

Galapagos- saarten luonto teki meihin syvän vaikutuksen.

Top 5- nähtävyydet (ihmisen rakentamat) tulevat tässä:

1. Machu Picchu, Peru

2. Tikal, Guatemala

3. Taj Mahal, Intia

4. Teotihuacan, Meksiko

5. Borobudur, Indonesia

Machu Picchu oli sanoinkuvaamattoman hieno.

Reissun mieleenpainuvimmat hetket:

1. Astuminen Antarktiksen maankamaralle pingviiniyhdyskunnan keskelle.

2. Koala oli tullut alas puusta tielle Etelä-Australiassa ja pääsimme seuraamaan sitä lähietäisyydeltä.

3. Olimme safarilla Amboselin kansallispuistossa Keniassa ja yhtäkkiä huomasimme aivan tien vieressä puussa pienen leopardinpennun.

4. Kadonnut inkakaupunki Macchu Pichu avautui usvan takaa alapuolellamme ollessamme Wayne Picchun huipulla.

5. Vaelsimme Yellowstonen kansallispuistossa aamuvarhaisella ja erään mutkan takaa paljastui ihastuttava näky – lauma paksusarvilampaita makaili vaelluspolulla.

Kenian kansallispuistot olivat reissumme mieleenpainuvimpia paikkoja.

Tässä mielestämme hienoimmat suurkaupungit:

1. Rio de Janeiro

2. San Francisco

3. New York

4. Santiago de Chile

5. Buenos Aires

Rio de Janeiro nousi monipuolisuutensa ja kauneutensa takia kaupunkikohteiden ykköseksi.

Top 5- snorklauspaikat:

1. Galapagossaaret, Ecuador

2. Australian Suuri valliriutta

3. Malediivien koralliriutat

4. Filippiinien Nalusuan- saaren rantavedet

5. Indonesian Pink Beach- rannan koralliriutta

Galapagos- saarilla snorklatessa näimme eniten erikoisia meressä eläviä lajeja, kuten kuvan merileguaani. Vesi siellä oli todella kirkasta.

Top 5- kamalimmat paikat

1. Delhi, Intia

2. Jakarta, Indonesia

3. Bangkok, Thaimaa

4. Phnom Penh, Kambodza

5. Guatemala City, Guatemala

Tulemme jatkossa lisäämään vielä muutamia reissuun liittyviä postauksia.

2 kommenttia
5.7.2012 by anu/pete

Antarktiksen valloitus (osa 2)

Päivä 6: Itsenäisyyspäivä Antarktiksella

Edellisen päivän huono tuurimme rantautumisten suhteen kääntyi, sillä kuudes risteilypäivä aukeni tyynempänä. Pääsimme heti aamusta maihin Port Lockroyhin. Tämä toisen maailmansodan aikana perustettu brittiläinen tukikohta toimii nykyään kesäaikaan museona ja matkamuistomyymälänä. Se on ainut paikka Antarktiksella, josta voi lähettää postikortteja ja ostaa tuliaisia. Myymälässä käy jopa luottokortti! Täältä olisimme halunneet ostaa enemmänkin matkamuistoja, mutta jälleen kerran jouduimme toteamaan, ettemme voi juurikaaan lisätä kannettavaa tavaramäärää, reissua kun vielä oli melkoisen paljon jäljellä.

Brittien kesäaikaan auki oleva tukikohta Port Lockroy

Port Lockroylla näimme munia hautovia valkokulmapingviinejä. Ne olivat linnoittautuneet jopa rakennusten viereen. Näimme nyt ensimmäistä kertaa pingviinin munan, joka oli keskellä kivistä tehtyä pesää. Hauskaa oli myös seurata, kun jotkut pingviinit yrittivät varastaa pieniä pesäkiviä toisilta pingviineiltä omaa pesäänsä varten.

Kyllähän sillä pokkarikamerallakin joskus onnistuu.

Iltapäivällä pääsimme myös rantautumaan, tällä kertaa itse Antarktiksen niemimaalle vielä viimeistä kertaa tämän reissun aikana. Paikka oli nimeltään Paradise Bay. Monet postikorttikuvat Antarktiksesta on otettu juuri täällä. Tämä paikka ei alunperin kuulunut matkasuunnitelmaan. Koska jääolosuhteet Antarktiksen alueella muuttuvat todella nopeasti, joutuu miehistö tekemään muutoksia risteilyohjelmaan ja rantautumisiin. Tärkeintä on turvallisuus.

