Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

anu/pete

Kaksi yötä Martiniquella

Dominicalta matkamme jatkui lautalla seuraavalle saarelle. Etenimme Karibialla nyt pohjois-eteläsuunnassa, joten vuorossa olisi Ranskaan kuuluva Martinique. Lauttamatka näiden saarten välillä kestää reilut kaksi tuntia. Saarten välisellä merialueella merenkäynti voi olla kovaa, mutta rannikkovesillä keikutusta ei onneksi ole. Horisonttiin tuijottaminen auttaa. Vuoroja on muutamia päivässä. Lippujen hinnat vaihtelevat, ja me maksoimme niistä tällä välillä 79€/hlö. Varaus sujuu helposti ja vaivattomasti netissä. Tässä linkki L’Express- lauttayhtiön sivuille: https://www.express-des-iles.fr/en/

Martinique on yleisilmeeltään erittäin siisti, kuuluuhan saari myös Euroopan unioniin. Meille nämä Ranskan merentakaiset alueet ovat olleet mukavia piristysruiskeita reissun keskellä. Ranskasta löytyy hyviä leipomoita, joista saa joka päivä tuoretta patonkia ja muita herkkuja. Kauppojen valikoimat ovat toista luokkaa kuin muiden Karibian saarten vastaavat, ja ruoka on, yllättävää kyllä, myös huokeampaa. Suklaatakin saa 2-3 kertaa halvemmalla. Myös pesuaineita ja kosmetiikkatuotteita hamstrasimme  Martiniquelta mukaan loppureissun tarpeiden verran, sillä nekin ovat Ranskan alueilla huomattavasti halvempia ja parempia kuin muualla.

Martiniquella asuu peräti reilut 374 000 ihmistä, ja se on näin pienelle saarelle aika paljon. Tuntuukin siltä, että lähes joka paikassa on ihmisiä. Toki turistejakin on. Liikenne on myös usein ruuhkaista, ja parkkitilaa on monin paikoin vaikea löytää. Ehkä hieman liian ruuhkainen kohde siis meidän makuun, mutta kuten sanottu, paikassa on omat hyvät puolensa.

Vaikka vierailumme Martiniquella typistyi vajaaseen kolmeen päivään, ehdimme silti kuitenkin nähdä saarta ihan mukavasti. Vuokrasimme auton, joka toimitettiin meille suoraan pääkaupunki Fort-de-Francen satamaan. Hinta oli n. 50€/vrk. Viimeisenä päivänä ajoimme auton takaisin satamaan, ja autonvuokrausfirman edustaja haki auton sieltä. Todella kätevää kyllä! Ainoa miinus autonvuokrauksessa on se, että poikkeuksena kaikkiin muihin käymiimme paikkoihin verrattuna täällä auto pitää palauttaa takaisin täysin samassa kunnossa kuin se oli vuokratessa. Auto pitää siis siivota ja pestä itse, jollei halua maksaa firmalle 25 euron siivousmaksua.

Majoituimme Martiniquella saaren keskiosien maaseudulle. Kyllä, täältäkin löytyy paikka, jota voi pieneksi maaseuduksi kutsua. Huoneistomme sijaitsi banaaniviljelmien ja kotieläinten keskellä. Liikenteen melun sijaan saimme kuunnella koirien haukuntaa, kukkojen kiekumista ja lampaiden määkimistä. Omistajapariskunta ei juuri englantia puhunut, mutta kääntäjän ja elekielen avulla pärjäsimme hyvin, ranskan kielen taito kun on päässyt vuosien varrella pahasti ruostumaan. Auton pesukin hoitui mukavasti talon pihalla.

Iltakävelyllä majapaikan lähettyvillä

Martiniquella ei ole samanlaisia upeita nähtävyyksiä kuin Guadeloupella, vaikkakin kivoja kyliä ja kaupunkeja löytyy. Saaren pohjoisosissa on kaunista sademetsää. Balatan puutarha olisi voinut olla mukava käyntikohde, mutta satuimme paikalle liian aikaisin, ja paikka oli vielä kiinni. 

Martiniquen pohjoisosien sademetsässä, josta löytyy kauniita käyntikohteita. Suuria vesiputouksia ei tosin ole.

Ajoimme viehättävään Le Morne-Rougen kylään. Läheinen Pelée-tulivuori on usein pilvien peitossa, kuten nytkin. Huipulle voi vaeltaa, ja näkymät lähes 1400 metrin korkeudesta tulivuoren huipulta ovat kirkkaalla säällä varmastikin upeat. Meidän vierailumme aikana huippu pysyi visusti pilvien peitossa, emmekä myöskään kivunneet ylös vuorelle.

Le Morne-Rouge, Pelée-vuori on pilvien peitossa

Takaisin etelään päin ajelimme Karibian rannikkoa pitkin. Saint-Pierren kylässä on nähtävillä vanhoja raunioita, jotka ovat jääneet jäljelle Pelée-tulivuoren 1902 tapahtuneesta purkauksesta. Coin-ranta on puolestaan kaunis, hiljainen palmuranta. Marigot-näköalapaikka on myös hyvä pysähdyspaikka.

Saint-Pierre, Pelée-vuori on tässäkin kuvassa pilvien peitossa.
Saint-Pierren raunioita
Saint-Pierren raunioita
Coin-rannalla
Anse Marigot-näköalapaikka

Martiniquen parhaat rannat löytyvät saaren eteläosista. Toisaalta ne ovat myös suosituimpia. Parkkipaikat ovat varsinkin viikonloppuisin melko täynnä, ja ihmisiä on rannoilla paljon. Rannat ovat toisaalta niin isoja, että rauhallisempia kolkkiakin onneksi löytyy. Kuuluisin ranta on Grande Anse des Salines, josta löytyy myös jonkin verran palveluita. Muita hienoja rantoja ovat Petite Anse des Salines sekä Anse Moustique.

Grande Anse des Salines
Petite Anse des Salines
Anse Moustique

Martiniquen eteläosissa on myös suosittu matkailukaupunki Sainte-Anne. Sainte-Annen satamassa näkee paljon purjeveneitä. Miinuksena mainittakoon turistien paljous. Saaren lounaisosissa on puolestaan hieman rauhallisempi Le Diamantin kylä. Kylän lähellä on kaunis näköalapaikka sekä vuonna 1830 myrskyssä tuhoutuneen orjalaivan ja orjuuden muistomerkki.

Sainte-Anne
Sainte-Anne
Sainte-Annen keskustaa
Cap 110-orjamuistomerkki
Le Diamantissa oleva näköalapaikka

Martiniquella tapasimme myös Merin, saarella asuvan suomalaisen, ja hänen tyttärensä. Meriltä saimmekin hyviä vinkkejä nopeaan saarikierrokseemme. Ehdimme nähdä paljon lyhyessä ajassa. Pian olikin jo aika suunnata taas kohti satamaa ja uutta maata…

Fort-de-France ja Martinique jäivät taakse ja matka jatkui.

Viikko Dominicalla

Guadeloupen jälkeen vuorossa oli Dominica, meille uusi maa. Olimme etukäteen varanneet netin kautta laivaliput kyseisten saarten välillä, hintaan 59€/hlö. Satamassa kaikki toimi hyvin, ja vaikka laiva oli vähän myöhässä, pääsimme mukavasti perille Dominican pääkaupungin Roseaun satamaan. Roseau oli illan hämärässä yllättävän hiljainen, vaikka muutamiin outoihin huuteleviin tyyppeihin törmäsimmekin kadulla astellessamme rinkat selässä kilometrin matkan satamasta kohti majapaikkaa. Kieltämättä vähän karmivaa se oli. Majapaikan isännän mukaan kyseiset tyypit ovat kuitenkin harmittomia, heillä vain menee lujaa. 

