Suomen suurin matkablogiyhteisö

Islanti roadtrip osa 1: Länsi-Islanti

Islanti on hyvä esimerkki maasta, johon kannattaa ehdottomasti tutustua vuokra-auton avulla. Jos aikaa on vain vähän, löytyy Reykjavikin kupeesta useita hienoja käyntikohteita, kuten Geysir, Gullfossin ja Bruarfossin vesiputoukset, Blue Lagoon sekä Thingvellirin kansallispuisto. Nämä on nähty päivässä parissa. Islantiin tutustuu kuitenkin paremmin kiertämällä maata enemmän, erityisesti ajamalla ympäri koko kauniin saaren. Islannin ympäri kulkeva kehätie on yli 1300 km pitkä, ja jos poikkeaa sen varrelta useissa kohdissa, kertyy auton matkamittariin vielä rutkasti enemmän kilometrejä. Parissa viikossa on maan tärkeimmät kolkat nähty.

Meillä autonvuokraus kuuluu nykyään melkein kaikkiin reissuihin. Aiemmin matkasimme enemmän busseilla ja junilla, mutta nykyään valitsemme usein sellaisia kohteita, joissa autonvuokraus on paras tapa tutustua maahan. Islannin kehätien kiertämiseen varasimme aikaa vajaat kaksi viikkoa, ja allemme otimme retkeilyauton. Islannissa autonvuokraus on kallista puuhaa, siksi meidän täytyi tinkiä auton koossa. Pienehkö retkeilyauto sai riittää. Pääasia oli, että autossa oli sänky, jääkaappi, kaasukeitin sekä astiat, ja että siihen mahtui kaksi matkalaukkua ja muutama reppu. Tällä menopelillä Islannin valloitus sai alkaa!

Tällä autolla huristelimme ympäri Islantia.

Otimme Reykjavikista suunnaksi Länsi-Islannin, eli lähdimme pääkaupungista suoraan kohti pohjoista. Olemme innokkaita vaeltajia, joten tälläkin reissulla halusimme patikoida Islannin upeissa maisemissa. Vaellus Glymurin vesiputouksille on suositeltava muutaman tunnin päivävaellus. Maisemat ovat hienoja, eikä reitti ole kovinkaan vaativa. Vaikka meille sattui kaunis aurinkoinen sää, oli ylhäällä kova tuuli, ja tuulenpitävä takki sekä kaulahuivi tulivat kyllä tarpeeseen.

Vaelluksen alku

Glymurin vaelluksen varrella on muutamia pysähdyspaikkoja, kuten kalliokaaret. Putouksia pääsee ihastelemaan useista eri kohdista. Putousten yläjuoksulla sen sijaan pitää kahlata paljain jaloin puron poikki, ainakin jos mielii palata alas parkkipaikalle eri reittiä. Ylitys sujuu melko kivuttomasti, vaikka vesi onkin aika kylmää. Paluureitti onkin sitten loivempaa maastoa kuin ylösmeno.

Reitin varren kalliokaaret

Glymurin putoukset

Tämä puro putouksen yläjuoksulla pitää ylittää, jotta pääsee paluureitille.

Puro ei onneksi ole kovin syvä.

Toinen hieno vesiputous on Hraunfossar. Hraunfossar on melko matala, mutta leveä putousten sarja. Tänne ei tarvitse vaeltaa pitkää matkaa. Putoukset näkyvät koko leveydellään komeasti hiukan ylempänä sijaitsevalta näköalapaikalta.

Hraunfossar-putoukset

Svöđufossin putoukselle on myöskin lyhyt vaellus parkkipaikalta. Putoukset näkyvät jo melko kauas, mutta kannattaa vaeltaa myös putousten viereen sekä niiden yläjuoksulle. Putouksia ympäröivät vihreät niityt ja vuoret tekevät maisemasta todella kauniin. Lampaitakin voi nähdä siellä täällä niityillä, rinteillä ja jopa purojen rannoilla.

Svödufoss

Kirkjufellsfoss sijaitsee puolestaan maan ehkä kuvatuimman vuoren Kirkjufellin kupeessa. Putoukset ja kuuluisat vuoret näkyvät kuvattuina usein samassa kuvassa. Yhdessä ne muodostavatkin yhden Islannin tunnetuimmista postikorttimaisemista.

