Suomen suurin matkablogiyhteisö

Choroní ja Ocumare

Venezuela oli 20 vuotta sitten vielä melko suosittu matkailumaa. Sitten asiat alkoivat mennä huonompaan suuntaan, ja maa sai vaarallisen paikan maineen. Huonot hallitsijat ja poliittiset levottomuudet aikaansaivat sen, että ulkolaisten matkailijoiden määrä romahti. Venezuelan luonnonrikkaudet ovat jääneet hyödyntämättä, ja maa on köyhtynyt entisestään. Juuri ennen koronaa tilanne alkoi näyttää paremmalta, mutta sitten sulut pilasivat orastavan matkailun uudelleennousun. Maassa on edelleen todella vähän ulkolaisia matkailijoita, vaikka turvallisuus on parantunut huimasti. Meistä tuntui, että olimme lähes joka paikassa ainoat eurooppalaiset.

Venezuelan kohteista ja liikkumisesta on hankala löytää tietoa netistä. Joitain käyntikohteia olimme etukäteen listanneet ylös, mutta vain harva niistä lopulta toteutui. Esimerkiksi Angelin putoukset jäivät meiltä väliin sen vuoksi, ettemme tienneet, että putoukset on mahdollista saavuttaa parin päivän veneretkellä, ja että retkeä ennen piti varata lennot Canaimaan. Kolmipäiväistä viidakkovaellusta ei siis vaadita. Yritimme kyllä varata Canaiman lentoja Valencian lentokentällä. Conviasa Airlines lentää Caracasista Canaimaan vain kaksi kertaa viikossa, eikä menolennolla ollut tilaa. Helsingissä puuttuvat biopassit ja tämän vuoksi kaksi vuorokautta myöhässä saapuminen Venezuelaan pilasivat ehkä lopulta mahdollisuutemme nähdä maailman korkeimmat vesiputoukset. Toki myös vähäinen etukäteisinfo vaikutti siihen, ettemme tarvittavia lentoja aiemmin buukanneet.

Onneksi Venezuelassa riittää nähtävää. Paikallisilta saimme lopulta parhaita vinkkejä siihen, mihin kannattaa suunnata. Venezuelan pohjoisrannikolla on paljon muitakin upeita käyntikohteita. Mochiman kansallispuisto olisi ollut varmasti myös hieno. Päätimme kuitenkin jättää tämän Caracasista itään päin sijaitsevan luontokohteen väliin, sillä se olisi ollut melko samanlainen kuin aiemmin käymämme Morrocoyn alue. Lisäksi olimme todenneet, että pieneenkin välimatkaan voi Venezuelassa tuhraantua jumalattoman paljon aikaa. Kaksi päivää oli meillä jo viikon aikana mennyt pääosin busseissa ja takseissa istumiseen. Emme halunneet enää kolmatta emmekä neljättä vastaavanlaista päivää. Niinpä loput Venezuelan käyntikohteemme sijaitsivatkin Caracasin ja Morrocoyn välissä, huomattavasti lähempänä Caracasia mitä Mochiman alue.

 

Välillä matkanteko voi kestää todella pitkään. Tässä odotellaan raivausryhmän saapumista.

 

Choroni oli meillä päämääränä sen jälkeen, kun Angelin putouksille pääsy oli haudattu. Monien välivaiheiden jälkeen ensimmäinen yritys päästä Choroniin meni mönkään, ja jouduimme jäämään yöksi toiseen merenrantakylään, Ocumareen. Löysimme Ocumaresta kuitenkin kivan majatalon, jossa meitä palveltiin hyvin. Pääsimmepä heidän Instagram-sivuilleenkin. Kylällä liikkuessamme tunsimme olevamme kävelevä nähtävyys.

Majatalo Arrecife Ocumaressa.

 

Majatalon uima-allasalue

 

Arepakset aamupalaksi. Olimme sopineet aamupalan klo 7:ksi. Klo 6.50 oveemme koputettiin ja tarjoilija seisoi kahvikuppien kanssa oven takana. 😊

 

Toinen yritys päästä Choroniin onnistui. Vuoristoinen tienpätkä oli sateen takia tielle kaatuneiden puiden jäljiltä raivattu auki, ja niinpä pääsimme kuin pääsimmekin lopulta perille.

Choroni on viehättävä Espanjan siirtomaa-aikainen pikkukaupunki, joka sijaitsee meren rannalla noin neljän viiden tunnin bussimatkan päässä Caracasista länteen. Kaupungin talojen yleisilme on silmiinpistävä siisti. Värikkäät talot tervehtivät tien molemmin puolin tänne saapuvia matkailijoita. Tämän pitäisi ehdottomasti olla Unescon maailmanperintökohde!

Choronin talot ovat paremmassa kunnossa kuin talot keskimäärin Venezuelassa ovat.

 

 

Suurin osa Choronin majapaikoista sijaitsee merenrannan puoleisessa kaupunginosassa, kun taas valtaosa värikkäistä taloista pari kilometriä aiemmin toisessa osassa. Välin voi helposti kävellä.

Yksi varteenotettava majapaikka Choronissa on Hostal Nova Colonial. Menimme majataloon täysin sattumalta. Ihastuimme paikkaan heti, itse asiassa niin paljon, että jäimme Choroniin kolmeksi yöksi suunnittelemamme kahden sijaan. Saksalainen omistajanainen ja venezuelalaiset työntekijät olivat tehneet paikasta todella viihtyisän. Majatalon ravintola on myös erinomainen. Iso suositus tälle paikalle!

Hostal Nova Colonial, Choroni. Saksalainen omistaja ja koko henkilökunta ovat todella avuliaita.

 

Viihtyisä uima-allasalue

 

Aula ja ravintola

 

Majatalossa on erinomainen ravintola. Söimme koko ajan vain tässä. 😊

 

 

Choronin lähettyvillä on myös upea ranta, Playa Grande. Paikalliset näyttivät viihtyvän hyvin täällä. Läheiselle kukkulalle oli myös mukava vaeltaa aikaisin aamulla, kun aurinko ei vielä ollut noussut vuorten takaa. Rappusia ja polkua pitkin pääsi ylös näköalapaikalle sekä vanhalle majakalle.

Upea Playa Grande

 

Vaelluksen varrelta

 

Majakka

 

Ylhäältä avautui hieno näkymä alas Choroniin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 17.8.2022 at 11:54

    Harmi, että Angelin putoukset ja Canaima jäivät väliin, niistä olisi ollut hauskaa lukea. Toisaalta, korkeudestaan huolimatta kovin massiivisilta putoukset eivät näytä ja kuvien perusteella kokemus ei välttämättä vedä vertoja Iguasson tai Victorian putouksille.

    • Reply anu/pete 17.8.2022 at 13:06

      Niinpä. Joo, yritetään päästä Iguassun putouksille, ne näyttävät ainakin kuvissa hienommilta!

    Leave a Reply