Olimme päätyneet majoittumaan koko kahdeksan päivän Dominican vierailun ajaksi samaan AirBnb-huoneistoon. Monissa paikoissa majapaikkamme oli vaihtunut vähän turhankin tiiviisti, ja nyt halusimme pientä breikkiä jatkuvasta rinkkojen purkamisesta ja pakkaamisesta. Vaikka Roseau ei ole Dominican parhaita alueita, oli sataman ja kunnon kauppojen läheisyys iso plussa. Majoituspaikkamme ja erityisesti sen isäntä olivat saaneet netissä hyvät arvostelut, joten uskalsimme varata peräti kahdeksan yötä samasta majapaikasta. Suurimman osan ajasta viettäisimme siis pääkaupungissa, joka on kuitenkin kooltaan melko pieni, sillä siellä asuu vain noin 14 000 asukasta. Saaren muihin osiin tutustuisimme vuokra-autolla.

Meidän maa numero 118/106 on Dominica.
Roseaun keskustaa
The Ruins Rock Cafe Roseaun keskustassa

Roseaun ehdoton miinus on se, ettei mereen pääse uimaan oikein mistään. Meri kimmeltää kirkkaana ja houkuttelevana kaupungin edustalla, mutta kunnon uimarannoille on matkaa. Kaupungin ainoa ranta on roskainen, eikä houkuttele uimaan. Keskustasta löytyy ravintola, jonka laiturilta kirkkaaseen veteen voi pulahtaa, mutta ravintola kiskoo lystistä peräti kymmenen euron maksun. Yritimme kysellä, josko mereen pääsisi ostamalla ravintolasta ruokaa ja juomaa, mutta tämä ei onnistunut.

Roseaun keskustan maksullinen uimapaikka

Roseaun hienoin paikka on Morne Bruce-näkölapaikka, jonne on keskustasta vajaan puolen tunnin kävelymatka. Kukkulalle pääsee autolla, mutta sinne voi myös kivuta varjoisaa polkua pitkin. Polku lähtee ”kasvitieteellisestä puutarhasta.” Näköalapaikalta avautuvat näkymän keskustaan ja Karibianmerelle. Aamu on paras aika käydä täällä.

Morne Bruce-näköalapaikalla

Dominica ei ole turisteilla pilattu maa. Moniin nähtävyyksiin saa tutustua lähes yksin. Karibianristeilijät pysähtyvät Roseaun satamassa, mutta joka päivä emme risteilijöitä nähneet. Joillain nähtävyyksillä sattui olemaan pikkubussilastillinen laivaturisteja, mutta hetken odottelun jälkeen ryhmä aina poistui paikalta melko äkkiä, varmaankin tiukan aikataulun vuoksi.

Vuokrasimme auton Dominicalla kahdeksi päiväksi. Kolmaskin päivä olisi mennyt, sillä saarella on yllättävän paljon nähtävää. Erityisesti saaren sisäosa on kaunis, sillä jylhiä vuoria peittävät vehreät sademetsät. Teiden kunto vaihtelee, mutta monttuihin ja reikiin on syytä varautua.

Sademetsiin kätkeytyy monia kauniita vesiputouksia ja kuumia lähteitä. Ainakin suosituimmille putouksille on viiden euron pääsymaksu, mutta jos aikoo kiertää useita paikkoja, kuten me teimme, kannattaa ostaa 12 euron viikkopassi, jolla pääsee vesiputouksille ja muutamalle muullekin nähtävyydelle.

Dominican korkeimmat vesiputoukset ovat Trafalgar-putoukset. Ne sijaitsevat saaren eteläosissa vuorten ja sademetsän keskellä. Putouksille on parkkipaikalta muutaman sadan metrin helppo kävelymatka. Vasemman putouksen luo voi mennä lillumaan lämpimään veteen Secret Pool-nimiseen paikkaan. Dominicalla on muitakin lämpimiä kylpemispaikkoja, mutta meiltä ne jäivät tällä kertaa väliin. Mikään paikka ei houkutellut niin paljon, ja koska käyntikohteita oli paljon, tingimme ajasta tässä kohtaa, olimmehan vastikään kylpeneet Guadeloupen lämpimissä vesissä useaan kertaan.

Trafalgar-putouksilla

Trafalgar-putouksilta hieman pohjoiseen päin on kaunis Emerald Pool. Parkkipaikalta kävelee tällekin putoukselle melko nopeasti ja helposti. Pieni putous laskee altaaseen, jossa voi käydä uimassa kirkkaassa vihertävässä vedessä. Vesi on hieman viileää, mutta siinä tarkenee kuitenkin ihan hyvin käydä pulahtamassa.

Emerald Pool
Emerald Pool
Uimassakin kävimme
Emerald Pool

Dominican pohjoisosissa on Cabrits-kansallispuisto, jonne pääsee viiden dollarin pääsymaksulla tai aiemmin mainitsemallamme viikkopassilla. Puiston kohokohta on Shirley-linnoitus. Kyseessä on englantilaisten 1700-luvulla rakentama sotilastukikohta. Linnoitus olisi varmasti jo melko ränsistyneessä kunnossa, ellei sitä oltaisi 1980-luvulla restauroitu. Näkymät linnoitukselta aukevat kimmeltävälle merelle.

Shirley-linnoitus
Shirleyn linnoituksella
Täällä ei ole turistiruuhkia.

Saaren eteläkärjessä on vielä hienompi näköalapaikka Scott’s Head. Tänne on ilmainen pääsy. Autolla voi ajaa ylös näköalapaikalle asti. Halutessaan voi kivuta vielä pienen matkan ylös korkeimmalle kukkulalle.

Scott’s Head-näköalapaikalla

Dominicalta ei juuri vaaleita palmurantoja löydy. Saaren tuliperäisyyden vuoksi rannat ovat tummahiekkaisia. Kauniita rantoja on kuitenkin siellä täällä, ja palmuja löytyy niin rannoilta kuin varsinkin vuorenrinteiltä. Osalle rannoista on viiden euron pääsymaksu, eikä viikkopassi kelpaa. Suurimpaan osaan rannoista pääsee kuitenkin ilmaiseksi. 

Yksi kauneimmista rannoista on Batibou Bayn ranta, jolle on parkkipaikalta 15 minuutin kävelymatka. Matkan voi myös ajaa nelivetoautolla. Ranta on maksullinen. Rannan edustalla on kuvattu Pirates of the Caribbean-elokuvaa.

Batibou Bay
Batibou Bay

Purple Turtle-ranta on puolestaan ilmainen, tien vieressä lähellä Cabrits-kansallispuistoa oleva ranta. Ranta soveltuu erinomaisesti uimiseen, sillä vesi on lämmintä ja kirkasta ja merenkäynti lempeää.

Purple Turtle-ranta
Purple Turtle-ranta

Toinen pääkaupunkia hieman lähempänä oleva kaunis ranta on Mero. Merolla kävimme pikaisella visiitillä ensin auton kanssa, ja palasimme sinne sitten uudestaan autonvuokrauksen jälkeen parin viimeisen luppopäivän aikana paikallisbussilla. Meron rannasta (kuten oikeastaan koko Dominicasta) tuli meille jollain tapaa mieleen Jamaika. Muutamassa kohtuuhintaisesta rantabaarista kantautui rennon reggaen rytmejä, ja meno oli muutenkin leppoisaa. Rantatuoleista maksoimme vuokraa vain vajaat kaksi euroa/tuoli.

