Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Senjan vaelluksia

Senjan saari Norjan luoteisosassa on vaeltajan unelmakohde kesällä, ainakin jos pitää jylhistä maisemista, eikä pelkää kivuta ylös alas jyrkkiä vuorenrinteitä. Vaellukset ovat hyvin pitkälti samanlaisia kuin Lofooteillakin, ja maisemat hivelevät silmiä. Hyvän sään sattuessa vaeltaminen kauniilla Senjan saarella on nautinto.

Segla on Senjan kuuluisin vuori. Komea se onkin, mutta parhaat kuvat siitä saa, kun vaeltaa ylös viereisen vuoren Hestenin rinnettä. Aivan Hestenin huipulle kipuaminen vaatii jo hiukan huimapäisyyttä, sillä vaelluksen loppuosassa pitää selvittää jyrkkä kivikkoinen osuus. Huolellisella tekemisellä homma kuitenkin onnistuu, ja huipulta avautuvat upeat maisemat. Ylös asti meneminen ei ole välttämätöntä, sillä parhaat kuvat Seglasta saa hieman alempaa, jonne vaeltaminen ei ole niin vaativaa, vaikka jyrkkää osuuttakin kyllä on. Koko Hestenin vaellukseen vierähtää helposti kolme neljä tuntia, ainakin jos jää kuvailemaan maisemia yhtään pidemmäksi aikaa.

Hestenin vaelluksen alkua, edessä siintää huippu.

Hestenin huipulla

Segla on Senjan tunnetuin vuori. Parhaan kuvan siitä saa Hesteniltä käsin.

Seglallekin menee vaellusreitti, ja jos aikaa on, kannattaa sinnekin kivuta. Hestenille ja Seglalle voi myös mennä saman päivän aikana, jos vain kuntoa riittää. Molemmat vaellukset nimittäin lähtevät samasta Fjordgårdin kylästä, ja lähtöpaikat ovat vajaan kilometrin päässä toisistaan. Kyltit neuvovat jättämään auton maksulliselle parkkipaikalle, mutta autoja näkee pysäköitynä myös tien varsilla sekä läheisen koulun pihalla.

Seglan vaellusreitin alku

Reitillä on vielä kesäkuussa vähän luntakin. Vedenpitävät vaelluskengät ovat tarpeen.

Seglan vaelluskin on helppoa alkuosuutta lukuun ottamatta suhteellisen jyrkkä, mutta hitaasti edeten ja taukoja pitäen sekin kyllä onnistuu. Vuonot ja jylhät lumihuippuvuoret tekevät tästäkin vaelluksesta todellisen luontoelämyksen. Aikaa Seglalle kipuamiseen ja alastuloon menee kahdesta kolmeen tuntiin. Vaikka reitin edestakainen pituus on Hestenin vaelluksen ohella vain neljä kilometriä, ei kilometrivauhti jyrkkyyden vuoksi kovin korkeaksi nouse.

Näkymiä Seglan huipulta

Sukkertoppenin vaellusta voi myös lämpimästi suositella. Pääosa reitistä on mukavaa polkuvaellusta. Loppuosassa on muutamia pahoja paikkoja korkeanpaikankammoiselle, mutta itse reitti on hyvässä kunnossa. Huipulta avatuvat hienot näkymät alas syvänsiniselle merelle ja saarille, joita ympäröivät vaaleanturkoosit rantavedet. Hamn i Senja näkyy myös ylhäältä. Sukkertoppenin vaellus kestää vauhdista riippuen pari kolme tuntia.

Sukkertoppenin vaellus on merkattu kyltillä.

Jo vaelluksen alkupuoliskolla avautuu hieno näkymä alas Hamn i Senjaan.

Tämä kuva on puolestaan otettu huipulta.

Samaisen vuonon toisella puolella läheltä Skalandin kylää lähtee myös kaunis vaellusreitti, joka vie ylös Husfjelletin huipulle. Tämä reitti on Senjan mittakaavassa helppokulkuinen, vaikka kyllä täälläkin korkeuseroa tulee yli 600 metrin verran. Vaelluksella on edestakaista mittaa vajaat kahdeksan kilometriä, joten reitti ei ole jyrkimmästä päästä. Aikaa on hyvä varata ainakin kolmisen tuntia.

