Venezuelan-matkamme jatkui La Guairasta kohti länttä. Otimme suunnaksi Morrocoyn kansallispuistossa sijaitsevan Chichirivichen pikkukaupungin. Emme olleet aiemmin kuulletkaan moisesta paikasta. Kun kotona ollessamme teimme suunnitelmia Venezuelaan ja etsimme tietoa maan mahdollisista käyntikohteista, mainittiin Morrocoy suositeltavien kohteiden joukossa. Lisäksi suomalaiskontaktimme Iiris ja Arttu asuvat, tekevät etätöitä ja rakennuttavat omaa taloa Chichirivichessä, ja halusimme mennä heitä tapaamaan ja samalla saamaan lisävinkkejä.
Caracasin lentokentän lähellä on bussiasema, josta pääsee hyppäämään Valenciaan meneviin busseihin. Matka Valenciaan maksaa $5 per nuppi. Valenciassa on bussinvaihto, ja viidellä dollarilla pääsee seuraavankin etapin Chichirivicheen asti. Itse bussimatkat kestivät viitisen tuntia, mutta Caracasin päässä jouduimme odottelemaan bussin lähtöä melko pitkän tovin. Valenciassa bussinvaihto sujui sentään sukkelaan. Jälkikäteen voi sanoa, että kannattaa lähteä ajoissa liikenteeseen. Majapaikan aamupala täytyisi saada sovittua hyvin varhaiseksi. Toinen vaihtoehto on ottaa majapaikka, johon ei sisälly aamupalaa, jolloin voi lähteä liikkumaan vaikkapa auringonnousun aikaan. Tällöin auringonpaahdekaan ei matkantekoa rasita.
Vietimme Chichirivichessä kaikkiaan neljä yötä, kaksi keskustan hotellissa ja kaksi Iiriksen ja Artun asunnossa. Itse kaupunki vaikutti rauhalliselta ja leppoisalta paikallisten lomanviettopaikalta. Chichirivichessä voi nauttia merestä ja rannoista, maistella paikallisia herkkuja pikkuisissa kahviloissa, ravintoloissa tai katukojuissa sekä tehdä vaikkapa päiväretken lähisaariin, jotka ovat kuuluisia vaaleahiekkaisista palmurannoistaan.
Chichirivichen keskustaa
Osa teistä Chichirivichessä on hiekkateitä.
Hyvä aamupalapaikka
Meillä aika kului osin jo arkisiakin asioita hoitaen. Pyykit piti pestä. Olimme ottaneet kotoa mukaan pyykkinarua, jota virittelimme kämppään. Kokkailla emme tässä kohtaa reissua vielä viitsineet. Ruoka on täällä sen verran edullista, ettei ulkona syöminen tee isoa lovea matkabudjettiin. Meillä tuli nyt sitten maisteltua paikalliset arepat, hampurilaiset sekä katukojunkin antimet.
Pyykkipäivä
Talon piha uima-altaineen
Näkymä parvekkeelta Karibianmerelle
Veneretki lähisaarille oli Chichirivichen kohokohta. Artun ja Iiriksen veneellä ajelimme ensin katselemaan luolia, sitten snorklailemaan koralliriutalle ja lopuksi rannalle viettämään päivää palmujen alle.
Veneretkellä
Pikkupoukama luolineen
Cayo Sombrerolla
Cayo Sombrero on yksi parhaista saarista tällä alueella. Palmuranta on vertaansa vailla, hiekka vaaleaa ja meri lämmintä. Venezuelalaisia lomailijoita näkyi olevan paljon liikenteessä. Jos ei omista omaa venettä, saarille voi ostaa venekyytejä Chichirivichen satamasta.
Yksi Venezuelan kätketty helmi, Cayo Sombrero
Chichirivichen kaupunki vaikutti erittäin turvalliselta paikalta. Iiriksen ja Artun mukaan paikalliset jättävät jopa avaimensa autoon kauppareissun ajaksi. Liikuimme täällä myös pimeän aikaan, emmekä kokeneet mitään uhkia vierailun aikana. Paikalliset poliisitkin jättivät meidät rauhaan. 😊
6 Comments
Mukavan värikkäitä näyttävät talot olevan. Ja muutenkin varsin miellyttävältä kuulostava paikka. Arepat eivät Suomessa syötynä ole välttämättä olleet omaan mieleen, mutta paikan päällä maistuisivat varmasti.
Millaista snorklaus oli, oliko osa koralleista yhä hengissä?
Arepakset on kyllä täällä ainakin herkullisia ja niihin saa monenlaisia täytteitä. Suomessa niitä ei ole tullutkaan maistettua.
Korallit nyt ei olleet kovin ihmeellisiä siinä yhdessä paikassa missä snorklasimme. Osa kuolleita ja jotkut hengissä. Kaloja jonkun verran.
Kyllä rupeaa näitä kuvia katsellessa ihmettelemään mitä hittoa sitä tekee Suomessa… Töissä… Ja talvi tulossa.
Välillä pitää tehdä töitä ja sitten voi taas reissata vaihteeksi. Ei muuta kuin äkkilähtöjä katselemaan syksylle/talvelle 😉
netstat
8380