Meron rannalle on helppo mennä. Paikallisbussit poikkeavat päätieltä sen varrelle.
Meron tummahiekkaisella rannalla
Meron ranta

Dominican saaresta jäi meille pääasiassa positiiviset fiilikset. Vaikka kaduilla näkyi enemmän kerjäläisiä ja kodittomia kuin muilla tällä reissulla käymissämme Karibian maissa, ja vaikka paikallisten rentous oli täälläkin suomalaisittain vähän liiankin äärimmäisyyksiin viritettyä, peittosivat kauniit maisemat ja hienot käyntikohteet nämä seikat. Luonto ja turistien vähyys ovat ehdottomasti Dominican parhaita puolia. Hintataso on hieman alhaisempi kuin monissa muissa Karibian maissa, mutta ihmetystä aiheuttaa edelleen ruuan kallis hinta suhteutettuna palkkatasoon. Jopa Suomen hintoihin verrattuna ovat monet tuotteet täällä käsittämättömän kalliita. Suklaasta, maitotuotteista ynnä muusta tuontitavarasta saa pulittaa vähintään kaksinkertaisen hinnan kotimaahan verrattuna. EU:alueeseen kuuluvilta naapurisaarilta Guadeloupelta ja Martiniquelta voi myös esimerkiksi kosmetiikkatuotteita ostaa monin kerroin halvemmalla kuin Dominicalta. Kaiken huippuna Roseaun satamassa täytyy vielä maksaa 30 euron suuruinen lähtöverokin.

Dominica on kaunis, muttei mikään erityisen halpa kohde.

Jotain halpaakin Dominicalta sentään saa. Esimerkkeinä mainittakoon edullinen pikkubussikyyti Roseausta Meron rannalle (18km). Tämä maksoi alle kaksi euroa/hlö, samoin kuin rantatuolin vuokraus. Olut on ravintolassa hieman halvempaa kuin Suomessa, ja Airbnb-majapaikasta maksoimme viikkoalennuksen jälkeen noin 56€/yö (vaatimaton, mutta menettelevä huoneisto). Karibian mittapuulla mitattuna huoneiston hinta on maltillinen, vaikkakin kaukana esimerkiksi Kolumbian tai Perun hintatasosta. Kiitämme Dominicaa, ja jatkamme matkaa kohti Ranskaa, jälleen kerran! 😊

Ranskan Guadeloupe

Antigua ja Barbudan jälkeen vuorossa oli Guadeloupe. Olimme reissanneet Karibialla yli kuukauden, ja nyt etenisimme St. Kittsin ja Antigua ja Barbudan jälkeen useamman pykälän järjestyksessä etelään päin saarelta toiselle. Antigua ja Barbudan pääkaupungista St. John’sista pääsee ainakin Ranskaan ja Euroopan unioniin kuuluvalle Guadeloupen saarelle lentäen yhdellä välilaskulla. Ehkä hieman hassua lentää ensin niin sanotusti väärään suuntaan eli pohjoiseen St. Maartenille ja sitten toisella lennolla takaisin yli Antigua ja Barbudan Guadeloupelle. Pääsimme tosin vielä kerran St. Maartenin huikealle Maho Beachille, tällä kertaa lentokoneperspektiivistä käsin.

Guadeloupe on Ranskan merentakainen alue. Siihen kuuluu peräti seitsemän asuttua saarta. Grande-Terre ja Basse-Terre muodostavat yhdessä kaksoissaaren, joka käsittää suurimman osan Guadeloupen maapinta-alasta. Askkaita Guadeloupella on vajaat 400 000. Pääkaupunki on Basse-Terre.

Guadeloupen yleisilme on Ranskaan kuuluvana alueena siistimpi, kuin muut tähänastiset Karibian kohteemme. Hintataso ruuan ja majapaikkojen suhteen on silti kohtuullinen, ainakin jos sitä vertaa Britannian entisiin tai nykyisiin ylihinnoiteltuihin siirtomaihin. Siinä missä  Antigualla joutuu hyvätasoisesta huoneistosta pulittamaan noin satasen yöltä, saa Guadeloupella vastaavan noin 60 eurolla. Ruuan hinta vastaa Suomen hintoja, ja hyvän kuohuviinipullon saa kaupasta muutamalla eurolla.

Guadeloupella majoituimme ensin kolmeksi yöksi Le Gosierin kaupunkiin. Le Gosier oli hyvä valinta alkuun monestakin syystä. Kaupunki sijaitsee melko lähellä lentokenttää, ja sieltä löytyy sopivasti palveluita. Rantojakin on. Se on siis oiva paikka aloittaa tutustuminen Guadeloupeen. Lisäksi tapasimme Le Gosierissa useaan kertaan siellä asuvan suomalaisen Mirvan, joka antoi meille ison liudan hyviä vinkkejä saarella kiertelyyn. (Tässä linkki hänen blogiinsa:)

http://guadeloupeguide.com/

Ja onhan se muutenkin aina mukava tutustua uusiin ulkomailla asuviin suomalaisiin sekä tavata välillä suomalaisia täällä maailmalla.

Le Gosier

Le Gosierissa on viihtyisiä puistoja ja katuja. Datcha-rannan varrella on baareja ja ravintoloita, ja ranta onkin viihtyisä kokoontumispaikka. Datcha-rannalta voi uida Gosierin pienelle saarelle, jossa on kirkasta vettä, kaunis ranta sekä majakka. Myös rantabaari löytyy. Paikalliset viettävät saarella juhlia tai ihan vain viikonloppua. Uintimatka on 600m per suunta, ja poijut helpottavat menoa, luoden turvaa, jos väsymään sattuu. Myös muutaman euron hintainen venekyyti kaupungista saarella ja takaisin on mahdollista.

Datcha-ranta
Kuvassa näkyvälle Gosierin saarelle voi uida tai mennä veneellä.
Gosierin saarella

Grande-Terren ja Basse-Terren muodostama kaksoissaari on sen verran suuri, että autonvuokraus kannattaa. Me otimme auton allemme kolmeksi päiväksi, jonka aikana kiersimme päänähtävyydet. Autonvuokraus maksoi 140€/kolme päivää, sisältäen ovelle toimituksen sekä nolla-omavastuun. Bensaa paloi 52 euron edestä koko aikana. Ensimmäisen roadtrip-yömme nukuimme erään nuukan mummon talon huoneessa Grande-Terren itäosissa, toisen yön Basse-Terren länsirannikolla hyvin varustellussa pienessä huoneistossa.

Grande-Terren päänähtävyys on Pointe des Chateaux, saaren itäkärki, josta aukeavat hulppeat näkymät Atlantin valtamerelle sekä Grande-Terrelle. Nähtävyys on ilmainen. Parkkipaikalta on muutaman sadan metrin kävelymatka ylös ristikukkulalle, josta parhaat näkymät aukeavat.

Pointe des Chateaux
Pointe des Chateaux

Muita hyviä käyntikohteita Grande-Terren puolella ovat muun muassa toinen näköalapaikka La Grande Vigie sekä läheinen Laborde-ranta. Grande-Terreltä löytyy myös muita kivoja rantoja, kuten Douche tai Tarare, joka on naturistiranta.

Pointe de La Grande Vigie
Laborde-ranta
Tarara-ranta

Basse-Terren upein käyntikohde on Carbet-putoukset. Putouksia on yhteensä kolme. Putous 2 on suosituin, sillä sinne on helppo lyhyehkö kävelymatka parkkipaikalta. Putous 1:lle vaellus on hieman haastavampi, ja kestää reilun tunnin suuntaansa. Osa matkasta on helppokulkuista, mutta osa on kivikkoista ja mutaista, osin jyrkkäpiirteistä polkua. Vaellus kuitenkin kannattaa, sillä ykkösputous on todella hieno. Kolmosputouksella emme käyneet. Putouksille on reilun viiden euron suuruinen pääsymaksu.