Antarktiksen häikäisevän kauniita maisemia

Paradise Baylla kiipesimme jälleen kerran ylös korkealle lumen peittämälle vuorelle. Ihailimme maisemia. Täällä jäävuoret olivat erityisen hienoja. Alas tulimme pyllymäkeä. Jotkut kiipesivät uudestaan ylös vuorelle päästäkseen laskemaan alas toistamiseen. Matkalaisten keski-ikä oli melkoisen korkea, mutta se ei estänyt ilonpitoa.

Paradise Baylla ohjelmassa oli myös tunnin kumiveneajelu. Pääsimme katsomaan jäävuoria läheltä. Ne olivat upeannäköisiä. Jäävuorten luona merivesi oli yhtä turkoosia kuin Karibialla! Siellä täällä oli hylkeitä lepäilemässä jäälautoilla. Ne kohottivat laiskasti päänsä, kun huomasivat vierailijoiden tulleen niitä katsomaan. Kahden kumiveneen kyydissä olleet matkustajat näkivät täällä lahtivalaan, mutta me emme valitettavasti kuuluneet niiden onnellisten ihmisten joukkoon.

Maisemia kumiveneajelun varrelta

Muistimme Suomea kohottamalla kuohuviinimaljat laivan baarissa 94- vuotiaan kotimaamme kunniaksi. Täällä me olimme tutkimusmatkalla kaukana kotoa, mutta lumi muistutti meitä Suomesta. Outoa vain oli valoisuus. Olimme suurin piirtein saman matkan päässä päiväntasaajalta kuin Etelä-Suomessa, mutta eteläisellä pallonpuoliskolla. Täällä oli valoissa kuin Suomessa kesäkuussa!

Onnea Suomi!

Päivä 7: Viimeiset rantautumiset

Yöllä laiva taas keinui hiukan aallokossa, kun otimme suunnaksi Eteläiset Shetlandsaaret. Aamupäivällä rantauduimme Deception Island- nimiselle saarelle. Sieltä löytyi Whalers Bay, jossa oli 60- luvulla suljetun valaiden jalostuslaitoksen jäännökset. Ohjelmassa oli opastettu kierros. Muutama yhdyskunnasta eksynyt pingviini tepasteli rannalla. Kiipesimme ylös näköalapaikalle. Outoa oli kävellä hiekassa pitkästä aikaa.

Vanhoja valaiden jalostuslaitoksen rakennelmia

Whalers Bay on hyvin tuliperäinen paikka, ja läheisen tulivuoren purkaus on vaurioittanut monia ihmisen tekemiä rakennuksia. Näin kesäisin iso osa saaresta paljastuu sulavien lumimassojen alta. Rannalla oli kuumia lähteitä ja rantavesi tuntui lämpöiseltä. Halukkaat saivat pulahtaa mereen uimaan. Mekin käväisimme meressä. Vesi olikin kylmää syvemmällä, aivan kuin olisi avantoon mennyt. Rantahietikko puolestaan oli paikka paikoin niin kuuma, että se poltti jalkapohjia. Tulipahan uitua Antarktiksen vesissä!

Hyisen uimareissun jälkeen

Hauskannäköinen myssypingviini

Iltapäivällä rantauduimme viimeisen kerran tämän risteilyn aikana. Paikkana oli Half Moon Island, joka myös kuuluu Eteläisten Shetlandsaarten saariryhmään. Näimme viimein myssypingviinien yhdyskunnan. Näillä pingviineillä on hauskannäköinen musta ohut muotiparranmuotoinen viiru valkoisessa naamassaan. Lisäksi näimme ison joukon lumessa laiskottelevia Weddellinhylkeitä sekä vihdoin ja viimein myös hylkeistä suurimman, merinorsun. Mutta se pahuksen kamera, voi että…!!!

Nuori merinorsu lötköttelemässä rannalla

Viimeisellä rantautumispaikallamme Half Moon Islandilla vaelsimme hangessa ja näimme paljon hylkeitä.

Illalla laivan henkilökunta valmistautui tulevaan merimatkaan virittämällä muovipusseja teipeillä kaiteisiin ympäri laivaa. Oppaat muistuttivat meitä siirtämään kaikki särkyvät tavarat hytin kokolattiamatoilla vuoratuille lattioille. Yli kahden vuorokauden mittainen paluumatka takaisin Ushuaiaan halki Drake Passagen tulisi olemaan aallokkoinen.

