Suomen suurin matkablogiyhteisö

Islanti roadtrip osa 5: Etelä-Islanti

Etelä-Islannin maisemat kuuluvat maan kuuluisimpiin. Niiden tunnuspiirteenä on jylhyys, kauniit luonnonmuodostelmat, upeat vesiputoukset sekä tietenkin ylänköalueiden värikkäät tulivuorimaisemat.

Edellisen postauksen viimeisimpänä käyntikohteena mainitsimme Svartifossin putouksen. Tästä matkamme eteni pitkin etelärannikkoa kohti länttä. Ensimmäisenä pysähdyspaikkana mainittakoon Dverghamrar. Kauempaa katsottuna näytti siltä, että koko paikan voisi melkein ohittaa. Islantia kiertäessämme opimme kuitenkin sen, että kaikki käyntikohteiksi merkatut paikat ovat hienoja, ja niissä kannattaa pysähtyä, jos aikaa vain on. Dverghamrarin basalttipylväistä muodostuva kalliomuodostelma on hieno, mutta nähty melko nopeasti.

Dverghamrar

Kun jatkaa Dverghamrarista edelleen länteen päin, törmää Vikin pikkukylään. Vikin kirkko erottuu kylän viereisellä mäellä hyvin vihreästä maisemasta.

Vikin kirkko

Vikin jälkeen kannattaa suunnata katsomaan Islannin upeita mustia hiekkarantoja. Reynisfjaran hiekkarannan erikoiset kalliomuodostelmat antavat paikalle sen ominaispiirteensä. Rannat ovat kooltaan suuria, mutta eipä niillä auringonpalvojia näy. Reynisfjaran vieressä levittäytyy Dyrholaeyn myöskin mustahiekkainen ranta. Kyseessä on todella tuulinen paikka, joten jos mielii kävelemään rannoille, on tuuleen syytä varautua.

Reynisfjaran musta ranta

Dyrholaeyn kalliokaari

Mustien rantojen jälkeen länteen mennessä on seuraavana vuorossa yksi Islannin kuuluisimmista nähtävyyksistä, DC-3-lentokoneen hylky. Kyseessä on kauan sitten hätälaskun tehneen USA:n laivastolle kuuluneen koneen raato. Vuodesta 1973 asti Islannin hiekka-aavikolla maannut lentokoneen hylky on ehdoton must. Paikka löytyy helposti maps.me-ohjelman avulla. Auto pitää jättää parkkipaikalle, jota ei voi olla huomaamatta. Parkkipaikalta löytyy infokyltti ja opasteet, jotka johdattavat oikeaan suuntaan. Itse reitti hylylle on nelisen kilometriä pitkä, mutta koska tie on käytännössä yhtä pitkää suoraa, tuntuu matka kyllä pidemmältä. Toisaalta, eipä ole eksymisen vaaraa. Aikaa kävelyyn kuluu yhteen suuntaan noin 45 minuuttia. Lentokoneelle on ollut maksullinen kuljetuspalvelukin, mutta korona-aikana se ei ollut toiminnassa.

Vaellus lentokoneen hylylle lähtee tästä.

Itse raato

Joka puolella Islantia on upeita vesiputouksia, niin myös maan eteläosissa. Kvernufoss sijaitsee erittäin kauniilla vehreällä paikalla, ja sinne kulkee tasainen lyhyehkä vaellusreitti. Auto pitää jättää museon pihaan. Kvernufoss-putouksen taakse on myös mahdollista kiertää, jolloin saa hiukan erinäköisiä kuvia.

Kvernufoss

Hevosia laiduntamassa Kvernufossin vieressä

Aivan Kvernufossin lähettyvillä on Skogafoss-putous. Täällä näytti olevan selvästi enemmän kävijöitä kuin Kvernufossilla. Kävelyreitti tänne on lyhyt ja tasainen. Pompimme putouksella keskellä sadetta ja harmittelimme sitä, että reissumme viimeisinä päivinä eivät säät niin kovin meitä enää suosineet.

Skogafoss

Kolmas komea etelärannikon putous on Seljalandsfoss. Tämä putous on suosittu, onhan se jo melko lähellä Reykjavikia. Tämänkin putouksen taakse on mahdollista päästä, ja itse asiassa koko putouksen ympäri on mahdollista kulkea.

Seljalandsfoss

Skogafossin ja Seljalandsfossin väliin jää paikka, jossa kannattaa ehdottomasti käydä, jos A) tykkää kylpeä kuumissa lähteissä ja B) pitää ilmaisista käyntikohteista. Seljavallalaug on yksi monista Islannin ilmaisista kuumista lähteistä, joissa kävimme. Tämän kohteen saavuttamiseen pitää nähdä hiukan vaivaa, sillä parkkipaikalta täytyy vaeltaa kuumalle lähteelle noin kilometrin matka. Ei kannata kuitenkaan säikähtää mahdollista tuulta tai edes sadetta, sillä yllättäen kuumalle lähteelle on rakennettu iso allas sekä pelkistetty pukuhuonerakennus, jossa pääsee vaihtamaan uimavarusteet suojaisessa paikassa. Itse altaan vesi ei ole kovinkaan kuumaa, mutta kun hivuttautuu siihen altaan reunaan, johon putki tuo lähes polttavaa vettä, on löytänyt parhaimman paikan. Täälläkin pääsee todennäköisesti kylpemään yksin, jos saapuu joko varhain aamulla tai myöhään illalla.

