Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Nordkapp, Vardø ja Hornøyan lintusaari

Vajaan kahden viikon Norjan reissusta vietimme suurimman osan Lofooteilla ja Senjalla. Halusimme kuitenkin nähdä myös muitakin Pohjois-Norjan osia. Siinä missä Lofoottien maisemia hallitsevat jylhät lumihuippuiset vuoret, on tundra pääosissa siirryttäessä kauemmas kohti itää ja Venäjän rajaa. Vuoret mataloituvat, mutta vuonot ja meri ovat edelleen läsnä. Hienoja maisemia siis täälläkin!

Nordkapp on turistien suosima kohde aivan Norjan pohjoisimmassa kolkassa. Nordkapp on nopea käyntikohde. Paikassa ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä, mutta se on manner-Euroopan pohjoisin kohta, siksi mekin sinne suuntasimme. Alueelle on noin 40€:n suuruinen parkkimaksu, joka on oikeastaan pakko maksaa, ellei sitten halua jättää autoa neljän kilometrin päähän tien laitaan. Tie on kapea, ja niin kaukana määränpäästä on lähin ilmainen parkkeeraamismahdollisuus. Nordkappin parkkipaikalla voi kuitenkin myös yöpyä tuohon samaan hintaan, joten hinta ei loppujen lopuksi olekaan niin järisyttävä, jos yöksi jää. Museoon on erillinen sisäänpääsymaksu, eikä matkamuistomyymälässä oikein tahdo saada rauhassa tehdä ostoksia, jos ei ole pääsymaksua maksanut. Onnistui se onneksi kyllä kuitenkin. Vessassa sentään saa käydä rauhassa.

Nordkapp on manner-Euroopan pohjoisin kohta.

Kesällä Nordkappissa on yötön yö, mutta sää saattaa olla sumuinen. Tällöin näkyvyys on heikko, eikä maisemista tahdo saada tolkkua. Sumu kuitenkin hellittää melko pian, kun ajelee poispäin sisämaahan päin.

Nordkapp on tavallaan keskellä ei mitään, mutta kyllä sinne onnistuu päiväreissukin Suomen puolelta. Kannattaa kuitenkin yhdistää Nordkappissa käyntiin muitakin Pohjois-Norjan kohteita, jos aikaa vain on. Me suuntasimme Nordkappista idemmäksi Varangin niemimaalle. Tie on täällä kapea ja välillä mutkikaskin, joten keskivauhti ei kovin korkeaksi pääse nousemaan. Asutusta on enemmän kuin Suomen Lapissa, mutta sekin harvenee itään mentäessä. Varangin niemimaalla näkee aavaa tundraa ja merta sekä pieniä kyliä ja kaupunkeja. Mereltä puhaltava raikas viileä tuulahdus muistuttaa siitä, et nyt ollaan tosi kaukana pohjoisessa, ja jopa napapiirille on pitkä
matka.

Tie kulkee halki tundran.

Välillä teiden varsilla voi nähdä lampaita.

Sanotaan, että tundran kesä on lyhyt mutta kaunis. Sen kyllä huomaa Varangin niemimaalla. Kaikki on kesäkuussa aivan vaaleanvihreää. Siellä täällä kasvavat tunturi- ja vaivaiskoivut tuovat lisävaihtelua muutoin kovin puuttomalle tundralle. Tuntuu, että luonto on vasta herännyt pitkästä talviunestaan. Itse nautimme täysin siemauksin tästä alkukesän riemukkaasta tunnelmasta.

Porojakin voi täällä nähdä.

Reittimme kulki Vadsøn kaupunkiin, josta löysimme pienen leirintäalueen. Yövyimme täällä yhden yön verran. Kaupunki on pieni, mutta peruspalvelut löytyvät. Mitään varsinaista nähtävää ei ole, mutta tarkoituksemme olikin sitten aamulla suunnata eteenpäin seuraavaan kaupunkiin eli Vardøhön. Vardø on vielä kauempana idässä, mutta kaupungissa ei ole leirintäaluetta (hotelleja kylläkin), siksi jäimme yöksi Vadsøhön. Vardø puolestaan kuului reittisuunnitelmiimme läheisen Hornøyan saaren takia.

Hornøya on Norjan itäisin saari, ja se on vain lyhyen venematkan päässä Vardøn satamasta. Saari näkyy hyvin mantereelle, ja matka sinne kestää vain noin varttitunnin. Menopaluukyyti kustantaa noin 37 € per henkilö. Tähän sisältyy myös pääsy saarelle. Kesäkuussa 2020 näytti olevan melko hiljaista, ja vene sai ajella vajaita lasteja mennen tullen.

Hornøyalle menevä paatti lähtee pienestä Vardøn satamasta.

Hornøyan saari on lintuvalokuvaajan paratiisi. Linnut ovat täällä nimittäin todella kesyjä, ja niitä pääsee kuvaamaaan aivan lähietäisyydeltä. Myös kännykällä voi linnuista saada loistokuvia.

Kännykkäkuva lunneista

ja karimetsoista

Kymmenettuhannet linnut saaren edustan meressä, ilmassa ja saarella ovat vastassa sinne saapuvia matkaajia. On arvioitu, että saarella pesii kesäisin jopa noin satatuhatta lintua. Kuten arvata saattaa, meteli on kova. Toisekseen, jätöksiä saattaa sataa niskaan vierailun aikana, sillä lentotrafiikki on jatkuvaa. Kunnon (ei liian hienot) varusteet ovat Hornøyalla tarpeen. Sateenvarjokaan ei ole huono idea.

Lintusaaren ilmatila on täynnä lintuja.

Meressäkin on ruuhkaa.

Kun astuu pienen saaren ”satamaan” ja kävelee laiturille ja maihin, ei kannata säikähtää vihaisia laiturin alta ja kivien koloista sähähtäviä nokkia. Karimetsot ovat kesäkuussa hautomispuuhissa ja puolustavat pesiään ärhäkkäästi.

Hornøyan venelaiturin luona ovat vastassa karimetsot.

Karimetsot pesivät kivenkoloissa.

Karimetsojen lisäksi kiviä ja kallioita hallitsevat pikkukajavat, ruokit ja etelänkiislat. Samat lajit pyytävät kalaa Baretsinmerestä, joka on pullollaan ravintoa. Kajavia saattaa tyytyä kuvaamaan hieman kauempaa, mutta ruokeista, etelänkiisloista ja karimetsoista saa helposti lähikuvia. Poikasia ei vielä kesäkuussa ole, vaan linnut ovat vasta hädin tuskin hautomispuuhissa.

Ruokit parittelupuuhissa

Etelänkiisloja

Ehkä kaikkein viehättävin ja kuvatuin saaren linnuista on lunni. Harvassa paikassa pääsee lunneja kuvaamaan näin läheltä. Lunnit ovat kuin pingviinejä pienoiskoossa, eivätkä nekään liiemmin ihmisistä välitä.

Hornøyan saarella voi myös patikoida ylös majakalle. Majakan vieressä on rakennus, jossa majoittuu tiedemiehiä. Lintuja majakan lähellä ei juurikaan ole, vaan yhdyskunnat pesivät saaren venelaiturin puoleisessa osassa.

Hornøyan majakka

Lopuksi vielä otoksia eri lintulajeista.

Pikkukajavia

Karimetsoja

Ruokkeja

Etelänkiisla

Lunni

Ja vielä karimetso ja ruokit yhteiskuvassa

Norjan kaunis Senja

Pohjois-Norjassa on Lofoottien ohella muitakin, hiukan tuntemattomampia paikkoja, joihin kannattaa lähteä tutustumaan, jos Lofootit on nähty. Yksi tällainen on viehättävä Senjan saari. Senja on vähän kuin Lofootit, mutta pienempi, ja lähempänä Pohjois-Suomea. Kilpisjärveltä matkaa mantereen puolella sijaitsevaan Finnsnesin kaupunkiin on 175 km. Finnsnesiä voi pitää Senjan porttina, sillä kaupungista lähtevä silta vie Senjan saarelle.

Tämä silta vie Finnsnesistä Senjalle.

Jos Lofoottien tiet ovat kapeita, niin kyllä ovat Senjankin tiet. Liikennettä tosin on aika vähän. Tunnelit ovat monin paikoin yhden auton mentäviä, joten pysähtelyihin ja peruutteluihin saa varautua. Levennykset onneksi helpottavat hieman. Täällä ei myöskään kannata edetä kiireessä. Maisemat ovatkin kyllä sen verran upeat, ettei kiirettä halua senkään puoleen pitää.

Senjan ympäri vie päätie, jonka varrella on monia mahdollisia pysähdyspaikkoja. Tältä päätieltä poikkeaa muita teitä, joita pitkin voi ajella edestakaisin, jos aikaa on. Senja on kierretty ja nähty muutamassa päivässä, ainakin pääpiirteissään. Toki aikaa vierähtää mukavasti enemmänkin, jos nauttii rauhallisesta luonnonkauniista kohteesta.

Bergsbotn-niminen levähdys- ja näköalapaikka on pakollinen pysähdyspaikka.

