Reinaknutenin vaelluksen jälkeen aloimme pikkuhiljaa hivuttautua kohti tämän reissun pääkohdetta ja -vaellusta Trolltungaa. Pesulle pääsimme yllättävän lämminvetiseen luonnonjärveen, ja yöpaikaksi valikoitui tien laidan parkkipaikka Kolbeinstveitissa. Lähtisimme tällä kertaa vaellukselle vasta myöhemmin iltapäivällä. Sisällytimme vaelluspäivän aamuun hieman kevyempää ohjelmaa, eli käynnin muutamalla vesiputouksella sekä tietenkin lisää Norjan upeita maisemia.
Kesäkuisena iltapäivänä Trolltungan vaelluksen lähtöpaikalla (P2-parkki) oli autoja melko paljon. Isommat autot, kuten matkailuautot ja -vaunut, täytyy jättää alemmas P3-parkkiin. Valmistelimme parkkipaikalla vaellukselle lähtöä tällä kertaa huolellisemmin ja pidempään kuin yleensä, sillä viettäisimme päämäärässä yön. Mukaan lähtivät teltta, makuupussit ja -alustat sekä normaalia enemmän vettä, ruokaa ja vaihtovaatteita. Vaikka parkkipaikalla oli kuuma, tulisi yö ylhäällä vuorilla olemaan viileä. Maksoimme parkkipaikasta kahden päivän hinnan 700 kruunua (noin 60€). Yhden päivän maksu olisi ollut 500 kruunua (noin 43€). Nämä parkkimaksut ovatkin Norjassa suhteessa suurin menoerä, ainakin meille retkeilyautomatkaajille.
Aloitimme vaelluksen neljän maissa iltapäivällä. Alkumatkan menimme bussilla. Bussilla pääsee P2-parkkipaikalta ylös noin kolmen ja puolen kilometrin verran P1- parkkipaikan lähelle. (Jos P1-parkkipaikalle mielii parkkeerata, on paikka varattava kuukausia etukäteen.) Kyyti maksaa 150 kruunua (vajaat 13€)/hlö, ja paluumatka bussilla takaisin alas parkkipaikalle 100 kruunua (noin 8,50€). Bussimatkan jälkeen meille jäi vaellettavaa Trolltungalle 10 km. Vaelluksen kesto on noin neljä tuntia suuntaansa. Me pyrimme menemään rinkkojen kanssa rauhallisesti, taaskaan siinä kovin hyvin onnistumatta, ja vaelsimme perille alle kolmessa tunnissa. Meille sattui tällekin vaellukselle mainio keli, jopa liiankin lämmin. Ylhäällä Trolltungalla sää oli aivan mahtava. Ilta-auringonvalossa lempeän tyynessä säässä pääsimme ihastelemaan tätä kenties koko Norjan upeinta maisemaa, jossa olimme koskaan olleet.
Vaellukselle lähdössä
Vaelluksen alkupuolella
Matkan varrelta. Vasemmassa alakulmassa näkyy kolme vaeltajaa.
Mutta mikä Trolltunga oikein on? Suomen kielellä se tarkoittaa Peikonkieltä. Tämä vuorenseinämästä ulkoneva kallionkieleke komeilee Hardangerviddan kansallispuiston laidalla Ringedalsvatnet-järven vieressä yli 1100 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Ei ihme, että paikka on yksi Norjan kuvatuimmista luonnonnähtävyyksistä, niin upea se on. Moni tekee paikkaan kokopäiväisen edestakaisen vaelluksen, mutta me päätimme satsata tähän kohteeseen ja viettää yö Trolltungalla.
Trolltungan reitti on merkattu hyvin punaisin merkein. Siellä täällä on myös merkkipaaluja. Reitti on vaihtelevaa, muttei rankimmasta päästä. Melko alussa vaellusta on jyrkähkö kiviporrasosuus, jonka jälkeen on hieman helpompaa. Kesäkuussa saa varautua myös lumeen, jota reitillä siellä täällä vielä on.
Reitin lumisin kohta
Vaelluksen upeita maisemia
Kun iltasella saavuimme Peikonkielelle, paikalla oli vain kourallinen ihmisiä. Pääsimme upeassa ilta-auringossa kuvauttamaan itsemme tälle huimalle kielekkeelle useita kertoja, eikä jonoja ollut. Korkeanpaikankammoisina jännitimme etukäteen jonkin verran tätä kielekettä, mutta pelko osoittautui lähes turhaksi. Kieleke on hyvin tilava, eikä sieltä ole vaaraa tippua, kunhan ei lähde keikkumaan aivan reunalle. Myöskään kielekkeelle meneminen ei ole mielestämme pelottavaa. Kielekkeen reunalla istuminen jalkoja alas roikottaen on kyltein kielletty, mutta silti näimme joidenkin henkilöiden sitä harrastavan.
Trolltunga eli Peikonkieli
Päästäkseen Peikonkielelle täytyy laskeutua alas näitä metallirappuja pitkin. Apuna voi käyttää köyttä.
Tältä näyttää loppureitti Peikonkielelle ylhäältä päin katsottuna.
Trolltunga oli tämänkertaisen Norjan-reissumme pääkohde.
Auringon laskettua tuuli yltyi ja ilma viileni. Mukana olevat talvivaatteet tulivat tarpeeseen. Meillä oli mukanamme aivan pikkuruinen kahden hengen teltta, jota olimme viimeksi käyttäneet Australiassa vuonna 2012. Nyt pystytimme teltan kenties upeimmalle paikalle mitä koskaan aiemmin. Viiden tähden näköala kompensoi kovaa ja epämukavaa alustaa ja ahtaita tiloja. Illalliseksi maistui kertakäyttögrillissä käristetyt makkarat. Uni maittoi, vaikka teltta väpätti koko yön tuulessa.
Leiripaikkamme Trolltungalla
Maisemat olivat kohdillaan.
Aamulla sää oli pilvinen, mutta suuntasimme silti vielä kielekkeelle ottamaan kuvia. Muissa teltoissa nukuttiin vielä näin puoli kuuden maissa. Paikalle oli saapunut muutama yöllä matkaan lähtenyt vaeltaja, ja pääsimmepä aamuvarhaisella todistamaan myös kielekkeellä tapahtuvaa kosintaakin. Aamuaurinkoa emme koskaan täällä nähneet, emmekä siis tiedä, olisiko aamu auringonvalon puolesta ollut iltaa parempi kuvausaika Trolltungalle. Illalla valo ainakin oli upea. Väkimäärän suhteen sekä ilta että aikainen aamu ovat molemmat hyviä vierailuaikoja, eli kesäkuussa ruuhkia ei näinä aikoina ole. Meidän telttamme lisäksi alueella yöpyi noin kymmenisen muuta telttaryhmää.
Aamulla pois lähdössä
Pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntasimme jo puoli kahdeksan aikaan takaisin alaspäin. Aamukahvit saivat tänä aamuna odottaa hieman myöhempään, kunhan pääsisimme takaisin parkkipaikalle. Jo neljäs vaelluspäivä putkeen ja aiemman, pitkän reissun aikaansaama kunnon aleneminen, josta emme vieläkään olleet nousseet takaisin omille tasoillemme, alkoivat jo tuntua. Selvitimme tiemme linja-autopysäkille kuitenkin hienosti kahdessa ja puolessa tunnissa, ja pääsimme vihdoin kauan odotetuille aamukahveille. Olipahan taas kerran ollut hieno vaellus!
Hurjan Kjeragin vaelluksen jälkeen matkamme jatkui Stavangerin kaupungin kautta kohti seuraavaa suunnittelemaamme vaellusta. Stavangerin täpötäysi leirintäalue ei ollut paras mahdollinen yöpymispaikka, mutta pääsimmepä käymään suihkussa ja täyttämään auton vesikanisterit. Toinen vaihtoehto olisi ollut ostaa leirintäalueelta pelkkä suihkukäynti ja jatkaa matkaa sitten johonkin puskaparkkiin. Sitäkin olemme harrastaneet, mutta tällä kertaa jäimme leirintäalueelle yöksi.
Aamuvarhaisella suuntasimme aamukahvin jälkeen saman tien kohti Preikestolenin parkkipaikkaa. Lähtisimme sieltä vaellukselle kohti yhtä Norjan suosituinta luonnonnähtävyyttä, huimannäköistä kalliojyrkännettä. Taas olisi luvassa huikeita maisemia ja karmivia paikkoja!a
Kesäkuussa aamuvarhaisella Preikestolenin parkkipaikka on varsin väljä. Joko aikainen tai myöhäinen lähtö vaellukselle kannattaakin, sillä aamupäivän, päivän ja alkuillan aikana vaellus on erittäin suosittu. Preikestolenille on matkaa noin 4km, eli edestakainen matka on 8km. Virallinen aikasuositus on noin kolme tuntia. Vauhdin lisäksi aikaan vaikuttavat taukojen määrät ja kestot. Meillä meni edestakaiseen vaellukseen pari tuntia, mutta Preikestolenilla viivyimme melko pitkään, niin hieno paikka se oli! Vaellus on muuten ilmainen, mutta parkkimaksu on 250 kruunua (noin 21€). Maksuvälineeksi käy pankki/luottokortti.
Tästä lähtee Preikestolenin vaellus.
Vaellus itsessään on helpohko. Matkaa taitetaan kalliota, kivisiä rappusia ja välillä jopa kävelysilta pitkin. Joitain jyrkempiä osuuksiakin on, mutta periaatteessa vaellus sopii kaikenikäisille. Ei ole yllätys, että tämäkin vaelluksen maisemat ovat upeat.
Vaelluksen varrelta. Välillä maasto on jopa näin helppokulkuista.
Tässä ollaan jo aivan vaelluksen lopussa.
Preikestolenin kalliojyrkänne ei pelottavuudessaan yllä Kjeragbolteinin tasolle, sillä alue on todella tilava. Kunhan vain ei eksy liian lähelle jyrkänteen reunaa, voi korkeanpaikankammoinenkin huoletta hengailla täällä. Monet kuvauttavat itsensä jyrkänteen reunalla, ja sesonkina jono voi kasvaa pitkäksi. Kesäkuisena aamuna jono oli onneksi kuitenkin hyvin lyhyt, ja pääsimme kipaisemaan reunalle useita kertoja niin yksin kuin yhdessäkin.
Upea Preikestolen. Tämä kuva on otettu vähän kauempaa ja taaempaa siitä kohdasta, jossa valtaosa ihmisistä pyörii.