Seljavallalaug

Koska kiersimme Islannin kehätien myötäpäivään, vierailimme koko Etelä-Islannin mahtavimmassa paikassa aivan reissumme loppuvaiheessa. Landmannalaugar on paikka, jota ei pidä jättää väliin. Täällä pääsee nimittäin vaeltamaan aivan huikeissa maisemissa. Värikäs tulivuorimaisema luo omaleimaisuutensa tälle Islannin ylängöksi kutsutulla alueella, jossa Landmannalaugar sijaitsee. Nelivetoauto on suositeltava, mutta jos tiet ovat hyvässä kunnossa, pääsee perille myös ilman nelivetoa. Meillä oli allamme perusauto, ja jouduimme jättämään väliin ainoastaan aivan reitin lopun eli Landmannalaugarin leirintäalueen lähellä olevan joen ylityksen. Katselimme, kun maastoauto toisensa jälkeen ylitti joen. Osa maastoautoistakin jäi suosiolla joen toiselle puolelle. Yöksi leiriytyminen oli luvallista myös joen toisella puolella, eikä leirintäalueelle joen yli ollut siis pakollista suoriutua. Maksua vastaan sai ja toki kannattikin käyttää leirintäalueen suihkua ja vessaa.

Tätä jokea emme ylittäneet autolla.

Landmannalaugarin leirintiäalueen infopisteestä voi ostaa kartan, josta selviää alueen vaellusreittiverkosto. Tarjolla on eripituisia reittejä, jotka on merkattu eri värein. Kaikki reitit ovat hienoja, sillä erikoiset värikkäät vuorenrinteet siintävät joka puolella, mihin vain vaeltaakin. Pisimmille reiteille saa varata aikaa kuudesta yhdeksään tuntia, lyhimmille riittää tunti pari. Osalla reiteistä on yhteinen alku ja loppu, joten ihan kaikkia polkuja ei tarvitse patikoida. Kyllä Landmannalaugarissa pari päivää saa vierähtämään ihan mukavasti, ja enemmänkin, jos aikaa vain on. Kyseessä on kuitenkin maisemiltaan hyvin erikoinen ja kaunis vaelluspaikka. Olemme vaellelleet vuosien varrella vaikka minkälaisissa paikoissa, ja täytyy sanoa, että tämä paikka jäi kyllä mieleen juuri noiden värikkäiden vuorenrinteiden ansiosta.

Landmannalaugarin upeita vaellusmaisemia

Reykjavikin lähellä on tietysti sitten kolmen kovan nähtävyyden muodostama kolmikko, josta moni aloittaa Islantiin tutustumisen. Niin mekin teimme, mutta jo vuonna 2011, kun pistäydyimme Islannissa parin päivän välilaskulla matkalla kohti maailman ääriä. Thingvellirin kansallispuiston ja Geysirin jätimme tällä kertaa väliin, mutta mahtavaa Gullfossin putousta kävimme nytkin vilkaisemassa.

Gullfoss

Blue Lagoon on myös paikka, josta vuonna 2011 käydessämme pidimme kovasti, mutta senkin jätimme nyt väliin, koska kyseisen paikan hinnat ovat nousseet huimasti yhdeksässä vuodessa. Kylpemässä kyllä kävimme tällä reissulla neljässä eri paikassa, mutta nämä paikat olivat kaikki syrjäisiä ja ilmaisia paikkoja.

Bruarfoss-vesiputous on kaunis putous lähellä Reykholtin kylää Lounais-Islannissa. Tämä paikka jäi meiltä jostain syystä väliin alkureissun aikana, jolloin pyörimme alueella, joten kävimme siellä sitten ennen paluuta Keflavikiin. Putoukselle täytyy patikoida puolisen tuntia, mutta reitti on tasainen. Itse putous on uskomattoman turkoosivetinen.

Bruarfoss

Vielä ennen kotiinlähtöä kiersimme maan lounaisimman niemimaan, jossa Keflavikin lentokenttäkin sijaitsee. Seltunin vulkaanisten lähteiden alue ei enää kovin paljoa jaksanut meitä innostaa, ei sen jälkeen, kun olimme kiertäneet koko maan ja nähneet Myvatnin seudun.

Seltun

Mielenkiintoinen lounaisrannikon nähtävyys on Valahnukur-vuoren kupeessa kököttävä Geirfugl-patsas. Suuri lintupatsas muistuttaa ajoista, jolloin nyt jo sukupuuttoon kuollut lähes jättiläimäisen kokoinen isoruokki eleli täällä.

Geirfugl-patsas

Islannin juttusarjamme on nyt tullut päätökseen. Viisi osaa kahden viikon kiertomatkasta tämän kauniin saaren ympäri. Islanti säväytti, se täytyy vielä näin lopuksi todeta. Vuoden 2011 kahden päivän Islannin piipahduksemme jätti nälkää myöhempää vierailua varten, ja nyt tämä nälkä tuli tyydytettyä. Kaksi viikkoa Islannissa, paljon hienoja paikkoja, vaikkemme edes kaikkea ehtineet nähdä. Kiitos koronan, saimme kokea Islannin luonnon upeuden kesällä 2020, sillä juuri muualle emme tohtineet lähteä. Islanti on kyllä eittämättä maisemiltaan ja luonnoltaan upein pohjoismaa. Se vetää vertoja Pohjois-Amerikan upealle luonnolle.

Facebooktwitterby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 21.9.2020 at 20:37

    Täytyy tosiaan laittaa muistiin nämä teidän Islanti-jutut, niistä on varmasti hyötyä oman matkan suunnittelussa. Ilmeisesti tuo kaksi viikkoa oli aikalailla sopiva aika?

  • Reply anu/pete 22.9.2020 at 06:55

    Joo, kaksi viikkoa oli kyllä melko sopiva aika, vaikkei siinäkään ajassa kaikkea ehtinyt nähdä, ja osa paikoista piti jättää väliin. Tuo Länsivuonojen kierto ottaa oman aikansa, mutta sitä aluetta ei kannata kyllä jättää väliin!

  • Leave a Reply