Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kakhetin alue ja Alazanin laakso Georgiassa

Tbilisissä on tarjolla pilvin pimein retkiä eri puolille Georgiaa. Retkille kannattaakin lähteä, sillä jos näkee vain pääkaupungin, ei ole kokenut koko maata. Täällä vierähtäisi vaikka viikko pari koluten maan eri kolkkia, mutta itselläni oli jälleen kerran rajallinen aika. Olin budjetoinut Georgian Tbilisin ulkopuolisille retkille kaksi päivää. Ykkösvaihtoehdon eli Kazbegin retken olin toteuttanut jo aiemmin, joten nyt olisi sitten kakkosvaihtoehdon vuoro. Tämä toinen retkeni suuntautuisi maan itäosiin Kakhetin maakuntaan, jossa pääkohteena tulisi olemaan Sighnaghin kylä.

Maksoin retkestä vain reilut 17€. Sain 10% alennuksen, sillä ostin retken samasta paikasta kuin Kazbegin retkenkin. Keskittäminen siis kannattaa, samoin ryhmäretkelle meneminen, sillä yksityisretkeen verrattuna säästö on melkoinen.

Retkibussi

Tällä retkellä ensimmäinen pysähdyspaikka oli pieni kylä päätien varrella. Pääsimme kurkkaamaan sisään paikalliseen leipomoon. Harmiksemme edellinen satsi leipiä oli juuri valmistunut, eikä leipuri laittanut uuniin uusia leipiä, vaikka raakileet olivat jo valmiina odottamassa uuniin menoa. Tuoreet shoti-leipäset höyrysivät kuumina ja herkullisen näköisinä hyllyllä. Leipiä sai maistaa ja ostaa. Ei ihme, että leipä on täälläpäin maailmaa niin herkullista, kun se paistetaan aidolla tulella kuumennetussa saviuunissa!

Leipuri työssään

Aito saviuuni eli tandooriuuni

Tuoreita shoti-leipiä

Matkamme jatkui itään kohti Sighnaghin kylää ja sen kupeessa olevaa kuuluisaa Bodben luostaria. Pidimme kuvaustauon näköalapaikalla, josta avautuivat hienot maisemat alas Alazanin laaksoon. Lumihuippuvuorista saimme täälläkin nauttia.

Näkymät Alazanin laaksoon

Tässä näkyy Alazanin laakson lisäksi Sighnaghin kylä

Bodben luostari sijaitsee vuoren rinteellä muutaman kilometrin päässä Sighnaghin kylästä. Luostari on perustettu 800-luvulla ja se on edelleen toiminnassa. Rakennuksia on tosin restauroitu useaan otteeseen historian varrella. Alue on silmiinpistävän siisti, sillä nunnat pitävät siitä hyvää huolta. Luostarikompleksiin kuuluu nunnien asuintalo, kellotorni, vanha kirkko sekä uusi rakenteilla oleva kirkko. Hieno paikka kerta kaikkiaan!

Asuintaloa

Bodben luostarin kellotorni ja vanha kirkko

Tässä puolestaan uusi kirkko

Tässä näkymiä alas laaksoon

Itse asiassa pidin vielä enemmän Sighnaghin kylästä. Sighnaghissa meillä oli opastettu kävelykierros. Opas esitteli kylän pääkohteita ja kertoi mielenkiintoisia seikkoja kylästä. Päällimmäisenä jäi mieleen rakennus, jossa pari voi halutessaan mennä naimisiin niin sanotusti ex tempore, Las Vegasin tavoin.

Täällä pääsee nopeasti naimisiin.

Tässä kylän keskustaa

Sighnaghin muita nähtävyyksiä ovat muun muassa kunnantalo sekä georgialaisen filosofin patsas.

Sighnaghin kunnantalo

Ja tässä georgialaisen filosofin patsas

Tässä seinässä on kaiverrettuna Toisessa maailmansodassa kuolleiden paikallisten nimet

Oikeastaan Sighnaghin päänähtävyys on sitä ympäröivä neljä kilometriä pitkä muuri, joka aikoinaan rakennettiin suojaamaan kylää. Muurin sanotaan olevan toiseksi pisin Kiinan muurin jälkeen. Olen käynyt Kiinan muurilla ja vaikka se onkin vaikuttava ja hienolla paikalla, niin jotenkin siitä jäi teennäinen kuva, onhan se monin paikoin käytännössä rakennettu uudelleen. Tämä muuri on jotenkin idyllisempi ja aidompi ehkä juuri pienuuden takia. Myös maisemat ovat hienot.

Muuri näkyy tässä kapeana nauhana

Tässä näkyy osa muurista lähempää

Kävelimme pienen pätkän muuria ja kävimme myös yhdessä vartiotornissa. Näkymät alas Alazanin laaksoon olivat täälläkin komeat, lumihuippuvuorista puhumattakaan.

Muurilla

Näkymiä alas Alazanin laaksoon

Sighnaghin kylässä oli vajaat kaksi tuntia omaa aikaa lounastaa ja kierrellä kylää. Itse onnistuin löytämään oikein hyvän ruokapaikan. Kylän elämänmenoa oli myös hauska seurata. Katukoirat elävät täällä näköjään sulassa sovussa paikallisten kanssa. Muutama myyjä kaupitteli vierailijoille matkamuistoja sekä georgialaisia herkkuja. Tunnelma on varsin rauhallinen Tbilisiin verrattuna.

Sighnaghin rauhallista kylää

Viimeinen käyntikohde oli sitten viininmaistelu paikallisessa viinitehtaassa. Tätä osaa retkestä olin ehkä eniten odottanut. Valitettavasti jouduin tässä kohtaa hiukan pettymään. Paikka nimittäin todellakin oli tehdas. Mistään viinitilasta ei todellakaan ollut kyse, vaan meidät vierailijat kiikutettiin suoraan kylmään, kolkkoon ja isoon tehdashalliin, jossa oli valtavia jättisäiliöitä viiniä. Näistä säiliöistä sitten saimme maistella muovimukista eri viinejä. Viinit kyllä olivat hyviä ja todella kylmiä, joten siellä sitten värjöttelimme maistellen niitä kylmiä viinejä. Olipa eräs viinilaatukin tammitynnyrissä kypsytettyä. Kuitenkin viimeisimmät muistikuvani viinimaisteluretkeltä ovat viiden vuoden takaa Chilen ja Argentiinan viinitiloilta. Siellä maistelimme hienoista viinilaseista viinejä ulkosalla auringon paisteessa ja saimme myös vierailla hienoissa viinikellareissa. Tämä oli kaukana siitä. Kuitenkin koko muu retki oli niin onnistunut ja vei meidät niin hienoihin paikkoihin, ettei tämä viimeinen pikku pettymys juurikaan haitannut. Ja olinhan saanut maistella viinejä viinilasista Tbilisin viinikaupassa viikko takaperin. Harmikseni en tällä kertaa voinut ostaa viinejä, sillä matkatavaroihini ei olisi pulloa tai pulloja mahtunut, enkä aikonut viettää viimeistä iltaa Kaukasuksella siemaillen pullollista viiniä hotellihuoneessa…

Valtavia viinisäiliöitä

Viinikaupan antimia

Facebooktwitterby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply