Suomen suurin matkablogiyhteisö

Lofoottien vaelluksia

Lofoottien saariryhmä Norjan luoteisrannikolla tarjoaa mahtavat puitteet kesäisille vaelluksille. Koska valoisaa on 24 tuntia vuorokaudessa, voi periaatteessa vaeltaa mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Juuri koskaan ei ole myöskään liian kuuma vaeltamiseen. Itikoita ei ole käytännössä lainkaan. Lofootit on lyhyesti sanottuna vaeltajan unelmakohde.

Suosituin vaellus on Reinen kylästä lähtevä Reinebringenin vaellus. Reinen kylää kohti menevän tien risteyksessä on parkkipaikka ja näköalapaikka, josta on hieno näkymä Reinen kylään. Tähän kannattaa jättää auto. Jos parkkipaikka on täynnä, voi auton jättää myös alas kylään. Vaellus on suositeltavaa tehdä joko aikaisin aamulla tai myöhemmin illalla, jotta välttää ruuhkat.

Itse vaellus on melko lyhyt, vain noin kaksi kilometriä pitkä yhteen suuntaan. Nousua tulee kuitenkin todella paljon ja reitti on jyrkkä, joten ihan kaikille se ei sovi. Suurin osa vaelluksesta kulkee uudehkoja kiviportaita pitkin. Portaita on reilut 1600. Vain vaelluksen loppuosa on rinteessä kipuamista. Ylhäällä kannattaa käydä kahdella eri huipulla. Toiselle huipulle joutuu kipuamaan kieli keskellä suuta jopa nelivetoa käyttäen. Ylhäältä avautuu arvatenkin huikeat näkymät alas Reineen ja vuonoihin. Koko vaellukseen on hyvä varata aikaa pari kolme tuntia tauoista riippuen. Sadesäällä vaellus kannattaa unohtaa, sillä jyrkkä rinne on vaarallisen liukas.

Tässä näkyy reitin alku sekä ylhäällä oikealla määränpää eli Reinebringenin huippu.

Vaellus on pitkälti rappusten kipuamista. Tässä myös levähdyspaikka.

Maisemia ihastelemassa Reinebringenin huipulla.

Lofootteja ympäröi monin paikoin turkoosi meri, ja monen hämmästykseksi siellä täällä on vaaleahiekkaisia rantoja. Rannat voisivat olla kuin mikä tahansa Välimeren ranta, vain palmut ja auringonpalvojat puuttuvat. Vesi on nimittäin jäätävän kylmää. Muutamalle rannalle vie myös ainoastaan vaellusreitti, autolla perille ei siis aina pääse. Näilläkin vaelluksilla pääsee nauttimaan Lofoottien upeista maisemista.

Yksi hienoimmista vaelluksista on Kvalvikan rannalle vievä vaellus. Reitin alku löytyy hyvin maps.me-sovelluksesta, ja auton voi jättää päätien varteen. Polku nousee ensin ylös ja laskeutuu sitten alas kohti vaaleaa hiekkarantaa. Edestakainen matka on reilut neljä kilometriä. Ranta soveltuu hyvin myös telttailuun.

Kvalvikan vaellukseen kannattaa yhdistää meno Rytenin huipulle. Kvalvikan rannalta lähtevällä polulla saa kyllä kivuta ylös melkoisen jyrkkääkin rinnettä, mutta se kyllä kannattaa, sillä maisemat ovat henkeäsalpaavan hienot. Tämä reitti on pohjaltaan mukava vaeltaa, vaikka jyrkkyys asettaakin omat haasteensa vaellukselle. Vuonot, lumihuippuiset jylhät vuorenrinteet, vaaleat hiekkarannat ja turkoosina kimmeltävä meri – voivatko vaellusmaisemat tästä enää parantua?

Näkymää Ryteniltä alas Kvalvikan rannalle

Välillä reitti on jopa näinkin helppokulkuista. Kohti Ryteniä…

Kvalvika-Ryten-vaelluksella on hyviä telttailupaikkoja.