Senjalla on vähemmän turisteja ja palveluita kuin Lofooteilla. Auto kannattaakin tankata Finnsnesin kaupungissa ennen Senjalle menoa. Kaupassa on hyvä myös käydä täydentelemässä ruokavarastoja, sillä ravintoloita ei ole ihan joka lähtöön. Oma auto on ehdoton, ja teltta kannattaa olla mukana, ellei sitten yövy autossa. Senjalla voi melko vapaasti yöpyä teiden varsilla, mutta joitain leirintäalueitakin on. Yksi suositeltava leirintäalue on Fjordbotn Camping, vuonon rannalla oleva mukava paikka, jossa on peruspalvelut. Kahden hengen yöpyminen autoineen sähkötolpan kanssa leirintäalueella maksaa vajaat 30€.

Fjordbotn Camping, kiva pieni leirintäalue Senjalla

Näihin maisemiin on mukava herätä.

Senjan ”pakollisiin” käyntikohteisiin kuuluu ainakin pieni Husøyn kylä. Tämä saaren pohjoisosassa sijaitseva pikkuruinen pitäjä sijaitsee saarella, jonne vie silta. Pyhäpäivänä paikka on todella hiljainen, joten ehkäpä kannattaa ajoittaa vierailu arkipäivään. Tai no, palveluita on kyllä tosi vähän, eli siinä mielessä kyllä ihan sama.

Pieni Husøyn kylä saarella

Botnhamnin pikkuinen kylä sijaitsee puolestaan lähellä aiemmin mainittua Fjordbotnin leirintäaluetta, ja sielläkin voi piipahtaa. Kaikki kylät ovat Senjalla kyllä tosi pieniä, eikä niissä sinänsä ole mitään muuta erikoista, kuin kauniit maisemat.

Jos haluaa vuokrata kanootin, kannattaa suunnata Hamn i Senjaan eli satamaan. Tämäkin paikka on arvatenkin rauhallinen, jopa niin rauhallinen, ettei kanootteja ole välttämättä vuokraamassa kukaan, vaikka kanootteja kyllä näkyy. Satamassa on ravintola, joka tarjoaa aamiaista, lounasta ja päivällistä.

Hamn i Senja

Kaikki mainitsemamme Senjan paikat sekä aiemman postauksen vaellukset löytyvät hyvin maps.me -sovelluksesta, joka toimii myös ilman nettiä. Ennen matkaa kannattaakin merkata paikat karttaan. Tämä helpottaa sitten matkalla suunnistamista.

Maps.me-sovelluksesta löytyvät kaikki tiet ja veullusreitit sekä huiput kuten kuvassa oleva Segla, Senjan tunnetuin vuori.

Senjalla on useita upeita vaellusreittejä. Näistä kerroimme erillisessä postauksessa. Vaeltaminen kannattaa, jos vain kuntoa ja tahtoa riittää, sillä ylhäältä aukenevat hieman erilaiset, upeat maisemat. Senjan maisemat muistuttavat Lofoottien vastaavia, ja terävähuippuiset vuoret ovat täälläkin monessa kohtaa pääosassa. Kesä on parasta matkustusaikaa, eikä ruuhkia ole. Jostain syystä monetkaan turistit eivät vielä ole Senjaa löytäneet. Saa nähdä, miten käy tulevaisuudessa…

Senjalla on esimerkiksi Lofootteihin verrattuna vähän turisteja.

Autolla Lofooteilla

Norjan luoteisosissa sijaitsevaan Lofoottien saariryhmään tutustuu parhaiten omalla autolla. Kilpisjärveltä matka Lofoottien niin sanottuun pääkaupunkiin Svolværiin kestää reilut kuusi tuntia, mutta matkalla saattaa tulla pysähtyneeksi useampaan otteeseen ihastelemaan maisemia ja räpsimään valokuvia.

Lofooteilta löytyvät yllättäen Suomea lähinnä olevat vaaleat hiekkarannat ja turkoosi meri.

Paras aika matkustaa Lofooteille on kesä. Heinä-elokuu on vilkkainta matkustusaikaa, mutta kesäkuussa on hieman rauhallisempaa. Säät voivat vaihdella paljonkin. Lofooteilla on mahdollista päästä nauttimaan aurinkoisen lämpimistä ja tyynistä kesäpäivistä kera yöttömän yön. Toisaalta huonolla tuurilla sää voi olla pilvinen ja sateinen, jolloin hienot maisemat eivät pääse oikeuksiinsa. Valoisaa on silti aina kesäaikaan, sillä Lofootit sijaitsee reilusti pohjoisen napapiirin pohjoispuolella. Mutta mikä parasta, Lofooteilla ei ole juuri ollenkaan hyttysiä!

Lofooteilla ei ole hyttysiä eikä juuri muitakaan kiusankappaleita.

