Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

anu/pete

Lokakuinen Ahvenanmaa

Ahvenanmaa – tuo Suomenmaan kolkka, jonne ei koskaan aiemmin ole tullut lähdettyä. Suunnitelmissa ja ajatuksissa se on usein ollut, mutta aina on löytynyt houkuttelevampia matkakohteita, ja Ahvenanmaa on saanut jäädä. Kunnes tuli korona, ja muutti kaiken matkailun saralla. Yhtäkkiä Ahvenanmaa alkoikin tuntua erittäin varteenotettavalta vaihtoehdolta. Ja kun Suomen hallitus päätti asettaa matkustusrajoitukset koskemaan niitäkin maita, jotka aiemmin olivat olleet vihreällä, oli päätös selvä. Ahvenanmaasta tulisi meidän syyslomareissun kohde.

Ahvenanmaa on ennen kaikkea kesäkohde. Meri ympäröi saarta kaikkialla. Kesäaikaan on auki paljon kahviloita, ravintoloita ja hotelleja, jotka sulkevat ovensa syksyllä. Lokakuussa moni paikka on jo kiinni. Toisaalta paikkoihin pääsee tutustumaan kaikessa rauhassa ilman ruuhkia. Pääkaupungissa Maarianhaminassa on palveluita, joten jos off-seasonin aikaan Ahvenanmaalle suuntaa, kannattaa yöpyä ja pitää tukikohtaa pääkaupungissa. Välimatkat ovat sen verran lyhyet, että päiväretkien tekeminen omalla autolla Maarianhaminasta käsin on mahdollista. Pääsaaren nähtävyydet ehtii hyvin nähdä muutamassa päivässä, ja pääseepä joillekin lähisaarille siltaa pitkin tai lossilla.

Me päädyimme Ahvenanmaalle lokakuun puolivälin tietämillä. Turusta Maarianhaminaan menimme laivalla, ja oma auto tuli myös mukana. Vietimme Ahvenanmaalla kaikkiaan viisi yötä, joista ensimmäisen ja neljännen autossa parkkipaikoilla nukkuen, loput Cikada-nimisessä hotellissa Ahvenanmaan merenkulkumuseon vieressä keskustan laitamilla. Hotelli oli hinta-laatusuhteeltaan erittäin hyvä, siksi emme lähteneet tällä kertaa kokeilemaan muita hotelleja.

Hotelli Cikada

Maarianhaminan nähtävyyksistä on vielä lokakuussa auki aivan hotelli Cikadan vieressä oleva Ahvenanmaan merenkulkumuseo. Sisäänpääsy on 14€. Ulkona komeilee teräsrunkoinen nelimastoinen purjelaiva Pommern, joka toimii nykyään museolaivana.

Ahvenanmaan merenkulkumuseo

Pommern-museolaiva

Maarianhaminan ravintoloista ja kahviloista suurin osa on auki myös kesäsesongin jälkeen, ja tarjonta on kohtuullisen hyvä. Maukasta pizzaa saa Diablosta, ja Dino’s Bar & Grill on mukava paikka käydä lasillisella. Pub Niskasta saa kuulemma hyvää ruokaa, mutta paikka oli harmillisesti ainakin meidän vierailun aikana kiinni. Boquerian-ravintolassa herkuttelet hyvillä Tapas-annoksilla, jos sellaisesta pitää. Kahviloista puolestaan mainittakoon kaksi erinomaista paikkaa, Svarta Katten ja Bagarstugan. Molemmat ovat tunnelmallisia vanhan ajan tyylisiä kahviloita, joissa saa lounasta sekä paikallista pannukakkua aidolla kermavaahdolla ja makoisalla hillolla höystettynä. Tarjolla on muitakin itse tehtyjä herkkuja, kakkuja ja piiraita yms.

Svarta Katten-kahvila

Bagarstugan-kahvila

Ahvenanmaan pannaria

Bagarstugan on viihtyisä sisältä.

Maarianhaminan ulkopuolen nähtävyyksistä mainittakoon ensin koko saaren kuuluisin nähtävyys Kastelholman linna. Tämä keskiaikainen linna oli myös jo sulkenut ovensa kesän jälkeen, mutta parhaat näkymät linnaan ovatkin vallihaudan toisella puolella olevilta laitureilta. Ruskan keskellä linna näytti kyllä hienolta.

Kastelholman linna

Bomarsundin linnoitus ei ole yhtä komeaa katseltavaa kuin Kastelholman linna, sillä se tuhoutui englantilaisten ja ranskalaisten toimesta sodassa 1850-luvulla. Jäljellä on pelkkiä osia linnoituksesta eli rauniot. Kyltissä olevasta kuvasta voi katsoa, miltä linnoitus joskus koko komeudessaan näytti.

Bomarsundin linnoituksen raunioilla

Bomarsundin linnoitukselta eteenpäin ajettaessa saavuttaa melko pian Vårdön kylän. Kylässä kohoaa pieni keskiaikainen kivikirkko. Vårdössä on myös Ahvenanmaan koulumuseo, mutta tietenkin se on tähän aikaan vuodesta kiinni. Harmi, sillä tämä museo olisi ollut mielenkiintoinen!