Samaisen vaelluksen soma norjalaismökki

Rytenin huipulla on huimia kuvauspaikkoja. Nämä paikat ovat korkeanpaikankammoisen painajainen. Kameraan voi kuitenkin ikuistaa hurjiakin suorituksia esimerkiksi kallionkielekkeellä, jossa kuvattava näyttää roikkuvan korkean jyrkänteen yllä. Todellisuus ei kuitenkaan ihan sitä ole, vaan alla on tukevaa kalliota.

Keikkumassa Rytenillä

Yhteispituutta Kvalvikan ja Rytenin vaellukselle kertyy reilut kymmenen kilometriä. Aikaa saa menemään tauoista riippuen noin viisi tuntia ja ylikin. Juomista ja evästäkin kannattaa varata mukaan.

Horseid-ranta on toinen syrjäinen ranta, jonne ei pääse kuin vaeltaen. Tällä reitillä on huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin Kvalvikan reitillä. Vaellus alkaa Reinen kylästä, jonka venesatamasta täytyy ensin mennä puolen tunnin lauttamatka varsinaisen vaelluksen alkupisteeseen. Edestakainen reitti Horseid-rannalle on noin yhdeksän kilometriä. Reitti nousee ensin ylös, sitten se laskee alas, ja loppuosuus on tasaista. Vaellus kulkee vuorten ympäröimää laaksoa pitkin, ja sulamisvesien muodostamat purot liplattavat siellä täällä reitin varrella. Itse patikointiin saa varata aikaa kolmisen tuntia.

Tällaista solaa pitkin vaellus kohti Horseid-rantaa kulkee.

Henningsværin kylän kupeessa on myös hieno vaelluspaikka. Festvågtindenin huippu kohoaa noin 540 metriin, ja sinne vie lyhyehkö jyrkkä vaellusreitti. Edestakaiselle reitille ei kerry mittaa kuin noin kolme kilometriä, mutta polku on sen verran hidas, että aikaa vaelluksella kuluu vähintään kaksi ja puoli tuntia. Täälläkin maisemat ylhäältä alas merelle ja Henningsværiin ovat hyvällä säällä todella upeat.

Festfågtindenin huippu

Festfågtindenin huiputukseen voi yhdistää käynnin kallionkielekkeellä, joka sijaitsee huimalla paikalla. Tätä ei kuitenkaan voi suositella korkeanpaikankammoiselle eikä oikeastaan kenellekään muullekaan. Kielekkeelle vievä lisäreitti ei ole kovinkaan pitkä, mutta sitäkin vaarallisempi. Huolellisella menemisellä siitä kuitenkin selviää hengissä, mutta tarkkana on oltava. Kallioreunaman maisemat ovat kyllä huimat.

Tätä paikkaa ei hevillä löydä, sillä monikaan ei ole täällä käynyt. Maisemat kyllä ovat huimat!

Svolværin kaupungin luona on mukava lyhyt vaellus, joka vie ylös Tjeldbergtinden-nimisen vuoren huipulle. Edestakainen reitti on vain parisen kilometriä, eikä aikaa tarvitse varata kuin tunti tai maksimissaan pari. Tämä vaellus on Lofoottien mittakaavassa helppo, vaikka kipuamista tälläkin vaelluksella on jonkin verran luvassa. Huomioitavaa on, että huipulle on useita vaellusreittejä, mutta kannattaa valita reiteistä lyhin.

Tjeldbergtindenin huipulla

Hieman haastavampi vaellus on myöskin Svolværista lähtevä Fløyan huiputus. Reitin loppuosa eli kipuaminen jyrkkää rinnettä pitkin aivan Fløyan huipulle on vaarallinen, mutta tämä osuus ei onneksi ole kovinkaan pitkä. Kannattaa kuitenkin tarkkaan harkita huipulle menoa, sillä alastulo vaatii rohkeutta ja tarkkuutta.

Reitin alku on jopa näinkin helppo, mutta vaikeutuu kyllä.

Fløyan huipulle meno vaatii tällaisesta jyrkästä kalliorinteestä suoriutumisen.