Jyrkänteen reunalla
Huikea Preikestolen
Tässä jyrkänne näkyy kauempana (kuvassa oikealla) ja näyttää melkoisen pieneltä alueelta.
Preikestolenin lähellä on toinen hieno vaellus. Tätä vaellusta voi suositella niille, jotka haluavat kulkea rauhallisemmilla poluilla ilman turistimassoja. Kyseessä on Reinaknuten. Tämän vaelluksen lähtöpaikka oli meille hiukan epäselvä, mutta pyysimme apua Preikestolenin vaelluksen parkkipaikan infopisteestä. He neuvoivat meille kartasta sijainnin, jonka perusteella löysimme perille. Niinpä suunnistimme päivän toiselle vaellukselle, eli aamupäiväisen Preikestolenin jälkeen urakoimme saman päivän iltapäivänä vielä toisenkin vaelluksen.
Reinaknutenin lähtöpaikalla
Reinaknutenin vaelluksen alussa
Reinaknutenin lähtöpaikalla oli sinne saapuessamme vain yksi auto sekä iso joukko lampaita. Olipa mukava lähteä matkaan vaellukselle! Lampaita oli matkan varrella enemmänkin, ja vastaan tuli koko vaelluksen aikana vain kaksi ihmistä. Itse reitti oli hieman epätasaisempi ja alkuperäisemmässä kunnossa kuin muut tällä reissulla tekemämme vaellukset. Matka taittui kuitenkin varsin mukavasti upeissa maisemissa, tälläkin kertaa. Odotukset Reinknutenin suhteen eivät meillä olleet hirmuisen korkealla, mutta perillä meitä odottivat jälleen kerran henkeäsalpavat maisemat. Norjassa ei huonoja vaelluksia näköjään kovin helposti voi löytää. Reinaknutenin huippu kohoaa 787 metrin korkeuteen, ja näkymät ovat alas Tysdalsvatnet-järvelle.
Tällä vaelluksella törmää todennäköisemmin lampaisiin kuin muihin ihmisiin.
Lampaiden kilikellot paljastavat usein niiden liikkeet.
Vaelluksen varrelta
Reinaknutenin upeat maisemat
Reinaknuten on suuntaansa noin 5,5 km. Suositusaika vaellukselle on noin neljästä viiteen tuntia. Meillä kesti edestakainen matka kolmisen tuntia, mutta perillä pitämämme pidemmän tauon kanssa vietimme reitillä kaiken kaikkiaan vajaat neljä tuntia.
Reinaknutenin huipulla
Tämän päivän urakaksi muodostui siis yhteensä viitisen tuntia tehokasta vaeltamista, eli kyllähän tämä reissu alkoi uhkaavasti muistuttaa jo treenileiriä. Vielä olisi edessä muutama päivä vaeltamista Norjan mahtavissa maastoissa!
Norja on ehdottomasti yksi Euroopan suosikkimaistamme. Olemme aiemmilla reissuillamme ihastuneet sen maisemiin ja hurjiin vaelluksiin, matkaillen lähinnä maan pohjoisosissa. Tällä kertaa päätimme ottaa suunnaksi eteläisen Norjan, sillä sielläkin riittää paljon nähtävää. Järkevin ratkaisu oli suunnata ensiksi kohti Turkua ja ylittää Itämeri laivalla. Tukholmasta huristelimme sitten yhden päivän aikana Norjaan, Oslon eteläpuolitse kohti ensimmäistä kohdettamme Kjeragia.
Olimme liikkeellä pienellä retkeilyautollamme, VW Caddylla. Ensimmäisen Norjan yön vietimme ihanassa paikassa ylhäällä vuorilla pienen järven rannalla reilun puolen tunnin ajomatkan päässä itään Kjeragin vaelluksen lähtöpaikalta. Lunta ja jäätä oli vielä paikka paikoin maassa ja lammissa. Lampaat kilikelloineen herättivät meidät jo puoli kuuden aikaan aamulla. Oli siis aika suunnata vaellukselle aamuvarhaisella.
Yöpaikkamme ennen Kjeragin vaellusta
Lähtöpaikan parkkipaikalla on ainakin näin kesäkuussa aikaisin aamulla väljää. Myöhemmin päivällä parkkipaikka täyttyy, mutta tilaa on kyllä runsaasti. Parkkimaksu on 300 kruunua (noin 25€).
Itse vaellus on noin 9,5km pitkä (edestakainen matka) ja se on pääosin melko helppokulkuista maastoa. Toki jyrkkiä kohtia on jonkun verran. Reitti on suurimmaksi osaksi kallioista maastoa. Välillä kuljetaan kävelysiltaa tai kivisiä rappusia pitkin. Jyrkimmissä kohdissa vaeltaja voi turvautua ketjuihin, joita on viritelty sinne tänne helpottamaan kulkemista. Näin kesäkuussa luntakin on reitillä joissain paikoissa. Meille sattui mukavan aurinkoinen keli tälle vaellukselle, mutta sadesäällä reitti on varmastikin hieman haastavampi kulkea.
Vaelluksen varrella. Kaikki lumi ei vielä kesäkuussa ollut sulanut.
Jyrkimpiin kohtiin on asennettu apuketjuja.
Upeita maisemia reitin varrella
Reitin varrella
Tässä kuvassa näkyy lähtöpaikan parkkipaikka.
Vaellus on merkattu hyvin, joten reitiltä ei voi eksyä.
Kjeragin vaellukselle voi varata aikaa kaiken kaikkiaan taukoineen kolmesta viiteen tuntiin. Yönkin voisi paikassa telttaillen viettää. Me kuljimme eteenpäin melko reipasta tahtia. Itse matka kestikin meillä suuntaansa vain hieman yli tunnin verran, mutta perillä pidimme pidemmän tauon.
Meille sattui vaellukselle hyvä ilma.
Kjeragin vaelluksen päämäärä ja ehdoton kohokohta on Lysebotn-vuonon yläpuolella noin tuhannessa metrissä komeileva Kjeragbolten-kivimuodostelma. Muodostelman keskellä on puristuksessa oleva kivi, jonne huimapäiset matkailijat voivat mennä uhmaamaan luontoa ja valokuvauttamaan itsensä keikkumassa maan ja taivaan välissä.
Kjeragbolten valloitettu
Jo Kjeragboltenille menemisessä on syytä olla tarkkana. Kallioon on asennettu avuksi pieni metallinen rinkula, vaikka ketju olisi tässä kohtaa ollut hyvä idea. Kivi, jolle kömmitään, ei ole järin suuri. Kokemus on siis varsin pelottava, ainakin jos kärsii korkean paikan kammosta, kuten me. Osalta jää tämä kivi jopa valloittamatta. Mekin konttasimme sinne ainoastaan yksitellen. Kahdestaan emme uskaltaneet kivelle ängetä, niin ahtaan oloinen se oli. Sydän tykyttäen saimme jälleen kerran ikuistettua itsemme yhdessä Norjan hurjimmista ja pelottavimmista paikoista. Huh!
Hurja Kjeragbolten
Näin jälkikäteenkin puistattaa ajatus itsestä taiteilemassa kiven päällä, alapuolella kilometrin pudotus alas sinne jonnekin. Molemmille meille tämä oli jälleen kerran suuri saavutus, itsensä ja oman pelon voittamisen sanoinkuvaamaton riemu. Norja on samalla niin ihana ja niin karmaiseva!
Elokuussa 2022 lähdimme jo toista kertaa pidemmälle reppureissulle. Suunnan piti alun perin olla itä, Tyynenmeren saaret ja Australia. Maailman eläessä noihin aikoihin vielä koronan loppumaininkeja suunnitelmamme kuitenkin muuttuivat, ja lopulliseksi kohteeksi valikoitui Uusi manner. Etelä- ja Pohjois-Amerikan valtioista suurin osa oli tuossa vaiheessa jo avautunut myös ei-rokotetuille matkustajille. Neljän ensimmäisen kuukauden aikana viimeisiä puuttuvia Etelä- ja Keski-Amerikan maita kierrellessämme meidän piti aina välillä käydä koronatestissä. Siirryttyämme joulukuun alussa Karibialle olivat jo lähes kaikki rajoitukset poistuneet, ja loput kolmisen kuukautta saimme reissata varsin huolettomasti Karibian trooppisia saaria kierrellen.
Loppupeleissä kohteen vaihtuminen läntiseen pallonpuoliskoon ei harmittanut meitä yhtään. Etelä-Amerikka on yksi suosikkimaanosistamme, ja olimme kokeneet siellä unohtumattomia hetkiä jo 11 vuotta aiemmin, edellisellä pidemmällä reppureissulla. Paluu mantereelle oli siis oikein mieluisa. Karibian alue oli puolestaan sekin ollut Tyynenmeren saarten ohella matkakohteidemme listalla jo pitkään, ja nyt meille avautui oiva tilaisuus saarihyppelyyn tuolla alueella. Jälkikäteen voi sanoa, että kyllä kannatti! Innostuimme Karibiasta niin paljon, että kun palasimme kotiin maaliskuussa 2023 seitsemän ja puolen kuukauden matkanteon jälkeen, olimme käyneet kaikkien Etelä-Amerikan maiden lisäksi myös kaikissa Karibian sekä Pohjois-Amerikan maissa. Tämä postaus keskittyykin nimenomaan Karibiaan. Millaista oli reissata Karibialla?
Reissasimme Karibialla kolmisen kuukautta menneen talven aikana.
Reittimme Karibialla
Vietimme Trinidad ja Tobagossa puolitoista viikkoa elokuussa 2022 reissun alkuvaiheilla. Varsinainen Karibian kierroksemme alkoi joulukuussa 2022 ABC-saarilta. Vierailimme aakkosjärjestyksessä kaikissa kolmessa, Aruballa, Bonairella ja Cuaraçaolla. Sitten siirryimme hieman pohjoisemmaksi, St. Maartenin ja Anguillan upeille rannoille. Tämän jälkeen reittimme kulki pohjoisesta kohti etelää askel kerrallaan. Tutuiksi tulivat St. Kitts ja Nevis, Antigua ja Barbuda, Guadeloupe, Dominica, Martinique, St. Lucia, Barbados, St. Vincent ja Grenadiinit ja Grenada. Hieman myöhemmin palasimme pienen USA:n vierailun jälkeen reissun päätteeksi Miamiin ja Karibian risteilylle, ja saavutimme viimeisetkin käymättömät Karibian valtiot, Haitin sekä Bahaman. Jamaikalla, Kuubassa ja Dominikaanisessa tasavallassa olimme reissailleet jo aiempina vuosina. Tällä reissulla piipahdimme näistä maista vain Jamaikalla, ja sielläkin vain päiväseltään risteilyn aikana.