Vårdön kirkko

Maarianhaminan eteläpuolella on puolestaan ulkoiluun sopiva Nåtön virkistysalue. Hyvin merkattu luontopolku lähtee parkkipaikalta ja kiemurtelee halki pähkinäpensaslehtojen koukaten välillä merenrannan rantakallioiden kautta. Nåtö on varmasti viihtyisä ulkoilupaikka kesäaikaan, mutta ei se hullumpi ole näin ruskan aikaankaan. Lintuja tosin emme juurikaan nähneet.

Nåtön luontopolulla

Ahvenanmaan pohjoisosissa on hieno Havsvidden-hotelli, joka sekin oli juuri mennyt kiinni, kun me siellä vierailimme. Ulkoalueilla sai kuitenkin kulkea, ja paikasta sai ihan hyvän käsityksen. Punaiset rantakalliot olivat kieltämättä aika erikoinen näky. Tyynenä ja lämpimänä kesäpäivänä on varmasti mukava viettää aikaa loikoillen Havsviddenin kallioilla.

Havsvidden

Havsviddenin kanssa samalla suunnalla on Geta-vuori, joka ei kylläkään yhtään vuorelta vaikuta. Geta on pikemminkin iso laaja mäki, joka kohoaa 107 metriin merenpinnan yläpuolella. Huipun tuntumassa on Soltuna-ravintola ja -kahvila, joka on auki kesäaikaan. Alueella on myös muun muassa vuokramökkejä, minigolf, frisbee ja tähystystorni, jonne voi kiivetä.

Geta-vuorella

Tähystystorni

Vandön kylän lähettyvillä on omenaviljelmiä sekä omenamehutehdas, josta voi ostaa paikallisia omenoita tai aitoa omenamehua. Hinta on alhaisempi kuin kaupoissa, ja syksy tietenkin sesonkiaikaa.

Omenaviljelmiä

Ahvenanmaalla voi käydä myös limonadi- ja suklaatehtaassa sekä Stallhagenin olutpanimolla, jossa tarjolla on myös hyvää ruokaa. Olutpanimo on auki päivittäin, mutta ainakin Amalian limonaditehdas vain perjantaista sunnuntaihin. Limonaditehtaan yhteydessä on myös Mercedes-suklaatehdas. Olutpanimolla vierailimme, mutta herkkutehtaat jäivät nyt tällä kertaa väliin.

Aika lailla keskellä Ahvenanmaan pääsaarta on kaunis keskiaikainen Pyhän Mikaelin kirkko. Kirkko sijaitsee Finströmin kunnan alueella, ja sen toinen nimi onkin Finströmin kirkko. Kirkon lähettyvillä on myös vanha tuulimylly, joita kyllä näkee ympäri Ahvenanmaata.

Pyhän Mikaelin kirkko

Eckerön saarella Ahvenanmaan länsiosissa kannattaa myös käydä. Saarelle pääsee kätevästi siltaa pitkin. Eckerön käyntikohteita ovat ainakin komea 1820-luvulla valmistunut posti- ja tullitalo sekä metsästys- ja kalastusmuseo. Me näimme nämä paikat nyt ainoastaan ulkoapäin.

Eckerön vanha posti- ja tullitalo

Metsästys- ja kalastusmuseo

Ajellessamme ympäri Ahvenanmaata näimme paljon metsäkauriita. Metsäkauriskanta on täällä tiheä, sillä näimme niitä joka päivä pelloilla ja metsän reunoissa. Myös yhden auton alle jääneen kauriin bongasimme. Linnuista mainittakoon kyhmyjoutsen, joka näyttäytyy Ahvenanmaalla varsin runsaslukuisena. Laulujoutseniakin täällä on. Myös merikotkia näimme liitelevän siellä täällä. Kotieläimistä pelloilla näkyi lampaita, hevosia ja lehmiä.

Ahvenanmaalla elelee paljon metsäkauriita.

No, tulipahan siis käytyä Ahvenanmaalla. Vaikkei tämä nyt ihan suosikkikohteiden joukkoon päässyt, ei se missään nimessä huonokaan paikka ollut. Parasta antia oli meille järvi-suomalaisille erilainen luonto, lähinnä meri ja idylliset rantakalliot. Tyynellä säällä veden pintaan heijastuvat kuvat jäivät erityisesti mieleen.

Islanti roadtrip osa 5: Etelä-Islanti

Etelä-Islannin maisemat kuuluvat maan kuuluisimpiin. Niiden tunnuspiirteenä on jylhyys, kauniit luonnonmuodostelmat, upeat vesiputoukset sekä tietenkin ylänköalueiden värikkäät tulivuorimaisemat.