Päivä 8: Kovaa merenkäyntiä Drake Passagella

Tänään ei ollut asiaa laivan ulkokansille, sillä kova ristiaallokko heilutti kovasti Ushuaiaa. Merenkäynti oli voimakkaampaa kuin menomatkalla. Merilinnut seurasivat taas laivaamme sen matkatessa takaisin kohti Argentiinaa. Ruokasalissa oli väljää. Onneksi pahoinvointilääkkeet tepsivät, eikä meidän tarvinnut jättää väliin yhtään ateriaa. Kävimme muutamaan otteeseen komentosillalla. Ohjelmassa olevat luennot kävimme myös kuuntelemassa.

Laivan luentosalissa tuli istuttua useaan otteeseen.

Päivä 9: Viimeinen päivä laivalla

Kova merenkäynti jatkui vielä iltapäivään asti. Päästyämme Drake Passagen päähän aallokko vaimeni ja laiva keinui enää tuskin ollenkaan. Ihmiset alkoivat näyttää taas terveiltä. Oppaat pitivät meille loppukoonnan menneestä risteilystä . Jokainen sai muistoksi DVD:n, jossa on ikuistettuna Ushuaian tutkimusmatka Antarktikselle 1.-10.12.2011. Lisäksi saimme laivan kapteenin ja retkikuntamme johtajan allekirjoituksilla varustetut todistukset siitä, että olemme käyneet Antarktiksella.

Päivä 10: Takaisin Ushuaiaan

Saavuimme Ushuaian satamaan aamulla klo 7. Kymmenen päivän matkamme oli tullut päätökseen. Tämä ei todellakaan ollut pelkkä risteily, vaan erittäin hienosti suunniteltu, järjestetty ja toteutettu tutkimusmatka. Antarktis on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka erikoisuutensa, hienojen maisemiensa ja upean eläinmaailmansa ansiosta. Antarctic Expeditions on yhtiö, jota voimme lämpimästi suositella kaikille Antarktikselle aikoville. Antarktikselle on mahdollista ostaa 10-20 päivän risteilyjä lokakuun ja maaliskuun väliselle ajalle. Meistä tuntui, että olisimme hyvin jaksaneet tuon 20 päivänkin risteilyn.

Mutta nyt meidän on aika suunnata uusiin seikkailuihin. Ihan ensimmäiseksi täytyy kyllä löytää uusi kamera. Ja onpahan sitten hyvä syy tulla Antarktikselle joskus uudestaan, kun tuo kuvauspuoli ei tällä kertaa mennyt ihan nappiin. Emmekä nähneet kunnolla valasta, keisaripingviineistä puhumattakaan…

Kohti uusia seikkailuja…

Kirjoita kommentti
13.12.2011 by anu/pete

Antarktiksen valloitus (osa 1)

Tätä hetkeä olimme odottaneet jo pitkään. Antarktis tulisi olemaan erikoisin koskaan tähän asti käymistämme paikoista. Se on maailman kylmin paikka. Talvella Antarktiksen keskilämpötila on -60 astetta ja kesällä -20 astetta. Tosin me olimme menossa Antarktiksen niemimaalle, joka ”kurottaa” kohti Etelä-Amerikkaa. Siellä luvassa olisi näin alkukesästä lämpötiloja 0:n ja +5:n asteen väliltä. Antarktis on maailman korkein maanosa. Tätä emme aiemmin tienneet. Vuorten päällä lepäävät jäätiköt ulottuvat keskimäärin yli 2000 metriin merenpinnasta. Lisäksi Antarktis on maailman tuulisin kolkka. Kyseessä on siis todella ihmeellinen maanosa!

Päivä 1: Risteily alkaa

Tutkimusmatkamme laiva ei ollut aivan tavallinen risteilijäalus.

Risteily alkoi klo 16 Ushuaian satamasta, jossa laivamme nimeltä Ushuaia meitä odotti. Ushuaia on rakennettu vuonna 1970 Ohion osavaltiossa USA:ssa. Laivaan mahtuu 84 matkustajaa ja 38 miehistön jäsentä. Tälle risteilylle tuli 81 matkustajaa maailman eri kolkista. Saimme yhtä kategoriaa paremman hytin kuin mitä olimme varanneet. Hytti oli melko tilava. Siellä oli jopa vaatekaappi. Lämmityskin pelasi. Tästä risteilystä olimme maksaneet n. 2700e/hlö. Kallista, mutta Antarktiksen risteilyyn voi saada menemään monin kerroin enemmänkin rahaa. Olimme valinneet risteilyn halvimmasta päästä.