Jamaika oli meille tuttu maa, jonne palasimme tällä reissulla risteilyn merkeissä.
Liikkuminen Karibialla
Etukäteen ajattelimme, että liikkuisimme Karibialla pääosin lautoilla. Kuitenkin monia lauttayhteyksiä oli lakkautettu, ja loppujen lopuksi menimme lautoilla vain Guadeloupelta Dominicalle, Dominicalta Martiniquelle ja Martiniquelta St. Lucialle. Tässä on linkki laivayhtiön nettisivuille: https://www.express-des-iles.fr/travel-by-boat-from-castries-to-martinique-dominica-and-guadeloupe/ Lisäksi St. Maartenin ja Anguillan välin menimme molempiin suuntiin lautalla, samoin kuin joitain maansisäisiä pätkiä St. Vincent ja Grenadiinien sekä Grenadan alueilla. Lentoja oli onneksi kuitenkin saatavilla yllättävän hyvin, ja kun jaksoimme vain hiukan nähdä vaivaa, saimme suunniteltua itsellemme järkevän reitin, jonka myötä pääsimme uusiin Karibian maihin.
Karibialla matkaa taitetaan lentäen tavallisesti pienillä potkurikoneilla. Suosituimpia lentoyhtiöitä ovat esimerkiksi Caribbean Airlines, Winair ja Air Antilles. Itse pääsimme myös British Airwaysin jumbojetin kyytiin St. Kitts ja Nevis – Antigua ja Barbuda -etapilla. St. Maarten on yksi Karibian alueen lentoliikenteen keskuksista, ja sieltä pääsee mukavasti monille saarille. Euroopastakin pääsee suorilla lennoilla mm. juuri St. Maartenille sekä Ranskan saarille, Guadeloupelle ja Martiniquelle. Barbadokselle on myös mahdollista lentää suoraan vaikkapa Lontoosta.
Varailimme reissun päällä lento- ja laivalippuja aina noin kuukautta ennen ajankohtaa. Lippujen hinnat eivät mielestämme kuitenkaan kallistuneet h-hetken lähestyessä. Itse halusimme kuitenkin suunnitella tässä kohtaa reitin hyvin tarkkaan. Näin varmistimme sen, että varmasti pääsisimme kaikille haluamillemme saarille. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty -sanonta pätee siis tähän kohtaan. Joillekin tällainen ”liiallinen” suunnittelu voi tuntua turhan sitovalta, mutta meille se sopii. Arvioimme, että jokaiselle saarelle keskimäärin yksi viikko on riittävä aika. Viikon aikana ehtivät pienten saarten päänähtävyydet (ja vähän muutkin nähtävyydet) tulla tutuiksi. Pystyipä tähän aikaan sisällyttämään myös niin sanottuja lepopäiviä, tärkeä juttu sekin pitkällä reissulla.
Liikkuminen itse saarilla tapahtui meillä pääsääntöisesti jalkaisin, sillä taksit ovat järkyttävän kalliita. Myös liftaamalla pääsimme monissa paikoissa liikkumaan ilmaiseksi tai vähintäänkin erittäin edullisesti. Paikallisbusseja (tai pikkubusseja) käytimme Barbadoksella, Dominicalla, Antigualla sekä St. Vincent ja Grenadiineilla. Autonvuokraus on Karibialla ihan kohtuuhintaista lähes kaikilla saarilla (poikkeuksena Barbados), ja vuokra-auto meillä olikin allamme lähes joka paikassa. Edullisimmat hinnat löytyvät joko netistä selaillen, pieniä firmoja hyödyntäen, tai sitten Airbnb-majapaikan emännän/isännän kautta.
Jalkaa toisen eteen ja pientä kuntoilua Karibialla. Tässä olemme juuri saapuneet Sonesta Maho Beach -hotelliin St. Maartenilla.
Majoittuminen
Karibialla majapaikat ovat monin paikoin ylihinnoiteltuja. Hintojen ollessa maailmantilanteen vuoksi muutenkin korkealla kannattaa edullisten majapaikkojen etsimiseen käyttää aikaa, ainakin jos on budjettimatkalainen. Itse suosimme Karibialla Airbnb-majoituksia. Näissä on se hyvä puoli, että majoituksen saa yleensä aina maksettua luottokortilla. Lisäksi yhteydenpito jopa ennen varausta on mahdollista, jolloin voi selvitellä esimerkiksi majapaikan sijaintiin liittyviä asioita. Miinuksena mainittakoon se, että yllättävän useasti majapaikkojen sijainnit on merkitty karttaohjelmiin miten sattuu, joten niiden löytäminen voi joskus olla haastavaa. Onneksi karibialaiset ovat auttavaisia ihmisiä, joten apua kyllä saa, kun majapaikkaa etsiskelee. Maksoimme meidän Airbnb-majoituksista Karibialla noin 45-90€/yö. Hintavaa touhua, ainakin jos kuukausia aluetta kiertelee.
Hotelleissa yövyimme vain muutamissa paikoissa. Jouluun ja uuteenvuoteen halusimme panostaa, joten niille ajanjaksoille buukkasimme hotellimajoituksen (St. Kitts ja Antigua). Mieleen jäi myös St. Maartenin upea Sonesta Maho Beach Resort – all inclusive hotelli, jonne saimme hyödynnettyä kohtuuhintaisen Black Friday -tarjouksen, 245€/yö/kahden hengen huone. Onnistuimme joltain nettisivulta saamaan vielä edullisemmin neljännen lisäyön hintaan 169€! Aruban Kamerlingh Villa -hotelli kuului puolestaan hinta-laatusuhteeltaan Karibian parhaimpien majapaikkojen joukkoon. Rauhallinen uima-allasalue, siisteys ja hienot keittiöllä varustetut huoneet olivat tämän majapaikan ehdottomia plussia, hinnan ollessa silti ”vain” reilut 70€/yö/kahden hengen huone.
Tämä Aruban majapaikkamme Kamerlingh Villa -hotelli jäi mieleen yhtenä parhaimmista majapaikoistamme tällä reissulla.
Uuttavuotta vietimme Antigua ja Barbudalla all inclusive -hotellissa.
Maksaminen ja ostokset Karibialla
Itäisissä Karibian maissa on käytössä Itä-Karibian dollari, jota kannattaa nostaa mm. paikallisbussimatkoja varten. Myös USA:n dollarit kelpaavat lähes joka paikassa. Ranskan alueilla käyvät sitten eurot. Meillä oli käytössämme näitä kaikkia kolmea valuuttaa. Pankki/luottokortit käyvät Karibialla kuitenkin yllättävän hyvin monissa paikoissa, kuten hotelleissa, kaupoissa ja ravintoloissa. Pääasiassa käytimmekin kortteja, harvemmin käteistä. Plussana mainittakoon myös se, että monissa paikoissa on käytössä ilmaisia langattomia nettiyhteyksiä, joten emme katsoneet tarpeelliseksi ostaa Karibialla paikallisia sim-kortteja kännyköihin.
Karibian nähtävyydet
Monia vetää Karibiassa puoleensa trooppinen ilmasto ja upeat rannat. Rannat ovatkin olennainen osa Karibiaa, ja hienoja rantoja Karibialta toki löytyykin pilvin pimein. Karibia on kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkiä rantoja. Kuten aiemmin jo mainittu, meillä oli onneksi reilusti aikaa kierrellä ja nähdä Karibialla muutakin kuin rantoja.
Hienoimmista kaupungeista Karibialla mainittakoon esimerkiksi Curaçaon Willemstad. Willemstadin värikäs katukuva sekä hauska vaakasuunnassa avautuva kelluva silta jäivät mieleen. St. Kittsin Basseterre oli myös yksi tämän reissun mukavimmista pääkaupungeista. Basseterressa on siisti ja viihtyisä ydinkeskusta-alue. Grenadan ja St. Vincent ja Grenadiinien pääkaupungit Kingstown ja St. George levittäytyvät puolestaan kauniisti vuorten rinteille. Aiemmilta reissuilta on jäänyt mieleen Kuuban pääkaupunki Havanna, ehdottomasti yksi maailman ainutlaatuisimmista pääkaupungeista, sekä Dominikaanisen tasavallan pääkaupunki Santo Domingo. Siinäpä meidän mielestämme Karibian viihtyisimmät pääkaupungit.
Curaçaon pääkaupungin Willemstadin värikästä keskustaa
St. Kittsin pääkaupunki Basseterre
Kingstown, St. Vincent ja Grenadiinien pääkaupunki
Karibian saaret kätkevät sisäänsä lukuisia kauniita vesiputouksia. Osassa putouksista saattaa olla ruuhkaa, jos sattuu niille samaan aikaan risteilijäturistien kanssa. Hyvin usein saimme kuitenkin olla putouksilla ihan keskenämme. Esimerkkejä mieleenpainuvista putouksista ovat Dominican Trafalgar- sekä Emerald Pool -putoukset, Guadeloupen Carbet-putoukset, Grenadan Seven Sisters- sekä Au Coin -putoukset sekä St. Lucian Piton-putoukset, joka on oikeastaan pääosin luonnonkylpylä.
Dominican Trafalgar-putouksilla
Guadeloupen Carbet-putouksilla
Grenadan Seven Sisters -vesiputoukset
St. Lucian Piton-putouksilla pääsee kylpemään lämpimiin altaisiin.
Karibialla on myös useita linnoituksia, joissa kannattaa käydä piipahtamassa. Näiden ohessa ja muutenkin saarilla on myös paljon hienoja näköalapaikkoja. Linnoituksista viihtyisimpänä on jäänyt mieleen Dominican Shirley-linnoitus, jossa pyörimme käytännössä keskenämme. Guadeloupella on puolestaan huikea näköalapaikka Pointe des Chateaux ja St. Lucialla kenties vieläkin hienompi Tet Paul -luontopolun näköalapaikka, josta avautuvat henkeäsalpaavat näkymät kuuluisille Piton-vuorille.
Dominican Shirley-linnoitus
Pointe Chateaux -näköalapaikalla Guadeloupella
St. Lucian kuuluisin nähtävyys on Piton-vuoret.