Edellisen postauksen viimeisimpänä käyntikohteena mainitsimme Svartifossin putouksen. Tästä matkamme eteni pitkin etelärannikkoa kohti länttä. Ensimmäisenä pysähdyspaikkana mainittakoon Dverghamrar. Kauempaa katsottuna näytti siltä, että koko paikan voisi melkein ohittaa. Islantia kiertäessämme opimme kuitenkin sen, että kaikki käyntikohteiksi merkatut paikat ovat hienoja, ja niissä kannattaa pysähtyä, jos aikaa vain on. Dverghamrarin basalttipylväistä muodostuva kalliomuodostelma on hieno, mutta nähty melko nopeasti.

Dverghamrar

Kun jatkaa Dverghamrarista edelleen länteen päin, törmää Vikin pikkukylään. Vikin kirkko erottuu kylän viereisellä mäellä hyvin vihreästä maisemasta.

Vikin kirkko

Vikin jälkeen kannattaa suunnata katsomaan Islannin upeita mustia hiekkarantoja. Reynisfjaran hiekkarannan erikoiset kalliomuodostelmat antavat paikalle sen ominaispiirteensä. Rannat ovat kooltaan suuria, mutta eipä niillä auringonpalvojia näy. Reynisfjaran vieressä levittäytyy Dyrholaeyn myöskin mustahiekkainen ranta. Kyseessä on todella tuulinen paikka, joten jos mielii kävelemään rannoille, on tuuleen syytä varautua.

Reynisfjaran musta ranta

Dyrholaeyn kalliokaari

Mustien rantojen jälkeen länteen mennessä on seuraavana vuorossa yksi Islannin kuuluisimmista nähtävyyksistä, DC-3-lentokoneen hylky. Kyseessä on kauan sitten hätälaskun tehneen USA:n laivastolle kuuluneen koneen raato. Vuodesta 1973 asti Islannin hiekka-aavikolla maannut lentokoneen hylky on ehdoton must. Paikka löytyy helposti maps.me-ohjelman avulla. Auto pitää jättää parkkipaikalle, jota ei voi olla huomaamatta. Parkkipaikalta löytyy infokyltti ja opasteet, jotka johdattavat oikeaan suuntaan. Itse reitti hylylle on nelisen kilometriä pitkä, mutta koska tie on käytännössä yhtä pitkää suoraa, tuntuu matka kyllä pidemmältä. Toisaalta, eipä ole eksymisen vaaraa. Aikaa kävelyyn kuluu yhteen suuntaan noin 45 minuuttia. Lentokoneelle on ollut maksullinen kuljetuspalvelukin, mutta korona-aikana se ei ollut toiminnassa.

Vaellus lentokoneen hylylle lähtee tästä.

Itse raato

Joka puolella Islantia on upeita vesiputouksia, niin myös maan eteläosissa. Kvernufoss sijaitsee erittäin kauniilla vehreällä paikalla, ja sinne kulkee tasainen lyhyehkä vaellusreitti. Auto pitää jättää museon pihaan. Kvernufoss-putouksen taakse on myös mahdollista kiertää, jolloin saa hiukan erinäköisiä kuvia.

Kvernufoss

Hevosia laiduntamassa Kvernufossin vieressä

Aivan Kvernufossin lähettyvillä on Skogafoss-putous. Täällä näytti olevan selvästi enemmän kävijöitä kuin Kvernufossilla. Kävelyreitti tänne on lyhyt ja tasainen. Pompimme putouksella keskellä sadetta ja harmittelimme sitä, että reissumme viimeisinä päivinä eivät säät niin kovin meitä enää suosineet.

Skogafoss

Kolmas komea etelärannikon putous on Seljalandsfoss. Tämä putous on suosittu, onhan se jo melko lähellä Reykjavikia. Tämänkin putouksen taakse on mahdollista päästä, ja itse asiassa koko putouksen ympäri on mahdollista kulkea.

Seljalandsfoss

Skogafossin ja Seljalandsfossin väliin jää paikka, jossa kannattaa ehdottomasti käydä, jos A) tykkää kylpeä kuumissa lähteissä ja B) pitää ilmaisista käyntikohteista. Seljavallalaug on yksi monista Islannin ilmaisista kuumista lähteistä, joissa kävimme. Tämän kohteen saavuttamiseen pitää nähdä hiukan vaivaa, sillä parkkipaikalta täytyy vaeltaa kuumalle lähteelle noin kilometrin matka. Ei kannata kuitenkaan säikähtää mahdollista tuulta tai edes sadetta, sillä yllättäen kuumalle lähteelle on rakennettu iso allas sekä pelkistetty pukuhuonerakennus, jossa pääsee vaihtamaan uimavarusteet suojaisessa paikassa. Itse altaan vesi ei ole kovinkaan kuumaa, mutta kun hivuttautuu siihen altaan reunaan, johon putki tuo lähes polttavaa vettä, on löytänyt parhaimman paikan. Täälläkin pääsee todennäköisesti kylpemään yksin, jos saapuu joko varhain aamulla tai myöhään illalla.