Kirkjufell ja Kirkjufellsfoss

Vesiputousten lisäksi Länsi-Islannissa on iso liuta muitakin nähtävyyksiä. Suosittuja käyntikohteita ovat esimerkiksi Reykholtin ja Borgarnesin viikinkikylät. Reykholt on hyvin pieni paikka, ja siellä sijaitsee Snorrastofan keskiaikainen museo. Borgarnes on puolestaan vilkas parintuhannen asukkaan kaupunki, joka näyttää olevan myös suosittu pysähdyspaikka.

Reykholt

Islanti on pullollaan kuumia lähteitä, ja monin paikoin onkin rakennettu kylpylöitä, joissa matkailijat voivat kylpeä ja lillua ihanan lämpimässä ja terapeuttisessa vedessä. Landbrotalaugissa tämän voi tehdä täysin ilmaiseksi ja hyvällä tuurilla myöskin yksityisesti. Maps.me-ohjelma opastaa perille tähänkin paikkaan täysin tarkasti. Parkkipaikalta on noin 300 metrin kävelymatka pikkuisiin luonnonaltaisiin. Vasemmalle jäävät altaat ovat hiukan isompia, mutta kun jatkaa hiekkatietä eteenpäin ja pomppii kiviä pitkin puron yli, pääsee vielä pienempään ja yksityisempään altaaseen, jonne mahtuu juuri kaksi henkilöä. Vesi on taivaallisen lämmintä, ja ympärillä levittäytyy kaunis purojen koristama ruohotasanko. Takana kohoavat jylhät vuoret. Tästä eivät kylpymaisemat kyllä parane! Paras aika tulla kylvylle on iltamyöhä tai aamuvarhainen, jolloin todennäköisimmin välttää muut matkailijat.

Landbrotalaug

Länsi-Islannissa on iso liuta muitakin pysähdyspaikkoja, joissa voi pitää taukoja. On näköalatasanteita, lintukallioita, rantoja, vanhoja rakennelmia ja laavakenttiä. Budahraun laavakenttien keskellä on viehättävä vanha Budirin kirkko ja hautausmaa.

Budirin musta kirkko

Arnarstapin kylässä on puolestaan jättiläistä esittävä kivipatsas. Jättiläinen hallitsee aluetta Snæfellsjökullin jäätikön edustalla. Kirkkaalla säällä lumihuippuisen Snæfellsjökullin tulivuoren voikin nähdä kohoavan ylös korkeuksiin, pilvisellä säällä joutuu tyytymään pelkän alarinteen näkemiseen.

Arnastapin kylän jättilainen

Hellnar on pieni kalastjakylä, ja se sijaitsee lähellä Arnastapin kylää. Londrangarin näköalapaikalla voi puolestaan katsella jyrkillä kallioilla pesivien lintujen puuhia.

Hellnarin pikkukylä

Londrangarin kalliojyrkänteet

Djupalonin ja Dritvikin tummilla laavakivirannoilla voi nähdä sinne vuonna 1948 haaksirikkoutuneen laivan jäänteitä. Jäänteitä on nähtävillä Djupalonin rannalla. Samalla rannalla on esillä myös eripainoisia kiviä, joita käytettiin merimiesten voimien testaamiseen. Rantojen välillä kulkee vaelluspolku.

Djupalonin rannalla on nähtävissä haaksirikkoutuneen laivan jäänteitä.

Dritvikin rannalle piti hiukan patikoida.

Öndverđarnesin majakka on niemimaan läntisin kolkka. Majakka itsessään ei ole kovinkaan iso eikä järin komeakaan, vaikkakin paikka sinällään on ihan hieno. Majakalle vie hidas viiden kilometrin mittainen hiekkatie. Pieni majakka loistaa oranssina keskellä laavakenttää.

Pikkuinen Öndverdarnesin majakka

Mielenkiintoinen käyntikohde on pieni Saxhollin kraatteri, jonne johtaa metalliset portaat. Portaat ovat melko pitkät mutta loivat, joten ylös kipuaminen käy aika vaivattomasti. Näkymät ylhäältä ovat hienot.