Karibian vesillä ja rannoilla on kuvattu Pirates of the Caribbean -leffoja. Hienoin käymämme kuvauspaikka on Dominican Batibou Bay, kaunis luonnonvarainen palmuranta. Toinen suositeltava käyntikohde on St. Vincent ja Grenadiinien Wallilabou Bay, jossa nähtävillä on elokuvan rekvissiittaa ulkona sekä museossa.
Batibou Bay, Dominica
Wallilabou Bay, St. Vincent ja Grenadiinit
Sitten ne rannat… Kaikilla Karibian saarilla on vähintään muutama upea ranta. Meidän maaliskuussa 2023 päättyneen reissun hienoimmat rannat löytyvät Anguillalta, Britannian merentakaiselta alueelta. Anguilla on muutenkin aivan ihana kohde, jos etsii rauhallista lomanviettopaikkaa. Suurin miinus on järkyttävän korkea hintataso. Kaupatkin ovat melko huonosti varusteltuja. Täytyykin todeta, että meillä jäivät syömiset tuolla saarella hieman heikommiksi.
Anguillan rannat ovat juuri sellaisia, kuin meidän mielestämme rantojen kuuluu ollakin – hiljaisia, vaaleita ja kirkasvetisiä.
Barbadoksella löysimme todella monia kauniita vaaleahiekkaisia ja kirkasvetisiä rantoja, myös rauhallisia sellaisia. Grenadan Grand Anse -ranta lukeutui sekin reissun suosikkirantojen joukkoon, samoin kuin tietenkin St. Maartenin Maho Beach, jossa pompimme useita päiviä putkeen nousevia ja laskeutuvia lentokoneita bongaillen. Aruballakin on paljon upeita rantoja. Lisäksi edellisiltä reissuilta voisi mainita Jamaikan kauniin Negrilin rannan sekä Kuuban Varaderon rannan, jotka ovat molemmat myös usein rankattu maailman kauneimpien rantojen joukkoon. Dominikaanisessa tasavallassa muistamme myös astelleemme toinen toistaan upeammalla vaaleahiekkaisella rannalla. Lista voisi jatkua vielä tästäkin. Karibia on tosiaankin rantalomailijan paratiisi.
Barbadoksen rannat ovat todella upeita.
Kuten myös Aruban rannat
St. Maartenin Maho Beach on sitten aivan omanlaisensa ranta.
Menneen reissun parhaat snorklauspaikat löytyvät ABC-saarilta. Näiden saarten vesi on kirkasta ja snorklaamaan pääsee suoraan rannalta. Itse riutat ja vedenalainen elämä eivät niinkään hätkähdyttäneet, vaan mieleenpainuvimpia snorklauspaikkoja olivat uponneiden laivojen hylyt, joita lepää ABC-saarten rantavesissä useita. Barbadoksen snorklauspaikkoja voi myöskin lämpimästi suositella. Barbadoksen rantavesissä näimme ennätyspaljon merikilpikonnia sekä myös hienoja laivahylkyjä. Grenadalla on puolestaan kuuluisa vedenalainen patsaspuisto, jonne kannattaa suunnata järjestetyllä retkellä.
Curaçaon Tugboat, yksi ABC-saarten laivahylyistä
Barbadoksella pystyy myös snorklaamaan suoraan rannoilta.
Grenadan vedenalainen patsaspuisto
Ruokailu Karibialla
Ruoka Karibialla on kallista. Toki hinnat vaihtelevat jonkin verran saarten välillä, mutta yleisesti ottaen ne ovat Suomen hintatasoa korkeammat. Riippuu toki siitäkin mitä syö, mutta tämä on meidän kokemuksemme. Tällä reissulla Dominica sekä Ranskan saaret Guadeloupe ja Martinique olivat kohtuuhintaisimpia, kun taas Barbados ja Anguilla sieltä toisesta päästä. Lisäksi mielestämme ruuan hinta-laatusuhde on Karibialla Ranskan saaria lukuun ottamatta melko kehno. Tämän vuoksi kokkailimme Karibialla pääsääntöisesti itse. Ravintoloissa söimme vain muutaman kerran. Pikaruokaan turvauduimme silloin tällöin muun muassa ABC-saarilla ja St. Kittsillä.
Suosikkeja?
Matkailun saralla kysytään usein, että mikä oli paras paikka. Karibian saarista on hyvin vaikea valita yhtä suosikkisaarta, sillä jokaisessa saaressa on omat hyvät ja huonot puolensa. Dominica erottui edukseen turistien vähyyden ja aidon tunnelman puolesta, Ranskan saaret taas hyvän ruuan ja toimivan infrastruktuurin suhteen. Grenada, St. Vincent ja Grenadiinit sekä St. Lucia ovat kaikki monipuolisia maita hienoine nähtävyyksineen, ja Anguillalla, Aruballa ja Barbadoksella on paras rantaelämä. Tähän kysymykseen jätämme siis omalta osaltamme vastaamatta. Karibia on kokonaisuutena varsin leppoisa reppureissukohde, jonne saa uppoamaan yllättävän paljon aikaa (ja rahaa). Mainittakoon tähän loppuun vielä yksi hyvä ja yksi huono puoli Karibiasta. Aiemmin mainitsematta jäänyt ehdoton plussapuoli on turvallisuus. Sen sijaan karibialaisen letkeyden koimme me tehokkuuteen ja jämptiyteen tottuneet suomalaiset aika ajoin hieman häiritseväksi tekijäksi. 😊
Nassau, Bahama, 9.3.2023, päivä, jolloin saavutimme viimeisenkin Pohjois-Amerikkaan kuuluvan valtion. Se, että Pohjois-Amerikasta tuli kolmas maanosa, jonka kaikissa itsenäisissä valtioissa olimme käyneet, ei tullut meille yllätyksenä. Sen sijaan se, että saimme tämän maanosan plakkariin jo nyt, oli pienoinen yllätys. Lähtiessämme toiselle pidemmälle reissulle elokuussa 2022 emme asettaneet itsellemme sen suurempia maabongaustavoitteita. Matka kuitenkin eteni niin mukavasti ja sujuvasti, että mitä pidemmälle reissu eteni, sitä todennäköisemmältä alkoi näyttää, että Etelä-Amerikan lisäksi pääsisimme tällä reissulla käymään myös kaikissa puuttuvissa Pohjois-Amerikankin maissa.
Pohjois-Amerikka on ollut meille aina mieluisa maanosa. Anu on asunut elämästään kaksi vuotta USA:ssa, ensin vaihto-oppilasvuonna Nevadassa 1991-1992 ja myöhemmin opettajavaihdossa Michiganissa 2002-2003. Lisäksi olemme yhdessä myöhemmin tehneet maahan useita ikimuistoisia reissuja. USA onkin yksi suosikkimaistamme muun muassa upean luonnon ansiosta. Alaskaa (joka kuuluukin USA:han) tai Länsi-Kanadaa ei myöskään sovi unohtaa, sillä ne molemmat ovat myös tarjonneet meille unohtumattomia luontoelämyksiä. Kanadaan poikkesimme parikin kertaa kahden kuukauden autoreissulla vuonna 2011, ja Alaskaan teimme erillisen, vajaan kolmen viikon reissun kesällä 2014. USA:ssa olemme yhdessä käyneet yhteensä neljä kertaa, joista viimeisin oli helmi-maaliskuussa 2023. USA:n osavaltioista meiltä puuttuu vain muutama. Kiinnostavin puuttuvista on Havaiji.
Niagaran putoukset Kanadan puolelta kuvattuna vuonna 2011
USA on pullollaan upeita luonnonnähtävyyksiä. Tässä Horseshoe Bend Arizonassa vuonna 2018.
Tässä vähintään yhtä hieno Monument Valley niin ikään Arizonan osavaltiossa vuonna 2018
Tässä pari karhunpentua Yellowstonen kansallispuistossa, joka on yksi suosikkipaikoistamme USA:ssa.
Tämä kuva on puolestaan upeasta Banffin kansallispuistosta Länsi-Kanadasta vuodelta 2011.
Alaska, jossa matkasimme vuonna 2013, ihastutti myös upealla luonnollaan.
Meksikossa olemme vierailleet kahdesti. Ensimmäisen kerran tutustuimme Jukatanin niemimaan nähtävyyksiin, muun muassa Chichen Itzaan ja Uxmaliin sekä Meridan kaupunkiin vuonna 2010, ja joulukin vierähti silloin siellä, Playa del Carmenin rannoilla. Toinen vierailu Meksikoon oli vuoden 2011 syksyllä, maailmanympärimatkalla. Tällöin vietimme muutaman päivän Mexico Cityssä ja kävimme Teotihuacánilla katsomassa muinaisten intiaanien rakentamia upeita Auringon ja Kuun pyramideja. Kerrassaan hienoja nähtävyyksiä!
Uxmal, Meksiko vuonna 2010
Teotihuacan, Meksiko vuonna 2011
Keski-Amerikan maita kiertelimme myös vuosien 2011-2012 maailmanympärimatkalla. Etenimme bussilla halki mielenkiintoisten ja kauniiden pikkuvaltioiden, Meksikon rajalta aina Panama Cityyn asti. Guatemala teki näistä maista suurimman vaikutuksen, mutta myös Nicaraguan viehättävä San Juan del Surin pikkukaupunki jäi mieleen. Hondurasissa ihastuimme puolestaan pieneen Copanin kylään, jonka kupeessa vierailimme hyvin säilyneillä mayaraunioilla. Panama Cityssä piti tietenkin mennä katsomaan kuuluisaa Panaman kanavaa. Keski-Amerikan maista meiltä jäi tuolloin harmillisesti käymättä El Salvador.
Guatemalan vanha pääkaupunki Antigua, jossa kävimme vuonna 2011.
Copánin maya-raunioilla Hondurasissa samana vuonna
Ja Panama Cityssä
Keski-Amerikkaan ja juurikin tuohon ainoaan käymättömään maahan El Salvadoriin palasimme sitten vuonna 2022 osana pidempää Etelä- ja Väli-Amerikkaan suuntautuvaa matkaa. Pääkaupungin San Salvadorin skippasimme lähes kokonaan. Majoituimme pääasiassa kahteen kaupunkiin, ensin Tyynenmeren rannalla pieneen El Tuncon surffauskylään ja sitten Santa Anaan, jonka kupeessa on El Salvadorin kuuluisin nähtävyys Santa Anan tulivuori. El Salvadorin myötä olimme nyt käyneet kaikissa Keski-Amerikan maissa.