Seljavallalaug

Koska kiersimme Islannin kehätien myötäpäivään, vierailimme koko Etelä-Islannin mahtavimmassa paikassa aivan reissumme loppuvaiheessa. Landmannalaugar on paikka, jota ei pidä jättää väliin. Täällä pääsee nimittäin vaeltamaan aivan huikeissa maisemissa. Värikäs tulivuorimaisema luo omaleimaisuutensa tälle Islannin ylängöksi kutsutulla alueella, jossa Landmannalaugar sijaitsee. Nelivetoauto on suositeltava, mutta jos tiet ovat hyvässä kunnossa, pääsee perille myös ilman nelivetoa. Meillä oli allamme perusauto, ja jouduimme jättämään väliin ainoastaan aivan reitin lopun eli Landmannalaugarin leirintäalueen lähellä olevan joen ylityksen. Katselimme, kun maastoauto toisensa jälkeen ylitti joen. Osa maastoautoistakin jäi suosiolla joen toiselle puolelle. Yöksi leiriytyminen oli luvallista myös joen toisella puolella, eikä leirintäalueelle joen yli ollut siis pakollista suoriutua. Maksua vastaan sai ja toki kannattikin käyttää leirintäalueen suihkua ja vessaa.

Tätä jokea emme ylittäneet autolla.

Landmannalaugarin leirintiäalueen infopisteestä voi ostaa kartan, josta selviää alueen vaellusreittiverkosto. Tarjolla on eripituisia reittejä, jotka on merkattu eri värein. Kaikki reitit ovat hienoja, sillä erikoiset värikkäät vuorenrinteet siintävät joka puolella, mihin vain vaeltaakin. Pisimmille reiteille saa varata aikaa kuudesta yhdeksään tuntia, lyhimmille riittää tunti pari. Osalla reiteistä on yhteinen alku ja loppu, joten ihan kaikkia polkuja ei tarvitse patikoida. Kyllä Landmannalaugarissa pari päivää saa vierähtämään ihan mukavasti, ja enemmänkin, jos aikaa vain on. Kyseessä on kuitenkin maisemiltaan hyvin erikoinen ja kaunis vaelluspaikka. Olemme vaellelleet vuosien varrella vaikka minkälaisissa paikoissa, ja täytyy sanoa, että tämä paikka jäi kyllä mieleen juuri noiden värikkäiden vuorenrinteiden ansiosta.

Landmannalaugarin upeita vaellusmaisemia

Reykjavikin lähellä on tietysti sitten kolmen kovan nähtävyyden muodostama kolmikko, josta moni aloittaa Islantiin tutustumisen. Niin mekin teimme, mutta jo vuonna 2011, kun pistäydyimme Islannissa parin päivän välilaskulla matkalla kohti maailman ääriä. Thingvellirin kansallispuiston ja Geysirin jätimme tällä kertaa väliin, mutta mahtavaa Gullfossin putousta kävimme nytkin vilkaisemassa.

Gullfoss

Blue Lagoon on myös paikka, josta vuonna 2011 käydessämme pidimme kovasti, mutta senkin jätimme nyt väliin, koska kyseisen paikan hinnat ovat nousseet huimasti yhdeksässä vuodessa. Kylpemässä kyllä kävimme tällä reissulla neljässä eri paikassa, mutta nämä paikat olivat kaikki syrjäisiä ja ilmaisia paikkoja.

Bruarfoss-vesiputous on kaunis putous lähellä Reykholtin kylää Lounais-Islannissa. Tämä paikka jäi meiltä jostain syystä väliin alkureissun aikana, jolloin pyörimme alueella, joten kävimme siellä sitten ennen paluuta Keflavikiin. Putoukselle täytyy patikoida puolisen tuntia, mutta reitti on tasainen. Itse putous on uskomattoman turkoosivetinen.

Bruarfoss

Vielä ennen kotiinlähtöä kiersimme maan lounaisimman niemimaan, jossa Keflavikin lentokenttäkin sijaitsee. Seltunin vulkaanisten lähteiden alue ei enää kovin paljoa jaksanut meitä innostaa, ei sen jälkeen, kun olimme kiertäneet koko maan ja nähneet Myvatnin seudun.

Seltun

Mielenkiintoinen lounaisrannikon nähtävyys on Valahnukur-vuoren kupeessa kököttävä Geirfugl-patsas. Suuri lintupatsas muistuttaa ajoista, jolloin nyt jo sukupuuttoon kuollut lähes jättiläimäisen kokoinen isoruokki eleli täällä.

Geirfugl-patsas

Islannin juttusarjamme on nyt tullut päätökseen. Viisi osaa kahden viikon kiertomatkasta tämän kauniin saaren ympäri. Islanti säväytti, se täytyy vielä näin lopuksi todeta. Vuoden 2011 kahden päivän Islannin piipahduksemme jätti nälkää myöhempää vierailua varten, ja nyt tämä nälkä tuli tyydytettyä. Kaksi viikkoa Islannissa, paljon hienoja paikkoja, vaikkemme edes kaikkea ehtineet nähdä. Kiitos koronan, saimme kokea Islannin luonnon upeuden kesällä 2020, sillä juuri muualle emme tohtineet lähteä. Islanti on kyllä eittämättä maisemiltaan ja luonnoltaan upein pohjoismaa. Se vetää vertoja Pohjois-Amerikan upealle luonnolle.