Saxholl

Ylös vievät portaat

Edellä mainitut pienet käyntikohteet sijaitsevat kaikki samalla läntisellä niemimaalla. Niemimaan valokeila on ehdottomasti Snæfellssjökullin tulivuori. Meille tämä lumihuippuinen tulivuori näyttäytyi kehnonlaisesti, sillä pilvet piirittivät sitkeästi vuoren huippua. Siellä täällä näimme sentään pieniä vilauksia valkoisena hohtavasta huipusta. Svödufossin putouksilla tulivuori näyttäytyi meille parhaiten.

Snæfellsjökull-tulivuoren lumihuippu näkyy taustalla Svödufossin putouksen takana.

Nordkapp, Vardø ja Hornøyan lintusaari

Vajaan kahden viikon Norjan reissusta vietimme suurimman osan Lofooteilla ja Senjalla. Halusimme kuitenkin nähdä myös muitakin Pohjois-Norjan osia. Siinä missä Lofoottien maisemia hallitsevat jylhät lumihuippuiset vuoret, on tundra pääosissa siirryttäessä kauemmas kohti itää ja Venäjän rajaa. Vuoret mataloituvat, mutta vuonot ja meri ovat edelleen läsnä. Hienoja maisemia siis täälläkin!

Nordkapp on turistien suosima kohde aivan Norjan pohjoisimmassa kolkassa. Nordkapp on nopea käyntikohde. Paikassa ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä, mutta se on manner-Euroopan pohjoisin kohta, siksi mekin sinne suuntasimme. Alueelle on noin 40€:n suuruinen parkkimaksu, joka on oikeastaan pakko maksaa, ellei sitten halua jättää autoa neljän kilometrin päähän tien laitaan. Tie on kapea, ja niin kaukana määränpäästä on lähin ilmainen parkkeeraamismahdollisuus. Nordkappin parkkipaikalla voi kuitenkin myös yöpyä tuohon samaan hintaan, joten hinta ei loppujen lopuksi olekaan niin järisyttävä, jos yöksi jää. Museoon on erillinen sisäänpääsymaksu, eikä matkamuistomyymälässä oikein tahdo saada rauhassa tehdä ostoksia, jos ei ole pääsymaksua maksanut. Onnistui se onneksi kyllä kuitenkin. Vessassa sentään saa käydä rauhassa.

Nordkapp on manner-Euroopan pohjoisin kohta.

Kesällä Nordkappissa on yötön yö, mutta sää saattaa olla sumuinen. Tällöin näkyvyys on heikko, eikä maisemista tahdo saada tolkkua. Sumu kuitenkin hellittää melko pian, kun ajelee poispäin sisämaahan päin.

Nordkapp on tavallaan keskellä ei mitään, mutta kyllä sinne onnistuu päiväreissukin Suomen puolelta. Kannattaa kuitenkin yhdistää Nordkappissa käyntiin muitakin Pohjois-Norjan kohteita, jos aikaa vain on. Me suuntasimme Nordkappista idemmäksi Varangin niemimaalle. Tie on täällä kapea ja välillä mutkikaskin, joten keskivauhti ei kovin korkeaksi pääse nousemaan. Asutusta on enemmän kuin Suomen Lapissa, mutta sekin harvenee itään mentäessä. Varangin niemimaalla näkee aavaa tundraa ja merta sekä pieniä kyliä ja kaupunkeja. Mereltä puhaltava raikas viileä tuulahdus muistuttaa siitä, et nyt ollaan tosi kaukana pohjoisessa, ja jopa napapiirille on pitkä
matka.

Tie kulkee halki tundran.

Välillä teiden varsilla voi nähdä lampaita.

Sanotaan, että tundran kesä on lyhyt mutta kaunis. Sen kyllä huomaa Varangin niemimaalla. Kaikki on kesäkuussa aivan vaaleanvihreää. Siellä täällä kasvavat tunturi- ja vaivaiskoivut tuovat lisävaihtelua muutoin kovin puuttomalle tundralle. Tuntuu, että luonto on vasta herännyt pitkästä talviunestaan. Itse nautimme täysin siemauksin tästä alkukesän riemukkaasta tunnelmasta.

Porojakin voi täällä nähdä.