Santa Anan tulivuorella
El Tunco Tyynenmeren rannalla
Karibia on alueena yllättävän laaja. Meksikon Jukatanin niemimaan rantakohteet sekä myös Belize kuuluvat Karibiaan, joten Karibian valloituksemme voidaan siis sanoa alkaneen jo vuosien 2010-2011 aikana. Lisäksi Kuuba oli ensimmäinen ulkomaanmatkamme vuoden reissun jälkeen, tammikuussa 2013. Havannan erikoinen ja kaunis vanhakaupunki ja vanhat autot ovat jääneet mieliimme tuolta Kuuban-matkalta, ja maa lukeutuukin yhdeksi koko Karibian suosikkikohteeksemme.
Kuubassa vuonna 2013, upeassa Havannan kaupungissa
Cienfuegos, Kuuba, sama vuosi
Kuuban myötä Karibia nousikin sitten meillä yhdeksi mieluisimmista paikoista viettää lomia keskellä Suomen pimeää ja kylmää talvea. Parin viikon lomilla ensin Dominikaanisessa tasavallassa vuonna 2014 ja sitten Jamaikalla vuonna 2016 (tämä pitkän ja suuritöisen talonrakennusprojektin päätteeksi) pääsimme tutustumaan muun muassa Karibian parhaisiin rantoihin. Pidimme myös Dominikaanisen tasavallan pääkaupungista Santo Domingosta. Jamaikalla piti tietenkin käydä Bob Marleyn synnyinkodissa sekä Dunn’s River-putouksilla.
Negril, Jamaika vuonna 2016
Dunn’s River Falls, Jamaika, myöskin vuonna 2016
Samalla reissulla Bob Marleyn synnyintalolla
Puerto Plata, Dominikaaninen tasavalta vuonna 2014
Pääkaupunki Santo Domingo
Jamaikan-matkan jälkeen matkamme suuntautuivat muualle maailmaan, ja Karibia jäi vähäisemmälle huomiolle. Mutta, tähän tuli suuri muutos vuoden 2022 joulukuusta eteenpäin, kun aloimme toisella pidemmällä reissullamme bongailla puuttuvia Karibian valtioita. Plakkariin kertyi tällä reissulla myös useita mielenkiintoisia alueita. Saarihyppely alkoi Alankomaihin kuuluvilta ABC-saarilta ja jatkui St. Maartenin ja Anguillan kautta kohti uusia maita. Anguillan rannat lukeutuivat reissumme upeimpiin. St. Maartenin kuuluisalla Mahon rannalla innostuimme puolestaan katselemaan nousevia ja laskeutuvia lentokoneita useita päiviä putkeen. Joulua 2022 vietimme St. Kitts ja Nevisillä, ja uutta vuotta 2023 otimme vastaan Antigua ja Barbudalla.
St. Maartenin mahtavalla Mahon rannalla vuoden 2022 joulukuussa
Itse joulua vietimme St. Kitts ja Nevisissä.
Uutta vuotta 2023 otimme vastaan täällä, Antigua ja Barbudalla
Alkuvuosi 2023 hurahti mukavasti trooppisia Karibian saaria kierrellen. Reitti eteni tammikuun alusta eteenpäin Antigua ja Barbudalta seuraavasti: Guadeloupe (kuuluu Ranskaan), Dominica, Martinique (kuuluu Ranskaan), St. Lucia, Barbados, Saint Vincent ja Grenadiinit ja Grenada. Kaikki nämä saaret olivat omalla tavallaan kauniita, ja kaikista löytyi mielenkiintoista nähtävää, lähinnä vesiputouksia, rantoja sekä linnoituksia ja näköalapaikkoja. Dominica erottui edukseen turistien vähyyden vuoksi. Barbadoksella oli puolestaan tämän saarirykelmän upeimmat rannat.
Dominicalla tammikuussa 2023
St. Lucia
Barbados helmikuussa 2023
St. Vincent ja Grenadiinit
Grenada
Grenadan jälkeen piipahdimme Länsi-USA:ssa, Kalifornian ja Nevadan osavaltioissa. Meiltä puuttui tässä vaiheessa enää kaksi Karibian ja Pohjois-Amerikan valtiota, Haiti ja Bahama. Eihän näitä kahta maata voinut jättää enää tässä kohtaa käymättä, kun aikaa oli. Haitilla ja Bahamalla pääsimmekin käymään Miamista lähtevällä Karibian risteilyllä. Vaikka vierailut näihin kahteen maahan kutistuivat yhteen päivään, saimme Bahamalla todeta, että olimme nyt vierailleet kaikissa Pohjois-Amerikan itsenäisissä valtioissa!
Haitilla maaliskuussa 2023
Viimeisen Pohjois-Amerikan maan Bahaman saavutimme maaliskuussa 2023.
Pohjois-Amerikkaan palaamme varmasti vielä uudestaan. USA ja Kanada ovat täynnä hienoja käymättömiä luontokohteita. Suurkaupungit eivät juurikaan kiinnosta, mutta upeat vuoristot ja kansallispuistot kyllä. Kanadassa olisi mahdollista bongailla jääkarhuja, ja muitakin mantereen otuksia haluaisimme vielä nähdä uudelleen. Ja onhan meillä Nevadan ja Michiganin osavaltioissa tuttuja, joiden luona käydä kylässä. Pidempi oleskelukaan esimerkiksi USA:ssa ei ole poissuljettu.
Etelä-Amerikasta tuli ehkä hieman yllättäen ensimmäinen maanosa, jonka kaikissa maissa me molemmat olemme käyneet. Kaikissa Euroopan maissa on Anu käynyt, viimeinen maa oli Kypros kesällä 2021. Petriltä puuttuu Euroopasta vielä seitsemän maata, mutta Etelä-Amerikan saimme molemmat plakkariin lokakuussa 2022. Tämä tapahtui Paragayssa, toisella niin sanotulla pidemmällä reissulla, joka suuntautui Etelä-Amerikkaan, Karibialle ja USA:han.
Etelä-Amerikkaan olemme matkustaneet yhteensä vain kahdella eri reissulla. Ensimmäisen kerran vietimme kyseisessä maanosassa noin kaksi ja puoli kuukautta osana vuoden mittaista maailmanympärimatkaa, jolloin kävimme kaikissa maanosissa. (Tästä blogimme nimikin juontaa juurensa.) Kävimme tuolloin Ecuadorissa, Perussa, Boliviassa, Chilessä, Argentiinassa, Brasiliassa ja Uruguayssa. Toinen vierailumme Etelä-Amerikkaan alkoi 2.8.2022 kestäen reilut kolme kuukautta. Vieraillut maat tällä reissulla olivat Venezuela, Suriname, Guyana, Ranskan Guayana (on osa Ranskaa), Kolumbia ja Paraguay. Lisäksi kävimme uudestaan Perussa.
Etelä-Amerikkaan kuuluu verrattain vähän itsenäisiä valtioita, joten siksi ei toisaalta ole ihme, että yhdessä tämän maanosan maat saavutimme ensimmäiseksi. Lisäksi tämän reilun seitsemän kuukauden reissun ensisijaisen kohteen vaihtuessa Tyynenmeren saarista Uudelle mantereelle, oli oikeastaan aika odotettavaa, että Etelä-Amerikasta tuli ensimmäinen täysin valloitettu maanosa. Toki monia aluevaltauksia on tämänkin maanosan suhteen vielä tekemättä. Upeilla Galápagossaarilla kävimme jo vuonna 2011 ja Ranskan Guayanassa syyskuussa 2022, mutta esimerkiksi Chilen Pääsiässaarille emme vielä ole ehtineet.
On kovin vaikea valita Etelä-Amerikan maista yhtä omaa suosikkia, sillä kussakin maassa on aina omat hyvät ja huonot puolensa. Jos jokin maa täytyisi nostaa ykköseksi, olisi se varmasti Peru. Vaikka maassa matkustaminen on meille vuoristotaudin ja muiden sairastelujen myötä molemmilla kerroilla ollut hieman haastavaa, ovat maan nähtävyydet omaa luokkaansa. Jylhät Andien vuoret, niiden upeat luonnonnähtävyydet ja niillä viihtyvät eläimet ovat Perua parhaimmillaan. Myös Kolumbia, Bolivia ja Chile kuuluvat suosikkimaiden joukkoon, sekä toisaalta myös mantereen kenties hienoin eläintenbongauspaikka Galapagossaaret, joka kuuluu Ecuadorille.
Mitä sitten kustakin Etelä-Amerikan maasta on jäänyt päällimmäisenä mieleen? Seuraavaksi lyhyt kuvaus jokaisesta maasta.
Ecuador
Ecuador oli ensimmäinen maamme Etelä-Amerikassa. Pääkaupungissa Quitossa vietimme muutaman yön, samoin Bañoksen pikkukaupungissa, johon tykästyimme. Vielä enemmän ihastuimme kuitenkin Galapagossaariin, jonne teimme 10 päivän retken. Retki toteutettiin pienellä noin 12 hengen porukalla, ja meillä oli hyvä jengi. Retken aikana yövyimme neljällä saarella, mikä oli mielestämme hyvä juttu. Saarten välit kuljimme veneellä. Koko reissu oli käytännössä Avaraa luontoa, eli juuri sitä, mistä me pidämme.
Baños, Ecuador 2011
Galapagossaaret on ollut yksi kaikkien aikojen mieluisimmista käyntikohteista. Tässä merileguaani lokakuussa 2011.
Tässä on puolestaan sinijalkasuula, yksi Galapagossaarten ihmeellisimmistä linnuista.
Peru
Perussa vietimme vuonna 2011 parisen viikkoa. Machu Picchu, Titicaca-järvi, Colca-kanjoni ynnä muut perusnähtävyydet tuli silloin käytyä, mutta paljon jäi myös näkemättä. Kun sitten vuoden 2022 toisella Etelä-Amerikan kierroksella silmiimme sattui kuvia upeasta Sateenkaarivuoresta, päätimme sisällyttää Perun tällekin reissulle, ja kyllä kannatti! Sateenkaarivuori eli Vinicunca on korkein paikka, jonne olemme vaeltaneet (yli 5000 metriä merenpinnan yläpuolella). Sateenkaarivuoren lisäksi pääsimme muihinkin upeisiin paikkoihin. Lisäksi teimme ikimuistoisen paluun Machu Picchulle, inkojen kadonneeseen kaupunkiin.
Perun Machu Picchulla vuonna 2011 (yläkuva) ja uudestaan vuonna 2022 (alakuva), lähes samassa paikassa.