Osa Carbet-putousten vaelluksesta on helppokulkuista. Reitti kakkosputoukselle on kokonaan tämäntapaista.
Carbet-putous 2
Carbet putous 1
Carbet putous 1

Vaelluksen jälkeen kannattaa suunnata läheiselle joelle, sillä sieltä löytyy paikka, jossa pääsee kylpemään vuoroin lämpimään, vuoroin viileään veteen. Tien laidassa noin puolen kilometrin päässä vaelluksen lähtöpaikalta näkyy tien laidassa pysähtyneitä autoja. Tien oikealla puolella putouksilta päin tultaessa on polku, joka johtaa metsään, mutta mitään kylttejä ei näy. Pian edessä on aita, jossa alueelle meneminen kielletään. Aidan voi kuitenkin kiertää tai kiivetä sen yli, ja matka jatkuu. Alue vaikuttaa ihan turvalliselta ja siellä käy ihmisiä päivittäin, mutta ruuhkia ei ole. Pienen patikoinnin jälkeen saavutaan joen kohtaan, jossa ovat lähekkäin pienet lämmin- ja kylmäaltaat. Vaelluksen jälkeen mikään ei ole parempaa, kuin vaihtokylvyt sademetsän keskellä.

Lämmin allas
Viileä allas

Basse-Terrellä on paljon muitakin vesiputouksia. Acomat ja Écrevisses ovat suositeltavia käyntikohteita. Molemmat ovat kauniita, pienempiä putouksia. Écrevisses-putoukselle on helppo kävely parkkipaikalta. Acomat-putoukselle joutuu puolestaan rämpimään hiukan vaikeakulkuista ja jyrkkää polkua, mutta vaellus ei ole pitkä.

Écrevisses
Acomat

Basse-Terren puolelta löytyy muitakin mielenkiintoisia käyntikohteita. Yksi sellainen on Bouillanten kuuma ranta. Täällä 42-asteista vulkaanista vettä johdetaan suoraan mereen, jonka rantavedessä pääsee pulikoimaan varsin kuumassa kylvyssä. Toki kuuma vesi sekoittuu meriveteen, ja viilenee mukavasti kauemmaksi siirryttäessä. Rannalla on myös kohtuuhintainen baari. Itse ranta on ilmainen.

Bouillanten kuuma ranta

Malenduren tummahiekkaiselta rannalta voi puolestaan pulahtaa mereen snorklaamaan. Malenduressa on erittäin hyvät mahdollisuudet nähdä merikilpikonnia. Olimme jo tällä reissulla nähneet kilppareita useissa paikoissa, mutta vielä kaivoimme snorklausvehkeet esiin ja suuntasimme mereen kilpikonnia bongailemaan. Rantavesissä näkyi myös suuria meritähtiä.

Malenduren ranta
Kilpikonnat tulevat ruokailemaan Malendureen.
Täällä näkee myös isoja meritähtiä.

Basse-Terrellä sijaitsee myös yksi Guadeloupen kauneimmista rannoista, Perle. Perle on saaren pohjoisosan upea kirkasvetinen palmuranta. Ranta on huomattavasti rauhallisempi kuin esimerkiksi Malenduren ranta. Uiminen täällä kannattaa siis.

Upea Perle-ranta

Pienen roadtripin jälkeen oli aika palata takaisin Le Gosieriin vielä pariksi yöksi ennen matkan jatkumista kohti seuraavaa kohdetta. Auton palautus sujui yhtä helposti kuin sen hakukin. Vielä ehdimme käydä piipahtamassa Pointe-à-Pitren keskustassa, jonka kupeessa Karibianristeilijätkin pysähtyvät. Leipomo-kahvilassa piti tietysti vielä käydä maistelemassa ranskalaisia herkkuja. Viikko Guadeloupella oli vierähtänyt, ja oli aika suunnata kohti uutta maata.

Uusivuosi Antigua ja Barbudalla

St. Kitts ja Nevisillä vietetyn joulun jälkeen oli aika suunnata taas uuteen maahan. Naapurisaari – ja valtio Antigua ja Barbuda olisi vuorossa seuraavana, ja siitä tuli meidän 117./105. maamme. Saarten välin matkustimme lentäen. British Airwaysin jumbojetin kyydissä matka taittui alle 20 minuutissa. Osa matkustajista jäi Antigualle, osa jatkoi matkaa Lontooseen.

Antigua ja Barbuda, maa numero 117/105
Pääkaupunki St. John’s, jossa pysähtyvät myös Karibianristeilijät
St. John’s
St. John’s

Meillä oli varattuna Antiguan saarelta majoitus kahdeksi yöksi pienestä Eko Cozy-majatalosta. Kaikki meni kuitenkin pieleen alusta asti. Jo ennen maahan saapumista olimme viestitelleet omistajan kanssa ja varmistelleet, että tuleehan hän hakemaan meitä lentokentältä, koska olimme lentokenttäkuljetuksesta jo varausvaiheessa maksaneet. Ilmoitimme hänelle myös lentotiedot, kahteen kertaan. No, kuinka ollakaan, miestä ei lentokentällä näkynyt. Eräs taksikuski soitti tyypille, joka sanoi langan toisessa päässä nukkuneensa pommiin. Hän saapui lopulta paikalle lähes kaksi tuntia myöhässä. Meille mies valehteli kirkkain silmin, ettei tiennyt, että hänen piti tulla meidät kentältä hakemaan. Kun sitten majapaikkaan saavuttuamme huomasimme saaneemme astetta huonomman huoneen kuin mistä olimme maksaneet, miehen valehdellessa meille useammasta asiasta ja ajauduttuamme seuraavana aamuna sanaharkkaan omistajan kanssa, jouduimme vahtamaan majapaikkaa. Rahat toisesta yöstä mies sentään palautti, käteisellä.

Nihkeän alun jälkeen Antigua ja Barbuda näytti meille hieman parempia puoliaan. Seuraava majapaikka, Seaview Antigua, oli jo aivan toistaa luokkaa. Itse asiassa tämän majapaikan huoneisto oli yksi reissumme parhaimmista, vaikkakin hieman kallis. Harmi, että saimme viettää siellä vain yhden yön!

Antigua Seaview-majapaikassa majoituimme viihtyisässä huoneistossa.

Uutta vuotta otimme vastaan Jolly Beach-all inclusive-hotellissa. Hotellin ranta ja suuri uima-allasalue ovat Jolly Beachissä todella viihtyisiä. Hotellihuoneet sen sijaan ovat melko pieniä ja vaatimattomia. Palvelu on hidasta ja aika ajoin kehnoa, eikä esimerkiksi ravintoloiden aukioloaikoja ole esillä missään. Kysymällä asiat tietysti selviävät, mutta helpompiakin tapoja olisi mielestämme olemassa. Siivous ei tässä hotellissa kuulu hintaan, vaan siitä pitää pulittaa erillinen $10:n suuruinen maksu. Todellinen all inclusive-hotelli siis! 😊 Netti toimii hyvin ainoastaan hotellin aulassa ja uima-altaalla, ei huoneissa.

Jolly Beach-hotelli
Viihtyisä uima-allasalue
Jolly Beach

Ruokapuoli on aina tärkeä osa all inclusive-lomailua. Ruoka-annokset ovat Jolly Beachissä melko pieniä ja vaatimattomia, eikä buffet-ruokailua ollut vierailumme aikana tarjolla kuin aamupalalla ja uudenvuoden aattoillallisella. Ruoka on kuitenkin hyvää, ja sitä saa tilata niin paljon kuin haluaa. Kasviksia jäimme hiukan kaipaamaan. Vaikka Jolly Beach on all-inclusive-hotelliksi vaatimaton, vietimme kuitenkin leppoisat ja rennot kolme päivää siellä uima-altaasta ja merestä nauttien. Voi olla, että osa hotellin heikohkosta palvelusta menee sen piikkiin, että hotelli oli vastikään uudelleen avattu. 

Uudenvuodenaaton illallinen oli Jolly Beachissä maittava. Tässä jälkiruokapöytä.
Illan ohjelmasta vastasi steelpan-yhtye.

Vuosi vaihtui meillä siis tällä kertaa Antiguan vaaleilla hiekkarannoilla, tarkemmin juuri Jolly Beachillä. Aattoillan ateriaa tahditti steelpan-yhtye. Meillä oli tekemistä, että jaksoimme valvoa puoleenyöhön, mutta onnistuimme siinä. Vuoden vaihtuessa lähialueen hotellit ampuivat ilmaan raketteja, tosin esitys jäi melko vaisuksi. No, vaihtui se vuosi siltikin, ja pääasia, että se vaihtui lämpimässä. 😊

Otimme vastaan uutta vuotta jälleen kerran lämpimässä.
Tervetuloa vuosi 2023!

Jolly Beachin jälkeen siirryimme takaisin St. John’sin eli Antiguan pääkaupungin alueelle. Kolme viimeistä yötä majoituimme keskinkertaisessa Connie’s Comfort Suites-huoneistohotellissa. Tämän majapaikan huoneet ovat pieniä, mutta varustelutaso kohtalaisen hyvä. Antiguan ruuan hintatason ollessa jopa suomalaisittain korkea, paras vaihtoehto on ostaa ruoka kaupasta ja valmistaa se itse. Tälläkin tavalla aterioille tulee jo ihan kiitettävästi hintaa. 

Jolly Beachin lisäksi Antigua ja Barbudalla on paljon muitakin vaaleita hiekkarantoja. Rannat ovat täällä runsaslukuisempia ja keskimäärin astetta hienompia kuin naapurimaassa St. Kitts ja Nevisillä. Barbudan saarella emme käyneet, mutta Antiguan saaren rantoja kiertelimme muutamana päivänä kävellen majapaikalta käsin. Yhtenä päivänä hyppäsimme bussin kyytiin, kun matkaa aikomallemme rannalle oli reilut 10km.

Rannoista mainittakoon Dickinson Beach, jonka varrella on myös hotelleja. Ranta on kuitenkin julkinen, kuten lähes kaikki muutkin Antiguan rannat. Tällä rannalla on hauskana yksityiskohtana kirkkaanpunaisena loistava englantilainen puhelinkoppi, joka komeilee palmujen varjossa keskellä vaaleaa hiekkaa.

Dickinson-ranta
Dickinson-ranta

Dickinson-rannan eteläpuolellä on pari hiljaista ja kaunista rantaa. Runaway Beach ja Fort James ovat molemmat pitkiä vaaleita rantoja, joissa saa nauttia auringosta ja merestä hyvinkin privaatisti. Aallot ovat mukavan korkeat ja pohja samettista hiekkaa. Ainoa miinus on se, että rannoilla järjestetään hevosratsastusta, eikä hevosten jätöksiä siivota pois. Fort James-rannan päädyssä on James-linnake, jolle on vapaa pääsy. Linnake on melko pieni ja nähnyt parhaat päivänsä, mutta näkymä turkoosille Karibianmerelle on silti hieno.

James-linnoituksen raunioilla
Fort James-ranta
Runaway-ranta

Hawksbill Bay-hotellialueen vieressä on muutama ranta, joissa kannattaa käydä, jos aikaa on. Toki Antigua on täynnä rantoja, eikä jokaisella niistä voi käydä, mutta nämä rannat ovat lyhyen bussimatkan päässä St. John’sista. Bussi jättää matkustajat niin sanotulle ensimmäiselle rannalle Landing Baylle. Landing Bay on pieni kaunis yleinen ranta, jossa vuokrataan myös aurinkotuoleja. Läheinen Hawksbill-ranta on samannimisen hotellin oma ranta. Tämän rannan voi kiertää autotietä pitkin, jos haluaa edetä vielä pidemmälle Eden-rannalle. Eden Beach on Antiguan ainoa naturistiranta. Valokuvaus rannalla on kielletty, siksi tästä rannasta ei ole kuvia. 

Landing Bay-ranta
Hawksbill Bay-hotellin pieni rantapoukama
Portti Eden-rannalle

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen Antiguasta? No, tietenkin ne lukuisat hienot rannat. Täällä voisi käytännössä kaikki päivät viettää meressä uiden. Toinen asia, joka jäi mieleen, on kallis hintataso. Hotellien lisäksi erityisesti ruoka on kallista. Autoa emme vuokranneet, joten siitä ei ole kokemusta. Edestakainen laivamatka naapurisaari Barbudalle tai Montserratille (1.30h/suunta) maksaa yli 100€/hlö. Majapaikat ovat myös varsin hinnakkaita. Mikään helppo budjettimatkalaisen kohde Antigua ei siis ole, mutta viihdyimme siellä silti reilun viikon ajan. Kolmas asia, joka Antiguasta jäi mieleen, oli se, että hotellit ja taksikuskit vastasivat viesteihin todella hitaasti, jos ollenkaan. Monet ihmiset tuntuivat suhtautuvan asioihin vähän liiankin rennosti, eivätkä he oikein tienneet mistään mitään. Ehkäpä karibialainen letkeys ja rentous on Antigualla viety huippuunsa. 😊

Joulu St. Kitts ja Nevisillä

Pieni Karibian saarivaltio St. Kitts ja Nevis valikoitui vuoden 2022 joulunviettopaikaksemme. Emme olleet tätä varsinaisesti suunnitelleet, vaan pitkällä Etelä-Amerikan ja Karibian reissulla reittimme vain osui sinne jouluksi. St. Maartenin verrattomalta Mahon rannalta lensimme seuraavaksi Basseterreen, St. Kitts ja Nevisin pääkaupunkiin.

St. Kitts ja Nevis koostuu kahdesta pääsaaresta, St. Kittsistä sekä Nevisistä. Asukkaita maassa on yhteensä vain noin 53 000, joista 40 000 asuu Saint Kittsillä. Pääkaupunki on Basseterre, jossa asukkaita on 14 000. Karibianristeilijät saapuvat aamuisin Basseterren satamaan, josta turistit viedään pikkubusseilla rannoille, saarikierroksille tai muille retkille. Naapurisaari Nevis on puolen tunnin venematkan päässä. Sieltä löytyy lisää rauhallisia rantoja. Edestakainen venematka maksaa 25€. Vuoroja on useita päivässä, ja lippu ostetaan käteisellä satamassa lipunmyyntipisteestä.

St. Kittsin pääkaupunki on Basseterre.

Vietimme St. Kitts ja Nevisillä yhteensä kuusi päivää. Olimme suunnitelleet majapaikat niin, että ensimmäiset kaksi yötä olimme Airbnb-huoneistossa, jonka keittiössä saatoimme valmistaa aatonaattoiltana joulupuuron. Täytyy sanoa, että hieman hikistä puuhaa tuo lämpimän riisipuuron syöminen näillä leveysasteilla on. Keitimme ison annoksen puuroa, ja söimme koko kattilallisen viimeistä murua myöten ennen lähtöä.

Joulupuuro on valmiina.

Aattona toisten joulupuuroannosten jälkeen siirryimme sitten kahdeksi yöksi hieman tasokkaampaan majapaikkaan, Sugar Bay Club-hotelliin. Hotellin viihtyisällä uima-altaalla oli mukava rentoutua palmujen alla joululauluja kuunnellen, jouluolutta siemaillen ja kaupasta löytämiämme ruotsalaisia piparkakkuja napostellen. Aivan hotellin vierestä löytyi pieni mutta hyvin varusteltu kauppa sekä ravintoloita, joista osa oli joulupäivänä auki. Itse hotelli oli joulun aikaan melko hiljainen, ja altaalla oli lisäksemme aina vain korkeintaan muutama muu ihminen.

Sugar Bay Club-hotelli

Tapaninpäivänä vaihdoimme taas majapaikkaa hieman vaatimattomampaan Bird Rock Beach-hotelliin, joka sekin merinäköaloineen ja uima-altaineen oli ihan kelpo yöpymispaikka. Hotellin  vieressä on avomereen aidattu delfinaario, jossa käy turisteja Karibianristeilijöiltä. Delfinaarion vieressä voi rantakiviltä pulahtaa kirkkaaseen mereen. Lähettyvillä on myös pieni uimaranta, mutta se ei ole kovinkaan viihtyisä.

Bird Rock Beach-hotelli
Näkymä merelle ja Basseterreen

St. Kitts ja Nevisillä on tunnetusti avuliaat ja ystävälliset ihmiset. Tämän huomasimme itsekin useita kertoja, kun apua tarvitsimme. Ensimmäisen majapaikan ollessa erittäin haasteellista löytää, saimme eräältä taksikuskilta ilmaisen kyydin bussipysäkiltä (jonne olimme rinkkojen kanssa lentokentältä kävelleet) huoneistolle. Sekä Saint Kittsin että Nevisin puolella pääsimme melko nopeasti paikallisten kyytiin liftatessamme tien laidassa. Liftaaminen onkin varsin kätevä tapa edetä maassa, jossa taksien hinnat ovat vähintään Suomen taksien hinnoissa. Lyhyellä lomareissulla voi tosin kulkea suosiolla vaikka takseilla, mutta pitkällä budjettimatkalla sitä pyrkii kyllä säästämään kaikessa mahdollisessa, jolloin takseillakaan ei mielellään ainakaan Karibialla ajele.

Majapaikoissa hengailun lisäksi kävimme tutustumassa St. Kittsin rantaelämään. Anguillan upeiden rantojen jälkeen näistä rannoista jäi hiukan vaisu olo, vaikka ihan kelpo rantoja tästäkin maasta löytyy. Saaren eteläosissa on pitkä Cockleshell-ranta, jolta löytyy myös muutama kohtuuhintainen rantabaari. Tämä ranta on Karibianmeren rannalla, kun taas läheinen Turtle Beach on Atlantin valtameren rannalla. Turtle Beach ei tosin sovi uimiseen, sillä aallokko on kovaa ja ranta varsin roskainen. Näiden kahden rannan välissä olevan niemimaan kärjessä kohtaavat mahtava Atlantin valtameri ja lempeä Karibianmeri. Näköalapaikalta avautuva maisema on mielestämme maan hienoin kohta, ainakin niistä paikoista, joissa me kävimme.

Turtle Beach Atlantin valtameren puolella
Sama ranta toisesta kuvakulmasta
Cockleshell Beach Karibianmeren puolella
Vasemmalla puolella näkyy Atlantin valtameri, oikealla Karibianmeri. Kuva on otettu St. Kittsin eteläosissa, Nevis näkyy taustalla.

Nevisin saarella piipahdimme viimeisenä päivänä ennen seuraavan päivän lentoa uuteen maahan. Joulunajan takia veneitä kulki hieman harvemmin, mutta pääsimme silti mukavasti aamupäivän puolella Nevisille ja hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa takaisin St. Kittsille. Nevisin pieni pääkaupunki Charlestown vaikutti hiljaiselta, ja suuntasimme lähes suorinta tietä kohti Pinney’s Beachiä. Matkalla kävimme Alexander Hamiltonin, Nevisillä vuonna 1757 syntyneen yhdysvaltalaisen lakimiehen, upseerin ja Yhdysvaltojen ensimmäisen valtiovarainministerin museolla. Paikalla näytti olevan muitakin turisteja, mutta ei mitään varsinaista ruuhkaa. Museon jälkeen saimme kyydin parilta ystävälliseltä paikalliselta, jotka heittivät meidät rannalle.

Teimme päiväretken naapurisaari Nevisille.
Astelimme tätä rantakatua pitkin kohti uimarantoja.
Alexander Hamiltonin museo
Pääosan ajasta Nevisillä vietimme rannalla.
Nevisin huippu

Pinney’s Beach on Nevisin länsirannikon pitkä hiekkaranta, joka on jaettu useampaan osaa. Osassa rantaa on hotelleja. Rannalle on kuitenkin vapaa pääsy. Aurinkotuoleja voi maksua vastaan kuka tahansa vuokrata. Osa rannasta on melko autiota ja vartioimatonta, osan reunalle on noussut pieniä rantabaareja. Vesi on kohtalaisen kirkasta ja ihanan lämmintä. Nautimme tälläkin kertaa oikein kovasti Karibianmeren mukavista aalloista. Rannalta suuntasimme sitten takaisin satamaan. Tällä kertaa saimme ilmaisen kyydin taksikuskilta, joka heitti meidät mielellään satamaan, vaikka emme silloin edes liftanneet. St. Kitts ja Nevisistä jäivät kyllä vuoden 2022 joulumuistojen lisäksi päällimmäisenä mieleen nämä mukavat paikalliset, joiden kyytiin pääsimme.

Pinney’s Beach, Nevis
St. Kitts

Maho Beach – lentokoneita ja all inclusive-lomailua

Sint Maartenin (tai Saint-Martinin) troopinen saari valikoitui matkakohteeksemme kiertäessämme Karibiaa saarihypellen. Tämä trooppinen saari on jaettu Alankomaiden ja Ranskan kesken, ja siellä asuu yhteensä noin 71 000 asukasta. Sitä kutsutaan hollannin kielessä Sint Maarteniksi ja ranskaksi Saint-Martiniksi. Saari on tullut tunnetuksi erikoisesta hiekkarannasta Maho Beachistä. Ranta on lentokonebongareiden paratiisi.

Mahon ranta on maailmankuulu paikka nähdä laskeutuvia ja nousevia lentokoneita lähietäisyydeltä. Saaren kansainvälinen lentokenttä sijaitsee nimittäin aivan rannan vieressä. Lentokoneiden on laskeuduttava rannan yli aivan sen vieressä alkavalle kiitoradalle. Mitä isompi kone, sen lähempää auringonpalvojia, meressä polskivia uimareita ja käsiään ylös kohti lentokonetta kurottavia ihmisiä se laskeutuu. Ei ihme, että isoimpien lentokoneiden laskeutuessa iltapäivän tunteina ihmisiä saapuu rannalle eniten.

Lentokoneet lähes hipovat rannalla olijoita.

Koneiden laskeutuminen rannalla olijoita  hipoen ei ole ainoa ihmetystä ja hilpeyttä aiheuttava seikka Maho Beachillä. Moni haluaa kokea myös lentokoneiden lähdön aiheuttaman sekamelskan. Suihkukoneiden aloittaessa lähtökiihdytystä synnyttävät moottorit sellaisen ilmavirran ja hiekkamyrskyn, että kevyemmät yksilöt voivat jopa lentää mereen. Itsekin hieman kokeilimme suihkumoottorien antamaa ilmavirtakyytiä. Kyllä siinä hiekanmurut nipistelivät ihoa ja jalat veivät vikkelää tahtia kohti Karibianmerta lentokoneen kiihdyttäessä kiitoradan päässä moottorit jylisten! 

Lentokoneet lähtevät liikkeelle Mahon rannan vierestä aidan takaa.
Lentokone kiitoradan päässä valmiina lähtöön
Ilmavirran aiheuttama sekamelska koneen lähtiessä liikkeelle.

Mahon rannan kupeessa sijaitsee Sonesta Maho Beach-hotelli, jossa yövyimme Saint-Martinilla ollessamme. Pitkän reissun lomassa oli mahtavaa päästä nauttimaan tämän hienon all inclusive-hotellin puitteista ja palveluista neljän päivän ajan. Isot rinkat selässämme marssimme hienon hotellin aulaan ja saimme ensimmäisenä siemailla aitoa shamppanjaa, samalla kun vastaanottovirkailija kirjasi meitä sisään hotelliin. Sonesta Maho Beach on kiistatta ollut tämän reissun tähänastisista paikoista tasokkain. 