Reittimme kulki Vadsøn kaupunkiin, josta löysimme pienen leirintäalueen. Yövyimme täällä yhden yön verran. Kaupunki on pieni, mutta peruspalvelut löytyvät. Mitään varsinaista nähtävää ei ole, mutta tarkoituksemme olikin sitten aamulla suunnata eteenpäin seuraavaan kaupunkiin eli Vardøhön. Vardø on vielä kauempana idässä, mutta kaupungissa ei ole leirintäaluetta (hotelleja kylläkin), siksi jäimme yöksi Vadsøhön. Vardø puolestaan kuului reittisuunnitelmiimme läheisen Hornøyan saaren takia.

Hornøya on Norjan itäisin saari, ja se on vain lyhyen venematkan päässä Vardøn satamasta. Saari näkyy hyvin mantereelle, ja matka sinne kestää vain noin varttitunnin. Menopaluukyyti kustantaa noin 37 € per henkilö. Tähän sisältyy myös pääsy saarelle. Kesäkuussa 2020 näytti olevan melko hiljaista, ja vene sai ajella vajaita lasteja mennen tullen.

Hornøyalle menevä paatti lähtee pienestä Vardøn satamasta.

Hornøyan saari on lintuvalokuvaajan paratiisi. Linnut ovat täällä nimittäin todella kesyjä, ja niitä pääsee kuvaamaaan aivan lähietäisyydeltä. Myös kännykällä voi linnuista saada loistokuvia.

Kännykkäkuva lunneista

ja karimetsoista

Kymmenettuhannet linnut saaren edustan meressä, ilmassa ja saarella ovat vastassa sinne saapuvia matkaajia. On arvioitu, että saarella pesii kesäisin jopa noin satatuhatta lintua. Kuten arvata saattaa, meteli on kova. Toisekseen, jätöksiä saattaa sataa niskaan vierailun aikana, sillä lentotrafiikki on jatkuvaa. Kunnon (ei liian hienot) varusteet ovat Hornøyalla tarpeen. Sateenvarjokaan ei ole huono idea.

Lintusaaren ilmatila on täynnä lintuja.

Meressäkin on ruuhkaa.

Kun astuu pienen saaren ”satamaan” ja kävelee laiturille ja maihin, ei kannata säikähtää vihaisia laiturin alta ja kivien koloista sähähtäviä nokkia. Karimetsot ovat kesäkuussa hautomispuuhissa ja puolustavat pesiään ärhäkkäästi.

Hornøyan venelaiturin luona ovat vastassa karimetsot.

Karimetsot pesivät kivenkoloissa.

Karimetsojen lisäksi kiviä ja kallioita hallitsevat pikkukajavat, ruokit ja etelänkiislat. Samat lajit pyytävät kalaa Baretsinmerestä, joka on pullollaan ravintoa. Kajavia saattaa tyytyä kuvaamaan hieman kauempaa, mutta ruokeista, etelänkiisloista ja karimetsoista saa helposti lähikuvia. Poikasia ei vielä kesäkuussa ole, vaan linnut ovat vasta hädin tuskin hautomispuuhissa.

Ruokit parittelupuuhissa

Etelänkiisloja

Ehkä kaikkein viehättävin ja kuvatuin saaren linnuista on lunni. Harvassa paikassa pääsee lunneja kuvaamaan näin läheltä. Lunnit ovat kuin pingviinejä pienoiskoossa, eivätkä nekään liiemmin ihmisistä välitä.

Hornøyan saarella voi myös patikoida ylös majakalle. Majakan vieressä on rakennus, jossa majoittuu tiedemiehiä. Lintuja majakan lähellä ei juurikaan ole, vaan yhdyskunnat pesivät saaren venelaiturin puoleisessa osassa.

Hornøyan majakka

Lopuksi vielä otoksia eri lintulajeista.

Pikkukajavia

Karimetsoja

Ruokkeja

Etelänkiisla

Lunni

Ja vielä karimetso ja ruokit yhteiskuvassa

Norjan kaunis Senja

Pohjois-Norjassa on Lofoottien ohella muitakin, hiukan tuntemattomampia paikkoja, joihin kannattaa lähteä tutustumaan, jos Lofootit on nähty. Yksi tällainen on viehättävä Senjan saari. Senja on vähän kuin Lofootit, mutta pienempi, ja lähempänä Pohjois-Suomea. Kilpisjärveltä matkaa mantereen puolella sijaitsevaan Finnsnesin kaupunkiin on 175 km. Finnsnesiä voi pitää Senjan porttina, sillä kaupungista lähtevä silta vie Senjan saarelle.