Fløyan huipulle menon voi jättää väliin ja vaeltaa suoraan Djevelportenille, joka on upealla paikalla sijaitseva kalliosilta. Paikka näyttää vaaralliselta, mutta sinne vievä reitti on hyvä. Silta on myös onneksi sen verran leveä, että sinne uskaltaa astella. Djevelportenilla käyntiin saa varata aikaa parisen tuntia, ja jos haluaa käydä Fløyan huipulla, saa laskea tunnin lisää. Lisäksi jos poikkeaa hiukan reitiltä ja kipuaa vielä katselemaan Svolværgeitan pylvään mallisia kalliomuodostelmia, jotka komeilevat hieman alempana kaupungin edustalla, saa varata aikaa lisää puolesta tunnista tuntiin. Itse pylväiden päälle ei kuitenkaan ole asiaa ilman asianmukaista kalliokiipeilyvarustusta.

Djevelportenin kalliomuodostelman päällä keikkumassa

Tässä puolestaan Svolværgeitan kalliomuodostelma

Lopuksi vielä tärkeitä vinkkejä onnistuneille Lofoottien vaelluksille:

1. Lähde ajoissa liikkeelle. Monissa paikoissa vaellusten lähtöpisteiden parkkipaikat ovat pieniä. Myös reiteillä voi olla ruuhkaa päiväsaikaan. Toinen vaihtoehto on vaeltaa myöhemmin illalla.

2. Käytä vedenkestäviä tukevia vaelluskenkiä. Ainakin alkukesällä monilla reiteillä on lumensulamisvesiä.

3. Varaa mukaan riittävästi vettä ja vähän evästäkin.

4. Pakkaa mukaan lisävaatetta. Vaikka alhaalla olisikin lämmintä ja aurinkoista, tuulee huipulla melko varmasti, ja tuulenpitävä takki on paikallaan.

5. Lataa ennen matkaa kännykkään maps.me -sovellus ja tilaa siihen Norjan kartta (Lofootit ja Nordland riittänee). Tallenna sovellukseen tärkeät paikat, kuten vaellusten lähtöpaikat sekä halutut määränpäät. Sovellus näyttää yllättävän tarkasti myös kaikki vaellusreitit. Sovellus on siksikin tarpeen, koska kaikkia vaellusreittejä ja niiden lähtöpaikkoja ei ole merkattu. Sovellus toimii myös ilman nettiä.

Maps.me-sovellukssesta on paljon apua Lofooteilla vaellellessa.

6. Sadesäällä kannatta harkita tarkkaan, lähteekö vaellukselle. Reitit ovat sen verran jyrkkiä, että ne muuttuvat helposti liukkaiksi ja vaarallisiksi sateella.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Asko Leppilampi 23.6.2020 at 18:46

    Kiitos erinomaisesta oppaasta. Lofootit ovat harkinnassa tänä kesänö ja tuosta olisi paljon apua.

    • Reply anu/pete 29.6.2020 at 16:58

      Hei ja kiitos kommentista! Kannattaa kyllä suunnata tuonne…

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas 24.6.2020 at 09:19

    Hyvä kooste eri reiteistä näköalapaikoille.
    Taidettiin olla tuolla samaan aikaan.
    Mekin yritimme Kvalvika beachille mutta loppumetreillä alasmeno näytti tottumattomalle liian vaaralliselta. Tosin reitin loppuun meneminen hiukan harmittaa. Lofooteilla on paljon upeita paikkoja.

    • Reply anu/pete 29.6.2020 at 16:59

      Hei ja kiitos kommentista! Joo upeat on siellä kyllä maisemat!

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 26.6.2020 at 10:07

    On kyllä uskomattoman upeita maisemia. Saattaa olla tai oikeastaan on todennäköistä, että kesällä tulee itsekin noihin maisemiin lähdettyä. Täytyy laittaa muistiin noi vaellusvinkit, yleensä tykätään patikoinnista todella paljon.

    • Reply anu/pete 29.6.2020 at 17:00

      Hei ja kiitos kommentista! Kannattaa kyllä tuonne suunnata…

    Leave a Reply