All inclusive-loma pitkän reissun keskellä oli itsellemme hommaama joululahja.
Sonesta Maho Beach

All inclusivessa piti tietenkin heti päästä herkuttelemaan lounasbuffettiin. Syöminen näin pitkällä budjettimatkalla voi nimittäin aika ajoin olla vähän kehnoa. Lattareissa sai sentään ravintoloissa syödä kohtuuhinnalla, mutta Karibian saarilla roskaruoka tai kaupan raaka-aineista kyhätty ”edullinen” illallinen on ollut houkuttelevin vaihtoehto. Kokkaaminen on tosin ollut ihan mukavaa ja piristävää vaihtelua. Ruoka vain on Karibialla kaupoissakin todella kallista, ja edullisiin vaihtoehtoihin tyytyminen on yksipuolistanut annoksia melkoisesti. Mutta kuten sanottu, nyt saimme nauttia laadukkaita aterioita neljän päivän ajan. Lautaselle eivät enää kelvanneet leipä, riisi tai ranskalaiset perunat. Sen sijaan kokolihaa, kalaa sekä erilaisia kasviksia ja maittavia jälkiruokia kului nyt enemmän.

Buffet-ravintolan lisäksi Sonesta Maho Beachiltä löytyy muutama a la carte-ravintola. Laavakiviravintolaa lukuun ottamatta pysyttelimme kuitenkin buffet-puolella, sillä siellä sai mahan varmimmin täyteen. Pienestä kahvilasta otimme usein aamukahvit rannalle.  Kuntosalilla saatoimme puolestaan käydä tekemässä pientä aamujumppaa pitkästä aikaa, olivathan reissun ainoat treenit olleet korkeanpaikan vaellukset Kolumbian ja Perun Andeilla sekä uima-altailla silloin tällöin tekemämme kehonpainokuntopiirit. 

Laavakiviravintolassa paistetaan pihvi itse kuumalla laavakivellä.

Notkuvien herkkupöytien lisäksi Sonesta Maho Beachillä on viihtyisä uima-allasalue. Paikkojen varaaminen on kielletty, mutta silti pyyhkeitä näkee aurinkotuoleissa jo aamuvarhaisesta lähtien. Allasbaari tarjoilee juomia päiväsaikaan. Iltarientoja varten hotellin aulan vieressä on kasinobaari. Kolmas paikka juomien tarjoiluun on Laavakiviravintolan baaritiski. Ohjelmaa hotellilla järjestetään päivittäin. Päivällä saattaa uima-altaalla olla vesijuoksua, illalla koko perheelle suunnattua ohjelmaa puutarhassa.

Sonesta Maho Beach

Koska hotelli sijaitsee käytännössä Mahon Beachillä, käyvät vieraat rannalla katsomassa nousevia ja laskeutuvia lentokoneita sekä tietenkin pulahtamassa turkoosin Karibianmeren keinuvissa aalloissa. Ranta on monena päivänä päiväsaikaan melko ruuhkainen, sillä saarella pysähtyvistä Karibian risteilijöistä tulee turisteja katsomaan tätä kuuluisaa rantaa. Joinain päivinä ranta on selvästi hiljaisempi. Siitä voi päätellä, että sinä päivänä ei Philipsburgin satamaan ole saapunut Karibian risteilijöitä.

Itse Saint-Martinin saarikierros jäi meillä hieman vaillinaiseksi, vaikka kävimme kyllä all inclusive-hotellin ulkopuolellakin. Ihan ensimmäisen yön vietimme Ranskan puolen pääkaupungissa Marigotissa, ja viimeisenä päivänä pistäydyimme Saint-Martinin pohjoisosissa Orient Bayn rannalla. Rannalla olevan ränsistyneen hotellin rauniot muistuttavat edelleen vuonna 2017 riehuneesta Irma-hurrikaanista, jonka on sanottu olleen pahin saarelle koskaan iskenyt luonnonkatastrofi.

Orient Bay Beach
Auringonlasku Sonesta Maho Beach-hotellilla

Upeiden rantojen Anguilla

Anguilla on Britannian merentakainen alue, pieni karibialainen saari Saint-Martinin vieressä. Laivalla Anguillalle pääsee useastakin kohdasta Saint-Martinia. Marigotista, Ranskan puolen pääkaupungista, matka kestää noin 20 minuuttia. Viiden dollarin suuruinen lähtövero maksetaan Marigotin satamassa ennen veneeseen nousua, ja venematka $30 käteisellä veneessä. 

Anguillalla laiva saapuu pieneen Blowing Point-satamaan. Sataman kupeesta voi vuokrata auton tai ottaa taksin tai kuten me, lähteä kävelemään rinkat selässä kohti majapaikkaa. Saari ei ole kovin suuri, mutta kyllä meille viiden kilometrin kävelymatkalla kelpasi hyvin myös ohi ajavan auton kyyti osan matkasta. Liftaamista voikin budjettimatkalainen Anguillalla kokeilla, sillä saari on varsin turvallinen.

Antigualla asuu vain noin 15 000 asukasta, ja se onkin rauhallinen lomanviettopaikka. Suuret Karibian-risteilijät eivät saarella pysähdy, eikä isoja megahotelleja näy. Asutukset ovat käytännössä pieniä kyliä. Vuokra-auto kannattaa ainakin osaksi ajasta vuokrata, sillä se helpottaa saarella liikkumista huomattavasti.

Vuokra-autolla Anguillalla

Anguilla tunnetaan ennen kaikkea upeista rannoistaan. Ne ovat rauhallisia ja vaaleahiekkaisia. Vesi on kirkasta, turkoosia ja sopivan lämmintä uimiseen. Palmut huojuvat tuulessa. Osa rannoista on autioita, tai ainakin vailla palveluita, osassa on hieman palveluita, kuten ravintola tai rantabaari. Joidenkin rantojen viereen on noussut rantahuoneistoja tai hotelleja.


Shoal Bay East on yksi suurimmista ja kuuluisimmista rannoista. Täältä löytyy eniten hotelleja ja palveluita, mutta silti rantaa ei voi kovin vilkkaaksi kutsua. Aallokko on melko kova ja rannalla tuulee navakasti, joten uimiseen ranta ei ole saaren paras, vaikka muuten hieno onkin.

Shoal Bay East-ranta
Shoal Bay East

Suurin osa Anguillan upeimmista rannoista sijaitsee saaren länsiosissa. Shoal Bay West on kaunis vaaleahiekkainen palmuranta, josta löytyy pieni rantaravintola. $50:n maksua vastaan saa rantatuolissa viettää päivän ja tilata tuon summan edestä juomia ravintolasta. Ravintola, kuten koko Anguillakin, on kuitenkin sen verran kallis paikka, ettei tuolla summalla montaa drinkkiä tilata. Toinen vaihtoehto on syödä lounasta ravintolassa, jolloin saa myös rantatuolin käyttöön päiväksi. Tämä vaihtoehto voi tulla edellistä hiukan edullisemmaksi. Rannan toisessa päässä on loma-asuntoja, jotka on hylätty sen jälkeen, kun Irma-hurrikaani vuonna 2017 tuhosi ne.

Shoal Bay West-ranta


Toinen upea paratiisiranta on Maunday’s Beach. Tämä ranta on lähellä Shoal Bay Westiä. Rannalla on huoneistoja, mutta sinne voi silti mennä ilmaiseksi kuka vain. Vesi on todella kirkasta ja aallot lempeitä. Hiekka on vaaleaa puuteria, Anguillan tyyliin.

Maunday’s Bay-ranta
Maunday’s Bay
Maunday’s Bay

Rendezvous on puolestaan pitkä hiljainen ranta, jossa ei ole palveluita. Muita kauniita rantoja, joissa kannattaa käydä, ovat Barnes Bay Beach ja Meads Bay Beach. Kaikille näille rannoille on vapaa pääsy ja parkkitilaa löytyy. Aallot voivat olla hiukan korkeampia pohjois- kuin eteläpuolen rannoilla, mutta uida voi silti oikein hyvin.