Tämä silta vie Finnsnesistä Senjalle.

Jos Lofoottien tiet ovat kapeita, niin kyllä ovat Senjankin tiet. Liikennettä tosin on aika vähän. Tunnelit ovat monin paikoin yhden auton mentäviä, joten pysähtelyihin ja peruutteluihin saa varautua. Levennykset onneksi helpottavat hieman. Täällä ei myöskään kannata edetä kiireessä. Maisemat ovatkin kyllä sen verran upeat, ettei kiirettä halua senkään puoleen pitää.

Senjan ympäri vie päätie, jonka varrella on monia mahdollisia pysähdyspaikkoja. Tältä päätieltä poikkeaa muita teitä, joita pitkin voi ajella edestakaisin, jos aikaa on. Senja on kierretty ja nähty muutamassa päivässä, ainakin pääpiirteissään. Toki aikaa vierähtää mukavasti enemmänkin, jos nauttii rauhallisesta luonnonkauniista kohteesta.

Bergsbotn-niminen levähdys- ja näköalapaikka on pakollinen pysähdyspaikka.

Senjalla on vähemmän turisteja ja palveluita kuin Lofooteilla. Auto kannattaakin tankata Finnsnesin kaupungissa ennen Senjalle menoa. Kaupassa on hyvä myös käydä täydentelemässä ruokavarastoja, sillä ravintoloita ei ole ihan joka lähtöön. Oma auto on ehdoton, ja teltta kannattaa olla mukana, ellei sitten yövy autossa. Senjalla voi melko vapaasti yöpyä teiden varsilla, mutta joitain leirintäalueitakin on. Yksi suositeltava leirintäalue on Fjordbotn Camping, vuonon rannalla oleva mukava paikka, jossa on peruspalvelut. Kahden hengen yöpyminen autoineen sähkötolpan kanssa leirintäalueella maksaa vajaat 30€.

Fjordbotn Camping, kiva pieni leirintäalue Senjalla

Näihin maisemiin on mukava herätä.

Senjan ”pakollisiin” käyntikohteisiin kuuluu ainakin pieni Husøyn kylä. Tämä saaren pohjoisosassa sijaitseva pikkuruinen pitäjä sijaitsee saarella, jonne vie silta. Pyhäpäivänä paikka on todella hiljainen, joten ehkäpä kannattaa ajoittaa vierailu arkipäivään. Tai no, palveluita on kyllä tosi vähän, eli siinä mielessä kyllä ihan sama.

Pieni Husøyn kylä saarella

Botnhamnin pikkuinen kylä sijaitsee puolestaan lähellä aiemmin mainittua Fjordbotnin leirintäaluetta, ja sielläkin voi piipahtaa. Kaikki kylät ovat Senjalla kyllä tosi pieniä, eikä niissä sinänsä ole mitään muuta erikoista, kuin kauniit maisemat.

Jos haluaa vuokrata kanootin, kannattaa suunnata Hamn i Senjaan eli satamaan. Tämäkin paikka on arvatenkin rauhallinen, jopa niin rauhallinen, ettei kanootteja ole välttämättä vuokraamassa kukaan, vaikka kanootteja kyllä näkyy. Satamassa on ravintola, joka tarjoaa aamiaista, lounasta ja päivällistä.

Hamn i Senja

Kaikki mainitsemamme Senjan paikat sekä aiemman postauksen vaellukset löytyvät hyvin maps.me -sovelluksesta, joka toimii myös ilman nettiä. Ennen matkaa kannattaakin merkata paikat karttaan. Tämä helpottaa sitten matkalla suunnistamista.

Maps.me-sovelluksesta löytyvät kaikki tiet ja veullusreitit sekä huiput kuten kuvassa oleva Segla, Senjan tunnetuin vuori.