Palasimme Peruun syksyllä 2022 muun muassa sen vuoksi, että halusimme käydä Vinicuncalla. Kuvassa hauskasti puettuja laamoja.
Vinicuncan läheisyydessä on vähintään yhtä hieno Punainen laakso, jossa käy vain kourallinen turisteja.
Tässä toinen meille uusi Perun kohde, jossa vierailimme vuonna 2022; upea Humantay-järvi.
Colca-kanjoni kuuluu myös Perun pakollisiin nähtävyyksiin. Siellä kävimme vuonna 2011.
Bolivia
Myös toinen Andien maa sykähdytti upeilla maisemillaan. La Paz, maailman korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki (3250-4100 metriä merenpinnan yläpuolella) oli tukikohtamme Boliviassa. Teimme sieltä käsin useita hienoja retkiä lähialueille, muun muassa Chacaltayan vuorelle. Bolivian mieleenpainuvin paikka oli kuitenkin Uyunin suola-aavikko, joka oli ohjelmassa La Pazin jälkeen. Valkoista suolatasankoa silmänkantamattomiin sekä upeanvärisiä vuoria ja laguuneita. Tämä on ollut hienoin paikka, jossa olemme nähneet flamingoja, ja kieltämättä myös yksi hienoimmista luonnon muovaamista paikoista, joissa olemme koskaan käyneet.
Uyunin suola-aavikko on Bolivian upein nähtävyys. Vierailimme siellä syksyllä 2011.
Upea Punainen laguuni Uyunin suola-aavikolla
Taustalla näkyy Chacaltayan vuori La Pazin lähellä.
Auringon saarella Titicaca-järvellä.
Chile
Chileen matkustimme maateitse Uyunin suola-aavikkoretken päätteeksi. Ensimmäinen kohteemme Chilessä oli erikoinen San Pedro de Atacaman pikkukaupunki, jonka kaikki tiet olivat hiekkaa ja rakennukset punertavanruskeita. Atacaman aavikko tarjosi meille lisää unohtumattomia käyntikohteita. Mieleen jäivät erityisesti retket Kuulaaksoon sekä aavikolle tähtiä tähyilemään. Pääkaupunki Santiago de Chile oli myös hieno. Teimme Santiagosta retken viehättävälle viinitilalle, ja söimme retkellä ehkä maailman parasta lihaa.
Chilen Kuulaaksossa vuonna 2011
Samana vuonna Chilen pääkaupungissa Santiago de Chilessä
Viinitilavierailulla
Valparaisossa myöskin vuonna 2011
Argentiina
Myös Argentiinaan matkustimme maateitse vuonna 2011. Muistamme vielä ne tilavat ja tasokkaat yöbussit, joiden kyydissä matkat Chilessä ja Argentiinassa taittuivat vaivattomasti. Buenos Airesista pidimme, samoin Mendozan kaupungista. Mendozassa teimme pyörillä viini- ja oliivitilakierroksen. Lumihuippuiset vuoret reunustivat näitä tiloja. Eteläkärjen Ushuaia oli sitten tietysti ihan oma lukunsa, sillä sieltä teimme ikimuistoisen 10 päivän risteilyn Antarktikselle, suosikkimaanosaamme. Toki itse Ushuaiakin oli maisemiltaan upea. Toinen vierailu Argentiinaan oli meillä huomattavasti lyhyempi, vain yhden yön mittainen. Vuonna 2022 vietimme yhden yön Puerto Iguazussa ja kävimme katsomassa maailmankuuluja Iguassun putouksia.
Buenos Airesissa vuonna 2011
Argentiinan eteläkärjessä Ushuaiassa niin ikään vuonna 2011
Iguassun putouksilla Argentiinan puolella vuonna 2022
Uruguay
Uruguayssa pyörähdimme pikaisesti vain muutaman päivän ajan. Matka Uruguayhin taittui laivalla Buenos Airesista. Pääkapungissa Montevideossa otimme kiinni taskuvarkaan, joka ei kuitenkaan ollut varastanut meiltä mitään. Colonian pikkukaupuki oli toinen kohteemme tässä maassa.
Uruguayn pääkaupungissa Montevideossa vuonna 2011.
Coloniassa samalla reissulla
Brasilia
Rion rannat, Kristus-patsas ja Sokeritoppavuori, niiden takia matkustimme Brasiliaan. Brasiliassa vietimme kovin lyhyen ajan, vain vajaan viikon päivät, Rio de Janeirossa niistä suurimman osan. Upeat olivat kyllä nuo Rion rannat ja muut nähtävyydet. São Paulo oli toinen kohteemme Brasiliassa. Palasimme Brasiliaan vuoden 2022 marraskuussa, kun vierailimme Iguassun putouksilla. Huikea paikka sekin!
Rio de Janeirossa joulukuussa 2011
Rio de Janeiro oli huikea.
Iguassun putouksilla Brasilian puolella vuonna 2022
Venezuela
Niin sanotun toisen pitkän reissumme ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Venezuela. Tämä toinen Etelä-Amerikan valloituksemme alkoi elokuussa 2022, kun lensimme Caracasiin. Pääsimme Venezuelaan kaksi vuorokautta alkuperäisestä suunnitelmasta myöhässä. Vierailumme maassa typistyi tasan kahteen viikkoon, emmekä yrityksistä huolimatta saaneet varattua lentoja Canaimaan, joten Angelin putoukset jäivät harmillisesti näkemättä. Venezuela yllätti kuitenkin positiivisesti, niin hienojen rantojen, kauniiden maisemien, viehättävien pikkukylien kuin turvallisuudenkin näkökulmasta.
Venezuela oli ensimmäinen kohteemme vuoden 2022 elokuussa alkaneella pidemmällä reissulla.
Venezuelan pääkaupungissa Caracasissa vuoden 2022 elokuussa
Choronin pikkukaupunki Venezuelassa. Tästä tuli meidän Venezuelan suosikkikohteemme.
Colonia Tovar, ei niin tyypillinen Venezuelan kaupunki
Suriname
Suriname oli seuraava kohde Etelä-Amerikassa. Surinamessa tulikin vietettyä yhteensä noin kolme ja puoli viikkoa. Kävimme hienoilla sademetsäretkillä Amazonin alueella sekä naapurimaissa, ja palasimme tuttuun ja turvalliseen Paramariboon kerta toisensa jälkeen. Paramaribossa viehätti erityisesti hieno vanhakaupunki, Amazonin sademetsässä puolestaan alueen eläinlajit, mieleenpainuvimpana tapiiri Kabalebon retkellä.
Surinamen pääkaupungissa Paramaribossa vietimme paljon aikaa syyskuussa 2022.
Peperpotissa Paramaribon lähellä näimme luonnonvaraisia laiskiaisia.
Kabalebo syvemmällä Amazonin sademetsässä oli Surinamen parasta antia.
Kabalebossa
Kabalebossa näimme muun muassa tapiirin, ensimmäistä kertaa luonnonvaraisena.
Guyana
Guyanassa pyörähdimme vain pikaisesti päiväreissulla Surinamesta käsin. Pitkän Paramaribo-Nickerie-bussimatkan päätteeksi ylitimme maiden välisen rajajoen mielestämme hieman epämääräisen rajanylityspaikan kautta. Rajalla ja tullissa ei passeja kysytty, mutta vakuutimme palaavamme takaisin rajalle ja Surinameen saman päivän iltapäivänä, olimmehan ostaneet ja jo maksaneetkin myös paluukyydin takaisin Nickerieen ja Paramariboon. Guyanassa tutustuimme vain yhteen ja ainoaan paikkaan, pikkukaupunki Corrivertoniin.
Corrivertonissa Guyanassa päiväkäynnillä syyskuussa 2022
Ranskan Guayana
Ranskan Guayanassa, Ranskan merentakaisella alueella oli mukava piipahtaa pitkän reissun lomassa. Tännekin matkasimme maateitse Paramaribosta. Itse pääkaupunki Cayenne ei tarjonnut meille juuri muuta kuin mukavan yöpymispaikan ja tukikohdan neljäksi päiväksi, unohtamatta toki ranskalaisia herkkuja tarjoavia leipomoita. Ranskan Guayanan parasta antia oli ilman muuta upeat Salut-saaret, jonne teimme päiväretken Cayennesta. Turkoosina kimmeltävä Karibianmeri, vanhat vankilarauniot ja rantoja reunustavat tuulessa hiljaa huojuvat palmut jäivät mieleen näiltä kauniilta saarilta.
Pelastuksen saarilla Ranskan Guayanassa syksyllä 2022
Pelastuksen saaret
Kolumbia
Kolumbia oli yksi seitsemän ja puoli kuukautta kestävän reissumme pääkohteista. Olimme kuulleet maasta etukäteen pelkästään hyvää, emmekä joutuneet pettymään. Edullinen hintataso, upeat käyntikohteet ja kaunis luonto ovat maan parhaita puolia. Olimme Kolumbiassa yhteensä lähes kuukauden, ja vielä jäi paljon nähtävää. Vaikka joku koditon hörhö nakkasikin Petriä selkään ruuvimeisselillä Cartagenassa, oli maa yleisesti mielestämme turvallinen paikka reppureissata. Jardinin pikkukaupunki ihanine kahvitiloineen ja vaellusreitteineen nousi kaikkien aikojen viihtyisimpien käymiemme paikkojen joukkoon, eikä pääkaupunki Bogota ollut niin paha, mitä etukäteen olimme ajatelleet. Cartagenan viehättävät kapeat sateenvarjoin ja lipuin koristellut kadut sekä Medellinin ja Salenton lähellä olevat retkikohteet kuuluivat myös Kolumbian parhaiden käyntikohteiden joukkoon.
Kahvitilavierailulla Kolumbian Jardinissa syksyllä 2022
Peñolin kivi Medellinin lähellä myöskin vuonna 2022
Samalla reissulla Cartagenassa
Sekä Salentossa
Ja Cocoran laaksossa
Paraguay
Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, saavutimme Paraguayn. Tämä maa ei todellakaan ole turisteilla pilattu, ja monin paikoin saimmekin tutustua maan nähtävyyksiin ihan kahdestaan. Monet paikalliset kysyivät meiltä, asummeko maassa. Pääkaupunki Asuncion oli tukikohta, jonne palasimme lähes kolmen viikon Paraguayn vierailulla useaan kertaan. Matkustimme Paraguayssa sekä busseilla että vuokra-autolla. Espanjan kielen taidosta oli täällä, kuten myös esimerkiksi Venezuelassa ja Kolumbiassa, todella paljon hyötyä.