Lofootit ovat kuuluisia komean jylhistä terävähuippuisista vuorista, jotka antavat saariryhmän maisemille omaleimaisuutensa. Vuoria pääsee ihastelemaan monestakin kohtaa alhaalta käsin. Jos vaeltaminen kiinnostaa, on Lofootit siihen oiva kohde, ja silloin maisemiakin näkee vähän eri kuvakulmista. Monet vaellukset vievät kuitenkin aina huipulle, joten kuntoa ja ketteryyttäkin vaaditaan, ainakin jos huipulle mielii. Edellisessä Lofoottien postauksessamme oli tuhti tietopaketti vaeltamisesta Lofooteilla.

Lofoottien maisemaa hallitsevat jylhät terävähuippuiset vuoret.

Tiet ovat Lofooteilla kapeammat ja mutkikkaammat kuin Suomessa. Ajoajat ovat myös pidemmät. Täällä ei siis kannata edetä kiireessä. Tunnelit tuovat vaihtelua ajamiseen. Näköalapaikkoja soisi olevan enemmän. Tilan puutteen vuoksi niitä on Lofooteilla vain siellä täällä.

Lofoottien pisin tunneli on yli kuusi kilometriä pitkä.

Svolvær on Lofoottien epävirallinen pääkaupunki, ja sieltä löytyy palveluita eniten. Täällä kannattaakin tankata auto ja täydentää ruokavarastoja. Turisti-infossa voi käydä kyselemässä neuvoja ja vinkkejä. Svolværissa on myös ravintoloita, kahviloita ja leirintäalueita ja muita majapaikkoja.

Svolvær on Lofoottien epävirallinen pääkaupunki.

Svolværissä on turisti-info.

Mahtavien lumihuippuisten vuorten lisäksi Lofootit tunnetaan viehättävistä pikku kalastajakylistään. Saaren läpi kulkevan E10-tien eteläkärjessä on pieni Å eli Å i Lofoten. Täälläkin on mahdollista yöpyä.

Å i Lofoten

Melko lähellä Å:ta on myös kaksi muuta valokuvauksellista kalastajakylää, joissa kannattaa viettää aikaa. Reinen kylässä on suosittu Reinebringenin vaellusreitti ja samanniminen vuorenhuippu, jonka valloittaminen on monen Lofooteille matkaavan tavoitteena. Läheisessä Hamnøyan kylässä on Reinen tavoin omia kauniita yksityiskohtia.

Reine

Reinebringen huipun näkymiä

Hamnøya

Reinen ja Å:n kylien välissä on Moskenesin leirintäalue, jossa kannattaa yöpyä, jos on karavaanari tai kuljettaa telttaa mukanaan. Leirintäalue on kauniilla paikalla ja siihen paistaa ihanasti ilta-aurinko, ainakin kirkkaalla säällä.

Moskenesin leirintäalue sijaitsee meren rannalla ja sieltä löytyvät peruspalvelut.

Henningsværin kylässä ei ole leirintäalueita, mutta muita majoituksia, kuten kalastajamökkejä ja hotelleja, löytyy. Kylässä on myös hiekkaparkki, jossa voi yöpyä ilmaiseksi vaikkapa omassa autossa. Parkkipaidan laidalla olevat vessat ovat auki yötä päivää.

Henningsvær

Lofooteilla voi periaatteessa yöpyä missä vain parkkipaikalla tai levikkeellä, jos lähettyvillä ei ole ”No camping”-kylttiä. Peseytymistä ajatellen on kuitenkin kiva yöpyä ainakin osa öistä ihan leirintäalueella tai kalastajamökissä. Hotellikin on vaihtoehto. Majapaikkojen hinnat ovat lähellä Suomen hintoja.

Lofooteilla on levähdyspaikkoja, joilla voi myös yöpyä, mikäli lähettyvillä ei ole ”No camping”-kylttiä.

Lofooteilla näkee paljon turskankuivatustelineitä. Kalaa kuivatetaan merenrantojen tuntumassa. Turska onkin sellainen ruokalaji, jota kannattaa Lofooteilla ollessa maistaa. Lähes jokaisessa kylässä on oma pikku ravintolansa, josta turskaa saa. Ravintolaruoka on jonkin verran kalliimpaa kuin Suomessa, mutta kyllä täällä ravintolassa silti kannattaa ainakin kerran käydä.

Turskankuivatustelineitä

Lofooteille on hyvä varata aikaa vähintään muutamia päiviä. Viikkokaan ei ole liian pitkä aika. Itse vietimme siellä viisi yötä. Ehdimme nähdä paljon, ja saimme varsin monipuolisen kuvan paikasta. Toisaalta monia paikkoja jäi näkemättä, eikä Lofooteille palaaminen uudestaan ole mahdoton ajatus. Vaelsimme paljon, joten näimme maisemia paljon myös ylhäältä käsin. Sieltä ne näyttivätkin kyllä hienoimmilta! Itse asiassa on hämmästyttävää, että näinkin lähellä Suomea on niin jylhiä ja upeita maisemia.