Husfjelletin huipulla

Breidtindenin vaelluksella voi kivuta Senjan korkeimmalle huipulle 1001 metriin. Tällä reitillä saa varautua myös tarpomaan ylös jyrkkää lumista vuorenrinnettä pitkin. Vaellus soveltuu kokeneille vaeltajille, joilla ei ole korkean paikan kammoa, mutta toisaalta sen alkupätkästä suoriutuu helposti keskitason vaeltajakin. Breidtindenin reittiä voi suositella tiettyyn pisteeseen eli noin 600 metriin asti. Täältä on jo upeat maisemat alas vuonoon ja vuoristojärville. Reilun 200 metrin korkeudella sijaitsevan järven seutu soveltuu hyvin telttailuun, jos sellaisesta on kiinnostunut.

Tässä Breidtindenin vaelluksen alkua, edessä häämöttää huippu.

Reitin keskiosan maisemia


Reitin varrella olevat järvet ovat vielä kesäkuussa osin jäässä.

Vaelluksen loppuosassa vastassa on jyrkkä luminen vuorenrinne.

Senjalta löytyy myös muutama helppotasoinen kaikille soveltuva vaellus. Saarella on kaiken kaikkiaan yllättävän paljon vaellusreittejä. Erona Lofootteihin on se, että täällä vaellusreittien lähtöpaikat ja reiteillä olevat polkujen risteykset on merkattu paremmin. Maisemat ovat hyvin samankaltaiset, mutta Senjan reitit lienevät hiljaisempia. Kesäistä Senjaa voi lämpimästi suositella vaelluslomakohteeksi.

Lofoottien vaelluksia

Lofoottien saariryhmä Norjan luoteisrannikolla tarjoaa mahtavat puitteet kesäisille vaelluksille. Koska valoisaa on 24 tuntia vuorokaudessa, voi periaatteessa vaeltaa mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Juuri koskaan ei ole myöskään liian kuuma vaeltamiseen. Itikoita ei ole käytännössä lainkaan. Lofootit on lyhyesti sanottuna vaeltajan unelmakohde.

Suosituin vaellus on Reinen kylästä lähtevä Reinebringenin vaellus. Reinen kylää kohti menevän tien risteyksessä on parkkipaikka ja näköalapaikka, josta on hieno näkymä Reinen kylään. Tähän kannattaa jättää auto. Jos parkkipaikka on täynnä, voi auton jättää myös alas kylään. Vaellus on suositeltavaa tehdä joko aikaisin aamulla tai myöhemmin illalla, jotta välttää ruuhkat.

Itse vaellus on melko lyhyt, vain noin kaksi kilometriä pitkä yhteen suuntaan. Nousua tulee kuitenkin todella paljon ja reitti on jyrkkä, joten ihan kaikille se ei sovi. Suurin osa vaelluksesta kulkee uudehkoja kiviportaita pitkin. Portaita on reilut 1600. Vain vaelluksen loppuosa on rinteessä kipuamista. Ylhäällä kannattaa käydä kahdella eri huipulla. Toiselle huipulle joutuu kipuamaan kieli keskellä suuta jopa nelivetoa käyttäen. Ylhäältä avautuu arvatenkin huikeat näkymät alas Reineen ja vuonoihin. Koko vaellukseen on hyvä varata aikaa pari kolme tuntia tauoista riippuen. Sadesäällä vaellus kannattaa unohtaa, sillä jyrkkä rinne on vaarallisen liukas.

Tässä näkyy reitin alku sekä ylhäällä oikealla määränpää eli Reinebringenin huippu.

Vaellus on pitkälti rappusten kipuamista. Tässä myös levähdyspaikka.

Maisemia ihastelemassa Reinebringenin huipulla.

Lofootteja ympäröi monin paikoin turkoosi meri, ja monen hämmästykseksi siellä täällä on vaaleahiekkaisia rantoja. Rannat voisivat olla kuin mikä tahansa Välimeren ranta, vain palmut ja auringonpalvojat puuttuvat. Vesi on nimittäin jäätävän kylmää. Muutamalle rannalle vie myös ainoastaan vaellusreitti, autolla perille ei siis aina pääse. Näilläkin vaelluksilla pääsee nauttimaan Lofoottien upeista maisemista.