Paraguayn pääkaupungissa Asuncionissa lokakuussa 2022
Jesuiittojen lähetysasemat Encarnacionin lähellä kuuluvat Unescon maailmanperintäluetteloon. Täälläkin ehdimme piipahtaa.
Monday-putouksilla
Kiersimme autolla Paraguayn kaunista maaseutua. Paraguay on toistaiseksi ainoa Etelä-Amerikan maa, jossa olemme vuokranneet auton.
Palaammeko vielä Etelä-Amerikkaan?
Nyt kun Etelä-Amerikka on ”kokonaan” käyty, ei sinne varmastikaan tule kovin nopeasti uudelleen lähdettyä. Toisaalta, Etelä-Amerikka on yksi lempimaanosistamme ja Peru yksi lempimaistamme, joten eihän sitä koskaan tiedä. Manun kansallispuisto Perussa olisi varmastikin käymisen arvoinen paikka, samoin muut upeat meiltä näkemättä jääneet luonnonnähtävyydet. Autolla voisi kurvailla halki Etelä-Chilen Andien ja poiketa vielä myös Argentiinan puolelle. Myös Pääsiäissaaret kiinnostavat. Saapa tosiaan nähdä, milloin tähän maanosaan seuraavan kerran matkustamme. Onko sinulla heittää vinkkejä paikoista, joihin ehdottomasti kannattaisi suunnitella käyntiä mahdollisella seuraavalla Etelä-Amerikan reissulla?
Olimme kierrelleet Etelä-Amerikassa, Karibialla ja USA:ssa seitsemän ja puolen kuukauden ajan, käyden yhteensä 24 maassa. Näistä maista 16 oli meille uusia. Reissun myötä maanosista Etelä- ja Pohjois-Amerikka pääsivät Euroopan kavereiksi niiden maanosien joukkoon, jonka kaikissa itsenäisissä valtioissa olimme nyt käyneet. (Petriltä puuttuu muutama Euroopan maa.) Tämän lisäksi uusia aluevaltauksia tuli 12.
Kotiinpaluu koitti maaliskuun puolivälissä 2023, pian huikean Karibian risteilyn jälkeen. Miamin rannoilla keräsimme talteen viimeiset auringon- ja lämmönsäteet ennen kotimatkaa. Suomeen lensimme American Airlinesin lennoilla Miami – New York + New York – Helsinki, joista jälkimmäinen oli Finnairin operoima. Olipa mukava palata koti-Suomeen sinivalkoisin siivin!
Vielä mukavampaa oli siirtyä lentokentältä viihtyisään Skyline Airport-hotelliin. Junamatka kotiin Imatralle kahden lennon ja hujauksessa aikaeron takia ohi kiitäneen huonosti nukutun yön jälkeen ei houkutellut, joten päätimme yöpyä Vantaalla. Mikäpä sen ihanampaa kuin päästä hotellin bussilla nopeasti lentokentältä hotellille huilaamaan!
Ensimmäinen yö Suomessa pitkän reissun päätteeksi täällä
Skyline Airport on remontuitu muutama vuosi sitten.
Skyline Airport-hotellissa tosiaan lentokenttäkuljetukset sisältyvät hintaan. Jos hotellille haluaa tulla omalla autolla, on sekin kätevää, sillä auton saa jättää hotellin pysäköintialueelle ilmaiseksi kahdeksi viikoksi, kunhan tekee varauksen hotellin omien kotisivujen kautta. Yöpymisen hinta ei ole korkea, jos ajattelee, että toinen vaihtoehto olisi maksaa erikseen lentokentän kalliista pysäköinnistä. Loma alkaa myös paljon mukavammin, kun saapuu Skyline Airport-hotellille jo lentoa edeltävänä päivänä, jättää auto lomaparkkiin hotellin pihaan ja hurauttaa lentokenttäkyydillä terminaaliin.
Lentokenttäkuljetus kuuluu yöpymisen hintaan.
Skyline Airport oli meille mieluisa, sillä yksityisen hotellin ilmapiiri on tunnelmallinen ja kotoisa. Hotelli on hiukan pienempi kuin monet muut alueen lentokenttähotellit. Koska isot hotellit eivät pääsääntöisesti ole meidän juttu, osui hotellin valinta nappiin. Lisäksi hotelli on remontuitu muutama vuosi sitten, ja huoneetkin ovat upeat. Sängyt ovat mielestämme todella mukavat, joten hyvät unet ovat taattu. Kylpyhuone on kompakti ja toimiva. Ja, meille bloggaajille tärkeä asia, hotellin wifi toimii erinomaisesti, asia, joka ei tuolla maailmalla ole suinkaan itsestään selvä.
Tänne oli mukava uppoutua pitkän matkanteon jälkeen.
Ihana hyvin toimiva suomalainen suihku
Huoneen lisäksi hotellin yleiset tilat ovat siistit ja kauniit. Aulassa on viihtyisyyttä lisäävä takka, ja istumatilaa on runsaasti. Hotellin ravintola Cloudberry tarjoaa varhaisaamiaista klo 4.15 alkaen, ja jo klo 4.45 tämä täydentyy lämpimillä tuotteilla. Me vedätimme sattuneesta syystä aamupalaa mahdollisimman myöhäiselle, ja söimme vasta yhdeksän jälkeen. Riittävässä ja monipuolisessa buffetissa oli saatavilla kaikkea loppuun asti, eikä kiirettä tullut, sillä saimme ruokailla rauhassa vielä aamupala-ajan jälkeenkin. Plussaa oli vielä sekin, että saimme ottaa kahvia ja teetä myöhemmin aamupäivällä ennen uloskirjautumista.
Aula
Ensimmäiset aamukahvit Suomessa yli seitsemään kuukauteen
Aamiaisbuffet
Ravintola Cloudberry
Samaisessa Cloudberry-ravintolassa voi nauttia myös illallista a la carte-tyyliin. Aulabaari Atrium on myös auki iltaisin. Palvelut ovat siis varsin hyvät. Lisäksi kauppakeskus Jumboon on lyhyt kävelymatka. Mekin teimme pienen iltalenkin Jumboon ja takaisin pitkän matkanteon ja lentokoneessa istumisen jälkeen.
Aulabaari Atrium
ja illallista tarjoava ravintola Cloudberry
Pitkä matkamme alkoi nyt tulla päätökseen. Vaikka junamatka kotiin Imatralle kestää vain kaksi ja puoli tuntia, kannatti ehdottomasti ottaa lisäyö Vantaalle ennen kotiinpaluuta. Saimme näin yhden päivän lisää reppureissuumme, ja samalla pehmeän laskeutumisen takaisin arkisiin kuvioihin, jotka meitä jo kotona odottivat.
Kun lähdimme maailmalle vuoden 2022 elokuun ensimmäisenä päivä, emme ihan tarkalleen tienneet, minne kaikkialle reissu meidät veisi. Matka alkoi Etelä-Amerikasta ja jatkui Karibialle. Poikkesimme myös USA:ssa, yhdessä suosikkimaistamme. Matka eteni vuoroin lentäen, vuoroin laivalla. Välillä vuokrasimme auton ja tutkimme uusia maita perusteellisemmin. Etelä-Amerikassa helpoin menopeli oli bussi. Reissun lopussa palasimme Karibialle. Syy paluuseen oli yllättävä. Teimme jotain sellaista, jota emme kotoa lähtiessämme olisi uskoneet tekevämme, nimittäin varasimme ensimmäistä kertaa liput Karibian risteilylle.
Olemme risteilleet yhteisen matkailuhistoriamme aikana hyvin vähän. Mieleenpainuvin risteily on ehdottomasti ollut 10 päivän Antarktiksen risteily, jonka toteutimme vuoden 2011 joulukuussa osana kaikkiin maanosiin suuntautuvaa vuoden mittaista maailmanympärimatkaamme. Tallinnan tai Ruotsin risteilyillä olemme olleet vain muutaman kerran. Risteily ei koskaan ole ollut meille luontevin tapa reissata, vaan olemme lennelleet tai seilanneet maasta toiseen omatoimisesti sekä vuokranneet auton ja nuorempina myös reilanneet Euroopassa. Nyt sitten loppuja käymättömiä Pohjois-Amerikan maita tällä reilun seitsemän kuukauden reissulla kierrellessämme mieleemme juolahti helpoin tapa saada viimeiset puuttuvat maat kasaan – Karibian risteily.
Lähtökohtaisesti suosimme hiukan pienempiä paatteja. Antarktiksen risteilymme 80 matkustajan jäänmurtajan tapainen risteilijä oli meille juuri sopivan kokoinen. Karibian risteilyllä meillä oli kuitenkin tavoite, joka saneli ehdot matkallemme. Meidän oli päästävä Haitiin sekä Bahamalle, sillä näihin maihin emme vielä olleet ehtineet. Ehdot täyttäviä risteilyitä oli hyvin vähän, sillä Haitiin eivät risteile kuin Royal Caribbean-yhtiön laivat. Lisäksi Karibian risteilyt ovat todella suosittuja, joten monellakaan risteilyllä ei ollut enää tilaa. Meille ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lopulta kuuden yön (vajaan seitsemän päivän) Floridan Fort Lauderdalesta lähtevä risteily, jonka matkasuunnitelmaan kuului kahden meripäivän lisäksi päiväkäynnit Haitilla, Bahamalla ja Jamaikalla. Varasimme liput sähköpostitse ElämysCruises-matkatoimiston kautta. Varaaminen sujui nopeasti ja helposti. Matkatoimisto auttoi meitä sopivan risteilyn löytämisessä ja he varasivat nopeasti hupenevat liput meille pikaisesti, välttäen rannalle jäämisen. Kiitos siitä heille! Tässä linkki ElämysCruises-matkatoimiston sivuille: ElämysCruises
Karibianristeiljäksi valikoitui meillä Royal Caribbean-yhtiön Ranskassa valmistettu 17-kerroksinen Harmony of the Seas-risteilijä, joka on yksi maailman suurimmista risteilijöistä. Laivassa on peräti 2747 hyttiä, ja sinne mahtuu jopa yli 6700 matkustajaa sekä 2100 työntekijää. Me valitsimme hieman paremman hyttiluokan eli hytin, jossa on parveke näkymällä laivan ostoskadulle. (Päätimme tässä kohtaa säästää, emmekä valinneet merinäköalallista hyttiä.) Onneksemme saimme myös osittaisen näkymän merelle. Parvekkeen tarpeellisuus jakaa mielipiteitä, mutta me koimme sen viihtyisäksi lisämausteeksi. Parvekkeella oli mukava istua, jos laivan yleisten tilojen meno alkoi tuntua liian ruuhkaiselta. Aamuvarhaisella laivan vasta pikkuhiljaa herätessä aamukahvi omalla parvekkeella oli yksi päivän kohokohdista. Istuskelimme parvekkeella usein myös iltaisin. Aqua-teatterin esitys näkyi laivan takaosassa sijaitsevan huoneemme parvekkeelle.