Tervetulomaljojen ohella ensimmäiseen päivään kuului pakollinen pelastusharjoitus sekä yleinen infotilaisuus. Laiva lipui tasaisesti Tulimaan edustalla olevaa Beagle Channelia pitkin. Haimme lääkäriltä pahoinvointitabletteja, sillä keskiyön jälkeen luvassa olisi voimakasta merenkäyntiä.

Päivä 2: Aallokkoinen päivä merellä

Saavutettuamme avomeren alkoi kova keinutus. Nukkuminen oli vähän kehnoa, mutta onneksi lääkkeet auttoivat, emmekä tulleet merisairaiksi. Keinutus jatkui koko päivän. Matkasimme halki Drake Passage- nimisen avomerialueen suuntanamme Antarktiksen niemimaa. Merilintuja saattoi bongailla ikkunoista sekä laivan kansilla. Ne seurasivat uskollisesti Ushuaiaa. Laivan potkurien pyörteet toivat pintaan kaloja, ja albatrossit ym. merilinnut hyödynsivät tämän.

Albatrossi joka lepäämättä liitää…

Risteilymme oli tavallaan samalla tutkimusmatka, ja miehistöön kuuluikin luonnontieteilijöitä. He pitivät meille pitkin päivää erilaisia luentoja, joiden aiheet liittyivät tavalla tai toisella Antarktikseen. Kävimme kuuntelemassa kaikki mahdolliset luennot. Ruokapuoli laivalla toimi myös erinomaisesti ja ruoka oli hyvää. Lounaat ja päivälliset olivat kolmen ruokalajin ateriakokonaisuuksia. Kuumaa juotavaa ja hedelmiä oli tarjolla koko ajan. Eipä ollut meillä valittamista tarjoilun suhteen!

Onneksemme aloitimme pahoinvointitablettien ottamisen riittävän ajoissa. Moni matkustaja nimittäin tuli todella sairaaksi kovasta merenkäynnistä (joka ei kuulemma ollut läheskään niin kova kuin mitä se olisi voinut olla) ja lääkärillä riitti töitä. Aluksi tabletit väsyttivät meitä kumpaakin hiukan ja lepäsimmekin jonkin verran extraa, mutta parempi niin päin, kuin että olisimme joutuneet makaamaan sairaina pystymättä syömään tai tekemään mitään muutakaan.

Tänään saavutimme Antarktiksen merialueen eli olimme nyt virallisesti reissumme neljännessä maanosassa. Ulkoilman lämpötila oli pudonnut nollaan ja merikin oli pariasteista.

Laivamme Ushuaia taittamassa matkaa Antarktiksen vesillä.

Päivä 3: Saavutamme Eteläiset Shetlandsaaret

Toisen yön nukuimme jo paremmin, vaikka merenkäynti oli edelleen aika voimakasta. Kolmantena päivänä ohjelmassa oli taas luentoja. Meidät perehdytettiin Antarktiksella liikkumisen sääntöihin sekä pukeutumiseen. Lisäksi meitä koulutettiin tulevia rantautumisia varten. Saimme pelastusliivit sekä kumisaappaat, joita käyttäisimme aina mennessämme maihin kumiveneillä. Kumisaappaat piti desinfioida ennen maihin menoa ja sieltä tulon jälkeen, ettemme veisi eläimille vieraita bakteereja maihin tai paikasta toiseen.

Tällaisilla kumiveneillä rantauduimme Antarktikselle.

Tänään näimme ensimmäiset pingviinit, jotka hyppelivät meressä. Näimme myös valaan, joka kuitenkin oli melkoisen kaukana meistä. Jäävuoria ja pieniä saaria saatoimme myös havaita Ushuaian seilatessa hitaasti mutta tasaisen varmasti eteenpäin kohti ikijään peittämää Etelämannerta. Illalla saavutimme Eteläiset Shetlandsaaret (South Shetland Islands), jotka ovat osa Antarktista. Merenkäynti rauhoittui huomattavasti iltaan mennessä. Maltoimme tuskin odottaa seuraavaa päivää ja sitä, että pääsisimme vihdoinkin astumaan jaloillamme Antarktikselle!