Yksi hienoimmista vaelluksista on Kvalvikan rannalle vievä vaellus. Reitin alku löytyy hyvin maps.me-sovelluksesta, ja auton voi jättää päätien varteen. Polku nousee ensin ylös ja laskeutuu sitten alas kohti vaaleaa hiekkarantaa. Edestakainen matka on reilut neljä kilometriä. Ranta soveltuu hyvin myös telttailuun.

Kvalvikan vaellukseen kannattaa yhdistää meno Rytenin huipulle. Kvalvikan rannalta lähtevällä polulla saa kyllä kivuta ylös melkoisen jyrkkääkin rinnettä, mutta se kyllä kannattaa, sillä maisemat ovat henkeäsalpaavan hienot. Tämä reitti on pohjaltaan mukava vaeltaa, vaikka jyrkkyys asettaakin omat haasteensa vaellukselle. Vuonot, lumihuippuiset jylhät vuorenrinteet, vaaleat hiekkarannat ja turkoosina kimmeltävä meri – voivatko vaellusmaisemat tästä enää parantua?

Näkymää Ryteniltä alas Kvalvikan rannalle

Välillä reitti on jopa näinkin helppokulkuista. Kohti Ryteniä…

Kvalvika-Ryten-vaelluksella on hyviä telttailupaikkoja.

Samaisen vaelluksen soma norjalaismökki

Rytenin huipulla on huimia kuvauspaikkoja. Nämä paikat ovat korkeanpaikankammoisen painajainen. Kameraan voi kuitenkin ikuistaa hurjiakin suorituksia esimerkiksi kallionkielekkeellä, jossa kuvattava näyttää roikkuvan korkean jyrkänteen yllä. Todellisuus ei kuitenkaan ihan sitä ole, vaan alla on tukevaa kalliota.

Keikkumassa Rytenillä

Yhteispituutta Kvalvikan ja Rytenin vaellukselle kertyy reilut kymmenen kilometriä. Aikaa saa menemään tauoista riippuen noin viisi tuntia ja ylikin. Juomista ja evästäkin kannattaa varata mukaan.

Horseid-ranta on toinen syrjäinen ranta, jonne ei pääse kuin vaeltaen. Tällä reitillä on huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin Kvalvikan reitillä. Vaellus alkaa Reinen kylästä, jonka venesatamasta täytyy ensin mennä puolen tunnin lauttamatka varsinaisen vaelluksen alkupisteeseen. Edestakainen reitti Horseid-rannalle on noin yhdeksän kilometriä. Reitti nousee ensin ylös, sitten se laskee alas, ja loppuosuus on tasaista. Vaellus kulkee vuorten ympäröimää laaksoa pitkin, ja sulamisvesien muodostamat purot liplattavat siellä täällä reitin varrella. Itse patikointiin saa varata aikaa kolmisen tuntia.

Tällaista solaa pitkin vaellus kohti Horseid-rantaa kulkee.

Henningsværin kylän kupeessa on myös hieno vaelluspaikka. Festvågtindenin huippu kohoaa noin 540 metriin, ja sinne vie lyhyehkö jyrkkä vaellusreitti. Edestakaiselle reitille ei kerry mittaa kuin noin kolme kilometriä, mutta polku on sen verran hidas, että aikaa vaelluksella kuluu vähintään kaksi ja puoli tuntia. Täälläkin maisemat ylhäältä alas merelle ja Henningsværiin ovat hyvällä säällä todella upeat.

Festfågtindenin huippu

Festfågtindenin huiputukseen voi yhdistää käynnin kallionkielekkeellä, joka sijaitsee huimalla paikalla. Tätä ei kuitenkaan voi suositella korkeanpaikankammoiselle eikä oikeastaan kenellekään muullekaan. Kielekkeelle vievä lisäreitti ei ole kovinkaan pitkä, mutta sitäkin vaarallisempi. Huolellisella menemisellä siitä kuitenkin selviää hengissä, mutta tarkkana on oltava. Kallioreunaman maisemat ovat kyllä huimat.