Mahtava Harmony of the Seas
Hyttiin olimme tyytyväisiä.
Jättikokoinen risteilijä kuljetti meitä ja tuhansia muita matkailijoita viikon verran ympäri Länsi-Karibiaa. Erityisesti meripäivinä oli hyvin aikaa tutustua laivan huikeisiin puitteisiin. Harmony of the Seas-risteilijä pitää sisällään muun muassa 25 ravintolaa, yli 30 baaria, noin 15 pore- ja uima-allasta, ostoskadun, keskuspuiston, luistinradan, 670 metriä pitkän juoksuradan, kuntosalin, kauneushoitola- ja kampaajapalvelut, karusellin, suuria liukumäkiä sekä vesiliukumäkiä, surffausaltaita, vaijeriliu’un, minigolf-radan, erilaisia pelikenttiä, kiipeilyseiniä, taidenäyttelyn huutokauppoineen, kasinon, teatterin, aqua-teatterin ja lukuisia kauppoja ja erikoismyymälöitä. Löytyypä laivalta myös drinkkejä rustaavia robottejakin. Tekemistä siis riittää. Risteilijän lipuessa hitaasti mutta määrätietoisesti kohti uutta maata voi välillä myös vain maata rantatuolissa ja nauttia upeasta kimmeltävästä Karibianmerestä (tai Atlantista).
Minigolf-rata
Vesiliukumäkiä
Karuselli
Taidenäyttely
Aqua-teatteri
Laivalla sai nauttia myös elävästä hissimusiikista.
Laivan kaunis Keskuspuisto
Hyvissä ajoin ennen risteilyä latasimme kännyköihimme laivayhtiön sovelluksen. Tätä kautta pääsimme tutustumaan risteilyn ohjelmaan sekä varaamaan retkiä. Jotkut retket myydään loppuun melko nopesti, eli jos haluaa päästä tietylle retkelle, kannattaa varaus hoitaa hyvissä ajoin. Toki retkiä voi varata myös laivalla risteilyn aikana sekä satamissa. Maksu tapahtuu kätevästi sovellukseen tallennetun luottokortin kautta. Sovellus on kätevä tiedonlähde koko risteilyn ajan, sillä sieltä näkee esimerkiksi ravintoloiden aukioloajat, viihdetarjonnan paikat ja aikataulut sekä sen, milloin laivalta pääsee ulos satamiin ja milloin pitää olla takaisin laivalla. Sovellukseen ei tarvita maksullista nettiä, vaan se toimii ilmaiseksi, kunhan kännykkä on liitetty laivayhtiön langattomaan verkkoon. Toinen infolähde on hytin tv, joka näyttää muun muassa laivan sen hetkisen sijainnin. Hytin muovinen avainkortti (SeaPass) toimii puolestaan henkilökorttina läpi koko risteilyn. SeaPass tulee olla mukana laivalta poistuessa ja sinne palatessa. Sen avulla voi myös ostaa maksullisia ruokia, juomia ja palveluita laivalla.
Hytin televisiosta näki laivan sen hetkisen sijainnin, vauhdin ynnä muita tietoja.
Laivan ravintolatarjonta on runsas ja monipuolinen ja ruoka on hyvää. Risteilyn hintaan kuuluu useimpien ravintoloiden a la carte- tai buffet-ruoka. Joukossa on myös lisämaksullisia ravintoloita. Me suosimme buffaa, sillä sieltä saa juuri sitä mitä haluaa ja sen verran kuin haluaa. Lisämaksullisissa ravintoloissa ruokailua emme nähneet tarpeelliseksi, niin runsas hintaan kuuluva ruokavalikoimakin oli. Juomapakettia emme myöskään ostaneet, sillä 80€/hlö/vrk on hiukan suolainen hinta alkoholista, jota melko vähän muutenkin juomme. Pärjäsimme viikon mainiosti kahvilla ja vedellä, emmekä juurikaan juoneet edes mehuja, jotka nekin myös kuuluivat tuohon peruspakettiin. Toki viimeisenä iltana skoolasimme saavutettujen Pohjois-Amerikan maiden kunniaksi.
Yksi laivan monista hienoista ravintoloista
Pieni viehättävä kahvila laivan Keskuspuistossa
Pikaruokaakin sai.
Tämä ravintola liikkui ylös alas kerrosten väliä.
Laivalla oli myös Ihmemaa.
Valtavalla risteilyaluksella hengailu osoittautui lopulta yllättävän mukavaksi vaihteluksi meille omatoimimatkaajille, vaikka laiva olikin täynnä. Ravintoloissa oli yllättävän vähän jonoja, ja poreammeisiinkin mahduimme lilluttelemaan ihan riittävästi. Aurinkotuoleja oli todella paljon ja tilaa niissäkin oli hyvin. Yli 16-vuotiaille tarkoitettu rauhallisempi laivan osa aurinkokannella oli yksi suosikkipaikoistamme. Kokeilimme hieman myös eri aktiviteetteja, kuten juoksua, kuntosalia, vesiliukumäkiä sekä seinäkiipeilyä. Tauluhuutokaupassa sekä koruliikkeessä käväisimme sen verran, että saimme ilmaiset lasit shamppanjaa.
Aamulla auringonnousun aikaan laiva oli hiljaisimmillaan.
Satamapäivinä poistuimme laivasta heti kun se oli mahdollista, eli kohteesta riippuen seitsemän ja kymmenen välillä aamulla. Tutustuimme kaikkiin paikkoihin omatoimisesti, mutta Haitin Labadeessa sekä Bahaman Nassaussa teimme lisäksi retkiä. Yhden päivän visiitti mihin tahansa maahan on sen verran lyhyt, että ajattelimme saavamme hiukan enemmän irti kyseisistä maista, kun menimme opastetuille retkille. Jamaikan päänähtävyydet olimme kiertäneet jo aiemmin, siksi emme sinne retkeä ostaneet.
Falmouth, Jamaika, jossa käväisimme rannalla.
Falmouthin keskustaa
Haiti oli risteilyn odotetuin maa. Rantauduimme Haitissa saaren pohjoisosaan laivayhtiön rakentamalle alueelle Labadeessa. Alueella oli ravintoloita ja baareja, joiden tarjonta kuului laivalipun hintaan. Vastassa oli myös vaaleita rantoja ja kirkasta uimavettä. Pelkällä rakennetulla alueella vierailu olisi antanut kovin kapean kuvan Haitista, joten siksi oli hyvä, että olimme varanneet kaksi retkeä. Ensimmäisellä retkellä pääsimme veneellä Labadie-kylään. Labadie on kylän ranskankielinen nimi. (Laivayhtiö on päätynyt käyttämään alueesta sen englanninkielistä Labadee-nimeä.) Tällä retkellä saimme annoksen Haitin historiaa sekä nykypäivää, tosin maan vaarallisuudesta ei mainittu sanallakaan. Näimme myös paikallisen voodoo-shown. Toinen, lyhyempi retki, suuntautui turisteille rakennetulle alueelle. Tälläkin retkellä opas kertoi alueen historiasta. Vaikka laivayhtiön rakentama alue on keinotekoinen, on se tuonut leivän monen paikallisen pöytään ja parantunut perheiden elintasoa roimasti.
Labadee, Haiti. Maa numero 123/197 (Anu), 111/197 (Pete).
Labadee, Haiti
Kolumbuksen ranta, Labadee, Haiti
Labadee, Haiti
Labadee, Haiti
Voodoo-show Labadien kylän retkellä
Paikallisia kalastajia
Labadee, Haiti
Bahama oli sitten se viimeinen maa, jonka myötä saavutimme kaikki Pohjois-Amerikan maanosaan kuuluvat itsenäiset valtiot. Nassau yllätti meidät positiivisesti, vaikka sen rannat olivatkin ruuhkaisia muun muassa siitä syystä, että satamassa oli tuona päivänä yhteensä peräti viisi laivaa. Tämä Bahaman pääkaupunki oli kuitenkin pienempi ja rauhallisempi, mitä olimme olettaneet. Kävellen tehty opastettu kaupunkikierros halki Nassaun katujen oli hyvä tapa tutustua kaupunkiin lyhyessä ajassa. Mieleen jäi erityisesti hieno Fincastle-linnoitus.
Nassau, Bahama, maa numero 124/197 (Anu), 112/197 (Pete)
Parlamenttiaukio, Nassau, Bahama
Kaupunkikierroksella
Nassau, Bahama
Junkanoo-ranta, Nassau, Bahama
Nassaun rantavedet ovat upeanväriset.
Tämän risteilyn myötä seitsemän ja puolen kuukauden Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan suuntautuva reppureissumme alkoi olla päätöksessä, sillä edessä oli enää pari yötä Miamin vilskeessä. Jälkikäteen voimme sanoa, että risteily kannatti. Se oli meille mukavaa vaihtelua ja niin sanottu helppo lopetus tälle pitkälle reissulle. Saimme istua päivittäin valmiiseen ruokapöytään, ja rinkkojakaan ei tarvinnut kuuteen päivään pakata tai raahata paikasta toiseen. Lopuksi vielä muutama hauska fakta Harmony of the Seas-laivasta:
Harmony of the Seas on rakennettu Ranskassa ja valmistunut vuonna 2016.
Risteilijä on noin 362 metriä pitkä ja noin 66 metriä leveä.
Laivan järjestelmä pystyy tuottamaan merivedestä 4100 tonnia puhdistettua vettä vuorokaudessa, ja sitä kuluu keskimäärin 1700 tonnia samassa ajassa.
Laivalla on yhteensä 10 600 elävää kasvia.
Kaikki laivalla tarjottavat leivät ja leivonnaiset valmistetaan laivan omassa leipomossa.
Laivalla kuluu viikossa keskimäärin noin 11 826 kg punaista lihaa, 86 400 kananmunaa, reilut 48 800 kg tuoreita kasviksia, vajaat 30 300 litraa jäätelöä, 18 700 olutpulloa/tölkkiä sekä 2225 pulloa viiniä.
