Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Lyngenin Alpit ja Blåvatnet

Sanotaan, että kun Pohjois-Norjaan kerran eksyy, haluaa sinne kerta toisensa jälkeen yhä uudestaan ja uudestaan. Näin on meille jo näiden koronakesien myötä päässyt käymään. Norjassa riittää niin paljon nähtävää, että jos kaikki maailman maat olisi nyt käyty, voisi olla, että kesälomamatkamme suuntautuisivat kerta toisensa jälkeen Norjaan. Ja vaikka koko Norja olisi nähty, voisi siellä silti viettää kesiä kauniita vuonomaisemia ihaillen.

Tällä Norjan reissulla kävimme Lyngenin Alpeilla. Nimensä mukaisesti ne tuovat mieleen Keski-Euroopan Alpit. Jylhien vuorten ympäröimät vuonot luovat lisähohtoa näille satumaisen kauniille vuorille. Matka Lyngenin Alpeille ei Suomesta ole pitkä, vaan Kilpisjärveltä voi näille vuorille huristella päiväretkelle. Houkuttelevampi vaihtoehto on viipyä pidempään. Me yövyimme kaksi yötä puskaparkissa Lyngenillä. Tämä oli osa viiden päivän Pohjois-Norjan automatkaa, joka alkoi Nuorgamista ja päättyi Kilpisjärvelle. Lyngen ja sen hienot vaellukset olivat loppuhuipennus, ja tässä postauksessa siis tarkemmin juttua Blåvatnet-järven vaelluksesta.

Lyngenin Alpit Pohjois-Norjassa on kaunista seutua.

Blåvatnet-vaelluksen lähtöpaikka löytyy karttaohjelmasta, kun kirjoittaa hakusanaksi Blåvatnet trailhead tai Blåvatnet parkering. Pelkkä Blåvatnet antaa väärän parkkipaikan. Lähtöpaikalla on maksullinen parkkipaikka (noin 17€/vrk). Auton voi myös jättää tien varteen levikkeelle hieman ennen varsinaista parkkipaikkaa, jos haluaa välttää parkkimaksun. Parkkipaikka on nykyään melko suuri. Sitä on lähiaikoina paranneltu. Lähtöpaikalla on myös vessat ja kioski.

Vaelluksen lähtöpaikalta löytyy palveluita.

Tästä lähtee varsinainen vaellus.

Itse vaellus Blåvatnet-järvelle on reilut neljä kilometriä pitkä. Reitti nousee mennessä loivasti ja on pääosin melko helppokulkuinen. Se on merkattu punaisin kivin. Reitin alkuun on tänä kesänä vajaan kilometrin matkalle levitetty haketta. Hakkeen jälkeen saa tallustella kivikkoisella alustalla aukeassa maastossa. Aivan loppumatka mennäänkin sitten isompien kivien päällä. Maisemat ovat koko matkan ajat hienot, mutta hienoin näky odottaa vaelluksen päätepisteessä.

Reitin alkuun on levitetty haketta.

Maisemia reitin varrelta

Lopussa sai vaeltaa isojen kivenlohkareiden päällä.

Blåvatnet on uskomattoman kauniin sininen jäätikköjärvi. Sitä ympäröivät korkeat lumihuippuiset vuoret. Lenangsbreen-jäätikkö lepää ylhäällä ympäröivillä vuorilla. Jäätikkö näkyy jo pitkään ennen järveä. Vaellus kannattaa ajoittaa päivään, jolloin aurinko paistaa edes vähintään osittain pilvien raosta, jotta järven sinisyys pääsee oikeuksiinsa. Kovin pilvisellä ja sateisella säällä paikka ei varmaankaan näytä yhtä hienolta, vaikkakin maisemat kaiken kaikkiaan kyllä ovat silloinkin hienot.

Upea Blåvatnet

Gorsa-kanjonin vaellus

Pohjois-Norjassa sijaitseva Gorsa on Pohjois-Euroopan syvin kanjoni. Sen yli on rakennettu vankka silta, jolta voi myös hypätä benjihypyn. Silta ei sovi heikkohermoisille, sillä kanjoni on peräti 150 metriä syvä. Sillan vieressä pauhaava vesiputous on vaikuttava, kuten koko paikka. Gorsan kanjoni kuuluu ehdottomasti Pohjois-Norjan must-käyntikohteisiin.

Vaelluksen lähtöpisteen parkkipaikalla oli hyvin tilaa ainakin kesäkuussa 2021. Kävelyä parkkipaikalta kanjonille on vain 1,8 kilometriä. Vaellus on melko helppo, vaikka reitin päämäärän hurjuuden perusteella voisi kuvitella muuta. Reitti on pääasiassa tunturikoivujen reunustamaa hiekkapolkua. Polku on ainakin näin kesäkuussa osittain vähän märkä, joten vedenpitävät vaelluskengät kannattaa laittaa jalkaan.

Gorsan vaelluksen lähtöpaikalla

Tämä vaellus ei ole kovin pitkä, mutta ainahan se on mukava pakata mukaan vähän evästä. Hieman ennen kanjonia reitin varrella on laavu. Paikan päältä sekä matkan varrelta löytyy lisäksi pari levähdyspaikkaa.

Gorsan kanjonin viereinen levähdyspaikka

Kanjonin läheltä löytyy myös laavu.

Kanjonin yli menevä silta on sitten koetinkivi korkeanpaikankammoiselle. Me molemmat pelkäämme korkeita paikkoja, mutta sillan vankkuus vakuutti meidät molemmat niin hyvin, että astelimme sen yli useaan kertaan ilman suurempia kauhun tuntemuksia. Täytyy kyllä myöntää, että vähän pelotti. 😊

Gorsan silta, joka ylittää kanjonin huikealla paikalla

Gorsa-vesiputous syöksyy alas kanjoniin 122 metrin korkeudelta.

Meille sattui Gorsa-kanjonin vaellukselle pilvinen keli. Saimme niskaamme myös hieman vettä, mutta laavulta saimme sadesuojan pikku kuurolle. Tällä vaelluksella ei pilvisyys kovin paljon haitannut, sillä kanjoni oli harmaasta taivaasta huolimatta upea näky.

Tässä varsinainen Gorsan kanjoni. Kanjoni on noin 153 metriä syvä, ja se on Pohjois-Euroopan syvin kanjoni.