Islanti roadtrip osa 4: Itä- ja Kaakkois-Islanti

Yksi Islannin upeimmista vesiputouksista sijaitsee maan itäosissa. Kyseessä on Hengifoss, Islannin toiseksi korkein putous. Hengifoss on 128m korkea, ja sen tunnuspiirteenä on putouksen taustalla rosoisessa kalliossa kulkevat punaiset poikkiraidat. Hengifossille johtaa helppokulkuinen vaellus, joka voi tuntua hiukan pitkältä, koska maisema on hyvin avoin. Putous siintää kaukana edessä, ja tulee lähemmäksi yllättävän hitaasti. Matkalla on kuitenkin hienoa nähtävää. Alati hienojen maisemien lisäksi esimerkiksi Litlanesfoss-putous on hieno.

Hengifoss

Litlanesfoss

Itse putousta pääsee ihailemaan monestakin kohtaa. Ehkä hienoimmat näkymät ovat korkealla putouksen vasemmalla puolella, jonne pääsee jyrkkää polkua pitkin. Ruuhkia ei näillä poluilla ole, vaan suurin osa kävijöistä kulkee putouksen alareunan lähettyville. Ylhäältä näkymät ovat kuitenkin selvästi hulppeammat, joten vaivannäkö kannattaa.

Hienot näkymät Hengifoss-putoukselle

Hiukan hiljaisempi, mutta vähintäänkin yhtä hieno paikka on Stuđlagil-kanjoni. Jos mielii päästä kanjonin pohjalle, täytyy vaeltaa muutama kilometri, mutta tämäkin reitti on loppua lukuun ottamatta helppokulkuista. Virallisen parkkipaikan luota puolestaan pääsee portaita pitkin alas lähemmäs kanjonia sen toiselle puolelle. Tälläkin puolella pääsee pohjalle asti, mutta se vaatii aikamoista taiturointia. Molemmilla puolilla kannattaa käydä, jos aikaa on. Kanjonin vesi on uskomattoman turkoosia, ja pilarimaiset seinämät ovat tyypillisiä Islannin dramaattisille maisemille.

Upea Stuđlagil-kanjoni

Noin 2500 asukkaan pikkukaupunki Egilsstađir on Itä-Islannin suurin asutuskeskittymä, joten jos palveluita kaipaa, kannattaa suunnata sinne. E-kaupungin (kuten aloimme kaupunkia helppouden vuoksi kutsumaan) lähettyvillä on hyvä yöpymispaikaksi sopiva Seydisfjordur, jossa on myös leirintäalue. Muutama ravintolakin löytyy. Tämä kylä sijaitsee upealla paikalla vuonon rannalla, ja maisemistaan se onkin tunnettu. Seydisfjorurissa on kuvattu kuuluisa islantilainen Suomessakin nähty Loukussa-sarja.

Seydisfjordur

Seydisfjordurin leirintäalue

Kun ajaa Islannin ympäri kulkevaa kehätietä etelämmäs itärannikkoa pitkin, törmää väkisinkin useisiin hienoihin pysähdyspaikkoihin. Djupivogurin kylässä voi käydä katsastamassa Merry Bayn munia. Kyseessä on taideteos, joka koostuu 34 suuresta graniittimunasta. Kukin muna edustaa yhtä alueella pesivää lintulajia.

Merry Bayn munat

Vesturhornin komeat kalliot ovat kirkkaalla säällä näkemisen arvoiset, mutta onneksi alueella on muutakin nähtävää, niin rahat eivät usvaisen sään sattuessa mene ihan hukkaan. Usvaan Islannissa kyllä saa varautua. Vesturhorniin on pääsymaksu, mutta samalla rahalla näkee myös muun muassa vanhan viikinkikylän. Todellisuudessa tämä kylä ei ole niin vanha miltä näyttää, vaan se on rakennettu elokuvaa varten. Hieno paikka joka tapauksessa!

”Vanha” viikinkikylä

Hauska pysähdyspaikka on myös keskellä ei mitään kököttävä punainen tuoli. Tuoli on pultattu kiinni kallioon, joten tuulen mukaan se ei lähde. Mikä lie on tämän tuolin tarkoitus? Kenties vain viihdyttää ohi ajavia autoilijoita.

Jos mielii jäätikkösafarille, Höfnin kylästä on mahdollisuus osallistua retkelle, jonka aikana tutustutaan Vatnajökulliin eli Islannin suurimpaan jäätikköön. Me emme retkelle menneet, vaan tyydyimme katselemaan jäätikköä sen reunalta käsin. Muutamassa kohdassa tämä on mahdollista.