Päivä 4: Kaksi maissakäyntiä

Valkokulmapingviinipariskunta

Aamupäivällä pääsimme rantautumaan pienelle Cuvervillen saarelle, joka sijaitsee aivan Antarktiksen niemimaan kupeessa. Siellä näimme suuren valkokulmapingviinien yhdyskunnan. Yhdyskunnassa riitti elämää, sillä pingviineillä oli juuri alkamassa lisääntymiskausi. Seurasimme mielenkiinnolla näiden lentokyvyttömien lintujen puuhia. Pingviinit rakensivat kivistä jonkinnäköisiä pesiä, joissa ne sitten tulisivat hautomaan muniaan. Hauskaa oli myös seurata joidenkin pingviinien menoa mereen peseytymään ja ruokailemaan, sekä toisten yksilöiden hyppelyä hyisen meren aalloissa. Jotkut pingviinit palasivat rantaan ja sukivat itseään. Olimme nähneet pingviinejä jo aiemmin Galapagos- saarilla, mutta tämä oli jotain aivan toista. Tänne jos minne pingviinit kuuluvat! Uskomatonta, että tällaisessa lumen ja jään valtakunnassa on näin paljon elämää!

Kuvassa näkyy vain osa tuhansista valkokulmapingviineistä.

Iltapäivällä astuimme ensimmäistä kertaa Antarktiksen niemimaalle, kun rantauduimme kumiveneillä Neko Harbouriin. Täälläkin vastassa oli valkokulmapingviinien yhdyskunta. Lumessa melko lähellä rantaa lepäili kaksi Weddellinhyljettä. Ne eivät paljon meistä turisteista piitanneet, katselivat hiukan meitä suurilla silmillään ja jatkoivat sitten uniaan.

Weddellinhylje on yleinen Antarktiksen asukki.

Eläinten seuraamisen lisäksi vaelsimme molemmissa rantautumispaikoissa lumessa ylös korkeille lumivuorille, joista näköalat alas jäävuorten saartamille poukamille olivat huikeat. Täällä lumi ja jää ovat erilaisia kuin Suomessa. Jään ja lumen sininen sävy oli erityisen mieleenpainuvaa. Antarktis oli tähän mennessä jo ollut enemmän kuin mitä olimme osanneet odottaa.

Kukkulan huipulla maisemia ihailemassa.

Päivä 5: Jäätä ja viimaa

Päivä alkoi huonosti. Kameramme oli edellisenä päivänä saanut sen verran kosteutta, ettei se suostunut toimimaan, vaikka se oli ollut yön kuivumassa lämpimässä hytissämme. Yritimme kuivata sitä hiustenkuivaajalla. Ei auttanut. Aamupäivällä pääsimme reilun tunnin mittaiselle kumiveneajelulle. Mukaan täytyi ottaa kakkoskamerana oleva vesitiivis pokkarikamera. Kuvien laatu ei ollut samaa luokkaa, ja lähikuvien ottamisen eläimistä sai myös unohtaa. Keli oli tänään kylmä ja tuulinen ja taivaalta tuli kaikkea mahdollista veden ja lumen väliltä. Näimme upeita jäävuoria sekä merileopardeja ja crabeater- hylkeitä. On uskomatonta, että eläimet pysyvät hengissä tällaisessa ilmastossa! Eikä nyt ollut edes kylmin aika vuodesta…

Antarktiksen jäävuoret olivat toinen toistaan hienompia.

Komentosillalla

Iltapäivällä ohjelmassa ollut rantautuminen piti perua, koska keliolosuhteet olivat sellaiset, ettei meitä uskallettu lähteä viemään maihin kumiveneillä. Sen sijaan matkasimme eteenpäin nopeasti vaihtelevissa olosuhteissa. Välillä Ushuaia jyräsi läpi liikkeelle lähteneiden jäämassojen. Jäälohkareiden päällä siellä täällä näkyi pingviinejä ja hylkeitä. Ulkona oli tänään todella kylmä. Onneksi olimme tervetulleita myös laivan komentosillalle, jossa kapteeni apulaisineen teki tarkkaa työtä klassisen musiikin soidessa taustalla ja navigoi Ushuaiaa eteenpäin Antarktiksen vesillä. Tämä oli todellinen tutkimusmatka, eikä mikään tavallinen risteily. Mitähän meillä vielä olisi odotettavissa…?

Valkokulmapingviinit palaamassa kalastusreissulta.

9 kommenttia
10.12.2011 by anu/pete