Tätä paikkaa ei hevillä löydä, sillä monikaan ei ole täällä käynyt. Maisemat kyllä ovat huimat!

Svolværin kaupungin luona on mukava lyhyt vaellus, joka vie ylös Tjeldbergtinden-nimisen vuoren huipulle. Edestakainen reitti on vain parisen kilometriä, eikä aikaa tarvitse varata kuin tunti tai maksimissaan pari. Tämä vaellus on Lofoottien mittakaavassa helppo, vaikka kipuamista tälläkin vaelluksella on jonkin verran luvassa. Huomioitavaa on, että huipulle on useita vaellusreittejä, mutta kannattaa valita reiteistä lyhin.

Tjeldbergtindenin huipulla

Hieman haastavampi vaellus on myöskin Svolværista lähtevä Fløyan huiputus. Reitin loppuosa eli kipuaminen jyrkkää rinnettä pitkin aivan Fløyan huipulle on vaarallinen, mutta tämä osuus ei onneksi ole kovinkaan pitkä. Kannattaa kuitenkin tarkkaan harkita huipulle menoa, sillä alastulo vaatii rohkeutta ja tarkkuutta.

Reitin alku on jopa näinkin helppo, mutta vaikeutuu kyllä.

Fløyan huipulle meno vaatii tällaisesta jyrkästä kalliorinteestä suoriutumisen.

Fløyan huipulle menon voi jättää väliin ja vaeltaa suoraan Djevelportenille, joka on upealla paikalla sijaitseva kalliosilta. Paikka näyttää vaaralliselta, mutta sinne vievä reitti on hyvä. Silta on myös onneksi sen verran leveä, että sinne uskaltaa astella. Djevelportenilla käyntiin saa varata aikaa parisen tuntia, ja jos haluaa käydä Fløyan huipulla, saa laskea tunnin lisää. Lisäksi jos poikkeaa hiukan reitiltä ja kipuaa vielä katselemaan Svolværgeitan pylvään mallisia kalliomuodostelmia, jotka komeilevat hieman alempana kaupungin edustalla, saa varata aikaa lisää puolesta tunnista tuntiin. Itse pylväiden päälle ei kuitenkaan ole asiaa ilman asianmukaista kalliokiipeilyvarustusta.

Djevelportenin kalliomuodostelman päällä keikkumassa

Tässä puolestaan Svolværgeitan kalliomuodostelma

Lopuksi vielä tärkeitä vinkkejä onnistuneille Lofoottien vaelluksille:

1. Lähde ajoissa liikkeelle. Monissa paikoissa vaellusten lähtöpisteiden parkkipaikat ovat pieniä. Myös reiteillä voi olla ruuhkaa päiväsaikaan. Toinen vaihtoehto on vaeltaa myöhemmin illalla.

2. Käytä vedenkestäviä tukevia vaelluskenkiä. Ainakin alkukesällä monilla reiteillä on lumensulamisvesiä.

3. Varaa mukaan riittävästi vettä ja vähän evästäkin.

4. Pakkaa mukaan lisävaatetta. Vaikka alhaalla olisikin lämmintä ja aurinkoista, tuulee huipulla melko varmasti, ja tuulenpitävä takki on paikallaan.

5. Lataa ennen matkaa kännykkään maps.me -sovellus ja tilaa siihen Norjan kartta (Lofootit ja Nordland riittänee). Tallenna sovellukseen tärkeät paikat, kuten vaellusten lähtöpaikat sekä halutut määränpäät. Sovellus näyttää yllättävän tarkasti myös kaikki vaellusreitit. Sovellus on siksikin tarpeen, koska kaikkia vaellusreittejä ja niiden lähtöpaikkoja ei ole merkattu. Sovellus toimii myös ilman nettiä.

Maps.me-sovellukssesta on paljon apua Lofooteilla vaellellessa.

6. Sadesäällä kannatta harkita tarkkaan, lähteekö vaellukselle. Reitit ovat sen verran jyrkkiä, että ne muuttuvat helposti liukkaiksi ja vaarallisiksi sateella.