Ehkä paras ilmainen jäätikön reunalla oleva paikka on Jökulsárlonin jäätikkölaguuni. Laguunille järjestetään veneretkiä, mutta sen reunaa pitkin pääsee kävelemään ihan ilmaiseksikin. Maisema on alati muuttuva, sillä jäätiköstä irtoavat jäälohkareet lipuvat hiljalleen kohti merta. Hassua, että laguunissa näkee uiskentelevan useita hylkeitä.

Jökulsárlónin jäätikkölaguuni

Islanti on täynnä toinen toistaan hienompia vesiputouksia. Suuret sademäärät ja isot jäätiköt sekä otolliset luonnon muodot ja korkeuserot, siinä pääsyyt siihen, miksi Islannissa kuohuaa poikkeuksellisen paljon. Vatnajökullin kupeessa on Svartifoss-putous, yksi esimerkki Islannin upeasta luonnosta. Svartifoss tiputtautuu alas Islannille tyypillisen näköisen kallioreunaman edustalla. Samantapaisia muodostelmia näkee monessa muussakin paikassa Islannissa. Kallio on kovettunutta laavakiveä, joka on luonnonmullistusten myötä jämähtänyt pilarimaiseksi muodostelmaksi.

Svartifoss

Islannin juttusarjamme alkaa tulla päätökseen, mutta luvassa on vielä yksi postaus. Roadtrip-sarjan viimeisessä osassa kerromme Etelä-Islannin nähtävyyksistä. Luvassa on siis ainakin lisää vesiputouskuvia sekä muita upeita maisemakuvia, joita tässä maassa kyllä on helppo räpsiä.

Islanti roadtrip osa 3: Pohjois-Islanti

Lähdimme kiertämään Islannin ympäri vievää kehätietä myötäpäivään, eli Keflavikista pohjoiseen länsirannikkoa pitkin. Komeiden Länsivuonojen jälkeen vuorossa oli maan pohjoisosa. Aika lailla keskellä maata pohjoisrannikolla sijaitsee Akureyri, maan toiseksi suurin kaupunki. Islannin mittakaavassa tämä 19 000 asukkaan kaupunki onkin melko suuri keskittymä. Akureyri on hyvä paikka käydä kaupassa ja tankkaamassa sekä vaikkapa ravintolassa syömässä.

Akureyri

Kun lähtee ajamaan Akureyrista hiukan vielä pohjoiseen, pääsee Husavikin pikkukaupunkiin. Matkalla ei kannata ajaa maksullisen tunnelin kautta, vaan mielummin kiertää se. Samalla näkee hienoja maisemia. Husavik on hyvä olla matkaohjelmassa ainakin siinä tapauksessa, jos mielii valassafarille.

Valassafareita voi varata etukäteen netistäkin, mutta me ajoimme suoraan Husavikin satamaan. Arvelimme, että koronan vuoksi retkillä olisi vielä tilaa. Toisen firman aamusafarit olivat kuitenkin osittain jo melko täysiä, mutta kilpailevan firman retkille oli vielä paikkoja jäljellä. Niinpä pääsimme mukaan kahden ja puolen tunnin valasretkelle. Kumiveneellä tehtävä retki oli kalliimpi kuin perusveneellä tehtävä retki, mutta etuna oli se, että kumivene pystyi liikkumaan nopeammin ja vaihtamaan paikkaa useammin retken aikana. Me maksoimme retkestä noin 128€/hlö, kun halvempi retki olis maksanut jotakin 70-80€:n luokkaa.

Husavikin keskustasta voi ostaa valassafareita.

Kumivene lähdössä valassafarille

Vaikka valasretken aikana sateli vettä, ei se valaiden bongausta haitannut. Näimme useita ryhävalaita. Osa valaista tuli aivan lähelle venettä, ja kännykälläkin sai otettua ihan hyviä kuvia.

Ryhävalas

Kännykkäversio

Husavikista matka jatkui sitten Pohjois-Islannin toiseen suosittuun kohteeseen Myvatniin. Kyseessä on järvi, jonka lähettyvillä on useita käyntikohteita pienine vaelluksineen. Jos haluaa tehdä pidempiä vaelluksia, sekin onnistuu. Me olimme Myvatnissa puolitoista päivää ja ehdimme siinä ajassa hyvin käydä katsomassa tärkeimmät paikat. Yövyimme Bjarg-nimisellä leirintäalueella Reykjahlidin kylässä. Tätä paikkaa voi suositella erityisesti hyvän sijainnin vuoksi. Leirintäalueella ei tosin ollut varsinaista keittiötä, mutta astioiden pesu onnistui ulkona olevilla pesupaikoilla. Suihkut toimivat kolikoilla, ja asiointi vessoissa ja suihkuissa toimi unisex-periaatteella, kuten Islannissa yleensäkin homma nykypäivänä leirintäalueilla toimii.

Bjarg-leirintäalueella

Varhain aamulla kannattaa suunnata Hverirille. Hverir on vulkaaninen kuumien lähteiden alue, joka muistuttaa Yhdysvaltojen Yellowstonen kansallispuiston vastaavia paikkoja. Alueella liikkuessa pitää pysytellä merkattujen polkujen varrella. Savu nousee, vesi kiehuu ja muta kuplii erilaisissa luonnon muovaamissa altaissa.