Rendezvous Bay Beach
Meads Bay Beach
Barnes Bay Beach
Barnes Bay Beach

Hieman toisenlainen luonnonnähtävyys rantojen ohella on Anguilla Arch. Kyseessä on merenrannan kallioon muodostunut kaari. Kaarelle pääsee autolla, mutta opasteita ei ole. Kaari on lähellä Kandara Villas-aluetta. Itse katsoimme YouTubesta videon, jossa kerrottiin kuvin ja ohjein, miten paikkaan pääsee. Perille löytäminen olikin loppujen lopuksi melko helppoa.

Anguilla Arch

Anguillalla voi viettää todella leppoisan loman rauhallisista paratiisirannoista nauttien. Matkabudjetin on tosin oltava riittävän korkea, sillä kuten sanottu, saari on todella kallis. Kaupoissa ja ravintoloissa jo valmiiksi korkeisiin hintoihin lisätään vielä 13 %:n vero, ja ravintolalaskuun tulee automaattisesti 15%:n palvelumaksu. Hotellit ovat myös kalliita. Me löysimme AirBnb:n kautta kolmeksi yöksi majapaikan 200 eurolla. Huoneisto sijaitsi upealla paikalla Sandy Ground-rannalla, mutta silti se oli mielestämme hintaansa nähden vaatimaton. Kunnon majapaikasta saa pulittaa reilun kolminumeroisen summan per yö. Bensa sentään on hieman halvempaa kuin Suomessa ja autonvuokraus samaa luokkaa kuin muuallakin, noin 40-50€/päivä. Ruoka on kuitenkin käsittämättömän kallista niin kaupoissa kuin ravintoloissakin. Saarelta lähtiessä pitää vielä maksaa $28:n suuruinen lähtövero. Kolme yötä oli meille oikein sopiva aika viettää Anguillalla, ja palata sen jälkeen hieman edullisemmalle Saint-Martinille.

Sandy Ground-ranta, jonka vieressä majoituimme Anguillalla ollessamme.
Sandy Ground

ABC-saarten Curaçao

Kolmesta ABC-saaresta viimeisenä vierailimme Curaçaolla. Nämä Alankomaiden merentakaiset alueet kuuluvat Alankomaiden Karibiaan. Saarten välillä ei liikennöi tällä hetkellä laivoja, joten ainoa keino matkustaa saarelta toiselle on lentäen. Lentoja on useita päivässä, ne kestävät reitistä riippuen 25-45 minuuttia. Me lensimme Arubalta Bonairelle ja sitten Bonairelta Curaçaolle, eli järjestys oli A, B, C.

Curaçaosta tulee ensimmäisenä mieleen turkoosinvärinen makea Curaçao-likööri. Saaren rantavedet näyttävät juuri samanvärisiltä kuin tuo kuuluisa likööri. Voisikin kuvitella, että Curaçao on paratiisirantojen luvattu saari. Näin ei kuitenkaan ole. Merivesi on ihanan kirkasta ja turkoosia, mutta itse rannat ovat melko vaatimattomia Karibian  mittapuulla mitattuina. Uiminen onnistuu kuitenkin hyvin ja vesi on lämmintä. Snorklaajille ja sukeltajille on vedenalaista ihasteltavaa eri puolilla saarta.

Curaçaon pääkaupunki on Willemstad. Willemstad on ABC-saarten pääkaupungeista selvästi hienoin. Sen keskustassa on lukuisia viehättäviä ja värikkäitä hollantilaisia siirtomaa-aikaisia rakennuksia. Monet matkailijat majoittuvat ainakin osaksi aikaa Willemstadiin, mutta kaupungissa voi käydä myös päiväseltään. 

Willemstad

Kelluva silta on keskustassa sijaitseva hauska rakennelma. Sillan päällä voi seisoskella, kun se avataan kanavan läpi kulkevan veneen tieltä. Silta ei nouse ylös, vaan se avautuu sivuttaissuunnassa.

Willemstadin kelluva silta

Curaçaolla kannattaa muiden ABC-saarten tavoin vuokrata auto ja tutustua saareen ainakin parin päivän ajan. Siinä ajassa ehtii tärkeimmät paikat kiertää mainiosti. Snorklauksen ystäville on tarjolla useita hyviä paikkoja tutustua Curaçaon vedenalaiseen elämään, ja uimassa voi pulahtaa useissa eri paikoissa. Jonkinlaiset uimatossut on hyvä olla mukana, sillä osa rannoista on kivikkoisia.

Saaren pohjoisosassa on suosittu snorklauspaikka Turtle Beach. Nimensä mukaisesti täällä näkee merikilpikonnia. Ne tulevat laiturin luo runsaslukuisina, ruokinnan ansiosta tosin. Turtle Beachin ranta syvenee tasaisesti ja paikka on helppo aloittelevallekin snorklaajalle.

Turtle Beach
Turtle Beachin kilpikonnat tulevat lähelle.

Turtle Beachin pohjoispuolella on toinen snorklauspaikka, Kalki Beach. Tämä paikka soveltuu ehkä paremmin sukeltajille, sillä ranta syvenee nopeammin ja riutta on nähtävillä paremmin sukeltajan kuin snorklaajan näkökulmasta. Värikkäitä kaloja voi täällä kuitenkin snorklatenkin nähdä.

Kalki Beach

Kolmas hyvä Curaçaon pohjoisosan snorklauspaikka on Playa Lagun. Ranta on kaunis pieni poukama, ja se soveltuu myös uimiseen. Kallioreunaisilla rannoilla on koralliriuttaa ja kaloja. Merikilpikonnat tulevat puolestaan lähelle matalaa hiekkarantaa. aivan rantamatalikkoon, joten tämäkin paikka on hyvä niiden bongaamiseen.

Playa Lagun

Curaçaon eteläosissa on hieno ja erikoinen Tugboat, joka lienee saaren tunnetuin snorklauspaikka. Paikka ei äkkiseltään näytä oikein hyvältä paikalta edes uida, sillä se sijaitsee käytännössä teollisuusalueella. Vesi on kuitenkin kirkasta ja värikkäitä koralleja ja kaloja on paljon. Kaikkein hienoin vedenalainen yksityiskohta on kuitenkin itse Tugboat, vanha hinaajan hylky. Aavemaisen hylyn ympärillä voi nähdä suuria värikkäitä kalaparvia.

Tugboat-snorklauspaikalla


Hieman Tugboatista etelään on Director’s Bay-niminen snorklauspaikka. Ranta syvenee melko nopeasti, ja on myös sukeltajien suosiossa. Kaloja ja korallia on jonkin verran. Itse ranta on pieni rauhallinen soraranta.

Director’s Bay

Suurin osa Curaçaon rannoista on ilmaisia, mutta joillekin rannoille on pääsymaksu. Porto Marien pienelle sievälle vaaleahiekkaiselle rannalle on kolmen dollarin pääsymaksu. Meidän sinne mennessämme rahastaja taisi kuitenkin olla tauolla, sillä pääsimme käymään rannalla ilmaiseksi. Toinen maksullinen ranta on niin ikään vaaleahiekkainen ja kaunis Blue Bay Beach, jolle on 12 dollarin pääsymaksu.

Porto Marie Beach
Blue Bay Beach

Lentokentältä hieman luoteeseen päin on laguuni Sint Marie, jossa elelee flamingoja. Bonairella flamingojen lähelle ei saanut mennä, mutta Curaçaolla ei vastaavia kieltoja ole. Käytännössä flamingoja katsellaan laguunin rannoilta sekä pienestä lintutornista käsin.

Curaçaon suolalaguuneissa elää flamingoja.

Lopuksi vielä tärpit Curaçaolle:

  • Vuokraa auto ja kierrä saarta parin päivän ajan.
  • Snorklaa Curaçaon kirkkaissa rantavesissä.
  • Tutustu Willemstadin keskustaan.