Senjalla on useita upeita vaellusreittejä. Näistä kerroimme erillisessä postauksessa. Vaeltaminen kannattaa, jos vain kuntoa ja tahtoa riittää, sillä ylhäältä aukenevat hieman erilaiset, upeat maisemat. Senjan maisemat muistuttavat Lofoottien vastaavia, ja terävähuippuiset vuoret ovat täälläkin monessa kohtaa pääosassa. Kesä on parasta matkustusaikaa, eikä ruuhkia ole. Jostain syystä monetkaan turistit eivät vielä ole Senjaa löytäneet. Saa nähdä, miten käy tulevaisuudessa…

Senjalla on esimerkiksi Lofootteihin verrattuna vähän turisteja.

Autolla Lofooteilla

Norjan luoteisosissa sijaitsevaan Lofoottien saariryhmään tutustuu parhaiten omalla autolla. Kilpisjärveltä matka Lofoottien niin sanottuun pääkaupunkiin Svolværiin kestää reilut kuusi tuntia, mutta matkalla saattaa tulla pysähtyneeksi useampaan otteeseen ihastelemaan maisemia ja räpsimään valokuvia.

Lofooteilta löytyvät yllättäen Suomea lähinnä olevat vaaleat hiekkarannat ja turkoosi meri.

Paras aika matkustaa Lofooteille on kesä. Heinä-elokuu on vilkkainta matkustusaikaa, mutta kesäkuussa on hieman rauhallisempaa. Säät voivat vaihdella paljonkin. Lofooteilla on mahdollista päästä nauttimaan aurinkoisen lämpimistä ja tyynistä kesäpäivistä kera yöttömän yön. Toisaalta huonolla tuurilla sää voi olla pilvinen ja sateinen, jolloin hienot maisemat eivät pääse oikeuksiinsa. Valoisaa on silti aina kesäaikaan, sillä Lofootit sijaitsee reilusti pohjoisen napapiirin pohjoispuolella. Mutta mikä parasta, Lofooteilla ei ole juuri ollenkaan hyttysiä!

Lofooteilla ei ole hyttysiä eikä juuri muitakaan kiusankappaleita.

Lofootit ovat kuuluisia komean jylhistä terävähuippuisista vuorista, jotka antavat saariryhmän maisemille omaleimaisuutensa. Vuoria pääsee ihastelemaan monestakin kohtaa alhaalta käsin. Jos vaeltaminen kiinnostaa, on Lofootit siihen oiva kohde, ja silloin maisemiakin näkee vähän eri kuvakulmista. Monet vaellukset vievät kuitenkin aina huipulle, joten kuntoa ja ketteryyttäkin vaaditaan, ainakin jos huipulle mielii. Edellisessä Lofoottien postauksessamme oli tuhti tietopaketti vaeltamisesta Lofooteilla.

Lofoottien maisemaa hallitsevat jylhät terävähuippuiset vuoret.

Tiet ovat Lofooteilla kapeammat ja mutkikkaammat kuin Suomessa. Ajoajat ovat myös pidemmät. Täällä ei siis kannata edetä kiireessä. Tunnelit tuovat vaihtelua ajamiseen. Näköalapaikkoja soisi olevan enemmän. Tilan puutteen vuoksi niitä on Lofooteilla vain siellä täällä.

Lofoottien pisin tunneli on yli kuusi kilometriä pitkä.

Svolvær on Lofoottien epävirallinen pääkaupunki, ja sieltä löytyy palveluita eniten. Täällä kannattaakin tankata auto ja täydentää ruokavarastoja. Turisti-infossa voi käydä kyselemässä neuvoja ja vinkkejä. Svolværissa on myös ravintoloita, kahviloita ja leirintäalueita ja muita majapaikkoja.

Svolvær on Lofoottien epävirallinen pääkaupunki.

Svolværissä on turisti-info.

Mahtavien lumihuippuisten vuorten lisäksi Lofootit tunnetaan viehättävistä pikku kalastajakylistään. Saaren läpi kulkevan E10-tien eteläkärjessä on pieni Å eli Å i Lofoten. Täälläkin on mahdollista yöpyä.

Å i Lofoten

Melko lähellä Å:ta on myös kaksi muuta valokuvauksellista kalastajakylää, joissa kannattaa viettää aikaa. Reinen kylässä on suosittu Reinebringenin vaellusreitti ja samanniminen vuorenhuippu, jonka valloittaminen on monen Lofooteille matkaavan tavoitteena. Läheisessä Hamnøyan kylässä on Reinen tavoin omia kauniita yksityiskohtia.