Hverir

Dimmuborgir puolestaan on suuri laavakenttä, jossa on erikoisia vulkaanisia luolia ja kivimuodostelmia. Lyhyet kävelyreitit on merkattu opaskyltein. Kuvatuin kohde lienee kalliokaari, mutta myös vanha antiikinaikainen kirkko on hyvä käyntikohde.

Dimmuborgir

Hyvin vanha kirkko

Hverfjallin kraatterille vie myöskin pieni vaellus. Reitti on hiekkatietä ja se kulkee melko jyrkästi suoraan ylös. Huippu on saavutettu kuitenkin melko nopeasti. Ylhäältä on hienot näkymät ympäristöön sekä itse kiviseen kraatteriin.

Hverfjallin kraatterin vaelluksella

Itse kraatteri

Grjotagja on pieni maanalainen luola, joka houkuttelisi kylpemään. Vesi on nimittäin lämmintä ja paikka muutenkin todella houkutteleva. Kyltit kuitenkin kieltävät uinnin, joten on parempi tyytyä vain katselemaan vesiallasta ja kylpeä jossain muualla.

Grjótagján luola

Viti on kraatterijärvi, jonka reunalle pääsee kävellen. Järveä ihastelemaan täytyykin jaksaa kivuta ylös kraatterin reunalle, mutta matka ei ole kovinkaan pitkä. Täältäkin avautuvat hienot näkymät, ja vesi on kauniin turkoosia.

Vitin kraatterijärvi

Vitin vieressä sijaitsevat Leirhnjukurin laavakentät. Muutaman kilometrin mittaisella reitillä voi nähdä värikkäitä kuplivia ja höyryäviä laavalampia sekä rosoisia hiekka- ja kivimaisemia. Kuten Hveririssä, täälläkin tuuli kuljettaa rikin hajuisia höyrypilviä mukanaan. Patikoidessa voi siis yhtäkkiä joutua keskelle rikkiusvaa, jonka voi myös tuntea kasvoillaan.

Leirhnjukur

Kaiken kaikkiaan Myvatnin alue on viihtyisä paikka pysähtyä pariksi päiväksi Islannin kiertomatkalla. Turisteja ei näin koronakesänä ollut kovinkaan paljon. Järven ympäri ajellessa voi bongailla vesilintuja. Kahvila- ja ravintolatarjonta ei ole huippuluokkaa, mutta joitain kivoja paikkoja kyllä löytyy. Mutta, suurin vetonaula ovat tietenkin hienot luontoelämykset.

Myvatnin lähettyvillä kannattaa käydä Islannin mahtavimmalla vesiputouksella, Dettifossilla. Putousta on mahdollista ihastella sen molemmilta puolilta, länsi- sekä itäpuolelta. On makuasia, kummalta puolelta putoukset ovat hienommat, siksi kanattaa katsastaa molemmat puolet.

Dettifoss itäpuolelta katsottuna

Tässä olemme puolestaan mahtavan putouksen länsipuolella.

Dettifossin putouksen pohjoispuolella on kaunis Asbyrgin kanjoni. Kanjoni on hevosenkengän muotoinen, yli kolme kilometriä pitkä ja noin kilometrin leveä. Sen seinämät ovat jopa 100 metriä korkeat, ja kanjonissa kasvaa koivuja ja pajuja, mikä on epätyypillistä muuten lähes puuttomalle Islannille. Kanjonista on vaikea saada hienoa kokonaiskuvaa, mutta se onnistuu parhaiten eräältä näköalapaikalta, joka löytyy, kun vaeltelee pitkin kanjonin polkuja. Tämä jääkauden tulvien myötä syntynyt kanjoni on sekin ehdoton käyntikohde, vaikkei se ehkä ensinäkemältä siltä vaikuta. Näköalapaikan maisemat kuitenkin palkitsevat kävijän.

Kaunis Asbyrgin kanjoni

Islanti roadtrip osa 2: Länsivuonot

Islannin länsivuonot on ehkä maan syrjäisin kolkka. Niiden näkemistä varten täytyy poiketa kehätieltä jonkin verran, ja aikaakin saa menemään useita päiviä. Me kiersimme Länsivuonot parissa päivässä, sillä aikaa ei yksinkertaisesti ollut enempää. Kaksi viikkoa Islannissa ei loppujen lopuksi ole kovinkaan pitkä aika. Halusimme kuitenkin nähdä mahdollisimman paljon, joten maan koillisosien upeiden maisemien ohittaminen ei ollut vaihtoehto.

Länsivuonojen alue on todellinen Islannin helmi.

Länsivuonojen maisemat muistuttavat Norjan rannikkomaisemia. Erona on se, että tämä alue on syrjäisempää ja rauhallisempaa. Turisteja on vähän muualle Islantiin verrattuna. Autoja tulee vastaan harvoin, ja tiet ovat osin vielä ihan hiekkateitä. Keskinopeus on täällä väkisinkin alhaisempi kuin muualla Islannissa. Hiekkateiden yleisrajoitus on 80 km/h, mutta käytännössä tällaisen nopeuden ylläpitäminen ei ole järkevää paristakin syystä. Tiet ovat paikka paikoin mutkaisia. Lisäksi maisemien vuoksi on mukavampi edetä rauhassa.