Reine

Reinebringen huipun näkymiä

Hamnøya

Reinen ja Å:n kylien välissä on Moskenesin leirintäalue, jossa kannattaa yöpyä, jos on karavaanari tai kuljettaa telttaa mukanaan. Leirintäalue on kauniilla paikalla ja siihen paistaa ihanasti ilta-aurinko, ainakin kirkkaalla säällä.

Moskenesin leirintäalue sijaitsee meren rannalla ja sieltä löytyvät peruspalvelut.

Henningsværin kylässä ei ole leirintäalueita, mutta muita majoituksia, kuten kalastajamökkejä ja hotelleja, löytyy. Kylässä on myös hiekkaparkki, jossa voi yöpyä ilmaiseksi vaikkapa omassa autossa. Parkkipaidan laidalla olevat vessat ovat auki yötä päivää.

Henningsvær

Lofooteilla voi periaatteessa yöpyä missä vain parkkipaikalla tai levikkeellä, jos lähettyvillä ei ole ”No camping”-kylttiä. Peseytymistä ajatellen on kuitenkin kiva yöpyä ainakin osa öistä ihan leirintäalueella tai kalastajamökissä. Hotellikin on vaihtoehto. Majapaikkojen hinnat ovat lähellä Suomen hintoja.

Lofooteilla on levähdyspaikkoja, joilla voi myös yöpyä, mikäli lähettyvillä ei ole ”No camping”-kylttiä.

Lofooteilla näkee paljon turskankuivatustelineitä. Kalaa kuivatetaan merenrantojen tuntumassa. Turska onkin sellainen ruokalaji, jota kannattaa Lofooteilla ollessa maistaa. Lähes jokaisessa kylässä on oma pikku ravintolansa, josta turskaa saa. Ravintolaruoka on jonkin verran kalliimpaa kuin Suomessa, mutta kyllä täällä ravintolassa silti kannattaa ainakin kerran käydä.

Turskankuivatustelineitä

Lofooteille on hyvä varata aikaa vähintään muutamia päiviä. Viikkokaan ei ole liian pitkä aika. Itse vietimme siellä viisi yötä. Ehdimme nähdä paljon, ja saimme varsin monipuolisen kuvan paikasta. Toisaalta monia paikkoja jäi näkemättä, eikä Lofooteille palaaminen uudestaan ole mahdoton ajatus. Vaelsimme paljon, joten näimme maisemia paljon myös ylhäältä käsin. Sieltä ne näyttivätkin kyllä hienoimmilta! Itse asiassa on hämmästyttävää, että näinkin lähellä Suomea on niin jylhiä ja upeita maisemia.

Senjan vaelluksia

Senjan saari Norjan luoteisosassa on vaeltajan unelmakohde kesällä, ainakin jos pitää jylhistä maisemista, eikä pelkää kivuta ylös alas jyrkkiä vuorenrinteitä. Vaellukset ovat hyvin pitkälti samanlaisia kuin Lofooteillakin, ja maisemat hivelevät silmiä. Hyvän sään sattuessa vaeltaminen kauniilla Senjan saarella on nautinto.

Segla on Senjan kuuluisin vuori. Komea se onkin, mutta parhaat kuvat siitä saa, kun vaeltaa ylös viereisen vuoren Hestenin rinnettä. Aivan Hestenin huipulle kipuaminen vaatii jo hiukan huimapäisyyttä, sillä vaelluksen loppuosassa pitää selvittää jyrkkä kivikkoinen osuus. Huolellisella tekemisellä homma kuitenkin onnistuu, ja huipulta avautuvat upeat maisemat. Ylös asti meneminen ei ole välttämätöntä, sillä parhaat kuvat Seglasta saa hieman alempaa, jonne vaeltaminen ei ole niin vaativaa, vaikka jyrkkää osuuttakin kyllä on. Koko Hestenin vaellukseen vierähtää helposti kolme neljä tuntia, ainakin jos jää kuvailemaan maisemia yhtään pidemmäksi aikaa.

Hestenin vaelluksen alkua, edessä siintää huippu.

Hestenin huipulla

Segla on Senjan tunnetuin vuori. Parhaan kuvan siitä saa Hesteniltä käsin.