Länsivuonoilla pääsee ajelemaan hiekkateitä pitkin.

Sekä nauttimaan hienoista maisemista.

Lampaita ja hevosia näkee laiduntavan niityillä ja vuorenrinteillä paljon. Maatiloja ja pieniä kyliä on siellä täällä. Länsivuonoilla asuu alle 8000 ihmistä, joten ruuhkia ei ole. Palveluita on myös vähemmän kuin muualla Islannissa, mutta ei täällä nälkään silti pääse kuolemaan. Pieniä bensa-asemiakin löytyy sieltä täältä.

Islannissa on huomattavasti enemmän lampaita kuin ihmisiä.

Myös islanninhevosia on paljon.

Länsivuonojen kuuluisin yksittäinen käyntikohde ja nähtävyys on Latrabjargin kalliojyrkänteet sekä niiden kesäiset asukit lunnit. Maan läntisimmässä kärjessä mereen henkeäsalpaavan korkealta pudottautuvilla kallioilla voi kesäisin nähdä lunneja niin läheltä, että jopa kännykälläkin saa hyviä kuvia. Parkkialueelta voi kävellä polkua pitkin pitkälle jyrkänteen reunamaa pitkin, mutta parhaat lunnipaikat ovat melko lähellä. Kun kurkkaa hieman turvaköysien yli, näkee näiden ihastuttavien lintujen seisoskelevan ja tapittavan pesäkolojensa lähettyvillä jyrkänteen reunamalla jopa metrin parin päässä.

Parkkipaikalta lähtee polku kohti jyrkänteitä.

Kesäkuukausina lunnit kansoittavat nämä jyrkänteet.

Hyviä käyntikohteita Länsivuonojen alueella ovat myös kuumat luonnonlähteet, joissa voi kylpeä ihan ilmaiseksi. Hellulaugin altaaseen mahtuu helposti kymmenenkin ihmistä, ja ainakin päiväsaikaan saa varautua muihinkin kylpijöihin. Heydalurin kuuma lähde puolestaan sijaitsee leirintäalueen kupeessa keskellä niittyä ja on huomattavasti pienempi. Täällä saimme kylpeä kaksistaan, tosin seuraava porukka oli sitten jo jonossa meidän jälkeemme. Paras aika kylpeä millä tahansa lähteellä on varhainen aamu tai myöhäinen ilta.

Heydalurin kuuma lähde on matalahko mutta todella lämmin.

Tämä aavelaiva kököttää puolestaan vuonon rannalla lähellä Latrabjargin jyrkänteitä.

Nähtävyydeksi voidaan laskea myös hienot maisemat, joista Länsivuonoilla ajaessa saa kyllä nauttia koko ajan. Vuonojen rannoilla vuorten solassa sijaitsevat pikkuiset kylät ovat kaikki hyviä pysähdyspaikkoja. Isafjördur on erityisen hienolla paikalla ja on hiukan isompi keskus, joten siellä kannattaa piipahtaa.

Isafjördurin kupeessa

Leirintäalueita löytyy Länsivuonojen alueelta myös jonkin verran. Täällä päin maata ei kylläkään ”No overnight stay”-kylttejä ole viritelty kovinkaan moneen paikkaan, joten tien poskessa jollain levikkeellä tai levähdyspaikalla yöpyminen tulee kyseeseen, jos leirintäalueelle ei ehdi ihmisten aikoihin.

Länsivuonoilla tienvarsien huoltoasemat ja kahvilat ovat siis harvemmassa kuin muualla Islannissa. Löysimme yhden todella viihtyisän kahvilan tien varresta ihan sattumalta, ja tätä paikkaa voikin suositella. Kyseessä on Litli bær, joka löytyy maps.me-ohjelman avulla. Paikka on Isafjördurista eteenpäin suunnan ollessa Holmavik eli itä. Litli bærista saa muun muassa hyviä vohveleita, ja palvelu on hyvää.

Litli Bær, viihtyisä pysähdyspaikka

On todella harmi, että jouduimme hiukan kiirehtimään eteenpäin ja ajamaan halki näiden maisemien vain parissa päivässä. Mutta kuten sanottu, Islannissa on niin paljon kaikkea hienoa nähtävää, ettei jokaisessa mielenkiintoisessa tai kauniissa paikassa voi pysähtyä parin viikon matkalla. Saimme onneksi sentään kuitenkin ajella rauhassa ja ihastella näiden syrjäisten seutujen maisemia. Näimmepä matkalla jopa naalinkin! Tämä naali vain oli niin kovin liikkuvaista sorttia, ettei siitä kovin hyvää kuvaa ehtinyt napata.

Länsivuonojen naali

Näimme myös pyöriäisiä.

Ja hylkeitä