Seglallekin menee vaellusreitti, ja jos aikaa on, kannattaa sinnekin kivuta. Hestenille ja Seglalle voi myös mennä saman päivän aikana, jos vain kuntoa riittää. Molemmat vaellukset nimittäin lähtevät samasta Fjordgårdin kylästä, ja lähtöpaikat ovat vajaan kilometrin päässä toisistaan. Kyltit neuvovat jättämään auton maksulliselle parkkipaikalle, mutta autoja näkee pysäköitynä myös tien varsilla sekä läheisen koulun pihalla.

Seglan vaellusreitin alku

Reitillä on vielä kesäkuussa vähän luntakin. Vedenpitävät vaelluskengät ovat tarpeen.

Seglan vaelluskin on helppoa alkuosuutta lukuun ottamatta suhteellisen jyrkkä, mutta hitaasti edeten ja taukoja pitäen sekin kyllä onnistuu. Vuonot ja jylhät lumihuippuvuoret tekevät tästäkin vaelluksesta todellisen luontoelämyksen. Aikaa Seglalle kipuamiseen ja alastuloon menee kahdesta kolmeen tuntiin. Vaikka reitin edestakainen pituus on Hestenin vaelluksen ohella vain neljä kilometriä, ei kilometrivauhti jyrkkyyden vuoksi kovin korkeaksi nouse.

Näkymiä Seglan huipulta

Sukkertoppenin vaellusta voi myös lämpimästi suositella. Pääosa reitistä on mukavaa polkuvaellusta. Loppuosassa on muutamia pahoja paikkoja korkeanpaikankammoiselle, mutta itse reitti on hyvässä kunnossa. Huipulta avatuvat hienot näkymät alas syvänsiniselle merelle ja saarille, joita ympäröivät vaaleanturkoosit rantavedet. Hamn i Senja näkyy myös ylhäältä. Sukkertoppenin vaellus kestää vauhdista riippuen pari kolme tuntia.

Sukkertoppenin vaellus on merkattu kyltillä.

Jo vaelluksen alkupuoliskolla avautuu hieno näkymä alas Hamn i Senjaan.

Tämä kuva on puolestaan otettu huipulta.

Samaisen vuonon toisella puolella läheltä Skalandin kylää lähtee myös kaunis vaellusreitti, joka vie ylös Husfjelletin huipulle. Tämä reitti on Senjan mittakaavassa helppokulkuinen, vaikka kyllä täälläkin korkeuseroa tulee yli 600 metrin verran. Vaelluksella on edestakaista mittaa vajaat kahdeksan kilometriä, joten reitti ei ole jyrkimmästä päästä. Aikaa on hyvä varata ainakin kolmisen tuntia.

Husfjelletin huipulla

Breidtindenin vaelluksella voi kivuta Senjan korkeimmalle huipulle 1001 metriin. Tällä reitillä saa varautua myös tarpomaan ylös jyrkkää lumista vuorenrinnettä pitkin. Vaellus soveltuu kokeneille vaeltajille, joilla ei ole korkean paikan kammoa, mutta toisaalta sen alkupätkästä suoriutuu helposti keskitason vaeltajakin. Breidtindenin reittiä voi suositella tiettyyn pisteeseen eli noin 600 metriin asti. Täältä on jo upeat maisemat alas vuonoon ja vuoristojärville. Reilun 200 metrin korkeudella sijaitsevan järven seutu soveltuu hyvin telttailuun, jos sellaisesta on kiinnostunut.

Tässä Breidtindenin vaelluksen alkua, edessä häämöttää huippu.

Reitin keskiosan maisemia


Reitin varrella olevat järvet ovat vielä kesäkuussa osin jäässä.

Vaelluksen loppuosassa vastassa on jyrkkä luminen vuorenrinne.

Senjalta löytyy myös muutama helppotasoinen kaikille soveltuva vaellus. Saarella on kaiken kaikkiaan yllättävän paljon vaellusreittejä. Erona Lofootteihin on se, että täällä vaellusreittien lähtöpaikat ja reiteillä olevat polkujen risteykset on merkattu paremmin. Maisemat ovat hyvin samankaltaiset, mutta Senjan reitit lienevät hiljaisempia. Kesäistä Senjaa voi lämpimästi suositella vaelluslomakohteeksi.